Elämänkatsomustieto alkaa olla kouluissa melko itsestäänselvyys. Ainakin meillä suuremmissa kaupungeissa uskonnottomia oppilaita on sen verran paljon, että elämänkatsomustiedon opetusryhmät muodostuvat, muutama ET:n opiskelija luokassa yleensä on.
Koulun uskonnottomuus ei silti ole aina niin yksinkertaista. Oman poikani kouluasioita seuratessa huomasin äskettäin, että koulussa on elämänkatsomustiedon lisäksi sellainen kummallisuus kuin yhteinen uskonnonopetus. Yhteisen uskonnon ideana on ilmeisesti antaa koululaisille tietoa eri uskonnoista, mikä varmaankin on ihan järkevästi perusteltavissakin. Jos ihmisillä kuitenkin on uskontoja, olkoonpa niitten sisältö sitten totta tai ei, niin monille ihmisille ne antavat oleellisen elämänsisällön, ja voidaan kyllä ajatella, että koulun on hyvä opettaa jotain siitä, millaisia uskontoja on ja millä tavalla ne määrittelevät ihmisten elämän sisältöä.
Omasta näkökulmastani on kuitenkin varsin kyseenalaista, onko juuri uskonto sellainen asia, jossa koulun pitäisi jakaa tietoa siitä, millä eri tavoilla ihmiset ajattelevat ja mitä rituaaleja he tekevät. Ihmisillä on myös erilaisia poliittisia näkemyksiä ja lukemattomia eri harrastuksia. Yhtä hyvin voisi ajatella, että koulun sitten pitäisi opettaa myös poliittisten aatteitten ja kaikkien mahdollisten harrastusten sisältöjä.
Jossain määrin poliittisten aatteitten sisältöjä varmaankin käsitelläänkin kouluopetuksessa, mutta minusta tuntuu, että ei yhtä yksityiskohtiin menevällä tasolla kuin uskontoja. Erilaisia harrastuksia tuskin juurikaan koulussa opetetaan, siihen ei riittäisi aika, sillä erilaisia harrastuksia kyllä maailmassa riittää. Minusta kuitenkin monelle ihmiselle juuri jokin tärkeä harrastus määrittelee oleellisesti elämän sisältöä ja toimintamalleja melko samalla tavalla kuin uskonto uskovaisille, siinä mielessä harrastukset ja uskonnot ovat oikeastaan melko rinnasteisia toisilleen. Oikeastaan uskonnon voisi minusta laskea vain harrastukseksi monen muun harrastuksen joukkoon, ei uskonto varsinaisesti sen kummempi asia ole kuin joukko tapoja ja mieltymyksiä, jotka muodostavat ihmisen elämään jonkinlaisen viitekehyksen. Kuten mikä tahansa harrastus.
Uskonnot ovat ehkä uskovaisten omasta mielestä jotain paljon tärkeämpää kuin harrastukset, uskonnothan omasta mielestään kertovat maailmasta ja elämästä jotain aivan perusteellisen todellista. Niinpä uskovaiset haluavat pitää uskontoaan myös koululaisille niin tärkeänä asiana, että sitä pitää opettaa kaikille, tavalla tai toisella. Nyt kun koulujen uskonnon opetus ei enää periaatteessa ole tunnustuksellista, niin he pitävät kiinni siitä, että edes jossain uskontotiedon muodossa sitä sitten pitää kouluissa olla.
Kun lueskelin poikani yhteisen uskonnon oppikirjaa, kauhistuin, miten kristinuskopainotteinen ja kristinuskomyönteinen oppikirja heillä on. Poikani opettaja sitten, kun asiasta kysyin, vastasi, että se on tosiaan luterilaisen uskonnon oppikirja, jota käytetään tuossa yhteisen uskonnon opetuksessa soveltuvilta osiltaan. Vähän hirvittää ajatella, mikä siellä luokkahuoneissa sitten käytännön todellisuus on, jos oppikirja on tuollainen, niin onko käytännön opetuskin sitten käytännössä aivan samaa tunnustuksellista luterilaisuuden indoktrinointia, josta olemme aina halunneet eroon.
Koulun yhteinen uskonnonopetus tuntuu, vaikka sitä kuinka sievästi perustelisi, vain uskovaisten takaportilta päästä ujuttamaan uskonnon indoktrinointia kouluopetukseen mahdollisimman samalla mallilla kuin aina entisten sukupolvienkin aikoina.
Mikko Mäkitalo, 29.4.2024