Olen syntynyt Koillismaalla Kuusamossa lokakuussa vuonna 1993. Synnyin kaksoista viimeisimpänä ja minusta tuli seitsemänhenkisen perheen kuopus.
Viidestä lapsesta nuorimpana minulla oli suunnannäyttäjiä koulutielle ja elämään jo valmiina ja kasvoinkin melkeinpä itsestään sosiaaliseksi ja helposti ihmisten kanssa toimeentulevaksi ihmiseksi, sillä mallia näyttävät perheenjäseneni ovat kaikki ulospäinsuuntautuvia, puheliaita ja huumorintajuisia. Oli helppo seurata muiden jalanjäljissä koulutielle ja sitä kautta myös pois kotipesästä.
Muutto Kuusamosta Tampereelle heti täytettyäni kahdeksantoista ei tuntunut kovinkaan pelottavalta ratkaisulta, koska minulla on ollut onnekseni suunnannäyttäjänä isosisko, joka myöhemmin elämässä tutustutti minut myös Vapaa-ajattelijoiden toimintaan.
Kasvatukseni oli ateistinen lähtökohdiltaan, mutta kyllä meidätkin aikanaan on kastettu ja liitetty näin jo syntyessämme evankelisluterilaiseen kirkkoon, vaikkei meillä uskottu Jumalaan millään tavoin. Isämme tarinoi meille lapsesta saakka paljonkin siitä, milloin ja miksi hän on uskonsa menettänyt ja nämä tarinat muistan kyllä vieläkin. Isäni oli myös ja on edelleen kiinnostunut luonnosta ja tieteestä, joten kyllä meillä Tieteen kuvalehti ja muut julkaisut olivat enemmän Raamatun asemassa kotona. Evoluutio, luonto, tiede ja historia kiinnostaa myös minua itseäni.
Minäkin olen käynyt aikanaan rippikoulun, vaikka tässä vaiheessa kun me perheen nuorimmat ripille mentiin, isäni ajatukset ja suhtautuminen olivat muuttuneet jo todella paljon, jolloin hän piti ajatusta todella turhana. Isäni oli melkeinpä jo valmis maksamaan siitä, ettemme me nuorimmat enää menisi rippikouluun. Kävimmekin sitten niin kutsutun päivärippikoulun, joka oli halvempi vaihtoehto. Siinä kokoontumiset tapahtuivat ainoastaan viikonloppuisin, eikä meillä ollut sitä tavanomaista rippileiriä lainkaan. Ripille oli kuitenkin pakko päästä sen takia, että koin jo tuolloin jääväni paitsi kavereiden näkemisestä viikonloppuisin, jos en olisi samoissa kokoontumisissa mukana.
Rippikoulun Kuusamossa muistan kaiken kaikkiaan ahdistavana kokemuksena. Jo ensimmäisen kokoontumisen jälkeen kaduin valtavasti päätöstäni mennä sinne ja taisin sen vähän rimaa hipoen suorittaakin. Muistan kokoontumisista sen kaavamaisuuden ja sen että en saanut haastaa aikuisia puhujia ollenkaan ajatuksillani tai näkemyksilläni. Sen sijaan minut vaiennettiin samantien, eikä kysymyksiini vastattu lainkaan. Isoäitini kuitenkin oli vakaasti toivonut että ripari käytäisiin, joten velvollisuuden tunnosta rippitodistuksen hankin ja isoäiti oli näin ollen tyytyväinen. Jo tässä vaiheessa olin vakaasti päättänyt erota kirkosta heti kun täytän kahdeksantoista ja näin teinkin. Sitä päätöstä en ole katunut koskaan.
Muutin nuorena aikuisena Kuusamosta Tampereelle, koska koin jo tuolloin ettei pienellä kylällä ollut minulle tarpeeksi ovia auki elämään. Välillä jopa tuntui, että Kuusamossa eletään oman pienen kuplan sisällä, missä ei nähdä kehitystä tai vaihtoehtoja muuhun. Kaikki pitäisi tehdä juuri niin kuin on aina ennenkin tehty. Minä halusin tästä kuplasta nopeasti ulos. Olen kokenut välillä edelleen, että uskonnottomuus ja ateismi on kuin kirosana vieläkin joillekin tutuilleni Kuusamossa.
Jossain vaiheessa kuvaan astui mukaan Tampereen Vapaa-ajattelijat, joiden toimintaan pääsin tutustumaan siskoni kutsumana. Tampereella Vapaa-ajattelijat järjestävät baari-illan kerran kuukaudessa ja jo ensimmäisestä kerrasta lähtien jäin näihin tapahtumiin koukkuun. Alustus ja vapaa keskustelu alustuksen jälkeen jäi ensimmäisellä kerralla mieleen mukavana, rentona ja positiivisena kokemuksena. Oli hienoa päästä kuulemaan viisaampien pohdintoja ja keskustelemaan samanhenkisten ihmisten kanssa huumorin ja viinilasin siivittämänä. Pian kävikin niin että pääsin mukaan Tampereen Vapaa-ajattelijoiden hallitukseen ja tulevaisuus näyttää mitä kaikkea tämä tuo tullessaan ja onko minulla vastavuoroisesti annettavaa uusien ideoiden, energisyyden ja innokkuuden muodossa.
Aika näyttää.
