Tässä kuntavaalikevään lähestyessä puolueet ovat alkaneet julkaista kuntavaaliohjelmia. En tässä rupea niitä kovin yksityiskohtaisesti ruotimaan, mutta hiukan otan kantaa sen ainoan puolueen, joka meillä kantaa nimessään viittausta uskontoon, vaaliohjelmaan. Tällä viikolla julkaistuksi tultuaan se pääsi lyhyesti Ylen radiouutistenkin referoimaksi.
Ylen uutistoimittaja oli löytänyt ohjelmasta esille nostettavaksi sen, että siinä mainitaan eräs tunnettu virsi, joka on yleisenä tapana laulaa kouluissa kevätlukukauden päättyessä. Tähän pikkuasiaan tarttuminen oli tietysti uutistoimittajalta helppo ratkaisu ja melkoinen limbo, sillä ei tuon yhden virren mainitseminen ohjelman loppupuolella esimerkinomaisena pikkuseikkana ole mitenkään kyseisen vaaliohjelman keskeisintä ja oleellisinta sisältöä. Yksittäisen virren laulaminen koulussa on siis tietysti edelleen sallittua, mutta omana kantanani lisäisin tuohon vain, että eivät läheskään kaikki suomalaiset halua elää sellaisessa yhtenäiskulttuurissa, jossa yksi tietty virsi olisi joka koulussa keväkauden lopussa laulettava.
Kyseisen kuntavaaliohjelman suurin piirtein läpi luettuani totean, että sen oleellisin anti löytyy luvusta 2, joka on otsikoitu “Suomen elinvoima kasvaa kunnissa”. Se on myös ohjelman pisin luku, ja muut kolme lukua ovat suureksi osaksi melkoista itsestäänselvyyksien pyörittelyä, jossa todetaan sellaisia lähes kaikkien puoltamia latteuksia, että kannatettavia juttuja yhteiskunnassa ovat lähipalvelut ja läheisyysperiaate, kansalaisten yhteishenki ja osallistaminen ja laadukas varhaiskasvatus ja monipuolinen koulutus. Harva näistä eri mieltä on, mutta niitten toteaminen kannatettaviksi ei juurikaan kerro, miten käytännössä ne toteutetaan.
Se, mitä ohjelmassa mielestäni varsin ansiokkaastikin luvussa 2 todetaan, on kuntien roolin muuttuminen äskettäin voimakkaasti, ensin hyvinvointialueitten vuoden takaisessa perustamisessa ja nyt kuluvan vuoden alkaessa työllisyysalueitten tullessa entisten TE-keskusten tilalle. Näihin muutoksiin liittyviä vaikutuksia kuntien toimintaan ja rahavirtoihin ja omaisuuden hallintaan ohjelmassa käsitellään mielestäni ansiokkaasti. Esille nostetaan kysymyksiä kuntien rakennusinvestointien rahoittamisesta, tarpeettomien kiinteistöjen jatkokäytön suunnittelusta ja tuottavan omaisuuden vastuullisesta hoitamisesta. Oma pätevyyteni ei tällaisten asioitten kovin tarkkaan arvioimiseen riitä, mutta ihan aiheellisiin kysymyksiin arvioni mukaan siinä kiinnitetään huomiota.
Ohjelma on hyvin kirjoitettu ja visuaalista ilmettä myöten laadittu huolellisesti, huolellisemmin kuin monet vaaliohjelmat. Asiakysymyksissäkin se on suurimmalta osaltaan sellainen, jota lukiessa voisin jopa mieltää kannattavani samoja linjauksia. Loppua kohti vain vähän välistä pulpahtelevat maininnat virrestä koulussa ja seurakuntien ja päiväkotien yhteistyöstä. Vaaliohjelmaa kannattaa myös lukea kuin piru ja etsiä sieltä piilotetut sudenkuopat: yksityisten koulujen rahoituksen vahvistaminen tarkoittaa lähinnä uskonnollisten koulujen rahoittamista ja uskonnonvapauden varmistaminen tarkoittaa tässä yhteydessä tietenkin sitä, että jokaisella olisi kirjoittajien mielestä oltava uskonto, vaikka sitten ehkä suostutaan siihen, että sen voi valita itse.
Kaikki puolueet eivät ole vaaliohjelmia julkaisseet vielä nyt, kun eletään tammikuuta ja vaalit ovat vasta huhtikuussa. Jo julkaistuja lueskellessa voi todeta, että samat kuntatalouden kysymykset on muissakin puolueissa huomattu, ja vaikeaa niitä olisikin olla poliittisessa toiminnassa huomaamatta näin suuren kuntien roolin muutoksen äärellä, mutta muissa puolueissa ei näytä olevan asiasta yhtä määrätietoisia ja selkeästi kirjoitettuja linjauksia kuin tässä uskonnolliseksi profiloituneen puolueen ohjelmassa. On sitten toisaalta myös aihealueita, joita ei tässä ohjelmassa huomioida oikeastaan ollenkaan, mutta muissa puolueissa kyllä.
Tässä lisää vaaliohjelmien julkaisemisia odotettaessa muistettakoon, että lukeminen kannattaa aina, myös vaaliohjelmien lukeminen. Pakollista se tietenkään ei ole, kuten ei äänestäminenkään ylipäätään. Voihan äänestyspäätöksensä tehdä vaikka silläkin perusteella, että jos joku ehdokas vain sattuu heittämään julkisuudessa jonkin osuvan kommentin, jonka johdosta hän alkaa tuntua hyvältä tyypiltä, niin voi häntä sitten äänestämään mennä ihan sellaisestakin syystä.
Mikko Mäkitalo, 30.1.2025