Siviilirekisteriliike syntyi paljolti tamperelaisten ansiosta. Tampereen yhdistyksen julkaisema Ajatuksen vapaus oli vuosikymmeniin ensimmäinen vapaa-ajattelijalehti, ja nykyinen Vapaa-ajattelijain liittokin syntyi lehden ympärille.
Vuosien 1929-1930 "ensimmäisen aallon" kirkostaeronneiden yhdistykset tukahtuivat alkuunsa niin Tampereella kuin muuallakin, ainoana poikkeuksena Kotkan yhdistys. Seuraava aalto alkoi vuonna 1936, nyt yhdistykset syntyivät siviilirekisteriyhdistysten nimellä. Ensimmäisenä ehtivät Helsinki, Turku ja Kemi, neljäntenä oli vuorossa Tampereen yhdistys. Kirkosta erosi tuolloin koko maassa noin 2500 ihmistä vuosittain, Tampereella siviilirekisteriläisten määrä oli 4.3% väestöstä.
Perjantaina, 4. lokakuuta 1936 pidettiin alustava kokous uuden siviilirekisteriyhdistyksen perustamiseksi. Kokous valitsi toimikunnan tekemään sääntöluonnoksen, ja jo seuraavana perjantaina yhdistys virallisesti perustettiin. Kokouksissa oli paikalla noin sata henkeä, 106 jäsentä liittyi välittömästi yhdistykseen.
Perustavan kokouksen puheenjohtaja oli Armo Vuotila, joka näyttää muutenkin olleen kantava aktiivi yhdistyksessä. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuoden 1938 alkuun ja uudelleen vuodesta 1939 alkaen. Aktiivijäsenten ikäjakaumassa on outo piikki: yli puolet erään johtokunnan jäsenistä oli 30-35 -vuotiaita.
Yhdistys järjesti kerhokokouksia, joissa usein oli yli sata kuuntelijaa - nykyään edes valtakunnalliset Vapaan ajatuksen päivät eivät ole keränneet moista määrää. Kokouksissa pidettiin esitelmiä eri aiheista. Keväällä 1937 oli juhlatilaisuus nuoremmille, ja ehdittiin jo harkita varsinaista lapsi- ja nuorisotoimintaakin.
Kerhokokouksissa tehtiin omaa lehteä nimeltä Pakana. Ensimmäisen toimintavuoden aikana pidettiin kaksi puhekurssiakin, joista ainakin toiseen kuului 10 kokoontumiskertaa. Opintopiirissä luettiin teoksen "marxilaisuus" lukua "luonnontiede" noin kymmenen ihmisen voimin.
Uskonnonopetus oli ongelma. Ensin tehtiin kaupungille aloite siveysopin opetuksen aloittamisesta. Kun tämä saatiin, nousi esille uskonnonopetuksesta vapautettujen lasten syrjintä kouluissa. Oppilaiden vanhemmille järjestettiin kaksi kokousta.
Huvitoimikunta järjesti illanviettoja, tosin korkeaa huviveroa pidettiin rajoitteena. Huoltojaosto auttoi hautajaisten järjestelyssä, ompelukerho kartutti varoja käsitöin. Ylipäänsä toimintaa näyttää olleen todella paljon.
Keväällä 1937 yhdistys julkaisi vihkosen "Mihin siviilirekisteriyhdistys pyrkii". Tämä saatiin myytyä jopa pienellä voitolla ja tästä innostuneena alettiin suunnitella oman lehden perustamista. Yhdistyksellä ei ollut varoja tarpeeksi eikä kirjapaino antanut luottoa, joten ensimmäinen numero tehtiin kuuden johtokunnan jäsenen henkilökohtaisella takauksella. Lokakuussa ilmestyikin uuden Ajatuksen vapaus -lehden näytenumeroä. Painos oli 2000 kappaletta ja lehti saatiin myytyä kokonaan. Lehti ilmestyi tästä eteenpäin kuukauden välein ja jo kolmatta numeroa painettiin 3000 kappaletta.
Ensimmäisen lehden sisältö on oikeastaan aika tuttua nykypäivästä. Lehdessä on mm. pakina, looginen todistus kaikkivaltiaan jumalan mahdottomuudesta, runo ja tietoa yhdistyksen toiminnasta. Juttu jossa kysytään "onko uskonnon kritiikki kuolleen koiran potkimista", sopisi suoraan tähän päiväänkin. Mainoksia lehdessä oli kuusi kappaletta.
Lähiaikoina olleiden jumalanpilkkajuttujen vuoksi piti lehden linjan olla hyvin varovainen. Tästä huolimatta edellä ollut kuolleen koiran potkiminen riitti nostamaan kohua ja toimintakertomuksen mukaan lehden pelasti ehkä vain se, että näkyvimmin vastalauseita esittivät "kaikkein pahimmin maineensa pilanneet valtiolliset hihhulipiirit" eivätkä "vähemmän tunnetut taantumukselliset".
Suurin tuloerä vuonna 1937 oli lehden myynti. Noin 3000 markkaa saatiin ja 2500 markkaa tilitystä odottavia maksuja oli merkitty "epävarmoja saatavia". Jäsenmaksut tuottivat samaa luokkaa olevan summan, "huvitilin voitto" oli 1200 ja "ompelutöistä" saatiin 900 markkaa. Vuoden lopussa kassassa oli yli 4000 markkaa eli nykyrahassa ehkä 5000-7000 euroa.
Maanlaajuisen liiton perustaminen oli tavoitteena heti alusta lähtien. Jo keväällä 1937 lähetettiin sisaryhdistyksille kirje, mutta vain Helsingistä tuli vastaus ja sekin kannatti hankkeen lykkäämistä. Kesäksi yllättäen Kotkan yhdistys kutsui koolle neuvottelukokouksen, jossa helsinkiläisten tehtäväksi päätettiin liiton sääntöluonnos. Luonnosta pidettiin Tampereella huonona, ja täällä tehtiin kokonaan oma esitys säännöiksi. Samalla ehdotettiin Tamperetta liiton keskuspaikaksi.
21. marraskuuta 1937 pidettiin liiton perustava kokous Helsingissä. Tamperelaisten ehdotukset menivät läpi ja liiton kotipaikaksi tuli Tampere. Liiton äänenkannattajaksi otettiin Ajatuksen vapaus -lehti. Muodollisesti se tosin siirtyi liiton kustantamaksi vasta syksyllä 1938.
Vuoden 1937 päättyessä jäseniä oli 390, lehdestä oli ilmestynyt kolme numeroa ja talous oli kunnossa. Sisaryhdistyksiä oli seitsemän,ja valtakunnallinen liittokin oli perustettu. Kaikki näytti hyvältä, eikä osattu aavistaa että yhdistys tullaan lakkauttamaan vajaan kahden vuoden kuluttua. Siitä lisää seuraavassa numerossa.
Seuraava juttu: Muslimeille avioton lapsi rikos?