Historiamme on mielenkiintoinen: tiesitkö esimerkiksi, että nykyinen Vapaa-ajattelijain liitto syntyi Tampereen yhdistyksen ympärille? Tai että kun edeltäjämme lakkautettiin, oli päätöksen allekirjoittajana sisäministeri Urho Kekkonen. Tämä kirjoitus aloittaa sarjan historiasta, ja ensimmäisenä käsitellään Tampereen kirkostaeronneiden yhdistystä.
Kansalaissodasta on yli vuosikymmen, aikaa talvisotaan vielä melkein saman verran. Kielletty kommunistinen puolue toimii maan alla, oma äärioikeistomme lapuanliike on nousussa. Ajan henki on melko mustavalkoinen: kirkkoa pidetään oikeistolaisena eikä aivan syyttä, sillä jotkut papit toimivat lapuanliikkessä, ja istuvan arkkipiispan mukaan juutalaiset "kokoavat nyt rahoja ja koettavat kaikin keinoin heikentää muita kansoja". Ateistista propagandaa harjoittavat katsotaan välittömästi kommunisteiksi.
Uskonnonvapauslaki on ollut voimassa vuodesta 1923 lähtien. Kirkosta eroaminen on tasaista: 1928-1931 eroaa Suomessa 4000-5000 ihmistä vuosittain. Tampereella eronneita on vuonna 1930 melko tarkkaan 2000 eli 4% asukkaista. Vuosina 1929 ja 1930 syntyy ainakin 12 kirkostaeronneiden yhdistystä eri puolelle maata. Suomen Sosiaalidemokraatti julistaa joukkoeroamiset kirkosta "kommunistien touhuiksi". Tällainen oli tilanne, jossa myös Tampereen kirkostaeronneiden yhdistys syntyi.
Yhdistys perustettiin 11. toukokuuta 1930. Perustavassa kokouksessa paikalla oli 69 ihmistä, joista 51 allekirjoitti perustamiskirjan. Puheenjohtajaksi tuli Arne Stenman ja sihteeriksi Aino Koponen. Pöytäkirjan mukaan kokouksen aloitti "paikallisjärjestön puheenjohtaja", valitettavasti ei kerrota, minkä paikallisjärjestön, eikä sitä, ketkä ovat valmistelleet perustavaa kokousta.
Vapaa-ajattelun juuret Suomessa ja maailmallakin ovat toisaalta työväenliikkeessä ja toisaalta radikaalissa sivistyneistössä. Tämä yhdistys näyttää kuuluneen pikemminkin ensinmainittuun ryhmään, sillä perustavassa kokouksessa "Ensimmäisen puheenvuoron sai kysymyksestä Oskari Rajala, selostaen lyhyesti sitä agitaattorista työtä, mitä kirkko on aina harjottanut omistavien luokkien hyväksi, kuinka työtätekevät joutuvat vuosittain uhraamaan jopa suuriakin summia tuolle laitokselle, jonka toiminta on tähdätty heitä itseään vastaan. Kysymyksestä käydyn laajan keskustelun perusteella olivat kaikki sillä kannalla, että työläisten on mahdollisimman runsaasti erottava kirkosta, perustettava oma yhdistys ja merkittävä itsensä siviilirekisteriin."
Valitettavasti käytännön toiminnasta ei tiedetä muuta kuin mitä pari pöytäkirjaa kertovat. Liittymismaksuksi päätettiin miehille 10 ja naisille 5 markkaa, jäsenmaksuksi kuukaudessa miehiltä 2 markkaa ja naisilta 1 markka. Jos karkeasti arvioiden nykyinen 18 euron jäsenmaksu vastaa 1-2 tunnin työtä, niin Kirkostaeronneiden yhdistyksen jäsen olisi joutunut antamaan 3-6 tunnin työpalkan vuosittain. Miesten ja naisten silloinen palkkataso näkyy selvästi erisuuruisista liittymis- ja jäsemaksuista.
Johtokunnan pöytäkirjoja löytyy vain kaksi kappaletta, molemmat toukokuulta 1930. Johtokunta ehti järjestäytyä ja tilata jäsenkortteja, rekisteröinti on ollut tarkoitus hoitaa ensi tilassa. Yhdistys ehti saada käyttöönsä työväentalosta huoneen joka perjantaiillaksi kello 19-20, mutta ilmeisesti ensimmäistäkään kertaa tuolla ei kokoonnuttu.
Oman historiikkimme, samoin kuin Helsingin vapaa-ajattelijoiden 60-vuotishistoriikin mukaan yhdistys lakkautettiin, kun se oli ehtinyt pitää vasta kaksi kokousta. Lakkautuspäätöstä ei löydy raastuvanoikeuden pöytäkirjoista, eikä sellaista mainitse professori Juha Sepon va-liikkeen alkuvaiheita koskeva kirjakaan.
Onko yhdistys sitten tukahdutettu ilman virallista lakkauttamista? Ainakaan toiminnan hiipuminen itsestään ei tunnu luontevalta selitykseltä: tuskin 50 ihmisen yhdistys voi alle kuukaudessa lopahtaa. Entä mitä tapahtui muille vuoden 1930 kirkostaeronneiden yhdistyksille?
Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Oliko yhdistys kommunistien peitejärjestö? Oliko demarien tuomio "kommunistien puuhailuksi" itsensä toteuttava ennustus? Haluttiinko vapaa-ajattelua sinänsä vainota, vai vain tuhota kaikki mikä haiskahti vasemmistolaiselta?
Varmasti tiedetään ainoastaan, että toiminta loppui vaan ei
pitkäksi aikaa: 1936 perustettiin Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistys.
Siitä lisää seuraavassa numerossa.
Seuraava juttu: Ei valtionkirkolle