1990-luku alkoi Taina Hollon valitsemisella ensin yhdistyksen puheenjohtajaksi ja sitten myös liiton johtoon, ensimmäisenä tamperelaisena sitten aivan ensimmäisen puheenjohtajan. Nuori ja ilmeisen energinen nainen saikin toimintaa piristymään ja esimerkiksi Pakanasanomat julkaistiin jälleen kolmen vuoden tauon jälkeen. Toisaalta toiveita herättävästi alkanut toiminta yliopistolla lässähti heti alun jälkeen.
Yhdistyksellä oli oma pieni toimistonsa ja siellä päivystettiin säännöllisesti joko vapaaehtoisen jäsenten voimin tai työvoimatuella palkattujen toimesta. Johtokunta kokoontui myös omalla toimistolla, mutta vuosikokouksille tila ei riittänyt. Vuosikokoukset nimittäin olivat kaikille avoimia ja ne toimivat samalla eräänlaisina esittelytilaisuuksina myös potentiaalisille uusille jäsenille.
Lehtien yleisönosastot olivat tärkeä media ennen internetin aikaa. Erityisesti yleisönosastokirjoittajana kunnostautui Teuvo Kantola, joka toimi myös yhdistyksen puheenjohtajana. Tamperelainen erikoisuus oli yliopiston harjoitustoimituksen Radio Moreeni, johon yhdistys sai säännöllisestikin ohjelmia 1990-luvun alkupuolella.
Perinteenä lähinnä omalle väelle oli käydä kesäisin Viikinsaaressa yhdessä Nokian yhdistyksen kanssa. Opintokerhojakin pidettiin, osin menestyksellisesti mutta toisinaan myös todettiin paikalle tulleen vain yhden kuuntelijan.
Elämänkatsomustiedon opetus oli alkanut vasta 1985 ja uutta oppiainetta pyrittiin tukemaan. Yhdistys jakoi pieniä stipendejä ET-oppilaille, ja järjesti useamman keskustelutilaisuuden elämänkatsomustiedosta. Muita yleisötilaisuuksien aiheita olivat mm. eutanasia ja valtionkirkon asema. Eduskuntavaalien yhteydessä 1995 järjestettiin vaalipaneeli.
EU-jäsenyyden myötä Suomeen tuli myös EU:n ruoka-apua, jota jaettiin järjestöjen kautta. Yhdistys oli tässä mukana vuodesta 1996 alkaen kymmenkunta vuotta.
Tasaisesti rullaavassa toiminnassa tapahtui äkillinen käänne ylöspäin vuodesta 1997 alkaen. Hervannan seurakunnan ”ansiosta” yhdistys sai uuden tehopariskunnan, Liisan ja kohta puheenjohtaksikin tulleen Simon. Seuraavana vuonna yhdistys sai www-sivut, jakoi esitteitä ympäri kaupunkia ja uusia jäseniäkin alkoi tulla.
Pakanasanomat julkaistiin kahdesti vuonna 1998, ja seuraavana vuonna jo neljästi — tahti joka tuli säilymään monia vuosia. Siinä missä 1995 oli tullut 8 jäsenhakemusta, tuli 1999 jo 22, suurelta osin nuoria. Toisaalta jäsenten keski-ikä oli päässyt nousemaan ja lamavuodet olivat verottaneet jäsenmäärää.
Internetistä ensimmäinen maininta pöytäkirjoissa on vuodelta 1997: pohdittiin sähköpostiosoitteen hankintaa. Seuraavana vuonna tehtiin omat www-sivut. Internetin koko merkitystä ei vielä kukaan kunnolla ymmärtänyt, vaikka kotien nettiliittymät yleistyivätkin nopeasti.
Juuri 90-luvun viimeisinä vuosina eräs yhdistyksen pitkäaikainen jäsen kuoli, jättäen yhdistykselle testamentissaan omaisuutta, jolla tuli olemaan suuri vaikutus vuosituhannen vaihtuessa.