Kevään eduskuntavaalien jälkeen maassamme on käyty hallitusneuvotteluja, joita kuvataan erityisen vaikeiksi. Seuraavina viikkoina neuvottelut ovat ratkaisuvaiheissaan, joissa päätetään, millaisella linjalla maata seuraavat neljä vuotta johdetaan.
Yhtenä keskeisenä kiistakysymyksenä on maahanmuuttokysymys. Maahanmuuton rajoittaminen tavalla tai toisella on tulossa hallituksen linjaksi. Meidän vapaa-ajattelijoitten agendaan maahanmuuttokysymys liittyy lähinnä siten, että maahanmuuttajissa on paljon muita kuin kristinuskoa tunnustavia, etenkin muslimeja.
On ääneen lausuttu sellaisiakin linjauksia, että maahanmuuttoa pitäisi tietoisesti rajata siihen suuntaan, että suosittaisiin kristillisiä maahanmuuttajia. Siinä uskotaan olevan yhteiskunnallisia ristiriitoja vähentävää vaikutusta, jos ei maahan muodostu suuria hyvin erilaisia uskontoryhmiä. Pidän aika kyseenalaisena, onko asia niin, onhan moneen kertaan nähty, että lähtökohdiltaan ja opeiltaan toisilleen läheisetkin uskontoryhmät voivat päätyä vihollisiksi.
Mikään tuskin kääntää lähitulevaisuudessa muuksi suuntausta, että maahanmuuttajataustainen väestö Suomessa lisääntyy, tulevan hallituksen linjaukset voivat lähinnä hidastaa maahanmuuttajaväestön kasvua. Samalla Suomen kehitys jatkuu kristillisestä monokulttuurista kohti monimuotoisempaa uskonnollisuutta.
Me vapaa-ajattelijat emme yleensä näe suurta eroa siinä, että yksi uskonto voisi olla parempi kuin toinen. Monimuotoisessa uskontotilanteessa melko varmasti näyttäisi kuitenkin olevan helpompaa löytää tilaa uskonnottomuudelle, joten siinä mielessä maahanmuuttoa ei kannata pelätä.
Keskeisimmät argumentit maahanmuuttoa vastaan ovat sentään aivan muita kuin uskontoon liittyviä. Paikallisen kielen osaamattomuus, muunlainen juurettomuus ja sitoutumattomuus paikalliseen yhteisöön, sivistystason ja ammatillisen osaamisen eroaminen suomalaisesta, ja edellä mainituista johtuva työttömyys ja jääminen tulonsiirtojen varaan ovat maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa keskeisempiä argumentteja kuin pelko siitä, että maahanmuuttajien paikallisesta poikkeava uskonto aiheuttaa ristiriitoja.
Näissä tunnelmissa jäämme odottamaan, millainen hallitus maahan saadaan. Yksi hallitukseen tyrkyllä oleva puolue kantaa nimessään kristillisyyttä, eikä vaikuta siltä, että se olisi puolue, jonka on vaikeinta löytää yhteensopiva linja neuvottelukumppanien kanssa. Löytyykö sitten yhteinen linja puolueille, joista yhdellä nimessä esiintyy ruotsalainen, yhdellä suomalainen ja yhdellä kansallinen, on kysymys, jota saamme vielä jännittää.
Mikko Mäkitalo, 31.5.2023