Blogikirjoitukset arkisto - Sivu 10 12:stä - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Lehdissä on taas julkaistu kirkon markkinointikoneiston tiedotteita joulukirkkojen kävijämääristä. Sinällään luvut ovat toki vaikuttavia – puhutaan kymmenistä, jopa sadoista tuhansista suomalaisista. Lisäksi keskusteluissa tuodaan esille joulukirkon kuuluminen suomalaiseen kulttuuriperintöön. Kun lukuja tarkastelee kriittisesti, alkaa todellisuus suurelta vaikuttavien numeroiden takaa paljastua – joulukirkko ei kiinnosta suomalaisia pätkääkään!

Otetaan esimerkiksi kotikuntani Tampere, jossa seurakuntayhtymä kertoi joulun aikaan kirkon eri tilaisuuksissa käyneen noin 15 000 henkilöä. Vaikka lähtisimme siitä oletuksesta, että kukaan ei käynyt useampaa kertaa ja laskemme mukaan myös joululaulutilaisuudet, jotka eivät ole varsinaisia jumalanpalveluksia, saadaan tulokseksi vajaa kahdeksan prosenttia alueen seurakuntien jäsenmäärästä. Se on hävyttömän vähän, kun ottaa huomioon, millaisella äänensävyllä tämä tulos ja se, että kävijämäärä on jonkin verran noussut viime vuodesta on julkistettu. Tosin kävijämäärän nousun syitä ei sen enempää tulkita. On myös mahdollista, että tilaisuuksien määrä ja aikataulu on ollut tänä vuonna eri kuin vertailuajankohtana. Myös kirkolle yleinen laskentavan muutos saattaa selittää nousun.

Mutta asiaan! Joulukirkoissa, jota kirkko mainostaa ”vuoden suosituimpana kirkkotapahtumana” käy häviävän pieni murto-osa suomalaisista. Demografisia tietoja ei ole saatavilla, mutta epäilen ikäjakauman olevan melko yläpainotteinen. Prosentuaalinen osuus joulukirkoissa käyvistä lapsiperheistä on siis vieläkin pienempi, todennäköisesti puhutaan alle viidestä prosentista suomalaisista lapsiperheistä. Kyseessä ei siis ole todellakaan mikään ”suomalainen jouluperinne”, eikä sitä totuuden valossa pitäisi sellaisena mainostaa.

Oman perheemme joulun juhlinta meni uskomattoman perinteisesti. Ripustelimme päivän pitenemisen kunniaksi valoja ulos ja sisälle, polttelimme kynttilöitä, koristelimme kuusen, vietimme aikaa perheen ja sukulaisten parissa, söimme aivan liikaa, annoimme ja saimme lahjoja, joimme glögiä ja kuuntelimme joululauluja. Joissain joululauluissa taisi olla jotain uskontoon liittyviä juttujakin, mutta ne nyt ovat sellaista muinaisperinnettä, joka on omalla tavallaan herttaista, mutta ei kai sitä enää kukaan tosissaan ota. Ei ainakaan kirkon julkistamien lukujen mukaan.

Hyvää jatkoa kaikille 🙂

A: Mun mielestä olis ihan asiallista jos koulun syyslukukauden päättäjäiset olis sisällöltään sellainen juhla, että kaikki vois siihen osallistua. Että se ei esimerkiksi olis jumalanpalvelus kirkossa. Sen jumalanpalveluksen vois järjestää vaikka sen juhlan jälkeen ja sinne vois mennä kaikki, jotka sinne oikeasti haluaa mennä.
K: Tässä sitä taas ollaan! Te agressiiviset ateistit yritätte jälleen rajoittaa teistä poikkeavan vakaumuksen mukaan elämistä!
A: Häh… Miten tuo nyt ollenkaan sopii siihen, mitä sanoin? Kouluissa on muitakin oppilaita kuin kristittyjä ja mun mielestä olis ihan paikallaan, että se juhla olis yhteinen. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että siellä olisi jotain yksittäisiä uskonnollista alkuperää olevia juttuja. Enkeli taivaan on ihan ok. Mutta, että koko juhla olisi uskonnollinen…
K: Teille ”vapaa-ajattelijoille” lähimmäisen vakaumuksen kunnioittaminen on täysin vieras ajatus. Ei sinne kirkkoon ole pakko mennä jos ei halua. Te haluatte vain riistää ihmisiltä uskonnonvapauden.
A: Mistä me nyt puhutaan? Justiinhan mä sanoin, että koululaisille voisi sitten sen yhteisen juhlan päälle olla jumalanpalvelus, jonne ne voi mennä jos haluaa. Ei koulun tehtävä ole harjoittaa uskontoa.
K: Te ns. uskonnottomat haluatte koko ajan tuputtaa omaa aatettanne ja meidän enemmistön pitäisi se vain hyväksyä.
A: Siis, että mielestäsi koulun tehtävä on harjoittaa uskontoa?
K: Suomi on kristitty maa! Jos se ei sulle sovi niin voit muuttaa vaikka Syyriaan!
A: Ei meidän perustuslain mukaan.
K: Te uskonnottomat voitte pitää omat juhlanne ja selittää lapsillenne, miksi ette päästä heitä koulun joulujuhlaan.
A: Eikös se koulu ole kaikille yhteinen? Eihän yhteiseksi tarkoitettu juhla voi olla vain jonkin tietyn uskontokunnan mukainen rituaali!
K: Tässä sitä taas ollaan! Te agressiiviset… etc.

______________________________________

OPH:n ohje koulun yhteisistä juhlista:
Suomalaisella koululla on useita perinteisiä juhlia, kuten joulujuhla, kevätjuhla sekä YK:n päivän juhla ja itsenäisyyspäivän juhla. Opetuksen järjestäjät ja koulut päättävät juhlista ja niiden sisällöstä. Juhliin voi sisältyä myös joitakin uskontoon viittaavia elementtejä. Tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Juhlaan mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta juhlaa ei voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena (perustuslakivaliokunnan mietintö 10/2002 vp ja 2/2014 vp).
Koulun juhlat ovat osa opetusta ja koulun toimintaa, johon oppilaiden tulee osallistua. Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Koulun tulee tiedottaa oppilaiden huoltajille koulussa järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. Järjestelyistä sovittaessa tulee ottaa huomioon oppilaan turvallisuus. Järjestelyt, kuten oppilaan poistuminen juhlatilasta osaksi aikaa, tulee toteuttaa hienotunteisesti ja mahdollisimman vähän huomiota herättävästi.

Opetuksen ja kasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen sekä vastuullisuuteen, yhteistyöhön ja toimintaan, joka edistää ihmisryhmien, kansojen, aatteiden, uskontojen ja kulttuurien välistä kunnioittamista ja luottamusta (Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta 2 §:n 2 mom.). Nämä tavoitteet tulee olla lähtökohtana myös suomalaisen koulujuhlaperinnön vaalimisessa ja kehittämisessä.

Perustuslakivaliokunta on kannanotossaan korostanut uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden huomioon ottamista koulujen toiminnassa (mietintö 2/2014 vp). Myös eri kieli- ja kulttuuriryhmiä edustavien oppilaiden kotoutumisen kannalta on tärkeää, että heillä on halutessaan mahdollisuus tutustua koulussa ja koulun juhlissa suomalaiseen kulttuuriin.

_____________________________________

Lounais-Suomen aluehallintovirasto: ”Lisäksi oppilaiden yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että lukukausien päätöstilaisuuksia ei järjestetä uskonnollisina tilaisuuksina.”

_____________________________________

K:n mielipiteet on soveltaen ja kootusti lainattu erään maakuntalehden yleisönosastolta.

Vaikka nykyisessä ilmapiirissä monikulttuurisuudelle ja moniarvoisuudelle yritetään antaa kielteinen leima, niin elämä modernissa Suomessa olisi kuitenkin varsin kurjaa ilman niitä. Tuskin kukaan oikeasti haluaa palata aikaan, jolloin Suomessa vallitsi tiukka yhtenäiskulttuuri.

Yhtenäiskulttuurissa yksilöllä oli hyvin vähän liikkumavaraa arvojen ja käytöksen suhteen. Varsinkin jos kuului johonkin vähemmistöön, kuten homoseksuaalit, uskonnottomat tai vammaiset, tai kuului yhteiskunnassa heikoilla olevaan ryhmään, kuten naiset, niin varmasti koki syrjintää monilla elämän alueilla tai seinä vaan yksinkertaisesti nousi pystyyn esim. työmarkkinoilla. Tietenkin syrjintää tapahtuu edelleen, mutta nykyään siitä pystytään puhumaan ja asiantilat yritetään korjata.

Myös miesten karsina, miten sai elää ja olla oli yhtenäiskulttuurissa paljon ahtaampi, kuin nykyinen. Uskon, että nykyiset miesten syrjäytymisongelmat ja pahoinvointi johtuvat osittain tuosta ahtaasta karsinasta. Osa miehistä ei ole huomannut, että maailma on muuttunut.

Hyvänä esimerkkinä siitä, miten yhtenäiskulttuuri määritti yksilön käytöstä, voidaan pitää sitä käytäntöä, että nainen ei saanut mennä ravintolaan ilman miesseuraa. Samoin homoseksuaaliksi tai uskonnottomaksi tunnustautuminen oli ainakin osittainen sosiaalinen itsemurha. Yhtenäiskulttuuri pyrki suojelemaan ihmistä ihmiseltä itseltään, se ei luottanut ollenkaan ihmisen omaan harkintaan, vaan viisaus tuli ihmisen ulko- ja varsinkin yläpuolelta. Yhtenäiskulttuurissa myös aikuinen on holhouksen alainen lapsi.

Yhteiskunnan monikulttuuristuminen ja moniarvoistuminen on mahdollistanut mm. lainsäädännön ja käytösnormien väljentymisen. Tämä on koskenut kaikkia väestöryhmiä. Oikeastihan sellaista ryhmää ei ole olemassa, jolla olisi todellisuudessa hyvä olla yhtenäiskulttuurissa. Nyt uskonnottomat saavat olla uskonnottomia, homot homoja, eikä naisilla ole sen kummempia käytösnormeja, kuin miehilläkään. Myös miehet voivat näyttää, että heillä on paha olla ja että kaikki ei ole kohdallaan.

Suomessa on viime aikoina ollut paljon vääntöä erilaisista arvokysymyksistä. On väännetty kättä avioliitosta ja ovatpa jotkut nostaneet esille vihonviimeisen matolaatikon eli abortin. Voin väittää, että emme ole vielä tajunneet, että voisimme elää huomattavasti vähemmän jakavassa yhteiskunnassa, jos lainsäädäntö olisi niin liberaalia kuin mahdollista. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi elää lain salliman maksimin mukaan. Jokainen voisi noudattaa lakia niin pitkälle, kuin omat arvot antavat myöten.

Edellä kuvattu ajattelu vaatii kaikilta yhteiskunnan toimijoilta ymmärryksen, että kukaan ei omista niin hienoja ja iankaikkisia arvoja, että muidenkin pitäisi elää niiden ohjaamina. Joku tietysti nyt älähtää, että kun minun arvoni ovat niin ja niin vanhat ja J/jumala/t ovat ne ilmoittaneet, niitä on kaikkien kunnioitettava. Näin varmaan, mutta historia osoittaa, että kaikki poliittiset ja uskonnolliset ideologiat ovat pystyneet äärimmäiseen julmuuteen ja väkivaltaan, niin että se niiden arvojen erinomaisuudesta.

Arvot ovat ajan ja paikan suhteen muuttuvia ja niistä on pystyttävä koko ajan neuvottelemaan. Jos jotkut arvot julistetaan kyseenalaistamattomiksi ja muuttumattomiksi, niin suljemme keskustelusta ulos suurimman osan kansalaisista ja heidän arvoistaan, ja palaamme yhtenäiskulttuuriin.

Suomessa saa ottaa avioeron, niin halutessaan. Tietenkin, jos jollakin yksilöllä on sellaiset henkilökohtaiset arvot, että avioero on paha asia, niin eihän kukaan pakota eroamaan. Avioliitossa voi pysyä, vaikka se ei olisikaan niin mukavaa, tietenkin olettaen, että myös puoliso on samaa mieltä. Aivan sama koskee ehkäisyä. Ei olisi oikein, että ehkäisylainsääntö olisi tehty heidän arvojen mukaan, joiden mukaan ehkäisy on suuri synti. Ne käyttävät ehkäisyä, joille se sopii ja ne kieltäytyvät, joiden arvoihin se ei sovi. Näin kaikilla on noin keskimäärin hyvä olla.

Tietenkään tällainen asennemuutos ei tapahdu kovinkaan nopeasti. Tärkeää olisi, että ne ihmiset, joilla on kovin jyrkät arvot joistakin kysymyksistä, kuten abortti tai eutanasia, ymmärtäisivät sen, että kaikki eivät jaa heidän arvojaan. Kaiken kaikkiaan olisi hienoa, jos jokainen hyväksyisi sen perusajatuksen, että muutkin ihmiset ovat ajattelevia yksilöitä ja heidän juttujaan kannattaa kuunnella, vaikka niistä ei aina olisi samaa mieltä.

Kirjoitus julkaistu myös Aamulehdessä 3.12.2015.

Vapaa-ajattelijain liitto lähetti viime syksynä puolueille hallitusohjelmapoliittisia uudistustavoitteita. Myös Suomen Humanistiliitto päätti yhtyä niihin ja tiedotti siitä puolueille. Ne ovat hyviä tavoitteita, jotka ovat edelleen ajankohtaisia.

Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus on myös uskonnottomien ihmisoikeus. Ihmisten yhdenvertainen kohtelu uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta julkisissa palveluissa, kuten koulussa ja päivähoidossa, on tärkeää myös lasten ja nuorten ihmis- ja perusoikeuksien kannalta. Sitä tukee nyt uusi Yhdenvertaisuuslaki.

Vaalien jälkeen muodostetun hallituksen ohjelmaan eivät tavoitteemme kuitenkaan konkreettisesti päässeet. Toiminta tavoitteiden puolesta jatkuu. Emme lannistu. Ovathan eräät uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kehitysaskeleet aiemminkin toteutuneet vasta sinnikkään toiminnan kautta.

Sen takia tässä on hyvä tiivistetysti muistuttaa esittämistämme tavoitteista:

1. Lasten rekisteröimisestä uskonnon mukaan luovutaan väestörekisterissä

Ketään ei tule valtion väestörekisterissä rekisteröidä minkään uskonnollisen yhdyskunnan mahdollisen jäsenyyden perusteella. Uskonnollinen tai muu katsomus olkoon yksilöiden ja perheiden yksityisasia.

2. Oppilaitokset ja päiväkodit toimivat uskonnollisesti tunnustuksettomasti

Peruskoulussa, esiopetuksessa ja päivähoidossa tulee luopua viralliseen ohjelmaan sisällytetystä tunnustuksellisesta uskonnonharjoituksesta ja johdetuista uskonnollisista toimituksista (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet, ruokarukoukset). Lasten katsomuksellinen kasvatus ja mahdollinen uskonnonharjoitus ovat perheen oma asia, ei julkisen palvelun henkilökunnan työtehtävä.

3. Elämänkatsomustiedon opetus avataan kaikille

Elämänkatsomustieto (ET) tulee avata peruskoulussa ja lukiossa kaikille oppilaille mahdolliseksi katsomusaineeksi uskonnon vaihtoehtona. Huoltajien ja lukiolaisten tulee saada valita vapaasti, ilman holhousta, onko oppilaan tai opiskelijan katsomusaineena elämänkatsomustieto vai uskonto. Tätä voidaan päättää nopeasti pienellä lain sanamuodon korjauksella niin, että uudistus saadaan voiman elokuussa 2016.

4. Valtiopäivien ja yliopistojen avajaiset uskonnollisesti tunnustuksettomiksi

Jumalanpalvelusten liittäminen valtiopäivien ja yliopistojen avajaisjuhlallisuuksien viralliseen ohjelmaan on paikallaan lopettaa kirkkoon kuulumattomia syrjivinä. Jos ne ovat osa ohjelmaa, valtiopäivien avajaisten ohjelmiin tulee sisällyttää jumalanpalvelukselle vaihtoehtoinen tunnustukseton tilaisuus samaan tapaan kuin Helsingin yliopiston avajaisissa.

5.Jumalanpilkka” ei enää rikos Suomen rikoslaissa

Suomi ei voi nyt kansainvälisissä toimielimissä täysimääräisesti puuttua muissa maissa tehtäviin uskontoperusteisiin ihmisoikeusrikoksiin, koska Suomella itsellään on rikoslaissaan uskonrauhapykälä, jossa kielletään ”Jumalan pilkkaaminen” ja uskonnon ”pyhänä pitämien” oppien loukkaaminen.

6. Kirkollisverojärjestelmä lopetetaan

Valtion on luovuttava kirkolle annetusta kohtuuttomasta ja muita syrjivästä erityisoikeudesta käyttää valtion verokoneistoa jäsenmaksunsa eli ns. kirkollisveron kantoon.

7. Valtion ja kirkon erillisyyden selkeyttäminen valmisteluun

Vaalikauden aikana tulee alkaa valmistella evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisaseman purkamista, valtion ja kirkkojen suhteen selkiyttämistä julkisen vallan neutraliteettiperiaatteen mukaiseksi. Tällöin Perustuslain 76 § tulee ottaa kriittiseen tarkasteluun.

8. Puolustusvoimien toiminta tunnustuksettomaksi

Uskonnonharjoitusta ei tule sisällyttää varusmiespalveluksen päiväohjelmaan, vaan ne voidaan rinnastaa harrastustoimintaan. Pääesikunnan uutta käskyä tulee korjata. Paraateissa mahdollinen hartaus tulee toimitta ennen varsinaista paraatikatselmusta. Nyt käyttöön otettu käytäntö, joka pakottaa poistumaan paraatikatselmuksesta suuren yleisen ja tv-kameroiden edessä rikkoo uskonnonvapautta ja yksityisyyden suojaa.

9. Yhteisiin seremoniallisiin vakuutuksiin

Uskonnollinen sotilasvala ja katsomuksellisesti neutraali sotilasvakuutus tulee yhdistää yhdeksi vakuutukseksi – niin kuin oikeudessa todistajan ja tuomarin valat/vakuutukset. Ministereillekin riittää yksi vakuutus – samaan tapaan kuin tasavallan presidentille ja eduskunnan puhemiehelle.

10. Vankiloiden oma toiminta tunnustuksettomaksi

Vankiloissa voidaan luopua valtion palkkaamien vankilapappien viroista. Vankien oikeus saada uskonnollisia palveluja voidaan toteuttaa uskonnollisten yhdyskuntien toimesta.

11. Avioliiton vihkimisoikeuteen yhdenvertainen käytäntö

Avioliiton vihkiminen olisi selkeintä hoitaa maistraattien toimesta. Mikäli uskonnollisten yhteisöjen vihkimisoikeus jatkuu, sellainen tulee myöntää myös uskonnottomien palvelujärjestöille.

12. Lasten sukupuolielinten silpominen kielletään lailla

Suomeen tulee säätää laki, joka kieltää lasten sukupuolielinten silpomisen ilman lääketieteellisiä perusteita eli niin sanotun ympärileikkauksen rituaalisista syistä.
Petri Karisma ja Esa Ylikoski

Avainsanatavioliittoonvihkiminen elämänkatsomustieto jumalanpilkka kirkollisvero puolustusvoimat sotilasvakuutus sotilasvala tunnustuksettomuus uskonnonvapaus väestörekisteri valtiopäivät vapaa-ajattelijat yhdenvertaisuus ympärileikkaus

”Et:n syrjintä tulee lopettaa kouluissa sekä avata sen opiskelun mahdollisuus kaikille riippumatta siitä, onko oppilas tai lukio-opiskelija liitetty johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Vasta tämän jälkeen on helpompi keskustella katsomusopetuksen laajemmasta uudistuksesta”, sanooa Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski alla olevassa blogikirjoituksessaan, jossa kritikoidaan myös koulutyöpäivään koulun toimesta ympättyä uskonnonharjoitusta.
Monikulttuuriseen yhteiskuntaan kuuluu kouluissa lasten yhdenvertainen kohtelu. Ketään ei saa syrjiä eikä suosia – ei myöskään uskonnosta tai vakaumuksesta johtuen. Yhden uskonnon tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen organisointi koulujen ja päiväkotien viralliseen päiväohjelmaan rikkoo yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se syrjii uskonnottomia, toisuskoisia ja ei-uskonnollisia, uskontojen suhteen välinpitämättömiä.

Koululaisjumalanpalvelus ev.lut. kirkossa, pikkukirkko päiväkodissa ja aamuhartaus päivänavauksena katsotaan eri asiaksi kuin suvivirsi perinteisessä kevätjuhlassa. Toisin kuin uskonnonopetuksesta voivat hartauksista ja jumalanpalveluksista kaikki olla pois, mutta monin paikoin koulun toimesta niihin osallistumista tuputetaan eikä nille vaihtoehtoista ohjelmaa markkinoida.

Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Se on yksityisasia, lapsiperheen oma ja mahdollisen seurakunnan asia. Sen organisointi ei kuulu julkisen vallan viranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus osallistua ev.lut. jumalanpalveluksiin halutessaan vaikka joka viikko.

Uskonnonvapauteen liittyy ja yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa henkilö joutuu tekemään vasten tahtoaan julkisen valinnan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.

Ei-uskonnollisille suomalaisille vanhemmille on yhä aika kiusallista valita, ilmoittaako lapsen jäävän pois enemmistön ev.lut. jumalanpalveluksesta vai osallistuvan siihen joukon jatkona. Edelleen epäröidään, mitä rehtori ja opettajat ajattelevat. Mitä muut lapset tai heidän vanhempansa ajattelevat! Kiusattaisiinko lastamme tämän vuoksi? Millainen on vaihtoehtoinen ohjelma? Näistä ongelmista huolimatta on syytä rohkaista vanhempia valitsemaan katsomusneutraalin vaihtoehdon.

Samoin on syytä luontevasti valita lapselle katsomusaineeksi elämänkatsomustieto (et), jos hän on siihen oikeutettu. Et:n syrjintä tulee lopettaa kouluissa sekä avata sen opiskelun mahdollisuus kaikille riippumatta siitä, onko oppilas tai lukio-opiskelija liitetty johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Vasta tämän jälkeen on helpompi keskustella katsomusopetuksen laajemmasta uudistuksesta.

Uskonnonopetuksen pakollisuus kirkkoon liitetyille lapsille ja nuorille kouluissa on holhoavana ”so last century”. ET:n avaaminen kaikille onnistuu eduskunnassa parin sanan muutoksella perusopetus- ja lukiolakeihin. Tuntijakoa ja opetussuunnitelmaa ei sen muutoksen takia tarvitse uudistaa, vaan se voisi tulla voimaan elokuussa 2016.

Kun opetuksen tulee opetussuunnitelman mukaan olla uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta, tämän tulee koskea oppilaitoksen koko toimintaa. Yhdenvertaisuuslain pääsäännöstä ei saa poiketa ilman että siitä on säädetty lailla. Oppilaitosten ja viranomaisten tulee pohtia asiaa laatiessaan uudet yhdenvertaisuussuunnitelmat.

Tosiasiallinen vapaus tarkoittaa yksilön todellista mahdollisuutta toimia haluamallaan tavalla. Lailla, moraalisäännöllä tai normilla voidaan yksilö puolestaan velvoittaa toimimaan tai olemaan toimimatta jollakin tietyllä tavalla. Kummasta on kyse puhuttaessa koulujen uskonnollisista tilaisuuksista?

Tehdäänpä pieni vertailu toiseen yhteiskunnan toimintaan, joka on järjestetty sekä velvollisuudella että vapaudella.

Osana asevelvollisuutta on jokaisen suomalaisen miehen suoritettava asepalvelus. Vakaumuksen vuoksi asepalveluksen voi vaihtaa siviilipalvelukseen. Totaalikieltäytyjät ohjataan vankilaan. Eli lähtökohtaisesti jokainen mies menee intiin, vaihtoehtoisesti sivariin ja muut vankilaan. Jehovan todistajat tietysti ovat vapautetut kaikesta. Miehillä on siis velvollisuus suorittaa asepavelus.

Naisilla asepalvelus on vapaaehtoinen. Sen voi suorittaa jos niin haluaa mutta mitään velvollisuutta ei ole. Voit mennä inttiin tahi olla menemättä. Naisilla on vapaus suorittaa asepalvelus.

Koulujen uskonnolliset tilaisuudet järjestetään siten, että lähtökohtaisesti jokainen niihin osallistuu. Mikäli vakaumuksellisista syistä ei halua jumalanpalvelukseen tai muihin palvontamenoihin osallistua, joutuu osallistumaan korvaavaan ohjelmaan. Eli johonkin on pakko osallistua. Poissaolo on lintsaamista.

Muistuttaako tilanne 3 mielestänne enemmän tilannetta 1 vai 2?

Eräässä koulussa ensimmäisen koulupäivän viimeinen ohjelma on oppilasjumalanpalvelus kirkossa klo 13:30. Ne, jotka eivät osallistu jumalanpalvelukseen, osallistuvat korvaavaan toimintaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Tässä ei ole kyse mistään aidosta vapaudesta. Aitoa vapautta olisi se, että koulu loppuisi kaikilla klo 13:30 ja halukkaat voisivat vapaasti osallistua tällöin alkavaan seurakunnan koululaisille järjestämään jumalanpalvelukseen. Muut voisivat vapaasti tehdä mitä ikinä lystäävät. Mutta tämähän ei jostain syystä ole mahdollista. En ymmärrä miksi.

Kun tiedetään, että korvaava toiminta useinkin on vain oppilaiden varastointia uskonnollisen ohjelman ajaksi niin tämä ei edes ole lasten tasa-arvoista kohtelua.

Suomen kouluissa ei ole uskonnonvapautta vaan uskontovelvollisuus.

Avainsanatkoulu koululaisjumalanpalvelukset uskonnonvapaus

”Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että sisällöltään kaikille sopiva elämänkatsomustieto avataan kaikille oppilaille mahdolliseksi valinnaiseksi vaihtoehdoksi. Ja tämä tarkoittaa sitä, että julistuksellisen, tunnustuksellisen ev.lut. uskonnonharjoituksen organisointi ja ymppääminen peruskoulun ja lukion päiväohjelmaan lopetetaan.” Näin kirjoittaa Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski koulun katsomusopetuksen kehittämiskeskusteluun alla olevassa blogissaan:
Tiekarttaa uskonnonopetuksen lopettamiseen kouluissa

Vapaa-ajattelijain liiton tavoitteena on säätöjensäkin mukaan uskonnonopetuksen poistaminen kouluista. Se tarkoittaa nykyistä, tunnustuksellisen luontoista uskonnonopetusta. Uskonnoista samoin kuin uskonnottomuudesta, ateismista, humanismista, vapaa-ajattelusta ja sekulaarista kulttuurista pitää luonnollisesti myös opettaa perustietoja. Minkä nimisissä aineissa se tapahtuisi, on avoin asia, mutta historia, yhteiskuntaoppi ja filosofia ovat myös kuvassa mukana. Monissa maissa on oppiaineena myös etiikka.

Vapaa-ajattelijain liitto on ilmaissut, että se ei kannata keskustelussa aiemmin esillä ollutta kaikille yhteistä uskontotietoa. Vaparien käsityksen mukaan maailmankuvallisia, elämänkatsomuksellisia ja eettisiä kysymyksiä ei pidä typistää uskontojen tarkastelutavan, sektorin tai spetrin kautta tapahtuvaksi. Tästä ovat myös Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat käyttäneet hyviä puheenvuoroja. Elämänkatsomustieto (ET) käsittelee nyt näitä katsomuksellisia asioita uskontoja laajakatseisemmin.

Vapaa-ajattelijain kannanotoissa peruskoulu- ja lukiolakiin on esitetty elämänkatsomustiedon avaamista nyt kaikille niin, että nykyinen ev.lut. kirkkoon liitettyjen lasten ja nuorten ”pakkouskonto” peruskoulussa ja lukiossa lopetetaan. Tämä uudistus on lakiteknisesti helppo toteuttaa parin sanan lakiviilauksella, eikä se vaadi meneillään olevan opetussuunnitelmatyön uusimista. Sitä voidaan perustella muun muassa yhdenvertaisuudella ja lasten oikeuksilla. Lapsiasianvaltuutetun toimisto on myös esittänyt ET: avaamista valittavaksi kaikille.

Vapaa-ajattelijat on ilmaissut huolensa ev.lut. kirkon vahvaan katsomukselliseen otteeseen koko koululaitoksessa. Kirkon sisälähetystyö ja suoranainen hegemonia ilmenee siten, että vaikka opetuksen tulisi olla uskonnollisesti tunnustuksetonta ja sitoutumatonta, ev.lut. kirkon julistukselliset jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet ovat toistuvaa arkipäivää kouluissa. Monissa kouluissa varsinkin alaluokilla opettajat johtavat jopa päivittäisi uskonnollisia toimituksia ruokarukousten muodossa.

Edellä sanottua taustaa vastaan kysymys yhteiseen katsomusaineeseen siirtymisestä olisi uskonnonvapauden käytännön toteuttamisen kannalta hyvin ongelmallinen. Nykyinen vahva uskonnollinen tuputus ja pakkouskonnonopetus sekä elämänkatsomustiedon sekä uskonnottomien ja toisuskoisten syrjintä tulisi saada ensin todennetusti loppumaan. Ennen kuin tästä on kertynyt vahvaa näyttöä ei voi mielestäni olla riittäviä perusteita tarkastella yhteiseen katsomusaineeseen siirtymistä niin että se tarkoittaisi nykyisen elämänkatsomustiedon oppiaineen lopettamista.

Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että sisällöltään kaikille sopiva elämänkatsomustieto avataan kaikille oppilaille mahdolliseksi valinnaiseksi vaihtoehdoksi. Ja tämä tarkoittaa sitä, että julistuksellisen, tunnustuksellisen ev.lut. uskonnonharjoituksen organisointi ja ymppääminen peruskoulun ja lukion päiväohjelmaan lopetetaan. Tämän pitäisi olla lainsäädännön valossa helppoa, koska peruskoulu- ja lukiolakien mukaan oppilaitosten tehtäviin ei kuulu minkään uskonnon julistuksellisen uskonnonharjoituksen järjestäminen toimintansa osaksi.

Kannattaa myös huomata, että monet oppiaineet koulussa eivät suinkaan ala vielä ensimmäisellä luokalla. Esimerkiksi historia alkaa nyt 5. luokalta ja tuntijakouudistuksen jälkeen 4. luokalta mukaan tulleen yhteiskuntaopin kanssa. Monia katsomuksellisia asioita olisi peruteltua alkaa opettaa vasta samoihin aikoihin. Nyt uskontojen opetus on käytännössä hyvin tunnutuksellisen luontoista juuri 1.-3. luokilla.

Jatkokeskustelussa mukana voi olla myös hybridimalli, jossa osa katsomusopetuksessa olisi yhteistä ja osa eriytettynä vapaan valinnan mukaan. Joka tapauksessa perheillä ja lukiolaisilla tulee olla mahdollisuus valita vapaasti tarjolla olevien vaihtoehtojen väliltä. Tämä valinnan vapaus voidaan toteuttaa jo nykyisen tuntijaon pohjalta avaamalla ET kaikille nopealla muutoksella peruskoulu- ja lukiolakeihin.

Esa Ylikoski

Avainsanataamuhartaudet elämänkatsomustieto koululaisjumalanpalvelukset koulun katsomusopetus lukio peruskoulu ruokarukoukset uskonnonopetus Vapaa-ajattelijain liitto vapaa-ajattelijat

Vapaa-ajattelijat toimivat ajatuksen vapauden ja katsomuksellisten ihmisoikeuksien puolesta. Vapaa-ajattelijain liitto on ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestö.

Katsomuksellisia ihmisoikeuksia ovat uskonnonvapaus ja ihmisten yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu myös uskonnosta tai vakaumuksesta riippuen.

Uskonnonvapaus koskee myös uskonnottomia, joita ovat muun muassa ateistit, agnostikot, skeptikot ja uskontojen suhteen välinpitämättömät. Tätä puolta on esimerkiksi Suomessa vähätelty julkisen vallan toimesta.

Uskonnottomuuteen liittyy myös oikeus yksityisyyden suojaan uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksensa suhteen. Yhtä hyvin kuin on oikeus tuoda esiin ja julistaa, on oikeus olla tuomatta julki ja pitää omana tietonaan. Ainakaan julkisen vallan ei tule pakottaa ketään paljastamaan katsomustaan vasten tahtoaan.

Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus kohdistuu erityisen voimakkaana julkiseen valtaan, valtioon ja kuntaan. Se koskee julkisia viranomaisia ja toimenhaltijoita.

Syrjintäkiellon kääntöpuolena on perusteettoman suosimisen kielto. ”Positiivisen erityiskohtelun” mahdollisuus on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan olemassa vain heikommassa asemassa olevan vähemmistön tosiasiallisen aseman parantamiseen. Ev.lut. kirkon suosiminen rikkoo ihmisten yhdenvertaista kohtelua ja julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta.

Ajatuksen vapauden edistämisen kautta vapaa-ajattelijat toimivat myös uskontojen ihmisen elämää rajoittavien dogmien, rajoitusten ja kontrolloinnin arvostelemiseksi sekä uskonperäisen syrjinnän ja muiden ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi. Monet uskontoperäiset rajoitukset esimerkiksi lainsäädännössä kohdistuvat myös uskonnottomien elämään.

Ajatuksen vapauteen liittyy myös sananvapaus ja sen puolustaminen.

Vapaa-ajattelijoiden toiminta ei määräydy vain uskontojen kautta, vaikka vapaa-ajattelijaliike esimerkiksi jo 1700-luvulla syntyikin paljolti kirkon ja uskonnon arvostelun kautta. Siihen oli silloin konkreettiset syynsä. Humanismi, tiedeperustaisuus, rationaalisuus, skeptisyys sekä sekulaari, ei-uskonnollinen, maallinen elämänkatsomus muodostavat kuitenkin oman katsomuksellisen kokonaisuutensa, joka ei määräydy vain uskonnottomuuden perusteella vaan oman positiivisen sisältönsä kautta.

Humanismi tarkoittaa ihmislähtöisyyttä, elämän ja yhteisöllisen toiminnan kehittämistä ihmisten itsensä toimesta.

Tiedeperustaisuus tarkoittaa maailmankuvan kehittyvyyttä ja ajattelun kriittisyyttä muuttumattomien ”pyhien” dogmien sijaan.

Rationaalisuus tarkoittaa järkiperäisyyttä mystiikan ja uskomusten sijaan. Siihen liittyy skeptisyys ja kriittisyys niin uskonnollisia kuin muitakin uskomuksia kohtaan.

Omaehtoinen inhimillinen elämänkatsomus katsoo maailmaa paljon laajemmin kuin vain uskontojen antaman tarkastelusektorin ja spektrin kautta. Inhimillistä elämänkatsomusta ei ole riittävää luonnehtia yksin uskonnottomuuden käsitteen kautta, koska se on laajempi ja uskontojen maailmaa avarakatseisempi.

Vapaa-ajattelu edistää inhimillistä elämää ja elämänkatsomusta. Vapaa-ajattelijain liitto tukee toimintaa ihmisoikeuksien, inhimillisen elämän ja elämänkatsomuksen puolesta.

Vapaan ajattelun piiriin kuuluvat humanismi, rationaalisuus, skeptisyys, ateismi, agnostisuus ja välinpitämättömyys uskontojen suhteen.

Monet uskontojen suhteen välinpitämättömät ovat vapauttaneet ajattelunsa uskonnosta. Siinä mielessä he ovat vähintäänkin yhtä hyviä vapaa-ajattelijoita kuin ateistit tai agnostikot. Toki uskontojen suhteen välinpitämättömät ovat laaja ja heterogeeninen, moninainen ihmisjoukko. Välinpitämättömyys uskontojen suhteen ei tarkoita välinpitämättömyyttä ihmisoikeuksia tai ihmisoikeusloukkauksia kohtaan.

Monet uskontojen suhteen välinpitämättömät ovat kiinnostuneita kehittämään uutta inhimillistä tapakulttuuria niin ihmisen eri elämänvaiheissa kuin vuodenkiertoonkin liittyvässä juhlinnassa. Arjen ja juhlan vuorovaikutus kuuluu inhimilliseen elämään. Vapaa-ajattelijain liitto kulttuurijärjestönä ja sen jäsenyhdistykset eri puolilla maata edistävät ja tukevat sitä.

Esa Ylikoski

Avainsanatelämänkatsomus humanismi rationaalisuus skeptisyys Vapaa-ajattelijain liitto vapaa-ajattelu

Tunnustuksellisen johdetun uskonnonharjoituksen järjestäminen ja sisällyttäminen koulujen viralliseen päiväohjelmaan on syytä ottaa kriittiseen tarkasteluun. Tämä tarkoittaa yhä varsin yleisiä koululaisjumalanpalveluksia ev.lut. kirkoissa sekä seurakuntapappien pitämiä aamuhartauksia lakisääteisen päivänavauksen paikalla. Ne ovat aivan eri asia kuin yksittäinen suvivirsi kevätjuhlassa. Varhaiskasvatuksen osalta kyse on hartaushetkistä ja niin sanotuista pikkukirkoista päiväkodeissa.

Uusi yhdenvertaisuuslaki vahvistaa neutraliteettiperiaatteen soveltamisvelvoitetta julkisen vallan toiminnassa. Ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti ja syrjimättä heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta. Jos tästä pääsäännöstä poiketaan, siitä tulee säätää lailla. Oppilaitosten ja viranomaisten tulee laatia yhdenvertaisuussuunnitelmat ja arvioida toimintaansa.

Uuden koululainsäädännön ja uuden opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Tämä tunnustuksettomuus koskee myös oppilaitoksen koko toimintaa. Kuntalain ja perusopetuslain mukaan kunnan ja koulun lakisääteisiin tehtäviin ei kuulu yhdenkään uskonnon tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen järjestäminen henkilökunnan toimesta.

Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on jo perusluonteeltaan intiimiä. Niinpä se saisi olla yksityisasia, lapsiperheen oma ja mahdollisen seurakunnan asia, mutta ei julkisen vallan viranomaisten organisoimaa. Rehtoreilla on kylliksi muuta työtä. Perheillä ja nuorilla on sitä paitsi mahdollisuus osallistua ev.lut. jumalanpalveluksiin halutessaan vaikka joka viikko.

Tätä tukevat uskonnonvapaus ja yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilanteita, joissa henkilö joutuu tekemään vasten tahtoaan julkisia valintoja, joista voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton. Apulaisoikeuskansleri piti tätä merkittävänä näkökohtana päätöksessään maaliskuussa 2014.

Varsinkin ei-uskonnollisille suomalaisille vanhemmille ja myös toisuskoisille on edelleen aika kiusallinen valintapäätös, ilmoittaako lapsen jäävän pois enemmistön ev.lut. jumalanpalveluksesta vai osallistuvan siihen joukon jatkona. Mitä rehtori ja opettajat ajattelevat! Mitä muut lapset tai heidän vanhempansa ajattelevat! Millainen on vaihtoehtoinen ohjelma?

Kun perustuslakivaliokunta huhtikuussa ja Opetushallitus syyskuussa 2014 katsoivat, että uskonnolliset tilaisuudet kouluissa olisivat yhä mahdollisia, mutta eivät välttämättömiä, ne korostivat vaihtoehtoisten tunnustuksettomien tilaisuuksien ja niistä tiedottamisen kehittämistä sekä sitä, että niihin osallistuminen ei saa aiheuttaa syrjintää. Vielä tänä lukuvuonna ei ole käytännössä ilmennyt erityisempää parannusta uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoisen ohjelman käytäntöihin. Miten jatkossa?

Ihmisoikeusperustaisesti paras ja samalla kustannustehokkain ratkaisu oppilaitoksissa on kahden rinnakkaisen ohjelman kehittämisen sijaan suunnata henkilökunnan ja oppilaiden energia ja luovuus oppituntien ulkopuolisissa aktiviteeteissa vain kaikille yhteisen, yhteisöllisyyttä lisäävän toiminnan kehittämiseen.

Avainsanatkoulu koululaisjumalanpalvelus uskonnonharjoitus uskonnonvapaus yhdenvertaisuus yksityisyyden suoja

Helsingin Sanomien uskontojournalismi on viime vuosina kehittynyt kovin kirkolliseen suuntaan. Varsinkin joulun ja pääsiäisen alla ja aikaan vuodenkierron juhlaperinnettä ja ihmisten tapoja viettää sitä käsitellään vain kirkon näkökulmasta. Sama vika on Yleisradiossa ja maakuntien ykköslehdissä.
Katsomuksellisissa kysymyksissä uskonnottomien ihmisten näkökulmat pääsevät esiin hyvin harvoin. Uskonnottoman pitää milteipä herätä kuolleista, jotta hänet kelpuutettaisiin Helsingin Sanomien pääsiäisnumeroon kertomaan katsomuksellisesta ajattelustaan.
Juuri näin on nyt tapahtunut, kun lehti haastatteli parantumatonta aivosyöpää sairastavaa Pietari Vanhalaa sunnuntaisivuillaan (lauantaina 4.4.). Vanhala oli viime kesänä jo saattohoidossa, mutta kun kuolema ei koittanutkaan, hän palasi kahden kuukauden jälkeen kotiin. Syöpä tosin ei parantunut, ja järjestelyt kuoleman varalle ovat asialistalla, vaikka ensi sijalla onkin tämä ainoa elämä elävien kanssa.
Uskonnottoman näkökulmasta haluankin nyt antaa erityistä kiitosta ja kunnioitusta sekä haastateltavalle viisaista ajatuksista että toimittaja Anna-Stina Nykäselle arvostusta ansaitsevasta katsomusjournalismista. Pietari Vanhala saa tuoda esiin mielenrauhansa kulmakivenä olevan uskonnottoman elämänkatsomuksensa. Elämä kuuluu eläville.
Samoin Vanhala saa tuoda esiin käsityksensä, että ”kuolema ei ole kirkon monopoli”. Viranomaiset ovat lykänneet liikaa kuolemaa kirkon kontolle. Hänestä kirkon pitäisi olla yhdistys muiden joukossa. Vanhala myös sanoo kaipaavansa uskonnottomia vuodenkierron riittejä. Myös valmistautuminen kuoleman kohtaamiseen ja läheisten kohtaamiseen kuoleman alla on esillä. Samoin hautajaisjärjestelyt.
Lehtijutun synnyn taustalla on Pietari Vanhalan kirjoittama ja itse kustantama 208-sivuinen kirja Light Plan. (Lennonjohtajana toimineella Vanhalalla on nyt lentosuunnitelman (flight plan) sijaan vain kevytsuunnitelma.) En ole kirjaa lukenut, mutta aion lukea. Lehtijutun perusteella uskallan suositella muillekin aiheesta kiinnostuneille. Kustantajana on “Books on Demand” (http://www.bod.fi/kirja/pietari-vanhala/light-plan/9789523184312.html).

Esa Ylikoski

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Joulukirkko kiinnostaa vain murto-osaa kirkon jäsenistä

Joulu oli ovella

Yhtenäiskulttuurista kohti todellista moniarvoisuutta

Toiminta tavoitteidemme puolesta jatkuu

Katsomukselliseen yhdenvertaisuuteen kouluissa

Uskonnonvapaus vai uskontovelvollisuus?

Tiekarttaa uskonnonopetuksen lopettamiseen kouluissa

Mietelmiä vapaa-ajattelusta: Inhimillisen elämän ja elämänkatsomuksen puolesta

Mieluummin yhdistävää toimintaa kouluissa

Uskomattomasti HS:n pääsiäislehdessä

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi