Tulipa tuossa kekriviikon alussa vähän vapaa-ajattelijan silmiä pyöristävä otsikko vastaan, kun sai nettiuutisia selatessa lukea, että “eroakirkosta.fi on henkitoreissaan”. Kaksi vuosikymmentähän tässä on totuttu siihen, että vapaa-ajattelijoitten kehittämä, tosin sittemmin erillisen VATA ry:n hoitamaksi siirtynyt eroakirkosta.fi -sivusto purkaa hyvällä vauhdilla suomalaista valtiokirkkoinstituutiota.
Otsikko kyllä paljastui nopeasti puhtaaksi klikkiotsikoksi. Asiassahan ainoa pihvi oli lopulta, että eroakirkosta.fi -sivuston oma eroamislomake on jollain aikavälillä poistumassa, koska digi- ja väestövirastolla on oma nettilomakkeensa kirkosta eroamista varten, ja se on käyttäjille muodostunut ensisijaiseksi.
Eroakirosta.fi on kahden vuosikymmenen aikana herättänyt huomiota, alkuvuosina jopa sensaation, nostaessaan kirkosta eroamisen määrät uudelle tasolle. Sivuston vuonna 2003 tapahtuneen perustamisen edellä kirkosta eroamisen keskimääräiset vuosittaiset määrät olivat jossain 20000:n alapuolella, muutamassa vuodessa sivusto nosti ne sensaatiomaisesti yli 40000:een, välillä jo yli 70000:een. Viime vuonnakin kirkosta erosi yli 60000 suomalaista, eikä määrä mitenkään välittömässä laskusuunnassa ole.
Meidän vapaa-ajattelijoitten ja muitten rationalistien kannalta ei ole mitään vikaa siinä, että valtiollinen virasto tarjoaa kansalle toimivan palvelun kirkosta eroamiselle. Onko sitten koko eroakirkosta.fi -sivusto lopulta tekemässä itsensä tarpeettomaksi, ei siinäkään mitään pahaa olisi, jos niin kävisi, mutta toistaiseksi sellaisesta ei ole viitteitä. Jos nyt digi- ja väestövirasto tarjoaakin teknisesti toimivan väylän kirkosta eroamiseen, on meillä rationalistijärjestöillä edelleen tekemistä sen hyväksi, että kirkkoon kuulumista ei jatkossa enää nykyisenkään vertaa pidettäisi normina, josta on erikseen erottava ollakseen ajatuksiltaan vapaa. Normin pitäisi olla, että ihminen on syntymästään lähtien vapaa ja saa muodostaa maailmankuvansa realistisen objektiivisen tiedon pohjalta, ei tiettyyn ideologiaan indoktrinoituna.
Vieläkin elämme sellaisessa Suomessa, jossa enemmistö syntyneistä lapsista liitetään pikkulapsina kirkon jäseniksi. Nykyisin sentään jo melko pieni enemmistö, mutta kuitenkin, tilastothan ovat jotain sitä luokkaa, että 44000 vuosittain syntyvästä lapsesta noin 25000, eli pieni enemmistö, liitetään kirkkoon heti ensimmäisenä elinvuotenaan, mutta joitakin tuhansia sitten vielä muutaman vuoden ikäisenä, jolloin asia on lapsen omalta kannalta sama kuin heti vastasyntyneenä liittäminen, muutaman vuoden ikäinen lapsihan ei tietenkään mitenkään omana valintanaan päätä liittyä kirkkoon, vaan hänet liitetään toisten päätöksellä. Eli pyöreästi ehkä 2/3 tai 3/4 lapsista liitetään ilman omaa päätöstä kirkon jäseniksi, tarkkaa lukuahan ei kukaan pysty sanomaan, sillä se vaatisi jo tapauskohtaista tulkintaa lähteä arvioimaan, milloin lapsi liitetään kirkon jäseneksi omasta tahdostaan ja milloin ilman omaa päätöstään.
Mitä muuten tarkoittaa, että jokin on “henkitoreissaan”? Sana kuullostaa siltä kuin olisi jokin tori, jossa henki on kauppatavarana, mutta siitä sanamuoto ei kuitenkaan tule. Sana “tori” merkityksessä kauppapaikka tai nykyään useammin vain merkitsemässä kaupunkirakenteeseen sijoitettua aukiota, jolla ei ole kaupankäynnin kanssa välttämättä mitään tekemistä, on suomessa uudehko lainasana ja sukua mm. ruotsin sanalle torg, viron sanalle turg ja slaavilaisten kielten kauppapaikkaa tai kaupankäyntiä merkitseville sanoille. Sanonta “henkitoreissaan” on vain sattumalta samantapainen, se tulee vanhemmasta suomensukuisten kielten sanasta ja on sukua mm. sanoille tora (=riita, taistelu), torailla (=riidellä, taistella), torua (=moittia), mahdollisesti samaa kantaa on myös sana torjua, mikä viittaa siihen, että tora ei ehkä alun perin ole mikä tahansa taistelu, vaan erityisesti puolustustaistelu. Sanonta “olla henkitoreissaan” on siis henkeä koskevaa puolustustaistelua.
En ole nähnyt viitettä siitä, että eroakirkosta.fi missään henkitoreissa olisi. Kirkon asema osittain valtiollisena instituutiona tässä enemmän on henkitoreissaan.
Kekriin, perinteiseen sadonkorjuujuhlaan, asiaankuuluvasti tämän vuoden osalta henkitoreissaan on minun kasvimaani. Viimeiset perunat siellä odottavat nostamista, jonka teen varmasti tällä viikolla. Maa-artisokat ovat vielä vihreinä terhakan näköisinä pystyssä, eivät toki maanpäällisiltä osiltaan enää kasva, mutta sato maan alla ehkä vielä kasvaa ja kypsyy.
Mikko Mäkitalo,
31.10.2023