Kirkostaeronneiden yhdistys
Ensimmäinen aalto uskonnottomien järjestäytymisessä tapahtui 1929-1930 kirkostaeronneiden yhdistysten nimellä. Tampere oli mukana jo tässä aallossa: ensimmäinen edeltäjämme perustettiin 11.5.1930.
Perustavassa kokouksessa oli 51 allekirjoitti perustamiskirjan. Vapaa-ajattelun juuret Suomessa ja maailmallakin ovat toisaalta työväenliikkeessä ja toisaalta radikaalissa sivistyneistössä. Tämä yhdistys näyttää kuuluneen pikemminkin ensinmainittuun ryhmään, sillä perustavassa kokouksessa ”ensimmäisen puheenvuoron sai kysymyksestä Oskari Rajala, selostaen lyhyesti sitä agitaattorista työtä, mitä kirkko on aina harjottanut omistavien luokkien hyväksi, kuinka työtätekevät joutuvat vuosittain uhraamaan jopa suuriakin summia tuolle laitokselle, jonka toiminta on tähdätty heitä itseään vastaan. – -”
Johtokunta ehti järjestäytyä ja tilata jäsenkortteja, rekisteröinti oli ollut tarkoitus hoitaa ensi tilassa. Yhdistys ehti saada käyttöönsä työväentalosta huoneen tunniksi viikossa, mutta ilmeisesti ensimmäistäkään kertaa tuolla ei kokoonnuttu. Joidenkin tietojen mukaan yhdistys lakkautettiin. Virallisesti ottaen sen rekisteröinti hylättiin, mutta vasta kaksi vuotta perustamiskokouksesta. Kenties toiminta tosiasiallisest tukahdutettiin jo ennen virallisia päätöksiä. Kaiken kaikkiaan tästä ensimmäisestä aalloista jäljelle jäi vain Kotkan yhdistys.
Siviilirekisteriyhdistys
Toinen aalto alkoi vuonna 1936, nyt yhdistykset syntyivät siviilirekisteriyhdistysten nimellä. Ensimmäisenä ehtivät Helsinki, Turku ja Kemi, neljäntenä oli vuorossa Tampere. Kirkosta erosi tuolloin koko maassa noin 2500 ihmistä vuosittain, Tampereella siviilirekisteriläisten määrä oli 4.3% väestöstä.
Siviilirekisteristeriyhdistyksen perustavat kokoukset pidettiin lokakuussa 1936. Kokouksissa oli paikalla noin sata henkeä, ja 106 jäsentä liittyi välittömästi yhdistykseen.
Yhdistys järjesti kerhokokouksia, joissa usein oli yli sata kuuntelijaa – 2000-luvulla edes valtakunnalliset Vapaan ajatuksen päivät eivät ole keränneet moista määrää osallistujia. Kokouksissa pidettiin esitelmiä eri aiheista. Keväällä 1937 oli juhlatilaisuus nuoremmille, ja ehdittiin jo harkita varsinaista lapsi- ja nuorisotoimintaakin.
Kerhokokouksissa tehtiin omaa lehteä nimeltä Pakana. Ensimmäisen toimintavuoden aikana pidettiin kaksi puhekurssiakin, ja yhdistyksessä toimi opintopiiri.
Uskonnonopetus oli ongelma. Ensin tehtiin kaupungille aloite siveysopin opetuksen aloittamisesta. Kun tämä saatiin, nousi esille uskonnonopetuksesta vapautettujen lasten syrjintä kouluissa. Oppilaiden vanhemmille järjestettiin kaksi kokousta.
Huvitoimikunta järjesti illanviettoja, huoltojaosto auttoi hautajaisten järjestelyssä ja ompelukerho kartutti varoja käsitöin. Ylipäänsä toimintaa näyttää olleen todella paljon.
Lehti ja liitto syntyvät
Keväällä 1937 yhdistys julkaisi vihkosen ”Mihin siviilirekisteriyhdistys pyrkii”, joka saatiin myytyä pienellä voitolla. Tästä innostuneena alettiin suunnitella oman lehden perustamista. Yhdistyksellä ei ollut varoja, joten ensimmäinen numero tehtiin kuuden johtokunnan jäsenen henkilökohtaisella takauksella. Lokakuussa ilmestyikin uuden Ajatuksen vapaus -lehden näytenumero. Painos oli 2000 kappaletta ja lehti saatiin myytyä kokonaan. Lehti ilmestyi tästä eteenpäin kuukauden välein ja jo kolmatta numeroa painettiin 3000 kappaletta.
Ensimmäisen lehden sisältö on oikeastaan aika tuttua nykypäivästä. Lehdessä on mm. pakina, looginen todistus kaikkivaltiaan jumalan mahdottomuudesta, runo ja tietoa yhdistyksen toiminnasta. Juttu jossa kysytään ”onko uskonnon kritiikki kuolleen koiran potkimista”, sopisi suoraan tähän päiväänkin. Mainoksia lehdessä oli kuusi kappaletta.
Lähiaikoina olleiden jumalanpilkkajuttujen vuoksi piti lehden linjan olla hyvin varovainen. Tästä huolimatta edellä mainittu kuolleen koiran potkiminen riitti nostamaan kohua ja toimintakertomuksen mukaan lehden pelasti ehkä vain se, että näkyvimmin vastalauseita esittivät ”kaikkein pahimmin maineensa pilanneet valtiolliset hihhulipiirit” eivätkä ”vähemmän tunnetut taantumukselliset”.
Maanlaajuisen liiton perustaminen oli tavoitteena heti alusta lähtien ja jo keväällä 1937 lähetettiin aiheesta sisaryhdistyksille kirje. Kotkan yhdistys tarttui asiaan kesällä, ja niinpä 21. marraskuuta 1937 pidettiin liiton perustava kokous Helsingissä. Liiton kotipaikaksi tuli Tampere ja äänenkannattajaksi otettiin yhdistyksen Ajatuksen vapaus -lehti.
Vuoden 1937 päättyessä jäseniä oli 390, lehdestä oli ilmestynyt kolme numeroa ja talous oli kunnossa. Sisaryhdistyksiä oli seitsemän, ja valtakunnallinen liittokin oli perustettu.
Lakkautus
Marraskuussa 1937 oli Helsingissä pidetty juhla ja siinä erityisesti Ernst “Iso-Keisari” Lampénin puhe nostattanut julkista kohua. Loppuvuodesta 1937 järjestettiin “kansalaiskokouksia”, joissa vaadittiin valtiovaltaa puuttumaan “jumalattomuusliikkeeseen”. Asia tuli esille eduskunnassakin, mutta tältä erää kohu tyyntyi.
Nyt päästiin jatkamaan suhteellisen tasaista toimintaa. Pidettiin kokouksia sadan ja useammankin hengen voimin. Päähuolina olivat kunnallisen hautausmaan hankkiminen, uskonnon opetuksesta vapautettujen oppilaiden asema kouluissa ja yleisradion ohjelmatarjonta — kaikki tuttuja aiheita vuosikymmeniä myöhemminkin.
Tammikuussa 1939 ehdotettiin yhdistyksen tukevan sosiaalidemokraattien ehdokkaita tulevissa vaaleissa. Pöytäkirjaan tuli merkintä “Koska yhdistyksen toimintaan ei kuulu kannattaa mitään määrättyä valtiollista puoluetta ja koska on olemassa myös liikkeelle suosiollisia vapaamielisiä porvarillisia edustajaehdokkaita, ei asiasta tehty päätöstä – -”. Luontevin tulkinta on, että enemmistö jäsenistä oli vasemmistolaisia, mutta ymmärsi, että yhdistyksen linjan on säilyttävä poliittisesti sitoutumattomana.
Yhdistyksen lakkauttaminen alkoi poliisikuulusteluilla talven vaihtuessa kevääksi 1939. Yksityiskohtana todettakoon, että lakkautuspyynnön muodollisena allekirjoittajana oli silloinen sisäministeri Urho Kekkonen.
Lakkautuksen perusteeksi syyttäjä esitti mm. lakien ja hyvien tapojen vastaisen toiminnan. Syyttäjän mukaan erityisesti uskonnolliset tunteet olivat arvokkaita, ja melkein koko kansaa loukkasi niiden kritiikki. Perustelu oli oikeuden mielestä pätevä, ja niinpä yhdistys lakkautettiin 16.11.1939.