Artikkeli arkistot - Sivu 14 50:stä - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

ROBERT BROTHERUS

Ainoa täysin objektiivinen todellisuus maailmankaikkeudessa on se, että atomit liikkuvat ja muodostavat erilaisia ajallisesti ja paikallisesti vaihtelevia ryppäitä. Maailma atomitasolla on kuitenkin liian monimutkainen ihmisaivojen suoraan käsiteltäväksi, joten evoluutio on muokannut aivomme suorittamaan huomattavaa karkeistusta: redusoimaan erilaisia atomiryppäitä korkean tason luokkiin kuten kivi, talo, pöytä, lammas ja mies.

Karkeistusprosessi on niin nopea ja alitajuinen, että yleensä olemme tietoisia vain sen lopputuloksesta, ajatuksista kuten ”tuossa on talo” tai ”Heikki on mies”. Aivojen luomien abstraktien luokkien illuusio on niin vahva, että jopa filosofi Platon erehtyi ajattelemaan, että käsitteet kuten ”mies” ja ”talo” ovat jotenkin todellisempia kuin fyysinen maailma. Vasta skeptikko-filosofi Vilhelm Occamilainen osoitti, että tällaisissa luokissa on kysymys vain ihmisten keksimistä nimityksistä.

Koska karkeistuksen tuottama luokittelu on vain karkea likiarvo todellisuudesta, on se aina jossain määrin virheellinen. Luonnonvalinnan prioriteettina olikin virheettömän ymmärryksen sijaan ihmisen kyky tehdä nopeasti selviytymisen kannalta kohtuullisen hyviä päätöksiä. Näin esimerkiksi ihmiset luokittelevat helposti kaloiksi kaikki evälliset vesieläimet, myös delfiinit.

Erilaiset määritelmät ja niistä seuraavat luokittelut edustavat ihmisryhmien ajasta ja paikasta riippuvia tapoja tai sopimuksia. Esimerkiksi eläintieteessä linnut ja dinosaurukset voidaan luokitella eri luokkiin ruumiinrakenteen mukaan tai kladitisessa luokittelussa samaan luokkaan, koska linnut periytyvät dinosauruksista. Kumpikaan luokittelu ei ole sinänsä oikea tai väärä vaan molemmat ovat omilla tavoillaan hyödyllisiä.

”Sukupuoli”-käsitteellä on monia määritelmiä. Laajin kirjo erilaisia sukupuoliluokkia löytyy yksilön kokemasta sukupuoli-identiteetistä (gender), joita on wikipediassa lueteltu yli 250 erilaista. Juridisia sukupuolia on puolestaan maasta riippuen kaksi, kolme tai rajaton määrä. Biologian alueellakin on käytössä erilaisia mahdollisia määritelmiä, kun yritetään luokitella ihmisiä – meitä 1029 atomin monimutkaisia ryppäitä – eri sukupuoli-lokeroihin.

Vaikka valtaosalla ihmisistä sukupuoli-ominaisuudet (kromosomit, sukusolut, hormonit, sukuelimet ja muut ulkoiset sukupuolittuneet piirteet) korreloivat yksiselitteisesti kahteen luokkaan, on myös paljon intersukupuolisia yksilöitä, joiden kohdalla sukupuoli ei ole yksiselitteinen. Esimerkiksi CAIS-syndroomassa XY (uros)-kromosomit omaava ihminen kehittyy ulkoisilta ominaisuuksiltaan ja sukuelimiltään naiselliseksi, vaikka tuottaa siittiöitä.

Biologiassa käytetään toisinaan määrittelyä, jossa luodaan yksi tai useampia sukupuoliluokkia erilaisille intersukupuolisuuden muodoille. Tällöin sukupuolten kokonaismääräksi saadaan esimerkiksi 3, 6 tai enemmän. Toisessa nykyään yleisessä lähestymistavassa ei intersukupuolisille muodoille luoda uusia sukupuoliluokkia vaan pitäydytään jollain kriteerillä (esimerkiksi sukusolujen koon mukaan) määritellyissä kahdessa luokassa, joihin yksilöt sitten kuuluvat joko selkeästi, vaihtelevan epäselvästi tai eivät lainkaan.

Kaikille ihmisille kuuluu ihmisarvo ja kunnioitus sukupuoliominaisuuksien biologisesta ilmentymästä ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Yksilötason sukupuoli-kirjon ymmärtäen ei ketään yksilöä voi eikä pidä yrittää väkisin sovittaa mihinkään sukupuoliluokkaan riippumatta siitä, miten nuo luokat määritellään. Päivi Räsäsen ”mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -kirjan mukainen ja Trumpin hallinnon ajama kristillis-fundamentalistinen sukupuolioppi meneekin metsään erityisesti vaatimuksessaan siitä että ”mies” ja ”nainen” -luokkien pitää olla absoluuttisia, täydellisiä, selviä ja pyhiä myös yksilötasolla.

Arkipäiväiset politiikassa kuumiksi nousseet kysymykset siitä, kuka saa mennä mihinkin vessaan tai osallistua mihinkin urheilukilpailuun tuskin ratkeavat jatkamalla sotaa sukupuoliluokkien ”oikeasta” lukumäärästä. Koska kysymys sukupuolesta on viime kädessä määrittelykysymys, voisi aselepoa hieroa siitä, että ”kaksi” ja ”enemmän kuin kaksi” voivat määritelmästä riippuen olla molemmat mahdollisia vastauksia.

Ehkä näin keskustelua saisi kammettua poliittisista poteroista rakentavammalle tasolle tieteen ja vapaa-ajattelun hengessä. Joka tapauksessa nykyisen sekaannuksen vallitessa lienee hyvä keskusteluissa selventää, minkä määritelmien puitteissa kukin keskustelija argumenttejaan esittää.

· ·

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

TOIMITUS

Turun kouluissa noin puolet uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksesta järjestettiin yhteisenä opetuksena. Opettajien ammattiyhdistys kanteli tästä aluehallintovirastolle (AVI).

Aluehallintovirasto eli AVI yhtyi Opetushallituksen arvioon siitä, että yhteinen opetus saattaa johtaa liialliseen keskittymiseen yhteen katsomusaineeseen tai keskittymiseen asioihin, jotka eivät vastaa minkään katsomusaineen tavoitteita tai sisältöjä. Kummassakin tilanteessa osa oppilaista voi jäädä ilman opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Ratkaisun perusteella Turku päätti lopettaa ”kokeilunsa” katsomusaineiden osittaisesta yhdistämisestä luokilla 1, 2, 3, 4 ja 6. Kokeilu jatkuu vielä luokilla 5 ja 7. Asia on kuitenkin otettu uuteen käsittelyyn maaliskuun alussa.

Maaliskuussa lautakunta päätti pitää voimassa omavaltaisen ”kokeilun” lopettamisen.

· ·

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

TOIMITUS

Tampereen yliopiston tohtoripromootion ohjelmassa on tänä vuonna jumalanpalveluksen rinnalla ensimmäistä kertaa tunnustukseton vaihtoehto. Helsingin yliopistossa vaihtoehtotilaisuus tuli ohjelmaan humanistisessa ja valtiotieteellisessä tiedekunnassa jo 2010-luvun alussa.

Itä-Suomen yliopisto luopui jumalanpalveluksesta promootion osana kokonaan viime vuonna. Tampereen vapaa-ajattelijat esitti vuonna 2022 jumalanpalveluksesta luopumista.

Siinä lautakunta päätti pitää voimassa omavaltaisen ”kokeilun” lopettamisen.

· ·

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

YKI RÄIKKÄLÄ

Ei tarvitse olla nykyajan suomalainen noita tai wicca ollakseen tekemisissä maagisten asioiden kanssa. Suomessahan on ihan oikeasti noidiksi itseään uskovia ja sellaisiksi tekeytyviä. Noidaksi identiﬁoituminen lienee myös imagon luontia ja erikoisuuden tavoittelua, eikä niinkään uskoa magiaan.

Näitä voi käydä ihmettelemässä PakanaFestareilla lokakuussa Espoon Dipolissa. Ja on myös Hengen ja tiedon messut, jossa tapaa jos jonkinlaisia magian harjoittajia, osa oikeasti kykyihinsä uskovia. Mielenkiintoisesti molemmat tapahtumat järjestetään täsmälleen samaan aikaan.

Jos jätetään magian tunnusmerkit täyttävät kirkonmenot pois laskuista, niin on meillä normaalissa sekulaarissa arjessa useita maagisuuteen liittyviä elementtejä ja sanontoja. Aikojen takaista arjen magiaa, joka on säilynyt puhekielessä. Tikapuiden alitse ei ole hyvä kulkea. Musta kissa tien yli ei tiedä hyvää. Perjantai 13. päivä. Koputetaan puuta jne. Ei ole harvinaista sekään, että käytetään lotossa omia onnea tuottavia numeroita. Monet lausahtavat ”terveydeksi”, jonkun aivastettua. Alun perin se tarkoitti toivotusta, ettei paholainen valtaa aivastajan sielua, kun se väliaikaisesti käväisee ulkoilmassa. Tosi asianharrastaja täytyy olla, jos viskaa suolaa vasemman olan yli, sinne missä ne pahat henget vaanivat.

Ei ole tyystin harvinaista sekään, että joku, jolla jumaluskoa ei ole, rukoilee illalla, jos on kriisi tai jotta joku ongelma hälvenisi. Luterilaisuuden mukanaan tuoma tapa – ja taikauskoinen riitti. Samaan perustuu se, että välttää ajattelemasta kauheita jostain epämiellyttävästä henkilöstä, ettei asia oikeasti toteutuisikin. Ja sitä puuta koputetaan kolmesti, kun on puhuttu jostain henkilöstä ikäviä. Ainakin sanojen tasolla tämä on arjen magiaa, vaikka ei siihen uskoisikaan.

Monet urheilijat tekevät ristinmerkin tai suutelevat ristikorua ennen suoritustaan. Kyse on ilmiselvästi uskonnollisuuteen kääritystä taikauskoisesta rituaalista. Eräs jääkiekkoilija mutisi mailalleen ennen ottelua ”be good to me”. Todennäköisesti urheilija ei edes tiedosta tekevänsä arjen magiaa.

Katri Ylinen haastatteli kirjassaan Saatanallinen paniikki espoolaista kuntapoliitikko Jiri Kerosta. Tämä on kirjoittanut mm. kirjan Pekka Siitoinista, joka oli okkultismiin höyrähtänyt natsi. Keronen kertoi aikoinaan viiltäneensä käsivarteensa ja piirtäneensä verellään juutalaisia (!) symboleja, joilla yritti herättää rakentamansa nuken henkiin. Hänestä taika onnistui. Hän jatkoi, että ”magia toimii vain niille, jotka eivät usko siihen”. Ristiriitaista, mutta Keronen onkin huomiohakuinen. Hän on myös saatananpalvoja, mikä on kyllä mielenkiintoista sikäli, että hän on ainakin kuluvan vuoden kuntavaaleihin saakka ollut perussuomalaisten valtuutettu.

Taikamenoja häissä

Kirkkohäät edustavat mainiosti kristinuskon ja taikauskon synkretismiä. Kun kirkkovihkimys Herran kasvojen edessä on suoritettu, on vuorossa heti kirkon portailla riisin tai kukkien terälehtien tms. heitto. Kyseessä on hedelmällisyyden taikariitti. Häissä heitetään morsiuskimppu, mikä tarkoittaa, että sen kiinni nappaaja on seuraava naimisiinmenijä. Taikamenoihin niin ikään kuuluu hääkakkua leikatessa se kuuluisa jalan polkaisu, jossa määräytyy yhteisen pesän kaapin paikan päättäjä.

Kirkon edessä tapahtuva hedelmällisyysriitti on kyllä mielenkiintoinen juttu. Ei liene yksikään pappi kieltänyt tätä pakanallista taikamenoa kirkossaan. Heti Herran alttarilta siirrytään muinaisaikojen takaiseen pakanalliseen taikariittiin. Tosin riisi on tullut vasta 30-luvulla ja lienee useimmissa kirkoissa jo kielletty – mutta ei riitin pakanallisuuden vuoksi, vaan siksi, että se sotkee paikkoja ja voi olla vahingollista pikkulinnuille.

Kirkoissakin toteutetaan magiaa joka sunnuntai. Pyhällä ehtoollisella seitinohut vehnästä tehty öylätti muuttuu kummasti Jeesuksen ruumiiksi ja viini tämän vereksi. Analogia on täsmälleen yhteensopiva ammoisten ihmissyöjäkulttuurien maagiseksi uskomukseksi: vihollisen ruumiin voima siirtyy sen syöjään.

Arvostettu on Facebookin hömppäjuttujen jakosivu. Joku aika sitten siellä oli teksti ”Tutkijat ovat varmoja: nämä ovat 5 tapaa, joilla vainajat yrittävät ottaa sinuun yhteyttä. Lue lisää kommenteista!” Tällä kertaa klikkasin nähdäkseni, miten asiaa kommentoidaan. Ei yllättävää, että moni todella uskoi rajan taakse menneiden keskustelevan telepaattisesti. Yksi tiesi, että ulkona loikkivat ja tuijottamaan jäävät rusakot kertovat muutaman viikon päästä jonkun läheisen kuolevan. Asun maalla ja näen usein tuijottavia kauriita. Mahtavatko nämä ennustaa jotain?

Neuroosit ovat lähellä taikauskoa. Neurootikon on pakonomaisesti toteutettava tiettyjä omia rutiinejaan tai kaikki hajoaa. Arjen magiaa rutiininomaisesti noudattavat eivät ihan ole neurootikkoja, kun taas neurootikko ei koe olevansa taikauskoinen. Neuroosi on psyykkinen häiriötila. Voi miettiä, kuinka paljon aikojen takaisissa taikauskomusten kehittelijöissä on ollut neurootikkoja. Tai kuinka paljon psyykkiset häiriöt ovat olleet uskonnollisten uskomusten takana.

Ylipäätään maallistumisen myötä uskonnollisia tai kvasiuskonnollisia tapoja harjoitetaan vähemmän kuin aikoinaan, ja jäljelle jääneitä käytetään useimmiten arjen huvituksena. Mutta absurdisti monet taikauskolle naureskelevat voivat ottaa (ainakin puoliksi) todesta horoskoopit. Ja Hengen ja tiedon messut kuten PakanaFestarit vetävät hyvin yleisöä. Astral-TV voi sekin oikein hyvin.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

VENLA PARANTAJA

Benjamin Pitkänen on eläinoikeusvaikuttaja ja Viral Vegans ry:n perustajajäsen ja toiminnanjohtaja. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri. Hän tekee täysipäiväisesti työtä muunlajisten eläinten oikeuksien puolesta.

Miksi eläinten oikeudet?

Oma tieni eläinoikeusvaikuttamiseen virisi yliopistossa opiskellessa, kun huomasin, että usein luennoilla historian suurista epäoikeudenmukaisuuksista puhuttiin imperfektissä ja ihmeteltiin, miten joskus ihmiset tukivat orjuutta tai muiden ihmisryhmien sortoa. Eläinteollisuutta ei juuri ikinä nostettu esiin luentosaleissa tai yliopistoyhteisössä, vaikka se on yksi aikakautemme suurimmista eettisistä ongelmista ja yksi ekokriisin pääajureista. 2021 tartuin tuumasta toimeen.

Tuolloin taisi olla se KFC-ravintolan avajaisiin liittyvä tempaus, jossa ilmaisitte mieltä miljardien kanojen ja muiden sorrettujen eläinten puolesta?

Kyllä. Halusin omalla panoksellani edistää eläinoikeuksien toteutumista yhteiskunnassa.

Mikä on pitänyt sinut kiireisenä?

Rakkaat eläimet, joita syömme -esikoistietokirjan julkaisu. Kirjoitin sen yhdessä Viral Vegans -kollegani Pavel Tahkovuoren kanssa. Kirjaprojekti oli tiukka rutistus, joka kuitenkin palkittiin kirjan ilmestyttyä elokuussa 2024. Se sai mahtavan vastaanoton.

Kirjakiertueen lisäksi olen edistänyt kasvipohjaista ruokamurrosta esimerkiksi tekemällä puhujakeikkoja, tapaamalla yhteiskunnallisia vaikuttajia niin Suomessa kuin ulkomaillakin sekä kertomalla kasvipohjaisuuslinjauksista yrityksissä ja tapahtumissa. Tämän lisäksi tavoitan kymmeniä tuhansia ihmisiä niin oman kuin järjestömme sosiaalisen median kanavissa ja annan eläinoikeuksista usein haastatteluja medialle.

Mihin arvomaailmasi pohjautuu? Miksi?

Arvomaailmani yksi perustavista pilareista on vegaaninen elämäntapa, jossa vältetään eläinperäisiä tuotteita niin ruoassa kuin myös kulutustavaroissa. Veganismissa ei ole kyse vain ruokavalinnasta, vaan tavoite on laajempi: eläinten kärsimyksen ja hyväksikäytön lopettaminen pysyvästi. En usko, että tulevaisuudessa kukaan kaipaisi teurastamoja tai eläintehtaita, joissa miljoonia eläinyksilöitä pidetään vangittuna.

En syntynyt vegaaniksi, ja vielä lukiossa lempiruokiani olivat kinkkukiusaus ja maito. Päätökseni vegaaniksi ryhtymisestä syntyi kuitenkin hetkessä vuonna 2016. Katsoin Earthlings-dokumenttielokuvan. Se paljasti eläinteollisuuden karun todellisuuden, jonka jälkeen en löytänyt enää syytä jatkaa eläinperäisten tuotteiden kuluttamista. Tämä elämänmuutos on ollut yksi parhaista päätöksistäni.

Eli tieto sai sinut muuttamaan toimintaasi?

Kyllä. Eläinteollisuuden arki on täynnä eläinten riistoa, minkä takia lopetin kaikkien eläinperäisten tuotteiden kuluttamisen. Maidon saamiseksi emolehmä keinosiemennetään ja vasta synnyttämisen jälkeen hän tuottaa maitoa, joka on tarkoitettu vasikoille. Vasikat erotetaan emoista, mikä on traumaattista emolle. Maidontuotannossa lehmä elää keskimäärin noin viisi vuotta ennen teurastusta, vaikka luonnossa lehmä voisi elää 20-vuotiaaksi.

Kananmunat jätin kun opin, että munantuotannossa kukkotiput silputaan tai tukahdutetaan hiilidioksidilla, sillä he eivät tuota kananmunia. Kaikki munijakanat kaasutetaan keskimäärin noin 1,5 vuoden iässä, koska he ovat niin heikossa kunnossa. Myös kalat tuntevat kipua ja ovat tietoisia yksilöitä, minkä takia en syö myöskään heitä.

Sanot että eläinoikeuksien edistäminen on myös ihmisoikeuksien edistämistä. Miten?

Kirjassamme tuomme esille, kuinka monet eläintiloilla työskentelevät työntekijät ovat traumatisoituneita ja kärsivät mielenterveysongelmista, sillä he ovat kykenemättömiä auttamaan hoitamiaan eläimiä. On hyvä muistaa, että samanaikaisesti, kun monen on vaikeaa katsoa videoita tai kuvia eläintilojen karusta arjesta niin Suomessakin monet ihmiset joutuvat tekemään töitä näissä oloissa.

Miksi näistä asioista puhuminen laukaisee niin voimakkaita reaktioita ihmisissä?

Yhteiskunnassamme on ristiriitoja eläinten kohtelussa: koiran lyömistä pidetään julmuutena, mutta lehmän tappaminen ruoaksi on normaalia – ja molempien vastustaminen usein leimataan ääriajatteluksi. Voisi jopa sanoa, että eläinten hyväksikäyttö on ideologia, joka rinnastuu uskontoon, koska olemme oppineet näkemään eri eläinlajit eri tavoin ilman kestävää perustetta. Koiria pidetään lemmikkeinä, sikoja ruokana ja luonnoneläimiä metsästyskohteina, vaikka kaikki nämä eläimet jakavat samat perustavanlaatuiset tarpeet, tuntevat kipua ja kaipaavat suojelua. Johdonmukaisuuden nimissä meidän ei tulisi käyttää eläimiä ravinnoksemme varsinkaan, kun se ei ole enää nyky-yhteiskunnassa välttämätöntä terveyden kannalta.

Elätkö arvojesi mukaista elämää?

Kyllä, elän elämää, joka heijastaa arvojani. Vegaanisuus ei tunnu lainkaan luopumiselta, sillä en koe menettäväni mitään siinä, etten tue eläinten tappamista ja kaltoinkohtelua.

Et koe uskontojen vaikuttavan isosti ajatteluusi. Mitä sanot ihmisille, jotka väittävät, että uskonnottomuus tarkoittaa myös moraalittomuutta?

Moraali on ollut ihmisille tärkeä osa elämää kauan ennen nykyisten uskontojen syntyä, ja se kehittyy edelleen monista tekijöistä, kuten kulttuurista, yhteiskunnan normeista ja yhteisöllisistä arvoista. Vaikka monille uskonto tarjoaa moraalisia suuntaviivoja, uskonto ei ole ainoa tapa löytää tai kehittää omaa moraalia. Moraali on syvällinen ja monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttaa myös empatia, oikeudenmukaisuus ja ihmisten välinen solidaarisuus.

On totta, että uskonnottomuus ei itsessään tee ketään automaattisesti hyväksi tai huonoksi – aivan kuten uskontokaan ei tee. Eri arvopohjista tulevat ihmiset voivat olla moraalisia tai epäeettisiä riippumatta siitä, pohjaako heidän elämänsä uskonnolliseen vai maalliseen ajatteluun. Esimerkiksi eläinten oikeuksien kohdalla suurin osa uskonnottomista tukee vielä eläinten tappamista ja kaltoinkohtelua ostamalla eläinperäisiä tuotteita. Yhteiskunnassamme eläinoikeudet ovat musta piste, jonka moraaliset vääryydet sivuuttaa vieläkin suurin osa ihmisistä maailmankatsomuksesta huolimatta.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillemme?

Haastan jokaisen miettimään omia kulutustottumuksiaan ja miettimään, läpäisevätkö omat ruokailutottumukset etiikan kultaisen säännön: ”Älä tee muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

⬝ ⬝ ⬝

Vapaa Ajattelija julkaisee eri kansalaisjärjestöissä ja -liikkeissä toimivien aktiivien haastatteluja. Lehti tai Vapaa-ajattelijain liitto ei haastattelujen julkaisulla ota kantaa niiden tavoitteiden puolesta eikä vastaan. Eri järjestöjen toiminnasta voidaan saada oppia myös Vapaa-ajattelijain tavoitteiden ajamiseen.

Toimitus

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

ESA YLIKOSKI

Laurea-ammattikorkeakoulun sosionomin opintoihin tehty Miia Janssonin ja Johanna Kälkäjän opinnäytetyö käsittelee tärkeää ja vähän tutkittua aihetta eettisesti ja menetelmällisesti hyvin perustellulla tavalla. Tuloksissa on merkittävää tietoa uskontokuntiin kuulumattomien lasten ilmeisen yleisestä syrjinnästä heidän vanhempiensa sanoittamana. Monet vanhemmat olivat kokeneet vähättelyä ja syyllistäviä asenteita, kun olivat esittäneet vain Opetushallituksen ohjeiden noudattamista. Työ ”antaa äänen” uskontokuntiin kuulumattomille vanhemmille.

Opinnäytetyön tilaajana oli Vapaa-ajattelijain liitto ja sen työelämäohjaajina olivat Riku Bähr ja Esa Ylikoski. Kursivoidut lainaukset alla ovat yhteenvedon ja johtopäätösten sivuilta 54-60.

Vanhemmat vastasivat kokevansa kuormittavaksi sen, että heidän täytyi toimia aktiivisesti koulun suuntaan saadakseen lastensa perus- ja ihmisoikeudet toteutumaan lainsäädännön ja OPH:n ohjeistuksen mukaisesti. Monet vanhemmat kertoivat saaneensa koululta osakseen epäasiallista suhtautumista, kun he olivat huomauttaneet koulun käytänteisiin liittyvistä epäkohdista. Tämä ilmeni vanhempien mukaan vähättelynä ja vanhempia syyllistävänä asenteena. Osa vanhemmista koki tulleensa koulun puolelta leimatuksi hankalaksi vanhemmaksi. Koulun ja kodin yhteistyön kerrottiin olevan onnistunutta tilanteissa, joissa koulu on ollut aloitteellinen tiedottamisessaan sekä kuunnellut vanhempien antamaa palautetta, parantanut tiedotusta ja järjestelyjä sekä suhtautunut palautteeseen asiallisesti.

Tutkimuksen tuloksista nousi, että vanhempien tyytyväisyys tilaisuuksista tiedottamiseen on kokonaisuudessaan heikkoa. Tyytyväisiä olivat ne vanhemmat, jotka kokivat koulun noudattavan asiaan liittyvää OPH:n ohjeistusta. Erittäin tyytyväisiä olivat vain ne vanhemmat, joiden mukaan tarvetta tiedottamiselle ei ollut, sillä uskonnollisia tilaisuuksia ei sisältynyt lainkaan koulun toimintaan.

Koulupäiviin liitettyjen uskonnollisten tilaisuuksien vaihtoehtoisen ohjelman järjestämisessä on laajasti vakavia ongelmia. Varsin harvalla on aihetta kiitoksiin. Vieläkin harvempi saattoi lämpimästi kiittää siitä, että ev.-lut. kirkon uskonnollisia tilaisuuksia ei koulupäiviin liitetä, vaikka Opetushallituksen ohje antaa siihenkin selvän mahdollisuuden, jopa kehotuksen, jos asianmukaisen vaihtoehdon järjestämisessä on vaikeuksia.

Vanhempien mukaan vaihtoehtoinen tilaisuus on usein ollut vähempiarvoinen tai sitä ei järjestetty lainkaan. Vaihtoehtona kirkkokäynnille oli vanhempien mukaan tarjottu esimerkiksi osallistumista toisen luokan äidinkielentunnille tai videoiden katsomista luokassa. Vanhemmat kertoivat lapsen kokeneen eriarvoisuuden tunteita myös siksi, että vaihtoehtoiseen tilaisuuteen osallistuneet olivat jääneet koululle, toisten päästessä retkelle esimerkiksi bussikyydityksellä. Useissa vastauksissa tuotiin esille myös se, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuneet olivat saaneet herkkuja, kun taas vaihtoehtoisessa tilaisuudessa ei ole ollut mitään tarjottavaa. Tällaiset koulupäivään sisältyvät epäreiluuden kokemukset olivat vanhempien vastausten perusteella aiheuttaneet lapselle eriarvoisuuden tunnetta.

Vanhemmat kertoivat kokemuksista, joissa lapsi on joutunut osallistumaan uskonnollisia elementtejä, kuten rukoilemista tai virsien laulamista, sisältäviin tilaisuuksiin, vaikka niitä oli esitelty kaikille sopivina tilaisuuksina. Tällöin lapsi on saattanut altistua uskonnon harjoittamiselle ilman omaa tai vanhemman suostumusta.

Kehittämisehdotuksia

Mikäli kouluaikaan sidotaan uskonnollisia tilaisuuksia ja uskonnon harjoittamista, eritysjärjestelyt ovat kouluissa tarpeen. Onhan koulupäivään liitetty jumalanpalvelus jo sinänsä erikoisjärjestely, joka on opetussuunnitelman linjaaman uskonnollisen ja katsomuksellisen sitouttamattomuuden sekä yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallinen.

Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että vanhemmat kokivat haasteelliseksi koulun toiminnan tiedotukseen ja tilaisuuksien järjestämiseen liittyen. Vastauksia voitaisiin tulkita niin, että koulujen olisi hyvä tarkastella näihin asioihin liittyviä toimintatapojaan. Uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen turvaksi erikoisjärjestelyjä on kouluissa tarpeen järjestää, mikäli kouluaikaan sidotaan uskonnollisia tilaisuuksia ja uskonnon harjoittamista.

Muutama vanhempi kertoi, että kouluun oli perustettu työryhmä vastaamaan vaihtoehtoisten tilaisuuksien järjestämisestä. Työryhmässä olisi mahdollista puntaroida useita erilaisia aiheeseen liittyviä näkökulmia ja löytää uusia ratkaisuja. Lisäksi tilaisuuksien järjestäminen ei työryhmätyöskentelyssä jää vain yhden henkilön vastuulle. Suunnitteluun panostamalla voidaan parantaa tilaisuuksien yhdenvertaisuutta ja lapsen osallisuuden kokemusta. Näin toimien vaihtoehtoisten tilaisuuksien toteutus voisi olla laadukkaampaa ja lapsen etu tulisi paremmin huomioiduksi. Toimintakulttuurin muutoksella on mahdollista kehittää malleja, jotka vähentävät uskontokuntiin kuulumattoman oppilaan kouluaikaan sisältyviä ulkopuolisuuden kokemuksia. Jo toimimalla olemassa olevien ohjeistusten mukaisesti, voisi koulu turvata kaikkien lasten yhdenvertaisemman kohtelun katsomuksesta riippumatta.

Perusratkaisu ongelmiin saa kannatusta:

Kouluissa voidaan päätyä siihen, ettei koulun työaikana toteutettavia uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia ole lainkaan. Varsinkin silloin, kun koulun on vaikeaa toteuttaa uskonnollinen tilaisuus ja sen vaihtoehtoinen tilaisuus lakien ja OPH:n ohjeiden mukaisesti, olisi koulun pidättäydyttävä niiden järjestämisestä. (OPH 2022.) Kaikki kyselyyn vastanneet vanhemmat kannattivat ajatusta siitä, ettei uskonnollisia tilaisuuksia järjestettäisi kouluaikana. Vanhemmat perustelivat näkemystään sillä, että koulun tulisi olla neutraali ja uskontoihin sitoutumaton ympäristö.

Oppikirjoja elämänkatsomustietoon! Myös elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyjen puutteista tuli tietoa, johon esitettiin myös ratkaisumahdollisuuksia. Aineen oppikirjan hankkiminen ehkä pienelle ET-ryhmälle voisi olla perusteltua myönteistä erityiskohtelua riippumatta siitä, onko enemmistön uskonnon opetuksessa oppikirja. Myös hyppytuntien välttämiseen ja koulukyytien järjestelyihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Vastauksista ilmeni, että ET-opetukseen osallistuvien opetusjärjestelyissä oli jonkin verran eriarvoisuutta verrattuna uskontoon. Yleisimpinä epäkohtina vastauksista mainittiin oppikirjan puute sekä tuntisijoittelusta johtuvat hyppytunnit. Vanhemmat toivat esiin myös ongelmia tilanteissa, joissa ET-opetus on järjestetty toisessa koulussa, eikä kuljetusta ollut järjestetty asianmukaisesti. Yhdenvertaisuusvaltuutetun (2024b) mukaan koulutukseen liittyvät käytännön järjestelyt on tehtävä niin, ettei kukaan vakaumuksensa vuoksi joudu eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin. Esimerkiksi lukujärjestystä ja kuljetuksia suunniteltaessa on otettava huomioon, etteivät järjestelyt aseta oppilaita eriarvoiseen asemaan uskonnosta tai vakaumuksesta johtuen.

Peruskoulun arkea raamittaa huomattavan paljon myös taloudelliset seikat, jotka voivat johtaa esimerkiksi siihen, ettei kaikkiin oppiaineisiin ole mahdollista saada omaa kirjaa. Kun kyse on katsomusaineesta, olisi kuitenkin tärkeää, että oppilaat tuntisivat oman katsomuksensa yhtä arvostetuksi verrattaessa muihin katsomusaineisiin. ET-oppilaiden kouluarkeen sisältyy toistuvasti jaottelevia erityisjärjestelyjä, jotka eivät välttämättä tue oppilaan tunnetta yhdenvertaisuudesta tai osallisuudesta tärkeänä yhteisön jäsenenä. Esimerkiksi ET-kirjan hankkiminen voitaisiin nähdä keinona lisätä oppilaan yhdenvertaisuuden kokemusta.

Opinnäytetyön yhteenvedossa, johtopäätöksissä ja pohdinnassa on myös hyviä ja kannatettavia kehittämisehdotuksia, joista olennainen osa on yllä.

Oppilaitoshuolto mukaan merkittävänä resurssina

Merkittävänä kehittämisehdotuksena työssä on oppilashuollon mahdollisuuksien esille nostaminen ja viittaukset laajemminkin sosiaalityön näkökulmiin. Oppilashuolto voisi olla osallisena luomassa toimintatapoja, jotka turvaisivat oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutumisen.

Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien näkemyksiä oppilashuollon mahdollisuuksiin uskontokuntiin kuulumatto man oppilaan yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi. Vanhempien vastausten perusteella oppilashuolto voisi olla osallisena luomassa kouluun toimintatapoja, jotka turvaavat oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutumisen. Lisäksi oppilashuolto voisi huomioida vähemmistöryhmien osallisuuden nykyistä paremmin. Myös aktiivinen keskustelu vanhempien kanssa nähtiin oppilashuollon tärkeäksi tehtäväksi.

Oppilashuollon velvollisuutena voitaisiin nähdä, että se varmistaisi koulun toimivan lakien ja ohjeistuksien mukaisesti. Monialaisena työryhmänä oppilashuoltoryhmä on avainasemassa havainnoimaan kouluyhteisössä mahdollisesti esiintyviä eriarvoistavia käytäntöjä. Vähemmistöryhmien näkökulma ja osallisuus olisi hyvä huomioida koulun toiminnassa nykyistä paremmin, jotta kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kouluaikana järjestettäviin tilaisuuksiin ilman syrjintää tai ulkopuolisuuden tunnetta.

Oppilashuoltoryhmän jäsenenä toimiva koulukuraattori voisi sosiaalihuollon asiantuntemuksellaan tuoda esiin huomioita peruskoulun eriarvoistaviin järjestelyihin liittyen. Jo puheeksi ottamalla voidaan saada aikaan muutoksia peruskoulun toimintakulttuuriin. Tuomalla vähemmistöryhmän asemaa esiin, kuraattori voisi lisätä koko koulun henkilökunnan ymmärrystä vähemmistöaseman vaikutuksista yksilön elämään. Suunnitelma uskontokuntiin kuulumattomien ja muiden vähemmistöryhmien yhdenvertaisuuden toteutumisesta opetukseen ja uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyen voitaisiin kirjata myös koulun yhdenvertaisuussuunnitelmaan.

Jäävätkö oppilashuollon ja siihen kuuluvien kuraattoripalveluiden tarkoitus ja tavoitteet kuitenkin etäisiksi ja osin tuntemattomiksi oppilaiden vanhemmille? Opettajan keskeisimpänä tehtävänä voidaan pitää opetustyötä. Opettajan koulutus eikä käytettävissä olevat resurssit välttämättä tue vähemmistöaseman vaikutusten huomioimista. Tämä tukee ajatusta siitä, että sosiaalihuollon asiantuntijuutta voisi nostaa nykyistä vahvemmin kouluissa toteutettavan opetustyön rinnalle.

Tutkimuksessa keskityttiin oppilashuollon mahdollisuuksiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Myös kysymysasettelu ohjasi vastaajia pohtimaan juuri oppilashuollon mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan. Vastauksissaan vanhemmat kuitenkin toivat esille myös muita keinoja. Opettajien aiheeseen liittyvää koulutusta tulisi vanhempien mielestä lisätä. Vanhemmat painottivat vastauksissaan, että oppilashuollon lisäksi myös opettajien tulisi sitoutua perusopetuksen arvoihin ja yhdenvertaisiin käytäntöihin.

Sosionomin AMK opintoihin tehty opinnäytetyö on tilaajan näkökulmasta kiitettävä. Sen tulokset valitettavasti vahvistavat Vapaa-ajattelijain liiton vuonna 2021 tekemän kyselytutkimuksen tuloksia Koulukyselystä aihetta johtopäätöksiin kunnissa, Vapaa Ajattelija 2/2021 ja Koulukyselystä johtopäätöksiin kunnissa, Vapaa Ajattelija 3/2021). Opinnäytetyön ehdotuksia on täysi syy viedä eteenpäin peruskouluissa. Työn nettiosoite on theseus.fi/handle/10024/875008.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

PERTTI LAINE

Veriarvot rajojen yli ja paineet tapissa. Kysyin lääkäriltä, pitäisikö tuota lähemmin tutkia. Nuori nainen vastasi: ”Ei tässä vielä Monosta tarvitse soittaa, jatketaan seurantaa.” Silloin aloin kuulostella tarkemmin elintoimintojani. Eikä kauheasti edes tarvinnut, öiset jalkakrampit ja vuorokauden ympäri satunnaisesti ilmestyvä migreeniaura pitivät minut tietoisena siitä, etten kovin hyvässä kunnossa ole.

Tulipa sitten se päivä, kun virtsa äityi punaviinin väriseksi ja menin lääkäriin, kerroin tilanteen. Löytyihän se syyllinen: kehossani oli salaa kasvanut vieras, 9 x 5 sentin kokoinen kasvain. Se oli vallannut munuaisen, joka oli jo osittain nekroosissa. Lisäksi munuaislaskimo oli täysin tukossa. Jos se pato olisi lähtenyt liikkeelle, olisin voinut kupsahtaa milloin tahansa.

Leikkaukseen oli vajaa kuukausi aikaa. Sitä ennen puuhastelin kotona minkä väsymykseltäni jaksoin. Ei ollut onneksi kauheasti hoitamattomia asioita, kaikki velatkin oli tullut otsa hiellä maksettua.

Tein kuolinsiivousta, Sorttiin meni muutamakin kuorma. Eipä tilaa loppujen lopuksi kauheasti lisää tullut. Sitten kirjoitin suurella hartaudella kirjeen vaimolleni, ohjeita jälkeisteni asioiden hoitamiseksi. Pankkitilit, salasanat (paitsi OnlyFans ) sekä viitteelliset ohjeet hautajaistoiveistani. Kirjoitin, etten ole tilaisuutta näkemässä, joten voit toteuttaa sen ihan miten haluat, mutta kannat sitten loppuelämäsi katumusta siitä, jos ei viimeinen tahtoni toteutunut.

Eräänä päivänä kävelin leikkaussaliin. Kapea kuin silityslauta, leikkauspöytä, jolle kävin makaamaan. Siinä sitten ympärillä hääri väkeä. Varmisteltiin, että olihan se tuo vasen puoli. Vastasin, että möykky on sen verran iso, että kai se löytyy, teki kirurgi viillon kummalle puolelle tahansa. Sitten näkymä silmissäni pysähtyi, oli pimeää ja joku sanoi huomenta.

Oli kulunut kahdeksan tuntia. Makasin heräämössä. En ollut irronnut ruumiistani, enkä päässyt seuraamaan leikkausta. Saatana, Kristus eikä edes alempiarvoinen enkeli ilmestynyt puhuttelemaan minua. Ei näistä nykyajan opiaateista ole mihinkään, kun ei yhden yhtäkään hallusinaatiota!

Siellä minä sitten makasin viisi yötä sairaalassa. Vaikka oli aikaa ajatella, enpä paljon jaksanut miettiä yhtään mitään. Kotona meni vielä melkein viikko, etten paljoa jaksanut liikkua, mutta olin sentään elossa.

Nyt, puoli vuotta myöhemmin, olenko muuttunut mies? Kukaan ei ole ainakaan mitään maininnut, paitsi toki elopainon laskua ei voi olla huomaamatta. Olen luonteeltani ollut aina rauhallinen, vaikka olen elämässäni kokenut paljonkin vastoinkäymisiä. Siinä onkin ehkä merkittävin muutos. Moni menneisyydessä tapahtunut negatiivinen asia lakkasi vaivaamasta. Niiden merkitys nykyisyyteeni vain katosi.

Yleisesti suhtautuminen elämään muuttui, ei välinpitämättömäksi, mutta sellaiseksi, etten kanna murheita asioista, joihin en voi vaikuttaa. Keskityn enemmän asioihin, joista minulle on todellista iloa: saan soittaa, tehdä omaa musiikkia ja viettää aikaa ystävien kanssa. Ja mikä tärkeintä, uskalsin oikeasti katkaista kaiken yhteydenpidon ihmisiin, joiden kanssa en oikeasti halua olla tekemisissä.

Epikuros katsoi, että kuolemaa ei tulisi pelätä, koska se ei ole meille mitään. Hänen mukaansa, kun olemme olemassa, kuolema ei ole läsnä, ja kun kuolema on läsnä, meitä ei enää ole. Siksi kuolema ei voi aiheuttaa meille kärsimystä. Ajattelen, että kuolema on minulle samanlainen kuin nukutus leikkaussalissa, aivoni lakkaavat toimimasta ja en ole enää olemassa itselleni.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

EERO SUORSA

Uuskarismaattisilla ja erittäin oikealle kallistuneilla megakirkoilla menee maailmanlaajuisesti erittäin lujaa niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Yhdysvaltain hiljattain virkaan astunut presidentti Donald Trump on osoittanut tämän jo virkakautensa ensimmäisten päivien aikana asetuksilla, jotka ohjasivat Trumpin USAIDin ulkomaan apuun kohdistuvien leikkauksien myötä syntyneitä varoja Franklin Grahamin Samaritan Purse -hyväntekeväisyysjärjestölle Huonommin kävi Yhdysvaltain katolisen kirkon hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka eivät säästyneet Elon Muskin johtamalta armorahojen kululeikkurilta ilmeisesti Trumpiin kohdistuneesta arvostelusta johtuen.

Franklin Graham on eräs Trumpin ”suosikkipastoreista”, eikä edesmenneen Billy Grahamin poika ole ainoa. 12. helmikuuta Trump nimitti tele-evankelista Paula White-Cainin johtamaan hiljattain perustettua Valkoisen talon uskontoimistoa. Trumpin suhde menestysteologiaan ulottuu tosin jo paljon kauemmas; 1970-luvulla Trumpin isä kiinteistö-oligarkki Fred Trump kuului Norman Vincent Pealen Marble Collegiate Churchiin, jossa saarnattiin menestysteologiaa. Myöhemmin Peale vihki Trumpin ja tämän ensimmäisen vaimon Ivankan, vuonna 1977.

White-Cain on avoin menestysteologi; menestysteologiassa saarnataan avoimesti taloudellisen menestyksen olevan jumalalta peräisin olevia siunauksia, köyhyyden, konkurssien ja sairauksien taas olevan merkkejä epäuskosta tai saatanan vaikutuksesta. White-Cainia on pidetty kovan linjan menestysteologina, jossa uskoa ilmaistaan nimenomaisesti kylmillä liiketaloudellisina ilmaisuilla.

White-Cainin nimityksessä kulminoituu hänen yli 20 vuotta jatkunut suhteensa Trumpin hengellisenä neuvonantajana. Ennen Trumpia White-Cainin ”hengellisenä asiakkaana” oli mm. Michael Jackson. White-Cain on myös muuten hyvin verkostoitunut yhdysvaltalaiseen viihdeteollisuuteen mistä käy esimerkkinä White-Cainin avioliitto The Journey -yhtyeen kosketinsoittajan Jonathan Cainin kanssa. Sinänsä ironista on, että The Journeyn kaikkien aikojen suosituin kappale on Don’t Stop Believin eli älä lopeta uskomista. White-Cain ei ole lopettanut uskomista missään vaiheessa ja viime aikojen merkeistä päätellen usko ei ole loppumassa kesken, vaan vauhti kiihtyy.

Rikkaus tulee taivaasta, köyhyys helvetistä

Sekä Trump että White-Cain uskovat taloudellisen menestyksen olevan taivaallinen merkki. White-Cain oli olennainen linkki Trumpin muodostaessa suhdetta Yhdysvaltain uskonnolliseen oikeistoon ja evankalikaaleihin vuonna 2011. White-Cain auttoi takaamaan Trumpille evankelikaalien parista esimerkiksi helluntailaisten ja muiden karismaatikoiden äänet, kun Trump asettui ensimmäistä kertaa ehdolle.

White-Cain myös korosti useaan otteeseen, että Trumpin presidenttiydessä on kyse taistelusta ”Jumalan ja Saatanan välillä”. Ja tämä korostaminen on jatkunut. White-Cain kätilöi Trumpin 6.2. allekirjoittamassa Eradicating Anti-Christian Bias -asetuksessa, joka valtuuttaa oikeusministeri Pam Bondin tutkimaan ”kristittyihin kohdistuvaa” syrjintää kaikissa liittovaltion virastoissa ja Yhdysvaltain armeijassa.

On kuitenkin huomioitava, että Trumpin evankelikaaliset tukijat, eivät ole mitenkään aatteellisesti yhtenäinen joukko edes republikaanien sisällä, ja esimerkiksi White-Cainin nimitys on kohdannut vastustusta juuri kovan linjan menestysteologian takia. Mutta yhtä kaikki, White-Cain on ollut merkittävä kuninkaantekijä äänten takaamisessa Trumpille – ja muiden äänten takaajien hankkimisissa.

Dynastioita ja skandaaleja

Eräs näistä merkittävistä äänten takaa-
jista oli Jerry Falwell Junior, virginialaisen Liberty Universityn johtokunnan puheenjohtaja ja merkittävä poliittinen toimija evankelikaalien parissa. Trump tarjosi Falwellille kiitoksena tästä myöhemmin opetusministerin virkaa hallinnossaan, mutta Falwell kieltäytyi pitäen perusteluna huonoa palkkaa. Falwell on Jerry Falwellin poika, ja isä-Falwell toimi merkittävänä tekijänä Ronald Reaganin valitsemisessa presidentiksi 1980, sekä uudelleen valinnassa 1984. Isä Falwell perusti Virginiaan Tomas Road Baptist Churchin ja valtakunnallisen Moraalinen Enemmistö -järjestön.

Falwellien periaatteisiin on kuulunut myös rotuerottelun ja konfederaation periaatteiden hiljainen (ja ajoittain äänekäs) tukeminen Raamattuun vetoamalla, ja Liberty Universityyn on lähetetty nuoria ympäri Yhdysvaltoja nimenomaan opiskelemaan ”kristillisessä ympäristössä”, mikä on tarkoittanut valkoista ympäristöä. Liberty Universityssä on ollut myös afrikkalais-amerikkalaisia opiskelijoita, mutta vuonna 2021 afrikkalais-amerikkalainen henkilökunta ja osa afrikkalais-amerikkalaisista opiskelijoista erosi Falwellin tehtyä Twitterissä rasistisen rinnastuksen hengityssuojaimien ja Ku Klux Klanin asun välillä.

Sittemmin Falwell Junior on joutunut eroamaan isänsä perustaman yliopiston johtokunnan puheenjohtajan tehtävästä jouduttuaan kiusalliseen viskinhuuruiseen seksiskandaaliin, jonka osapuolina olivat hänen vaimonsa Becki ja näiden kiristyksen kohteeksi joutunut nuori kiinteistövälitysalan opiskelija Giancarlo Granda. Kiristäminen oli jatkunut vuosia. Tapaukseen olivat sotkeutuneet myös Trumpin tuolloinen pahamaineinen asianajaja Michael Cohen joka oli yrittänyt peitellä skandaalin alkulähteitä.

Tuolloin pintaan alkoi nousta myös sekä Jerry Juniorin että Becki Falwellin harjoittama seksuaalinen häirintä kampusalueella, jonka johdosta Liberty Universityn johtokunta päätyi julkisen painostuksen alla eväämään molemmilta päädyn kampusalueelle. Falwell luovutti vuonna 2021 kaikki tehtävänsä veljelleen Jonathan Falwellille ja haastoi entisen työnantajansa oikeuteen perheen nimen väärinkäytöstä.

Asiassa ilmeni lukuisia ristiriitoja: Liberty University edellyttää opiskelijoiltaan tiukkaa seksuaalista kuria, alkoholin ja päihteiden käytöstä pidättäytymistä. Kirsikkana kakun päällä voidaan mainita opetushenkilökunnan olemattomat palkat huolimatta siitä, että Liberty Universityn toiminnan mahdollistavat noin 110 000 opiskelijan lukukausimaksut ja lukuisten konservatiivisten liikemiesten lahjoitukset.

Mikään näistä ei koskenut Jerry ja Becki Falwellia. Jerry Junior kuljeskeli kampusalueella usein päihtyneenä, naukkaillen tequilaa tai viskiä ”vesipullosta” ja nauttien lisäksi miellyttävästä elintasosta. Syyskuussa 2024 Liberty University näytti unohtaneen koko asian: oltuaan sivussa vuodesta 2021 käynnissä olleiden oikeusprosessien takia, Falwell sai palata yliopiston kampukselle yliopiston ja Falwellin soviteltua asian oikeussalin ulkopuolella. Molemmat saivat sankarin vastaanoton henkilökunnan taholta. Kaikki on annettu anteeksi kristillisessä hengessä.

Yliopiston johto ei kolmen vuoden aikana millään tavalla pahoitellut Falwellien toimintaa; vain kampuksen pastori ja sosiaalityöstä vastannut pyysi omassa asemassaan Falwellien toimintaa anteeksi vuonna 2021, ja joutui eroamaan. Myös Falwell Juniorin yhteydenpito Donald Trumpiin on jatkunut; Trumpin jouduttua salamurhayrityksen kohteeksi Falwell on puhunut tämän kanssa päivittäin puhelimessa. Falwell Junior on kertonut olevansa ylpeä itsestään.

Mitä kuuluu Australiaan?

Koska megakirkot toimivat kuin monikansalliset yritykset ja käyttävät itse myös tällaista retoriikkaa, on perusteltua käyttää ilmaisua kasvuodotukset: megakirkoille odotetaan merkittävää jäsenmäärän kasvua Saharan eteläpuolisessa Afrikassa seuraavan vuosikymmenen aikana.

Merkittäviä kasvualueita löytyy myös Latinalaisesta Amerikasta, jossa esimerkiksi Kolumbiassa maanosan vanhoillisimpiin kuuluvan katolisen kirkon vanhahtaviin eleisiin puettu sanoma ei enää vetoa nuorempaan 2000-luvulla syntyneeseen väestöön, vaan tilalle halutaan jotain nuorekasta ja vetreämpää, glitteriin ja populaarikulttuurin kuvastoon puettua dynaamista uskonsanomaa.

Vastaavalla tavalla megakirkot tekevät laajentumissuunnitelmiaan myös Itä-Euroopassa, kuten Romaniassa ja Ukrainassa, jossa lasketaan olevan merkittävää kasvupotentiaalia 2020-luvulla ortodoksisten ja katolisten kirkkojen kustannuksella.

Vaikka sama sanoma olisi yhtä vanhoillista kuin katolisella kirkolla tai ortodoksisilla kirkoilla niin uuskarismaattiset helluntaiseurakunnat vetävät väkeä. Tarkkoja lukuja on tosin hankala saada, mihin liittyviin syihin tulen tässä artikkelissa palaamaan.

Mutta mitä kuuluu kansainvälisesti tunnetuimmalle ilmiölle megakirkkojen parissa, australialaislähtöiselle, helluntailaiselle Hillsong Churchille?

Tämä artikkeli ehti muhimaan eräänlaisen jatko-osan ideana Vapaa Ajattelija -lehteen siitä pitäen, kun olin alustamassa aiheesta Helsingin seudun vapaa-ajattelijoiden VAbaarissa Kalliossa marraskuussa 2017. Samana syksynä olin haastattelut Uskomattomaan (nykyisin Uskomaton Vapaa Ajattelija) australialaista entistä Hillsong kirkon jäsentä Tanya Levinia tämän kirjan People in the Glass Houses: An Insider’s Story of Life in and out of Hillsong pohjalta.

Istuessani samana iltana bussissa matkalla takaisin Turkuun en osannut kuvitella, miten asiat kehittyisivät. Seitsemän vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon, kuten tämän artikkelin alussa on kerrottu. Hillsongista on julkaistu dokumenttisarja, kokopitkä dokumenttielokuva ja useita tutkivan journalismin artikkeleita. Näissä dokumenteissa on ollut haastateltavana myös Levin.

Megakirkoille ja niiden pastoreille voi kuulua paljon vaikutusvaltaa, kuten jo vuonna 2017 mainitulle Hillsongin silloiselle johtajalle Brian Houstonille. Houston toimi Australian ensimmäisen helluntailaisen pääministerin Scott Morrisonin hengellisenä neuvonantajana, ja pääsi vuonna 2019 Valkoiseen taloon tapaamaan Donald Trumpia. Kukaan ei tosin ottanut vastuuta Houstonin kutsun järjestämisestä, kaikkein vähiten tuolloinen pääministeri Scott Morrison, koska Houstonia tutkittiin tuolloin hänen isänsä Frank Houstonin harjoittaman lasten seksuaalisen hyväksikäytön salaamisesta. Houston vain ”päätyi” Valkoiseen taloon.

Hillsongilla meni myös taloudellisesti hyvin: kirkko oli onnistunut hyödyntämään vuonna 2008 läpimennyttä lakia, joka teki kaikista uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta liiketoiminnasta verovapaata. Kirkko oli myös onnistunut vapauttamaan työntekijänsä tuloveron maksamisesta.

Tämä koski kaikkia pastoreita, ja käytännössä myöhemmin myös pastoreiden lapsia, koska myös näistä tuli pastoreita Hillsongin perustamiin uusiin seurakuntiin. Hillsongin kohdalla tämä tarkoitti hurjaa verohuojennusta, koska yksittäisiä seurakuntia johtavat aina aviopari, joista molemmat ovat pastoreita. Käytännössä kuka tahansa oli pastori, jonka kirkko väitti olevan pastori.

Vielä suuremman voiton kirkko sai itselleen, kun sille tehtävistä lahjoituksista tuli verovähennyskelpoisia. Tämä sama lainsäädäntö koski kaikkia Australiassa toimivia uskonnollisia yhteisöjä, ja Hillsong sai arvokasta apua katoliselta kirkolta lobbbaustyössään. Hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta Hillsong pystyi omistamaan lukuisia kiinteistöjä, mm. 23 miljardin dollarin arvoisen stadionin Melbournessa, ja pyörittämään arvokasta gospel-musiikkiliiketoimintaansa.

Vuosi 2017 oli kirkolle monella tapaa merkityksellinen, koska silloin se laajensi toimintojaan Yhdysvalloissa monella eri tavalla. Tuolloin kirkko määritteli yhdysvaltalaiset seurakuntansa tiukoilla ehdoilla: niillä ei voinut olla paperilla äänivaltaisia jäseniä. Tämä tarkoitti sitä, että jumalanpalvelukseen osallistujat tai seurakunnan jäsenet eivät voineet päättää paikallisen seurakunnan taloudellisista asioista esimerkiksi Tennesseessä, Texasissa tai New Yorkissa, vaan lopullinen päätösvalta pysyi aina Sydneyssä. Samaa metodia noudattavat monet yhdysvaltalaiset megakirkot. Tässä tullaan ongelmaan, miten niiden jäsenmäärää voidaan tosiasiassa edes laskea, jos ne toimivat kuin pöytälaatikkofrmat?

Aluksi kaikki näytti menevän nappiin Hillsongin laajentumisessa Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Kirkon laajentuminen oli ollut tavoitteena jo 1990-luvun alusta, jolloin ensimmäinen seurakunta oli avattu Kiovaan vuonna 1992, Moskova seurasi perässä 2008. Seurakuntia perustettiin jatkuvassa tahdissa lisää niin Norjaan, Indonesiaan, Meksikoon, Fidzi-saarille ja tietysti Yhdysvaltoihin. Seurakuntia perustettiin erityisesti suuriin kaupunkeihin – Norjan seitsemästä seurakunnasta esimerkkeinä Oslo ja Stavanger.

Konsepti näytti toimivan kaikkialla – kovaa konservatiivista, homoseksuaalisuuden ja abortinvastaista sanomaa puettuna Paul Simonin tyyliseen purkkapoppiin ja julkisuuden henkilöiden keräämiseen seurakuntiin. Vuonna 2017 mukana oli vielä pop-ikoni Justin Bieber.

Mainen kunnia on katoavaista

Vuodesta 2020 eteenpäin Jerikon muurit alkoivat sortua. Vertaus lienee sopiva, koska Brian Houston viittasi usein saarnoissaan Joosuaan ja Jerikon muureihin. Tuolloin New Yorkin seurakuntaa johtanut pastori Carl Lentz sai potkut työstään, kun hän jäi kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Lentz oli kuulunut Houstonien sisäpiiriin, joten asiaa pidettiin vakavana. Samoihin aikoihin Justin Bieber hävisi kuvioista toiseen seurakuntaan. Samaan aikaan kirkon sisältä niin Australiasta kuin Yhdysvalloista alkoi kantautua tietoja laajamittaisesta seksuaalisesta häirinnästä. Yhdysvalloissa tämä on johtanut kirkon jäsenmäärän putoamiseen, ja seurakuntien sulkemiseen.

Negatiivisen julkisuuden hallinta, kuten edesmenneen isänsä rikosten peittelyn tuomat kuohut tai Australian aboriginaaliyhteisöjen hyväksikäyttö epämääräisen mikrolainahuijauksen kohdalla, eivät olleet Brian Houstonille uutta, mutta kun negatiivinen julkisuus alkoi kohdistua häneen itseensä, tilanne kävi ylivoimaiseksi. Houstonia syytettiin kahdesta erillisestä seksuaalisen häirinnän tapauksesta, joiden molempien kohdalla hän oli nauttinut sekaisin alkoholia ja unilääkkeitä.

Houston erosi kaikista johtotehtävistään huhtikuussa 2022. Tapausten seurauksena yhdeksän yhdysvaltalaista seurakuntaa erosi liikkeestä. Myös tuolloinen pääministeri Morrison teki pesäeron Houstoniin ja Hillsongiin, ja väitti ettei koskaan ole osallistunut Hillsongin tilaisuuksiin ja on ollut aina ”tavallisen” helluntaiseurakunnan jäsen. Väite on omituinen, koska Hillsongin teologinen oppi ei sinänsä eroa huomattavasti valtavirran helluntailaisuudesta muuten kuin ilmaisutavaltaan. Väite on omituinen myös sikäli, että ensimmäisessä puheessaan Australian edustajainhuoneessaan 2008 Morrison kutsui Houstonia ”mentoriksi”.

Mainen kunnia on katoavaista niin Houstonin kuin Morrisonin kohdalla; molemmat olivat vaikuttaneet toistensa uriin kuninkaantekijöinä, Houston Morrisonin poliittisen uran alusta alkaen ja Morrison taasen oli edistänyt Houstonin taloudellisia etuja. Morrison on nyt jättänyt politiikan, ja Houstonin ja Hillsongin tarina näyttää olevan lopussa. Ehkä Australiaa odottaa miellyttävämpi auringonlasku kuin Yhdysvaltoja? Se mikä Falwellia ja Houstonia yhdistää, niin myöskään Houston ei ole millään tavalla pahoitellut toimintaansa.

Hillsong ja Suomi

Loppukirjoituksena voidaan todeta, ettei Hillsong koskaan perustanut Suomeen seurakuntaa. Helluntaiseurakuntien ristiriitaisesta suhteesta Hillsongiin kertoo se, että Seurakuntalainen julkaisi asiasta aprillipilan vuonna 2012.

Jotain suhdetta on kuitenkin ollut, ja on edelleen olemassa, ainakin henkilötasolla, koska Hillsong College on koulinut myös suomalaisia pastoreita Australiassa. Pääkaupunkiseudulla toimii tällä hetkellä ainakin yksi seurakunta, jonka voidaan katsoa olleen työyhteydessä Hillsongin kanssa.

Kirjallisuus ja viitteet

Evans, Danner (2024): ’I’m ready to move on’: Jerry Falwell Jr. discusses his future in exclusive interview. ABC-News. https://wset.com/news/local/jerry-falwell-jr-donald-trump-cabinet-future-plans-liberty-university-november-2024
Gullotta, Daniel N. (2025): What to Expect from the ‘Heretic’ Pastor Trump Installed in the White House. Paula White-Cain is a leading light of Christian Trumpism. https://www.thebulwark.com/p/what-to-expect-from-the-heretic-pastor-paula-white-cain-christian-trumpism
Granda, Giancarlo and Ebner, Mark (2022): Of the Deep End. Jerry and Becki Falwell and the Collapse of an Evangelical Dynasty. Harper Large Print. An Imprint of Harper Collins Publications.
Hardaker, David (2024): Mine Is Te Kingdom. Te rise and fall of Brian Houston and Hillsong Church. Allen and Unwin.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Vapaa-ajattelijain liitto on antanut alla olevan lausunnon Hyvinvointialueiden tehtäviä koskevista valtakunnallisista tavoitteista vuosille 2025-2029.

Palvelujen käyttäjä- ja elämäntilannelähtöiseen kohdentumiseen tarvitaan monikäyttöisiä, katsomuksellisesti sitoutumattomia hautajaistiloja.

Suomalaisessa kulttuurissa on ennen vainajan arkkuhautausta tai tuhkausta tavanomaista järjestää hautajaistilaisuus, jossa vainaja on arkussa paikalla. Uskonnollisessa hautauksessa sitä sanotaan siunaustilaisuudeksi ja uskonnottomissa siviilihautajaisissa saatto-/jäähyväistilaisuudeksi.

Myös siviilihautajaisten järjestämiseen tarvitaan sopivia hautajaistiloja. Seurakuntien hautausmaiden kappelit ja krematorioiden kappelit ovat uskonnollisia tilaisuuksia varten. Monet seurakunnat eivät edes vuokraa niitä uskonnottomiin hautajaisiin, toiset vuokraavat siten, että mitään uskonnollisia tunnuksia ei saa peittää esimerkiksi sermillä. Kirkkohallituksen suositus on, että tiloja ei vuokrata ei-kirkollisiin hautajaisiin.

Tämän tilanteen vuoksi ja kun ev.lut. kirkon jäsenyyteen kuulumattomien määrä samoin kuin muihin uskontokuntiin kuuluvien määrä on kasvanut ja kasvaa, esitämme, että hyvinvointialueet järjestävät katsomuksellisesti neutraaleja, sitoutumattomia, monikäyttöisiä hautajaistiloja niin siviilihautajaisiin kuin eri uskontojen hautajaisseremonioita varten.

Esitystä voidaan perustella niin ihmisten yhdenvertaisen, syrjimättömän kohtelun toteuttamiseksi uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta kuin vainajan läheisten hyvinvoinnin ja terveyden turvaamiseksi kuolemantapauksen jälkeen syntyvässä henkisesti kuormittavassa tilanteessa. Siihen tilanteeseen ei kaivata syrjintää vaan yhdenvertaisia palveluja, tarvittaessa myös tukea.

Hautaustoimi ei kuulu hyvinvointialueiden lakisääteisiin tehtäviin, mutta nyt ei olekaan kysymys hautaustoimesta, sillä hautajaistilat eivät kuulu hautaustoimilain piiriin. Esimerkiksi hautausmaiden kappeleista ja niiden käytöstä ei hautaustoimilaissa ole säädetty mitään. Kirkko on sitä mieltä, että lailla ei kappelien käyttöön pidäkään puuttua esimerkiksi velvoittamalla kirkkoa vuokraamaan niitä muihin kuin kirkollisiin hautajaisiin.

Näin ollen hautajaistilojen järjestämisessä on kysymys elävien ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä sekä yhdenvertaisuuden edistämisestä maallistuvassa ja monimuotoistuvassa yhteiskunnassamme. Hyvinvointialueiden toiminnassa tätä elämäntilannelähtöistä hyvinvointihaastetta ei pidä ohittaa otaksumalla virheellisesti, että asia kuuluisi hautaustoimilain piiriin.

Vaikka sosiaalisia hautajaisia on alettu yhdistää myös muistotilaisuuksiin tuhkauksen jälkeen, ihmisten oikeus järjestää myös perinteisen kaavan mukaiset siviilihautajaiset tai muut ei-kirkolliset hautajaiset tulee mahdollistaa yhdenvertaisesti julkisen vallan toimesta.

Sairaaloiden hiljentymishuoneet on tarkoitettu lähiomaisille vainajan katsomiseen. Siihen ne soveltuvat hyvin esimerkiksi silloin kun hautaamistavaksi on valittu niin sanottu suoratuhkaus ja mahdollinen muistotilaisuus myöhemmin. Sen sijaan perinteisiin hautajaisiin ne eivät sovellu.

Kun perinteisten hautajaisten saatto-/jäähyväistilaisuuksien osallistujamäärät vaihtelevat, hyvinvointialueilla voisi olla eri kokoisia uskonnollisesti neutraaleja hautajaistiloja. Tilan pitää logistisesti soveltua arkun tuontiin ja noutamiseen. Tilan ei välttämättä tarvitse olla erityisen juhlallinen ja koristeellinen, mutta sellainen ei ole pois suljettua, jos hautajaistila hankitaan vanhasta rakennuksesta.

Tilan yhteydessä ei välttämättä tarvitse olla muistotilaisuuden järjestämismahdollisuutta. Muistotilaisuuden järjestämiseen heti hautajaisten jälkeen tai myöhemmin kyllä löytyy perinteisesti erilaisia paikkavaihtoehtoja kahviloista kartanoihin, kodeista seurojentaloille.

Vapaa-ajattelijain liitto 24.2.2025

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

JORI MÄNTYSALO

Vuosia sitten kirkon nelivuotiskertomuksen alaotsikko oli ”haastettu kirkko”. Tuolloin joku ehdotti seuraavaan ”lannistettu kirkko”. Sitä ei ole nähty, vaan vuodet 2020-2023 tiivistyvät muotoon ”kirkko epävarmuuksien ajassa”, osuvasti kyllä.

Tärkein uutinen onkin epäuutinen: Kirkosta eroaminen jatkui, jäsenten osuus laski neljässä vuodessa viisi prosenttiyksikköä. Pandemia pysäytti maailman, maallistuminen jatkui. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, maallistuminen jatkui.

Julkaisussa on laajat tilastot, joista näkee tilanteen hiippakunnittain jaoteltuna. Suunta on kaikissa alaspäin, vauhtikin suunnilleen sama. Mitään taitepistettä, jossa jäsenten osuus vakiintuisi, ei ole. Mikään alue ei säily maallistumiselta, vaan joku maakunta on vain kehityksessä vähän jäljessä.

Kertomukseen kysytään mm. kirkon jäsenten ajatuksia eroamisesta. 15 % kertoi nyt, ettei voisi koskaan erota, neljä vuotta sitten osuus oli 16 %. Tämä tarkoittaa, että lukumääräisesti kirkon ydinjoukko, joka ei edes mieti eroamista, supistuu. Yhden erotessa toinen alkaa harkita sitä vakavasti, kolmas alkaa pohtia samaa kevyesti ja siirtymä tapahtuu koko jäseneksi sitoutumisen janalla.

Suomalaisten usko Jeesusta koskeviin opetuksiin iän ja sukupuolenmukaan (uskoo vakaasti tai pitää todennäköisenä) (%). N = 4 146-4 157. — Suomalaisten usko Jeesusta koskeviin opetuksiin iän ja sukupuolen mukaan (uskoo vakaasti tai pitää todennäköisenä) (%). N = 4 146-4 157.

Koulujen uskonnollisiin päivänavauksiin suhtautuu edelleen myönteisesti 45 prosenttia. Vuonna 2015 osuus oli liki 60 %, joten alaspäin on menty tässäkin. Sen sijaan koulujumalanpalveluksista ei kysytty. Pappien läsnäolo sairaaloissa, vankiloissa ja puolustusvoimissa on edelleen selvän enemmistön hyväksymää, ja vaikka suunta on oikea, laskua on ollut melko vähän.

Uskonnolliset rituaalitkin jatkavat aiempaa kehitystä. Vihkimisissä kirkollisten osuus on romahtanut jo aiemmin alle puoeen, kun taas hautajaisissa kirkon asema säilyy vielä. Tähän väliin jää tärkein eli kastettujen osuus vauvoista. Korona-aika näkyi tilastossa, mutta vain väliaikaisesti. Viime vuonna kastettiin alle 60 % vauvoista ensimmäisen ikävuoden aikana.

Vastaajilta on kysytty myös, mihin he poliittisesti ajattelevat kuuluvansa. Esimerkiksi myönteisesti sotilaspappien olemassaoloon suhtautui 39 % vasemmalle itseään sanovista, 67 % keskustaan asemoituvista ja 78 % oikeistolaisena itseään pitävistä. Samanlainen suuntahan nähdään myös omissa vaalikoneissamme.

Pudotusta näkyy myös siinä, miten monelle on lapsena opetettu iltarukous. On tietysti luontevaa, että kehityksen suunta on kaikilla mittareilla sama.

Jotain kirkolle myönteistäkin

Harvoista kirkolle myönteisistä kohdista voi ottaa kysymyksen siitä, onko opettanut tai aikooko opettaa lapsilleen iltarukouksen. Osuus laskee tasaisesti vanhimmista ikäluokista kolmekymppisiin, mutta yllättäen nousee kaikkein nuorimmilla. Erityisesti nuorista miehistä iltarukous on hyvä idea.

Tämä saattaa liittyä siihen, että riparilla on kivaa. Vaikka viime kesän leirit päätyivät lehtien otsikoihin, eikä mukavassa mielessä, kokonaiskuva on toinen. Keskimääräinen nuori on tyytyväinen porukassa, eikä siinä Jeesus-jutut juuri haittaa. Rippikoululaisten usko Jumalaan ja Jeesuksen kyselyssä on tosin eri asia kuin 18-29-vuotiaita nuoria koskevat kyselyt.

Gallup Ecclesiastican 2024 kyselytulosten mukaan (s. 79) kysymykseen ”Uskon kristinuskon opettamaan Jumalaan” vastasi kyllä 11 % nuorista naisista ja 18 % nuorista miehistä, siten yhteensä 15 % alle 30-vuotiaista. Nuorten naisten maallistuminen on selkeä, uutisen arvoinen muutos. Vielä 30-40-vuotiaiden ikäryhmässä naisten uskonnollisuus on selvästi suurempi kuin miesten.

Uusimmat tulokset kertovat uskonnollisuuden lisääntyneen nuorten miesten aivan nuorimmissa ikäluokissa, mahdollisesti myös naisten nuorimmissa ikäluokissa. Tätä ei voi selittää pois sattumalla, tilastovirheellä tai muulla helpolla tavalla, vaan muutos on minusta todellinen. Uskontokritiikille on edelleen tarvetta.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Ja sukupuolten oikea lukumäärä on…

AVI ohjasi luopumaan yhteisopetuksesta

Tampereen promootiossa nyt tunnustukseton vaihtoehto

Arjen magiaa

Taikamenoja häissä

Eläinoikeusvaikuttaja Benjamin Pitkänen: ”Yhteiskunnassamme eläinoikeudet ovat musta piste”

Miksi eläinten oikeudet?

Tuolloin taisi olla se KFC-ravintolan avajaisiin liittyvä tempaus, jossa ilmaisitte mieltä miljardien kanojen ja muiden sorrettujen eläinten puolesta?

Mikä on pitänyt sinut kiireisenä?

Mihin arvomaailmasi pohjautuu? Miksi?

Eli tieto sai sinut muuttamaan toimintaasi?

Sanot että eläinoikeuksien edistäminen on myös ihmisoikeuksien edistämistä. Miten?

Miksi näistä asioista puhuminen laukaisee niin voimakkaita reaktioita ihmisissä?

Elätkö arvojesi mukaista elämää?

Et koe uskontojen vaikuttavan isosti ajatteluusi. Mitä sanot ihmisille, jotka väittävät, että uskonnottomuus tarkoittaa myös moraalittomuutta?

Mitä haluaisit sanoa lukijoillemme?

Opinnäytetyö paljastaa uskonnottomien syrjinnän kouluissa

Kehittämisehdotuksia

Oppilaitoshuolto mukaan merkittävänä resurssina

Ateisti lähellä kuolemaa – muuttuiko mikään?

Mitä kuuluu evankelikaaleille?

Rikkaus tulee taivaasta, köyhyys helvetistä

Dynastioita ja skandaaleja

Mitä kuuluu Australiaan?

Mainen kunnia on katoavaista

Hillsong ja Suomi

Kirjallisuus ja viitteet

Neutraaleja hautajaistiloja elämäntilannelähtöisesti

Vapaa-ajattelijain liitto on antanut alla olevan lausunnon Hyvinvointialueiden tehtäviä koskevista valtakunnallisista tavoitteista vuosille 2025-2029.

Korona, Putin ja maallistuminen – kirkon nelivuotiskertomuksesta

Jotain kirkolle myönteistäkin

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi