Heinäkuun lopulla saatiin taas kerran kuulla uutisia, miten autolla on ajettu tahallisesti väkijoukkoon, pyrkimyksenä aiheuttaa laajaa vahinkoa ja kuolemia, tällä kertaa Berliinissä. Tekijänä islamistisia oppeja saanut maahanmuuttaja. Kuolleitten määrä jäi sentään vain yhteen, plus että tekijä itse päätyi poliisin ampumaksi, mutta loukkaantuneita oli kymmeniä.
Näitä autolla väkijoukkoon ajamisia ja muita terroritekoja tapahtuu jatkuvasti, pelkästään Berliinissä on ainakin vuosina 2022 ja 2016 ajettu autolla tahallisesti väkijoukkoon, muualla Saksassa sen lisäksi tapauksia on useita, samoin muissa Euroopan maissa. Tekijöissä on muitakin kuin islamistisia maahanmuuttajia, kuten Berliinin vuoden 2022 tapaus, jossa tekijä oli saksalais-armenialainen, tuskin siis islamistisilla vaikutteilla liikkeellä, ja kaikista maahamuuttajamuslimeista vain hyvin pieni osa lähtee terroristisille linjoille, mutta kukaan ei silti voi kiistää sitä, että maahanmuuttotaustaisten islamistien toistuva esiintyminen tällaisten tekijöinä on esillä. Maahanmuuton tiukkaa rajoittamista vaaditaan tilanteen lääkkeeksi, ja vaikeaa noitten vaatimusten oikeutusta on kiistääkään. Kannattaa silti myös analysoida tilanteen syntyä tarkemmin.
Islamilaisen maailman yhteys radikalismiin syntyy nähdäkseni suureksi osaksi sellaisesta sattumasta, että islamin hallitsemissa maissa on monia sellaisia, joissa öljykenttien löytyminen on aikaansaanut nopean rikastumisen. Öljyn avulla rikastuminen kasaa varallisuutta ensisijaisesti suppealle maanomistajaväestölle. Vauraus tihkuu vain vähitellen alempiin kansankerroksiin. Tuloksena on erityisen suurten tuloerojen yhteiskuntia, ja siitä seuraa väistämätöntä turhautuneisuutta ja näköalattomuutta, ja muun muassa yhteiskuntia, joissa taloutta pyöritetään osittain orjatalouden tai sitä läheisesti muistuttavan talouden muodossa.
Suurten öljykenttien sijainti juuri monissa islamin hallitsemissa maissa on luonnollisesti sattuma, mitään syy-yhteyttä noilla ei voi olla, sillä islam on syntynyt ja noussut eräillä alueilla, kuten Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa, hallitsevaksi uskonnoksi vuosisatoja ennen kuin öljyn poraaminen maaperästä keksittiin laajamittaiseksi energian ja rikkauden lähteeksi. Suuria öljykenttiä löytyi sattumalta monin paikoin juuri islamin uskonnon alueilta. On tietenkin myös islamilaisia maita, joilla ei lainkaan tai merkittäviä määriä öljyä maaperässään ole, kuten Marokko, Jemen, Bangladesh, Afganistan ja Tadzikistan. Öljyrikkauksien puute taas ei estä mainittuja maita olemasta radikalisoitumisen lähteitä, ehkä jopa kärjistää tilannetta niissä radikalisoitumisen lähteeksi, koska niillä naapuruuden, uskonnon ja perinteitten kautta on yhteys öljyllä rikastuneisiin yhteiskuntiin, mutta ei kuitenkaan suoraa pääsyä itse rikkauksiin.
On luonnollista, että vähäosaisella väestöllä noista öljyrikkaista maista on houkutusta siirtyä Eurooppaan, jossa rikkaus ei ole niin voimakkaasti vähälukuisen omistajaluokan käsiin kasautunutta. Eurooppa kun sattuu sijaitsemaankin sieltä öljyvaltioista katsoen melko lähellä, heti Välimeren takana, ja meren ylitykseen pystyy lähtemään suhteellisen halvalla, huonokuntoisilla veneillä tai Turkin kautta maareittejäkin pitkin. Elämä ei vain täälläkään sitten kaikille toteuta sitä, mitä on lähdetty hakemaan, ja siitä sitten seuraa vielä lisää syrjäytymisen ja syrjityksi tulemisen tunnetta, joka ruokkii lisää radikalisoitumista.
Ja juuri tänään, samalla kun olen tätä artikkelia kirjoittamassa, kantautuu radiosta vielä samaan ilmiöön kuuluvia uutisia siitä, miten Espanjan alueelle on tänään tunkeutunut kymmeniä tuhansia siirtolaisia. Siirtolaisuus nyt sinänsä ei ole mitenkään uskonnosta lähtöisin, siirtolaiset ovat hakemassa konkreettiselta kannalta parempia elinoloja, vain siirtolaisuuteen liittyvä radikalisoituminen hakee perusteluja uskonnostakin.
Maahanmuuton rajoittaminen voi olla toimiva keino siihen akuuttiin ongelmaan, että terroristisia maahanmuuttajia on, mutta ei poista sitä alkuperäistä jännitteitä tuottavaa tilannetta, että vierekkäin, kapeahkon Välimeren kahta puolen, on hyvin erilaiset yhteiskuntamallit, Eurooppa teollistumisen ja koulutuksen kautta rikastuneena ja Lähi-idän – Pohjois-Afrikan alue hitaasti teollistumiskehitykseen lähteneenä, mutta sitten öljyn avulla äkkirikastuneena. En minä tähän radikalisoitumisen ja maahanmuuton tuottamien jännitteitten kysymykseen pysty mitään tyhjentävää ratkaisukeinoa kertomaan, joten jätänpä nyt sitten koko asian tämän myötä jokaisen itse lisää pohdittavaksi.
Mikko Mäkitalo, 31.7.2026