Uusi hallitus nyt sitten on äskettäin antanut valansa ja vakuutuksensa virkatehtäviään varten. Videotallenne vala- ja vakuutustilaisuudesta on mm. youtubesta nähtävissä.
On jotenkin liikuttavaa ja hieman surkuhupaisaakin katsoa, miten uudet ministerit kuuliaisesti astelevat esiin, asettavat kättä raamatulle tai lakikirjalle, ja toistavat virkamiehen perässä tietyt kaavanmukaiset lauseet. Ikään kuin käden asettaminen tietylle kirjalle ja tiettyjen sanojen lausuminen jotenkin erityisesti takaisi heidän virkatoimiensa laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden.
Viitisentoista ministeriä siinä kävi antamassa valan tai vakuutuksen, eivät kaikki 20 uuden hallituksen ministeriä, sillä aiemmin jo ministerinä toimineitten ei tarvitse tehdä sitä uudestaan. Taisivat yhtä lukuunottamatta kaikki antaa valan, joka sisältää maininnan “kaikkivaltiaan jumalan edessä”, yksi oli valinnut vakuutuksen, joka siis on se vaihtoehto, joka ei sisällä mainintaa jumalasta. Tuo ei suoraan kerro sitä, että noin suuri osa ministeristä olisi kirkon tai muun uskonnollisen yhteisön jäseniä, itsehän he nykyään saavat valita valan ja vakuutuksen väliltä, mutta näyttää siltä, että aika uskontomyönteinen hallitus meille tuli.
Suomalaisista nykyään pieni murto-osa uskoo jumalaan. Tutkimuksissa on saatu tuloksia, joitten mukaan ehkä yksi neljäsosa tai vähemmän uskoo jumalaan, tulos riippuu kysymyksenasettelusta ja kysyjästä, mutta ei se neljäsosaa suurempi missään tapauksessa ole. Tuskinpa ministerit niin vinoutuneesti valikoitunut joukko voivat olla, että heistä yli 90 prosenttia uskoisi jumalaan, joten aika moni siinä vannoi valaa olennolle, jonka olemassaoloon eivät itse usko. Kysymys on tietysti konservatiivisesta asenteesta ja halusta pitäytyä perinteisessä kaavassa. Osittain myös halusta olla suututtamatta ketään, sillä uskovaiset helposti suuttuvat, jos heidän uskoaan kyseenalaisetaan, me rationalistit emme niinkään suutu, jos meidän käsityksiämme kyseenalaistetaan.
Minusta kaikki tuollaiset määrätyn koreografian mukaiset valat ja vakuutukset ovat aika turhaa teatteria, eivätkä ole omiaan kohottamaan luottamustani siihen, että ministerit hoitavat työnsä parhaan mahdollisen taidon, tiedon ja oikeustajun mukaan. Ajanhukkaa jossain määrin, vaikka tilaisuus ei kestoltaan ole mikään suuren suuri, videotallenne on vajaat 13 minuuttia, valmisteluineen koko tapahtuma tietysti kestänyt jonkin verran enemmän. Minusta kuitenkin saman ajan voisi käyttää hyödyllisemmin siten, että ministerit valan vannomisen sijaan istuisivat kuunteluoppilaina ja oikeusoppinut virkamies pitäisi heille pienen luennon siitä, mitä ovat Suomen lain tärkeimmät velvoitteet ministerin virkaan, kysyisi ehkä lopuksi, onko heillä asiasta kysyttävää ja vastaisi lyhyesti mahdollisiin kysymyksiin ja toivottaisi heille menestystä virassaan.
Mikko Mäkitalo, 30.6.2023