On taas tullut se aika vuodesta, kun auringonvalo vähenee minimiinsä ja ihmiset ripustavat pihoille ja ikkunoihin koristevaloja, joita jotkut nyt sanovat vuodenaikavaloiksi ennemmin kuin jouluvaloiksi. Varmaankin meidänkin pihaan pian ilmestyy ledinauha, jonka jo viime viikolla kaivoin varaston periltä esille.
Säät näyttävät, harvinaista kyllä, täysin talvisilta jo nyt marraskuun lopussa. Vanhan kansan viisaus, jollaisiin en varsinaisesti edes usko, sanoo, että marraskuun talvi ei kestä, mutta kyllä ainakin tämän hetken sääennusteissa talvi näyttäisi kestävältä niin pitkälle kuin mihin sääennusteet ulottuvat. Sekin toisaalta tiedetään, että lumet voivat sopivan matalapaineen kohdalle kääntyessä sulaa pois vaikka keskellä tammikuuta, vaikka sitä ennen olisi ollut kuinka kestävältä vaikuttanut talvi.
Varmaankin melkein kaikki viettävät mieluummin talvea mukavassa pikkupakkasessa kuin vähän lämpimämpien märkien loskakelien keskellä. Mutta säitä ja ilmastoa emme nyt kuitenkaan pysty hallitsemaan, vaan joudumme tyytymään siihen säähän, mitä sattuma tuo kohdalle. Ja tällä hetkellä täällä vallitsevan mukavan sään ei pidä antaa hämärtää sitä kokonaiskuvaa, että Maapallon ilmaston kehitys kaikkiaan on kaikkea muuta kuin mukavasti hallinnassa.
Juuri tänään on julkaistu uutisia, joitten mukaan Maailman ilmatieteen järjestö on todennut, että kuluvasta vuodesta on tulossa mittaushistorian lämpimin. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on suurempi kuin koskaan, jäätiköt ovat pienempiä kuin koskaan, ja niin edelleen. Samoja uutisiahan tässä on toisteltu vuosikymmenestä toiseen. Mikään ei vain tunnu muuttavan sitä kokonaiskuvaa, että ongelmalliseen suuntaan ollaan edelleen menossa.
En tiedä, mikä sitten olisi mahti, joka onnistuisi kääntämään ihmiskunnan toiminnan koherentisti siihen suuntaan, että fossiilisten polttoaineitten polttaminen onnistuttaisiin kääntämään vähenevään suuntaan. Jos me miljardit ihmiset olemme sen verran vapaita ajattelijoita, että jokaisen oma etu menee koko ihmiskunnan edun edelle, niin eihän siitä mitään tule. Kollektiivisen yhteisen hyvän tavoitteleminen tuntuu yleensä rajoittuvan maksimissaan oman kansakunnan ja valtion edun tavoitteluun. Tästä me suomalaiset olemme viime aikoina saaneet nähdä osamme, kun eräs naapurimaa on osoittanut olevansa valmis keinoja kaihtamatta ottamaan muita maita valtapiiriinsä. Imperialistisen valtapyrkimyksen vastustaminen yleiseurooppalaisellakin tasolla ontuu, kun jokainen maa on valmis panostamaan sen vastustamiseen siinä määrin kuin oma etu on suoraan imperialistisen pyrkimyksen uhkaama, ja myötäilee sitä silloin kun oman edun arvoidaan hyötyvän myötäilystä. Kukapa tässä globaalia yhteistä hyvää ajattelisi? Tilanne on sitten tuonut meidänkin rajallemme suurinta epävakautta vuosikymmeniin, ilman että paikallinen väestö kummallakaan puolella rajaa olisi edes halunnut sitä.
Näissä paikallisesti talvisen rauhallisissa, mutta globaalisti epävakaissa tunnelmissa me Turun vapaa-ajattelijat kokoonnumme tänään sääntömääräiseen syyskokoukseemme.
Mikko Mäkitalo,
30.11.2023