Artikkeli arkistot - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

ESA YLIKOSKI

Opetusneuvos Satu Honkala toimi lähes 30 vuotta isojen helsinkiläiskoulujen rehtorina. Ennen eläkkeelle jäämistä hänen vastuualueenaan Opetushallituksessa olivat elämänkatsomustieto ja filosofia, globaalikasvatus, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat sekä väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy. Elämänkatsomustieto on lähellä Honkalan sydäntä, ja oppiaineen edistämiseen aika oli rajallinen, mutta tuloksellinen.

Miten ryhdyit opetusalalle?

Ylioppilaaksi tulon jälkeen pääsin opiskelemaan oikeustieteelliseen. Ensimmäisen vuoden jälkeen kaipasin muutakin tekemistä, joten hakeuduin opettajankoulutukseen, jossa sai ilmaisia soittotunteja ja oli muitakin mielenkiintoisia kursseja. Valmistuinkin opettajaksi aiemmin kuin juristiksi.

Kun aloitit työt, opetitko 1980-luvulla myös elämänkatsomustietoa?

Opetin alkuvuosina uskontojen historiaa ja siveysoppia, sitten elämänkatsomustietoa.

Millaisia huomioita teit uskonnonvapauden tilanteesta koulussa?

Kirjoittelin lasteni päiväkotiin aika pitkiä ohjeita, mutta koin myös, että niitä noudatettiin liikuttavan tarkasti. Koulussakaan en isoihin epäkohtiin törmännyt. Lapset siirtyivät sitten johtamaani kouluun, kun muutimme.

Sinut valittiin jo varsin nuorena rehtoriksi. Millaiseen kouluun?

Tulin kolmikymppisenä valituksi Roihuvuoren ala-asteen rehtoriksi toimittuani ensin rehtorin sijaisena jonkin aikaa. Koulu oli itähelsinkiläinen lähiökoulu, joka aika nopeasti monikulttuuristui.

Kertoisitko rehtorin urasta, joka jatkui pitkään.

Toimin rehtorina melkein kolmekymmentä vuotta, siihen mahtuu kaikenlaista. Koulu oli jo silloin monikulttuurinen. Se pilotoi vuosiluokkiin sitomatonta opetusta, ja siellä toimi ruotsinkielen kielikylpy sekä kaksikieliset suomi-viro-luokat.

Opettajakunta oli innostunutta, taitavaa ja kokeilevaista väkeä. Moni heistä on edelleen ystäväni. Parhaimmat opetusmuistoni ovat musiikkiluokista, etenkin isoista musiikkileireistä, joita pidimme monena syksynä kesäsiirtolan tiloissa.

Koulun johtamisen ohella sain toimia Helsingin kaupungin elämänkatsomustiedon pedagogisena asiantuntijana (aiemmin ohjaava opettaja) ja myös maahanmuuttajaopetuksen pedagogisena tukena.

Lisäksi sain suunnitella uuden koulun, jonne sitten siirryinkin rehtoriksi.

Miten koulusi alkoi suhtautua ev.-lut. seurakunnan uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten koulujumalanpalveluksiin koulupäivän aikana ja säännöllisiin päivänavauksiin?

Aluksi sidoimme ne uskontotunteihin, sitten jossain vaiheessa sovimme, että päivänavaukset eivät sisällä mitään uskonnollista ainesta. Koululaisjumalanpalveluksia oli harvakseltaan.

Koitko rehtorina painostusta kirkon edustajien taholta? Entä opettajien, vanhempien tai median taholta?

Piispa Jolkkosen lapset olivat koulussani, ja hän kovasti halusi puuttua juhliemme ohjelma- ja musiikkivalintoihin. Sain myös runsaasti vihapostia jouluisin ja keväisin, mutteivät ne kyllä painostukselta tuntuneet – ennemmin kävi sääliksi niitä, jotka joutuivat koulun juhlien takia maailmanloppua odottelemaan.

Media oli välillä todella hankala, jahtasi milloin opettajia, milloin oppilaita. Aiheet eivät liittyneet katsomuskysymyksiin, vaan yksittäisiin ikäviin tapahtumiin.

Entä miten aloitte kehittää koulun yhteisiä tilaisuuksia, kuten kevätjuhlia ja joulujuhlia tai kuusijuhlia tai vastaavia?

Kun olin pedagoginen asiantuntija ja juristi, niin noudatimme omassa koulussa lainsäädäntöä ja ohjeistuksia pilkulleen. Viimeisten vuosien juhlissa ei uskonnollista sisältöä ollut ollenkaan, joskus aikaisemmin hiukan.

Saitko tukea kollegoilta, muilta rehtoreilta tai opettajilta? Olitko verkostoitunut, niin kuin nykyään sanotaan?

Helsingissä rehtoreilla on alueellinen verkosto. Oli myös mahdollisuus käydä työnohjauksessa, eli tukea sai aina, jos sitä tarvitsi. Uuteen kouluun sain valita kaikki opettajat, joten joukko oli aika samanhenkisesti koulutyöhön suhtautuvaa.

⏹ Satu Honkala on toiminut mm. koulun rehtorina ja opetusneuvoksena opetushallituksessa. Nykyään hän on eläkkeellä.

Oletko ollut mukana esimerkiksi Filosoﬁan ja elämänkatsomustiedon opettajien FETO:n toiminnassa?

Olen ollut FETOa perustamassa 40 vuotta sitten ja mukana siitä asti. Toimin puheenjohtajana kahdeksan vuotta. FETO on ollut merkittävä järjestö elämässäni, sen puitteissa olen ollut mukana järjestötyössä, kesälukioissa, Protussa, Itä-Aasia-opintopiireissä, filosofiaolympialaisissa, biljardinpeluussa ja monessa muussa.

Onko elämänkatsomustietoa opettavien luokanopettajien keskuudessa yhteistyötä?

Kyllä, näyttäisi ainakin verkkosivujen perusteella olevan. FETOssa toimii myös luokanopettajia, se on oppiaineen järjestö, ei aineenopettajien järjestö.

Mitä haasteita kohtasit työssäsi Opetushallituksessa?

Pekka Elon jälkeen filosofia-ET-virka jätettiin useammaksi vuodeksi täyttämättä, sitten se yhdistettiin kahden muun viran tehtäviin ja tulin valituksi tuohon virkaan. Minun virassani filosofia ja ET muodostivat vain pienen osan, vastuullani olivat myös globaalikasvatus, yhdenvertaisuusja tasa-arvoasiat sekä väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy, joiden lisäksi työskentelin ajoittain myös juristitiimissä.

Yhteistyö kollegojen kanssa sujui hyvin. Myöskään uskonto-oppiainetta hoitavien kanssa ei erimielisyyksiä juuri ollut. Hankalissa kysymyksissä saatoin aina kysyä neuvoa FETOn kollegoilta. Opetushallituksessa isoja haasteita ei juuri ollut, ainakaan, jos sitä vertaa koulutyöhön Itä-Helsingissä.

Opetushallituksen nettisivuiltahan löytyy aika paljon perusinfoa huoltajille sekä myös opetuksen tukimateriaaleja opettajille. Olet tainnut tehdä ja tuottaa niitä?

Kyllä, ja osa on tuotettu yhdessä uskonnon kollegan kanssa.

Miten arvioit elämänkatsomustiedon kehitystä 40 vuoden aikana?

Oppiaine on kehittynyt, ja sille on muodostunut omat pedagogiset ratkaisut. Opetussuunnitelmassa tietyt peruspilarit, kuten ihmisoikeudet ja oppilaslähtöinen keskustelevuus, ovat pysyneet ja vahvistuneet. Oppilasmäärät ovat kasvaneet, eikä oppiaine ole enää pienen vähemmistön aine.

Miten arvioit ET:n oppikirjatilannetta tällä hetkellä?

Olen aiemmin ollut kirjoittamassa useampaa Opetushallituksen tuottamaa ET-oppikirjasarjaa. Nyt kirjoja tuottavat kaupalliset kustantajat. Tilanne on tällä hetkellä mielestäni riittävän hyvä, etenkin kun oppiaineen opetus ei ole kirjaorjallista. Opetussuunnitelma sisältää enemmän taito- kuin tietotavoitteita, ja niitä ei juurikaan voi kirjasta opiskella.

Mitä tarvittaisiin ET:n vajaakäytön vähentämiseksi ja oppilasosuuden edelleen lisäämiseksi?

Oppiaineesta liikkuu edelleen vääriä käsityksiä. Niitä on hyvä jatkuvasti oikoa esittelemällä oppiainetta etenkin niillä paikkakunnilla, joilla oppilaita on vähän. ET voitaisiin avata vapaasti valittavaksi.

Miten tukea voisi kehittää ET:n opetusta aloittavalle luokanopettajalle?

ET-opinnot suorittaneella opettajalla on varmasti hyvät valmiudet työn tekemiseen. Oppiaineen koulutusta vailla olevat opettajat luonnollisesti toivovat valmiita materiaaleja ja tuntivinkkejä. FETO voisi toimia vahvemmin myös oppiainetta opettavien luokanopettajien tukena – nyt kaikki eivät taida tietää, että siihen voi liittyä.

Sanotaan, että elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille valittavaksi ja oppiaineen vahvistaminen on tärkeää mahdollisten laajempien katsomusaineuudistusten laadun kannalta.

Kyllä, emme tarvitse uudistettua pakollista uskonto-oppiainetta.

Opetushallituksen katsomusaineiden kehittämisryhmä esitti katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen kokeilua. Miten arvioit tätä ideaa? Mikään taho ei ole toistaiseksi tainnut ryhtyä kokeiluhankkeen valmisteluun?

Helsingin yliopisto aloitti tällaisen kokeilun Viikin Normaalikoulussa ja yliopiston tutkimushankkeena. Kokeilussa ei poiketa opetussuunnitelmasta, eli siinä mielessä se ei ole oikea kokeilu. En pitänyt Viikin kokeiluopetussuunnitelmaa kovin onnistuneena; se painottui uskonnon sisältöihin, vaikka ET-ainesta olikin tuotu mukaan.

●

TANJA LAINE

Pohjoismaiden humanistikonferenssi 6.6.-8.6.2025 Tukholmassa keräsi paikalle edustajia eri Pohjoismaista, ja lisäksi mukana oli osallistujia myös Amerikasta, Belgiasta, Skotlannista ja Briteistä. Osallistuin Nico Laineen kanssa tähän kaksipäiväiseen tapahtumaan, jolla oli tiivis ohjelma.

Kokouksessa kuultiin useita luennoitsijoita, ja puheenvuorot pidettiin englanniksi, jotta eri maiden osallistujat pystyivät seuraamaan keskustelua tasavertaisesti. Luentojen lisäksi oli mielenkiintoisia keskusteluja, verkostoitumista ja yhtenä osuutena oli kertoa oman Vapaa-ajattelijain liiton tilanteesta. Pääsin kertomaan, että liittomme toiminta on nousussa ja työllämme on vaikutusta.

Suomityttönä selvisin kunnialla englanninkielisestä puheestani – lyhyesti ja ytimekkäästi, kuten meillä on tapana. Vein myös arvoisalta puheenjohtajalta Jori Mäntysalolta ääniviestin muodossa tervehdyksen, joka kuului näin: ” helou” Tämä sai raikuvat aplodit, koska tätä suomimieheltä odotettiinkin.

Kokouksen näkyvin julkinen osio oli mielenosoitus, jonka teemana oli “Usko mihin haluat, sano mitä haluat”. Mielenilmaisu oli rauhallinen mutta vaikuttava muistutus siitä, että sananvapaus ja avoin keskustelu ovat humanismin keskeisiä peruspilareita. Mielenilmaisussa korostettiin sekä uskonnottomien asemaa että laajempaa oikeutta ilmaista näkemyksiä ilman painostusta tai pelkoa. Tapahtuma herätti ohikulkijoiden kiinnostusta ja toi liittojen yhteisen viestin selkeästi näkyviin: vapaa keskustelu on demokraattisen yhteiskunnan elinehto.

Kokouksen päätteeksi oli selvää, että pohjoismaista yhteistyötä halutaan syventää. Osallistujat korostivat, että yhteinen arvopohja luovat pohjan tiiviille yhteistyölle. Tukholman kokous ei ollut pelkkä muodollinen kohtaaminen, vaan se vahvisti konkreettisesti Pohjoismaiden humanistiliittojen keskinäistä yhteyttä. Kaksipäiväinen tapahtuma tarjosi sekä strategista keskustelua että käytännön inspiraatiota. Mielenosoitus toi yhteistyön näkyväksi myös suurelle yleisölle.

Vapaa-ajattelijain liitto on tehnyt myös vetoomuksensa puolueille tulevia hallitusohjelmaneuvotteluja varten. Liitto korostaa, että ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella (Perustuslaki 6 § ja Yhdenvertaisuuslaki 8 §), ja painottaa erityisesti uskontoihin ja katsomuksiin neutraalin valtion vahvistamista.

Tarvitaan katsomusneutraalin palvelutarjonnan kehittämistä, uskonnottomien ja vähemmistöuskontojen tasapuolista kohtelua julkisissa palveluissa sekä katsomusaineiden opetuksen yhdenvertaisuutta. Vetoomuksessa vaaditaan myös jumalanpilkan kriminalisoinnin poistamista, sillä julkisrauhasta ja vihapuheesta on säädetty erikseen, ja nämä tarjoavat riittävän suojan ilman tarpeetonta sananvapauden rajoittamista.

Oli suuri kunnia saada edustaa Suomea Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtajana yhdessä Humanistiliiton puheenjohtaja Irma Peiposen kanssa.

Lopuksi haluan jakaa terveiset islantilaiselta ystävältäni. Islannissa sanotaan, että kun vesipisara tippuu kiven päälle, tarvitaan monta pisaraa, ennen kuin kiveen syntyy kolo. Tämä muistuttaa meitä siitä, että pienilläkin teoilla on merkitystä, lopputulos syntyy sitkeydestä ja jatkuvasta työstä. Jatkamme siis mekin hyvää työtä, pisara kerrallaan.

Nöyrin terveisin, Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtaja.

●

ESA YLIKOSKI

Elämänkatsomustiedon (ET) oppilasosuuden kasvu jatkuu kautta maan myös lukuvuonna 2025-26. Vapaa Ajattelija -lehti on jälleen pyytänyt ja saanut tuoreita tietoja suoraan muutamien kuntien opetustoimelta.

Kaikkien kuntien oppilasvalintatiedot viime lukuvuodelta 2024-25 löytyvät Opetushallituksen Vipunen-tietopalvelusta.

ET:n kasvu on ollut jatkuvaa ja varsin tasaista vuosia. Kahden vuoden takaisia ja sitä vanhempia tietoja on myös täällä.

ET:n oppilasosuus lukuvuonna 2025-26 perusopetuksessa eräissä kunnissa
Kasvu/lasku viime vuodesta prosenttiyksikköinä. Tähdellä merkityissä muutosprosenteissa viime vuoden tieto puuttuu.

Kunta	Osuus %	Muutos %
Helsinki	30,9	+0,7
Espoo	23,1	+1,6
Tampere	22,1	+0,5
Vantaa	21,6	+0,8
Kerava	20,7	+0,0
Turku	20,4	+1,6
Hyvinkää	17,8	+1,4
Järvenpää	19,8	+1,8
Tuusula	16,2	+1,5
Jyväskylä	14,7	+1,5
Raasepori	14,6	-0,3
Lahti	13,9	+1,7
Vaasa	13,0	+0,7
Raisio	12,6	*
Kaarina	11,9	+1,3
Salo	11,7	*
Oulu	11,3	+0,6
Kajaani	8,3	+0,6
Pori	7,5	+0,7
Nakkila	3,6	*

Helsingissä ET on suurin katsomusaine 13 peruskoulussa. ET on siellä suurempi kuin ev.-lut. uskonto 16 peruskoulussa. Helsingissä on peruskouluja yhteensä 98.

ET:n oppilasosuus suurin alakoulussa ja ensimmäisillä luokilla

Ala- ja yläkoulujen sekä vastaavien luokkien ero ennakoi kasvun jatkuvan.

Espoossa ET:n oppilasosuus 1. luokille on 26,4 % ja 9. luokille 18,7 % (eroa 7,7 prosenttiyksikköä). Siten kasvu jatkuu myös tulevina lukuvuosina.

Lahdessa 9. luokkien osuus on 11,5 % ja 1. luokkien 17,1 %. Ero on siis 5,6 prosenttiyksikköä. ET-oppilaiden osuus koko peruskoululaisjoukosta nousee pian yli 15 prosentin.

Tampereella 1.-6. luokille luku on 24,2 %, 7.-9. luokille taas 17,8 %. Ero on 6,4 prosenttiyksikköä. Tämän suuruinen tai hieman pienempi ero alakoulun ja yläkoulun välillä on tyypillistä eri puolilla Suomea.

Ruotsinkielisissä kouluissa ET:n osuus on pienempi kuin suomenkielisissä. Ero vaihtelee kunnittain, mutta meillä ei ole yleensä erillisiä tietoja. Helsingissä osuus on suomenkielisissä kouluissa 31,2 % ja ruotsinkielisissä 28,3 %. Vaasassa suomenkielisten lukema on 14,3 % ja ruotsinkielisten 8,7 %.

●

ESA YLIKOSKI

Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -palkinto 2025 on myönnetty oikeustieteen maisteri Sanna Harjulle pitkäaikaisesta työstä uskonnottomana vihkijänä. Hän on toiminut Pirkanmaalla viranomaisen valtuuttamana vapaana siviilivihkijänä jo yli kymmenen vuotta ja kertoo käyneensä peräti 77 vihkipaikassa hoitamassa avioliittoon vihkimisen. Hän myös ylläpitää sivua tahdotko.fi.

Sanna Harju sanoi kiitospuheessaan olevansa erittäin otettu Väinö Voipio-palkinnon saamisesta ja ottavansa tunnustuksen vastaan todella iloisin ja kiitollisin mielin. Samalla hän kiitti yhteistyöstä, jonka avulla palkintosumma voidaan lahjoittaa lasten ja nuorten hyväksi tehtävään järjestötyöhön Aseman lapset ry:lle.

– Tuntuu luonnollisesti hyvältä, että tehty työ tulee tällä tavalla nähdyksi. Näiden vuosien aikana, kun olen saanut tätä tehdä, tästä on muodostunut vähän niin kuin elämäntapa. Siihen kuuluu lukemattomia iltoja ja viikonloppuja tien päällä Pirkanmaan eri kolkissa, erilaisissa juhlataloissa, ravintoloissa, suurissa ja pienissä yksityiskodeissa, kotipihoilla, mökeillä ja välillä ihan metsässäkin.

– Sivutoiminen vihkiminen antaa paljon, mutta luonteensa vuoksi se myös kysyy omistautumista ja ehkä jonkin sortin… kutsumustakin. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio ja avioliiton solmiminen totta kai juridinen toimitus. Mutta samalla se on myös niin paljon enemmän. Se on vihittäville merkitystä täynnä oleva hetki, joka tulee osaksi heidän muistojaan ja heidän elämänsä tarinaa.

– Siksi vihkityö on aina ensi sijassa ihmistyötä. Nämä kaksi ihmistä tässä edessäni, heidän tahtonsa ja aikomuksensa olla ja elää yhdessä, toisiaan rakastaen, elämän ilot ja vaikeudet kohdaten. Siinä on se tämän toimen kimalteleva ydin, se ajatus, joka minua itseäni kaikkein syvimmin koskettaa kerta kerran jälkeen uudestaan.

– Lämmin kiitokseni vielä Suomen Vapaa-ajattelijain liitolle.

Kiitospuhe kuultiin Tampereen vapaa-ajattelijain 80-vuotisjuhlassa videon välityksellä. Vapaa Ajattelija kertoi Sanna Harjun toiminnasta jo numerossa 4/2017, sivulla 19.

Siviilivihkimisten osuus kaikista avioliittoon vihkimisistä koko maassa on lisääntynyt viime vuosina. Niiden osuus oli viime vuonna noin 60 prosenttia.

●

RISTO PUUMALAINEN

Opetushallituksen ohjeen 3903/2022 mukaan opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Tuota mahdollisuutta on tähän mennessä hyödyntänyt arviolta 10 % kouluista. Virallista tilastoa asiasta ei ole, mutta luku selviää Janssonin ja Kälkäjän kirjoittamasta Laurea-ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä vuodelta 2024.

Etsin syksyllä 2025 netistä kouluja tai opetuksen järjestäjiä, joissa on tehty edellä mainittu päätös. Löysin niitä 15, ja lähetin niille sähköpostilla pyynnön vastata neljään kysymykseeni. Kouluilta tuli kolme vastausta. Yksi vastaus tuli kaupungilta, jossa on tehty kyseinen päätös varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Vastauksista selvisi, että päätökseen vaikutti moni asia. Ensinnäkin päätöksen mahdollisti alussa mainittu OPH:n ohje. Lisäksi oli pohdittu uskonnollisten tilaisuuksien suhdetta opetussuunnitelman sisältöön. Myös vaihtoehtoisten tapahtumien iso osallistujamäärä oli vaikuttanut siihen, että kirkkotilaisuus siirrettiin iltaan.

Koulupäivinä haluttiin keskittyä perustyöhön, opetussuunnitelman toteuttamiseen. Päätöksen katsottiin olevan lapsen edun mukainen, koska kaikki lapset voivat osallistua toimintaan tasa-arvoisesti eikä ketään eroteta porukasta. Päätöksen katsottiin vahvistavan yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä. Yksi vastaaja oli sitä mieltä, että uskonnollisuuteen kuuluvat asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja kyseinen päätös kunnioittaa kaikkien erilaisia näkökulmia uskontoon.

Vastaajien mielestä päätös on helpottanut työtä monella tapaa. Enää ei tarvitse kehitellä vaihtoehtoista toimintaa eikä kerätä tietoja siitä kuka osallistuu mihinkin tilaisuuteen. Ei tarvitse myöskään järjestellä valvontoja ja siirtymiä eri kohteisiin. Myös vaihtoehtoisen tilaisuuden sisällön samanlaisuuden pohtiminen ja tiedotus huoltajille ovat jääneet pois päätöksen myötä. Lisäksi päätöksen vuoksi tai sen ansiosta on paneuduttu katsomuskasvatukseen ja pohdittu sitä oikein erityisesti.

Vastaajat ovat saaneet palautetta päätöksestään vaihtelevasti. Yhden koulun henkilökunnassa on jonkin verran eriäviä mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta huoltajilta ei ole tullut palautetta. Toisen koulun vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, kun he pääsevät seuraamaan illalla järjestettävää vapaaehtoista joulukirkkoa. Myös sitä on kiitetty, ettei uskonnollista tapahtumaa ole keskellä koulupäivää.

Kolmannen koulun vanhempien palaute on ilmennyt yleisenä tyytyväisyytenä, ja muita uskontoja edustavat vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä siihen, ettei koulu korosta vain yhtä uskontoa. Vastaajan kokemus on, että päätöksen myötä koulun asenne on tasa-arvoinen ja kaikkia kunnioittava uskontokunnasta riippumatta.

Yksi vastaajista on kokenut painostusta päätöksen vuoksi. Painostus on tullut hiippakunnasta. Sieltä on tullut useita yhteydenottoja puhelimella ja sähköpostilla sekä tapaamisia, joissa on pyydetty/vaadittu perusteluja päätökselle. Muissa palautteissa on kehuttu asiasta päättäneitä rohkeiksi ja kerrottu, että toiminta on nyt selkeää ja kaikille lapsille sopivaa.

Lisäksi vastattiin, että päätös kunnioittaa kaikkien vakaumuksia.

Vastauksista kävi selväksi, että koulua voi pitää ilman uskonnollisia tilaisuuksia. Kaikki vastaajat olivat tyytyväisiä päätökseensä, koska se on helpottanut ja yhtenäistänyt heidän toimiaan ja antanut aikaa perustyöhön. Asia olisi tutkimuksen arvoinen.

●

VAPAA-AJATTELIJAIN LIITTO

Kun ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella (Perustuslaki 6 § ja Yhdenvertaisuuslaki 8 §), toivomme puolueenne edistävän eduskuntavaalien jälkeisissä hallitusohjelmaneuvotteluissa seuraavaa:

Yleisten hautausmaiden ja krematorioiden yhteyteen tai muihin sopiviin tiloihin tulee järjestää ei-kirkollisiin hautajaisiin soveltuvat sisätilat niin siviilihautajaisiin kuin eri uskontojen seremonioihin.
Elämänkatsomustiedon (ET) valinnan avaaminen tulee toteuttaa nopeasti, koska se ei vaadi tuntijaon ja opetussuunnitelman muuttamista. Se loisi nykyistä syrjivää tilannetta paremman lähtökohdan mahdollisille pitkäjänteisemmille uudistuksille.
Mielestämme kirkko saisi päättää uskontunnustuksestaan ilman eduskuntaa. Perustuslain 76 § voidaan kumota.
Jumalanpilkan kriminalisoinnista tulisi luopua. Julkisrauhasta ja vihapuheesta on säädetty erikseen.
Puolustusvoimiin tarvitaan sotilaspappien rinnalle uskonnottomia henkisen tuen ammattilaisia.
Kun kirkosta eronneet maksavat joka vuosi useita miljoonia euroja kirkollisveroa eroamisvuoden loppuun asti, tämä tulee korjata niin, että eroamispäivän jälkeinen kirkollisvero palautetaan viimeistään verovuoden veronpalautusten yhteydessä. Näin ennen kuin kirkollisverotus lopetetaan.
Valtion ja kirkon suhteen uudistamisen valmistelu tulee aloittaa tulevalla vaalikaudella. Tulee ottaa suunta kirkon julkisoikeudellisesta erityisasemasta uskontojen ja vakaumusten yhdenvertaiseen kohteluun.

Kunnioittavasti 20.8.2025

TOIMITUS

Kyselyssämme paljastui, että vapaa-ajattelijain harrastukset ovat yllättävän monipuolisia:

Lattaritanssi, kirjat, tietokirjallisuus, musiikki, puutarhanhoito, lintujen seuranta, taloustieteelliset kysymykset, elokuvat, uiminen, kirjoittaminen, matkailu, vapaaehtoistyö järjestöissä, valokuvaus, tennis, liikunta, sijoittaminen, sukututkimus, kangaspuilla kutominen, suunnistus, puu-, metalli, ja tekstiilityöt, omakotitalon kunnostus, geokätköily, retropelit ja niistä tubettaminen, historia, kuvataide, suppailu, ooppera, teatteri, kuntonyrkkeily, ruuanlaitto, laulaminen, tähdet, ratsastus, bändissä soittaminen, burleskitanssi, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, pillinsoitto, etymologia, filosofia, moottoripyöräily, tieteen seuraaminen, lautapelit, tietokonepelit, äänikirjat, koirat, jazzpianon soitto, patikointi, laskettelu, podcastin teko, rumpujen soittaminen, korean opiskelu, metsässä samoileminen, entisen maatilan kunnostus, katiskalla kalastaminen, saariin soutelu, kelokuusien veistely, syvälliset keskustelut, elämästä nautiskelu, naiserityisyyden ja tasavertaisuuden ajatusten levittäminen, kuntosali, talkkarintyöt, tiedonhankinta, petankki, ryhmäliikunta, mökkeily, kuorolaulu, linnut, veneily, jääkiekon fanittaminen, politiikan ja tieteen seuraaminen, valokuvaus, kivien hionta, lastenlasten hoito, lisäravinteet, rhythm cycling.

Oho, ei olekaan yhtä ”pyhää kirjaa”

Parhaita kirjoja vapaa-ajattelijain mielestä olivat mm.: Retkeilijän lintuopas, Linnunradan käsikirja liftareille, Sota ja rauha, Agatha Christien dekkarit, Veljeni Leijonamieli, Suomen hyppyhämähäkit, Rikos ja rangaistus, Minna Huotilaisen aivotutkimuskirjat, Kyyhky ja unikko, Moreeni, Seitsemän veljestä, Neuvostoihmisen loppu, Täällä pohjantähden alla, The Demon-Haunted World: Science as a Candle in the Dark, Thinking sosiologically…

SIIRI SALMINEN

Onko kuolema Suomessa unohdettu peruspalvelu? Jos kuvittelet, että kuolema lopettaa arjen kiireet, kannattaa miettiä uudelleen. Meillä ruuhkat alkavat, kun sydän pysähtyy.

Kuolleisuuden ennustetaan kasvavan merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Se tarkoittaa tuhansia uusia asiakkaita elämän jälkeiseen toimitusketjuun. Vainajien lähtö tulisi hoitaa arvokkaasti – ja se, hyvät elossa olevat, ei ole itsestäänselvyys.

Ensimmäinen ongelma alkaa heti kuoleman jälkeen: ruumis on säilytettävä kylmässä. Käytännössä vainajasta tulee biologinen säilyke, jonka pilaantuminen ei ole toivottavaa. ”Parasta ennen” -päiväys on suhteellinen käsite, sillä sairaaloiden kylmäsäilytystilat ovat rajalliset.

Jos omaiset eivät ehdi järjestelyihin riittävän nopeasti, alkaa esimerkiksi Helsingin kaupunki periä 10 euroa vuorokaudelta kolmen viikon jälkeen. Joillakin hyvinvointialueilla ruumiit säilytetään kylmäkonteissa noutoon asti, sillä sairaaloiden ruumishuoneet ovat täynnä.

Kyllä, Suomessa käytetään ruumiskontteja. Niissä vainajat odottavat vuoroaan krematorion uuniin – jos sielläkään on tilaa. Suomessa toimii noin 20 krematoriota ja yhteensä hieman yli 30 uunia. Kun yli 60 prosenttia ja pääkaupunkiseudulla 80 prosenttia vainajista tuhkataan, kapasiteetti on pahasti kortilla.

Uusia krematorioita ei rakenneta, koska niiden hinta lasketaan miljoonissa – eikä seurakunnilla, joille tämä logistinen haaste on sälytetty, ole riittävästi kannustimia investoida. Olit sitten ortodoksi, optimisti, ateisti tai astrologi, lähtösi hoitaa seurakunta, jonka krematoriolla on meneillään ruuhkavuodet.

Hyvänä poikkeuksena pitää mainita Helsingin Hietaniemen tunnustukseton krematorio, joka on maan vanhin ja suurin. Sen toiminta käynnistyi jo 1926.

Vaikka yhä harvempi suomalainen kuuluu kirkkoon, lähes kaikki päätyvät sen vastuulle kuoltuaan. Vainajahuolto ei ole julkinen peruspalvelu, vaan uskonnollisen yhdyskunnan tehtävä. Eikö olisi jo aika siirtää tämä vastuu neutraalille pohjalle – ja jopa avata se kilpailulle?

Kuolema voi olla henkilökohtainen, mutta vainajahuollon pitäisi olla julkinen peruspalvelu. Meidän elossa olevien tehtävä on hoitaa tämä kuntoon – ennen kuin itse joudumme jonottamaan kontissa.

LAURI OJALA

Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan uskonnottomat lapset elävät onnellista elämää, jolle merkitystä antavat ystävyyssuhteet ja humaani elämänkatsomus. Tutkimuksen kohteena olivat 8-11-vuotiaat uskonnottomasta taustasta tulevat lapset.

Lapset ihastelevat muun muassa luonnon, tieteen ja tekniikan ihmeitä ja innostuvat näiden tutkimisesta. Vastoin vanhaa ja uskovaisten edelleen vahvasti tukemaa virheellistä myyttiä uskonnottomat lapset eivät jää paitsi mistään, vaan näiden elämä on merkityksellistä ja sosiaalisesti rikasta. Vaikka lapset eivät yleensä tunnekaan termiä humanismi, he pitivät määritelmän kuultuaan sitä osuvana kuvaamaan omia arvojaan ja maailmankatsomustaan.

Uskonnottomilla lapsilla on vahva moraali ja he ovat sitoutuneet vahvasti humanistisiin arvoihin kuten toisten kunnioittamiseen, yksilönvapauteen, tasa-arvoon ja toisista välittämiseen. Tutkijat käyttävätkin termiä kaiken kattava humanismi (”pervasive humanism”) kuvaamaan uskonnottomasta taustasta tulevien lasten maailmankatsomusta.

Monet lapsista kertoivat jumaluskon puutteensa johtuvan uskonnollisten väitteiden perusteettomuudesta ja todisteiden puutteesta sekä vetosivat tieteelliseen, havaintokeskeiseen maailmankatsomukseen. Lapset osasivat myös muun muassa kyseenalaistaa hyväntahtoisen jumalan mahdollisuuden maailmassa vallitsevan kärsimyksen valossa.

Tutkimuksessa havaittiin uskonnottoman taustan vaikutus lasten uskonnottomuuteen, mutta uskonnottomat lapset itse painottivat itsenäistä päätösvaltaansa ja valintaansa uskonnollisissa asioissa. Myös sekulaarin koulun ja opetuksen merkitys nousee tutkimuksessa vahvasti esiin. Vapautta, oikeuksia, rationaalisuutta, tasa-arvoa ja valinnanvapautta painottava oppimisympäristö antaa hyvän pohjan humanistiselle maailmankatsomukselle.

Englannissa kouluissa opetettava uskontotieto (Religious Education) on monille uskonnottomille lapsille ensikosketus uskontoon ja tutkijat havaitsivat monien tulleen tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa tietoisiksi omasta uskonnottomuudestaan. Samoin tämä antoi monille sytykkeen alkaa tietoisesti arvioida jumaluskoja ja hylätä ne.

Tuloksista raportoidaan Anna Strhan’in ja Rachael Shillitoen kirjassa Growing Up Godless: Non-religious Childhoods in Contemporary England (Princeton University Press). Asiasta uutisoi verkossa Humanists UK.

Tutkimustulokset soveltunevat hyvin myös Suomeen uskonnottomana elämisestä ja kumoavat joukon uskontojen tueksi ylläpidettyjä väitteitä. Tulokset korostavat myös Suomessa opetettavan elämänkatsomustiedon arvoa ja merkitystä ”oman uskonnon” opetuksen sijaan.

TOIMITUS

”Korkea aika olisi jo poistaa kouluista tunnustuksellinen uskonnon opetus. Se olisi korvattava tärkeimpiä uskontoja tasapuolisesti käsittelevällä opetusaineella. Tämän rinnalla tulisi luennoida yleistä siveysoppia, jonka yhteydessä tehtäisiin selkoa myös muiden kulttuuripiirien moraalikäsityksistä. Näin olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet objektiivisen käsityksen luomiseen näistä asioista. Ainakin nähtäisiin ja hyväksyttäisiin moraalikäsitysten suhteellisuus ja tämä olisi varmasti myös omiaan lähentämään kansoja ja ihmisiä toisiinsa. Nykymaailmassahan erilaiset uskonnolliset ja moraalikäsitykset muodostavat jyrkimmät ristiriidat maailman eri kansojen välillä. Tähän liittyen on syytä mainita siitä epätarkoituksenmukaisesta ristiriidasta, joka kohtaa varhaisnuorta koulun seinien sisäpuolella, missä toisaalta opetetaan Raamatun kertomukset totisina tosina ja toisaalta yritetään kypsyttää ihmistainta rationaaliseen ajatteluun…”

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Elämänkatsomustiedon esittelyä tarvitaan paikkakunnilla

Miten ryhdyit opetusalalle?

Kun aloitit työt, opetitko 1980-luvulla myös elämänkatsomustietoa?

Millaisia huomioita teit uskonnonvapauden tilanteesta koulussa?

Sinut valittiin jo varsin nuorena rehtoriksi. Millaiseen kouluun?

Kertoisitko rehtorin urasta, joka jatkui pitkään.

Miten koulusi alkoi suhtautua ev.-lut. seurakunnan uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten koulujumalanpalveluksiin koulupäivän aikana ja säännöllisiin päivänavauksiin?

Koitko rehtorina painostusta kirkon edustajien taholta? Entä opettajien, vanhempien tai median taholta?

Entä miten aloitte kehittää koulun yhteisiä tilaisuuksia, kuten kevätjuhlia ja joulujuhlia tai kuusijuhlia tai vastaavia?

Saitko tukea kollegoilta, muilta rehtoreilta tai opettajilta? Olitko verkostoitunut, niin kuin nykyään sanotaan?

Oletko ollut mukana esimerkiksi Filosoﬁan ja elämänkatsomustiedon opettajien FETO:n toiminnassa?

Onko elämänkatsomustietoa opettavien luokanopettajien keskuudessa yhteistyötä?

Mitä haasteita kohtasit työssäsi Opetushallituksessa?

Opetushallituksen nettisivuiltahan löytyy aika paljon perusinfoa huoltajille sekä myös opetuksen tukimateriaaleja opettajille. Olet tainnut tehdä ja tuottaa niitä?

Miten arvioit elämänkatsomustiedon kehitystä 40 vuoden aikana?

Miten arvioit ET:n oppikirjatilannetta tällä hetkellä?

Mitä tarvittaisiin ET:n vajaakäytön vähentämiseksi ja oppilasosuuden edelleen lisäämiseksi?

Miten tukea voisi kehittää ET:n opetusta aloittavalle luokanopettajalle?

Sanotaan, että elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille valittavaksi ja oppiaineen vahvistaminen on tärkeää mahdollisten laajempien katsomusaineuudistusten laadun kannalta.

Opetushallituksen katsomusaineiden kehittämisryhmä esitti katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen kokeilua. Miten arvioit tätä ideaa? Mikään taho ei ole toistaiseksi tainnut ryhtyä kokeiluhankkeen valmisteluun?

Usko mihin haluat, sano mitä haluat!

Elämänkatsomustiedon kasvu jatkuu

Väinö Voipio -palkinto vapaalle siviilivihkijälle

Koulunkäyntiä ilman uskonnollisia tilaisuuksia

Vapaa-ajattelijain liiton terveisiä puolueille

Mitä vapaa-ajattelijat harrastavat

Kyselyssämme paljastui, että vapaa-ajattelijain harrastukset ovat yllättävän monipuolisia:

Oho, ei olekaan yhtä ”pyhää kirjaa”

Viimeinen leposija – ota jonotusnumero kirkon tiskiltä!

Tutkimus: Lapset onnellisia ilman uskontoa

Vapaa Ajattelija 60 vuotta sitten

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi