Kuluneen marraskuun ajan medioissa on vellonut keskustelu ja osin kiivaskin kiistely kouluopetuksen suhteesta uskonnollisiin tilaisuuksiin. Asian taustalla on hämeenlinnalainen tapaus, jossa koulu ei tiedottanut uskonnollisiksi laskettavista tilaisuuksista ja uskonnoton lapsi kohtasi sen takia, vanhempiensa tietämättä ja tahdon vastaisesti, uskonnolliseksi käännyttämiseksi laskettavaa toimintaa. Tästä Hämeenlinnan kaupungin suositeltiin maksavan uskonnottomalle perheelle 1500 euron hyvityksen.
Tapauksesta on annettu julkisuuteen melko virheellistäkin kuvaa. Seurakunnista on annettu ymmärtää, että kyseessä olisi ollut yksi konsertti, jonka ohjelmistossa olisi ollut ehkä yksittäinen uskontoaiheinen laulu. 1500 euron hyvitystä siitä on sitten pidetty vähintäänkin määrältään kohtuuttoman suurena. Todellisuudessahan kysymys ei ollut yksittäisestä konsertista, vaan toistuvasta toiminnasta, jossa uskontoa sisältävistä tilaisuuksista ei ole asianmukaisesti tiedotettu, ei annettu oppilaille mahdollisuutta jäädä niistä pois, eikä edes vanhempien korjauskehotusten jälkeen ole korjattu tiedotuksen linjaa.
Tilanne on kytenyt jo vuosien ajan. Uskonnollisiksi paljastuneita kouluopetukseen sisällytettyjä tilaisuuksia on ollut useita eri vuosina, samoin kuin yritystä korjata niistä tiedottamista. Julkisuuteen tilanne ryöpsähti vasta nyt lokakuussa 2024 Hämeen Sanomien uutisoinnin kautta.
Oma lukunsa koko jupakassa on sitten vielä ollut kaupungin hallintoelimissä poliittiseksi riidaksikin kärjistynyt pompottelu. Viimeisen tiedon mukaan kaupunki ei aio maksaa mainittua 1500 euron hyvitystä. Asiasta tehty valtakunnallisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös kun ei uskontomyönteisten paikallispoliitikkojen mukaan ole kaupunkia sitova. Tässä nyt sitten kaupunki asettaa itsensä siihen vaaraan, että asiasta nostetaan oikeusjuttu syrjintärikoksena, jolloin kaupunki voi lopulta joutua maksamaan moninkertaisestikin suuremman summan. Juridisesti asia näyttää kyllä sen verran selvältäkin, että jos oikeuteen mennään, niin melko varmasti kaupunki tuomitaan maksamaan.
Joka tapauksessa hyvänä tuloksena tästä kaikesta voi nähdä sen, että kouluopetuksen suhdetta uskonnollisiin dogmeihin on kerrankin laajasti ja julkisesti ruodittu. Oleellinen asia nyt kaikkiaan ei ole se, kuka joutuu maksamaan kenelle, vaan että koulujen ei vain mitenkään kuuluisi ohjata oppilaita uskonnollisen ajattelun suuntaan. Koulussa tulisi opettaa paikkansa pitävää tietoa, ei uskomuksia. Se on yksinkertainen ohjenuora, jota noudattamalla päästäisiin pitkälle.
Hämeenlinnan tapaus on jo saanut muitakin kuntia ja kouluja tarkistamaan linjaansa ja poistamaan toiminnastaan selvästi uskonnolliseksi huomattua sisältöä. Paljon tässä vielä kuitenkin on tehtävää. Monet eivät vielä näe ongelmaksikaan sitä, että koulu kasvattaa uskontoon. Vuosikymmenien ja vuosisatojenkin ajanhan meillä on totuttu ajattelemaan, että itsestään selvästi koulun pitääkin kasvattaa myös uskontoon. Takavuosina se on ollut kirjoitettuna jopa koulun tehtävät määrittelevään lainsäädäntöön. Siitä nyt on sentään päästy eroon, mutta monien ihmisten ajattelussa uskontokasvatuksen tarpeellisuus on vielä täyttä todellisuutta eikä siitä aivan käden käänteessä päästä eroon.
Hyvitysten vaatimisia ja maksatuksia ja ehkä oikeusjuttujakin tässä varmasti vielä tarvitaan. Oleellisempana kuitenkin pitäisin sitä, että julkisuudessa on pidettävä koulun toimintaan sisältyvää uskonnonharjoittamista sellaisena munauksena ja mainehaittana, että vähitellen kukaan ei enää halua erehtyä tekemään sellaista.
29.11.2024, Mikko Mäkitalo