Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Koululaisten laidunkauden avajaiset ovat taas ensi viikonloppuna käsillä. Nähdään oppilaiden esityksiä,  todistukset jaetaan, kiitospuheita pidetään, kukituksia tehdään ja sitten lauletaan Suvivirsi. 

*

Minulle Suvivirsi merkitsi kesän alkua, lämpimiä ilmoja, aherruksen loppua ja lomalle pääsyä. Tämä siis kun itse aikanani olin koululainen, lukiolainen tai opiskelija. Sillä ei ollut merkitystä, että en kovin uskonnoista ollut kiinnostunut. Se oli perinne ja tuntui yhtä paljon olevan sidoksissa uskontoon kuin tonttuleikit. Se ei siis tuntunut uskonnon harjoittamiselta. 

*

Tähän malliin ajatukseni kulki edelleen omien lasteni koulutien alkaessa. Tuntui hienolta kajauttaa Suvivirsi yhdessä opettajien, koululaisten ja muiden kylän vanhempien kanssa, kun kersoilla oli kukat ja todistukset kädessä. 

*

Tuli vuosi 2013. Helsinkiläinen huoltaja kysyi apulaisoikeuskanslerilta, onko koulujen asiallista järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kouluaikana, kun otetaan huomioon nykyiset yhdenvertaisuus- ja uskonnonvapaussäännökset. Kantelussa ei puhuttu mitään Suvivirrestä.  

*

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen vastasi, että koulupäivän aikana järjestettävät tilaisuudet ovat ongelmallisia ja totesi, että Opetushallituksen olisi aiheellista tarkistaa asiaa koskevat ohjeensa. Hän ei tehnyt päätöstä Suvivirren kieltämisestä. 

*

Ja mistäs sitten puhuttiinkaan?

”Suvivirren laulaminen kouluissa saatetaan kieltää” (Iltasanomat 24.3.2014)

”Lilli Paasikivi: ”Vain Suomi on tällainen kyykkijöiden maa” ”Hän ihmettelee puheita siitä, että Suvivirsi pitäisi kitkeä pois kevätjuhlista.” (Iltasanomat 31.3.2014)

”Suvivirsi joutuu tulilinjalle. ” (Ulla Appelsin Iltasanomissa 25.3.2014

”Suvivirsi ja joulukuvaelmat voidaankin kieltää?” (Helsingin Uutiset 24.3.2014)

Laulu saa jatkua kouluissa – Jukka Keskitalo: ”Viisas linjaus Suvivirrestä” (Demokraatti 25.4.2014)

”Suvivirttä on kevään kuluessa yritetty savustaa pois kouluista, mutta kansa haluaa pitää perinteestä kiinni samoin kuin merkittävin osa päättäjistämme” (Paikallislehti jossain päin Suomea 22.5.2014)

”Kevään Suvivirsi-sota päättyi – kouluille uudet ohjeet uskonnon harjoittamisesta” (Suomenkuvalehti 26.5.2014)

*

Kaikista absurdeimman esityksen todistin Ylen A-Studiota (tai A-Talkia) katsellessani. AOK Puumalainen totesi, että jos hän vaikka haluaisikin kieltää Suvivirren, ei hän sitä voi tehdä. Eikä hän sitä halunnut. 

Vapaa-ajattelijoiden silloinen puheenjohtaja Petri Karisma totesi Puumalaisen puheenvuoron jälkeen, että kaikukoon Suvivirsi koulujen kevätjuhlissa. Opponenttina ollut Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo teki tästä sen päätelmän, että kyllä he oikeasti kieltävät Suvivirren. 

WTF??!!

Suvivirren puolesta järjestettiin yhtä sun toista tilaisuutta ja keskustelusivuilla, kolumneissa ja mielipidepalstoilla ihmeteltiin, kuinka joku voi olla niin pikkumainen, että haluaa kieltää Suvivirren koulujen kevätjuhlasta. 

*

Tämän kohun saattelemana perustuslakivaliokunta järjesti asiaa koskevan kuulemisen, jossa kuultiin mm. valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasta. Ojanen luonnehti tilaisuutta näytösoikeudenkäynniksi, jossa lopputulos oli päätetty jo etukäteen (HS 4.4.2014). Hänen mukaansa valiokunnan joillakin jäsenillä oli painetta tehdä toisenlaista linjausta, kuin mitä apulaisoikeuskansleri oli tehnyt. Tämä kuuleminen järjestettiin valiokunnan ”joidenkin” jäsenien toimesta. 

*

Ja tämä näkyy sitten päätöksessä, jonka perustuslakivaliokunta antoi. 

*

Ja eihän sitä Suvivirttä tietenkään sitten kielletty. Hip huraa! Voitto kotiin! Taistelu Suvivirrestä on verrattavissa tenniksen yksinpeluuseen.

*

Varsinainen asia (uskonnon ja omantunnon vapauden ja oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutuminen kouluissa) vesitettiin keskusteluksi koskemaan yhtä virttä. Eikä tilanne ole tuosta paljoa muuttunut. 

*

Sama itku alkaa aina keväällä ja vaalien alla. Eikä kukaan ole vaatinut Suvivirren poistamista koulujen kevätjuhlasta. Kun kysyy, kuka sitä on vaatinut ja missä, niin tuuli puissa humisee. 

*

Tämä kaikki muutti suhtautumustani Suvivirteen. Ei se edelleenkään ole minulle mitään uskonnon harjoittamista mutta ei se myöskään enää merkitse minulle kesän alkua, lämpimiä ilmoja, aherruksen loppua jne. 

Suvivirsi on minulle se saapas, jolla luterilainen jengi potkii päähän katsomuksellisia vähemmistöjä. 

Kaikukoon suvivirsi koulujen kevätjuhlassa. 

Itse en sitä enää laula. 

Eri hautausmaiden ja krematorioiden sisätilassa, kappelissa joko voidaan tai ei voida pitää ei-uskonnollinen hautajaistilaisuus, jossa vainaja on arkussa. Helsinki KYLLÄ, Espoo EI, Vantaa KYLLÄ, Kerava EI, Nurmijärvi KYLLÄ, Tuusula EI, Hyvinkää KYLLÄ, Järvenpää EI, Riihimäki KYLLÄ, Lahti EI, Kotka KYLLÄ, Lappeenranta EI, Tampere KYLLÄ, Jyväskylä EI, Turku KYLLÄ, Pori EI, jne.

Ristiriitaisuus lämpimien tilojen käytössä koskee ev.-lut. kirkon seurakuntien hautausmaita, ja kirkko on tässä(kin) asiassa jakaantunut puhdasoppiseen siipeen ja avarakatseisempaan suuntaan. Suomessa yleinen hautaustoimi on säädetty ev.-lut kirkon seurakuntien hautausmaiden tehtäväksi, mutta hautaustoimilaki ei säädä kappelien, hautausmaiden lämpimien tilojen käytöstä.

(Sekaannusten välttämiseksi: hautajaisiin usein liittyvä ns. muistotilaisuus on eri asia kuin saatto- tai jäähyväistilaisuus. Muistotilaisuuksia voidaan vainajan arkkuhautauksen tai krematointiin jättämisen jälkeen pitää useissa eri tiloissa, ja kysymys ei ole nyt niistä.)

Eduskunta antaa kirkolle budjettirahoitusta 114 miljoonaa euroa ns. yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon, ja valtaosa käytetään hautaustoimeen. Seurakunnat saavat valtiolta hautaustoimeen noin 20 euroa/kuntalainen/vuosi koko kunnan väkiluvusta laskettuna.

Hauta-, uurna- ja sirottelupaikan ja krematoinnin hinta onkin sama uskonnottomille, toisuskoisille ja kirkon jäsenille. Sen sijaan hautausmaiden lämpimien tilojen käytössä on edellä kuvattua kaksijakoisuutta – tai kolmijakoisuutta, sillä joillakin hautausmailla kappeli luovutetaan toisuskoisille, jotka eivät ole ev.-lut. kirkon jäseniä, mutta EI siviilihautajaisiin.

Niillä hautausmailla, joilla kappelin käyttö sallitaan, siviilihautajaisissa on yleensä ns. saattotilaisuus, jossa vainaja on arkussa, ennen arkkuhautausta tai krematointia. Uskonnottomassa saattotilaisuudessa ei ole mitään erityisiä ”pakanallisia” tai ketään loukkaavia riittejä, vaan suomalaiseen tapaan muistopuhe, musiikkia ja jäähyväisten (ja kukkien) jättäminen. Kappelin vuokrahinta on kirkkoon kuulumattomille korkeampi kuin seurakunnan jäsenille.

Vaikka osa uskonnottomista vainajista haudataan myös kirkollisin menoin, jolloin papin johtama siunaustilaisuus on kappelissa, on selvää, että uskonnottomien siviilihautajaisten määrä lisääntyy vuosi vuodelta samalla kun kirkkoon kuulumattomien vainajien osuus lisääntyy ja maallistumiskehitys jatkuu. Nykyinen tilanne hautaustoimessa rikkoo ihmisten yhdenvertaisuuden periaatetta. Perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki velvoittavat julkista valtaa yhdenvertaisuuden edistämiseen eli syrjinnän poistamiseen.

Hautaustoimen yhdenvertaisuuskysymykset hallitusohjelmaan

Hautaustoimilaki kokonaisuudessaan sekä hautaustoimen budjettirahoituksen pelisäännöt tulee ottaa tarkasteluun. Ovatko sellaiset hautausmaat, jotka eivät tarjoa lämpimiä tilojaan hautajaistilaisuuteen, oikeutettuja saman suuruiseen korvaukseen kuin ne, jotka myöntävät?

Ratkaisuna voidaan harkita myös, että kunnat alkavat yhteistoimin valtion rahoituksella perustaa tunnustuksettomia seremoniatiloja sekä uusia krematorioita ja (uurna)hautausmaita erityisesti niillä alueilla, joilla ns. yleisten hautausmaiden käyttömahdollisuus ei ole yhdenvertainen.

Lopuksi voidaan kysyä, miksi esimerkiksi vapaa-ajattelijain yhdistysten ylläpitämät hautausmaat eivät ole oikeutettuja minkäänlaiseen valtion rahoitukseen tai edes avustuksiin. Korjaus tässä fiskaalisesti pienessä asiassa ei muuta kokonaistilannetta, koska vapaa-ajattelijain yhdistysten hautausmaita on vain kymmenkunta.

Kun Teemu Laajasalo aloittaa puheenvuoronsa sanoilla ”nyt on niin että”, niin kuulija voi olla melko varma, että sitä seuraavat asiat eivät ole välttämättä ”niin” eivätkä edes ”nyt”. Näin Laajasalo aloittaa YouTubessa videonsa ”Piispa Teemun teesit, osa 2: Lapsille pitää opettaa omaa uskontoa koulussa”. 

Teemun teesit tässä asiassa ovat siis seuraavat. 

”Lapsille pitää opettaa omaa uskontoa koulussa, koska…”

1.

”…monikultuuristuvassa maailmassa oman uskonnon ja oman taustan ymmärtäminen on yhä tärkeämpää, jotta voisi ymmärtää ja kunnioittaa toisia. Siihen uskonnon opetus antaa loistavat välineet.” 

Koulun tulee jakaa siis oppilaat eri ryhmiin näiden katsomusten mukaan. Omissa ryhmissä opetellaan sitten ensin omaa katsomusta ja ihmetellään tämän jälkeen sen oman katsomuksen linssin läpi muiden katsomuksia. Tämän jälkeen mennään välitunnille äimistelemään niitä muita. 

??

Meitä on tässä suomalaisessa yhteiskunnassa kirjava joukko erilaisia katsomuksia omaavia ihmisiä. Olennaista meidän yhteiskuntamme jatkuvuuden kannalta on se, miten me näine katsomuksinemme tulemme täällä keskenämme toimeen. 

Nykyistä oman uskonnon opettamisen mallia on toteutettu jo vuosikymmeniä (käytännössä oppilaiden enemmistön tunnustaman uskonnon mukaisen opetuksen malli on ollut olemassa vuodesta 1923). Mielestäni voitaisiin tarkastella, kuinka hyvin se on onnistunut ohjannut meitä kunnioittamaan ja ymmärtämään toisia. En nyt ole ihan vakuuttunut, että tehtävässä ollaan onnistuttu.

2.

”…lapsille katsomusten opettaminen on aina katsomuksellista. On paljon reilumpaa, että opetuksen ja opettajan viitekehys sanotaan selkeästi ääneen. ”

Tässä ei ole mitään järkeä varsinkaan kun Laajasalo ei avaa sitä yhtään enempää. Täytyy siis olettaa, että Laajasalon mielestä opettajan katsomuksella on merkitystä katsomus-/uskonnonopetuksessa. 

Edes nyt opettajan katsomus ei välttämättä ole sama kuin opetettava katsomus. Suomessa ateisti saattaa opettaa islamia tai luterilaisuutta ja kristitty tai muslimi ET:a. Ja näin käytännössä tapahtuukin. Esim. oman poikani ET:on opettaja on myös uskonnon ja filosofian opettaja. Ja tietääkseni ”viitekehykseltään” evankelisluterilainen kristitty. 

Opettajan pätevyys opettaa katsomusainetta ei muodostu hänen katsomuksestaan vaan siitä, millaisen koulutuksen hän on saanut. 

Jos Laajasalo on oikeasti sitä mieltä, että opettaja saa opettaa vain omaa katsomustaan, hänen olisi loogista vaatia oman uskonnon opetusta uskonnollisille yhteisöille ja pois julkisista kouluista. 

3.

”…oman uskonnon opetus on loistavaa vähemmistöpolitiikkaa. Sillä tavalla pienet uskonnot ja vähemmistöt saavat laadukasta, hyvää omaa opetusta.”

Mutta kun näin ei tapahdu. 

Suomen suurin katsomuksellinen vähemmistö ovat uskonnottomat, jotka eivät kuulu uskontokuntiin. Vähemmistö elämänkatsomustietoon oikeutetuista oppilaista opiskelee sitä. Tämä johtuu pitkälti opetusjärjestelyistä, opetuksen laadusta, puutteellisesta infosta jne. 

 Edu.fi-sivuston mukaan Suomessa ei tällä hetkellä ole mahdollista suorittaa korkeakouluopintoja esimerkiksi islamin uskonnossa. Vuonna 2007 oli opettajien kohdalla tilanne se, että käytännössä noin puolet ET:n aineenopettajista ja pienryhmäisten uskontojen opettajat paria poikkeusta lukuunottamatta eivät täyttäneet opetustoimen henkilöstön kelpoisuudesta annetun asetuksen vaatimuksia. 

Uskonnonopetusta koskevat ratkaisut ovat olleet usein vastauksia siihen kohdistuneisiin polittisiin paineisiin. Esimerkiksi enemmistöön kuuluvien pakollinen ja uskontosidonnainen uskonnonnonopetus on peruja 1960- ja 1970 luvulta. Ei liene epäselvää, minkä uskontokunnan tarpeista tuolloin oli kysymys. Mutta on vähintäänkin kyseenalaista voiko aikojen saatossa muotoutunutta luterilaista uskonnonopetusta pitää suoraan mallina vähemmistöjen uskonnonopetuksen järjestämisessä puhumattakaan uskontokuntiin kuulumattomista. 

Luterilainen uskonnonopetus on erotettu kirkon opetuksesta vuosikymmeniä sitten eikä se ole teologisessa mielessä ”tunnustuksellista”. Tunnustukseton opetus määräytyy koulun pedagogisista lähtökohdista käsin, ja se on selkeästi erotettu uskonnon harjoittamisesta.

Ainakin pitäisi olla.

Pienuskontojen opetusta yritetään ahtaa tähän samaan muottiin, mikä tarkoittaa, että opetus niissäkin pyritään irrottamaan tunnustuksellisuudesta. Tämä ajatus ei kuitenkaan kaikkiin uskontoihin välttämättä sovi. 

Muutama vuosi sitten olin Tampereen Vapriikissa seuraamassa paneelikeskustelua katsomusaineiden opetuksesta. Paneelissa olivat edustettuina useat uskonnot sekä Vapareiden edustaja. Luterilaisen seurakunnan edustajaa lukuun ottamatta kaikki muut valittivat oppiaineen sisällöstä, opetusjärjestelyistä, opettajista jne. Roomalaiskatolisen seurakunnan edustaja suoraan sanoi, ettei hän ymmärrä, miten uskonnonopetus voi olla tunnustuksetonta. 

Käytännössä nykyinen malli turvaa ainoastaan luterilaisen uskonnon ”laadukkaan ja hyvän” opetuksen mutta ei mitään muuta.

Ja malli myös vahvistaa luterilaisen uskonnon opetuksen asemaa. Kunnat ovat velvoitettuja järjestämään enemmistön mukaista uskonnon (ja nimenomaan uskonnon eikä katsomuksen) mukaista opetusta. Käytännössä tämä tarkoittaa luterilaista opetusta, koska ei ole realistista olettaa, että mikään uskontokunta ohittaisi jäsenmäärällään luterilaista kirkkoa vuosikymmeniin.

Siis vaikka uskontokuntiin kuulumattomat olisivat joskus enemmistö jossakin kunnassa, ei elämänkatsomustiedon opetuksella tule olemaan luterilaisen uskonnon opetuksen asemaa. Lisäksi luterilainen opetus on kirkkoon kuuluvalle oppilaalle pakollista. Siis tämän enemmistöaseman seurauksena.

Näillä sanoilla asetan Laajasalon perustelut oman uskonnon opetukselle kyseenalaisiksi. Olkoonkin, että perustelujen esittäjä on kasvatustieteen tohtori.

Väitän, että katsomusaineiden opettamiseen löytyisi muitakin malleja, jotka ottaisivat paremmin huomioon tämän ajan, suomalaisen katsomusympäristön ja yhteiskunnan, uskonnon ja omantunnon vapauden toteutumisen sekä ennen kaikkea oppilaat.

Jos nyt edes sen ET:n saisi kaikille vapaasti valittavaksi. 

Luettavaa:

Arto Kallioniemi ja Eero Salmenkivi (toim.): Katsomusaineiden kehittämishaasteita

Tuula Sakaranaho ja Eero Salmenkivi: Tasavertaisen katsomusopetuksen haasteet: pienryhmäisten uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetus Suomessa

Hyvä kansanedustaja

Hei, uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuuritoiminnan näkökulmasta haluan tervehtiä ja kiittää teitä kuluneesta vaalikaudesta. Erityinen kiitos siitä, että päätitte avioliittolain tasa-arvoistamisesta kansalaisaloitteen virittämänä – Kirkkohallituksen lausunnossaan ilmaisemasta kielteisestä kannasta huolimatta.

Samassa yhteydessä sääditte, että nyt molemmat huoltajat päättävät yhdessä, liitetäänkö vauva johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan vai jätetäänkö liittämättä. Pienempänä asiana mainittakoon, että poistitte myös ehtoollisviinien verovapauden – Kirkkohallituksen vastustuksesta huolimatta, vaikka varat alkoholiveron maksuun uhattiin ottaa pois nimenomaan kirkon diakoniatyöstä.

Toisaalta Vapaa-ajattelijain liitonkaan lausunnoissaan esittämät kannanotot eivät likikään kaikki tulleet hyväksytyiksi tai edes käsittelyyn. Erityisen pettyneitä olemme, että lukiolain käsittelyn yhteydessä lukion ja peruskoulun elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille valittavissa olevaksi katsomusaineeksi ei saanut eduskunnan äänestyksessä riittävää kannatusta. Myönteisenä on toki pidettävä, että kuitenkin se sai äänestyksessä varsin laajan tuen – ja keskustelussa lupaavasti vielä laajempaakin kannatusta.

Kiitämme lämpimästi elämänkatsomustiedon avaamisasiassa – ja muissakin asioissa – kohtaamastamme myönteisestä suhtautumisesta.

Ihmisten uskonnosta tai vakaumuksesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun sekä uskonnon ja katsomuksen vapauden näkökulmasta teiltä jäi siis jotain vielä seuraavan eduskunnan hommaksi, kuten seuraavista hallitusohjelmapoliittisista tavoitteistamme voi huomata: https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2018/12/31/vapaa-ajattelijain-liiton-hallitusohjelmatavoitteet/

Samaan aikaa toisaalla: maallistuminen edennyt

Hyvä kansanedustaja, tässä yhteydessä haluamme kiinnittää huomiotanne nyt siihen, että kiireisen ja monille raskaan eduskuntakauden aikanakin suomalaisen yhteiskunnan maallistuminen on jatkunut huomionarvoisella tavalla. Keisarilla ei ole vaatteita!?

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien osuus on neljässä vuodessa noussut hieman yli neljä prosenttiyksikköä ja on nyt 27,4 prosenttia. Ev.-lut. kirkkoon kuuluu alle 70 prosenttia.

Muodolliset jäsenyydet eivät kerro kaikkea! Vuonna 2016 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 55,5 % väestöstä pitää itseään ”ei-uskonnollisena”, kun ”uskonnollisena” itseään pitää 38,5 % ja ”vahvasti uskonnollisena” 6 %. (Anja Terkamo-Moisio 2016. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2198-7/urn_isbn_978-952-61-2198-7.pdf.)

Nuorisobarometrin (2018, s. 93) kyselyn mukaan 57 % pitää itseään ”ei-uskonnollisena” ja 27 % ”uskonnollisena”, ja lisäksi 21 % asemoi itsensä niiden väliin. Kahdeksassa vuodessa ei-uskonnollisten osuus on kasvanut noin 20 prosenttiyksikköä.

Kansainvälisen Pewreserach-tutkimuskeskuksen mukaan (2018) Suomen uskonnollisuuden aste on 25. sijalla 34 maasta Euroopassa; 13% aikuisista on vahvasti uskonnollisia (“highly religious”) ja 10% (27/34) sanoo uskonnon olevan hyvin tärkeää elämässään. http://www.pewresearch.org/fact-tank/2018/12/05/how-do-european-countries-differ-in-religious-commitment/

Kansainvälisessä ISSP (International Social Survey Programme) -kyselyssä (2018) teemana oli uskonto ja uskonnollisuuden muutokset. Suomessa kyselyn mukaan 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä oli eniten vastaajia, jotka ilmoittivat jumalauskonsa muuttuneen suuntaan tai toiseen. Tämän ikäryhmän naisista 29 prosenttia ja miehistä 22 prosenttia ilmoitti luopuneensa jumalauskosta, kun molempien sukupuolien edustajista 8 prosenttia ilmoitti alkaneensa uskoa Jumalaan.

Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan uskonnollisuuden merkitys identiteetille jakaantuu seuraavasti: erittäin tärkeä 12 %, jokseenkin tärkeä 21%, ei kovin tärkeä 31 % ja ei lainkaan tärkeä 34 %. (Suomalaiset identiteeteiltään yllättävän samanlaisia, s. 11 ja 21. e2 2018. http://e2.fi/article/104.)

Suomen kulttuurirahasto ja e2 Tutkimuskeskus kysyivät myös, mikä on suomalaisille ”pyhää” (http://e2.fi/publication/68). Pyhiksi asioiksi yli 2/3 valitsi rakkauden ja läheiset ihmissuhteet. Yli 50 %:n kannatuksen saivat rauha, koti, turvallisuus ja ihmisarvo. Luontoa piti pyhänä 48 %. Sen sijaan vain 15 % piti pyhänä uskontoa ja kirkkoa.

Suomalaisen yhteiskunnan luottamusrankingissa kirkko on sijalla 19/25. Se tosin päivitti puolueet (25/25)., vaikka puolueilla – samoin kuin yhä myös kirkolla – on suuri rooli julkisen vallan käytössä ja yhteiskunnassa.

Myös kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica -kyselyn (2015) mukaan kristinuskon opettamaan Jumalaan uskoo vain kolmannes sekä Jeesuksen sovitustyöhön ja kuolleista nousemiseen vajaa neljännes kaikista suomalaisista, nuorista vielä vähemmän.

Kirkollisvaalien äänestysprosentti oli 14,4 % (alle 18-vuotiasta 8,4 %). Se tarkoittaa, että 10 % kaikista äänestysikäisistä suomalaisista äänesti. Kyseessä ei ole kuitenkaan yhtenäinen vaikuttajaryhmä, sillä kirkollisvaaleissa äänestäneet ja tehtäviin valitut ovat monista asioista varsin erimielisiä.

Lainsäädäntö laahaa perässä

Edellä esitetyt monen eri tutkimuksen tulokset kertovat vakuuttavasti, että suomalaisessa yhteiskunnassa on viimeisen neljän vuoden aikana jatkunut selvästi maallistumiskehitys. Trendi on sama kuin kaikissa Pohjoismaissa ja monissa Länsi-Euroopan maissa.

Julkisen vallan neutraalisuusperiaate kuuluu eurooppalaisiin arvoihin. On tullut aika laatia ja aloittaa kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman purkuohjelman ja toteuttaa ihmisten yhdenvertainen kohtelu myös heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan katsomatta uskonnon ja katsomuksen vapautta kunnioittaen.

Toivon että merkittävinä yhteiskunnallisina vaikuttajina, jatkattepa vaalien jälkeen eduskunnassa taikka ihan muissa rooleissa, voitte olla tukemassa lainsäädännön saattamista vastaamaan yhteiskunnan maallistumiskehitystä. Maallistuminen ei tarkoita arvotyhjiötä vaan ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä humanistista, ihmislähtöistä etiikkaa arvojen perustana. Maallistuminen eli sekularismi nojaa demokratiaan, humanismiin, tiedepohjaisuuteen ja rationaalisuuteen.

Kristillisdemokraattien puhenjohtaja Sari Essayah on ryhtynyt vaalityöhön ja kertoo mielipiteitään koulussa tapahtuvasta uskonnon harjoittamisesta 15.2.2019 sekä Ylen uutisessa että Seurakuntalainen-lehdessä.

Essayahin näkemykset kaipaavat hieman lähempää tarkastelua. Serakuntalaisen jutussa mm. kirjoitetaan:

”Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah sanoo, ettei peruskouluissa osata tai ymmärretä tukeutua perustuslakivaliokunnan viime vuonna vahvistamaan linjaukseen. Perustuslakivaliokunnan huhtikuisen mietinnön mukaan esimerkiksi virret voivat vastaisuudessakin kuulua koulujen kevät- ja joulujuhlien ohjelmistoon.”

Ja:

”Valiokunnan mukaan koulujen juhlatilaisuuksissa ei esimerkiksi virsien laulamista voida pitää uskonnon harjoittamisena. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että muitakin uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin.”

Totuus on hieman erilainen.

Perustuslakivaliokunta on vuonna mietinnössään PeVM 2/2014 todennut virsien ja juhlien osalta näin:

”Edellä esitetyn valossa perustuslakivaliokunta ei näe tarvetta muuttaa kantaansa koulun perinteisten juhlien osalta. Tällaisia juhlia ei siten esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina. Perustuslakivaliokunta katsoo, että muitakin vastaavia sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin.”

Perustuslakivaliokunta ei ole antanut sellaista mietintöä huhtikuussa 2018, missä se linjaisi, että virret eivät ole uskonnon harjoittamista. Sen sijaan Eduskunnan kirjaston tietopalvelulta on kysytty miten PeV on linjannut suvivirren laulantaa kouluissa. Vastauksessaan 20.4.2018 Tietopalvelut viittaa mietintöön 2/2014 ja vastaus alkaa näin:”Yksittäisen virren laulaminen ei tee koko tilaisuudesta uskonnollista.”

Eli mitä?

Sopivasti Seurakuntalaisen jutussa jätetään lainaamatta mietintöä mitenkään syvällisemmin. Mietinnössä mm. puhutaan indoktrinaation kiellosta, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksesta sekä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta ja moniarvoisuudesta, jotka kaikki on otettava koulun toiminnassa huomioon. Seurakuntalaisen juttu ei ymmärrettävistä syistä korosta näitä seikkoja vaan keskittyy keskittyy kristilliseen juhlaperinteeseen ja kristillisiin arvoihin.

Varsinkin Essayahin kommenteista saa sen kuvan, että hän on ainostaan lukenut kohdan, jossa sanotaan, että virsiä saa juhlissa laulaa. Ja kovasti Essayah ja Seurakuntalainen yrittävät vääntää tämänkin siihen muotoon, että niitä pitää laulaa.


Todellisuudessa PeV:n lausunto tarkoittaa myös sitä, että muidenkin uskontojen perinteitä voi olla juhlassa mukana (uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus). Miten mahtaa Essayah ja Seurakuntalainen suhtautua islamilaisten perinteiden tuomiseen mukaan koulujen joulujuhlaan?

Koulujen joulu- ja kevätjuhlat ovat osa opetusta. Ne siis lähtökohtaisesti ovat oppilaille pakollisia tilaisuuksia eikä niistä voi saada vapautusta. Tästä syystä niitä ei myöskään tule järjestää uskonnollisina tilaisuuksina. Kas kun perustuslain mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan uskonnon harjoittamiseen.  

Ja sitten on vielä tuo indoktrinaation kielto ja julkisen vallan neutraliteetti.

Ihan niinkuin siinä Essayahin mainitsemassa perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan.

Essayahin tapaan minäkin kehotan kaikkia lukemaan tuon perustuslakivaliokunnan mietinnön. Mutta lukekaa se ajatuksen kanssa kokonaan eikä vain sitä kohtaa, missä sanotaan, että virsiä saa laulaa.

Uskonnonvapaus.fi-sivulla on jo neljänsissä eduskuntavaaleissa vaalikone. Kysymykset koskevat kirkon ja valtion suhteita, jumalanpilkkalakia, huivin käyttöä jne. Kone löytyy täältä:

uskonnonvapaus.fi/vaalit/eduskunta2019

Tähän mennessä ehdokkaita on vastannut vasta noin 200. Uusia vastauksia koneeseen tulee jatkuvasti lisää, mutta jo nyt erottuvat toisistaan sekä puolueet että saman puolueen ehdokkaat.

Esimerkiksi poikien ympärileikkauksen uskonnollisista syistä sallisi kolmannes Keskustan ehdokkaista, Kokoomuksen ehdokkaista alle kymmenesosa. Elämänkatsomustiedon vapauttamista kannatetaan yli puoluerajojen, poikkeuksia Kristillisdemokraatit joista puolet vastustaa.


”Miksi ette mene Saudi-Arabiaan julistamaan ateismia?”

Jotain tuollaista esitetään välillä vapaa-ajattelijoille. Enemmän tai vähemmän suoraan sanotaan, ettei ateismi aitoa, jos sen vuoksi ei olla valmis uhraamaan omaa henkeä.

On totta, että uskovat ovat valmiita enempään uskonsa vuoksi. Negatiivisia ääriesimerkkejä ovat varmaan kuolemaan syöksyneet WTC-iskujen tekijät tai verensiirrosta kieltäytymällä lähes varman kuoleman valinneet Jehovan todistajat. Positiiviseen suuntaan esimerkkejä löytyy vaikkapa Natsi-Saksan ajoilta.

Ateismi sen sijaan ei ole uskonto, eikä vertailukohtaa tarvitse hakea ääritilanteista. Ei esimerkiksi lapsen saaminen ET-opetukseen ole mikään pyhä asia, sellainen joka ohittaisi kaiken muun. Tulevissa vaaleissa vapaa-ajattelijat hakevat ehdokkaita jotka tukevat kirkon ja valtion eroa — mutta vain yhtenä kriteerinä, muuten hyvä ehdokas voi saada ainakin minun ääneni vaikka olisimme tästä eri mieltä.

Vapaa-ajattelu rinnastuu toimintaan esimerkiksi jossain puolueessa. Keskustan jäsen haluaa Keskustalle lisää ääniä, mutta ei ole valmis mihin tahansa saadaakseen väkeä tupailtaan demarien vaalitilaisuuden sijaan. Eikä kukaan kuvittele, että ase ohimolla Antti Rinteenkin pitäisi kieltäytyä julistamasta alkiolaisuuden sanomaa.

Tämä äärimmäisyyden välttäminen on yksi syy olla mieluummin vapaa-ajattelija.

Suomessa on vapaa-ajattelijoita Luoteis-Lapista Lappeenrantaan. Moni on aivan tuore jäsen, toiset ovat aloittaneet toiminnan 60- tai jopa 50-luvulla. Viimeksimainitut ovat tietysti liittyneet nuorina, mutta jotkut tulevat mukaan vasta eläkeläisinä.

Yksi on vegaani ja toinen on lihaani. Joku on totaalikieltäytyjä ja joku muu on reservin upseeri.

Joukostamme löytyy miehiä ja naisia. Emme kysy onko jäsen sateenkaarikansaa, joskin on helppo arvata heitä olevan joukossamme tavallista runsaammin — tähän riittää vilkaista jotain ns. pyhää kirjaa.

Jotkut ehtivät edistää viikoittainkin tavoitteitamme, toisilla aktiivisuus rajoittuu Vapaa Ajattelijan lukemiseen. Pelkkä jäsenyyskin on tärkeä, se kertoo useamman olevan ajatustemme takana.

Poliittinen kirjomme on laaja: se ei rajoitu Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen väliin, vaan mukana on myös kommunisteja ja Liberaalipuolueen kannattajia.

Tärkeää on, että ikäjakauman lisäksi on jakaumaa elämäntilanteissa. Vain pienten lasten vanhemmilta kuulemme päiväkotien nykypäivästä, eikä 60-vuotiaan inttimuistelu enää riitä kun mietimme sotilaspappien asemaa.

Yhtä yhdistystä varapuheenjohdettiin pitkään pyörätuolista, eräiden jäsentemme hartiat taas ovat liki kirjaimellisesti ladonoven kokoisia. Minkä ominaisuuden keksiikin, siitä löytyy vaihtelua.

Tavoitteistamme yhdelle ainoa merkittävä on yhteiskunnallinen puoli, eli kirkon ero valtiosta ja muukin katsomusten tasa-arvo. Toinen painottaa aattellista tavoitetta, haluaa levittää uskonnoista vapaata maailmankuvaa. Kolmannelle tärkeintä on uskonnoton tapakulttuuri. Kaikilla näillä sektoreilla riittää tehtävää.

Tavoitteidemme yksityiskohdista olemme myös hieman eri mieltä. Yksi haluaa kouluihin kaikille yhteisen katsomusaineen, toinen vain avaisi nykyisen ET-opetuksen myös kirkon jäsenille.

Yhteistä on tukeutuminen ajatteluun. Ruuasta pitää kiittää kokkia eikä Jeesusta, maailman parantaminen alkaa katsomalla peiliin eikä taivaalle. Hyvän yhteiskunnan rakennusaineitakaan ei löydy uskolla vaan järjellä. Liity mukaan jos kannatat näitä tavoitteita.

Elämänkatsomustieto voidaan ja on syytä avata kaikille mahdolliseksi katsomusaineeksi peruskoulussa ja lukiossa nopealla erillisratkaisulla. Uudistus ei vaadi opetussuunnitelmien eikä oppikirjojen muuttamista. Se voidaan ottaa käyttöön heti.

Perusteet ja laaja tuki ET:n avaamiselle tulivat esiin viimeksi lukiolain käsittelyn yhteydessä, muun muassa Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston sekä Kuntaliiton lausunnoissa. Kunnathan ovat ylivoimaisesti suurin koulutuksen järjestäjä.

Lapsiasiavaltuutettu totesi kertomuksessaan eduskunnalle helmikuussa 2018, että nykyinen sääntely on ”yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan vastainen”. Perusoikeuksien toteutumisen epäkohtaan tarttumista ei pidä lykätä.

Eduskunnassa kesäkuussa 2018 ET:n avaamista koskeva ponsi sai SDP:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden eduskuntaryhmien sekä kahden RKP:n kansanedustajien tuen. Käydyssä keskustelussa ET:n avaaminen sai kuitenkin tukea myös hallituspuolueiden kansanedustajien taholta, vaikka oppositiopuolueiden yhteiseen ponteen ei äänestyksessä yhdyttykään.

Tällä perusteella voidaan katsoa olevan realistiset mahdollisuudet ET:n avaamiselle nopealla erillisratkaisulla vaalien jälkeen. Mielipidetiedustelun mukaan 75 % kansalaisista pitää ET:n avaamista oikeana.

ET:n nopeaa avaamista ei pidä jarruttaa asettamalla se vastakkain muiden, pidempää keskustelua ja valmistelua vaativien katsomusopetusta koskevien ideoiden kanssa. Koska nykyinen oppiaine- ja tuntijako sekä uudet opetussuunnitelmat ja oppikirjat on juuri otettu käytäntöön, on selvää, että oppiaineita ja tuntijakoa ei voida muuttaa nopealla aikataululla.

Esimerkiksi jos katsomusopetukseen annettavaa tuntimäärää (10 vuosiviikkotuntia peruskoulun 9 vuoden aikana) vähennettäisiin ja opetus alkaisi vasta myöhemmin kuin heti ensimmäisellä luokalla, se antaisi mahdollisuuden muiden aineiden tuntimäärän lisäämiseen. Tällainen tuntijakomuutos samoin kuin kysymys nykyisen katsomusaineiden mahdollisesta lakkauttamisesta ja uudesta oppiaineesta vaatisi perusteellista keskustelua ja valmistelua sekä myös opetussuunnitelma- ja oppikirjatyötä.

ET:n avaaminen kiireellisellä erillisuudistuksella ei estä katsomusopetuksen edelleen kehittämistä koskevan keskustelun jatkumista. ET:n avaaminen nyt sen sijaan lisää valinnan vapautta ja yhdenvertaisuutta sekä siten lapsen oikeuksia, lasten pääsyä oikeuksiinsa.

Seksuaaliset oikeudet ovat lisääntyneet maallistumisen myötä. Artikkelini aiheesta on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2018: https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2018/07/05/seksuaaliset-oikeudet-lisaantyneet-maallistumisen-myota/

Julkaisemme samasta aiheesta myös englanninkielisen puheenvuoroni Rationalist International Conference 2018 -tapahtumassa 29.-30.9.2018.

Sexual Rights and Secularity
Speech of Esa Ylikoski, MA, General Secretary, Union of Freethinkers of Finland in Rationalist International Conference 2018 Helsinki 29.-30.9.2018

All human beings have sexuality, regardless of being sexually active or not. Sexuality is a central aspect of being human. Sexual health means physical, emotional, mental and social wellbeing in relations of sexuality. Sexual rights are essential for the achievement of the highest attainable sexual health.

Sexual rights are based on the inherent freedom, dignity and equality of all human beings and include a commitment to protection from harm. Sexual rights are grounded in universal human rights.

Religions, especially Christianity and Islam, have long history of controlling and regulating sexual behavior of human beings, women and men. Mainly severe, strict limitations have had and still have negative, harmful influence to freedom, happiness and sexual health.
When the authority and power of religion has weakened, human rights pertaining to sexuality and reproduction health have advanced. However, these rights are limited in many countries and accomplished rights are often threatened. Religions try to limit sex only for married by religious matrimony.

Sex before wedding and, on the whole, without marriage is restricted by teaching of many religions. Sex without marriage is considered a sin and also a crime, punished even by death penalty. Also masturbation, solo sex, has been stamped serious sin by religions
Extra strict religiously motivated regulation of sexuality is focused at women. It is manifested by much more severe punishments for breaking norms of sexual behavior.

Also same sex marriage and homosexual activity has been strictly forbidden. Discrimination against homosexuals continues still also in Evangelical Lutheran Church of Finland and in Orthodox Church, too. Also development of human rights of bi, inter, trans and other gender persons is on halfway.

Solo sex has a natural role of development and fulfillment of sexuality, a natural way to relieve sexual energy. It’s astonishing – or not – that the Church has had in the 2000s “cautiously negative opinion” towards masturbation.

Thanks to correct information and secularization of society sexual behavior has been liberated. In Finland and many other countries people can in general enjoy their sexuality and live more freely and, hence, happier in many phases of their life. Also short sexual relations and experiments without plans to marriage are possible, although they in general or for long may not be the best way to fulfill sexuality.

Dating and courtship are allowed and nowadays generally approved. And of course it is both emotional and rational get to know each other well, if you are interested in moving to live together. And if you are interested in get married, it is both emotional and rational to live together before marriage. Although, inside the influence of many religious movements this kind of sexual freedom is strictly forbidden.

Narrow-minded, conservative limitation combined by sin doctrine can lead to psychical anxiety among young and also elderly persons. It can strengthen by religion teaching in Basic School and teaching in confirmation school of Church or sermons in church service. “Heaven” and “Hell” are threat for mental wellbeing if someone takes them seriously, in all earnestness.

Religiously conservative forces have tried to limit availability of sex education in Schools. Although sex education has been discovered important, increasing wellness and preventing problems.

Virgin myth, demand on virginity before marriage has widely passed away. Woman, man, humans are not vitiated, spoiled because of sex, sexual experiments or relationship. Sexual life is part of individual personal growth and development.

Although, it is important, that everyone have mutual desire, passion and satisfaction in that kind of experiences. Violence and insensibility do not belong to good sexual life. Forcing someone to marriage or relationship is unacceptable and must be forbidden, and pressure to abstain sex relation or marriage is unacceptable as well. Love and trust of intimate relationship can develop only freely, without fear.

Cohabitation, common-law marriage without official marriage is an outstanding example of rational behavior, when people have liberated themselves from religious guardianship and control. In most cases it’s rational to test mutually in practice how nice to live together, because marriage de jure is heavily regulated concerning economic consequences, also in the case of divorce. Common-law marriage can be also a constant solution, maybe after previous marriages.

Juridical concept of adultery has been abolished in Finland, and there is no need to convict someone guilty. We have a possibility to civil marriage instead of Church marriage. And as to the gender equality, now we have also The Equal Marriage Law, which is the first citizens’ initiative that is approved by the Finnish Parliament.

By legislation work it has been achieved important improvement to the status of natural children of parents without marriage by acknowledgment of fatherhood paternity and by legacy right. So we can see, that human rights have been developed by humanistic and rational legislation instead of religious dogmas.

Although gay, lesbian, bi, inter, trans ja other hlbtix-people still meet discrimination in legislation and every-day-life. LHBTI Rights in Finland aims for an equal society and individual welfare that includes everyone, regardless of sexual orientation, gender identity and gender expression. It’s needed to change legislation and attitudes through education and information and by co-operating with authorities and political decision-makers.

Sexual wellbeing of parents without religious limitations is a good benefit for small children. Sexuality, intimate relationship and reproductive health and rights include also the right of birth control. And women have also right for induced abortion. The promotion of sexual and reproductive health and rights is a worldwide task.

Religions and Churches have caused and still cause in world enormous suffering when they prohibit the use of birth control and contraceptives. The possibility to be born wanted for wishing parents is a big benefit for children. Both possibility to infertility treatment and, in other hand, birth control and legal abortion promote the advantage and rights of Children.

The right for birth control contraceptives and induced abortion has been achieved democratic way after non-religious, secular, ethic and humanistic discussion and judgment. So it should be in future, too, although conservative force try to change it.

Rights to birth control has been limited and are tried to be limited all over the planet by motives of religious ideology. Especially Catholic Church and pope obsess it, but the same is quite common also in protestant evangelical churches.

When we ward off these attacks, it’s not only the question of the women’s right to her own body but also question of defending and promoting the rights of small children and families. Secular ethics includes respect of unique life, and that’s why we must do in health care system all we can to prevent miscarriages, infant mortality and child mortality as far as possible.

We cannot trust “higher power” or “fate” or neither resign us to “guidance”. Religious faith to “heaven places of small angels” cannot give real solution neither solace to high infant and child mortality.

Experiences of child health Centre system and public health care in Finland prove, that it’s possible to achieve sexual wellbeing, reproduction health and really low infant and child mortality by active social work and public policy, which are not limited by old fashioned, harmful religious dogma.

Esa Ylikoski

Declaration of Sexual Rights World Association for Sexual Health, WAS http://www.worldsexology.org/wp-content/uploads/2013/08/declaration_of_sexual_rights_sep03_2014.pdf