On tultu toukokuun viimeiseen päivään ja käyty on taas jokavuotinen keskustelu suvivirren asemasta kouluissa. Tämänvuotinen keskustelu sai jo aika koomisiakin piirteitä, kun poliitikot katsoivat asiakseen laulaa suvivirttä televisiolähetyksessä ja eduskunnan portailla.
No saahan sitä laulaa, jos haluaa. Keskustelun ytimessä on kuitenkin kysymys, onko asiallista laittaa kaikki yhdessä laulamaan sellaista laulua, jonka tarkoituksena on pönkittää ihmisten mieliin erään ideologian mukaista ja tosiasioihin perustumatonta käsitystä siitä, millä tavalla maailma on rakentunut ja mikä on maailman tapahtumien ohjailussa oleellinen mekanismi. Sehän tuon suvivirren sisällössä on keskeistä, että siinä rakennetaan maailmankuvaa, jonka mukaan maailman tapahtumien taustalla on jokin suunnitelmallinen toimija, joka vaatii ylistystä ja palvontaa. Kun tuon palvontaideologian alle sitten rakennetaan kokonainen valtajärjestelmä, jossa lapsia pyritään kasvattamaan päivittäisten hartaushetkien ja rukousten voimalla juuri tuon ideologian mukaiseen muottiin, ollaan oikeastaan aika kummallisessa yhteiskunnassa. Mutta juuri niin kummallisessa yhteiskunnassa on vuosisatoja eletty.
Koulumaailmasta on viime vuosikymmeninä onnistuttu purkamaan suurin osa tuosta tiettyä ideologiaa pönkittävästä valtajärjestelmästä. Jotkut nyt sitten haluaisivat, että suvivirrestä vanhana jäänteenä pidettäisiin jonkinlaisen perinteen säilyttämiseksi kiinni.
Kannattaisi nyt kuitenkin vähän katsoa, mikä sen “perinteen” sisältö oikeasti on. Jos laulussa väitetään, että linnutkin laulavat laulujaan tietyn mielikuvitusolennon ylistämiseksi ja sillä perustellaan, että ihmistenkin pitää yhtenäisenä kansana liittyä sellaista olentoa ylistämään, ollaan siinä kaukana totuudenmukaisesta maailmankuvasta. Ei tuollaista kannata minkään pelkän perinteen ylläpitämiseksi säilyttää, vaikka kuinka tuntuu siltä, että yksi pieni laulu tiettyyn aikaan vuodesta ei juuri mitään merkitse.
Suvivirren sanoituksesta on hahmoteltu korjattuja versioita, joissa virheelliseen maailmankuvaan perustuvat kohdat on muutettu paremmin todellisuutta vastaavaksi. Niistä mikään ei ole oikein tarttunut ihmisten mieliin hitiksi asti. Tässä alla kuitenkin yksi ehdotelma, jota voi laulaa samalla melodialla kuin tunnettua suvivirttä.
Suvilaulu
1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt lämpöänsä suopi
taas paiste auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Kun lintuin laulun soinnut
ne mieltä elvyttää,
niin metsät, maat ja mannut
on täynnä elämää.
3.
Niin joutui armas aika
ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina yhtä uus.
On täällä tuulten tuomaa
ja vetten virtaamaa,
sen mielihyvin huomaa,
on meillä valon maa.
Mikko Mäkitalo, 31.5.2026