Skip to main content

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Kelvoton islamin oppikirja pois tarjonnasta – mitä tekevät koulut ja kunnat?

Kuvassa kolme islamin oppikirjaa

Koulutoimen ja rehtorien vastuulla oleva uskontojen oppimateriaalin valvonta on vajavaista

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Opetussuunnitelman perusteita rikkova, monin paikoin tunnustuksellinen islamin oppikirjasarja on otettu pois tarjonnasta. Tästä kertoi Opetushallituksen (OPH) pääjohtaja Minna Kelhä. Asiaa käsitteli Iltalehti useissa jutuissaan toukokuussa.

Salam – islamin polku 1–2 ilmestyi jo 2011. Kirja on yhä laajassa käytössä Suomen peruskouluissa. Kirjan on julkaissut OPH:n Oppikirjat -kustantamo, joka on julkaissut erilaisia pienten uskontojen oppikirjoja.

Jo vuonna 2014 Maria Heikkinen teki pro gradu -tutkielman aiheesta ja totesi johtopäätöksissä, että kirjan tekstit ovat teologisesti tunnustuksellisia ja näin ollen perusopetuslain vastaisia. Iltalehden haastatteleman opettajan havaintojen mukaan tunnustuksellista sisältöä löytyy sarjan muistakin osista. Erityisen paljon sitä tuntuu olevan yläasteikäisille suunnatusta osassa 7–9. Opettaja sanoi, että hän ei käytä näitä kirjoja opetuksessa lainkaan.

Vuonna 2023 vapaa-ajattelija Lauri Ojala teki Salam-kirjojen opettajan materiaalien tunnustuksellisuudesta kantelun eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle (EAOA). Oppikirjat-kustantamon vastauksessa apulaisoikeusasiamiehen tiedusteluun luvattiin ryhtyä toimenpiteisiin aineiston muuttamiseksi, jolloin EAOA tyytyi siihen. Kontrolli olisi ollut parempi.

Nyt OPH:n pääjohtaja lupasi, että koko kirjasarja ja opettajan aineisto uudistetaan perusteellisesti. Kun kirjasarjaa on kuitenkin kouluissa edelleen kierrätyskäytössä, koulujen rehtorien ja kuntien koulutoimen tulisi kaiken järjen mukaan poistaa kirjat käytöstä.

Itse asiassa vastuu käytettävistä oppimateriaaleista ja valituista opettajista on koko ajan ollut rehtoreilla ja koulutoimella. Voidaan kysyä, miksi he eivät ole valvoneet islamin opetusta ja oppimateriaaleja kouluissaan. Nyt kannattaa kysyä ja varmistaa, aikovatko he poistaa kyseiset kirjat ensi lukuvuoden opetuksesta.

OPH ei valvo oppikirjoja

Oppikirjojen hyväksyntä ja ennakkotarkastus poistettiin jo vuonna 1992 OPH:n tehtävistä. Vastuu siirrettiin kouluille ja kunnille. OPH ei siis valvo isojenkaan oppikirjakustantamojen eikä muiden tuottajien julkaisemia oppimateriaaleja. Näin on omakin kustantamo jäänyt valvomatta.

Vapaa Ajattelija -lehti on tuonut esiin, että myös ev.-lut. uskonnon oppikirjoissa on runsaasti tunnustuksellisuutta. Sen osoittivat kasvatustieteen tohtori Päivi Kovasen artikkelit vuonna 2017.

SanomaPron uskonnon kirja Aarre 1, 2 ja 3 oli kritiikin kohteena artikkelissa Uskonnon oppikirjoista opittua – Kummallista kerrottavaa lapsille (Vapaa Ajattelija 2/2017). Seuraavassa numerossa oli arviointi Otavan uskonnon oppikirjasta Sydän 1, 2 ja 3 Kovasen artikkelissa Oppikirjoista opittua 2 (Vapaa Ajattelija 3/2017). Kummatkin kirjat olivat peruskoulun luokille 1-3.

Näiden ja muiden kirjojen uusimmat painokset olisi nyt syytä ottaa arviointiin. Siihen tarvitaan vapaaehtoistyötä.

Ps. Vapaa-ajattelijain liitto on viime vuosina tuottanut oppimateriaalin kouluille. Uskonnoton tapakulttuuri Suomessa on 12-sivuinen materiaali, jota on tilattu oppilaitoksiin useita tuhansia kappaleita. Sitä ja myös Vapaa-ajattelijain liiton neljäsivuista yleisesitettä on yhä saatavissa maksutta. Tilaukset: val@vapaa-ajattelijat.fi

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

KOTIMAAn katsaus

KOTIMAAn katsaus logo

Vapaa Ajattelijan päätoimittaja kommentoi kristillisen Kotimaa-lehden sisältöä

YKI RÄIKKÄLÄAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Koska kristillisellä Kotimaa-lehden nettisaitilla on varsin laaja lukijakunta ja painettua lehteäkin jaetaan 84 000 kpl, on syytä tehdä tuolloin tällöin katsaus, mitä lehti uskon ja uskontopoliittisista asioista kertoo.

Toukokuun Kotimaa-lehden numerossa päätoimittaja Freija Özcan pohtii pääkirjoituksessaan kirkon asemaa maan nykyisen hallituksen toteuttamissa sote-alan järjestöjen tukien leikkausten yhteiskunnallisissa vaikutuksissa. Hän ei kommentoi sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin tai valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän kolkkoja ja armottomia puheita siitä, miten nämä järjestöt ovat ”rälssejä”, joita tulee käydä läpi ”täikammalla” tai miten hyvinvointivaltiota tulee purkaa niin, että kansalaiset saavat itse hoitaa hoivaa tarvitsevat omaisensa. Ei moiti, ei kiitä, ei ota kantaa.

Özcan mainitsee myös toimittaja Mika Jyrävän ”iloittelevan” Aamulehdessä julkaistun kolumnin, jossa tämä pohti, kuinka paljon olisi rikastunut, jos olisi ”viisaasti sijoittanut kirkollisveronsa verran rahaa”. Özcan muistuttaa sitten, että Jyrävän mukaan ”kirkossa tehdään myös hyvää, kuten nuorisotyötä ja vähävaraisten auttamista”. Lopuksi Özcan toteaa, että jos Niemelän ennustus pitää paikkansa, jää hyvän tekeminen vapaaehtoisuuden varaan. Ja siinä kirkko on ”korvaamattomassa” asemassa. Tämä kristillisen lehden päätoimittajan nihilistinen asenne on varsin kylmäävä. Ikään kuin kirkossa vain odoteltaisiin hyväntekeväisyysyhteiskunnan tuloa.

Sitä Özcan harmittelee, että kirkon hyväntekeväisyydestä puhutaan ”laimeasti”, että se vain tekee ”jotain diakoniatyötä”. Hän toteaa, että kirkossa tehdään ”valtavasti ja innovatiivisesti” hyvää eri kansalaisryhmille. En voi väittää vastaan, etteikö näin olisi. Mutta mittakaava on myös muistettava. Diakoniatyöhön kirkon budjetista menee hyvin pieni osa, tuskin edes sitä kymmenystä. Parin vuoden takaisessa Ylen MOT-ohjelmassa selvitettiin, että kirkko on leikannut diakoniatyöstä kymmenessä vuodessa 15 prosenttia. Lasten ja nuorten kanssa tehtävästä työstä on leikattu samana aikana neljännes.

Kirkko myös saa diakoniatyöhön lahjoituksia, joten diakoniatyö onkin paljolti sellaista hyväntekeväisyyttä, jossa esiintyy tiettyjä ongelmia – hyväntekeväisyyteen lahjoittava haluaa usein itse omiin lähtökohtiinsa, arvomaailmaansa ja mieltymyksiinsä perustuen valita, mihin työhön roponsa lahjoittaa ja keitä autetaan.

”Tuhat merkkiä taivaasta” -kolumnissaan Özcan kehottaa profeetta Jesajan tekstin innoittamana lukijaa kuvittelemaan autiomaan muuttumista hedelmätarhaksi. Hän toteaa, että ”elämme vaikeassa ja julmassa maailmassa, kunnes korkeudesta meihin tulee henki”.

Olen usein kysellyt uskovilta, miten käy yhteen kaikkea hyvää tahtova, armollinen ja kaikkivoipa jumala ja tämä julma rupinen maailma. Kunnollista vastausta on tietty turha odottaa. Synnin ja langenneen maailman kanssa on aina selityksissä menty. Özcan jatkaa hedelmätarhan fantasioimista sen maukkaudella, runsaudella ja vehreällä suojalla. Loppulause on sitten ehkä tahattomassakin, uskonnoille tyypillisessä eskapistisuudessaan kerrassaan iskemätön: ”Ajattele hyviä asioita, ajattele rauhaa, niin se tulee sinulle.” Tapahtukoon näin kaikissa nykyhallituksemme kurittamissa lapsiperheissä ja maailman kriisipesäkkeissä!

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

Pohjoismaiden ja Saksan kirkkojen jäsenosuudet laskivat

LYHYET UUTISET

Vuosina 2015-2025 kirkon suosio Pohjoismaissa väheni keskimäärin lähes 12 prosenttia

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Kuvan graafit esittävät kaikissa Pohjoismaissa tapahtunutta kirkon suosion laskua vuosina 2015-2025. Keskimääräinen lasku on ollut 11,8 %.
https://chartgo.com/share.do?id=d7fae2f7aa](https://chartgo.com/share.do?id=d7fae2f7aa

Pohjoismaiden ev.-lut. kirkkojen jäsenosuudet jatkoivat laskuaan myös vuonna 2025. Alla jäsenosuudet 2025 ja lasku edellisestä vuodesta prosenttiosuuksina suluissa:

Ruotsi   50,7%  (-0,7%)
Islanti  56,3%  (-0,9%)
Norja    60,9%  (-0,8%)
Suomi    61,1%  (-1,1%)
Tanska   70,0%  (-0,7%)

Saksassa kristittyjen määrä laskee yhä

Saksan kahden pääkirkon, katolisen (DBK) ja evankelisen (EKD) kirkon yhteen laskettu jäsenmäärä laski 1 130 000 jäsenen verran vuonna 2025. Lasku jatkui rajussa noin kolmen prosenttiyksikön vuotuisessa tahdissa. Kirkkojen yhteenlaskettu jäsenosuus laski 43,9 prosenttiin.

Jäsenosuuden lasku:

Vuosi   DBK      EKD   Yhteensä
-------------------------------
2012    30,3%    29,2%    59,5%
2013    29,9%    28,5%    58,5%
2014    29,5%    27,9%    57,4%
2015    28,9%    27,1%    56,0%
2016    28,6%    26,6%    55,1%
2017    28,2%    26,0%    54,2%
2018    27,7%    25,5%    53,2%
2019    27,2%    24,9%    52,1%
2020    26,7%    24,3%    51,0%
2021    26,0%    23,7%    49,7%
2022    24,8%    22,6%    47,5%
2023    24,0%    21,9%    46,0%
2024    23,7%    21,5%    45,1%
2025    23,0%    20,8%    43,9%

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

Lyhyitä uutisia

LYHYET UUTISET

Ajatuksen vapaus 2025 -raportti julkaistu ■ Räsäsestä vielä kerran

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

AJATUKSEN VAPAUS 2025 -RAPORTTI JULKAISTU

Järjestyksessään 14. raportin keskeisenä tarkastelun kriteerinä tänä vuonna oli se, kuinka hallitukset käyttävät lisääntyvässä määrin uskontoa oikeuttaakseen sorron ja ihmisoikeuksien heikentämisen. Kaikkia maailman maita koskevan raportin tämänkertaiset kymmenen avainmaata ovat Bangladesh, El Salvador, Georgia, Kenia, Libanon, Malesia, Malta, Myanmar, Sudan ja USA. Raportti löytyy Humanists Internationalin sivustolta, mutta seuraavassa joitakin huomioita Brysselissä 25. helmikuuta järjestetystä julkaisutilaisuudesta.

  • 65 maassa sinut voidaan pidättää jumalanpilkasta
  • 15 maassa valtion lainsäädäntö perustuu suurelta osin tai kokonaan uskonnolliseen lakiin tai uskonnollisiin auktoriteetteihin
  • 67 maassa demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien humanististen periaatteiden ilmaisu on ankarasti tai brutaalisti estetty
  • 32 maassa uskonnollinen tai ideologinen opetus on pakollista ilman sekulaaria tai humanistista vaihtoehtoa

Humanists Internationalin uusi amerikkalainen puheenjohtaja Maggie Ardiente sanoi Euroopan olleen raportin julkaisupaikkana tietoinen valinta. Hän totesi Amerikan jakautuneen kahtia ja toisen puolen saaneen tarpeekseen maansa nykymenosta. Vaikka Amerikalla on kunniakkaat perinteet vapauksien suhteen jo yli kahden sadan vuoden takaa, niin nyt demokratiaan kohdistuu valtavaa painetta. Eikä Eurooppakaan voi pitää demokratiaa enää itsestäänselvyytenä!

Raportista käy selville, kuinka USA:ssa on kaikissa neljässä tarkasteluosiossa systemaattista diskriminaatiota: perustuslaki ja hallitus, yhteiskunta ja yhteisöt, koulutus ja lasten oikeudet sekä mielipiteen vapaus ja humanistiset arvot.

Yhdysvaltalainen kongressiedustaja Jared Huffman (dem.) totesi, että vaikka Amerikka oli ensimmäinen maa, joka erotti valtion ja uskonnon, niin nyt repressio (sortaminen) on kiihtymässä. Mutta toivoa on, sillä hänen kaltaisiaan Humanists Internationalin toimintaa kannattavia sekulaareja humanistejakin alkaa löytyä johtavista poliitikoista, jotka toimivat määrätietoisesti estääkseen sen, että kristillisestä nationalismista tulee globaali trendi.

Jari Papunen

RÄSÄSESTÄ VIELÄ KERRAN

JORI MÄNTYSALO

Päivi Räsäsen tuomiosta on kirjoitettu ehkä jo liikaakin. Kerrataan silti vielä, mitä tapahtui:

Poliisi tutki kolme Päivi Räsäsen lausumaa ja totesi, etteivät ne riko lakia. Syyttäjä oli eri mieltä, ja asia meni oikeuteen. Käräjäoikeus totesi yksimielisesti, että lausumat ovat loukkaavia, mutta eivät laittomia. Hovioikeuden kaikki tuomarit olivat samaa mieltä. Korkein oikeus äänin 3-2 tuomitsi 20 päiväsakkoa, ja tuomio koski vain yhtä lausumaa; kaksi muuta katsottiin laillisiksi.

Räsäsen voi tämän perusteella sanoa käyneen juuri laillisen ja laittoman rajalla niin tarkasti kuin voi. Helsingin Sanomat otsikoi korkeimman oikeuden käyttäneen kynsisaksia tuomiota laatiessaan.

Tuomion ydinkohta oli jakaa teksti kahteen osaan: ”kirjoituksella on uskonnollinen viitekehys, mutta – – kirjoitus on selkeästi jakautunut kahteen eri osaan. – – uskonnonvapaus ei suojaa sitä, että uskonnollisen kirjoituksen viitekehyksessä esitetään sellaisia mielipiteitä, jotka eivät liity uskontoon – -”. Tuomio tuli ikään kuin lääkäri-Päiville, joka väitti homoutta psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi. Krisititty-Päivi sen sijaan sai kertoa, että Raamattu tuomitsee homoseksin.

Jutun yhteydessä oikeus totesi mm., että nopeatempoisessa radio-ohjelmassa ei voi odottaa samanlaista harkintaa kuin kirjaa tehdessään. Kirja puolestaan oli jo vanha, mutta edelleen luettavissa netissä, joten rikoksen tekoaikaa ja mahdollista vanhentumista pohdittiin myös. Muutakin tätä tapausta laajempaa yleisesti kiinnostavaa nousi pohdittavaksi, eikä koko tuomiot lukemalla hukkaa aikaansa.

Sängyn alla ei ole mörköjä

Mitä tästä pitäisi vapaa-ajattelijana ajatella? Räsäsen sanoma ei muuta yhteiskuntaa paremmaksi, mutta sananvapauden vuoksi ei kaikki loukkaava ja vahingollinenkaan saa olla laitonta. Enemmistö meistä näyttäisi keskustelujen perusteella pitävän tuomiota ansaittuna, itse kallistun tässä sananvapauden puolelle.

Samaa mieltä me kaikki lienemme tavoitteesta: Toivomme lasten ymmärtävän, ettei sängyn alla ole mörköjä ja aikuisten ymmärtävän, ettei ole jumalia kyttäämässä makuuhuonetta. Tällaiselle syytteelle ja tuomiolle ei pitäisi olla mitään tarvetta.

Moni lukee tätäkin kahvia juodessaan. Mormonien uskonto kieltää kahvin. Enkeli Moron ilmestyi 1820-luvulla Joseph Smithille, kertoi mihin on piilotettu kultalevyt, joiden tekstit kääntämällä Smith teki Mormonin kirjan, ja siitä lähti uskonto, jonka vuoksi nyt kaksi vuosisataa myöhemmin miljoonat ihmiset kieltäytyvät kahvista ja teestä, mutta juovat kaakaota.

Aamukahvilla emme ahdistu tästä tarinasta, koska se on vain tarina.

Mistään kummallisemmasta ei ole kysymys homoseksuaalisuudenkaan suhteen. On tarina puhuvasta aasista, miehestä valaan vatsassa, veden päällä kävelystä, ja tämän tarinan perusteella pidetään homoutta syntinä. Tarinoista ei tarvitse huolestua.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

Vapaa-ajattelijain liiton tavoitteet hallitusohjelmaan 2027

Valtiollisen uskonnollisuuden ja uskontojen etuoikeuksien purku, oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen sekä humanististen yhteisöjen syrjinnän lopettaminen ovat edelleen vapaa-ajattelijoiden tärkeitä tavoitteita

VAPAA-AJATTELIJAIN LIITTOAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Kuvakollaasissa käsi allekirjoittamassa dokumenttia ja vapaa-ajattelijoiden toimiston edusta

”Arvoisat puolueiden edustajat

Hallitusohjelmaan 2027 eduskuntavaalien jälkeen on jo aika sopia askelia yhdenvertaisuuteen uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta.

Julkisoikeudellinen erityisasema sekä epäreilut etuoikeudet nostavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jalustalle. Valtiovalta pitää kirkon jäsenten uskontoa muiden ihmisten katsomuksia parempana – ilman hyväksyttävää perustetta. Uskonnottomat ja muihin uskontoihin kuuluvat jätetään toisen luokan kansalaisiksi. Tämä on jäänne menneestä.

Ihmisten yhdenvertainen kohtelu ei toteudu, kun ihmiset asetetaan eri asemaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Tällöin myöskään uskonnon ja katsomuksen vapaus ei toteudu täysimääräisesti. Näin rikotaan perustuslain 6. ja 11. pykäliä perusoikeuksista. Tsaarinaikainen perinne ei ole siihen hyväksyttävä peruste.

Vaikka piispat julistavat, että valtio ja kirkko erotettiin jo 1860-luvulla, tämä Venäjän vallan aikainen asiaintila ei kelpaa enää itsenäisen Suomen 2020- ja 2030-luvulle. Maallistuminen etenee kansalaisten keskuudessa; vuoden 2027 alussa ev.-lut. kirkon jäsenosuus alittaa 60 prosenttia, ja (avoliittojen lisäksi) siviilivihkiminen on paljon suositumpaa kuin kirkollinen vihkiminen.

Kirkon ja valtion suhteen uudelleenjärjestelyihin on aiheellista ryhtyä heti 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Seuraavien isojen muutosten valmistelu ja toteutus hallitusti ei käy hetkessä:

  • Verottajan koneistoa tulee käyttää vain kuntien ja valtion verotukseen. Ev.-lut. ja ortodoksikirkko voivat itse alkaa hoitaa jäsenmaksujensa perinnän esimerkiksi samaan tapaan kuin ammattiliitot tekevät.
  • Lasten uskonnollinen leimaaminen valtion väestötietojärjestelmässä on aika lopettaa. Kirkko voi kastaa vauvoja ja merkitä heitä jäsenikseen, mutta uskonnolliset rituaalit ja lapsijäsenyydet eivät kuulu Digi- ja väestötietovirastolle. Huoltajat voivat jo nyt ilmoittaa vastasyntyneen nimen ja äidinkielen suoraan DVV:lle.
  • Kirkkolain muuttaminen vain kirkolliskokouksen esitysten perusteella nostettiin kriittisen huomion kohteeksi eduskunnan perustuslaki- ja hallintovaliokunnissa asiaa viimeksi käsiteltäessä. Perustuslain 76 § on vanhentunut. Eduskunnan ei tule päättää, mikä on kirkon uskontunnustus. Kirkon sääntöjen lainmukaisuuden voi tarkistaa Patentti- ja rekisterihallitus.
  • Yleisen hautaustoimen kokonaisvastuu tulee siirtää kirkolta sosiaali- ja terveystoimen ja hyvinvointialueiden toimipiiriin. Se ei sinänsä merkitse kirkkomaista luopumista, vaan toimijoiden rahoituksen yhdenvertaisuutta. Seurakuntien lisäksi muut hautausmaita ylläpitävät yhteisöt voisivat toimia hautaustoimen palveluntuottajina ja saada oikeudenmukaisen osuutensa hautaustoimen rahoituksesta. Esimerkiksi vapaa-ajattelijayhdistyksillä on hautausmaita, tosin vain muutamilla paikkakunnilla, eivätkä ne saa mitään avustusta.
  • Koska seurakuntien hautausmaiden kappelit on tarkoitettu kirkollisiin tilaisuuksiin, uskontokuntiin kuulumattomille ja toisuskoisille tarvitaan neutraaleja ja monikäyttöisiä seremoniatiloja. Jäähyväis- ja saattotilaisuuksia pitää voida järjestää ennen tuhkausta ja muistotilaisuuksia tuhkauksen jälkeen. Hautajaistiloja ennen tuhkausta tarvitaan, vaikka vainajan tuhka onkin tarkoitus sijoittaa hautausmaiden ulkopuolelle, luontoon, maa- tai vesialueelle.

Näiden perustavaa laatua olevien uudistusten valmisteluaikana on syytä toteuttaa eräitä uudistuksia nopeasti:

  • Eduskunnan valtiopäivien avajais- ja vaalikauden päättäjäisjuhlallisuuksissa tunnustukseton tilaisuus tulee nostaa yhdenvertaiseen asemaan ekumeenisen jumalanpalveluksen rinnalle.
  • Uskonnottomien järjestöille tulee myöntää vihkimisoikeus samaan tapaan kuin se on myönnetty 130 uskonnolliselle yhdyskunnalle. Yhdenvertaisuusnäkökohdan lisäksi tätä perustelee myös Digi- ja väestötietoviraston vihkimispaikan sulkeminen peräti 20 paikkakunnalla vuoden 2025 aikana.
  • Uskonnonopetuksen pakollisuus ja elämänkatsomustiedon valinnan kielto perusopetuksessa ja lukiossa kirkon jäsenyyden vuoksi on vakava yhdenvertaisuusongelma, joka rikkoo myös lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklaa. Onneksi katsomusaineen jäsenyysperustaisuudesta luopuminen peruskoulussa ja lukiossa voidaan toteuttaa nopeasti vapauttamalla elämänkatsomustieto valinnaiseksi katsomusaineeksi kaikille, sillä opetussuunnitelmia ja tuntijakoja ei tarvitse muuttaa. Elämänkatsomustiedon syrjinnän lopettaminen parantaa myös edellytyksiä tasapainoiseen, hyvin valmisteltuun katsomusaineuudistukseen.
  • Katsomusaineuudistuksen valmisteluun opetushallituksen katsomusainetyöryhmä esitti myös osittaisen yhteisopetuksen eli niin sanotun hybridimallin kokeilua. On myös esitetty katsomusaineiden tai katsomusaineen kokonaistuntimäärän vähentämistä ja opetuksen aloittamista 3. tai 4. luokalla muiden reaaliaineiden tapaan. On myös esitetty filosofisen etiikan tuomista peruskoulun yläluokille, koska filosofia on lukiossa pakollisena oppiaineena. Evankelis-luterilainen uskonnon opetus ei ole hyvä lähtökohta ja perusta kaikille pakolliselle oppiaineelle.
  • Puolustusvoimien alokkaiden samoin kuin virkamiesten ja ministerien juhlallisessa velvoittautumisessa tulee siirtyä katsomuksellisesti neutraaliin vakuutukseen niin kuin se on toteutettu todistajien, tuomarien sekä tasavallan presidentin ja eduskunnan puhemiehen kohdalla. Sekä apulaisoikeuskansleri ministerien osalta että eduskunnan oikeusasiamies Puolustusvoimien osalta ovat lausunnoissaan puoltaneet neutraalia velvoittautumista.
  • Jos esimerkiksi Puolustusvoimat haluaa säilyttää vala-termin ilman uskonnollista julistusta, se on mahdollista, sillä onhan esimerkiksi poliiseilla, lääkäreillä ja terveydenhoitohenkilöstöllä katsomusneutraaleja valoja. Toisaalta voidaan muistaa, että Puolustusvoimat otti käyttöön juhlallisen vakuutuksen jo vuonna 1919 upouutta tasavaltaista hallitusmuotoa suoraan soveltaen.
  • Jumalanpilkan rangaistavuus tulisi poistaa rikoslaista samoin kuin se on tehty pohjoismaissa ja monissa Länsi-Euroopan maissa. Nyt Suomi on väärässä viiteryhmässä. Jumalanpilkasta kuolemantuomioita tai ankaria raipparangaistuksia käyttävät maat voivat sanoa, että onhan se teilläkin rikos.
  • Poikalasten sukupuolielinten rituaalinen leikkaaminen ilman lääketieteellistä perustetta tulisi lainsäädännöllä selvästi kieltää. Komplikaatioriskin lisäksi leikkaus loukkaa yksilön uskonnonvapautta aiheuttamalla pysyvän symbolisen merkin myös uskonnosta luopuville.
  • Ammatillisen kriisiavun ja psykososiaalisen tuen resurssointi ja kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä puolustusvoimissa ja vankiloissa on puutteellista. Psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia tarvitaan lisää. Yksinäisten saattohoitoon voi liittyä myös koulutettujen vapaaehtoisten toimintaa.
  • Sotilaspappivetoinen hengellisen/henkisen tuen järjestelmä puolustusvoimissa ei toimi; sille tarvitaan katsomusneutraali vaihtoehto.
  • Vapaa-ajattelijain yhdistysten hautausmaat ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa omilla paikkakunnillaan. Niiden tilanteen kartoitukseen ja yhteistyön edistämiseen olisi perusteltua myöntää erityisavustus. Suurimmalla, Kotkan vapaa-ajattelijain hautausmaalla on yli 3000 vainajaa ja ensimmäinen hautaus sinne suoritettiin toukokuussa 1931.
  • Opetus- ja kulttuuriministeriö avustaa erilaisia uskonnollisia yhdyskuntia ja järjestöjä, erityisesti kirkollisia lapsi- ja nuorisotyön järjestöjä. Pelkästään kirkollinen Lasten ja nuorten keskus sai 960 900 euroa valtion avustusta vuonna 2025, mitä voidaan pitää varsin runsaskätisenä. Seurakunnathan saavat ennätyssuuret kirkollisverotuotot, jotka on tarkoitettu vain kirkon toimintaan. Samaan aikaan Vapaa-ajattelijain avustukset on lopetettu kokonaan.

Vapaa-ajattelijain liitto on aikaisempina vuosikymmeninä saanut valtionavustusta, kunnes se Sampo Terhon ministeriaikana lopetettiin. Edellisellä vaalikaudella eduskunnan valtiovarainvaliokunta myönsi liitolle avustuksia ns. joululahjarahoista. Tasapuolisuuden vuoksi uskonnottomien etu-, ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestön Vapaa-ajattelijain liiton yleisavustus pitäisi palauttaa opetus- ja kulttuuriministeriön budjettiin.”

Vapaa-ajattelijain liitto ry
maaliskuu 2026

JÄLKIKIRJOITUS

Miten voimme edistää tavoitteita?

Kansalaisten kannattaa lähettää nämä tavoitteet sähköpostilla tai muulla tavalla nykyisille kansanedustajille, joista suurin osa pyrkii uudestaan eduskuntaan, sekä uusille (nimetyille ja todennäköisille) kansanedustajaehdokkaille.

Tavallista herkemmällä korvalla ehdokkaat kuuntelevat oman vaalipiirin ihmisten toiveita. Voit lähettää postia yhdelle tai useammalle ehdokkaalle yhdestä tai useammasta puolueesta. Voit lähettää kaikki tavoitteet tai ainakin poimia itsellesi tärkeimpiä tavoitteita kärkeen.

Asiasta kannattaa jutella kaverien kanssa. Ei haittaa, jos sama ehdokas saa nämä tavoitteet useammaltakin henkilöltä. Tai ainakin jonkun tavoitteista.

 

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

Savuverhosta todellisuuteen (yliluonnollisen ongelma)

Robert Brotherus istuu valkoisella keittiöjakkaralla pukeutuneena farkkuihin ja lyhythihaiseen kauluspaitaan.

Yliluonnollisella voi selittää kaiken tai ei mitään

ROBERT BROTHERUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Keskustelua yliluonnollisesta lähestytään usein kysymällä ”onko yliluonnollista olemassa?” Oliko tapahtuma X yliluonnollinen vai luonnollinen? Tällainen kysymyksenasettelu menee kuitenkin jo lähtökohtaisesti pieleen, koska se olettaa virheellisesti, että ”yliluonnollinen” olisi selkeästi määritelty. Vaikka yliluonnollinen saattaa intuition tasolla tuntua ymmärrettävältä käsitteeltä, termin ongelmallisuus paljastuu, kun kaivetaan vähänkin pintaa syvemmältä. Monet sille tarjotut määritelmät ovat keskenään ristiriitaisia ja myös itsessään ongelmallisia.

Yksi mahdollinen määritelmä on, että yliluonnollista on kaikki, mikä ei ole luonnollista. Tällöin pitää kuitenkin määritellä, mikä sitten on ”luonnollista” tai ”luonto”. Usein nämä puolestaan määritellään kaikeksi, mikä ei ole yliluonnollista, jolloin ajaudutaan kehäpäätelmään.

Ratkaisua voidaan hakea määrittelemällä ”luonnollisiksi” luonnonlakien mukaan toimivat ilmiöt ja oliot. Tällöin yliluonnollisiksi päätyvät luonnonlakien vastaiset tai ne ylittävät ilmiöt. Tällainen rajanveto on kuitenkin historian valossa ongelmallista, sillä monet aiemmin selittämättömät ja jopa näennäisesti luonnonlakien vastaiset ilmiöt ovat tieteen kehityksen myötä saaneet selityksen – ja samalla käsityksemme luonnonlaeista on laajentunut.

Esimerkiksi elävillä olennoilla ajateltiin aikoinaan olevan jonkinlainen luonnonlakien ulkopuolella vaikuttava ”elämänvoima”, joka erottaa ne elottomasta aineesta ja saa ne elämään. Sittemmin eliöiden toiminta on kuitenkin opittu selittämään tunnettuja luonnonlakeja noudattavien biokemiallisten reaktioiden avulla.

Nykytiedon valossa voimme huomata, että luonnonlait ylittävänä pidetty selitys kuvasti vain ihmiskunnan aiempaa tietämättömyyttä, ei mitään olevaisuuden todellista ominaisuutta. Näin ollen emme voi mistään tällä hetkellä luonnonlait näennäisesti ylittävästä ilmiöstä varmasti sanoa, onko kyseessä todellisten luonnonlakien todellinen ylitys. Tulevaisuuden tiede voi sisältää laajempia luonnonlakeja, joihin ilmiö sopii hyvin. Tai luonnonlakien ylitys voi olla näennäinen, koska ilmiön havainnointi on tehty virheellisesti, kuten kuvitelmaksi osoittautuneiden N-säteiden tapauksessa 1900-luvun alussa.

Vaihtoehtoisesti voidaan sanoa, että yliluonnollisia ovat ilmiöt, jotka aiheuttavat hämmästystä ja ihmetystä ja ovat arkiajattelun tai intuition vastaisia. Kuitenkin monet täysin luonnonlakien mukaiset ilmiöt, kuten kvanttimekaniikan aalto-hiukkasdualismi, ovat arkiajattelun ja intuition vastaisia. Myöskään taikatemppuja ei voi mitenkään pitää yliluonnollisina, vaikka ne aiheuttavatkin hämmästystä ja ihmetystä, jos emme ymmärrä niiden taustalla olevaa kikkaa.

Uskonnoissa saatetaan lisäksi yrittää määritelmää, jossa yliluonnollisia asioita ovat Jumalan teot. Tämäkin määritelmä on omiaan johtamaan kehäpäätelmään, koska Jumala tyypillisesti määritellään yliluonnolliseksi olennoksi, joka pystyy tekemään yliluonnollisia tekoja.

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä, kun selkeä määritelmä lipsuu jatkuvasti käsistä? Mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sitä enemmän koko yliluonnollisen käsite on alkanut tuntua minusta ei vain turhalta, vaan myös haitalliselta: retoriselta painolastilta, jota
ilman filosofinen keskustelu ilmiöiden ja asioiden olemuksesta olisi selkeämpää ja rakentavampaa. Yliluonnollisen käsitteestä voidaan päästä eroon seuraavilla periaatteilla:

  1. ”Luontoon” kuuluu koko olevainen: kaikki, mitä on olemassa missä muodossa tahansa, tunnemmeko sitä tai emme.
  2. Luonnontieteet tutkivat kaikkea todellisuutta, joka on havainnoilla ja kokeilla tutkittavissa.
  3. Kaikki todelliset ilmiöt ovat määritelmällisesti todellisten luonnonlakien mukaisia, koska muuten kyseessä ei olisi luonnonlaki, joka koskee kaikkea olevaista.
  4. Näennäisesti tunnettujen luonnonlakien vastaiset havainnot ovat joko virhehavaintoja, virhetulkintoja tai osoituksia jostain vielä tuntemattomasta luonnonlaista.
  5. ”Yliluonnollinen” on käsitteenä tyhjä tai mieletön, ja se pitää tapauskohtaisesti korvata selkeämmillä ja konkreettisemmilla käsitteillä.

 

Psykologian, antropologian, historian ja uskontotieteen aloilla voi toki olla edelleen perusteltua käyttää termiä ”yliluonnollinen”, kun puhutaan ihmisten ja kulttuurien uskomuksista sekä ajattelun mekanismeista. Sen käyttö ei kuitenkaan ole perusteltua filosofisessa keskustelussa maailman luonteesta ja ilmiöiden selityksestä.

Onko tämä sitten jonkinlainen ateistinen retorinen kikka, jolla yritetään määritellä ihmeet ja jumalat pois? Ei toki. Yliluonnollisen käsitteen häivyttäminen filosofisesta keskustelusta ei itsessään sulje pois vaikkapa kuolleista heräämisen mahdollisuutta tai kummitusten tai jumalien olemassaoloa. Tuollaiset näennäisesti luonnonlakien vastaiset ilmiöt vain muuttuvat ilmiöiksi, jotka ovat joko epätodellisia – eli eivät oikeasti ole olemassa – tai sitten todellisia, luonnollisia ja toistaiseksi tuntemattomien luonnonlakien mukaisia ilmiöitä.

Näiden ilmiöiden luonnetta ja todennäköisyyttä pitää siis viime kädessä käsitellä samoilla logiikan, evidenssin ja lainalaisuuksien säännöillä kuin kaikkien muidenkin ilmiöiden. Kun luonnollinen–yliluonnollinen-kaksoisstandardin savuverho hälvenee, kirkastuu todellinen kysymys: onko jokin ilmiö todellinen vai todennäköisemmin vain illuusio ihmisten mielikuvituksessa?

On yleistä ajatella, että varhaisilla ihmisyhteisöillä oli paljon yliluonnollisia uskomuksia. On totta, että tällaisten yhteisöjen maailmankuvaan kuuluivat ihmisten, eläinten, puiden, vuorten ja taivaan lisäksi myös esiisien henget, eläinten henget, puiden henget sekä vuorten, taivaan ja muiden luonnonilmiöiden jumalat. Ihmisillä on aina ollut tarve ja taipumus keksiä selityksiä maailman ilmiöiden jäsentämiseksi silloinkin, kun heidän tietämyksellään ei ole ollut mitään mahdollisuutta löytää ilmiöiden oikeaa selitystä.

Antropologinen tutkimus perinteisistä yhteisöistä on kuitenkin osoittanut, että tällaisessa animistisessa maailmankuvassa ihmiset eivät välttämättä tehneet eroa luonnollisen ja yliluonnollisen välillä. Heillä ei ollut yliluonnollisen käsitettä samassa mielessä kuin modernilla länsimaisella ajattelulla, vaan puut, esi-isien henget, vuoret ja taivaan jumalat olivat heille saman todellisuuden osia. Me toki näemme nykytiedon, evidenssin ja logiikan valossa, että monet heidän käsityksistään olivat virheellisiä. Mutta ajatus siitä, että osa heidän käsityksistään olisi ollut heidän omassa ajattelussaan ”yliluonnollisia”, on harhaanjohtavaa nykytietämyksemme projektiota menneisyyteen. Tässä suhteessa ehdotukseni edustaisi eräänlaista paluuta ihmiskunnan alkuperäisempään, jakamattoman luonnon ajatteluun.

Vaikka yliluonnollisen häivyttäminen filosofisesta keskustelusta ei itsessään tee uskontojen väitteitä tyhjiksi, sen tuoma selkeytys on nähdäkseni kuitenkin ateismin puolustamisen kannalta edullista. Yliluonnollisen käsitteen ympärillä vallinnut määritelmällinen hämäryys on pelannut uskontojen pussiin luomalla savuverhon – illuusion tiedosta tai ymmärryksestä, jota ei todellisuudessa ole. Kun samalla ”luonto” määritellään kaikeksi, mikä on olemassa, ei jumalille ja ihmeille jää enää tällaista ”pakopaikkaa” maailmankaikkeuden ja luonnonlakien tuolla puolen. Ne altistuvat selkeämmin samoille perusteiden, evidenssin ja todennäköisyyden säännöille kuin muutkin väitteet.

Yliluonnollisen mukana häipyy myös uskonnollisessa argumentaatiossa joskus käytetty jokerikortti: kiperissä tilanteissa esiin vedettävä näennäinen selitys, vaikka mitään ei oikeastaan ole selitetty.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

Hautajaiset ilman tilattua muistopuhujaa

Yöllisessä kuvassa vasemmalla pieni kynttilä lasimaljassa, oikealla tummanpunaisia kukkia.

Hautauskulttuuri mukautuu nykyajan tarpeisiin persoonallisilla hautajaistilaisuuksilla

RISTO PUUMALAINENAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Tuhansia uskontokuntaan kuulumattomia vainajia siunataan hautaan kirkollisesti joka vuosi. Se on vastoin hautaustoimilakia, jonka mukaan vainajan katsomusta pitää kunnioittaa. Syitä lain rikkomiseen on varmaan monia, mutta yksi syy lienee tiedon puute. Ihmiset eivät tiedä, että uskonnottomat hautajaiset voidaan pitää myös ilman puheita ja ulkopuolisten apua. Sen takia on voitu päätyä papin ja seurakunnan palveluihin.

Toki hautajaiset voivat tuntua arvokkaammilta, jos vainajasta kirjoitetaan muistopuhe ja sen lukee saattojoukon ulkopuolinen puhuja. Ikävä kyllä kaikki eivät tiedä uskonnottomia hautajaispalveluita tarjoavasta Pro-Seremonioista. Lisäksi heidän puhujiaan on toistaiseksi niin vähän, että heitä ei riitä kaikkiin uskonnottomiin hautajaisiin.

Toimin Keski-Suomen vapaa-ajattelijoiden hautausmaan hoitajana, yhteyshenkilönä, haudankaivajana ja opastajana. Siinä tehtävässä minulle on kertynyt monta kokemusta hautajaisista, joissa ei ole ollut ulkopuolista puhujaa. Kaikki vainajat on silti haudattu, jokainen yksilöllisin menoin.

Uskonnottomat hyvästit

Ennen hautausmaallemme tuloa vainaja on saatettu krematorioon joko pelkästään hautaustoimiston puolesta tai mukana on ollut pieni joukko vainajan läheisimpiä. Varsinaista saattotilaisuutta arkun äärellä ei ole järjestetty.

Saattoväen määrä on vaihdellut muutamasta henkilöstä kahteenkymmeneen. Saattoväki on kokoontunut hautausmaamme parkkipaikalle, josta on siirrytty opastuksellani hauta- tai sirottelupaikalle. Uurnan kantaja on kävellyt perässäni, saattojoukon ensimmäisenä. Uurnan on laskenut hautaan useimmiten joku saattoväestä, joskus minä. Usein jotkut omaisista ovat halunneet lapioida uurnahaudan umpeen, toisinaan minä olen tehnyt sen. Sama tilanne on ollut myös sirotteluhautauksissa. Joskus tuhkan on sirotellut yksi tai useampi omainen, toisinaan minä.

Sen jälkeen omaiset ovat laskeneet kukkia haudalle tai sirottelupaikalle ja jotkut ovat sanoneet jotain vainajasta. Viimeisenä on sytytetty hautakynttilä tai kynttilöitä ja otettu valokuvia. Hautaamisen jälkeen saattoväki on monesti siirtynyt jonnekin muistelemaan vainajaa, kahvittelemaan tai ruokailemaan. Joskus muistotilaisuus on pidetty myöhemmin.

Kysyin toistenkin kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Kirjoitin Vapaa-ajattelijoiden liitto – avoin Facebook-ryhmään: ”Etsin haastateltavaksi uskontokuntiin kuulumattomia ihmisiä, jotka ovat olleet uskonnottomissa hautajaisissa, missä ei ollut paikalla erillistä muistopuheen pitäjää. Miten sellaiset hautajaiset järjestettiin?” Sain neljä vastausta. Nekin vahvistavat, että uskonnottomat hautajaiset voi järjestää ilman ulkopuolista muistopuhujaa. Seuraavassa vastauksien tiivistelmät:

”Spontaani toiminta sopi hyvin”

”Olen ollut kaksissa, eli tätini ja serkkuni hautajaisissa, joissa ei pappia tai erillistä juhlapuhujaa ollut paikalla. Paikkakunta oli Lohja, tapahtumavuodet 2017 ja 2018. Paikalla oli parikymmentä henkeä tädin hautajaisissa ja serkun viitisenkymmentä.

Molemmissa kokoonnuimme hautauskappelin eteen ja kävelimme saattueena haudan luokse, aluksi minä kannoin tädin uurnaa, sitten hänen poikansa ja lopuksi tädin mies. Haudalla tädin mies ja poika laskivat uurnan hautaan ja peittelivät sen lapiolla vuoron perään. Tämän jälkeen tädin mies kehotti niitä, joilla oli kukkalaite tai kynttilä, käymään vuoron perään laskemassa sen haudalle. Jotkut sanoivat jotain, mutta suurin osa oli hiljaa, nyökkäsi kääntyessään tädin miehelle ja pojalle ja käveli kauemmas.

Kun kaikki kukat ja kynttilät oli aseteltu, pidettiin pieni hiljainen hetki ja sen jälkeen tädin mies pyysi kaikkia muistotilaisuuteen, jota varten oli vuokrattu pienehkö juhlatila. Siellä luettiin adresseja ja kerrottiin spontaanisti muistoja vainajasta.

Puoli vuotta myöhemmin sama toistui edellä mainitun tädin pojan, eli serkkuni hautajaisissa sillä erolla, että muistotilaisuus oli serkun kantakapakassa, joka oli varattu kokonaisuudessaan tilaisuutta varten.

Tilaisuudet olivat kauniita ja tunnelmallisia. Kummankin onnistumisessa oli tärkeää se, että tädin miehellä oli ns. langat käsissään. Tälle saattoväelle tämän kaltainen spontaani toiminta ainakin sopi hyvin.”

”Teimme tilaisuudesta näköisemme”

”Isäni haudattiin Ouluun viime joulukuussa. Meitä lähisukulaisia oli paikalla noin 25 henkilöä. Meillä olisi ollut mahdollisuus ottaa lisämaksua vastaan esiintyjä, jota emme siskoni kanssa ottaneet. Meille tuli silti pienenä yllätyksenä, ettei ketään olisi ohjaamassa tilaisuutta tai puhumassa paikan päällä. Koska minulla on esiintymiskokemusta, otin tilanteen haltuun ja teimme tilaisuudesta näköisemme.

Isän arkku oli hautausmaan kappelin etuosassa. Pidin tilaisuuden alussa puheen, jossa toivotin vieraat tervetulleeksi. Muistelin isää ja hänen elämäänsä noin kymmenen minuutin verran: missä hän asui, millaisista asioista hän piti sekä millaisia vaikutteita itse olin saanut häneltä elämääni. Tämän jälkeen vuorollamme laskimme kukkalaitteet arkun viereen ja lausuimme muutaman muistosanan. Sitten sana oli vapaa ja saimme aikaiseksi kiitettävästi muisteloita isästä.

Saattotilaisuudessa kunnioitettiin vainajaa positiivisilla kertomuksilla, tavanomaiset virret ja rukoukset puuttuivat. Tilaisuus kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen siirryimme lounasravintolaan aterioimaan ja kahvittelemaan. Myöhemmin isän uurna laskettiin perhehautaan muutaman läheisen läsnä ollessa ilman virallisia puheita.”

”Kaikille jäi kiva mieli”

”Miesystäväni kuoli syksyllä. Hänen lapsensa hakivat puisen uurnan hautaustoimistosta. Tapasimme Tampereella Hatanpään arboretumissa, niemen kärjessä. Siellä on kaupungin määrittelemä vainajien tuhkansirottelupaikka. Uurna sylissään tytär piti pienen muistopuheen ja sen jälkeen hän laski tuhkat Pyhäjärveen. Heitimme kukkia järveen ja toivotimme hyvää matkaa.

Muistotilaisuus pidettiin arboretumin kahviossa. Meitä oli pieni porukka, noin kymmenen henkilöä. Jokainen kertoili vainajasta hauskoja tarinoita, minä pidin pienen muistopuheen. Taustalla soi musiikkia. Tilaisuus oli vainajan toiveiden mukaan iloinen ja rento.

Pöydällä oli kynttilä ja hauska kuva vainajasta. Tytär oli laittanut esille myös joitain vanhoja valokuvia mm. isästään ja äidistään tanssimassa häävalssia. Näistä hautajaisista jäi kaikille kiva mieli, ei mitään synkkiä virsiä ja taivaspuheita, vaan lämpimiä ja hauskoja juttuja vainajasta musiikin soidessa taustalla.”

”Diaesitys ja muisteluja”

”Vuonna 2024 syksyllä isäni tuhkat siroteltiin Kymijokeen Heinolassa, kaupungin määrittelemään paikkaan. Meitä oli paikalla kymmenkunta ihmistä. Ravintolan kabinetissa pidetyssä muistotilaisuudessa oli paikalla kolmisenkymmentä henkeä. Isän kuva oli pöydällä ja vieressä kukkia. Isän veli oli tehnyt diaesityksen isästä ja sen lisäksi pari ihmistä muisteli isää ääneen. Taustalla soi isään liittyvää musiikkia.”

Hautauskulttuuri muutoksessa

Pyysin vastaajia vielä kertomaan, miten ulkopuolisen muistopuheen pitäjän puuttuminen vaikuttaa tilaisuuteen. Heidän mielestään se ei juuri vaikuta. Jos väkeä on paljon, eikä omaisissa tai läheisissä ole esiintymiseen ja tilanteen johtamiseen pystyviä, niin silloin tarvitaan ulkopuolista apua.

Erään vastaajan mukaan oman väen kesken pidettyjen hautajaisten tunnelma oli vapaampi, kun paikalla ei ollut ulkopuolisia. Tunnelma ei ollut ”haudanvakava”, koska tilaisuus oli enemmän epävirallinen, joten joustoa löytyi ja mahdollisuus vaikuttaa itse tilaisuuden kulkuun.

Suomalainen hautauskulttuuri on muutoksessa. Vainajan tuhkien sirottelu luontoon on lisääntynyt voimakkaasti ja hautajaisten koko on pienentynyt. Niinpä pienen saattoväen kesken vainajan saattotilaisuuskin onnistuu omin voimin. Pääasia on, että uskontokuntiin kuulumaton vainaja haudataan uskonnottomin menoin.

Kuvassa oikealla arkun pääty ja kukkia, vasemmalla kynttilöitä valkean liinan peittämällä pöydällä. Taustalla saattoväki istuu tuoleilla.
■ Erään vastaajan mukaan hautajaisten tunnelma ei ollut haudanvakava, koska paikalla ei ollut ulkopuolisia ja tilaisuus oli epävirallinen.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

Liittokokous Lahdessa lokakuussa

Liittokokous logo. Etualalla teksti LIITTOKOKOUS, jonka takana vapaa-ajattelijoiden liekkilogo.

Paikallisyhdistysten valitsemat edustajat kokoontuvat Vapaa-ajattelijain liiton liittokokoukseen Lahdessa lokakuussa

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Vapaa-ajattelijain liiton sääntömääräinen liittokokous pidetään 24.-25.10.2026 Lahdessa. Kokouspaikkana toimii Opiston kunkku hotelli-ravintolan auditorio.

Kolmen vuoden välein pidettävässä liittokokouksessa käsitellään kolmivuotiskertomus, hyväksytään strategia ja tavoiteohjelma vuosille 2026-29 sekä valitaan liittovaltuuston puheenjohtaja ja liittovaltuusto sekä liittohallituksen puheenjohtaja ja liittohallitus. Lisäksi käsitellään kokoukselle tehdyt esitykset ja hyväksytään vuoden 2027 toimintasuunnitelma ja talousarvio.

Asioista päättävät yhdistysten valitsemat edustajat, joita liittomaksutilitysten määrän perusteella on seuraavasti: Etelä-Karjala (1), Forssa (1), Helsingin seutu (7), Kainuu (1), Kemi (2), Keski-Suomi (2), Keski-Uudenmaa (1), Kotka (3), Kouvola (1), Lahti (2), Luoteis-Lappi (1), Nokia (1), Oulunseutu (1), Pohjanmaa (1), Rovaniemi (1), Satakunta (2), Tampere (5), Turku (2). Säännöt rajoittavat enimmäismäärän seitsemään edustajaan.

Yhdistysten lisäksi myös henkilöjäsenet voivat tehdä esityksiä eli ns. aloitteita liittokokoukselle. Jotta hallitus ehtii antaa esityksiin vastaukset ja lähettää esitykset ja vastaukset kokousedustajille, esitykset pyydetään tekemään kesäkuun aikana tai viimeistään 15.8. mennessä.

Strategiasta ja tavoiteohjelmasta on elo- ja syyskuulle tulossa luonnos järjestökäsittelyyn ja yleiseen keskusteluun, jonka pohjalta tehdään esitys kokoukseen. Yhdistysten toivotaan pohtivan ja tekevän esityksiä liittohallituksen ja liittovaltuuston jäseniksi, ja myös henkilöjäsenet voivat ilmoittaa kiinnostuksestaan tai suosituksia henkilöistä sähköpostiin val@vapaa-ajattelijat.fi.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

Väinö Voipio -palkinto Krematoriosäätiölle

Vapaa-ajattelijoiden logo. Pyöreä oranssinen tausta jossa kolme valkoista liekkiä päällekkäin.

100-vuotiaan palkinnon saajan toiminnassa korostuvat suvaitsevaisuus, ekologisuus ja yksilön kunnioitus

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -palkinto myönnettiin 100 vuotta täyttävälle Krematorio-säätiölle, joka ylläpitää Hietaniemen tunnustuksetonta krematoriota ja kappelia.

Palkinto ja kunniakirja luovutettiin Krematoriosäätiön 100-vuotisjuhlassa hotelli Grand Hansassa maaliskuun lopulla. Palkinnon otti vastaan säätiön puheenjohtaja Marcus Rantala. Palkinnon luovuttivat Vapaa-ajattelijain liiton taloudenhoitaja, Pro-Seremoniain puhuja Marja Vinni sekä puheenjohtaja Jori Mäntysalo.

Liiton mukaan säätiö on koko historiansa ajan edistänyt hautauskulttuuria, jossa korostuvat suvaitsevaisuus, ekologisuus ja yksilön kunnioitus. Säätiö kunnioittaa jokaisen maailmankatsomusta, myös uskonnottomien, ja tarjoaa vaihtoehtoja, jotka kunnioittavat jokaisen ihmisen omaa maailmankatsomusta.

Hietaniemen krematoriossa tuhkattiin ensimmäinen vainaja 24.3.1926. Säätiö oli edelläkävijä, sillä toinen krematorio avattiin vasta 40 vuotta myöhemmin. Nykyään helsinkiläisistä vainajista tuhkataan 90 prosenttia. Koko maassa tuhkausten osuus on 65 prosenttia.

Krematorion tiloissa on pidetty lukemattomia saattopuheita. Viimeisen 25 vuoden ajan uskonnottomien hautajaisten puheita on järjestänyt Pro-Seremoniat, jonka osakas Vapaa-ajattelijain liitto on.

Palkinto on nimetty Vapaa-ajattelijain liiton aiemman puheenjohtaja Väinö Voipion mukaan. Edellisen palkinnon sai siviilivihkijä Sanna Harju ja sitä edellisen lääkäri Juha Hänninen Muita palkittuja ovat esimerkiksi Uskontojen uhrien tuki sekä Nuorten filosofiatapahtumaa Nufitia järjestävä Helsingin nuoret filosofit.

Palkinnon vastaanotti Krematoriosäätiön puheenjohtaja Marcus Rantala (vas.). Luovuttajina toimivat Vapaa-ajattelijain liiton taloudenhoitaja, Pro-Seremoniain puhuja Marja Vinni sekä liiton puheenjohtaja Jori Mäntysalo. Kuva: Esa Ylikoski
■ Palkinnon vastaanotti Krematoriosäätiön puheenjohtaja Marcus Rantala (vas.). Luovuttajina toimivat Vapaa-ajattelijain liiton taloudenhoitaja, Pro-Seremoniain puhuja Marja Vinni sekä liiton puheenjohtaja Jori Mäntysalo. Kuva: Esa Ylikoski

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

”Telaketjuateisti” Lauri Ojala: Uskonnot ovat K18-kamaa – lapsia pitää suojella niiltä

Lauri Ojala. Kuva Jenni Tokola

”Jos aikuiselle ihmiselle tehtäisiin työpaikalla sama, mitä lapsille tehdään kouluissa ja päiväkodeissa, niin työnantaja lynkattaisiin julkisuudessa.”

RISTO K. JÄRVINENAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Kuka olet, Lauri Ojala?

Olen 46-vuotias kahden lapsen isä, matematiikkaan ja luonnontieteisiin vahvasti suuntautunut rationaalinen sekulaari humanisti.

Lapsuuden ja nuoruuden kristinuskosta aiheutunut kärsimys on saanut minut pyrkimään ajamaan uskonnottomien ja erityisesti lasten asiaa. Moni pitänee minua telaketjuateistina ja pidän sitä lähinnä kunnianosoituksena sille, mitä olen tehnyt uskonnottomuuden eteen.

Olen autismin kirjolla. Monien muiden piirteiden lisäksi tämä ilmenee varsin äärimmäisenä oikeudenmukaisuuden ja totuuden kaipuuna sekä kykynä keskittyä ja käyttää lähes rajattomasti aikaa erittäin tarkasti rajattuihin mielenkiinnon kohteisiin.

Millainen lapsuus ja nuoruus sinulla oli?

Kasvoin erittäin vahvasti uskovassa liberaalissa valtavirtaluterilaisessa suvussa Porissa. Uskonto oli kaikessa itsestäänselvyys ja kasvoin sisään tähän mitään kyseenalaistamattomaan sokeaan lapsen uskoon, joka on tunnetusti jeesuksenkin mukaan sitä parasta sorttia olevaa uskoa.

Pyhäkoulu, pihaseurat, säännölliset (joskaan ei läheskään jokaviikkoiset) jumalanpalvelukset ja juhlapyhien uskonnolliset menot olivat arkirutiinia. Noissa piireissä lähtökohtana oli jumalan armon ja rakkauden korostaminen. Mukavat jeesustarinat ja suojelusenkelit olivat keskiössä, eikä helvetillä tai muullakaan pelottelu kuulunut juuri lainkaan agendalle.

Toisaalta noissa piireissä liikkui myös paljon vaikutteita, joiden olen aikuisena tajunnut tulleen yhdysvaltalaisista herätyskristillisistä piireistä. Muistan pohtineeni serkkuni kanssa, tekisinkö ennemmin murhan vai itsemurhan, jos on pakko, tietyissä piireissä kun itsemurhaa pidetään pahimpana mahdollisena rikoksena jumalan luomistyötä kohtaan. Mietin myös, onko masturboiminen todella joukkomurha, tuhotaanhan siinä miljoonittain potentiaalista elämää. Erään perhetutun uuden kesämökin tupaantulijaiset avasi pastorisetäni, joka varmasti mökin omistajien pyynnöstä suoritti pahojen henkien manauksen, jotta mökki olisi turvallinen paikka viettää aikaa.

Kaikenlaista todella kieroutunuttakin uskonnollisuutta siis tuli vastaan ja jäi kaivamaan mieltä. Varsinaisen jumalan vihan ja helvetillä pelottelemisen sain kuitenkin löytää aivan itse kiiltokuvasatujen takaa.

Millaiset ihmiset ja kokemukset ovat vaikuttaneet sinuun eniten?

Valitettavasti olen joutunut löytämään totuuden itse – salassa ja peläten epäilykseni paljastumista. Tämä noin seitsemänvuotiaana alkanut ja täysi-ikäiseksi asti jatkunut epäilyksessä ja pelossa eläminen on vaikuttanut minuun enemmän kuin mikään muu.

Vaikka olen myöhemmin oppinut ymmärtämään, että läheiseni ovat itsekin oman uskontonsa uhreja (samoin kuin valtaosa uskovaisista), tämä kokemus on jättänyt todella syvät ja kipeät haavat ja ikuisen katkeruuden valheeseen perustuvaa ideologiaa kohtaan.

Syntisenä ja sorrettuna oleminen tuhosi paljon

Miten oma maailmankatsomuksesi alkoi muodostua?

Viimeistään seitsemänvuotiaana, muistikuvieni mukaan jo vähän ennen kouluikääkin, aloin miettiä erityisesti asiaa, jonka sain aikuisena tietää olevan klassinen pahan ongelma. Mietin, miten hyvä jumala voi sallia kaiken pahan maailmassa ja erityisesti, miten tämä voi tuomita ketään ikuiseen kidutukseen helvetin tulimeressä. En voinut mitenkään väistää sitä, että kristinopin mukaan valtava joukko jo kuolleita ihmisiä oli sinetöinyt kohtalonsa ja tulisi kärsimään ikuisesti.

Olin toisella luokalla koulussa, eli enintään kahdeksanvuotias, kun muistan todenneeni, että en voi uskoa tuollaiseen jumalaan. Tämän hyväksyminen auttoi avaamaan silmät muillekin hulluuksille, kuten jeesuksen nimiin satuilluille silmänkääntötempuille, joiden uskottavuutta olin kyllä ihmetellyt jo aiemmin. Kun olin hyväksynyt, ettei jumalaa ole olemassa, katosi samalla viimeinenkin uskottavuus noista saduista.

Olen aina ollut erityisen kiinnostunut oppimaan ja tietämään totuuden. Opiskeluun myös kannustettiin perheessäni ja lähipiirissäni ja tuosta olen todella iloinen jälkikäteenkin. En osaa sanoa, miten ja milloin ”tiedeuskovaisuuteni” on muovautunut lopulliseen muotoonsa, mutta sen on täytynyt tapahtua todella varhain.

Oikeudenmukaisuus ja rehellisyys ovat olleet minulle aina tärkeitä ja erityisesti lasten oikeudet omien kokemusteni myötä. Monessa mielessä omakin ajatteluni on kuitenkin kehittynyt vielä pitkään nuoruudessa ja aikuisena. Joudun tunnustamaan olleeni vielä yläasteikäisenä vankka rasisti, ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä olen oppinut puolustamaan vasta aikuisiällä. Pitkälti 30 vuoden täyttämisen jälkeen olen vihdoin oppinut olemaan mielestäni aidosti kaikkien yhtäläisen ihmisarvon ja täysien ihmisoikeuksien puolella. Ymmärrän siis hyvin sen, että kyseessä on kaikille prosessi, joka voi kestää pitkäänkin tai jopa jäädä puolitiehen.

Mitkä kokemukset ovat vaikuttaneet ajatteluusi eniten?

Syntisenä, tuhoon tuomittuna pahana ihmisparkana oleminen yli kymmenen vuoden ajan on sekä tuhonnut paljon että opettanut ymmärtämään toisten sorrettujen asiaa. Vaikka en toivo kenellekään mitään pahaa, tavallaan on totta, että jokaiselle tekisi hyvää elää jonkin aikaa sorrettuna.

Miten päädyit mukaan Vapaa-ajattelijoihin?

Vapaa-ajattelu on täysin omien arvojeni mukaista. Tutkittuun tietoon luottaminen ja organisoidun uskonnon kitkeminen ovat minuuteni ydintä. Yllykkeen lähteä mukaan toimintaan sain kuitenkin vaimoltani, joka kysyi, miksen lähtisi. Tuon kuultuani asia tuntui välittömästi varsin ilmeiseltä, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Haluan minimoida muiden lasten kärsimykset

Toimit myös ”Uskontokuntiin kuulumattomissa vanhemmissa” ja ”Kantelupukki”-verkkopalvelussa?

Olen ollut ”Uskontokuntiin kuulumattomissa vanhemmissa” eräs aktiivisimmista jäsenistä kohta kymmenen vuotta. Liityin mukaan, kuten niin moni muukin, omien lasten tultua kouluikään.

Aloin varsin pian ajaa erityisesti kotikaupunkini Espoon vanhempien asioita laajemminkin. Erityisesti olen profiloitunut määrätietoisen kanteluprosessin puolestapuhujana. ”Kantelupukki”-sivuston kautta voi kuka tahansa ilmoittaa tapauksista, joissa esimerkiksi koulun uskonnolliset tilaisuudet tai velvoitteet koetaan ongelmallisiksi.

Kokemus osoittaa, että ellei tällainen toiminta muutu kerrasta tai viimeistään kahdesta oikeaksi, se tuskin muuttuu myöhemminkään, ellei tätä avusteta ylempien viranomaisten kautta ja mieluusti rahallisen sanktion uhalla. Monesti valvovan viranomaisen nuhteet eivät hetkauta, mutta kun uhkana on pienikin rahallinen seuraamus, lasten ihmisoikeuksien noudattaminen alkaakin kummasti kiinnostaa.

Lisäksi jaat ateistisia meemejä?

Olen vakuuttunut siitä, että yksinkertaistetut ja kärjistetyt meemit ovat erittäin tehokas mielipidemuokkauksen tapa. Tämä on ymmärtääkseni laajasti tunnustettu tosiasia. Mm. erilaiset, usein erityisesti kaikkein vastenmielisimmät, uskonnolliset piirit jakavat paljon omaa ideologiaansa tukevia tarkoitushakuisen vääristeltyjä meemejä. Samassa hengessä olen pyrkinyt jakamaan aktiivisesti uskontoja kritisoivia ja pilkkaavia meemejä, joissa tuodaan kärjistettyinäkin tikun nokkaan uskonnollisten ideologioiden sairaimmat ”ikuiset totuudet” ja niiden seuraukset.

Mikä motivoi sinua olemaan aktiivinen?

Haluan tehdä hyvää ja minimoida muiden lasten kokemat henkiset ja fyysisetkin kärsimykset, joita uskonnot tuottavat. Minulla ei ollut yhtään ihmistä, joka olisi ollut mallina siitä, että uskovaisuus ei ole ainoa mahdollinen tapa elää. Haluan normalisoida uskontojen ongelmiin puuttumisen ja näyttää mallia siitä, että on täysin ok vastustaa ylpeästi julmaa ideologiaa.

Tärkeimmät tavoitteesi?

Organisoidun uskonnon kitkeminen ja uskonnonvapauden kunnioittaminen. Minulle erityisen tärkeää on lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien uskonnonvapaus. Uskonnonvapaus on lapsen oma oikeus, eikä sitä saa rikkoa, ellei lapsi itse anna siihen lupaa. Tällaista lupaa ei puolestaan voi saada henkilöltä, joka ei ole riittävän kypsä ymmärtämään, mihin on antamassa luvan. Lyhyesti sanoen uskonnot ovat K18-kamaa ja lapset tulee suojella niiltä täysin.

Tässä on hyvä tehdä rinnastus fyysiseen koskemattomuuteen, joka on uskonnonvapauden ohella lapsen oma ihmisoikeus. Huoltaja tai muukaan aikuinen ei saa kajota lapseen millään verukkeella. Tällaiseen ei voi antaa lupaa lapsen puolesta, vaan omaa fyysistä koskemattomuuttaan voi sallia rikottavan omissa rajoissaan vasta riittävän vanhana. Näin voi tehdä aikuisten kesken makuuhuoneleikeissä, mutta ei koskaan aikuinen lapselle.

Myös lapsen fyysisen koskemattomuuden rikkomista pidettiin pitkään sallittuna, ja se kriminalisoitiin vasta 80-luvulla. Tämä muutos on kuitenkin saatu onnistuneesti ajettua läpi ja seuraavaksi olisi enemmän kuin korkea aika saada aikuiset vihdoin ymmärtämään, että piiskaamisen lisäksi ei myöskään ole sallittua kajota lapsen uskonnonvapauteen edes huoltajan ”oikeudella”.

Koulujen ”mukavat perinteet” rikkovat lapsen oikeuksia

Mitkä saavutukset ovat sinulle erityisen merkityksellisiä?

Olen iloinen yleisestä sekulaarista kehityksestä. Toki pidän hienona sitä, että olen itse omalta osaltani pystynyt edistämään tätä edes vähän, mutta lopulta on täysin yhdentekevää, kuka ja miten saa muutoksen aikaan.

Lapsiini ja minuun kohdistuneessa suvivirteen liittyvästä syrjintäsaagassa sain aikanaan ilmaista julkisuutta iltapäivälehdissä, kun vaadin Espoon kaupungilta symbolista yhden euron korvausta vakaumukseen perustuvasta syrjinnästä. Jollain kierolla tavalla tämä lämmittää edelleen mieltäni. Kun Espoo ei suostunut maksamaan, valitin asiasta valtioneuvoston alaiselle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle.

Mitkä asiat kaipaavat edelleen muutosta uskonnon ja valtion suhteessa?

Valtiokirkoilta tulee viedä kaikki erivapaudet. Kirkot tulee saattaa samalle viivalle kaikkien muiden rekisteröityjen yhdistysten kanssa. Normaali yhdistyslainsäädäntö riittää niille. Toki samassa kaikkinainen julkisvallan ja uskonnollisten yhdistysten välinen yhteistyö pitää lopettaa, sillä se rikkoo räikeästi julkisvallan neutraliteettiperiaatetta vastaan. Tämä sisältää mm. koulujen ja päiväkotien uskonnolliset elementit, sotilasvalan, sairaala- ja yliopistopastorit, kenttärovastin, valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen ja Yleisradion uskonnolliset ohjelmat.

Missä Vapaa-ajattelijat on onnistunut?

Vaikuttamaan lainsäädäntötyössä uskonnottomien oikeuksien tuomiseen muiden katsomusten rinnalle. Myös aktiivisuus erilaisissa tapahtumissa kuten Pridessa tai erilaisilla markkinoilla on hyvää näkyvyyttä.

Missä se voisi mielestäsi tehdä enemmän?

Kasteen poistoja ja muita uskontoja kritisoivia ja parodisoivia tempauksia voisi järjestää vaikka kuinka paljon enemmän, jos vain olisi aktiivisia tekijöitä. Tässä voin toki ensi alkuun katsoa myös peiliin.

Samoin somenäkyvyyttä voisi olla valtavan paljon enemmän. Itse haluaisin Vapaa-ajattelijain yhdistysten ja liiton ottavan myös kärkevämmin esiin uskontojen ongelmat, vaikka näenkin kyllä myös paljon arvoa sillä, että meillä on neutraali toimija, joka hoitaa edunvalvontaa asiallisesti ja jättäytyy suosiolla pois kaikesta kärkevästä toiminnasta.

Onko jokin kohtaaminen muuttanut ajatteluasi?

Monien fiksujen liberaalien uskovaisten kanssa käymäni keskustelut ovat saaneet minut oivaltamaan, että valtaosa uskovaisista on hyvää tahtovia ihmisiä, jotka on vain saatu uskomaan, että uskonto on oikea tapa toteuttaa hyvyyttä.

Mitä vielä haluaisit sanoa lukijoille?

Jos aikuiselle ihmiselle tehtäisiin työpaikalla sama, mitä lapsille tehdään kouluissa ja päiväkodeissa, niin työnantaja lynkattaisiin julkisuudessa, esihenkilöltä lähtisi työpaikka ja rahalliset korvaukset mitattaisiin kymmenissä tuhansissa. Kouluissa ja päiväkodeissa tämä on yhä edelleen ympäri maata ”mukava perinne”. On mahdoton hyväksyä tällaista kaikkein heikoimpien sortamista ja sen katsomista läpi sormien. Minusta on jokaisen velvollisuus puuttua siihen, kun puolustuskyvyttömiä lapsia sorretaan.

Miksi toivot, että jumala kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella tässä haastattelussa?

Itse en koskaan kirjoita jumalaa enkä edes jeesusta isolla. jeesus toki on kiistaton erisnimi, mutta jumala on yleisnimi, jolle on kristinuskossakin olemassa ihan aito erisnimi: jahve, yhwh tai muu vastaava (jotka nekin kieltäydyn kirjoittamasta isolla). Minun on vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä, että yhdelle kymmenistä tuhansista jumalista, jolla on lisäksi oma erisnimensä, annetaan täysin perusteettomasti kunnia käyttää yleisnimeä isolla kirjoitettuna. Vetoan, että tästä perusteettomasta kristinuskolle kumartavasta käytännöstä luovuttaisiin Vapaa Ajattelija -lehdessä pysyvästi.

Yhdenvertaisuuslautakunnan ratkaisu

Juuri ennen Vapaa Ajattelijan painoon menoa media kertoi, että Lauri Ojalan asiaan on saatu ratkaisu. Ojala on taistellut Espoon kaupungin kanssa kymmenen vuotta Suvivirren laulamista vastaan koulujen juhlissa. Valtioneuvoston alainen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että Espoo on laiminlyönyt velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta. Lautakunta määräsi Espoolle 10 000 euron uhkasakon.

Lisäksi lautakunta suositti kaupunkia maksamaan hyvityksenä Ojalalle 750 euroa ja Ojalan lapselle 2500 euroa. Lautakunnan suositus ei ole sitova. Jos Espoon kaupunki ei maksa suositeltuja hyvityksiä, Ojala aikoo viedä asian käräjäoikeuteen. Oman osuutensa hän on luvannut lahjoittaa vapaa-ajattelijoille ja uskontojen uhreille. Ojalaa haastattelivat tapauksesta muun muassa Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Ylen Radio Suomi.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.