Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Tavoitteemme
Liity jäseneksi
Käy kaupassa
Testaa, oletko vapaa-ajattelija!

Toiminta tavoitteidemme puolesta jatkuu

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
25.8.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Vapaa-ajattelijain liitto lähetti viime syksynä puolueille hallitusohjelmapoliittisia uudistustavoitteita. Myös Suomen Humanistiliitto päätti yhtyä niihin ja tiedotti siitä puolueille. Ne ovat hyviä tavoitteita, jotka ovat edelleen ajankohtaisia.

Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus on myös uskonnottomien ihmisoikeus. Ihmisten yhdenvertainen kohtelu uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta julkisissa palveluissa, kuten koulussa ja päivähoidossa, on tärkeää myös lasten ja nuorten ihmis- ja perusoikeuksien kannalta. Sitä tukee nyt uusi Yhdenvertaisuuslaki.

Vaalien jälkeen muodostetun hallituksen ohjelmaan eivät tavoitteemme kuitenkaan konkreettisesti päässeet. Toiminta tavoitteiden puolesta jatkuu. Emme lannistu. Ovathan eräät uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kehitysaskeleet aiemminkin toteutuneet vasta sinnikkään toiminnan kautta.

Sen takia tässä on hyvä tiivistetysti muistuttaa esittämistämme tavoitteista:

1. Lasten rekisteröimisestä uskonnon mukaan luovutaan väestörekisterissä

Ketään ei tule valtion väestörekisterissä rekisteröidä minkään uskonnollisen yhdyskunnan mahdollisen jäsenyyden perusteella. Uskonnollinen tai muu katsomus olkoon yksilöiden ja perheiden yksityisasia.

2. Oppilaitokset ja päiväkodit toimivat uskonnollisesti tunnustuksettomasti

Peruskoulussa, esiopetuksessa ja päivähoidossa tulee luopua viralliseen ohjelmaan sisällytetystä tunnustuksellisesta uskonnonharjoituksesta ja johdetuista uskonnollisista toimituksista (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet, ruokarukoukset). Lasten katsomuksellinen kasvatus ja mahdollinen uskonnonharjoitus ovat perheen oma asia, ei julkisen palvelun henkilökunnan työtehtävä.

3. Elämänkatsomustiedon opetus avataan kaikille

Elämänkatsomustieto (ET) tulee avata peruskoulussa ja lukiossa kaikille oppilaille mahdolliseksi katsomusaineeksi uskonnon vaihtoehtona. Huoltajien ja lukiolaisten tulee saada valita vapaasti, ilman holhousta, onko oppilaan tai opiskelijan katsomusaineena elämänkatsomustieto vai uskonto. Tätä voidaan päättää nopeasti pienellä lain sanamuodon korjauksella niin, että uudistus saadaan voiman elokuussa 2016.

4. Valtiopäivien ja yliopistojen avajaiset uskonnollisesti tunnustuksettomiksi

Jumalanpalvelusten liittäminen valtiopäivien ja yliopistojen avajaisjuhlallisuuksien viralliseen ohjelmaan on paikallaan lopettaa kirkkoon kuulumattomia syrjivinä. Jos ne ovat osa ohjelmaa, valtiopäivien avajaisten ohjelmiin tulee sisällyttää jumalanpalvelukselle vaihtoehtoinen tunnustukseton tilaisuus samaan tapaan kuin Helsingin yliopiston avajaisissa.

5.Jumalanpilkka” ei enää rikos Suomen rikoslaissa

Suomi ei voi nyt kansainvälisissä toimielimissä täysimääräisesti puuttua muissa maissa tehtäviin uskontoperusteisiin ihmisoikeusrikoksiin, koska Suomella itsellään on rikoslaissaan uskonrauhapykälä, jossa kielletään ”Jumalan pilkkaaminen” ja uskonnon ”pyhänä pitämien” oppien loukkaaminen.

6. Kirkollisverojärjestelmä lopetetaan

Valtion on luovuttava kirkolle annetusta kohtuuttomasta ja muita syrjivästä erityisoikeudesta käyttää valtion verokoneistoa jäsenmaksunsa eli ns. kirkollisveron kantoon.

7. Valtion ja kirkon erillisyyden selkeyttäminen valmisteluun

Vaalikauden aikana tulee alkaa valmistella evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisaseman purkamista, valtion ja kirkkojen suhteen selkiyttämistä julkisen vallan neutraliteettiperiaatteen mukaiseksi. Tällöin Perustuslain 76 § tulee ottaa kriittiseen tarkasteluun.

8. Puolustusvoimien toiminta tunnustuksettomaksi

Uskonnonharjoitusta ei tule sisällyttää varusmiespalveluksen päiväohjelmaan, vaan ne voidaan rinnastaa harrastustoimintaan. Pääesikunnan uutta käskyä tulee korjata. Paraateissa mahdollinen hartaus tulee toimitta ennen varsinaista paraatikatselmusta. Nyt käyttöön otettu käytäntö, joka pakottaa poistumaan paraatikatselmuksesta suuren yleisen ja tv-kameroiden edessä rikkoo uskonnonvapautta ja yksityisyyden suojaa.

9. Yhteisiin seremoniallisiin vakuutuksiin

Uskonnollinen sotilasvala ja katsomuksellisesti neutraali sotilasvakuutus tulee yhdistää yhdeksi vakuutukseksi – niin kuin oikeudessa todistajan ja tuomarin valat/vakuutukset. Ministereillekin riittää yksi vakuutus – samaan tapaan kuin tasavallan presidentille ja eduskunnan puhemiehelle.

10. Vankiloiden oma toiminta tunnustuksettomaksi

Vankiloissa voidaan luopua valtion palkkaamien vankilapappien viroista. Vankien oikeus saada uskonnollisia palveluja voidaan toteuttaa uskonnollisten yhdyskuntien toimesta.

11. Avioliiton vihkimisoikeuteen yhdenvertainen käytäntö

Avioliiton vihkiminen olisi selkeintä hoitaa maistraattien toimesta. Mikäli uskonnollisten yhteisöjen vihkimisoikeus jatkuu, sellainen tulee myöntää myös uskonnottomien palvelujärjestöille.

12. Lasten sukupuolielinten silpominen kielletään lailla

Suomeen tulee säätää laki, joka kieltää lasten sukupuolielinten silpomisen ilman lääketieteellisiä perusteita eli niin sanotun ympärileikkauksen rituaalisista syistä.
Petri Karisma ja Esa Ylikoski

Avainsanat

Katsomukselliseen yhdenvertaisuuteen kouluissa

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
13.8.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit

”Et:n syrjintä tulee lopettaa kouluissa sekä avata sen opiskelun mahdollisuus kaikille riippumatta siitä, onko oppilas tai lukio-opiskelija liitetty johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Vasta tämän jälkeen on helpompi keskustella katsomusopetuksen laajemmasta uudistuksesta”, sanooa Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski alla olevassa blogikirjoituksessaan, jossa kritikoidaan myös koulutyöpäivään koulun toimesta ympättyä uskonnonharjoitusta.
Monikulttuuriseen yhteiskuntaan kuuluu kouluissa lasten yhdenvertainen kohtelu. Ketään ei saa syrjiä eikä suosia – ei myöskään uskonnosta tai vakaumuksesta johtuen. Yhden uskonnon tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen organisointi koulujen ja päiväkotien viralliseen päiväohjelmaan rikkoo yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se syrjii uskonnottomia, toisuskoisia ja ei-uskonnollisia, uskontojen suhteen välinpitämättömiä.

Koululaisjumalanpalvelus ev.lut. kirkossa, pikkukirkko päiväkodissa ja aamuhartaus päivänavauksena katsotaan eri asiaksi kuin suvivirsi perinteisessä kevätjuhlassa. Toisin kuin uskonnonopetuksesta voivat hartauksista ja jumalanpalveluksista kaikki olla pois, mutta monin paikoin koulun toimesta niihin osallistumista tuputetaan eikä nille vaihtoehtoista ohjelmaa markkinoida.

Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Se on yksityisasia, lapsiperheen oma ja mahdollisen seurakunnan asia. Sen organisointi ei kuulu julkisen vallan viranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus osallistua ev.lut. jumalanpalveluksiin halutessaan vaikka joka viikko.

Uskonnonvapauteen liittyy ja yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa henkilö joutuu tekemään vasten tahtoaan julkisen valinnan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.

Ei-uskonnollisille suomalaisille vanhemmille on yhä aika kiusallista valita, ilmoittaako lapsen jäävän pois enemmistön ev.lut. jumalanpalveluksesta vai osallistuvan siihen joukon jatkona. Edelleen epäröidään, mitä rehtori ja opettajat ajattelevat. Mitä muut lapset tai heidän vanhempansa ajattelevat! Kiusattaisiinko lastamme tämän vuoksi? Millainen on vaihtoehtoinen ohjelma? Näistä ongelmista huolimatta on syytä rohkaista vanhempia valitsemaan katsomusneutraalin vaihtoehdon.

Samoin on syytä luontevasti valita lapselle katsomusaineeksi elämänkatsomustieto (et), jos hän on siihen oikeutettu. Et:n syrjintä tulee lopettaa kouluissa sekä avata sen opiskelun mahdollisuus kaikille riippumatta siitä, onko oppilas tai lukio-opiskelija liitetty johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Vasta tämän jälkeen on helpompi keskustella katsomusopetuksen laajemmasta uudistuksesta.

Uskonnonopetuksen pakollisuus kirkkoon liitetyille lapsille ja nuorille kouluissa on holhoavana ”so last century”. ET:n avaaminen kaikille onnistuu eduskunnassa parin sanan muutoksella perusopetus- ja lukiolakeihin. Tuntijakoa ja opetussuunnitelmaa ei sen muutoksen takia tarvitse uudistaa, vaan se voisi tulla voimaan elokuussa 2016.

Kun opetuksen tulee opetussuunnitelman mukaan olla uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta, tämän tulee koskea oppilaitoksen koko toimintaa. Yhdenvertaisuuslain pääsäännöstä ei saa poiketa ilman että siitä on säädetty lailla. Oppilaitosten ja viranomaisten tulee pohtia asiaa laatiessaan uudet yhdenvertaisuussuunnitelmat.

Uskonnonvapaus vai uskontovelvollisuus?

Kari Hännikäinen
Kari Hännikäinen
11.8.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit
Tosiasiallinen vapaus tarkoittaa yksilön todellista mahdollisuutta toimia haluamallaan tavalla. Lailla, moraalisäännöllä tai normilla voidaan yksilö puolestaan velvoittaa toimimaan tai olemaan toimimatta jollakin tietyllä tavalla. Kummasta on kyse puhuttaessa koulujen uskonnollisista tilaisuuksista? 
 
Tehdäänpä pieni vertailu toiseen yhteiskunnan toimintaan, joka on järjestetty sekä velvollisuudella että vapaudella. 
 
1.
Osana asevelvollisuutta on jokaisen suomalaisen miehen suoritettava asepalvelus. Vakaumuksen vuoksi asepalveluksen voi vaihtaa siviilipalvelukseen.  Totaalikieltäytyjät ohjataan vankilaan. Eli lähtökohtaisesti jokainen mies menee intiin, vaihtoehtoisesti sivariin ja muut vankilaan. Jehovan todistajat tietysti ovat vapautetut kaikesta. Miehillä on siis velvollisuus suorittaa asepavelus. 
 
2.
Naisilla asepalvelus on vapaaehtoinen. Sen voi suorittaa jos niin haluaa mutta mitään velvollisuutta ei ole. Voit mennä inttiin tahi olla menemättä. Naisilla on vapaus suorittaa asepalvelus. 
 
3.
Koulujen uskonnolliset tilaisuudet järjestetään siten, että lähtökohtaisesti jokainen niihin osallistuu. Mikäli vakaumuksellisista syistä ei halua jumalanpalvelukseen tai muihin palvontamenoihin osallistua, joutuu osallistumaan korvaavaan ohjelmaan. Eli johonkin on pakko osallistua. Poissaolo on lintsaamista. 
 
Muistuttaako tilanne 3 mielestänne enemmän tilannetta 1 vai 2? 
 
Eräässä koulussa ensimmäisen koulupäivän viimeinen ohjelma on oppilasjumalanpalvelus kirkossa klo 13:30. Ne, jotka eivät osallistu jumalanpalvelukseen, osallistuvat korvaavaan toimintaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Tässä ei ole kyse mistään aidosta vapaudesta. Aitoa vapautta olisi se, että koulu loppuisi kaikilla klo 13:30 ja halukkaat voisivat vapaasti osallistua tällöin alkavaan seurakunnan koululaisille järjestämään jumalanpalvelukseen. Muut voisivat vapaasti tehdä mitä ikinä lystäävät. Mutta tämähän ei jostain syystä ole mahdollista. En ymmärrä miksi. 
 
Kun tiedetään, että korvaava toiminta useinkin on vain oppilaiden varastointia uskonnollisen ohjelman ajaksi niin tämä ei edes ole lasten tasa-arvoista kohtelua. 
 
Suomen kouluissa ei ole uskonnonvapautta vaan uskontovelvollisuus. 
 
Avainsanat

Tiekarttaa uskonnonopetuksen lopettamiseen kouluissa

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
30.7.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit

”Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että sisällöltään kaikille sopiva elämänkatsomustieto avataan kaikille oppilaille mahdolliseksi valinnaiseksi vaihtoehdoksi. Ja tämä tarkoittaa sitä, että julistuksellisen, tunnustuksellisen ev.lut. uskonnonharjoituksen organisointi ja ymppääminen peruskoulun ja lukion päiväohjelmaan lopetetaan.” Näin kirjoittaa Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski koulun katsomusopetuksen kehittämiskeskusteluun alla olevassa blogissaan:
Tiekarttaa uskonnonopetuksen lopettamiseen kouluissa

Vapaa-ajattelijain liiton tavoitteena on säätöjensäkin mukaan uskonnonopetuksen poistaminen kouluista. Se tarkoittaa nykyistä, tunnustuksellisen luontoista uskonnonopetusta. Uskonnoista samoin kuin uskonnottomuudesta, ateismista, humanismista, vapaa-ajattelusta ja sekulaarista kulttuurista pitää luonnollisesti myös opettaa perustietoja. Minkä nimisissä aineissa se tapahtuisi, on avoin asia, mutta historia, yhteiskuntaoppi ja filosofia ovat myös kuvassa mukana. Monissa maissa on oppiaineena myös etiikka.

Vapaa-ajattelijain liitto on ilmaissut, että se ei kannata keskustelussa aiemmin esillä ollutta kaikille yhteistä uskontotietoa. Vaparien käsityksen mukaan maailmankuvallisia, elämänkatsomuksellisia ja eettisiä kysymyksiä ei pidä typistää uskontojen tarkastelutavan, sektorin tai spetrin kautta tapahtuvaksi. Tästä ovat myös Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat käyttäneet hyviä puheenvuoroja. Elämänkatsomustieto (ET) käsittelee nyt näitä katsomuksellisia asioita uskontoja laajakatseisemmin.

Vapaa-ajattelijain kannanotoissa peruskoulu- ja lukiolakiin on esitetty elämänkatsomustiedon avaamista nyt kaikille niin, että nykyinen ev.lut. kirkkoon liitettyjen lasten ja nuorten ”pakkouskonto” peruskoulussa ja lukiossa lopetetaan. Tämä uudistus on lakiteknisesti helppo toteuttaa parin sanan lakiviilauksella, eikä se vaadi meneillään olevan opetussuunnitelmatyön uusimista. Sitä voidaan perustella muun muassa yhdenvertaisuudella ja lasten oikeuksilla. Lapsiasianvaltuutetun toimisto on myös esittänyt ET: avaamista valittavaksi kaikille.

Vapaa-ajattelijat on ilmaissut huolensa ev.lut. kirkon vahvaan katsomukselliseen otteeseen koko koululaitoksessa. Kirkon sisälähetystyö ja suoranainen hegemonia ilmenee siten, että vaikka opetuksen tulisi olla uskonnollisesti tunnustuksetonta ja sitoutumatonta, ev.lut. kirkon julistukselliset jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet ovat toistuvaa arkipäivää kouluissa. Monissa kouluissa varsinkin alaluokilla opettajat johtavat jopa päivittäisi uskonnollisia toimituksia ruokarukousten muodossa.

Edellä sanottua taustaa vastaan kysymys yhteiseen katsomusaineeseen siirtymisestä olisi uskonnonvapauden käytännön toteuttamisen kannalta hyvin ongelmallinen. Nykyinen vahva uskonnollinen tuputus ja pakkouskonnonopetus sekä elämänkatsomustiedon sekä uskonnottomien ja toisuskoisten syrjintä tulisi saada ensin todennetusti loppumaan. Ennen kuin tästä on kertynyt vahvaa näyttöä ei voi mielestäni olla riittäviä perusteita tarkastella yhteiseen katsomusaineeseen siirtymistä niin että se tarkoittaisi nykyisen elämänkatsomustiedon oppiaineen lopettamista.

Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että sisällöltään kaikille sopiva elämänkatsomustieto avataan kaikille oppilaille mahdolliseksi valinnaiseksi vaihtoehdoksi. Ja tämä tarkoittaa sitä, että julistuksellisen, tunnustuksellisen ev.lut. uskonnonharjoituksen organisointi ja ymppääminen peruskoulun ja lukion päiväohjelmaan lopetetaan. Tämän pitäisi olla lainsäädännön valossa helppoa, koska peruskoulu- ja lukiolakien mukaan oppilaitosten tehtäviin ei kuulu minkään uskonnon julistuksellisen uskonnonharjoituksen järjestäminen toimintansa osaksi.

Kannattaa myös huomata, että monet oppiaineet koulussa eivät suinkaan ala vielä ensimmäisellä luokalla. Esimerkiksi historia alkaa nyt 5. luokalta ja tuntijakouudistuksen jälkeen 4. luokalta mukaan tulleen yhteiskuntaopin kanssa. Monia katsomuksellisia asioita olisi peruteltua alkaa opettaa vasta samoihin aikoihin. Nyt uskontojen opetus on käytännössä hyvin tunnutuksellisen luontoista juuri 1.-3. luokilla.

Jatkokeskustelussa mukana voi olla myös hybridimalli, jossa osa katsomusopetuksessa olisi yhteistä ja osa eriytettynä vapaan valinnan mukaan. Joka tapauksessa perheillä ja lukiolaisilla tulee olla mahdollisuus valita vapaasti tarjolla olevien vaihtoehtojen väliltä. Tämä valinnan vapaus voidaan toteuttaa jo nykyisen tuntijaon pohjalta avaamalla ET kaikille nopealla muutoksella peruskoulu- ja lukiolakeihin.

Esa Ylikoski

Avainsanat

Mietelmiä vapaa-ajattelusta: Inhimillisen elämän ja elämänkatsomuksen puolesta

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
24.7.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Vapaa-ajattelijat toimivat ajatuksen vapauden ja katsomuksellisten ihmisoikeuksien puolesta. Vapaa-ajattelijain liitto on ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestö.

Katsomuksellisia ihmisoikeuksia ovat uskonnonvapaus ja ihmisten yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu myös uskonnosta tai vakaumuksesta riippuen.

Uskonnonvapaus koskee myös uskonnottomia, joita ovat muun muassa ateistit, agnostikot, skeptikot ja uskontojen suhteen välinpitämättömät. Tätä puolta on esimerkiksi Suomessa vähätelty julkisen vallan toimesta.

Uskonnottomuuteen liittyy myös oikeus yksityisyyden suojaan uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksensa suhteen. Yhtä hyvin kuin on oikeus tuoda esiin ja julistaa, on oikeus olla tuomatta julki ja pitää omana tietonaan. Ainakaan julkisen vallan ei tule pakottaa ketään paljastamaan katsomustaan vasten tahtoaan.

Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus kohdistuu erityisen voimakkaana julkiseen valtaan, valtioon ja kuntaan. Se koskee julkisia viranomaisia ja toimenhaltijoita.

Syrjintäkiellon kääntöpuolena on perusteettoman suosimisen kielto. ”Positiivisen erityiskohtelun” mahdollisuus on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan olemassa vain heikommassa asemassa olevan vähemmistön tosiasiallisen aseman parantamiseen. Ev.lut. kirkon suosiminen rikkoo ihmisten yhdenvertaista kohtelua ja julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta.

Ajatuksen vapauden edistämisen kautta vapaa-ajattelijat toimivat myös uskontojen ihmisen elämää rajoittavien dogmien, rajoitusten ja kontrolloinnin arvostelemiseksi sekä uskonperäisen syrjinnän ja muiden ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi. Monet uskontoperäiset rajoitukset esimerkiksi lainsäädännössä kohdistuvat myös uskonnottomien elämään.

Ajatuksen vapauteen liittyy myös sananvapaus ja sen puolustaminen.

Vapaa-ajattelijoiden toiminta ei määräydy vain uskontojen kautta, vaikka vapaa-ajattelijaliike esimerkiksi jo 1700-luvulla syntyikin paljolti kirkon ja uskonnon arvostelun kautta. Siihen oli silloin konkreettiset syynsä. Humanismi, tiedeperustaisuus, rationaalisuus, skeptisyys sekä sekulaari, ei-uskonnollinen, maallinen elämänkatsomus muodostavat kuitenkin oman katsomuksellisen kokonaisuutensa, joka ei määräydy vain uskonnottomuuden perusteella vaan oman positiivisen sisältönsä kautta.

Humanismi tarkoittaa ihmislähtöisyyttä, elämän ja yhteisöllisen toiminnan kehittämistä ihmisten itsensä toimesta.

Tiedeperustaisuus tarkoittaa maailmankuvan kehittyvyyttä ja ajattelun kriittisyyttä muuttumattomien ”pyhien” dogmien sijaan.

Rationaalisuus tarkoittaa järkiperäisyyttä mystiikan ja uskomusten sijaan. Siihen liittyy skeptisyys ja kriittisyys niin uskonnollisia kuin muitakin uskomuksia kohtaan.

Omaehtoinen inhimillinen elämänkatsomus katsoo maailmaa paljon laajemmin kuin vain uskontojen antaman tarkastelusektorin ja spektrin kautta. Inhimillistä elämänkatsomusta ei ole riittävää luonnehtia yksin uskonnottomuuden käsitteen kautta, koska se on laajempi ja uskontojen maailmaa avarakatseisempi.

Vapaa-ajattelu edistää inhimillistä elämää ja elämänkatsomusta. Vapaa-ajattelijain liitto tukee toimintaa ihmisoikeuksien, inhimillisen elämän ja elämänkatsomuksen puolesta.

Vapaan ajattelun piiriin kuuluvat humanismi, rationaalisuus, skeptisyys, ateismi, agnostisuus ja välinpitämättömyys uskontojen suhteen.

Monet uskontojen suhteen välinpitämättömät ovat vapauttaneet ajattelunsa uskonnosta. Siinä mielessä he ovat vähintäänkin yhtä hyviä vapaa-ajattelijoita kuin ateistit tai agnostikot. Toki uskontojen suhteen välinpitämättömät ovat laaja ja heterogeeninen, moninainen ihmisjoukko. Välinpitämättömyys uskontojen suhteen ei tarkoita välinpitämättömyyttä ihmisoikeuksia tai ihmisoikeusloukkauksia kohtaan.

Monet uskontojen suhteen välinpitämättömät ovat kiinnostuneita kehittämään uutta inhimillistä tapakulttuuria niin ihmisen eri elämänvaiheissa kuin vuodenkiertoonkin liittyvässä juhlinnassa. Arjen ja juhlan vuorovaikutus kuuluu inhimilliseen elämään. Vapaa-ajattelijain liitto kulttuurijärjestönä ja sen jäsenyhdistykset eri puolilla maata edistävät ja tukevat sitä.

Esa Ylikoski

Avainsanat

Mieluummin yhdistävää toimintaa kouluissa

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
29.5.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Tunnustuksellisen johdetun uskonnonharjoituksen järjestäminen ja sisällyttäminen koulujen viralliseen päiväohjelmaan on syytä ottaa kriittiseen tarkasteluun. Tämä tarkoittaa yhä varsin yleisiä koululaisjumalanpalveluksia ev.lut. kirkoissa sekä seurakuntapappien pitämiä aamuhartauksia lakisääteisen päivänavauksen paikalla. Ne ovat aivan eri asia kuin yksittäinen suvivirsi kevätjuhlassa. Varhaiskasvatuksen osalta kyse on hartaushetkistä ja niin sanotuista pikkukirkoista päiväkodeissa.

Uusi yhdenvertaisuuslaki vahvistaa neutraliteettiperiaatteen soveltamisvelvoitetta julkisen vallan toiminnassa. Ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti ja syrjimättä heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta. Jos tästä pääsäännöstä poiketaan, siitä tulee säätää lailla. Oppilaitosten ja viranomaisten tulee laatia yhdenvertaisuussuunnitelmat ja arvioida toimintaansa.

Uuden koululainsäädännön ja uuden opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Tämä tunnustuksettomuus koskee myös oppilaitoksen koko toimintaa. Kuntalain ja perusopetuslain mukaan kunnan ja koulun lakisääteisiin tehtäviin ei kuulu yhdenkään uskonnon tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen järjestäminen henkilökunnan toimesta.

Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on jo perusluonteeltaan intiimiä. Niinpä se saisi olla yksityisasia, lapsiperheen oma ja mahdollisen seurakunnan asia, mutta ei julkisen vallan viranomaisten organisoimaa. Rehtoreilla on kylliksi muuta työtä. Perheillä ja nuorilla on sitä paitsi mahdollisuus osallistua ev.lut. jumalanpalveluksiin halutessaan vaikka joka viikko.

Tätä tukevat uskonnonvapaus ja yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilanteita, joissa henkilö joutuu tekemään vasten tahtoaan julkisia valintoja, joista voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton. Apulaisoikeuskansleri piti tätä merkittävänä näkökohtana päätöksessään maaliskuussa 2014.

Varsinkin ei-uskonnollisille suomalaisille vanhemmille ja myös toisuskoisille on edelleen aika kiusallinen valintapäätös, ilmoittaako lapsen jäävän pois enemmistön ev.lut. jumalanpalveluksesta vai osallistuvan siihen joukon jatkona. Mitä rehtori ja opettajat ajattelevat! Mitä muut lapset tai heidän vanhempansa ajattelevat! Millainen on vaihtoehtoinen ohjelma?

Kun perustuslakivaliokunta huhtikuussa ja Opetushallitus syyskuussa 2014 katsoivat, että uskonnolliset tilaisuudet kouluissa olisivat yhä mahdollisia, mutta eivät välttämättömiä, ne korostivat vaihtoehtoisten tunnustuksettomien tilaisuuksien ja niistä tiedottamisen kehittämistä sekä sitä, että niihin osallistuminen ei saa aiheuttaa syrjintää. Vielä tänä lukuvuonna ei ole käytännössä ilmennyt erityisempää parannusta uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoisen ohjelman käytäntöihin. Miten jatkossa?

Ihmisoikeusperustaisesti paras ja samalla kustannustehokkain ratkaisu oppilaitoksissa on kahden rinnakkaisen ohjelman kehittämisen sijaan suunnata henkilökunnan ja oppilaiden energia ja luovuus oppituntien ulkopuolisissa aktiviteeteissa vain kaikille yhteisen, yhteisöllisyyttä lisäävän toiminnan kehittämiseen.

Avainsanat

Uskomattomasti HS:n pääsiäislehdessä

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
4.4.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Helsingin Sanomien uskontojournalismi on viime vuosina kehittynyt kovin kirkolliseen suuntaan. Varsinkin joulun ja pääsiäisen alla ja aikaan vuodenkierron juhlaperinnettä ja ihmisten tapoja viettää sitä käsitellään vain kirkon näkökulmasta. Sama vika on Yleisradiossa ja maakuntien ykköslehdissä.
Katsomuksellisissa kysymyksissä uskonnottomien ihmisten näkökulmat pääsevät esiin hyvin harvoin. Uskonnottoman pitää milteipä herätä kuolleista, jotta hänet kelpuutettaisiin Helsingin Sanomien pääsiäisnumeroon kertomaan katsomuksellisesta ajattelustaan.
Juuri näin on nyt tapahtunut, kun lehti haastatteli parantumatonta aivosyöpää sairastavaa Pietari Vanhalaa sunnuntaisivuillaan (lauantaina 4.4.). Vanhala oli viime kesänä jo saattohoidossa, mutta kun kuolema ei koittanutkaan, hän palasi kahden kuukauden jälkeen kotiin. Syöpä tosin ei parantunut, ja järjestelyt kuoleman varalle ovat asialistalla, vaikka ensi sijalla onkin tämä ainoa elämä elävien kanssa.
Uskonnottoman näkökulmasta haluankin nyt antaa erityistä kiitosta ja kunnioitusta sekä haastateltavalle viisaista ajatuksista että toimittaja Anna-Stina Nykäselle arvostusta ansaitsevasta katsomusjournalismista. Pietari Vanhala saa tuoda esiin mielenrauhansa kulmakivenä olevan uskonnottoman elämänkatsomuksensa. Elämä kuuluu eläville.
Samoin Vanhala saa tuoda esiin käsityksensä, että ”kuolema ei ole kirkon monopoli”. Viranomaiset ovat lykänneet liikaa kuolemaa kirkon kontolle. Hänestä kirkon pitäisi olla yhdistys muiden joukossa. Vanhala myös sanoo kaipaavansa uskonnottomia vuodenkierron riittejä. Myös valmistautuminen kuoleman kohtaamiseen ja läheisten kohtaamiseen kuoleman alla on esillä. Samoin hautajaisjärjestelyt.
Lehtijutun synnyn taustalla on Pietari Vanhalan kirjoittama ja itse kustantama 208-sivuinen kirja Light Plan. (Lennonjohtajana toimineella Vanhalalla on nyt lentosuunnitelman (flight plan) sijaan vain kevytsuunnitelma.) En ole kirjaa lukenut, mutta aion lukea. Lehtijutun perusteella uskallan suositella muillekin aiheesta kiinnostuneille. Kustantajana on “Books on Demand” (http://www.bod.fi/kirja/pietari-vanhala/light-plan/9789523184312.html).

Esa Ylikoski

Kirkosta eroavien ”jäähyväisvero” lopetettava!

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
22.3.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit

 

Kirkollisasioista vastaava ministeri Päivi Räsänen esitti "jäähyväisveroa" kirkosta eronneille Uutisvuoto-ohjelmassa 21.3.2015. Se oli tietenkin olevinaan huumoria. Mutta totuus on tarua ihmeellisempi: itse asiassa tällainen ”jäähyväisvero” on jo olemassa Suomessa.

Kirkosta eronneethan joutuvat nyt maksamaan kirkollisveroa eroamispäivän jälkeen vielä koko vuoden loppuun asti!

Tämä on tietenkin aivan väärin. Jos esimerkiksi ammattiliitot – niille säädetyn lain mukaan – perisivät jäsenmaksua jäsenyyden lopettaneilta koko erovuoden loppuun asti, sitä pidettäisiin skandaalina.

Olemmeko liian tottuneita ev.lut. kirkon kohtuuttomaan suosimiseen, jossa valtiovalta asettaa ihmiset ja sekulaarit kansalaisjärjestöt eriarvoiseen asemaan?

Erityisen katkeraa tämä "jäähyväisverovelvollisuus" on lapsena kirkkoon liitetyille18-vuotiaille, jotka eroavat kirkosta heti, kun se on itsenäisesti mahdollista.

Kirkko saa nyt vuosittain useita miljoonia euroja kirkosta jo eronneiden tuloista erovuoden loppukuukausina perittyjä kirkollisveroja.

"Jäähyväisveron" periminen pitää lopettaa ensi tilassa! Asia on saatava mukaan hallitusneuvotteluihin.

Paras tapa lopettaa "jäähyväisvero" on lopettaa kirkon jäsenmaksun periminen ylipäätään valtion verokarhun toimesta – ja ulosottomiehen uhalla. Tämä kokonaisratkaisu sisältyykin Vapaa-ajattelijain liiton hallitusohjelmatavoitteisiin.

Kirkko saisi ja voisi siirtyä jäsenmaksunsa perinnässä samantapaiseen käytäntöön kuin on ammattiliitoilla ja niiden jäsenillä työnantajien ja pankkien kanssa tehdyllä sopimuksella.

Esa Ylikoski

Avainsanat

Nuorten ”ei-uskonnollisuus” lisääntynyt – Nuorisobarometri2014 kertoo myös syrjinnästä

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
20.3.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit


Uudessa, vuoden 2014 Nuorisobarometrissa nuorten kokema syrjintä paljastuu niin yleiseksi, että syrjintä leimaa nuorten arkea. Syrjintäkokemuksia liittyy myös uskontoon tai vakaumukseen. Tieto antaa perustetta puuttua ongelmiin, joita on mm. koulussa ja armeijassa. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2015/03/Nuorisobarometri_2014_web.pdf

Tutkimus kertoo uskonnottomien näkökulmasta myös positiivisia uutisia. Nuorten ”ei-uskonnollisuus” on lisääntynyt ja ”uskonnollisuus” vähentynyt reippaasti neljän vuoden aikana. Vuonna 2014 (suluissa vuoden 2010 lukema) ”ei-uskonnollisten” määrä on yhteensä 53 % (47 %) ja ”uskonnollisten” 23 % (35 %). Haastatellut ovat siis 15-29 -vuotiaita.
 

Syrjintäkokemukset liittyvät myös vakaumukseen

Nuorista 27 % katsoo itsensä vähemmistöön kuuluvaksi uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen vuoksi.

Pojista 23 % ja tytöistä 24 % pitää syrjintänä sitä, että koulun uskonnonopetus on pakollista evankelisluterilaisen kirkon jäsenille. Pojista 18 % ja tytöistä 19 % pitää syrjintänä sitä, että koulun yhteisissä juhlissa on uskonnollisia osuuksia. (Kuvio 4, s. 30.) Lukemat kertovat myös siitä, että nuorten ihmisoikeuskasvatuksessa on kehittämistarvetta, että syrjinnän tunnistaminen sekä tietoisuus uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kaikista ulottuvuuksista on vajavaista.

Nuorista yhdeksän prosenttia (9 %) oli kokenut syrjintää uskontoon tai vakaumukseen liittyen (kuvio 9, s. 38). Lukemat ilmentänevät yksilöllisiä kokemuksia, ei niinkään rakenteellista syrjintää. Vähemmistön ihmisoikeusnäkökulmasta yhdeksän prosentin syrjintäkokemus koko väestöstä laskettuna on huolestuttavan suuri lukema.
 

Yksi kysymys unohtui

Tässä kohtaa on harmittavasti jäänyt kysymättä nuorten mielipide kokonaan tunnustuksellisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten (koulupäivään liitetty) jumalanpalvelus tai hartaustilaisuus. Sehän on eri asia kuin koulun yhteisten juhlien uskonnollinen osuus (esimerkiksi Suvivirsi kevätjuhlassa).

Kevätjuhlan Suvivirren kannatus myös nuorten keskuudessa on suurempi kuin koulupäivään liitetyn jumalanpalveluksen kirkossa. Eihän jumalanpalveluksiin osallistuminen kirkossa kuulu kovin monien kotien katsomukselliseen tapakulttuuriin.

Opetushallituksen (www.oph.fi) vanhoissa ja uusissa (syksy 2014) ohjeissa uskonnon asemasta kouluissa on eritelty kolme erillistä asiaa, 1) opetus, joka on tunnustuksetonta, 2) koulun yhteiset juhlat ja niiden yksittäinen virsi ("sallittu") sekä 3) tunnustuksellinen uskonnollinen tilaisuus (kuten koululaisjumalanpalvelus tai aamuhartaus). Kohdasta 3 ei siis nyt Nuorisobarometrissa valitettavasti kysytty.

Kaikkinensa tämä vuosittain julkaistava, noin 2000 hengen kyselyyn perustuva tutkimus antaa tänäkin vuonna paljon hyödyllistä tietoa nuorten asioista kiinnostuneille, niin ammattilaisille kuin muille ihmisoikeustoimijoille.

Esa Ylikoski

Avainsanat

Vapaus vähentää vapautta

Kari Hännikäinen
Kari Hännikäinen
10.2.2015
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ottaa sekä Facebook-päivityksessään että Keskisuomalaisessa (9.2.2015) voimakkaasti kantaa Puolustusministeriön eettistä opetusta ja sotilasparaateja koskevaan työryhmäraporttiin. Hänen mukaansa ”raportissa lähdetään selkeästi negatiivisen uskonnonvapauden korostuksesta”. Lisäksi Keskitalon mukaan raportin ehdotusten toteutuminen pakottaisi kristityt sekä muslimivarusmiehet ”harjoittamaan uskonnottomuutta” ja kaventaisi varusmiesten vapautta harjoittaa uskontoa.

 

Työryhmä esittää, että kirkollinen opetus muutettaisiin kaikille asepalvelusta ja aseetonta palvelusta suorittaville tarkoitetuksi moniammatilliseksi ja vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi, joka tukee palvelusta suorittavien elämänhallintaa sekä sodan ajan eettistä tomintakykyä. Opetus muutettaisiin tunnustuksettomaksi siten, että oppitunneille osallistuisivat kaikki.

 

Raportin mukaan sotilasparaatiin kuuluva kenttähartaus säilyisi mutta hartauteen osallistumattomat koottaisiin omiksi ryhmikseen, jotka voisivat poistua hartauden ajaksi. Muut uskonnolliset hartaudet ja jumalanpalvelukset muutettaisiin merkittäväksi palvelusohjelmiin samalla tavalla kuin muukin vapaaehtoinen toiminta.

 

Minun on nyt pakko väkisinkin miettiä sitä, ymmärtääkö Jukka Keskitalo käsitteiden ”uskonnonvapaus” ja ”perusoikeus” sisältöä. Keskitalon logiikan mukaan uskonnollisten tilaisuuksien muuttaminen pakollisista vapaaehtoisiksi kaventaa uskonnonvapautta. Siis: pakollisuuden muuttaminen vapaudeksi kaventaa vapautta. Kummasta on uskonnonvapaudessa Keskitalon mukaan kyse: uskonnon oikeudesta yksilöön vai yksilön oikeudesta uskontoon?

 

En myöskään ymmärrä, mitä Keskitalo tarkoittaa ”uskonnottomuuden harjoittamisella”. Käsite tuntuu täysin absurdilta. Uskonnon harjoittamisella tarkoitetaan kaikkia sellaisia toimia, joilla yksilö ilmaisee ja harjoittaa uskontoaan, esim. rituaalit. Haluaisin tietää, mitä sellaisia rituaaleja Keskitalon mielestä uskonnottomuteen kuuluu, joita uskonnottomat harjoittavat ja joita uskovaiset voitaisiin pakottaa harjoittamaan. Samalla logiikalla: onko Keskitalon mielestä harrastus se, että EI pelaa jalkapalloa?

 

Raportissa oppituntien tunnustuksettomuutta perustellaan sillä, että asevelvollisten osaamisen ja sodan ajan joukkojen toimintakyvyn kannalta tarkasteltuna tarpeellisiksi katsotuille oppitunneille voivat osallistua kaikki asepavelusta suorittavat, riippumatta siitä mihin kansanryhmään tai uskontokuntaan he kuuluvat. Tämä tukee omaa käsitystäni armeijan toiminnasta: jos meidän missään paikassa pitää olla kuin yhdestä puusta veistettyjä ja tuntea kuuluvamme yhteen, niin se paikka on armeija. Miten asevelvollisten jakaminen ryhmiin uskonnon tai kansanryhmän perusteella millään tavalla tukee sitä tehtävää, jota asevelvolliset ovat puolustusvoimissa suorittamassa?

 

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö päättää FB-päivityksensä näin: ”Todettakoon vielä se, että varusmiehistä lähes 90 % kuuluu kirkkoon eli suurempi osuus kuin kansasta keskimäärin.” Tämä lienee hienoinen vihjaus siitä, että uskonnottomat ovat niin pieni porukka, ettei heitä tarvitse ottaa huomioon. Varusmiespalvelukseen astuu joka vuosi vajaat 30 000 varusmiestä, joista naisia on reilusti alle tuhat. Onko Keskitalo noudattamansa ajatusmallin mukaisesti myös sitä mieltä, että vain miesten tarpeet on syytä koulutusta järjestettäessä ottaa huomioon, koska miesten osuus varusmiehistä on suurempi kuin kansasta keskimäärin? Vessat vain miehille?

 

Muistan omalta alokasajaltani sen, kuinka kirkkoon kuuluvat/uskonnolliset/evankelis-luterilaiset yms. lähtivät eräänä päivänä kirkkoon harjoittamaan uskontoaan jumalanpalveluksen muodossa. Meidät uskonnottomat/muut kuin evankelis-luterilaiset komennettiin täksi ajaksi siivouspalveluun. Ehkä tämä vastaa Keskitalon käsitystä ”uskonnottomuuden harjoittamisesta”.

 

Kari Hännikäinen