Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien, rationaalisesti ajattelevien,
tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.
”Pidän epäreiluna, että kaikilla ei ole oikeutta valita ET-opintoja”
Elämänkatsomustiedon tämän kevään ylioppilaskirjoituksissa parhaat pisteet saaneen Natalia Niittymiehen haastattelu
ESA YLIKOSKI
Kevään ylioppilaskirjoituksissa parhaat pisteet 113 sai Natalia Niittymies Herttoniemen yhteiskoulun lukiosta.
Elämänkatsomustiedon tämän kevään ylioppilaskirjoituksissa parhaat pisteet (113) vastauksistaan ansaitsi Natalia Niittymies, Herttoniemen yhteiskoulun lukio. Hän sai Vapaa-ajattelijain liiton 80 euron stipendin neljän muun uuden ylioppilaan tavoin.
Toisin kuin muut stipendin saajat, Natalia opiskeli elämänkatsomustiedon jo peruskoulussa.
”Olen aina pitänyt ET:n opiskelusta, ja aloin lukiossa pitää vielä enemmän, kun ainetta pääsi opiskelemaan useamman kurssin. ET oli ylimääräinen reaalitutkinnossani, mutta kirjoitin sen, koska ET aineena kiinnosti ja se meni hyvin yhteen muiden kirjottamieni reaalien, historian ja filosofian kanssa.”
”Kouluni järjesti kaikki ET:n kurssit lähiopetuksessa, mikä tuki paljon ET:n opiskeluani ja sai minut myös innostumaan kirjoittamaan ET:n. Opiskelin asiat kunnolla jo silloin, kun kävin yksittäiset kurssit, ja aloitin yo-kokeisiin kertaamisen myös riittävän ajoissa. Opin parhaiten lukemalla kurssikirjoja, tekemällä niistä muistiinpanoja ja katsomalla vanhoja yo-tehtäviä.”
”Koen, että valtaosa ET:n opiskelusta tapahtui vapaasti keskustellen ja pohdiskellen tunnin aiheita opettajan ja muiden kurssilaisten kanssa. Mielestäni ET:ssä korostuu kyllä muihin humanistisiin aineisiin verrattuna opiskelijan omat ajatukset ja mielipiteet ja niiden ilmaiseminen, mutta siitä huolimatta koen, että ET ei lähtökohtaisesti ole taitoaine vaan lukuaine, joka vertautuu paljon esimerkiksi filosofiaan aineena.”
Mikä oli parasta ET-opinnoissa?
”ET:n lukion oppimäärään sisältyi paljon sellaisten tieteenalojen sisältöjä, joita ei muuten lukiossa käsitelty. Opin esimerkiksi paljon antropologiasta ja sosiologiasta.”
”Lukemisen lisäksi pidän elokuvien katselusta ja käsitöiden tekemisestä. Kuvataide ja musiikki voivat käsitellä monia samoja teemoja, joita ET:ssä käsitellään, ja tarjota näkökulmia liittyen niihin. Jonkinlainen taidehistoriallinen yleistietämys voi myös tukea ET:n opiskelua.”
Natalia aloittaa yliopisto-opinnot ensi syksynä.
Mitä ajattelet siitä, että kirkon jäsenillä ei ole oikeutta valita elämänkatsomustietoa katsomusaineeksi?
”Pidän sitä epäreiluna, koska käsittääkseni kuitenkin elämänkatsomustiedon opiskelija voi vaihtaa halutessaan ev-lutin opiskelijaksi, mikäli haluaa. Lisäksi on epäreilua, että uskonto määrittyy sen perusteella, mitä uskontoa vanhemmat kannattavat, eikä oppilas voi itse vaikuttaa siihen.”
”Voin suositella!” Näin Natalia vastaa elämänkatsomustiedon valitsemisesta peruskoulun uudelle ekaluokkalaiselle.
Natalia on käynyt protuleirin.
”Protuleirillä käsiteltiin paljon filosofisia kysymyksiä, ja se tarjosi minulle paljon uusia ajatuksia. Protuleiri tarjosi väylän etenkin asioiden käsittelyyn ei-uskonnollisesta tai uskontokriittisestä näkökulmasta, mitä pidin mielenkiintoisena ja arvokkaana kokemuksena.”
Filosofia ja elämänkatsomustieto täydentävät toisiaan
Haastattelussa elämänkatsomustiedon stipendiaatti Anton Riihelä Alppilan lukiosta Helsingistä
⏹ Alppilan lukio, Helsinki. Kuva: Google Earth 2024.
ESA YLIKOSKI
Parasta ET:n opinnoissa ovat laajat ja mielenkiintoiset aiheet, kertoo ET-stipendiaatti Anton RiiheläAlppilan lukiosta. Hänen mielestään kaikilla opiskelijoilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet valita haluamansa katsomusopetus.
”Aloitin ET:n opiskelun vasta lukiossa ja kävin siitä ainoastaan kaksi pakollista kurssia ennen kirjoitussaliin menemistä. Olin kuitenkin opiskellut kaikki filosofian sekä yhden ev-lut. uskonnon kurssin läpi. Nämä antoivat minulle hyvän pohjan kokeeseen. Opiskelun koin kiinnostavana.”
”Kirjoitin ET:n kanssa samana syksynä myös filosofian ja koin, että nämä täydensivät toinen toisiaan. Valmistauduin kokeisiin lukemalla kurssikirjat sekä syventymällä itseäni kiinnostaviin filosofisiin teoksiin tarkemmin myös vapaa-ajalla. Lisäksi etenkin elämänkatsomustiedossa ajankohtaisten keskustelunaiheiden seuraaminen ja uutisten lukeminen olivat avuksi.”
Antonin suosikkiaineina koulussa hänellä olivat etenkin äidinkieli ja filosofia. Mikä oli parasta ET-opinnoissasi
”ET:n opinnoissa parasta on laajat ja mielenkiintoiset aiheet. Koen, että ET:n oppimäärä antaa oivat lähtökohdat niin tämän päivän kuin huomisenkin yhteiskunnassa toimimiseen. Mielenkiintoisten aiheiden lisäksi pohtiva ja moninaiseen keskusteluun kannustava opetuksen muoto oli oppiaineessa mielekästä.”
Mitä kaunokirjallisuutta tai fiktiota olet tykännyt lukea?
Voitko mainita jonkun erityisen tärkeän tietokirjan tai vaikka kaksi?
”John RawlsinOikeudenmukaisuusteoria sanoitti sekä perusteli oman peruskäsitykseni tavoiteltavasta yhteiskunnasta paremmin kuin olisin itse koskaan voinut.”
Mitä ajattelet siitä, että kirkon jäsenillä ei ole oikeutta valita elämänkatsomustietoa katsomusaineeksi?
”Nykyinen järjestelmä on yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallinen. Kaikilla opiskelijoilla, kuuluivat he kirkkoon tai eivät, tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet valita haluamansa katsomusopetus.”
Kävitkö taannoin protuleirin tai mahdollisesti kirkon rippileirin? Miten koit sen katsomusaineen opiskelun kannalta?
”Kävin molemmat. En tiedä oliko kummastakaan erityistä hyötyä katsomusaineiden opiskelun kannalta, mutta koin ne silti elämyksellisiksi, hauskoiksi ja mieltä avartaviksi kokemuksiksi.”
”Parasta ovat merkitykselliset keskustelut”
Haastattelussa elämänkatsomustiedon opettaja Outi Raiskinmäki Sibelius-lukiosta
⏹ Sibelius lukio Helsingissä. Tekijä: Motopark – Oma teos. CC BY-SA 3.0. Kuvaa on rajattu.
ESA YLIKOSKI
Haastattelimme elämänkatsomustiedon opettaja Outi RaiskinmäkeäSibelius-lukiosta, jonka opiskelija kirjoitti kevään yo-kirjoituksissa maan parhaimmat pisteet. Myös kaksi muuta opiskelijaa oli kymmenen parhaan ja sadan pisteen kirjoittajien joukossa.
Outi Raiskinmäki kertoo, että Sibelius-lukiossa vuosittain aloittaa elämänkatsomustiedon pakolliset opinnot noin 30 opiskelijaa. Pakollisten opintojaksojen jälkeisten opintojaksojen lähiopetukseen osallistuu noin 10-15 opiskelijaa. Yo-kirjoituksiin osallistui viime syksynä 11 ja tänä keväänä 11.
Oppikirjana käytetään Studeon digikirjaa. Joitain juttuja saatetaan hyödyntää filosofian ja uskonnon materiaaleista.
Mitkä työtavat ovat tukeneet parhaiten opetusta ja opiskelijoita yo-kirjoituksiin valmistautumisessa?
”Pyrin hyödyntämään monipuolisia työtapoja. Käytämme verrattain paljon aikaa keskusteluun. Toisaalta pidän tärkeänä myös kykyä hyödyntää käsitteitä ja muita teoreettisia välineitä. Osa opiskelijoista kirjoittaa minulle harjoitusesseitä ennen yo-koetta. Kannustan myös opiskelemaan ja hyödyntämään filosofian, psykan ja uskonnon sisältöjä/opintojaksoja ET:n opintojen tukena.”
Lukio ei ole vain yo-kirjoituksiin valmistautumista. Raiskinmäen mielestä parasta ET:n opettamisessa ovat merkitykselliset keskustelut. Keskustelutaidot vaativat harjoittelua. ET on myös taitoaine.
Miten taide (kuvataide, musiikki, kirjallisuus, draama) voi liittyä ET:n opetukseen/opiskeluun?
”Opetan taidelukiossa, joten näen yhteyksiä paljon ja puhumme niistä opiskelijoiden kanssa.”
Mitä ajattelet siitä, että kirkon jäsenillä ei ole oikeutta valita elämänkatsomustietoa katsomusaineeksi?
”Meillä elämänkatsomustietoa opiskelee toisinaan myös uskonnon opiskelijat (yleensä yksittäisiä opintojaksoja). Nykyisessä systeemissä heidän täytyy tehdä pakolliset uskontoon, mutta sen lisäksi he voivat opiskella myös elämänkatsomustietoa. Systeemi on nykyisellään epäreilu. Pidän myös uskonnon sisältöjä tärkeinä ja kiinnostavina yleissivistyksen kannalta, joten todella mielelläni kannustan opiskelijoita laajoihin opintoihin.”
”En pidä vastakkainasettelusta yhtään.”
Kysymykseen voitko suositella elämänkatsomustiedon valitsemista peruskoulun uudelle ekaluokkalaiselle (heille, joilla on siihen oikeus), vastaus on:
”Tietenkin.”
Raiskinmäki on opettanut elämänkatsomustietoa 15 vuotta lukiossa. Mitä kehittämiskohtia olet havainnut peruskoulun ja lukion ET-opetuksessa ja opetussuunnitelmassa?
”Elämänkatsomustiedon vahvuus ja heikkous on oppiaineen laaja-alaisuus. Toisinaan opiskelijat voivat kokea oppiaineen vaikeaksi sen takia, kun aiheet ovat niin laajoja.”
ET-opettaja Anna-Mari Kaján: ”Sisällöt ohjaavat taitojen, itsetuntemuksen, etiikan ja kriittisen ajattelun harjoittamiseen”
Vapaa Ajattelija -lehden haastattelussa elämänkatsomustiedon opettaja Anna-Mari Kaján
ESA YLIKOSKI
⏹ ”Itseisarvoisen vapaalle ajattelulle pitäisi raivata enemmän tilaa”, Anna-Mari Kaján sanoo.
Vapaa Ajattelija -lehden haastattelussa oli myös elämänkatsomustiedon opettaja Anna-Mari KajánLyseon ja Schildtin lukioista Jyväskylästä. Hän on aloittanut opettajana vuonna 2012. Schildtin lukion opiskelija kirjoitti tänä kevään ylioppilaskirjoituksissa erinomaiset pisteet. Pari vuotta sitten myös Lyseon lukion opiskelija ansaitsi Vapaa-ajattelijain liiton stipendin.
Gradia-lukioihin Jyväskylässä kuuluu kolme lukiota, aikuislukio, Lyseon ja Schildtin lukiot. Anna-Mari Kaján vastaa kahden päivälukion näkökulmasta. Niissä lukuvuonna 2024-2025 ensimmäisen vuoden opiskelijoista aloitti elämänkatsomustiedon opiskelun 82 opiskelijaa.
”Kouluissamme pakolliset opintojaksot voi suorittaa joko lähi- tai verkko-opintoina. Syventävät opintojaksot on tähän asti opiskeltu itsenäisinä suorituksina, mutta olemme nyt muuttamassa tätä ja lisäämässä myös lähiopetusta. Tänä lukuvuonna järjestimme ensimmäistä kertaa ET03-opintojakson ja seuraavana vuonna tarjoamme ET05-opintojaksoa.”
Hyvän menestyksen syyt
Kajan kertoo, että vuosittain kahdella koululla kirjoittajia on ollut viime vuosina noin 3-6, jos uusintakokelaita ei lasketa.
”Olemme vasta luomassa selkeämpää opintopolkua ja lähiopintojen tarjontaa etenkin kirjoittajille. Tänä vuonna ET3-opintojaksolla tuli kahdeksan opiskelijaa, mutta uskoisin, että määrä kasvaa, kun tieto lähiopinnoista leviää. Vaikka syventäviin opintoihin tyypillisesti tulee kirjoittajia, toivomme tietysti, että myös muut löytävät ET:n syventävät opinnot.”
”Itsenäisiin opintoihin on luotu oppikirjaan perustuva opiskelupaketti. Opiskelu on itsenäistä, mutta osa kokeista ja esseistä kirjoitetaan niilläkin opintojaksoilla koulussa esimerkiksi suljetussa koetilassa. Silloin, kun opiskelijoita näkee muilla opintojaksoilla, on myös mahdollisuus ’ohimennen’ keskustella itsenäisistä suorituksista. Itsenäisiin tehtäviin on sisällytetty kirjan opiskelun lisäksi käytännöllisiä tehtäviä, kuten haastatteluja, vierailuja ja erilaisia haastetehtäviä. Ne eivät vastaa lähiopetuksen vuorovaikutuksellisuutta ja kokemuksellisuutta, mutta paremman puutteessa ohjaavat kuitenkin monipuoliseen tekemiseen.”
Käytössä on Studeon oppimateriaali. ”Opettajana luon aina diasarjat tunneille ja opiskelijoita varten, mutta nykyään oppikirjoissa on paljon hyviä aineistoja ja materiaaleja opettajan käyttöön valittavaksi ja hyödynnettäväksi.”
”Lukiossamme ei ole tarjolla elämänkatsomustiedon kertausopintojaksoa, mutta olemme pitäneet lyhyitä valmennuksia kirjoituksiin tukiopetustuokioina. Niissä käydään aina opiskelijoiden toiveista riippuen läpi erilaisia asioita; esimerkiksi esseekirjoittamisen hiontaa, keskeisten aiheiden kertausta tai ylioppilaskokeessa vastaamista ylipäätään.”
”Uskon, että opiskelijoidemme hyvä menestys johtuu monesta asiasta, mutta erityisesti siitä, että kirjoittajiksi valikoituu opiskelijoita, joilla on erityinen kiinnostus aiheeseen. He ovat olleet valmiita ja kykeneviä vaativaan, itsenäiseen opiskeluun. Vaikka lähiopetusta ei ole ollut, he ovat todennäköisesti osanneet hyödyntää muiden oppiaineiden tietoja ja taitoja kirjoituksiin valmentautumisessa. Hyvä yleissivistys ja muiden reaaliaineiden tuntemus on ET:ssä keskeistä.”
”Itse opettajana ajattelen, että koska edelleen esseekirjoittamisen taito on keskeinen mitattava taito, sitä tulee myös harjoitella. Olen yrittänyt muutaman vuoden tauon jälkeen palata opettajalle aikaa vievään, mutta sekä opiskelijoille että opettajalle erittäin hedelmälliseen tehtävään, eli prosessiesseiden kirjoituttamiseen.”
Onko lukio vain yo-kirjoituksiin valmistautumista ET:ssäkin?
”Ei. Pakollisilla opintojaksoilla pyrin toki muistuttamaan siitä, että elämänkatsomustiedon voi kirjoittaa. Opettajana pitää nykyään tasapainoilla sen suhteen, kuinka paljon ylioppilaskokeista puhuu. Suurin osa pakollisen opintojakson opiskelijoista ei kuitenkaan kirjoita ainetta, joten motivaatio ja into opiskella pitää löytyä muualta. Oppiaineen sisällöt ovat onneksi sellaisia, että ne ohjaavat vahvasti taitojen, itsetuntemuksen, etiikan ja kriittisen ajattelun harjoittamiseen, ja nämä taidot ovat tärkeitä ihan muistakin syistä kuin ylioppilaskokeiden näkökulmasta.”
”Sellaisen asian olen kuitenkin huomannut, ja asiaa on oikeastaan hieman vaikea selittää, että monet hyvin luovat ja vapaat opetusmenetelmät ovat jonkin verran karsiutuneet opetuksestani vuosien kuluessa. Tämä on ehdottomasti ongelma, johon haluaisin omassa työssäni puuttua. Voi olla, että kirjoitusten merkitysten korostaminen on yksi syy siihen, että väljyys oppitunneilla on jollain lailla vähentynyt. Tuntuu, että luoviin tehtävänantoihin ei ole aikaa eikä tilaa, eivätkä opiskelijat osaa suhtautua niihin. Tai sitten voi olla, että nuorena opettajana suhtautui itse ennakkoluulottomammin ja heittäytyi keskusteluihin vapaammin, miettimättä niin paljon seurauksia. Joka tapauksessa itseisarvoisen vapaalle ajattelulle pitäisi raivata enemmän tilaa.”
Pelikulttuuri on kiinnostava ilmiö
Mikä on parasta ET:n opettamisessa?
”Parhaimmillaan ET:n opettaminen rikastaa opettajan omaa ajattelua. Oppiaine mahdollistaa myös monenlaisia työtapoja ja opettajan omaakin luovaa työskentelyä. Monitieteisen “väljyyteen” liittyy se riski, että joissain asioissa ei mennä tarpeeksi syvälle, vaan tarkastelu jää pinnalliseksi, mutta samalla monitieteisyys antaa mahdollisuuden tarkastella ilmiöitä laaja-alaisesti. Tämä vaatii opettajalta melko paljon tietoista miettimistä. Lisäksi on todettava, että ylipäätään opettamisen paras asia ovat aina opiskelijat ja vuorovaikutussuhde heihin. ET:n oppitunneille tullaan usein avoimin ja pohdiskelevin mielin, mikä on opettajan kannalta ihanaa!”
Mitä tarkoittaa, että ET on paitsi tietoaine myös taitoaine? Miten taide (kuvataide, musiikki, kirjallisuus, draama) voi liittyä ET:n opetukseen/opiskeluun?
”Minulla on sellainen perustuntuma, että ET nauttii suosiota erityisesti taideaineita opiskelevien ja harrastavien parissa. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että Schildtin lukiossa toimivalta musiikkilinjalta löytyy lähes aina taitavia ET:n opiskelijoita ja kirjoittajia, vaikka linjan opiskelijoita ei koko lukioiden mittakaavassa ole paljon. Yhden syyn voisi arkisesti ajatellen löytää luovuuden tarpeesta. Voisi ajatella vaikkapa niin, että luovat ihmiset hakeutuvat niihin suuntiin, jossa ajattelu saa mahdollisimman paljon tilaa. ET ei monestikaan anna valmiita vastauksia, vaan antaa vapautta luovalle ja itsenäiselle ajattelulle.”
”Ylipäätään taide on tietenkin ihmisen elämänkatsomuksen kannalta aivan keskeistä ja on siksi keskeinen osa ET:n opiskelua. Kun kysyin tänä keväänä eräältä ryhmältä merkittävimpiä taidekokemuksia heidän elämänkatsomukselleen, tuli ryhmästä perinteisempiä esimerkkejä kirjoista ja elokuvista, mutta valtavan moni kuvaili tarkasti eri pelejä ja niiden merkitystä itselleen. Pelikulttuuri onkin kiinnostava ilmiö, johon ehkä usein suhtaudutaan turhan yliolkaisesti. Peleihin liittyy valtavan paljon taiteellisia aspekteja (kuvataide, musiikkia, kirjallisuus, draama), pelaaminen on usein luonteeltaan sosiaalista, pelatessa saatetaan ratkoa tietynlaisia moraalisia dilemmoja, ja niin edelleen. Nuoret rakentavat elämänkatsomustaan ja identiteettiään monien eri palikoiden avulla ja erilaiset taidemuodot ovat siinä prosessissa keskeisiä.”
Haasteita
Mitä ajattelet siitä, että kirkon jäsenillä ei ole oikeutta valita elämänkatsomustietoa katsomusaineeksi?
”Onhan se eriarvoinen tilanne. Eriarvoista on myös se, että monissa kouluissa – kuten omassanikaan – ei esimerkiksi resurssi- tai muista syistä voi opiskella lähiopintoina ET:n kaikkia opintojaksoja vaikka haluaisi”, toteaa Anna-Mari Kaján.
Voitko suositella elämänkatsomustiedon valitsemista peruskoulun uudelle ekaluokkalaiselle (heille, joilla on siihen oikeus)?
”Oma kokemukseni peruskoulun ET:n opetuksesta ja opetussuunnitelmasta rajoittuu siihen, mitä oma, syksyllä neljännen luokan aloittava, lapseni on kertonut. Hänen kauttaan saatu kuva on oikein myönteinen.”
Mitä kehittämiskohtia olet havainnut peruskoulun ja lukion ET-opetuksessa ja opetussuunnitelmassa?
”En ole opettanut peruskoulussa, joten siltä osin en osaa vastata. Opetan lukiossa myös psykologiaa, filosofiaa ja uskontoa – tosin en kaikkia joka vuonna, vaan vaihdellen. Väistämättä elämänkatsomustietoa tulee verrattua muihin oppiaineisiin ja etenkin uskontoon. Haaste on se, että miten elämänkatsomuksessa saadaan tutustuttua tarpeeksi syvällisesti johonkin aihealueeseen. Jos vertaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon ensimmäisiä opintojaksoja, niin UE01 on kattava koonti sekä uskontotieteestä että kolmesta länsimaihin merkittävästi vaikuttavasta uskonnosta. ET01 sen sijaan käsittelee näitä kolmea uskontoa hyvin lyhyesti. Se on sikäli perusteltua, että uskonnot antavat vain yhden hyvän elämän mallin, mutta toisaalta uskontotieto on yleissivistyksen kannalta keskeistä. Jos käsittely jää pintapuoliseksi asiassa kuin asiassa, jää paljon pimentoon.”
”Joskus koen myös haasteeksi sen, miten opiskella merkityksellisesti vaikkapa hyvän elämän teemoista. Pintapuolinen puhe hyvästä elämästä muuttuu herkästi joko moralisoivaksi tai lapselliseksi. Lisäksi koulu on oppimisympäristönä joskus hedelmällinen, mutta toisaalta joskus koulun seinät ovat kuin ajattelun seinämiä. Siksikin ET:ssä elokuvat ja muu taide on tärkeää; ne auttavat kysymään oleellisia kysymyksiä ja keskustelemaan tärkeistä teemoista merkityksellisillä tavoilla.”
Alppilan lukion opettajat: ”Nauttikaa ET-tunneista, koska täällä on aikaa ajatella”
Elämänkatsomustiedon opettajat kertovat kokemuksistaan lukion ja peruskoulun ET-opetuksesta
⏹ Alppilan lukion opettajia ja uusia palkittuja ylioppilaita. Vasemmalta opettaja Jonni Alakurtti, Helsingin yhdistyksen stipendin saanut Taika Rajapuro, Vapaa-ajattelijain liiton stipendin saanut Anton Riihelä ja opettaja Riikka Suutala. Kuva: Annukka Kosonen
ESA YLIKOSKI
Haastattelimme elämän katsomustiedon opettajia Riikka Suutalaa ja Jonni Alakurttia Alppilan lukiosta. Lukion opiskelijat ovat menestyneet erinomaisesti elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeessa. Tänä keväänä peräti viisi opiskelijaa oli valtakunnallisesti 20 parhaan joukossa ja viime syksynä kaksi.
He kertovat, että Alppilan lukiossa on ollut kolme ET1-opintojakson ryhmää vuosittain.
ET:n aloittaa vuosittain keskimäärin noin 80-90 opiskelijaa, mikä on kolmannes kaikista aloittajista.
”Lukiossamme opetetaan kaikkia valinnaisia opintojaksoja vuosittain. Jokaista syventävää opintojaksoa (ET3-ET6) opetetaan kerran lukuvuoden aikana. Kertauskurssi ET8 opetetaan 1-2 kertaa lukuvuodessa riippuen kirjoittajien määrästä kullakin kirjoituskerralla. Keskimäärin noin 15-20 opiskelijaa suorittaa syventävät opintojaksot.”
”Kirjoittajamäärät vaihtelevat paljon. Tänä vuonna kirjoittajia oli syksyllä vajaa kymmenen ja keväällä vajaa 20. Ensi vuonna kirjoittajamäärä on tämänvuotisesta alle puolet. Tulevien kakkosten valintojen perusteella lukuvuoden 26-27 kirjoittajia saattaa olla taas hieman enemmän.”
”Meillä on käytössämme Studeon oppimateriaalit. ET-opettajat tekevät myös melko paljon omia materiaaleja, koska oppimateriaaleja ei ole markkinoilla mitenkään runsaasti.”
”Tämän lisäksi olemme joskus tilanneet kertaajille entisen Editan eli nykyisen SanomaPron Matka -sarjasta kertauskirjan.”
Riikka on opettanut elämänkatsomustietoa vuodesta 2006 ja Jonni kaksi vuotta. Kummatkin opettavat myös ev.-lut. uskontoa. Mitä he sanovat opetuksestaan ja yo-kirjoituksiin valmistautumisesta?
Riikka: ”Työskentelytavat ovat koulussamme monipuoliset. Joku tapa sopii jollekin opiskelijalle paremmin kuin joku toinen. En osaa siis yksiselitteisesti sanoa, mikä työskentelytapa olisi paras. ET:n sisältövaatimukset ovat laajat, siksi oppimateriaaliin perehtyminen on ensiarvoisen tärkeää. On hyvä osata keskeiset käsitteet ja hahmottaa kokonaisuuksia sekä eri aiheiden välisiä yhteyksiä. ET:n kirjoittaja hyötyy siitä, että osaa kirjoittaa, koska kokeessa on paljon esseetehtäviä. Siksi teemme kertausopintojaksolla paljon kirjoitusharjoituksia. Kirjoitamme esim. aikaa vastaan.”
Jonni: ”ET:n kirjoituksiin valmistautumisessa hyödyllisintä on kirjoitustaidon hiominen. Erityisesti oppia kirjoittamaan paljon ja nopeasti, sillä ET:n yo-kokeessa joutuu perinteisesti kirjoittamaan runsaasti eikä aikaa ole paljoa. Tätä tehdään erityisesti kertauskurssin aikana valmistautuen vastaamalla esim. aiempiin yo-tehtäviin.
Tämän lisäksi opiskelijoita kannustetaan lukemaan mahdollisimman paljon erilaista kirjallisuutta sekä seuraamaan ajankohtaisia tapahtumia. Yleistietämys on yksi parhaimpia välineitä ET:n osaamisessa.”
Suurin osa elämänkatsomustiedon opiskelijoista ei kuitenkaan tähtää ET:n yo-kirjoituksiin.
Jonni kertoo: ”Itse väitän, ettei ET:n opetus ole lähtökohtaisesti yo-kirjoituksiin valmistautumista. Kuitenkin suurin osa opiskelijoista ei tule kirjoittamaan elämänkatsomustietoa, joten tärkeämpää on oman katsomuksen tarkasteleminen sekä yleinen pohdinta tärkeistä kysymyksistä, joita opiskelijat eivät välttämättä muuten pohtisi. Näitä tärkeitä kysymyksiä ovat oman elämänkatsomuksen sekä identiteetin hahmottaminen sekä niiden perusteet ja tekijät jotka muodostavat sen. Pyritään myös ymmärtämään ympäröivän maailman monimuotoisuutta katsomuksissa sekä arvostamaan sitä itseisarvona.”
”Tähän pyritään erityisesti avoimen keskustelun, aktiivisen kuuntelemisen sekä ajatuksen vaihtamisen kautta, jotka ovat mielestäni ET:n ytimessä ja joita ilman sen ydintavoitteet eivät toteutuisi. Pyritään ymmärtämään muita ja hahmottamaan erilaisuutta hyvänä asiana. Erityisesti pakolliset opinnot (ET1 ja ET2) pyörivät näiden teemojen ympärillä ja vasta valinnaisilla opintojaksoilla aletaan katsoa kohti yo-kirjoituksia samalla laajentaen oman katsomuksen ymmärrystä sekä yleistä tietoisuutta maailmasta.”
Samoilla linjoilla on Riikka: ”Pakollisilla opintojaksoilla mielestäni pitäisi myös pysähtyä pohtimaan ja ajattelemaan ja tehdä sitä nimenomaan omaa elämänkatsomustaan työstäen. Sanon usein opiskelijoille, että nauttikaa ET-tunneista, koska täällä on aikaa ajatella. Se on mielestäni myös paras puoli ET:ssä. Harvassa oppiaineessa pystyy niin monipuolisesti omaksumaan tietoa ja samalla rakentamaan aktiivisesti omaa elämänkatsomustaan. ET on sekä tieto- että taitoaine juuri edellä kuvailemistani syistä johtuen.”
Mikä on parasta ET:n opettamisessa, Jonni? ”Ehdottomasti parasta ET:n opettamisessa on kohtaamiset opiskelijoiden kanssa sekä ajatusten vaihtaminen heidän kanssaan. Itse opettajana opin päivittäin opiskelijoiltani paljon erilaisia asioita, jotka jäsentävät omaa katsomustani sekä ymmärrän maailmaa paremmin myös itse. Nautin kuunnella puheensorinaa ET:n tunneillani, kun opiskelijat keskustelevat keskenään aiheista kohdaten toisensa, joita he eivät ehkä muuten pysähtyisi ajattelemaan ja joutuvat perustelemaan asioita, jotka ovat aiemmin saattaneet ottaa itsestäänselvyyksinä.”
”Koulussamme on hyvin avoin ilmapiiri, jossa ajatustenvaihto toimii todella hyvin ET:n tunneilla ja saamme aikaan hyvinkin hedelmällisiä keskusteluita. Pidänkin keskusteluita ET:n tärkeimpänä opetusvälineenä, jota ei voisi korvata kirjoittamisella tai tehtäviä tekemällä.”
Riikka kertoo taiteen osuudesta opetuksessa: ”Taide kuuluu lukion ET:n opetussuunnitelmaan esim. ET2:lla. Myös esim. ET6:lla (Tulevaisuus) taide on utopioiden ja dystopioiden kuvausten ja science fctionin myötä mukana. Vierailut esim. taidenäyttelyihin sopivat hyvin oppiaineen luonteeseen, koska ne inspiroivat elämänkatsomuksen pohtimiseen. Vein esim. tänä lukuvuonna ET1-ryhmäni Ateneumiin taidenäyttelyyn, josta opiskelijat valitsivat haluamansa teokset ja pohtivat niiden ihmiskäsityksiä. Vastauksista tuli hyviä ja oivaltavia, myös opiskelijat tykkäsivät tehtävästä.”
Jonni lisää: ”Opiskelija voi pyrkiä hahmottamaan, miten esimerkiksi hänen kuuntelemansa musiikki tai katsomansa sarjat voivat olla tietynlaisen maailmankuvan tulosta ja miten ne voivat ehkä pyrkiä vaikuttamaan ihmisten ajatusmaailmaan. Samalla ne voivat pyrkiä tuomaan esille erilaisia epäkohtia ja herättää tärkeitä kysymyksiä.”
”Olemme pyrkineet järjestämään valinnaisen koulukohtaisen projektiopintojakson (ET7), jolla katsomme erilaisia (yleensä opiskelijoiden valitemia) elokuvia, jaksoja sarjoista tai dokumentteja ja keskustelemme niistä heränneistä katsomuksellisista kysymyksistä sekä teemoista.”
Miten opettajat suhtautuvat siihen, että kaikki eivät saa opiskella ET:tä?
Riikka: ”Mielestäni lukiossa voisi avata katsomusaineiden opiskelun, eli että katsomusaine olisi aidosti oma valinta. Olen myös ev.-lut. uskonnon opettaja, ja näen sekä ET:ssä että uskonnossa paljon hyvää. Olisi hyvä, jos lukiovaiheessa, jossa muutenkin itsenäistytään ja haetaan omaa identiteettiä, voisi valita itseään kiinnostavan oppiaineen.”
Jonni: ”Näen sen ongelmallisena ja epätasa-arvoisena, että opiskelijalla ei ole itsellä mahdollisuutta valita omaa katsomusainettaan vapaasti, vaan valinnanvapaus on sidoksissa hänen uskonnolliseen suuntautumiseensa. Ei ole oikeudenmukaista, ettei esim. evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuuluvalla ole oikeutta valita muuta katsomusainetta kuin ev.-lut. uskonto, kun taas uskonnolliseen yhteiskuntaan kuulumattomalla on täysi vapaus valita mikä tahansa. Tällöin opiskelijat ovat epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden.”
”Näen myös, että tämä rikkoo nuoren uskonnonvapautta valita, vaikkei uskonnon opetus olekaan vakaumuksellista. Näen, että katsomusaineen valinnan tulisi olla opiskelija oma valinta vähintään lukiossa.”
Jonni myös suosittelee elämänkatsomustiedon valitsemista peruskoulun uudelle ekaluokkalaiselle: ”Suosittelisin ehdottomasti elämänkatsomustiedon valitsemista niille, joilla siihen on oikeus. Se keskittyy mielestäni hyvin opiskelijan omaan ajatusmaailmaan sekä identiteetin pohtimiseen edistäen samalla katsomusdialogia ja keskustelutaitoja.”
Mitä kehittämiskohtia olette havainneet peruskoulun ja lukion ET-opetuksessa ja opetussuunnitelmassa?
Riikka: ”Olen itse opettanut ET:tä peruskoulun 7-9 -luokkien oppilaille vuodet 2006-2023, joten se maailma tuli itselleni hyvin tutuksi.” Sen sijaan luokkien 1-6 ET-opetuksesta hänellä ei ole kokemuksia. Hänen kuulemansa mukaan ET-opetuksen taso on vaihtelevaa, sillä monet ET-oppilaat ovat vuosien varrella kertoneet, ettei ET-tunneilla tehdä paljon mitään. ”Se on sääli, koska laadukas ET-opetus olisi tärkeää myös peruskoulun alaluokilla. Pätevistä ET-opettajista on kuitenkin ollut myös yläkoulun puolella pulaa.”
Jonni kertoo samaa yläkoulustakin: ”En ole opettanut elämänkatsomustietoa peruskoulussa, mutta mitä olen huomannut opiskelijoiden kautta, että ongelmana peruskoulussa on erityisesti opetuksen laadun vaihtelu. Toiset opiskelijat ovat saaneet hyvin perusteelliset tiedot ja ymmärtävät katsomuksen, kun taas toiset ovat jääneet hyvinkin vähälle.”
Riikka: ”Kehittämisen varaa on varmasti aina, mutta mielestäni lukion opetussuunnitelma on tällä hetkellä toimiva. ET:ssä on henkilökohtaisesti ajateltuna haaste tietynlainen ”juurettomuus”, se, että se ei sellaisenaan kytkeydy mihinkään tieteenalaan. Toisaalta on rikkaus, että ET:llä on monta taustatiedettä, mutta itsekin aina välillä opettajana haen ja etsin sitä jotain tiettyä perustaa.”
Jonni: ”Lukion opetussuunnitelmassa näen isoimmaksi ongelmaksi sen, että ET sekä UE vaikuttavat olevan suhteellisen kaukana toisistaan. Riippuen siitä käykö opiskelija pakolliset UE:n vai ET:n kurssit, saa hän aika erilaiset tiedot ja taidot elämää varten, sillä sisällöt ovat hyvinkin erilaiset toisistaan. Joskus pohdinkin, miten yhdenvertaista se on opiskelijan yleissivistyksen kannalta, että he oppivat niin erilaiset asiat riippuen lähtökohtaisesti omasta uskonnollisesta statuksesta.”
Valtakunnalliset ET-stipendit Helsinkiin
Vapaa-ajattelijain liitto ja yhdistykset ympäri maata myönsivät lukuisia stipendejä elämänkatsomustiedon opinnoissa menestyneille
ESA YLIKOSKI
Viisi elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeessa parhaiten menestynyttä kevään ylioppilasta sai Vapaa-ajattelijain liiton myöntämän stipendin. Sen olivat ansainneet kunniakirjoineen Natalia NiittymiesHerttoniemen yhteiskoulun lukiosta 113 pisteellä, Anton RiiheläAlppilan lukiosta 110 pisteellä, Joona JokiniemiKulosaaren yhteiskoulusta 109 pisteellä, Milma MäntymaaSibelius-lukiosta 109 pisteellä sekä Elsa SilpolaSchildtin lukiosta Jyväskylässä 105 pisteellä.
Tällä kertaa liiton neljä stipendiä osui Helsinkiin ja viides Jyväskylään, kun vuosi sitten stipendit menivät Tampereelle ja Euraan. Myös Jyväskylässä, Rovaniemellä ja Salossa on viime vuosina saatu valtakunnallisesti parhaiden stipendejä pääkaupunkiseudun lisäksi.
Tänä keväänä korkeita pisteitä ET:n yo-kokeessa kirjoitettiin myös Tornion yhteislyseon lukiossa, Ressun lukiossa ja Kallion lukiossa. Viime syksyn kirjoituksissa huippulukemia tuli Järvenpään lukiosta ja Riihimäen lukiosta, ja kun opiskelijat valmistuivat tänä keväänä ylioppilaiksi, Keski-Uudenmaan vapaa-ajattelijat myönsi heille stipendit. Tampereen vapaa-ajattelijain stipendin sai Sara NurmiTampereen yhteiskoulun lukiosta.
Helsingin seudun vapaa-ajattelijain stipendin saivat Hilla RuottinenRessun lukiosta, Taika RajapuroAlppilan lukiosta, Armi SuhonenKulosaaren yhteiskoulusta, Milja HaamanVaskivuoren lukiosta ja Aini KasurinenKallion lukiosta.
Helsingin seudun vapaa-ajattelijat myönsi tänä keväänä saamansa lahjoituksen ansiosta stipendin 11 peruskoulun 9. luokan päättävälle ET-oppilaalle (Espoo 3, Helsinki 5 ja Vantaa 3). Yhdistyksen kouluille ilmoittama kriteeri stipendin saajalle on opintomenestys ja koko ryhmän opiskelun tukeminen.
Monet muutkin vapaa-ajattelijayhdistykset eri puolilla maata myönsivät ET-stipendejä peruskoulun suorittaneille ja/tai uusille ylioppilaille.
Koulut niin pääkaupunkiseudulla ja kautta maan ovat suhtautuneet myönteisesti Vapaa-ajattelijain ET-stipendeihin. Näin oli aluksi myös myös Töölön yhteiskoulussa, jonne toimitettiin opettajien ilmoittamalle oppilaalle kirjoitettu kunniakirja ja stipendiraha. Yllättäen kuitenkin rehtori Marja Mikkola ilmoitti, että koulu ei ota stipendiä vastaan ja palauttaa rahan. Syyksi rehtori ilmoitti Vapaa-ajattelijain liiton tavoitteiden kantaaottavuuden.
Protuleirikesä 2025
Suositut Protuleirit vahvistavat aikuisuuden kynnyksellä olevien nuorten identiteettiä
ESA YLIKOSKI
Kesä–elokuun aikana järjestetään 58 leiriä eri puolilla Suomea, ja niille osallistuu yhteensä yli tuhat nuorta.
Protuleirillä pohditaan vapaaehtoisten leirinvetäjien ohjaamana yhteiskunnallisia, filosofisia ja nuorten elämään liittyviä teemoja. Leirillä ei opeteta valmiita ajatusmalleja tai vastauksia, vaan tavoitteena on vahvistaa nuorten omaa kriittistä ajattelua sekä tarjota valmiuksia perusteltujen valintojen tekemiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
– Tämän päivän nuoret astuvat aikuisuuteen muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Protuleirien ytimessä olevat itsetuntemus, keskustelu, kyky arvioida tietoa kriittisesti ja ottaa kantaa ovat entistä tärkeämpiä taitoja, Protun puheenjohtaja Alma Koivisto toteaa.
Kesän 2024 protuleirien palautekyselyn mukaan 65 % nuorista koki, että leiri vahvisti heidän argumentointitaitojaan, ja 63 % sai lisää itsevarmuutta itsenäiseen ajatteluun. Lisäksi 42 % kertoi, että leiri vahvisti yhteiskunnallisesti ja ekologisesti tiedostavaa ajattelua, ja 31 %:n mukaan leirikokemus lisäsi kiinnostusta osallistua esimerkiksi kansalaisliikkeiden toimintaan. Palautekyselyyn vastasi 575 leiriläistä.
Leiriviikolla käsitellään muun muassa maailmankatsomuksia, identiteettiä, mediaa, ympäristöä ja ihmissuhteita. Teemoja käsitellään esimerkiksi keskustelun, leikkien ja näytelmien avulla.
Useimmat osallistuvat protuleirille peruskoulun 8. tai 9. luokan jälkeen, mutta joitakin leirejä järjestetään myös 17–21-vuotiaille nuorille. Leiritoiminnasta vastaa uskonnollisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumaton Prometheus-leirin tuki ry.
Protuleireille on tulijoita enemmän kuin niitä voidaan järjestää. Laajentuminen on etupäässä kiinni uusien aikuisohjaajien saamisesta. Aikuisohjaaksi leiritiimiin voi päästä myös ”pystymetsästä” eli ilman omaa protuleirikokemusta. Tällöin tiimissä mukana on kokenut aikuisohjaaja sekä tietenkin ryhmä ”appareita” eli nuoria apuohjaajia.
Koulut kesään myös ilman kirkkoa ja virttä
Osassa kouluja yhdenvertaisuus katsomuksien suhteen toteutuu hyvin koska vanhemmatkaan eivät kaipaa uskonnollista sitouttavuutta
Herttoniemenrannan ala-asteen koulu. Tekijä: Kisu43 – Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=151006225
– Kevätjuhlassa oli useita lauluja, joita kaikkia oli harjoiteltu muutamia kertoja. Joukossa oli myös Paula Vesalan sanoittama Kevätlaulu. Virsiä ei ollut ohjelmassa.
– Vanhemmat ja opettajat eivät ole kaivanneet virttä eikä ev.-lut. kirkon koulujumalanpalvelusta koulupäivään. Lukuvuoden ohjelmassa ei ollut ”kevätkirkkoa” eikä ”joulukirkkoa”.
– Katsomusaineiden osittaista yhteisopetusta on tarkoitus jatkaa myös ensi lukuvuonna 3. luokan toisella viikkotunnilla, kertoi rehtori Anna-Kaisa Kolu.
Useissa helsinkiläiskouluissa onkin luovuttu ”kevätkirkoista”. Joissakin niistä on vielä ”joulukirkko”, mutta esimerkiksi Herttoniemenrannan, Kalasataman ja Puistolan peruskouluissa on jo luovuttu tästä joulukuisesta kirkkojumalanpalveluksesta. Näin vältetään oppilaiden jakaminen kahteen ryhmään uskonnollisen tilaisuuden vuoksi sekä ylimääräisen joulu- tai kevättilaisuuden järjestäminen.
Myös Kalasatamassa kevätjuhlassa laulettiin kevätlaulu Paula Vesalan sanoin.
Maailmankatsomuksista eli 2+2=5
Ihmisten välisten siteiden edistäminen on tärkeämpää kuin oman ideologian korottaminen muita ylemmäksi
JORI MÄNTYSALO
Minä kunnioitan ihmistä, en maailmankatsomusta. En edes pidä koko sanasta.
Me elämme yhdessä maailmassa, jossa on monia erilaisia maailmankatsomuksia. Yksi käy moskeijassa ja lukee Koraania, toinen uskoo epämääräisesti johonkin korkeampaan voimaan, kolmas on ateisti.
Ihmisillä on myös erilaisia suhtautumisia terveydenhoitoon. Yksi käy homeopaatilla, toinen luottaa vanhaan kiinalaiseen kansanlääkintään, kolmas käy ihan oikealla lääkärillä sairastuessaan. Ovatko nämä kolme erilaista katsomusta?
Emme kehota kunnioittamaan erilaisia ”terveyskatsomuksia”. Päinvastoin: on aivan sopivaa sanoa ääneen, ettei homeopatia toimi, vedellä ei ole muistia, eikä lääke muutu tehokkaammaksi laimentamalla. Eikä kenenkään mielestä kaksi plus kaksi ole kolme, neljä tai viisi, ja kyse vain erilaisista matematiikkakatsomuksista.
Jumalia ei ole. Tämä tosiasia ei mitenkään rinnastu erilaisiin kuvitelmiin yliluonnollisesta.
Toisaalta vapaa-ajattelijatkin ovat osallistuneet uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikolle ja muuhun katsomusdialogiin. Tampereella esimerkiksi Katsomuskävely -tapahtuma poikkesi niin mormonikirkossa kuin meidän klubillamme. Tämä näyttää siltä, että pidämme itseämme yhtenä vaihtoehtona, uskontojen rinnalla yhtenä samanlaisena mahdollisuutena.
Minulle näihin tapahtumiin osallistumisen syy ei ole katsomuksen vaan ihmisen kunnioittaminen. Kannatan ensinnäkin vapautta. Se ei tarkoita vain vapautta harrastaa jotain muuta kuin minä tai vapautta ajaa erilaista poliittista suuntaa. Se on myös vapautta uskoa todeksi jotain, mikä yksinkertaisesti ei ole totta – sen enempää kuin se on totta, että kaksi plus kaksi on viisi. Kunnioitan vapautta käydä vaikka kirkossa.
Toiseksi kannatan rauhaa. Me elämme yhdessä, erilaisia tarpeitamme ja etujamme yhteen sovittaen. Politiikka on jatkuvaa yhteiselon sääntöjen hakua. Samalla tavalla yhdessä elämme myös erilaisten uskontojen kannattajien kanssa. Tämä ei muutu näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Lisäksi uskontojen kesken on taisteltu eri tavalla kuin useimpien maallisten aatteiden vuoksi. Tuskin esimerkiksi Intian ja Pakistanin välejä ainakaan helpottaa hindulaisuuden ja islamin vahvistuminen. Homeopaattien hyökkäystä kiinalaisen lääketieteen kannattajien tiloihin tuskin tapahtuu.
Ei ole mahdotonta, että Suomessakin taisteltaisiin esimerkiksi sunni- ja shiiamuslimien välillä. On aina hyväksi, jos edistämme vähänkin siteitä ihmisten välillä, ja ehkä erityisen tärkeää tämä on eri uskontoja tunnustavien välillä.
Jatketaan siis edelleen katsomusdialogia – ja pyritään samalla siihen, että uskonto sanana ja sen mukana maailmankatsomus ideana katoavat historiaan.
Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja
Merkityksellisestä toiminnastamme tulee viestiä
Vapaa-ajattelijain uskomaton jäsenistö kehittää ja vahvistaa humanistista kulttuuria monella tapaa
TANJA LAINE
Olin aiemmin jo kirjoittamassa tutusta aiheesta – siitä, mitä meidän pitäisi vielä saavuttaa, missä olemme onnistuneet ja missä riittää edelleen työtä. Nämä ovat meille monille tuttuja ja ajankohtaisia kysymyksiä, ehkä joskus niin tuttuja, että ne uhkaavat jäädä huomaamatta.
Tämä kaikki kirkastui taas, kun luin Risto Puumalaisen kirjan Uskomatonta elämää Suomessa. Teos on erinomainen – suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Sisällöltään se oli monin tavoin tuttua kauraa, mutta samalla juuri siksi tärkeää. Se muistutti, ettei tuttua kannata jättää sanomatta. Meidän pitää osata sanoittaa arvojamme ja tavoitteitamme yhä uudelleen, jotta ne voivat jatkaa elämäänsä muuttuvassa maailmassa.
Olen itse aina mieltänyt niin, etten ole varsinaisesti markkinoinut liittoamme tai yhdistystoimintaamme. Meidät löytää, kun kokee tarvetta olla osallisena jossain, mikä tuntuu merkitykselliseltä. Meidän tehtävämme on olla löydettävissä – ja toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi.
Mutta jotta tulee löydetyksi tai tutuksi, tulee viestiä ja markkinoida.
Viime aikojen näkyvyys, esimerkiksi stipendeihin liittyneen keskustelun kautta, on nostanut esiin sen, mistä tässä toiminnassa oikeasti on kyse. Moni on pysähtynyt ja oivaltanut sen periaatteen, joka meidän taustalla vaikuttaa. Se on ollut rohkaisevaa – olemme saaneet vahvistusta sille, että suunta on oikea ja monella on tarve juuri tällaiselle toiminnalle.
Me maallistumme. Sekulaari tapakulttuuri on jo osa monen arkea. Siksi on hyvä kysyä: onko perinteistä pidettävä kiinni vain siksi, että ne ovat perinteitä? Itse ajattelen, että perinteet voivat elää, uudistua ja mukautua tähän aikaan. Ne eivät menetä arvoaan, vaan voivat saada uuden merkityksen – sellaisen, joka palvelee meitä nyt ja tulevaisuudessa.
Kaipaan ja toivon, että meistä ja meidän työstämme viestitään rohkeasti ja myönteisesti. Me teemme ihan valtavasti, älyttömän pienillä resursseilla. Työtä tehdään hiljaa, mutta vaikuttavasti, koko Suomessa. Siitä on ilo ja ylpeys kertoa, esimerkiksi Pohjoismaiden humanistiliittojen kokouksessa. Pienellä rahalla, pienellä porukalla – mutta suurella sydämellä. Se kertoo paljon yhteisöstämme.
Tämä kaikki ei olisi mahdollista ilman jäseniämme – ja erityisesti niitä superaktiivisia työmyyriä, jotka jaksavat ja tekevät, usein ilman näkyvää kiitosta. Teille kaikille vuolaat kiitokset! Aina, kun näkee muiden onnistumisia, se motivoi myös itseä. Hyvä yhteydenpito, innostus ja yhdessä tekeminen kantavat pitkälle.
Ja jos nyt kerran mainoksiin päädyttiin, niin Risto Puumalaisen kirjan ohella haluan mainostaa erityisesti tulevia talkoita. Kullervon hautausmaalla Vaasassa on tulossa tapahtuma, joka tulee olemaan todellinen yhteisömme voimannäyte. Kun saamme hautausmaan kuntoon, siihen loistoon, johon se kuuluu – se on enemmän kuin työtehtävä. Se on yhteinen teko.
Lopuksi haluan vielä sanoa: kohteliaisuus ei maksa mitään. Hyvä sana, lämmin katse tai pieni ele voi kannatella enemmän kuin arvaammekaan.
Hyvää ja merkityksellistä työtä teille kaikille.
Kirjoittaja toimii Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtajana.
