Artikkeli arkistot - Sivu 30 53:stä - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

TEKSTI: ESA YLIKOSKI
KUVAT: EDUSKUNTA / SONJA BEHM

Eduskunnan valtiopäivien avajaisiin liittyvien tunnustuksettomien tilaisuuksien järjestämisen aloittivat Vapaa-ajattelijain liitto ja Suomen Humanistiliitto vuosina 2017-2020. Tilaisuudet olivat Musiikkitalossa ja Pikkuparlamentissa.

Koronasulun ja vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen tilaisuus pidettiin ensi kertaa eduskunnan tiloissa. Se järjestettiin nimellä Sivistyksen ja demokratian juhla samaan aikaan kuin valtiopäiväjumalanpalvelus Tuomiokirkossa.

Vuoden 2024 nimenä oli yksinkertaisesti Valtiopäivien tunnustukseton avajaisjuhla. Juhlassa puhuivat professori Anu Koivunen tasa-arvosta ja demokratiasta sekä varapuhemies Tarja Filatov lainsäätäjän näkökulmasta. Musiikkia esittivät kitaristi Petri Kumela ja kamariorkesteri Avanti!. Juhlan juonsi demokratiakasvatuksen asiantuntija Mikko Tujula.

Juhla ei ollut vielä osa eduskunnan avajaispäivän virallista ohjelmaa. Sen järjestäjänä oli kansanedustajien tunnustuksettomien juhlamenojen kerho. Tilaisuuden järjestäminen eduskunnan tiloissa vuonna 2023 ja 2024 on pieni, mutta symbolisesti merkittävä edistysaskel julkisen vallan uskonnollisen neutraalisuuden suuntaan.

Edustajien tavoitteena on, että tilaisuus jatkossa järjestetään eduskunnan puolesta niin, että se olisi osa virallista ohjelmaa ja tulisi mukaan virallisiin tiedotteisiin ja puhemiehen kutsuun.

Alla otteita avajaisjuhlan puheista.

Varapuhemies Tarja Filatov: Kaikkea ei pidä kestää

Eduskunnan varapuhemies Tarja Filatov: "Somessa pitää käyttäytyä ihmisiksi." — Eduskunnan varapuhemies Tarja Filatov: ”Somessa pitää käyttäytyä ihmisiksi.”

Demokratian ensiarvoinen merkitys ja siihen kohdistuvat haasteet olivat aiheena varapuhemies Tarja Filatovin juhlapuheessa. Hän kertoi, kun lapsilta oli kysytty demokratiasta, että Kruununhaan päiväkodin lasten mielestä demokratiassa ”ei pitäisi höpsöttää tai sillain” ja ”jos toinen on puhumassa ei sais puhua päälle”.

”Kärjistyneet keskustelut, tahallisen väärinymmärryksen lisääntyminen. Jopa halveksunta ja viha. Kärjistyneisyys näkyy enemmän sosiaalisessa mediassa kuin eduskunnan istuntosalissa, mutta ikävä kyllä samat piirteet vahvistuvat myös täysistunnoissa. Yhteisten faktojen puute. Tietoon ja tutkimukseen perustuvassa päätöksenteossa tarvitaan yhteiset faktat. Linjauksista voidaan riidellä, mutta jos riita alkaa jo faktoista, on vaikea löytää ratkaisuja.

Viime kaudella eduskunnassa rakennettiin prosessit, joilla puuttua sosiaalisen median jahti-ilmiöihin. Somen ympärillä käydään paljon samaa keskustelua kuin koulukiusaamisessa aiemmin. Pitää kestää, ei kannata välittää jne. Ei pidä kestää. Pitää käyttäytyä ihmisiksi.”

Professori Anu Koivunen: "Tarvitsemme hajonneen maailman käyttöohjeen." — Professori Anu Koivunen: ”Tarvitsemme hajonneen maailman käyttöohjeen.”

Professori Anu Koivunen: Miten tilaa oikeudenmukaisuuskamppailuille?

”Tulevaisuus on yksi tärkeimpiä demokraattisia ideoita” kirjoitti Timo Miettinen viime sunnuntain Helsingin Sanomissa. Tässä sulkeutuvien rajojen ja rakenteiden purkamisen ajassa suurin haaste demokratialle on tulevaisuuden auki pitäminen.

Turvallisuusuhkien ja muiden uhkaskenaarioiden korostuessa lainsäätäjillä ja maan poliittisella johdolla on suuri vastuu pitää tila avoimena kansalaisyhteiskunnan toimijoille – kritiikille, kuvittelulle, tekemiselle ja tavoittelemiselle. Tähän tarvitaan tänäkin päivänä kulttuuri- ja mediapolitiikkaa.

On oltava tilaa jäsentää vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia. Myös tasa-arvon ja demokratian suhteen tarvitaan, Finlandia-palkitun kirjailija Ville-Juhani Sutisen ekokatastrofia käsitelleen kirjan nimeä siteeraten, hajonneen maailman käyttöohje.

Miten demokratialle ja oikeudenmukaisuuskamppailuille – demokratiaan olennaisesti kuuluvalle erimielisyydelle ja tasa-arvon lupauksille – pidetään auki tilaa taas uuden talouskriisin ja sodan uhkien äärellä?

Ja miten näitä yhteiskunnallisia oikeudenmukaisuuskamppailuja käydään fragmentoituneessa digitaalisessa julkisuudessa, jossa kansalliset julkisuudet ovat globaalien digi- ja viihdejättien puristuksessa ja jossa nyt myös 15 vuotta jatkunut yhteisen sosiaalisen median aikakausi on päättymässä? Miten keskustella, kamppailla ja tehdä kompromisseja, kun meistä kukin haroo ymmärrystä erilaisten henkilökohtaisten suositusvirtojen hetteikössä?”

Miten jäsennetään uusi tasa-arvon lupausta koskeva tulevaisuuskertomus? kysyi professori Anu Koivunen juhlapuheensa lopuksi.

•

JORI MÄNTYSALO

Vaalit on pidetty, presidentti valittu. Toivotan menestystä Alexander Stubbille työssään.

Mitään muutosta [Niinistön](https://fi.wikipedia.org/wiki/Sauli_Niinist%C3%B6) kauteen ei valinnasta Vapaa-ajattelijain liiton kannalta taida seurata, ei hyvään eikä huonoon. Stubb ei halua sotilasvakuutusta ja -valaa kaikille sopivaksi samanlaiseksi vakuutukseksi ja allekirjoittaa rukouspäiväjulistuksen. Hän on myös kertonut toivottavansa uudenvuodenpuheensa lopuksi Jumalan siunausta – toimien siis samoin kuin edeltäjänsä, mutta toisin kuin kymmenen aiemmista presidenteistä.

Mitenkään korostetun uskonnollinen ei Stubb toisaalta ole, ja on kertonut pitävänsä uskonsa yksityisasiana.

Jos uskonnollisuus olisi merkittävä asia äänestäjille, olisi kristityksi tunnustautuva keskustalainen Olli Rehn kai saanut enemmän kannatusta kuin Stubb, Kristillisdemokraattien Sari Essayah ei olisi jäänyt puoleentoista prosenttiin äänistä, eikä Mika Aaltolan kannatus olisi lähtenyt laskuun samalla, kun hänen uskonsa tuli enemmän esiin. Vasemmistoliiton Li Andersson ilmoitti olevansa kirkon ja valtion eron puolella, ja voitti risti kaulassa kulkevan demarien Urpilaisen.

Ja taas kääntäen, ei ehdokkaan usko estekään ollut valitsijoille – tosin silloin olisi vaihtoehtoja ollut vähän.

Mitä presidentti tekee?

Presidentin välitön kova valta on melko vähäistä. Hän voi tosin lykätä kolmella kuukaudella lain voimaantuloa, mutta esimerkiksi Niinistö allekirjoitti tasa-arvoisen avioliittolain, vaikka sanoi itse toivoneensa toisenlaista ratkaisua. Jos kuvitteellisessa maailmassa olisi valittu Essayah ja eutanasia hyväksyttäisiin eduskunnassa, tällä voisi olla merkitystä.

Symbolisista eleistä näkyvin on linnan juhlat, joihin on tavattu kutsua valtionkirkkojen piispat. Itseäni miellyttäisi nähdä itsenäisyyspäivänä enemmän tutkijoita ja vähemmän vaikka juuri piispoja. (Vapaa-ajattelijoiden edustajaa tuskin linnassa nähdään. Jos suhteuttaa jäsenmäärään ja miettii miten usein esimerkiksi Suomen Partiolaisten puheenjohtaja on kutsuttu, tulisi kutsu meille muutaman sadan vuoden välein.)

Kunniamerkkien jako on toinen symbolinen ele, samoin tietysti kaikki julkiset puheet ja esiintymiset.

Halosen kaudella aloitettiin epävirallinen uskontokuntien tapaaminen. Jos tapa jatkuu, on presidentin hyvä muistaa, miten Euroopan unionikin sääntöjensä mukaan käy säännöllistä vuoropuhelua paitsi kirkkojen, myös laajemmin elämänkatsomuksellisten järjestöjen kanssa.

RITVA AHONEN

Vuosi on pyörähtänyt reippaasti käyntiin täällä Aurajoen rantamilla. Toimintasuunnitelmaamme on koottu perinteistä uskonnottomien etujen vaalimista ja kulttuuritoimintaa. Jaamme elämänkatsomustiedon stipendejä, järjestämme jäsentapaamisia, esittäydymme Turun päivässä ja Pride-marssilla, otamme kantaa epäkohtiin ja teemme korjausehdotuksia. Yhdistyksen aktiivit kokoontuvat kuukausittain keskustelemaan ja päättämään toiminnasta ja ideoita pursuaa enemmän kuin kerkiämme toteuttamaan. Lisäkäsiä tarvitaan eli sinä Turun seudulla asuva uskonnoton, tule mukaan toimintaan itsellesi sopivalla panoksella!

Edistämme uskonnotonta hautaustointa

Uskonnottomat hautajaiset lisääntyvät myös Turussa. Järjestämiseen saattaa vaikuttaa vieläkin selkeiden ohjeiden ja esimerkkien puute sekä sopivien saattotilojen vähäisyys. Turun Vapaa-ajattelijat on koonnut verkkosivuilleen tietopankin aiheesta. Sisältönä on seikkaperäinen opastus eri hautaustavoista ja mahdollisuuksista vainajan huomioimisessa. Siinä luetellaan mahdollisia hautauspaikkoja sekä paikallisia laadukkaasti palvelevia hautaustoimistoja sekä kerrotaan vapaa-ajattelijoiden ylläpitämistä hautausmaista. Vapaa-ajattelijayhdistykset voivat käyttää tietysti tietopankin rakennetta hyväksi omilla verkkosivuillaan.

Uusi suunta hautauksissa suosii vainajan tuhkan veteen sirottelua, ja kaupungeilla onkin pysyviä sirottelualueita jo runsaasti. Turku on tehnyt päätöksen kuudesta vesialueesta vuonna 2016. Niihin ei tarvitse kysyä lupaa tuhkan sirotteluun. Veteensirottelualueet ovat kuitenkin melko vaikeasti käytettävissä ilman venettä, minkä takia on tarvetta myös maalle sirotteluun. Yhdistyksemme on tehnyt aloitteen kaupungille, että se perustaisi katsomuksellisesti neutraalin kuivanmaan sirottelualueen, jossa olisi myös paikka nimilaatoille. Lisäksi veteensirottelualueiden rannoille olisi päästävä turvallisesti.

Uskonnottomien saattotilaisuuspaikkoja puuttuu myös Turusta. Seurakuntayhtymän kappeli on käytettävissä ja lähellä krematoriota, mutta yksi paikka ei riitä kasvavalle uskonnottomien ryhmälle, joista osa pitää uskonnollisen rekvisiitan esillä oloa epäasiallisena. Yksi ratkaisu on käyttää saattotilaisuuksiin työnväentaloja ja seurojentaloja, mutta saattaa olla, että neutraalien saattotilaisuuspaikkojen puutteen vuoksi tuhkahautauksissa yleistyy yksinkertaisempikin toimintamalli, jossa saatto- ja muistotilaisuus yhdistetään. Vainaja voidaan hyvästellä lähiomaisten kesken sairaalan tiloissa ja järjestää muistotilaisuus tuhkauurnan kanssa sopivan ravintolan kabinetissa.

Uskonnottomien juhlapuhujien lisäämiseksi Pro-Seremoniat-palvelukeskus järjestää maaliskuussa juhlapuhujakoulutuksen Turussa. Koulutus alkaa tiiviillä opintopäivällä, jossa opiskellaan puheen rakentamista ja jatkuu sekä harjoituksilla etätapaamisissa että kokeneiden puhujien puhetilaisuuksia seuraamalla. Juhlapuhujia tarvitaan lisää erityisesti hautaustilaisuuksissa, jotka ovat läheisille aina raskaita järjestää.

Ahaa-elämyksiä lukemalla

Turun Vapaa-ajattelijat on jo muutaman vuoden ajan pitänyt lukupiiriä jäsenilleen. Idean moottorina on ollut lukupiirin vetäjänä toimiva yhdistyksen kehitysvastaava Eero Suorsa.

Olemme tutustuneet yhteiskunnallisesti merkittävien tutkijoiden ja filosofien, kuten Tiina Arppen, Heta Gyllingin, Mona Mannevuon ja Timo Airaksisen ajatuksiin sekä maapallon eri suunnista tulevien proosakirjailijoiden töihin. Kevään ohjelma on yhdistyksemme verkkosivuilla kuten myös lista vuodesta 2018 käsittelyssä olleista teoksista, josta voit saada virikkeitä kirjastokäynnille.

Kokoonnumme lukupiiriin iltaisin välillä jonkin kahvilan nurkkaan ja välillä taas etänä. Etätapaamisiin mukaan ovat tervetulleita vapaa-ajattelijat eri puolilta Suomea. Tänä keväänä etätapaamisten kirjat ovat Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikki (29.2.), Timo Airaksisen Filosofiaa raakana (30.5.) ja Douglas Stuartin Nuori Mungo (27.6.). Järjestelyjen takia pyydämme ilmoittautumaan yhdistyksen puheenjohtajalle kuhunkin tapaamiskertaan erikseen.

Oma historiikki puuttuu vielä

Pitkäaikainen toiveemme Turun Vapaa-ajattelijoiden omasta historiikista ei ole toteutunut sopivan kirjoittajan puuttuessa. Aihe voisi sopia opinnäytetyöksikin asiasta vakavasti kiinnostuneelle, onhan kyseessä merkittävä maallistumista edistävä yhdistys. Yhdistyksen historiaa on talletettuna Turun kaupunginarkistoon, ja sitä löytyy myös Vapaa-ajattelijain liitolta. Lisäksi keräämme vielä puuttuvista vuosista materiaalia pitkään mukana olleilta aktiiveilta. Jo nyt koossa oleva materiaali näyttää vireän ja sitkeän yhdistyksen, joka on toiminut uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestönä 88 vuotta.

TOMI KOKKONEN

Tekoälyteknologian kehitys on ollut viime vuosina räjähdysmäistä; mullistavalta tuntuvia läpimurtoja tapahtuu lähes kuukausittain. Uusia tekoälysovelluksia ilmestyy työpaikoille, kouluihin, sairaaloihin, valtionhallintoon, viihdeteollisuuteen, kaikkialle. Nopeuden lisäksi yhteiskunnallisten ja taloudellisten vaikutusten määrä on valtava. Puhutaan jopa neljännestä teollisesta vallankumouksesta ja yhteiskunnallisten muutosten odotetaan olevan samaa luokkaa kuin höyrykoneiden, sähkön ja digitalisaation olivat. Samalla monia epäilyttää muutoksen nopeus ja tekoälyn kyky korvata ihmistä ajattelua vaativissa toimissa. Jopa ns. digijättien, suurten tietotekniikkayritysten sisältä on kuulunut suorastaan pelokkaita puheenvuoroja.

Tekoälyteknologiaa ei kuitenkaan pidä mystifioida sen enempää kuin mitään muutakaan edistyksellistä teknologiaa. Emme ole rakentamassa ”jumalakoneita” tai ”singulariteettia”. Tekoälysovelluksiin liittyy silti monia vaikeita eettisiä kysymyksiä, joista osa on vanhoja, osa täysin uusia. Tämän artikkelin tarkoitus on esitellä joitakin tällaisia ongelmia ja kaksi erilaista tapaa yrittää elää näiden ongelmien kanssa: kone-etiikka eli eettisten normien sisällyttäminen tekoälyn toimintaan sekä arvosensitiivinen suunnittelu. Ensin kuitenkin lyhyt luonnehdinta siitä, mistä tekoälyssä on kyse.

Mitä on tekoäly ja mihin sitä käytetään?

”Tekoälylle” ei ole kovin hyvää määritelmää. Yksi yleinen tapa kiertää määritelmä on sanoa, että tekoälyä ovat ne ohjelmistot, jotka kykenevät suorittamaan tehtäviä, joihin ihminen tarvitsisi älykkyyttä – miten tämä sitten määritelläänkään. Tekoäly ei kopioi ihmisen ajattelun prosesseja ja ohjelmistot toimivat melko mekaanisesti, mutta ne mahdollistavat älykkyyttä vaativien toimintojen automatisoimisen. Tärkeä osa tekoälyteknologiaa on koneoppiminen ja erityisesti niin sanottu syväoppiminen. Siinä algoritmi muuttaa toimintaansa palautteen perusteella ja pystyy luomaan monimutkaisiakin assosiaatioita ja luokitteluja. Opittuja assosiaatioita voidaan käyttää erilaisissa data-analyyseissä, päätöksentekoon ja jäljittelemään esimerkiksi kielellisten ilmaisujen tuottamista. Assosiaatiot eivät kuitenkaan ole varsinaisesti päättelyiden tekemistä, ja oppiminen on luonteeltaan behavioristista.

Tekoälytyökaluja on kehitetty esimerkiksi datan analyysiin lääketieteessä, poliisitoimintaan ja tiedusteluun, työhönottoon, korvaamaan byrokratiaa virastoissa ja niin edelleen. Kielimallit tarjoavat apua tekstin muokkaamiseen ja raakatekstin luomiseen. Tällaisen avustavan käytön lisäksi tekoäly voi toimia itsenäisesti ja tehdä käytännössä päätöksiä. Se, millaisia päätöksiä se tekee, perustuu kuitenkin opittuihin assosiaatioihin niistä ihmisen toimintaan perustuvista malleista, joita algoritmin koulutuksessa on käytetty. Tällainen teknologia voi automatisoida monia palveluammatteihin ja toimistotyöhön liittyviä rutiinitoimia ja käytännössä korvata niin sanottuja valkokaulusammatteja. Lisäksi tekoälyä käytetään ”digitaalisena filtterinä”, joka tekee päätöksiä siitä, mitä käyttäjät näkevät hakukoneissa, sosiaalisessa mediassa tai suoratoistopalvelujen suosituksissa.

Viime aikoina huomiota on herättänyt erityisesti generatiivinen tekoäly, joka jäljittelee ihmisen luomisprosessia: erilaiset tekstiä tuottavat kielimallit, kuvia sanallisen kuvauksen pohjalta tekevät mallit ja viimeisimpänä lyhyitä realistisia animaatioita tekevät algoritmit. Näistäkin on huomattava, että ne lähinnä toistavat ja varioivat niitä rakenteita, joita ne ovat oppineet siitä opetusmateriaalista, jota niiden luomiseen on käytetty. Tämä riittää kuitenkin melko moneen sellaiseen asiaan, johon on aiemmin tarvittu ihmistä.

Eettisiä riskejä

Tekoälyteknologiaan liittyy monia eettisiä riskejä. Osa näistä liittyy itse teknologiaan, osa siihen, miten sitä käytetään. Esimerkiksi yksityisyyteen ja valvontaan liittyvät kysymykset ovat herättäneet huolta. Digitalisaatio ja ihmisten toiminnallaan tuottama data itsestään (esimerkiksi erilaisissa tietojärjestelmissä, sosiaalisessa mediassa, nettikaupoissa ja hakukoneissa) ovat mahdollistaneet massiivisen datan keruun ja varastoinnin, mutta tekoäly on mahdollistanut myös sen tehokkaan analyysin ja säännönmukaisuuksien löytämisen. Tätä hyödynnetään esimerkiksi tuotekehittelyssä keräämällä käyttäjädataa, mutta tekoäly mahdollistaa myös tehokkaan automatisoidun tarkkailun. Eettinen peruskysymys liittyy yksilön oikeuteen määrätä, kuka hänestä tietää ja mitä. Sekä kaupalliset että julkiset toimijat yleensä kysyvät käyttäjiltä suostumuksen, mutta on kyseenalaista, missä määrin ihmiset kykenevät antamaan informoidun suostumuksen omasta datastaan, kun datan kerääjäkään ei välttämättä vielä tiedä, mitä kaikkea sillä voidaan tulevaisuudessa tehdä. Tekoäly mahdollistaa myös manipulaation. Data-analyysi mahdollistaa tehokkaan täsmämarkkinoinnin ja kohdistetun disinformaation levittämisen. Kuvien, äänen ja videokuvan syväväärennökset ovat tulleet jäädäkseen luomaan sekaannuksia.

Päätöksiä tekevän tekoälyn kohdalla huolenaiheeksi nousevat läpinäkyvyys ja luotettavuus. Emme aina tiedä, miten algoritmi päätyy tulokseensa, eikä se anna perusteluja. Joskus assosiaatiot voivat perustua täysin irrelevantteihin yhteyksiin. Klassinen esimerkki on algoritmi, joka oppi erottamaan suden ja koiran toisistaan kuvista – koska kaikissa opetuskuvissa ja testikuvissa susikuvissa oli lunta mutta koirakuvissa ei, ja assosiaatio perustui tähän. Yksinkertaiset virheassosiaatiot paljastuvat helpommin, mutta monimutkaisemmissa tilanteissa tiedollinen luotettavuus kärsii. Jos algoritmin toiminta on läpinäkymätöntä, emme voi varmistaa ja korjata prosesseja. Herää myös kysymys, kuka on vastuussa päätöksenteossa esiintyvistä virheistä tai epätoivotusta toiminnasta.

Yksi lähde virheille ja epätoivotulle tuloksille on opetusdata: sen vinoumat (kuten vaikkapa rasistiset ennakkoluulot) periytyvät algoritmin toimintaan ja voivat jopa vahvistua. Opetusdatan valinnasta vastaavia ihmisiä voi ehkä tässä tilanteessa pitää eettisessä vastuussa. Myös virheet algoritmien suunnittelussa tai niiden väärinkäyttö tuovat moraalisen vastuun ihmistoimijoille. Tilanne on kuitenkin monimutkaisempi, jos puhumme autonomisista järjestelmistä kuten itseohjautuvat autot, autonomiset asejärjestelmät tai vaikkapa tukihakemuksia käsittelevät järjestelmät. Ne voivat toimia hyvin konteksteissa, joihin ne on suunniteltu, mutta arvaamattomasti toisissa. Käytön aikana oppivat järjestelmät voivat myös päätyä sellaiseen epäeettiseen toimintaan, josta on vaikea pitää vastuussa ketään ihmistä.

Voiko tekoälystä tehdä eettisen?

Itsenäisesti toimivien järjestelmien tulevaisuuden näkymät ovat synnyttäneet uuden soveltavan etiikan osa-alueen, kone-etiikan. Sen tavoitteena on teknologian suunnittelu niin, että sovellukset toimivat käyttöyhteydessään sellaisilla tavoilla, joita pidämme eettisesti oikeina. Tavoitteena on ratkaista, mitkä ovat eettiset tavat toimia missäkin tilanteessa. Jos tekoäly tekee itsenäistä päätöksentekoa vaihtuvassa joukossa tilanteita, sääntöjen on oltava yleisempiä kuin täysin tilannekohtaisia: emme voi ennakoida jokaista tilannetta etukäteen. Tähän ongelmaan törmätään esimerkiksi jo itseohjautuvissa autoissa. Toisin sanoen autonomiselle tekoälylle täytyisi opettaa moraalisääntöjä. Mutta miten tämä onnistuu?

Tekoälylle on yritetty opettaa eettisiä sääntöjä ”top-down”-mallisesti (säännöt ensin ja niille tulkinta) ja ”bottom-up”-mallisesti (sääntöjen koneoppiminen valikoimalla oikeat valinnat), mutta molemmat ovat osoittautuneet toimimattomiksi. Myös erilaisia näitä menetelmiä yhdistäviä hybridimalleja on kehitetty, mutta nekään eivät ole tuottaneet tulosta. Jos moraaliin ei liity mitään yliluonnollista, on periaatteessa täysin mahdollista replikoida tai ainakin simuloida siihen liittyvää ajattelua myös keinotekoisesti. Voi kuitenkin olla, että emme kykene tällä hetkellä luomaan järjestelmiä, joilla olisi moraalikognition jäljittelyyn vaadittavia valmiuksia.

Tästä palaamme jälleen moraalisen vastuun kysymykseen. Kuka on vastuussa virheistä ja odottamattomasta toiminnasta? Algoritmi ei ole moraalinen toimija. Algoritmin suunnittelija ei voi olla vastuussa sellaisesta algoritmin käyttäytymisestä, joka on ennakoimatonta. Algoritmin käyttäjä puolestaan ei tunne algoritmin toimintaa niin hyvin, että voisi olla vastuussa sen käytön kaikista seurauksista. Mutta jos kukaan ei ole eettisessä vastuussa, vastuu siirtyy siihen, että teknologia on ylipäätään otettu käyttöön tavalla, jolla se on otettu käyttöön: vastuukysymyksistä kannattaa siirtyä vastuullisen suunnittelun kysymyksiin. Haluamme ehkä maksimoida teknologian turvallisuuden ja luotettavuuden käyttökonteksteissaan jo suunnittelussa. Lisäksi riskit on hyvä huomioida kontekstuaalisesti: käyttökontekstit tulee valita niihin sisältyvien riskien mukaan.

Arvosensitiivinen suunnittelu

Niin sanotussa ”arvosensitiivisessä suunnittelussa” huomioidaan teknologian käyttökontekstin arvot suunnittelussa, kehittelyssä ja käyttöönotossa. Yleensä relevantteihin arvoihin sisällytetään niin moraaliset kuin kulttuurisetkin arvot, säännöt ja periaatteet. Pyrkimyksenä on teknologian sujuvampi integraatio ja toiminnallisten haittojen minimointi käyttökonteksteissaan, mutta siihen sisältyy myös eettisten riskien minimointi ja käytäntöjen eettisyyden pohtiminen. Arvosensitiivisessä suunnittelussa selvitetään sekä sen käytäntöjen kokonaisuuden toiminta, johon teknologia tuodaan, että näissä käytännöissä vaikuttavat arvot. Esimerkiksi hoivarobotteja suunnitellessa selvitetään ne hoitokäytännöt, joihin robotti tuodaan: mikä on yksittäisen käytännön design ja suhde muihin käytäntöihin, automatisoitavan elementin (esimerkiksi potilaan nostaminen sängyltä pyörätuoliin) funktio kokonaisuudessa, ja mitä “toissijaisia” funktioita käytännöllä on. Esimerkiksi potilaan ja hoitajan jutustelu on toissijainen suhteessa suoritettavaan toimeen, mutta sillä voi olla silti merkitystä sekä potilaalle (ihmiskontakti) että hoitotyön onnistumiselle (potilaan vointia koskevan informaation välittyminen). Analysoitavia arvoja ovat ne arvot, jotka ohjaavat hoitokäytäntöjä: esimerkiksi potilaan ja hoitohenkilökunnan tarpeet, hoitajan kyky huomata potilaan tarpeet ja vastata niihin oikealla tavalla, potilaan itsemääräämisoikeus, itsenäisen toimintakyvyn maksimointi, yksityisyys ja ihmisarvon tunne. Hoivarobotin eettinen käyttöönotto edellyttää hoitokontekstin kokonaisuuden arviointia (esimerkiksi organisaatio ja resurssien jakaantuminen) ja sen eri osapuolten huomioimista (potilaat, hoitajat, lääkärit, omaiset, hallinto), toiminnan kokonaisuuden ja sitä ohjaavien arvojen ymmärtämistä ja näissä tapahtuvan muutoksen ymmärtämistä, jos teknologia otetaan käyttöön. Erityisesti on tärkeää, että kaikki osapuolet tulevat huomioitua.

Tekoälyteknologia liittyy kuitenkin laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen ihmisten elämäntavoissa, sosiaalisissa suhteissa ja käytännöissä, työelämässä, instituutioiden toiminnassa, talouden rakenteissa ja niin edelleen. Kyse ei ole myöskään vain olemassa olevien käytäntöjen hallitusta muutoksesta, vaan uusien käytäntöjen ja rakenteiden syntymisestä. Tämä tarkoittaa, että arvosensitiivistä suunnittelua tarvitaan myös laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla: muutoksesta, yhteiskunnallisista tavoitteista ja eettisten riskien minimoimisesta olisi järkevää käydä kattavaa arvokeskustelua nyt, kun teknologisen kehityksen suunnat ovat vasta muotoutumassa.

Tomi Kokkonen
Filosofi, FT, VTM
Robophilosophy, AI Ethics and Datafication Research Group
Helsingin yliopisto

Kansainvälisen humanistiliiton Humanists Internationalin eurooppalaisten järjestöjen politiikkafoorumi on valmistellut humanistisen vetoomuksen vuoden 2024 europarlamenttivaalien ehdokkaille allekirjoittamista varten. Vetoomus on julkaistu kaikilla EU:ssa käytettävillä kielillä, myös suomeksi. Ehdokkaat voivat allekirjoittaa sen foorumien nettisivulla, jolla allekirjoittaneiden nimet myös julkaistaan.

Suomalaisina jäsenjärjestöinä Vapaa-ajattelijain liitto ja Suomen Humanistiliitto osaltaan varmistavat, että suomalaiset EU-vaaliehdokkaat ovat saaneet vetoomuksen tekstin arvioidakseen, voivatko allekirjoittaa sen. Tarkoitus on myös tiedottaa allekirjoitusten tilanteesta ennen vaaleja, jonka vaalipäivä Suomessa on sunnuntaina 9. kesäkuuta; ennakkoäänestys alkaa jo toukokuun puolella.

Lupaus tiiviisti

Ehdokkaana Euroopan parlamentin jäseneksi lupaan
1. Puolustaa ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota ja liberaalia demokratiaa oikeuksien ja demokratian vastaisia ideologioita vastaan.
2. Ylläpitää sekularismia EU-demokratian oleellisena peruselementtinä ja varmistaa, että EU:n päätöksenteko pohjautuu sekä kriittiseen ajatteluun että näyttöperusteiseen päättelyyn.
3. Turvata ihmisten itsemääräämisoikeutta, mahdollistaen heille elämisen vapaina ja ruumiillisesti koskemattomina.
4. Vahvistaa EU:n legitimiteettiä ja demokratiaa takaamalla kansalaisyhteiskunnan osallistamisen, tukemalla vapaata mediaa ja vastustamalla disinformaatiota.
5. Ryhtyä välittömiin, kattaviin ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin toimiin ilmastonmuutoksen uhkaa vastaan tieteelliseen näyttöön nojautuen.

Lupausten tausta-ajatuksia

1. Puolustaa ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota ja liberaalia demokratiaa oikeuksien ja demokratian vastaisia ideologioita vastaan.

Olemme saaneet todistaa EU:n alueella sellaisen nationalismin nousua, jossa uskonnon tai syntyperän vuoksi luodaan toisia ihmisiä ulos sulkevia identiteettejä ja syrjiviä väitteitä. Se on johtanut vähemmistöjen ja usein marginalisoitujen ryhmien, kuten maahanmuuttajien, seksuaalisten vähemmistöjen ja ei-kristittyjen syrjintään. Tämän ideologian edustajat taistelevat suvereniteetin ja ns. perinteisten arvojen puolesta väittäen niiden olevan uhattuina, kun Euroopassa ovat ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteet edistyneet. He ajavat eristäytyviä ja taantumuksellisia poliittisia ohjelmia, jotka heikentävät ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota, ja pyrkivät viime kädessä poistamaan demokraattisen järjestelmän takeita.

Euroopan parlamentin tulee asettua tätä liikettä vastaan. Parlamentin tulee varmistaa, että politiikat ja lainsäädäntö perustuvat tasa-arvon ja syrjimättömyyden sekä laillisuuteen ja vallan tasapainoon. Sen pitää tuomita vähemmistöjen leimaaminen syntipukeiksi ja puolustaa kaikkien ihmisoikeuksia. Osana tätä sen on myös vaadittava inhimillisempää maahanmuuttopolitiikkaa EU:ssa niin, että maahantulijoiden arvokkuutta ja hyvinvointia painotetaan tarjoamalla tukea maille, jonne maahantulijat ensin saapuvat.

2. Ylläpitää sekularismia EU-demokratian oleellisena peruselementtinä ja varmistaa, että EU:n päätöksenteko pohjautuu sekä kriittiseen ajatteluun että näyttöperusteiseen päättelyyn.

EU:n tulee pitää yllä sekularismin periaatetta – valtion ja uskonnon erillisyyttä – työnsä peruspilarina. Ottaen huomioon, että ihmiset uskovat moniin erilaisiin uskonnollisiin ja ei-uskonnollisiin katsomuksiin, ja että kaikkien käyttämien palveluiden ja instituutioiden tulee pysyä puolueettomina tässä moninaisuudessa, EU:n tulisi varmistaa, että sen elimet toimivat riippumattomina organisoiduista niin uskonnollisista kuin ei-uskonnollisista katsomuksellisista ryhmistä. Sen tulisi myös taata 17. artiklansa mukaisiin dialogeihin osallistuvien kirkkojen sekä muiden uskonnollisten ja filosofisten organisaatioiden valintakriteerien maksimaalinen läpinäkyvyys.

On oleellista, että EU:n politiikat ja lainsäädäntö perustuvat näyttöperusteiseen tietoon, joka on objektiivista ja yleisesti saatavilla. Euroopan parlamentin tulee edistää tieteellistä näyttöä ja kriittistä ajattelua kaikilla politiikan osa-alueilla, kuten terveyspolitiikassa, ympäristöpolitiikassa ja sosiaalisissa kysymyksissä. Sen tulee torjua sellaisten epätieteellisten ideologioiden vaikutus, jotka heikentävät näyttöperusteista päätöksentekoa.

3. Turvata ihmisten itsemääräämisoikeutta, mahdollistaen heille elämisen vapaina ja ruumiillisesti koskemattomina.

Haluamansa identiteetin vapaa valinta, henkilökohtaiset katsomukset, vapaa itsensä ilmaisu, elämänsä ja ruumiinsa itsehallinta ovat perustavaa laatua olevia ihmisarvon kulmakiviä.

EU:n tulee ylläpitää Euroopan kansalaisten oikeutta tehdä päätöksiä, jotka pohjautuvat heidän omaan vakaumukseensa ja maailmankatsomukseensa sekä oikeutta tehdä vapaasti omaa elämäänsä ja omaa ruumistaan koskevia valintoja. Tähän sisältyy vapaan itseilmaisun, ajattelun, uskomisen, ja mielipiteen vapauden puolustaminen ihmisoikeuksina, ja sen varmistaminen, että koulutus ja opetussuunnitelmat ovat kattavia ja syrjimättömiä. Se tarkoittaa myös jokaisen ihmisen ruumiillisen autonomian kunnioittamista ja vapaata valintaa, mutta erityisesti se koskee naisia ja LGBTI+-ihmisiä. EU:n tulee turvata seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, myös oikeus teettää abortti, sekä edistää tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta.

4. Vahvistaa EU:n legitimiteettiä ja demokratiaa takaamalla kansalaisyhteiskunnan osallistamisen, tukemalla vapaata mediaa ja vastustamalla disinformaatiota.

Vapaa kansalaisyhteiskunta ja media yhdessä ovat ratkaisevan tärkeitä demokraattiselle ja kansalaisia edustavalle Euroopan unionille. Ne ovat oleellinen vastapaino instituutioiden vallalle, ja näyttelevät merkittävää roolia edustaessaan kansalaisten etuja ja intressejä sekä luodessaan tilan keskustelulle ja kritiikille.

Näin ollen Euroopan parlamentin on tarpeen olla aktiivisessa kanssakäymisessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa ja ottaa ne mukaan politiikan tekemisen prosesseihin varmistaakseen, että politiikat ja lainsäädäntö ovat mukaan ottavia ja läpinäkyviä sekä vastaavat kaikkien kansalaisten tarpeisiin ja pyrkimyksiin. Euroopan parlamentin tulee myös tukea mekanismeja, jotka tekevät mahdolliseksi vapaan ja monipuolisen median toiminnan ja estävät disinformaation leviämistä. Näitä ovat toimituksellisen itsenäisyyden turvaaminen sekä median omistusten ja valtiollisen mainonnan keskittämisten julkistaminen. Toiminta tällä alueella on avainasemassa luotaessa vastapainoa poliittisen keskustelun lisääntyvälle polarisaatiolle ja perinteisen median luottamuksen rapautumiselle.

5. Ryhtyä välittömiin, kattaviin ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin toimiin ilmastonmuutoksen uhkaa vastaan tieteelliseen näyttöön nojautuen.

Ihmisen toiminnalla on kieltämätön ja suhteeton vaikutus ympäristöön ja biodiversiteettiin globaalisti. Ylivoimainen tieteellinen konsensus korostaa, että kasvihuonekaasupäästöt ja luonnonvarojen liikakäyttö aiheuttavat katastrofaalista ilmastonmuutosta, joka on vakava uhka elämälle maapallolla. Ne merkitsevät haitallisia vaikutuksia ihmisyhteisöille, eläimille, villille luonnolle ja luonnon ekosysteemeille. Jotkut maankäytön tavat, kuten metsäkatoon johtavat hakkuut ja kestämättömällä tavalla harjoitettu maa- ja karjatalous lisäävät ekosysteemiin kohdistuvaa uhkaa. Tunnustamalla nämä tärkeät tosiasiat me voimme EU:ssa avata tien kestävälle tulevaisuudelle.

Euroopan parlamentin tulisi ryhtyä päättäväisiin toimiin kääntääkseen biodiversiteetin menetysten ja resurssien liikakäytön suunnan voimistaakseen ja levittääkseen uudistuvan talouden periaatetta, edistääkseen kestäviä käytäntöjä, jotka säilyttävät ja uudistavat luonnonvaroja tämän päivän ja tulevaisuuden sukupolvien eduksi, ja varmistaakseen samalla, että siirtymän kustannukset eivät joudu suhteettomassa määrin yhteiskunnan jo ennestään heikompiosaisten kannettaviksi.

Käännös: Antti Värri, Esa Ylikoski ja Kalevi Suomela

Eroakirkosta.fi -palvelu täytti 20 vuotta

Tampereella 24.11.2023 järjestetyssä tapahtumassa juhlistettiin eroakirkosta.fi-palvelua. Tilaisuuteen osallistui vapaa-ajattelijayhdistysten edustajia ja palvelun perustajia. Entinen pappi, nykyinen ateisti Harry Anttila piti koskettavan puheen, jossa hän kertoi omasta matkastaan pappina ja kirkosta eroamisesta. Anttila kiitti eroakirkosta.fi-palvelun luojia heidän merkittävästä avustaan. Juhlassa kuultiin myös palvelun perustajilta, Jori Mäntysalolta ja Heikki Orsilalta, tarinoita palvelun alkuvaiheista ja historiasta. Vaikka median edustajia ei ollut paikalla, juhla oli onnistunut ja jatkui iltaan asti.

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Valtiopäivien tunnustukseton avajaisjuhla 2024

Varapuhemies Tarja Filatov: Kaikkea ei pidä kestää

Professori Anu Koivunen: Miten tilaa oikeudenmukaisuuskamppailuille?

Presidentinvaalit: Mies vaihtuu, linja ei

Mitä presidentti tekee?

Lisäkäsiä tarvitaan Turussa

Edistämme uskonnotonta hautaustointa

Ahaa-elämyksiä lukemalla

Oma historiikki puuttuu vielä

Tekoälyn eettiset riskit ja vastuullinen suunnittelu

Mitä on tekoäly ja mihin sitä käytetään?

Eettisiä riskejä

Voiko tekoälystä tehdä eettisen?

Arvosensitiivinen suunnittelu

Humanistin vaalilupaus – Europarlamenttivaalit 2024

Lupaus tiiviisti

Lupausten tausta-ajatuksia

Mitä kuuluu kesän Protu-leireille?

Mitä uutta ensi kesän leiritarjonnassa?

Miten uusi leireille ilmoittautumisen menettely on toiminut? Paljonko tuli hakemuksia?

Näkivätkö hakijat, kuinka paljon eri leireille oli hakijoita? Oliko mahdollista valita ensisijainen leiri ”taktikoiden” siten, että ei hakenut kaikkein mieluisampaan paikkaan, joka oli myös monen muun suosikki?

Oliko leirikohtaisen arvonnan suorittaminen työlästä vai sujuuko sen ”napin painalluksella”?

Leiritoiminnan laajentumista on hidastanut uusien aikuisohjaajien saamisen haasteet. Viime syksynä ohjaajien rekrymarkkinointia oli tehostettu. Miten tässä onnistuttiin?

Ohjaajaksi hakevien valmennuksiin osallistumisesta sekä ohjaajien toiminnasta leiritiimissä ja leirin aikana kertyy kustannuksia. Onko niiden korvaamiseen saatu kohennusta?

Paljonko tulee leirihinnoista alentamispyyntöjä? Esitetäänkö niitä jo hakuvaiheessa vai vasta leiripaikan saamisen jälkeen?

Olette julkaisseet autismiystävälliset ohjeet. Mitä muita eettisiä näkökulmia leirien käytännön toiminnassa on ollut esillä?

Miten jaksamisen kanssa on selvitty?

Mitä suunnitelmia Protulla on vuodelle 2025?

Mitä juhlia sinä vietät?

Nyt kerätään tietoa Suomen moninaisesta juhlakulttuurista

Uutisia Vapaa-ajattelijain toiminnasta

Humanisti yhteisymmärrysviikon avajaisissa

Kannatettava keräys alkanut

Eroakirkosta.fi -palvelu täytti 20 vuotta

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi