Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien, rationaalisesti ajattelevien,
tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.
Yleltä vaaditaan tietojen ja mielipiteiden monipuolistamista
Vapaa-ajattelijat moittii Yleä ohjelmiston yksipuolisuudesta katsomusaiheiden osalta
TOIMITUS
Vapaa-ajattelijain liitto nosti antamassaan lausunnossa esiin kriittisiä havaintoja Yleisradion ohjelmistosta, vaikka Yle-lain muutosesitys ei suoraan koskekaan 7 § säätämiä tehtäviä. Ylellä on suuri merkitys kansallisesti omistettuna julkisen palvelun mediana.
Liitto katsoo, että Yleisradiolain 7 § säätämät julkisen palvelun erityiset tehtävät eivät toteudu uskonnottoman ja ei-uskonnollisen väestönosan kannalta – olipa uskonnollisen yhdyskunnan jäsen tai niihin kuulumaton – seuraavissa kohdissa:
”tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;”
”tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;”
Samalla kun ohjelmistossa lain velvoitteen mukaan tarjotaan uskonnollisia hartausohjelmia, laajenevan uskonnottoman väestönosan erityiskysymyksiin ei ole kiinnitetty huomiota, vaan uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä asioita käsitellään yleensä vain evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta.
Esimerkiksi:
uskonnotonta tapakulttuuria käsitellään ohjelmistossa niukasti, vaikka uskonnottomat viettävät lapsen nimiäisiä eli nimenantojuhlia, vaikka siviilivihkimisiä on suurin osa avioliittoon vihkimisistä ja vaikka uskonnottomien siviilihautajaisten järjestämiseen liittyy monia journalistisesti mielenkiintoisia kysymyksiä, syrjintää ja inhimillisiä ongelmia;
elämänkatsomustietoa, sen opettajia ja oppilaita käsitellään harvoin ohjelmissa, vaikka elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ja oppilasosuus on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, vaikka sen järjestämiseen pienillä paikkakunnilla liittyy ongelmia ja vaikka elämänkatsomustiedon opiskelun kieltäminen Suomen ev.-lut. ja ort. kirkkojen jäseniltä on vakava yhdenvertaisuusongelma;
kirkosta eroamista tarkastellaan yleensä vain kirkon näkökulmasta eikä kirkosta eronneiden ihmisten näkökulmasta siitä, miten he elävät ja alkavat elää sekulaaristi;
uskonnotonta etiikkaa, elämänfilosofiaa ja eksistentiaalisia kysymyksiä käsitteleviä ohjelmia harvoin tehdään nimenomaan uskonnottomien näkökulmasta;
uskontojen oppien ja käytäntöjen kriittistä tarkastelua selvästi vältellään, vaikka aiheita olisi;
Suomen ev.-lut. kirkon ja valtion suhteen uudistamistarpeesta keskustellaan hyvin vähän, vaikka kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman epäreilut etuoikeudet ovat yhä kyseenalaisempia. Perustuslakivaliokuntakin totesi kirkkolain viimeisen uudistamisen yhteydessä, että perustuslain 76 § ei ole ongelmaton.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.
Aivotutkija Jukka Häkkinen: ”Todistetta yliluonnollisesta ei ole löytynyt”
Tiede tekee yliluonnollisuudesta luonnollista.
RISTO K. JÄRVINEN
Eräs Vapaa Ajattelijan lukija toivoi lehteen juttua siitä, miksi myös uskonnottomilla ihmisillä saattaa olla yliluonnollisia kokemuksia. Me kysyimme asiaa aivotutkija ja havaintopsykologi Jukka Häkkiseltä. Onko tosiaan niin, että yliluonnollisia kokemuksia voi esiintyä kenellä tahansa, jopa paatuneellakin ateistilla? Ja jos, niin miksi?
Jukka Häkkinen, millaisia yliluonnollisia kokemuksia ihmisillä on?
Yliluonnollisiksi tulkittujen kokemusten kirjo on todella laaja, esimerkiksi telepatia, kehostapoistuminen, enneunet, unihalvaukset, kummitukset, poltergeist, kuolemanrajakokemus jne. Olisi tärkeää erottaa tässä ilmiön neurotieteellinen ja psykologinen puoli ja toisaalta tulkinnallinen puoli. Toisin sanoen, eri kulttuureissa sama aivotoiminnan lievä häiriö tai kognitiivinen vinouma tulkitaan eri tavalla.
Yksi yleisimmistä kokemuksista on unihalvaus, joka tulkitaan eri kulttuureissa eri tavalla. Se, mikä on Newfoundlandissa old hag eli yöllä rinnan päälle istumaan tuleva noita, on Yhdysvalloissa suurisilmäinen avaruusolento, joka vie nukkujan ufoon testattavaksi.
Myös kokemukset kuolleen puolison läsnäolosta ovat todella yleisiä, yli puolet leskistä kokee tällaisia kokemuksia.
Mistä tällaiset kokemukset tieteen mukaan johtuvat?
Tätä on tutkittu viime vuosina todella paljon ja monien kokemusten syyt voidaan johtaa aivotoimintaan ja psykologiaan. Syyt ovat todella moninaisia, mutta yhteistä niille on se, että kokemukset ovat todella yleisiä. Ihmiset eivät välttämättä viitsi aina kertoa niistä, ainakaan jos kokemukset ovat epätavallisia.
Voiko yliluonnollisia kokemuksia tuottaa tarkoituksella?
Huumeilla voi tuottaa esimerkiksi kehostapoistumiskokemuksia ja kuolemanrajakokemusta muistuttavia kokemuksia, joissa tapaa outoja olentoja tai singahtaa pilvien läpi jumalaa tapaamaan. Persingerin jumalkypärä ei todellisuudessa toiminut, koska sen tuottamat magneettikentät olivat hyvin heikkoja, suunnilleen jääkaappimagneetin luokkaa. Laboratorio-olosuhteissa on voitu tuottaa kehostapoistumiskokemuksia aivojen suoralla sähköisellä stimulaatiolla.
Onko selittämätöntä, ns. oikeaa yliluonnollista olemassa?
Olen seurannut alan tieteellistä kirjallisuutta 30 vuotta. Useaan otteeseen olen nähnyt käynnistettävän kunnianhimoisia hankkeita, joissa pyritään todella suurilla resursseilla löytämään ilmiöiden taustalta jotakin yliluonnollista. Esimerkiksi kuolemanrajakokemusta on tutkittu laajoilla tutkimuksilla, joissa sairaalassa hetkeksi kuolleita ihmisiä on käyty haastattelemassa. Kehostapoistumisesta yritettiin saada todisteita laittamalla elvytyshuoneen kaappien päälle julisteita, jossa ne näkyvät ainoastaan kehosta poistuneelle sielulle. Olen saanut sen vaikutelman, että näillä lääkäreillä oli mukana henkilökohtainen, kenties omaan uskoon liittyvä motiivi löytää yliluonnollinen ilmiö. Laajoista kokeista huolimatta yhtään minkäänlaisia todisteita ei ole löytynyt. Itse asiassa tutkimuksissa on huomattu, että suurin osa ihmisistä ei kuoleman hetkellä koe mitään, tajunta vain katkeaa pimeyteen.
Miten ihmiset itse selittävät tällaiset kokemukset? Selittääkö ateisti eri lailla kuin uskova?
Kuten aikaisemmin vastasin, henkilön kulttuuri ja maailmankatsomus vaikuttavat voimakkaasti kokemuksen tulkintaan. Olin vuosia sitten uskonnollisen radiokanavan yliluonnollista käsittelevässä keskusteluillassa, jonne soitti hyvin ahdistunut henkilö, joka kertoi, että öisin hänen huoneeseensa ilmestyy palavasilmäinen tumma olento. Hän hoki, että minä en sitten ole hullu! Hänelle tulkintavaihtoehto tuli uskonnollisen tulkinnan kautta eli hän tietenkin ajatteli, että saatana on ilmestynyt häntä piinaamaan. Yritin parhaani mukaan selittää, että on olemassa kolmaskin vaihtoehto eli lievä aivotoiminnan häiriö unihalvauksen muodossa.
Miten kokemukset vaikuttavat ihmiseen?
Riippuu todella paljon kokemuksesta ja ihmisestä! Esimerkiksi kannabiksen polttelun tuottama voimakas kehostapoistumiskokemus ajoi Susan Blackmoren vuosiksi tutkimaan parapsykologiaa. Tällaisia tarinoita on paljon, voimakkaat kokemukset voivat ajaa ihmistä hakemaan selitystä uskonnosta, parapsykologiasta tai muusta opista.
Voiko yliluonnollisia kokenut lakata pelkäämästä kuolemaa?
Ihmiset, joilla on ollut voimakas positiivinen kuolemanrajakokemus pelkäävät tutkimusten mukaan vähemmän kuolemaa.
Oletko itse kokenut koskaan mitään yliluonnollista? Mitä ja mikä oli selitys?
Minulla on ollut yksi dramaattinen unihalvauskokemus. Ensimmäistä kirjaa kirjoittaessani uhosin muistaakseni Skepsiksen luentotilaisuudessa, että olen sellainen putkiaivo, että en koe koskaan mitään mielenkiintoista, tulisi nyt edes unihalvaus. Ja sehän tuli! Olin ajatellut, että unihalvauksessa pystyisin tarkastelemaan tilannetta analyyttisen tieteentekijän asenteella, että katsotaan mitä aivot minulle haluavat näyttää. Tämä ei tietenkään onnistunut. Unihalvauksessani kuulin portaiden narisevan makuuhuoneemme ulkopuolella, minkä jälkeen sängyn päätyyn ilmestyi jokin. En nähnyt mitään, mutta koin, että siinä on joku paha olento ja jouduin paniikkiin. Yritin sanoa jotakin ja sitten yhtäkkiä heräsin.
Unihalvaukseni keskeinen komponentti oli läsnäolon hallusinaatio, sensed presence, joka voidaan tuottaa aivojen sähköisellä stimulaatiolla. Tämä on sama, joka esiintyy usein leskillä. Unentokkurassa tuollainen kokemus synnyttää luonnollisesti kielteisen tunnetilan ja olento vaikuttaa pahalta. Koska unihalvauksessa tunteiden otsalohkokontrolli on alentunut, kielteinen tunne voi velloa mielin määrin, eikä sitä pysty hillitsemään. Kokonaisuudessaan pelottava ja mielenkiintoinen kokemus, jonka aivoni tuona yönä päättivät tarjoilla minulle.
Jukka Häkkinen on julkaissut kaksi yliluonnollisiin kokemuksiin liittyvää kirjaa: ”Outojen kokemusten psykologia” (Docendo, 2018) ja ”Mielen oudot maisemat – Hallusinaatioiden psykologia” (Docendo, 2019). Kirjat on arvioitu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2023.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.
Norjalainen humanistiliike menestyy erinomaisesti. Miksi?
Muun muassa valtion tasa-arvoinen tukipolitiikka on mahdollistanut Norjan humanistista yhteisöä tarjoamaan monipuolisia palveluja uskonnottomille
HENRIK SAWELA
Pohjoismaat luetaan maailman maallistuneimpiin maihin. Kirkkoon kuuluminen vaihtelee kuitenkin melkoisesti: Ruotsi 51,5 %, Islanti 55,3 %, Norja 62,6 % (1.1.2024), Suomi 62,2 % + ortodoksit 1,0 %, yht. 63,2 %, Tanska 70 %.
Historialliset tapahtumat ovat tietenkin näitten erilaisten kehityskulkujen takana. Kirkkoon kuuluvuus on siis Norjassa ja Suomessa samalla tasolla, mutta siellä vapaa-ajattelijoiden ja humanistien etujärjestö Human-Etisk Forbund (HEF) on ihan omassa luokassa, maailmanlaajuisestikin.
Järjestö perustettiin 1956 ja perustamiskokouksessa oli läsnä 400 henkilöä. Sitä ennen maassa oli jo viitisen vuottaa järjestetty aikuistumisleirejä, siviilikonfirmaatioita. Järjestö suuntautui niille, jotka halusivat perustaa moraalinsa uskonnoista vapaina. Sen tavoitteena oli tiedottaa humanistisista ajatustavoista ja vakaumuksesta sekä kehittää käytännön toimintaa joka suuntautui humanististen ihmisten tarpeitten tyydyttämiseen. Seremoniatoiminta oli alusta alkaen toiminnan selkäranka.
Järjestön toiminta pysyi kuitenkin pitkään aika vaatimattomana, ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen jäseniä oli vain vajaat 1600. Seuraava vuosikymmen kuitenkin muutti kaiken: 30-vuotisjuhlaa viettäessään järjestöllä oli jo 30 000 jäsentä. Selitys oli vuonna 1981 säädetty laki maailmankatsomusjärjestöjen rahoituksesta. Sen kautta järjestö sai tunnettuutta ja taloudellista tukea valtiolta ja kunnilta.
Suuri merkitys oli myös HEF:in uudella puheenjohtajalla Levi Fragellilla, joka toimi liitossa 1976–1990. Järjestö suuntautui hänen aikana selvästi enemmän ulospäin, ja Fragellin taustasta mainos- ja tiedotusalalta oli tietenkin paljon hyötyä. Hänen taustastaan löytyy yllättävä yksityiskohta: hän oli aikaisemmin toiminut myös helluntailaisena saarnaajana.
Aikaisempi, pääosin akateeminen ja ehkä enemmän keskusteluun perustuva toiminta, vaihtui nopeasti hyvin toiminnalliseen ja näkyvään. Järjestettiin useita kampanjoita, jotka saivat näkyvyyttä lehdistössä.
Mainittu lakimuutos tarkoitti mm. sitä, että uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt saivat yhtä paljon tukea per jäsen, kuin Norjan kirkko sai. Tämä motivoi ihmisiä liittymään järjestöön ennennäkemättömässä määrin.
Paljon apua jäsenhankinnassaan HEF sai myös kirkolta, jonka piispat vuonna 1978 julkaisivat paimenkirjeen, jossa ottivat hyvin jyrkän kannan aborttia vastaan. Elettiin radikaalia 70-lukua ja moni sai hyvän syyn erota kirkosta ja liittyä HEF:iin. Noihin aikoihin myös joukko pappeja oli osallistunut henkien manaamiseen eräästä opiskelevasta naisesta. Ja olihan HEF:llä myös kirkostaeroamiskampanjoita. Elettiin aikaa, jolloin naisten vapautusliike oli voimakas ja todella moni sai tarpeekseen hyvin vanhoillisesta valtiokirkosta.
Kun julkinen tuki vuonna 1976 oli 73 000, vuonna 1982 se oli 1 400 000 ja seuraavana vuonna jo peräti 2 600 000 kruunua. HEF:in edellytykset toimia paranivat siis lyhyessä ajassa merkittävästi. Järjestön kasvu on kuitenkin jatkunut hyvin voimakkaana, ja jäsenmäärä ylitti juuri 165 000. Julkistaloudellinen tuki on jo 18 miljoonan euron tasolla.
Mutta, eiväthän ihmiset liity järjestöön vain kasvattaakseen sen saamaa rahallista tukea. Yllä mainitut seremoniapalvelut ovat hyvin monipuolisia. Alussa mainittujen aikuistumisleirien lisäksi on jo pitkään tarjottu myös uskonnotonta puhujapalvelua nimenanto- ja hääjuhliin sekä hautajaisiin. HEF:n puhujilla on myös vihkimisoikeus.
Kun HEF:llä vuonna 2020 oli 20 paikallista toimitilaa ja yli sata palkattua toimihenkilöä ja puhujaa ympäri maata, on paikallinen toiminta hyvin monipuolista ja aktiivista. Esimerkiksi uskonnottomien vanhempien saama tuki haastavissa koulutilanteissa on ammattitaitoista ja tuloksekasta.
Vaikka humanistien esiinmarssi on ollut voimakas, löytyy Norjasta edelleen paljon vanhakantaista uskonnollisuutta. Siksi onkin niin tärkeää, että vilkasta paikallista toimintaa löytyy helposti. Se mahdollistaa samanhenkisten tapaamisen matalalla kynnyksellä, mikä antaa vertaistukea ja yhteisöllisyyttä.
Norjassahan ei ole varsinaista valtiokirkkoa, mutta kirkko saa silti koko rahoituksensa valtiolta. Mielenkiintoinen piirre rahoituksessa on, että kirkon saama tuki kasvaa joka vuosi, vaikka kirkon jäsenmäärä laskee. Vuoden 2024 tuki oli euroissa suuruusluokkaa 140 € per jäsen. Avokätisen tuen avulla kirkko kasvatti palkattujen määrän vuodesta 2013 vuoteen 2023 6000:sta 8000:een, vaikka jäsenmäärä laski 345 000:lla. Nyt siellä kuitenkin jo keskustellaan tuen järkeistämisestä.
Onko jo lähitulevaisuudessa löytymässä joku saturaatiopiste humanistien jäsenmäärän kasvulle? Tuskin, sillä jatkuuhan maallistuminen Norjassa edelleen niin kuin kutakuinkin kaikissa kehittyneissä maissa. Äskeisen kyselyn mukaan kuvitteli jopa yli 300 000 norjalaista jo kuuluvansa HEF:iin, joten kasvu jatkunee hyvinkin voimakkaana.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.
Miten vaikutamme puolueiden eduskuntavaali- ja hallitustavoitteisiin?
Vapaa Ajattelijan päätoimittaja Esa Ylikoski hahmottelee miten Humanistit ja Vapaa-ajattelijat voivat edistää syrjintää aiheuttavien lakipykälien muuttamista nykyaikaan sopiviksi.
ESA YLIKOSKI
Alue- ja kuntavaalien jälkeen huomio tietysti suuntautuu siihen, miten uudet toimielimet alkavat tehtäväänsä hoitaa. Vai kuinka? Kyllä, kyllä, mutta…
On selvää, että jo keväällä puoluepolitiikassa huomio siirtyy kahden vuoden päästä edessä oleviin eduskuntavaaleihin – sekä niiden jälkeiseen hallitukseen ja hallitusohjelmaan.
Miten me humanistit ja vapaa-ajattelijat, rationalistit, skeptikot, ateistit, agnostikot ja muuten vaan maallistuneet uskonnottomat ja ei-uskonnolliset onnistumme vaikuttamaan puolueisiin niin, että maallistumiskehitys välittyy myös lakipykäliin?
Miten vahvistetaan ihmisten yhdenvertaisuutta niin, että syrjintä uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta loppuu? Miten puolueet, kansanedustajat ja kannattajat saadaan mieltämään, että valtiokirkolliset etuoikeudet tarkoittavat rakenteellista, systeemistä syrjintää, että Suomi on sijoittunut kansainvälisessä Ajatuksen vapaus -raportissa heikosti niiden takia.
Humanistiliitto ja Vapaa-ajattelijain liitto ovat useiden vaalikausien edellä nostaneet esille yhteisiä uudistusvaatimuksia, mutta niin vain kävi, että ne eivät nousseet puolueiden vaaliohjelmiin ja hallitusohjelmaneuvottelujen asialistalle.
Miten päästään tästä eteenpäin vuoden 2027 eduskuntavaaleissa ja sen jälkeisellä hallituskaudella? (Eivätkä ennenaikaiset eduskuntavaalit ole poissuljettu mahdollisuus.) Miten rohkaistaan poliitikkoja?
Ota kantaa! Seuraavassa esittelemme humanistien ja vapaa-ajattelijain ehdotuksia vuoden 2019 ja 2023 vaaleihin. Ovatko ne edelleen ajankohtaisia? Pidetäänkö niistä kiinni? Tarvitaanko jotain uutta lainsäädäntöön ja tavoitteisiin? Miten edetään?
Liittojen yhteisiä kärkitavoitteita hallitusohjelmaneuvotteluihin 2019
Elämänkatsomustiedon avaaminen
Nykytilanne, jossa ev.-lut. ja ort. kirkkoon kuuluvat oppilaat eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa, on syrjivä ja lapsen oikeuksien sopimuksen vastainen. Muutos voidaan tehdä nopeasti peruskoulu- ja lukiolakien muutoksilla, jotka eivät edellytä opetussuunnitelmien ja oppimateriaalien uusimistarvetta.
Jumalanpilkan kriminalisointi on lopetettu muissa pohjoismaissa. Myös Irlanti päätti lopettaa sen kansanäänestyksen jälkeen. Noin kymmenessä maassa jumalanpilkasta on säädetty kuolemantuomio, ja ne vastaavat kritiikkiin, että ”onhan se teilläkin rikos”. Lakipykälät julkisrauhasta, vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan riittävät turvaamaan myös uskonnon ja katsomuksen vapautta.
Siirrytään katsomusneutraaleihin vakuutuksiin
Valtion seremonioissa uskonnollinen vannominen ”kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan” nimeen lopetetaan samaan tapaan kuin tehtiin oikeuslaitoksessa todistajan ja tuomarin valoille. Siirrytään kaikille yhteiseen virkamiesvakuutukseen, ministerin vakuutukseen sekä sotilasvakuutukseen. Nythän myös tasavallan presidentti ja eduskunnan puhemies antavat vakuutuksen.
Eduskunnan seremonioissa yhdenvertaisuutta lisätään
■ Liittojen tavoitteena on ollut, että eduskunnan seremonioissa lisätään yhdenvertaisuutta. Kuvassa professori Anu Koivunen valtiopäivien tunnuksettomassa avajaisjuhlassa 2024.
Mikäli ennen valtiopäivien avajaisia ja eduskuntakauden päättäjäisiä on jumalanpalvelus, sille rinnakkaiselle, uskonnollisesti tunnustuksettomalle tilaisuudelle myönnetään yhdenvertainen asema uskonnollisen tilaisuuden rinnalla.
Hautaustoimilaki uudistettava
Hautaustoimi on säädetty kirkon seurakuntien hautausmaiden tehtäväksi. Niiden toiminnassa ilmenee erityisesti uskonnottomiin kohdistuvaa syrjintää, vaikka hautausmaat saavat julkista rahoitusta kuntien koko asukasluvun mukaan. Samalla kirkon hautausmaiden ulkopuoliset hautausmaat ovat vailla julkista rahoitusta. Kuolemantapauksen sattuessa vainajan omaisilla tulee olla mahdollisuus saada käyttöön tunnustuksettomia, monikäyttöisiä hautajaistiloja.
Julkinen tuki
Uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestöinä toivomme voivamme saada tasapuolisuuden vuoksi valtion yleisavustusta toimintaamme.
Muita perustavoitteita puolueille 2018, 2019 ja 2022
Ennen näitä viime vaiheen vetoomuksia puolueille oli lähetetty esityksiä perustavaa laatua olevista muutoksista – kohti tunnustuksetonta, sekulaaria valtiota, jossa kansalaisten uskonnollinen ja eettinen vakaumus on yksityisasia.
Niissä tuotiin esille, että Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon julkisoikeudelliseen erityisasemaan ei ole perusteita. Erityisaseman purkaminen ja ainakin sen valmistelu on perusteltua aloittaa seuraavalla vaalikaudella perustamalla laajapohjainen komitea, jossa on myös uskonnottomien järjestöjen edustus. Ajankohtaisuutta lisää yhteiskunnan maallistumiskehityksen jatkuminen.
Lasten rekisteröimisestä uskonnon mukaan luovutaan väestörekisterissä; lapsikasteet uskontokuntien omaksi asiaksi
Valtion väestörekisterissä ei pidä rekisteröidä lapsia uskonnollisen yhdyskunnan rituaalin ja mahdollisen jäsenyyden perusteella. Uskonnollinen tai muu katsomus olkoon yksilöiden ja perheiden yksityisasia. Samalla puretaan kaikkien uskonnollinen rekisteröinti.
Julkisoikeudellisen aseman purkamisen valmistelu
Kirkollislakia ei ole syytä enää säätää vain kirkolliskokouksen ehdotusten pohjalta. Uskontunnustusten määrittely on kirkon eikä lainsäädännön asia. Perustuslain 76 §:n uudistus pitää säätää määräenemmistöllä, mutta sen vaatima aika ei estä muiden uudistusten etenemistä.
Varhaiskasvatus ja perusopetus sitouttamattomaksi
Varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa sekä II asteen oppilaitoksissa luovutaan tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet) järjestämisestä. Mahdolliset uskonnonharjoitukset ovat perheen asia, ei julkisen palvelun henkilökunnan työtehtävä. Varhaiskasvatuksen ja opetussuunnitelmien perusteissa jo oleva linjaus uskonnollisesta ja katsomuksellisesta sitouttamattomuudesta viedään käytäntöön.
Uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus olla tuomatta julki omaa uskonnollista tai uskonnotonta katsomustaan. Tämä arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan tulisi koskea myös lapsia ja nuoria varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.
Lasten sukupuolielinten silpominen kielletään lailla
Suomeen tulee säätää laki, joka kieltää lasten sukupuolielinten silpomisen eli niin sanotun ympärileikkauksen uskonnollisista rituaalisista syistä, ilman lääketieteellisiä perusteita. Tämän tulee antaa suojaa sekä pojille että tytöille.
Uskonnonvapautta vahvistetaan puolustusvoimissa
Yhdistetään uskonnollinen sotilasvala ja uskontoneutraali sotilasvakuutus kaikille yhteiseksi, katsomuksellisesti neutraaliksi sotilasvalaksi tai sotilasvakuutukseksi. Uskonnonharjoitukset siirretään varsinaisen palvelusajan ulkopuolelle. Sodan ja rauhan etiikan tuntien opettajaksi määrätään muitakin kuin sotilaspappeja. Sotilaspappien rinnalla joukko-osastoissa tulee olla muita henkisen tuen ammattilaisia.
Avioliiton vihkimiskäytännöt yhdenvertaiseksi
Mikäli uskonnollisten yhdyskuntien nykyistä oikeutta omiin vihkijöihin jatketaan, samanlainen vihkioikeus myönnetään sekulaaria kulttuuria edustaville järjestöille. Tarvitaan myös tunnustuksettomia seremoniatiloja.
Selkein käytäntö kuitenkin on, että viranomaiset hoitaisivat avioliiton solmimisen virallisen puolen. Maistraatit voisivat kuitenkin nimetä virkapaikan ja -ajan ulkopuolisiin vihkimisiin viran- ja toimenhaltijoiden lisäksi muitakin vihkijöitä. Hääjuhlia kaikki voivat viettää omalla tavallaan vihkimisen jälkeen.
Kirkollisverojärjestelmästä luopuminen
Yhdenvertaisuuden vuoksi verottaja keskittyy valtion ja kuntien veroihin. Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko pystyväät hoitamaan jäsenmaksujensa keruun samalla lailla kuin muutkin uskonnolliset yhdyskunnat Suomessa ja eri maissa. Mallia tarjonnee myös ammattiyhdistysliikkeen perintäsopimuskäytäntö.
Lopuksi
Vuoden 2019 ja 2022 aloitteissa toimme esitystemme perusteluja tukemaan maallistumiskehityksen tunnuslukuja. Vaikka ne eivät tehonneet, ratkaisu varmaankin oli oikea. Nyt vuonna 2025 maallistumiskehityksen tunnusluvut ovat entistäkin painavampia perusteita kirkon ja valtion erottamiseen ja kansainvälistäkin huomiota herättävän systeemisen syrjinnän lopettamiseen.
Hyvä lukija, keskustellaan eri foorumeilla yhdessä ja erikseen, miten näiden tavoitteiden kanssa päästään eteenpäin. Puheenvuorot ovat tervetulleita myös Humanistiin ja Vapaa Ajattelijaan.
Lähde: Freedom of Tought Report 2024. Humanists International
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.
Maaksi pitää sinun jälleen tulla
Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Jori Mäntysalo pohtii elämänkaaren riittien tilaa muuttuvassa yhteiskunnassa
JORI MÄNTYSALO
Marraskuun lopussa laskin isäni arkun satakuntalaiseen maahan.
Seuraan tilastoja elämänkaaren riiteistä, siitä miten kasteet vaihtuvat nimiäisiin, ruumiin siunaukset uskonnottomiin saattoihin ja siinä välissä protuleirit ja siviilivihkimiset lisäävät suosiotaan. On kovin erilaista olla itse mukana kuin katsoa lukuja. Tilastojen takana on ainutkertaisia ihmisiä, jokainen promille vuoden aikana kuolleista suomalaisista tarkoittaa reilua puolta tuhatta erilaista sukulaista tai ystävää.
Isäni kuului kirkkoon, ja niin istui Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja kirkossa pappia kuunnellen. Outo tilanne, mutta ei tietysti muutakaan voi. Kun poika on perustanut eroakirkosta.fi-palvelun, ei isä varmasti kirkon jäsen ole ainakaan siksi, ettei tietäisi keneltä kysyä miten erota.
Isä eli maalla, hiihti nevalla ja seurasi lintujen muuttoa. Isä eli maasta, kirjaimellisesti ruista ja perunaa viljellen ja puolukoita ja suppilovahveroita keräten, kuvaannollisemmin kuusesta ja männystä, pölleistä ja tukeista. Siksi oli oikein sopivaa se siunauskaavan osa, johon minäkin uskon: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla.”
Kirkolla on toimiva järjestelmä hautauksiin, sitä en lainkaan kiistä. Sitäpaitsi melkein kaikki kuolleet ovat ainakin joskus kuuluneet kirkkoon, jolloin perunkirjoitukseen tilataan virkatodistus seurakunnalta. Hautapaikka tunnetusti on lähes kirkon monopoli, vapaa-ajattelijoiden hautausmaita on vain kymmenkunta.
En ihmettele omaisia, jotka tyytyvät kirkon palveluun. Lain mukaan tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia, ja kuollut on ehkä joskus sanonut, ettei kaipaa pappia haudalle, mutta kuinka tärkeänä omainen sitä pitää? Samaan aikaan voi olla menossa surua kuolemasta, aivan käytännön järjestelyä pesän laskujen maksamisesta ja vainajan kodin tyhjentämisestä ja mielessä jo perunkirjoitus ja perinnönjako. On varmasti helppoa, kun yksi osa tapahtuu tutulla kaavalla, jonkun ohjaamana ja ilman suurempaa ajattelun vaivaa.
Suuri osa kirkkoon kuulumattomista ei edes ole kertonut mitään toivetta hautajaisistaan. Vielä elämme maassa, jossa luterilaisuus on oletusarvo. Niinsanottujen uskonnottomien hautajaisten – käytännössä neutraalien, koska eihän niissä ateismiakaan julisteta – pitäisi tietenkin olla oletusarvo. Siitä poikettaisiin jos esimerkiksi uskontokunnan jäsenyyden vuoksi on syytä olettaa vainajan tahtoneen toisin.
Pro-Seremonioilta löytyy tunnetusti puhujia ja muusikoita, mutta ehkä enemmän pitää nostaa esille neuvontapalvelua. Siltä saa tiedon siitä, miten saa tuhkan sirotella, missä saatto- tai muistotilaisuuden voi pitää ja niin edelleen. Myös yhdistykset voivat edistää asiaa hyvin konkreettisin toimin, kuten tiedottamalla ei-kirkollisista hautajaistiloista sekä alueiltaan löytyvistä sopivista paikoista tuhkan sirotteluun luontoon. Hieno esimerkki on Turun yhdistyksen www-sivu, jossa on konkreettiset ohjeet omaisille ja läheisille.
***
Tällainen kirjoitus pitäisi kai lopettaa johonkin isän ohjeeseen. Olin vajaa parikymppinen, kun tehtiin metsähommia eräänä talvena. Ulos mentiin, oli sää mikä vain. Paitsi kerran pakkasta oli liki 30 astetta ja isä sanoi, että nyt pidetään pirttipäivä. Ehdin ajatella että hän säälii minua, mutta virke jatkui: menee rauta niin haperaksi, että pian rikkoo vehkeensä. Terästä voi vähän sääliä, mies kestää ilman muuta.
Ei tuosta ehkä vakavaa elämänohjetta nykypäivään kannata ottaa, mutta joskus on hyvä mennä ulos vaikka sää ei suosikaan. Sopii ohjeeksi kuvaannollisemminkin elämässä.
Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.
Tällaisia me olemme
Suomen Humanistiliiton puheenjohtaja Irma Peiponen esittelee humanismin periaatteita
IRMA PEIPONEN
Humanismi on eettinen maailmankatsomus, josta monet uskonnottomat ihmiset etsivät vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Sellaista lopullista ratkaisua, jota esimerkiksi uskonnot tarjoavat, humanismi ei anna. Ihmisten on itse etsittävä totuutta ja oikeaa elämäntapaa.
Olemme sekulaarihumanisteja. Molemmat termit voidaan ymmärtää monella tavalla. Sekulaari tässä tarkoittaa maallista, millä erotumme vaikkapa kristillisestä humanismista tai humanistisista tieteistä. Meille humanismi on maailman-/elämänkatsomus.
Valistuksesta alkanutta empiiriseen tieteeseen liittynyttä nousua voidaan pitää sekulaarihumanismin alkuna. Silloinen käsite ”kaikki ihmiset” on orjayhteiskunnasta laajentunut; nyt tavoitellaan kaikkien ihmisten tasa-arvoa intersektionaalisesti. Monet ihmiset ovat sekulaarihumanisteja, vaikka eivät sitä varsinaisesti tiedosta. Meille aktiiveille ajatus on osa identiteettiämme.
Humanistiset ja yhteiskunnalliset tieteet ovat meille ajattelun pohjana, sillä ihmisoikeudet, rauha ja kestävä kehitys ovat tärkeitä. Siksi näistä tieteenaloista on eniten puhetta seminaareissamme. Luonnontieteet ovat myös kiinnostavia, sillä ymmärrämme ihmisen osaksi luontoa ja maailmankaikkeutta.
Ilmastonmuutos ja lajien katoaminen ovat tuoneet luonnontieteet osaksi ihmisoikeuksia. Luontoa on autettava selviytymään. Resurssien tasaisempi jakautuminen ihmisten kesken on rauhaa rakentava tekijä. Näin ongelmat ja mahdollisuudet liittyvät toisiinsa. Tietoa on käytettävä rakentavasti.
Emme ole tieteellinen järjestö, mutta olemme uteliaita ja seuraamme uutta tieteellistä tietoa. Siihen pohjaava vapaa ja avoin keskustelu on yhteiskunnan kehittämisen perusta. Kansalaisyhteiskunta on demokratian toiminnan kannalta keskeinen. Vapaassa toiminnassa kasvaa kansalaisuus sellaiseksi, että se ei ole vain juridista, vaan myös Tällaisia me olemme sosiaalista ja kulttuurillista. Siksi seminaarit, missä tapaamme toisiamme, ovat toimintamme kannalta keskeisiä.
Oikea tieto oikeaan aikaan vaikuttaa keskeisesti ihmisen mahdollisuuteen ottaa kantaa asioihin. Joudumme monessa asiassa luottamaan asiantuntijoihin. Tosiasiat eivät ole mielipide – kysymyksiä, viime vuosina on tullut ”kilpailevia totuuksia” huolestuttavasti. Sosiaalinen media on hyvä palvelija, mutta se antaa myös mahdollisuuden haastaa yhteisten asioiden agendaa ja muokata käytettyä kieltä. Siksi medialukutaitoa ei voi liikaa painottaa.
Humanistien etiikka ei perustu mihinkään uskontoon. Kulttuurievoluution kuluessa ovat ihmiset oppineet ymmärtämään, miten pitäisi elää, että tulisimme toimeen tällä pallolla. Moraalikoodit ovat kehittyneet yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksessa. Jokainen yksilö on vastuussa paitsi itselleen, myös muille.
Hyve-etiikka on usein korostunut humanistisessa ajattelussa. Etiikan kultainen sääntö yhdistää meitä myös uskontojen käytännön etiikan parhaisiin puoliin. Tämä antaa mahdollisuuden yhteistyöhön ”maallisissa” asioissa.
Meille negatiivinen uskonnonvapaus on tärkeä. Suomessa on perustuslain mukaan oikeus olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen järjestöön. Kun ajattelee koko maailmaa, olemme etuoikeutettuja. Olemme Kansainvälisen humanistiliiton jäsenjärjestö ja sen kautta olemme joutuneet suruksemme seuraamaan, miten monessa maailman maassa uskonnottomia vainotaan. Ihmiset joutuvat vankilaan, maanpakoon tai pelkäämään henkensä puolesta. Tämä ei sulje pois sitä, että diktatuureissa ja autoritaarisesti hallituissa maissa ihmisiä vainotaan myös monesta muusta syystä.
Sekularismi tarkoittaa myös sitä, että erilaiset katsomukset ja uskonnot voivat elää rinnan yhteiskunnassa. Emme kiistä positiivisen uskonnonvapauden oikeutusta, mutta Humanistiliitto pitää tärkeänä julkisen vallan instituutioiden katsomuksellista sitoutumattomuutta. Siksi vaadimme valtion ja kirkon eroa, sillä olemme tasavertaisia kansalaisia. Suhteet ovat puheenjohtajan palsta vähitellen etääntyneet, mutta edelleen voidaan katsoa Suomessa olevan valtionkirkko sen erityisaseman vuoksi.
Uskonnottomien ja muiden uskontojen harjoittajien pitäisi kansalaisina olla tasavertaisia virallisten kirkkojen jäsenten kanssa. Tätä tasavertaisuutta ajatellen tuntuu todella oudolta, että luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa. Tiukassa on Suomessa eriarvoisuuden suojelu.
Valtion kirkkoon kuuluu nyt 62,2 % väestöstä, ja kolmannes ihmisistä ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Yhteiskunnassa olisi hyvä huomata tämä kehitys. Haluamme olla yhdenvertaisia kansalaisina myös, kun valtio ja kunnat järjestävät tilaisuuksia.
Vain 40 % ihmisistä uskoo kirkon opettamaan tai johonkin muunlaiseen jumalaan. Kun tätä peilaa kirkon jäsenmäärään, huomaa, että moni kuuluu kirkkoon, vaikka ei usko; on siis jonkinlainen kulttuurikristitty. Valitettavasti tällaista kulttuuria ei ole syntynyt uskonnottomien keskuudessa. Ilmapiirissä on kuitenkin sen verran kulttuuritaistelun luonnetta, että uskonnottomien oikeuksia on puolustettava.
Liity siis Suomen Humanistiliittoon. Meistä löydät tietoa netistä: humanistiliitto.fi, Facebookista ja Instagramista nimellä, ja nyt myös Mastodonissa. Netin kautta on helppoa ilmoittautua jäseneksi. Jäsenmaksukin on pieni, 40 € vuodessa, vähävaraisille 20.
Kirjoittaja on Suomen Humanistiliiton puheenjohtaja.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.
Ministerit unohtavat yhdenvertaisuuden vannoessaan valansa käsi Raamatulla
ARJA STRID JA ESA YLIKOSKI
Uskontojen rooli politiikassa näyttää kasvaneen, eikä se näytä hyvältä. Kansainvälisesti herätyskristillisyydellä, ortodoksisuudella ja katolisuudella on nyt suuri rooli monissa maissa, samoin islamilla ja juutalaisuudella. Missä kiista ja sota, siellä uskonto.
Pyhinä pidettyihin oppeihin sitoutuminen ei edistä kykyä kompromisseihin. Kaikki ja ei mitään. Parempi laiha sopu kuin lihava riita -ajattelu ei ole muodissa.
Myös Suomessa uskonnon asema poliittisella kentällä on vahvistunut, kun valtiokirkollisuudesta pidetään kiinni yhteiskuntarauhan ja jopa turvallisuuspolitiikan verukkeella. Yleisradio, Helsingin Sanomat ja muut maakuntalehdet ovat viime vuosina asemoituneet uskonnon, pappien ja kirkon markkinointialustaksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä esittää nuorison ongelmien ratkaisijaksi yhteistyön tiivistämistä seurakuntien ja peruskoulujen kesken. Näin, vaikka uskonnollinen kasvihuoneilmiö on sakeimmillaan juuri kouluissa, kun päiväkoteja ja kouluja käytetään ev.-lut. kirkon uskonnollisten tilaisuuksien lapsilähetystyön alustana.
Politiikassa koulujumalanpalveluksia puolustetaan ”sammutetuin lyhdyin” vetoamalla kristillisiin perinteisiin ja Suvivirren suosioon. Kristillisdemokraattien, perussuomalaisten ja keskustan vaaliulostuloissa ennen kuntavaaleja ei vaadittu lisää koulujumalanpalveluksia, koska kansalaisten enemmistö ei enää kannata niitä eikä seurakuntien päivänavauksiakaan kouluissa.
Koulun tulee olla sitoutumaton ja opetuksen sitouttamatonta. Lain ja opetussuunnitelman mukaan näin onkin, mutta se ei toteudu käytännössä. Uskonnollinen hegemonia perustuukin monin paikoin perinteiseen epäviralliseen vallankäyttöön, jossa yhdenvertaisuus eli syrjimättömyys uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta on vain sana.
Uskonnottomien vanhempien nousu toimimaan oikeuksiensa puolesta on viime vuosien tärkeä muutos. Väärien menettelyjen sitkeys, rehtorien ja opettajakunnan vastarinta ja tahallinen piittaamattomuus, joskus tietämättömyyskin, vaikuttaa välillä loputtomalta suolta. Lukuisten kantelujen pohjalta tulleisiin oikeudenvalvojien hyviin päätöksiin suhtaudutaan vastahankaisesti.
Kaiken kukkuraksi media järjestää valheellisia klikkiotsikoita paheksuen äidin kantelua muka siitä, että lapsi on vahingossa kuullut Jeesuksesta. Hämeenlinnan tapaus mediassa oli erityisesti Ylen pohjanoteeraus. Miksi media ei vanhempien syyllistämisen sijaan ota tarkasteluun virkavastuulla toimivien rehtorien ja johtajien rikkomuksia?
Uskonnon tulisi olla yksityisasia, mutta uskonnon ottaminen politiikan käyttöön ei ole enää yksityisasia. Uskonto on yhä hyvä väline vallan väärinkäyttöön. Kuinka kauan yhdenvertaisuuslain valossa ilmiselvä syrjintä hyväksytään?
Nyt ministereistä miltei kaikki valitsevat Raamatun lakikirjan sijaan virkaanastumisseremoniassa. Eikö etuoikeuksien säätäminen omalle uskonnolliselle yhdyskunnalle aiheuta vähintäänkin jääviyttä? Eikö systeeminen syrjintä ole sukua korruptiolle? Eikö kirkon epäreiluista etuoikeuksista kiinnipitäminen hävetä?
Humanismi on uskontoa parempi eettinen perusta ihmisten säälliseen yhteiseloon ja keskinäiseen yhteistyöhön, tiedepohjaiseen ja järkiperäiseen tiedontuotantoon, perustelevaan keskusteluun ja demokraattiseen päätöksentekoon.
Koska suomalaisten enemmistö huomaa olevansa kulttuurihumanisteja eikä mitään ”kulttuurikristittyjä” tai ”tapauskovaisia”? Koska enemmistö huomaa, että eihän ketään saa syrjiä myöskään uskonnon tai uskonnottomuuden vuoksi – kaikkein vähiten lapsia?
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.
Kevään palkalliset vapaapäivät vuosittaiseen vakiaikaan
Nykyaikaiseen elämänrytmiin sopisi neljän päivän palkallinen kevätvapaa maalis-huhtikuun vaihteessa, riippumatta pääsiäisen vaihtelevasta ajankohdasta.
ESA YLIKOSKI
Työelämän ja opiskelujen kevätkauden rytmiin olisi hyvä saada neljän päivän lepotauko maalis-huhtikuun vaihteeseen joka vuosi. Tämän tauon tarjoavat palkalliset vapaapäivät olisi työn ja levon vuorottelun kannalta järkevää kiinnittää vuosittaiseen vakiaikaan. Hyvä ajankohta voisi olla kevätpäivän tasauksen (nyt 20.3.) jälkeinen tai ehkä mieluummin sitä seuraava viikonvaihde (nyt 29.-30.3.). Jos työterveyden ja -hyvinvoinnin asiantuntijat niin sanovat, myös kolmas kevätpäivän tasauksen jälkeinen viikonvaihde käy.
Aina silloin tällöin kirkollinen pääsiäinen ja siihen liittyvät palkalliset vapaapäivät tarjoavat breikin sopivaan aikaan. Mutta taas tänä vuonna pääsiäinen on törkeän myöhään (20.4.), miltei vapun korvilla. Maallisen lain säätämien palkallisten kevään vapaapäivien (perjantai ja maanantai) ajankohdan eri vuosina määrää eriskummallinen kirkollinen kalenteri. Sen mukaan pääsiäisen ajankohdan vaihteluväli on yli neljä viikkoa (23.3.-25.4.).
Käytännössähän suurin osa suomalaisista viettää pääsiäistä maallisesti, ilman kirkollista sisältöä. Maalliseen pääsiäisen viettoon voivat kulttuurisesti kuulua esimerkiksi perinteiset pajunkissat, puput, munien koristelu sekä pääsiäisruoat ja juomat; noidat olkoon mukana myös.
Tältä pohjalta voisi niin uskovaisia kuin maallistuneita ajatellen tasapuolinen ratkaisu olla, että siirretään pääsiäisen vietto vuosittaiseen vakiaikaan maalis-huhtikuun vaihteen tienoille. Ei kai pääsiäisen ajankohdan määräytymisen raamatulliskirkollinen jäänne absoluuttisen pyhä asia ole? Onhan alun perin kirkollinen juhannuskin kiinnitetty kesäkuun lauantaihin ja juhannusaatto palkallisena vapaapäivänä perjantaihin, joten periaateratkaisu on tehty.
Kirkko on myös joustanut _Raamatun_ sananmukaisesta tulkinnasta, kun se jo yli 75 vuotta sitten myöntyi vihkimään avioliittoon aiemmin avioeronneita. Se tapahtui tosin presidentti Paasikiven veton myötävaikutuksella. Ja 39 vuotta sitten kirkko hyväksyi naispappeuden. Nyt monet papit ilmaisevat valmiutensa vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja, vaikka muutos on vaiheessa. Avoliittoon ja itsetyydytykseenkin on kirkon kanta tullut vähemmän kielteiseksi.
Niin että eiköhän kirkollisen pitkänperjantain ja pääsiäisen uskonnollinen vietto onnistuisi Suomessa myös, vaikka niiden ajankohta olisikin vuosittain aina sama (1., 2. tai 3.) kevätpäivän tasauksen jälkeinen viikonvaihde maalis-huhtikuun vaihteen tienoilla. Tämä tosin edellyttää kirkolliskokouksen tekemää muutosta kirkkolakiin.
Vaihtoehtoinen etenemistie olisi työaikalain muuttaminen niin, että neljän päivän kevätvapaan ja siihen liittyvän kahden palkallisen päivän sijainti irrotettaisiin kirkkolaista. Tällainen kevätlomanen vain päätettäisiin pitää riippumatta kirkollisen pääsiäisen ajankohdan vaeltelusta eri vuosina. Muutos ei vaikuttaisi vuotuisten vapaapäivien määrään. Se varmaan edellyttäisi työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen myötävaikutusta.
Muutoksen jälkeen uskovaiset voisivat toki viettää virallista pitkäperjantaita ja pääsiäistä ilman palkallisia vapaapäiviä – kuten tänä vuonna tiistaina 25.6. jotkut saattavat viettää kirkollista Johanneksen päivää. Arvelen, että maallinen kevätvapaa kelpaisi kuten lauantaivapaakin siirryttäessä viisipäiväiseen työviikkoon.
Ps. Vuoden 2023 kirkkolain säätämisen yhteydessä perustuslakivaliokunta nosti lausumassaan esille tarpeen harkita perustuslain 57 §:n muuttamista tai kumoamista. Kirkolliskokouksen eriskummallinen monopoli kirkkolain muuttamisesityksiin rajaa eduskunnan valtaa tavalla, joka ei sovi enää nykyaikaan. Kirkolliskokouksessa esitykset eduskunnalle tehdään ¾ määräenemmistöllä.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.
Elämänkatsomustiedon avaamista esitetään lukioon, mutta ei perusopetukseen
Katsomusaineiden kehittämisryhmän (2023‐24) loppuraportti on julkaistu
Vapaa‐ajattelijain kannalta selvä iso plussa on esitys, että ”epäyhdenvertaisuuden korjaamiseksi lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että katsomusaineiden valinta avattaisiin opiskelijoille lukiokoulutuksessa”. Osa työryhmän jäsenistä jätti siitä eriävän mielipiteensä.
Tätä plussaa isompi miinus kuitenkin on, että katsomusaineiden valintaa ei avata perusopetuksessa, vaikka tarve epäyhdenvertaisuuden korjaamiseksi on suurempi kuin lukiossa. Siihen puolestaan jätti eriävän mielipiteen Vapaa‐ajattelijain edustajana työryhmässä ollut Esa Ylikoski.
Myönteistä tähän liittyen on kuitenkin tuen ilmaisu sille, että ”katsomusaineiden valinnanvapauden epäyhdenvertaisuus ratkaistaan lyhyen aikavälin tavoitteena”.
Niin ikään erittäin hyvä ajatus on lisätä keinoja, joilla voidaan vahvistaa katsomusaineiden opetuksen järjestämiseen liittyvää laillisuusvalvontaa. Samoin on hyvin tarpeellista, että katsomusaineiden opettajien täydennyskoulutustarve huomioidaan riippumatta katsomusaineiden opetuksen järjestämismallista.
Ns. hybridimallia kokeillaan
Erityistä huomiota ansaitsee esitys siitä, että toteutetaan tutkimukseen perustuva opetuskokeilu osittain integroidusta katsomusaineiden opetuksesta perusopetuksessa. Virallisen opetuskokeilun ei tarvitsisi perustua vain nykyisiin opetussuunnitelmiin. Esimerkiksi etiikan osuutta voisi lisätä. Mikä olisi yhteisen opetuksen ja mikä eriytetyn opetuksen osuus, voisi luultavasti myös vaihdella kokeilussa.
Esitetään myös työryhmää, joka hahmottelee katsomusaineiden opettamisen kehittämiseksi esimerkiksi pedagogisia ja didaktisia ratkaisuja sekä mahdollisia katsomusaineiden opettamisen yhteisiä malleja, muotoja ja sisältöjä.
Edellä esitetyt tarkoittavat sitä, että elämänkatsomustieto oppiaineena säilyy, ja että sen kasvu ja vahvistuminen uskonnottomien näkökulmasta korostuu. Samalla loppuraportti ei esitä julkisissa keskusteluissa esillä ollutta kaikille yhteistä katsomusainetta (tai uskontotietoa, elämänkatsomustietoa).
Lisätään lyhyen aikavälin ratkaisuna ylioppilastutkintoon islamin uskonnon koe. Tämä edellyttää, että islamin uskonto mainitaan valtioneuvoston asetuksessa ylioppilastutkinnosta.
Varsinkin pääkaupunkiseudulla varsin merkittävää olisi, että oppilas tai opiskelija ei jatkossa voisi olla osallistumatta koulun katsomusaineiden opetukseen. Nykylainsäädännön mukaan se on mahdollista osalle oppilaita ja opiskelijoita. Oppilaan ja opiskelijan oikeus osallistua oman uskonnollisen yhdyskuntansa antamaan opetukseen poistettaisiin katsomusaineiden opetusta korvaavan opetuksen tai muun toiminnan sijaan.
Myönteistä olisi aikuisten perusopetusta koskevaa muutos siten, että vastaavasti kuin lukiokoulutuksessa, aikuisten perusopetuksessa opiskelevien alle 18‐vuotiaiden katsomusaineisiin liittyvistä valinnoista päättää huoltajan sijaan opiskelija itse.
Työryhmän selvä enemmistö ei kannattanut Ylikosken esittämää vähennystä katsomusaineisiin käytettäviin oppitunteihin eikä uskontojen ja katsomusten käsittelyä useiden eri oppiaineiden kautta.
Vapaa‐ajattelijain edustajan eriävä mielipide
Julkaisemme Esa Ylikosken eriävät mielipiteet siitä, että perusopetus jätettiin pois elämänkatsomustiedon avaamisesta, ja siitä, että oppituntimääräkysymys ohitettiin.
Raporttiluonnoksessa todettu vakava yhdenvertaisuusongelma koskee perusopetusta laadullisesti yhtä lailla kuin lukiota ja määrällisesti moninkertaisesti, koska peruskoulun kesto on 9 vuotta, siinä on koko ikäluokka ja sen suorittaminen on käytännössä pakollista. Lasten syrjintä jatkuu, eikä sitä muuta se, että valintojen tekeminen tai sen mahdollisuuden puuttuminen on lapsen huoltajien vastuulla.
Nykytilanne ja sen jatkuminen aiheuttavat eriskummallisen varjon elämänkatsomustiedon päälle oppiaineena, koska jotain epäilyttävää siinä ilmeisesti on, kun se on niin monilta kielletty, vaikka asiallisesti aineessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Oikeasti tässä vakavassa yhdenvertaisuusongelmassa on kysymys lasten ja nuorten uskonnollisesta valtiokirkollisesta holhouksesta, johon koululaitos on alistettu ja johon ilmeisesti edelleen halutaan suostua, mikä on Suomelle häpeällistä.
Elämänkatsomustieto on tämän periaatteellisen syrjinnän ja siihen nojaavan käytännön tason syrjinnän vuoksi edelleen vajaakäytössä, vaikka elämänkatsomustiedon oppilasosuus nouseekin vuosi vuodelta; uusimmat tiedot lukuvuodesta 2024‐2025 kertovat, että elämänkatsomustiedon vuosikasvu on 1‐2 prosenttiyksikköä lukuvuoteen 2023‐2024 verrattuna, ja samaa luokkaa oli viime lukuvuoden kasvu lukuvuoteen 2022‐ 2023 verrattuna.
Toivon, että ministeriössä ja eduskunnassa tämä vakava yhdenvertaisuusongelma puretaan nopeasti. Esimerkiksi katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen kokeilun kannalta olisi tarpeen, että elämänkatsomustieto ei olisi syrjityssä asemassa minkään kokoisissa kunnissa ja kouluissa.
Tämän lisäksi Ylikoski nosti esiin oppituntimäärän ja uskonnonopetuksen tarpeen:
Mielestäni perusopetuksessa katsomusaineiden tuntimäärää, joka on nyt 10 vuosiviikkotuntia tuntien kattaen kaikki vuosiluokat 1‐9, tulisi tarkastella kriittisesti katsomusopetuksen kehittämisen yhteydessä. Uskonnonopetusta on peruskoulussa tarpeettoman paljon. Sen aloittaminen jo 1. luokalla antaa lapsille ylikorostuneen kuvan uskontojen ja kirkkojen merkityksestä eettisen ja moraalisen käyttäytymisen ja lainsäädännön lähteenä.
Vähintään alkuopetukseen luokille 1‐2 ei tarvita katsomusopetusta, koska hyvät tavat ja yhteistyö voidaan opettaa ihmisoikeusperustaisesti ja järkiperäisesti ilman viittauksia uskontoihin ja katsomuksiin. Ylemmillä luokilla yksi viikkotunti riittää. Näin katsomusaineiden vuosiviikkotuntimääräksi tulisi seitsemän, vähennystä kolme. Tämä ei vähentäisi aineenopettajien opetuksen tuntimääriä, koska yläkoulussa tuntimäärä pysyisi samana.
Edellisen lisäksi toin mieluusti esille Vapaa-ajattelijain liiton periaatekannan, jonka mukaan uskonnoista ja katsomuksista opettaminen voidaan Suomenkin koulussa hoitaa erityisten katsomusaineiden sijaan muiden oppiaineiden kautta asianomaisissa kohdissa. Uskonnoista ja katsomuksista voidaan opettaa ainakin historiassa, maantiedossa, yhteiskuntaopissa, kuvaamataiteessa, musiikissa, äidinkielessä ja osin myös oppilaille vieraissa kielissä. Näiden lisäksi etiikan opetus voitaisiin aloittaa jo perusopetuksessa, kun se on nyt lukiossa kaikille pakollisena aineena.
Raportti julkaistiin 5.3. pari päivää sen jälkeen, kun numeron 1/2025 pääsisältö oli mennyt taittoon. Näin emme ehtineet hankkia eri tahoilta kommentteja raporttiin. Vapaa Ajattelijan seuraava numero palaa asiaan.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.
Viimeinen nenäsuihke
Kirjoitetulla sanalla on maaginen voima – se voi muuttaa ajattelua, herättää intohimoa tai katkaista vuosikymmenen riippuvuuden.
RISTO K. JÄRVINEN
JOTKUT uskovaiset tykkäävät hakata ihmisiä Raamatulla päähän eli takoa heidän tyhmiin aivoihinsa Herran sanaa. Tavallaan ymmärrän heitä. Aikanaan, kun olin aloittanut transsendenttisen meditaation harrastamisen, se rauhoitti minua niin, että lopetin tupakoinnin ja alkoholinkäytön. Kerran saunassa pyysin Auvolta hänen tyttärensä kättä. Olin niin vaikuttunut meditaation voimasta, että katsoin vastaantulijoita kadulla myötätunnolla, halusin pysäyttää heidät ja hakata päähän Maharishi Mahesh Yogin kirjalla Olemisen tiede ja elämisen taito.
Kaikki meditaatiolla saavutettu lopulta hajosi, mutta tiedän silti, että kirjoitetussa sanassa voi olla maagisen kaltaista voimaa. Kynä on miekkaa mahtavampi, näppäimistö Näsinneulaa terävämpi. Sanan voima ei ole yliluonnollista, vaikka uskovaiset Raamattua pulpettiin paukuttaessaan ihmeitä kokevatkin todistaneensa. Sanan voima on joskus pelottavan konkreettista.
Kymmenen vuotta sitten nenäni oli flunssan jälkeen niin tukossa, että oli vaikea hengittää. Muistan aina, kun kuulin avaavista nenäsuihkeista ja päätin kokeilla sellaista ensimmäisen kerran. Suihke toimi kuin pommi. Se avasi tukossa olleet sieraimeni sellaisella jytinällä, että pelästyin. ”Kädestä kiinni”, sanoin autossa vieressä istuneelle tyttärelleni.
Tuntui mahtavalta hengittää pitkästä aikaa kunnolla!
Viimeisen nenäsuihkeeni ostin tämän apteekissa olleen mainoksen innoittamana. Usein suihkeita mainostetaan sillä, että ne vähentävät nenän tukkoisuutta, mutta eivät aiheita riippuvuutta, vaikka nimenomaan tukkoisuuden vähentäminen tätä riippuvuutta aiheuttaa.
Huono puoli suihkeen käytössä oli se, että aineen vaikutuksen lakattua noin kuuden tunnin päästä nenä meni aina vaan entistä enemmän tukkoon. Oli suihkutettava lisää. Ohjeen mukaan suihketta saa käyttää korkeintaan viikon putkeen, mutta minä käytin… no, sen kymmenen vuotta.
Vaihtelin apteekkeja, ettei naamani kävisi liian tutuksi. Jos suihke loppui keskellä yötä, saatoin ajaa Vantaan Korsosta Helsingin Töölöön 24/7-apteekkiin. Hyllyjen äärellä näyttelin tutkivani vaihtoehtoja, vaikka tiesin, että tulisin valitsemaan sen halvimman Ratiopharmin. En koskaan kehdannut ostaa pelkkää suihketta, vaan ostin aina hämäykseksi myös pienen purkin Ibusalia. Opin kuuntelemaan muka kiinnostuneena, kuinka farmaseutit varoittivat liikakäytön vaaroista. Opin tunnistamaan muut ongelmakäyttäjät. He olivat usein nuoria miehiä.
Kymmenen viikkoa sitten lopetin suihkeen käytön. Tuosta vain. Kuin seinään. Helposti. Kuinka ihmeessä? No, sana tuli lihaksi, todellakin.
Sana oli Helsingin Sanomien artikkeli Nenän tukkoisuuteen liittyy harhaluulo, joka voi ajaa jopa nenäsumuteriippuvuuteen. Siinä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Mari Hero kertoo, että nenäsuihkeriippuvuus voi syntyä tunteeseen siitä, että nenän pitäisi olla koko ajan todella auki, ja nenäsuihkeella se onnistuu. Hänen mukaansa tällainen ei tietenkään ole nenän luonnollinen tila.
Osui ja upposi!
Kuin salamana kirkkaalta taivaalta tajusin, että nenän kautta hengitettäessä pitääkin tuntua vastusta, koska nenän tehtävä ei ole olla mikään mahtirööri vaan puhdistaa, lämmittää ja kostuttaa sisään menevää ilmaa. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani nenäni on melko tukossa – tai sitten lähes auki.
Uskomatonta, mutta totta: pelkästään kyseinen hörhöjen parjaaman päämedian kautta tullut oivallus johti siihen, että onnistuin lopettamaan suihkeen käytön saman tien. Vaikeaa oli, toki, varsinkin öisin, kun nenä meni täysin tukkoon ja suu kuivui Saharan autiomaaksi. Mutta kun hyväksyin, että nenän pitääkin olla ajoittain tukossa ja tiedostin että se on täysin normaalia, saatoin jatkaa elämääni ilman pientä rakasta lasipulloani.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.
