Vuoden viimeinen päivä on saapunut ja jonkinlainen talvikin sieltä kurkistelee, kun lämpötila on monen lämpimän päivän jälkeen taas pakkasen puolella. Tulin tässä silmäilleeksi alkavan vuoden kalenteriakin miettien tulevan talven ja kevään kulkua.
Kun me rationalistitkin toistaiseksi edelleen joudumme tyytymään siihen, että kevään kulkua rytmittää pääsiäinen, joka jostain kristinuskon syntytapahtumiin liittyvistä historian oikuista johtuen määritellään tapahtuvaksi ensimmäisen kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeisen viikonvaihteen aikaan, tarkoittaa se nyt alkavana vuonna, että pääsiäinen on melko myöhään. Ei aivan myöhäisimpään mahdolliseen aikaan, mutta 18.-21.4. on lähellä myöhäisintä mahdollista. Se tarkoittaa, että meidän perheessä, kun olemme päättäneet lähteä pienelle ulkomaan matkalle pääsiäiseksi, matka melko varmasti tapahtuu varsin kesäisen sään merkeissä.
Talven kulkuun pääsiäisen myöhäisyys heijastuu laskiaisen ajankohdan määräytymisessä. Laskiainenhan on aina tietyn vakioaikamäärän verran pääsiäistä ennen, joten sekin on tänä talvena myöhään, maaliskuussa. Se taas tarkoittaa, että ainakaan meillä Turussa ei ole odotettavissa kovinkaan talvista laskiaista. Tietenkin satunnainen säätila voi heittää täysin talvisetkin olot juuri tuohon maaliskuun alkuun, mutta todennäköisempää on, että lumipeitettä ja luisteluun kelpaavia jäitä ei silloin enää juurikaan ole. Laskiaistapahtumien järjestäjille tämä tuo sitten oman miettimisensä, kun mäenlaskut, rekiajelut ja luistelut eivät välttämättä onnistu.
Tässä tulenkin sitten taas pohdintoihin, joita näissä blogeissa olen harrastanut ennenkin. Jos minä saisin uudistaa kalenteria mieleni mukaan, luopuisin kaikille yhteisestä pääsiäisestä ja korvaisin laskiaisen hiukan uudella tavalla määritellyllä keskitalven karnevaalipäivällä. Yleisen pääsiäisen sijaan ihmiset voisivat minusta käyttää omavalintaisia vapaapäiviä sijoitettuna siihen kohtaan kevättä kuin itse pitävät itselleen parhaana. Tämä jakaisi mm. Lapin hiihtokeskuksiin suuntautuvaa sesonkia eri viikoille, mikä tasaisi ruuhkahuippuja niin tieliikenteestä kuin lomakeskusten käyttöasteistakin pois, mikä olisi yhteiskunnan toimintaa tervehdyttävä muutos.
Kouluilla varmaankin olisi kuitenkin oltava keväinen loman ajankohta vähintään koulukohtaisesti yhteisenä, jos ei kuntakohtaisesti tai koko Suomessakin yhteisenä. Mutta senkin ajankohtaa haluaisin vakioida nykyistä pääsiäistä pysyvämpään kohtaan. Tulevana keväänähän tapahtuu niin, että pääsiäisen ja vapun aikaan on kolme peräkkäistä vajaata viikkoa koulujen ja tavallisimpien työpaikkojen toiminnassa, ensin yksi viikko jää vajaaksi pääsiäisen alkaessa, seuraava viikko pääsiäisen päättyessä, ja sitä seuraava on vapunpäivän takia vajaa viikko. Minusta tuollainen on vähän outoa ja harmillista kouluviikkojen repaleisuutta, minusta koulutyötä tauottavan kevätloman ajankohdaksi voitaisiin ottaa huhtikuun ensimmäinen viikko ja sijoittaa siihen vaikkapa sitten saman viikon torstaihin ja perjantaihin pieni kevätloma. Lapsiperheitten vanhemmat sitten voisivat käyttää valinnaisia vapaapäiviä samaan aikaan, mutta muut aikuiset voisivat sijoittaa omat kevätvapaansa muuhun ajankohtaan.
Vakaumukselliset uskovaiset voivat halutessaan tietenkin sijoittaa vapaapäivänsä oman uskontonsa opin mukaiseen ajankohtaan viettääkseen silloin pääsiäistään, mutta minusta on outoa, että jonkinlaisten uskonnonhistoriasta periytyvien sattumusten takia yhteiskunta on sidottu edelleen tuollaisiin konstikkaisiin ja irrationaalisiin pääsiäisen ja laskiaisen määrittelyihin. Varsinkaan koulutyön osalta ei minusta olisi mitään syytä nyt enää totuttaa koululaisia sellaiseen ajatteluun, että jokin kahden vuosituhannen takainen tarina erään uskonnon syntyhistoriasta sitoo nykyisenkin jokakeväisen elämänrytmimme johonkin absurdiin kuun vaiheitten mukaan määrittyvään juhlapäivään.
Laskiaisen osalta säilyttäisin kyllä sen perinteen, että meillä on laskiaissunnuntai ja laskiaistiistai. Niistä kumpikaan ei muodosta mitään koulujen tai työpaikkojen ylimääräistä vapaapäivää, ei tarvitsekaan, molemmat kyllä toimivat sellaisina kuin tavaksi on muodostunut. Ajankohdan kuitenkin haluaisin vakioida keskemmälle talvea, suunnilleen helmikuun alkuun, jossa säät ovat suurimmalla todennäköisyydellä meillä Suomen lämpimimmissä osissakin talvisia. Kuten olen aiempien vuosien blogeissakin esittänyt, sopiva määritelmä olisi ensimmäinen sellainen sunnuntai, joka on lähempänä kevätpäiväntasausta kuin talvipäivänseisausta. Sen mukainen laskiaissunnuntai tulevana talvena olisi 9. helmikuuta, laskiaistiistai sitten olisi 11. helmikuuta. Olisiko tämä uudelleen määritelty laskiainen sitten nimeltään edelleen laskiainen, siitä olen aiemmissa blogeissa pyöritellyt ajatusta, että nimeksi voisikin tulla vaikkapa talventaittajainen, mutta siitä minulla nyt ei ole mitään ehdotonta kantaa. Voisihan se laskiainenkin edelleen olla. Oleellista vain on, että kun se nyt kerran mielletään talviseksi karnevaalipäiväksi, niin ajankohta saisi olla sitten myös mahdollisimman talvinen.
Tällaisilla mietteillä toivotan hyvää alkavaa vuotta kaikille ja oman ajattelunsa uudistamista niille, jotka ovat sitä mieltä, että pääsiäisen perinteistä määritelmää ei mitenkään voida muuttaa. Kaikkea voidaan muuttaa.
Mikko Mäkitalo, 31.12.2024