Artikkeli arkistot - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Hautakiviä auringonpaisteessa ruohikkoisella kuusiaidan rajaamalla hautausmaalla — ■ Vaasan kaupunginhallitus teki 15.12.2025 päätöksen myydä koko hautausmaan alue Pohjanmaan vapaa-ajattelijat ry:lle.

VENLA PARANTAJA

Hautausmaasta on kerrottu aiemmin Vapaa Ajattelijan numerossa 2/25. Tuon jutun jälkeen hautausmaan tilanne on edennyt ja jotkut tiedot ovat tarkentuneet.

Hautausmaa perustettiin Vaasaan 1950-luvulla. Sinne haudattiin noin vainaja per vuosi aina vuoteen 2007 asti. Silloin Vaasan vapaa-ajattelijoiden viimeiseksi jäänyt puheenjohtaja, Pentti Suksi sairastui. Jonkin aikaa vainajien omaiset kävivät hoitamassa aluetta, mutta ilman työnjohtoa paikka jäi vähitellen oman onnensa nojaan.

Vaasan yhdistys erotti itsensä/erotettiin liitosta (riippuen siitä, keneltä asiasta kysyy) ja sen toiminta käytännössä lakkasi 2015. Vuonna 2017 yhdistys katsottiin lakkautetuksi. Hautausmaa jäi siis vaille lain vaatimaa ylläpitäjää, eikä liitollakaan ollut sen tilanteesta tietoa. Suksi kuitenkin jatkoi alueen vuokranmaksua kaupungille omista rahoistaan.

Neuvotteluja moneen suuntaan

Hautausmaalle haudattiin vapaa-ajattelija vielä v. 2014, minkä jälkeen sitä käyttivät vain muslimit. Heistä on minulle kerrottu seuraavaa: Vaasan kaupunki lähestyi Vaasan vapaa-ajattelijoita 2000-luvun alussa ja kysyi, voisivatko muslimit käyttää Kullervon hautausmaata, sillä osa heistä ei halunnut tulla haudatuksi seurakunnan maille. Yhdistyksen silloiselle hallitukselle tämä sopi, ja muslimien käyttöön annettiin noin 500 neliön alue hautausmaan lounaiskulmasta. Ei ole tietoa, tehtiinkö järjestelystä mitään kirjallista sopimusta. Kaupungilla tai muslimeilla ei ollut mitään tietoa sopimuksen olemassaolosta tai sisällöstä. Hautapaikoista on mahdollisesti maksettu jossain vaiheessa yhdistykselle jokin korvaus, mutta tästäkään ei ole varmuutta.

Saatuani jonkinlaisen kokonaiskuvan tilanteesta, otin toukokuussa 2025 yhteyttä Vaasan kaupunkiin tarkoituksenani uusia alueen vuokrasopimus, jotta hautausmaan tilanne saataisiin lainmukaiseksi. Pian kävi kuitenkin ilmi, että myös muslimit olivat kiinnostuneita alueesta. Heidän vainajiaan oli alueella jo 38 ja tarve oli kasvussa. (Vertailun vuoksi muita vainajia alueella on 80.) Neuvottelut jatkuivat läpi kesän.

Otin myös yhteyttä aluehallintovirastoon ja minulle selvisi, ettei heillä ollut tietoa koko hautausmaan olemassaolosta. Odotetusti hautausmaa määrättiin hautauskieltoon 6.10.2025, koska lain vaatima ylläpitäjä puuttui. Hautausmaalla saa yhä vierailla, sitä saa hoitaa ja käyttää muuten, mutta uusia hautauksia alueella ei saa tehdä ennen hautauskiellon kumoamista.

Hautausmaan talkoolaiset työasuissa työkalujen kera — ■ Hautausmaan talkoolaiset Venla Parantaja, Nico Laine, Tanja Laine ja Juha Tuomikoski.

Hihat heilumaan!

Kaupungille sopi, että Pohjanmaan yhdistys alkaa hoitaa aluetta, joten uskalsimme pitää hautausmaalla kesän aikana neljät talkoot. Ensimmäinen tavoite oli kerätä alueelta roskat pois, sillä niitä riitti. Paitsi että ne rumensivat aluetta, monet niistä myös aiheuttivat loukkaantumisriskin.

Talkoiden jälkeen muslimit jatkoivat työtä itsenäisesti ja lopulta kahden viikon ja useiden vaihtolavojen jälkeen alue oli siivottu niin, että pääsimme aloittamaan hautausmaan vanhan ruumiskellarin purkamisen. Se oli ollut purkukunnossa jo ainakin 20 vuotta, eikä sitä ollut käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa 80-luvun jälkeen. Pelkona oli, että joku putoaisi sen katosta läpi tai rakennus sortuisi.

Heinäkuun purkutalkoissa pääsimme siihen asti, että sortumisvaaraa ei ollut, mutta totesimme, että paikalle tarvitaan konevoimaa. Murtunut betoni olikin vahvempaa kuin olimme odottaneet. Piti kuitenkin odottaa talvea ja maan jäätymistä, ennen kuin työ päästiin tekemään loppuun.

Kesän seuraavat kahdet talkoot kuluivat alueen kasvillisuutta peratessa. Karannut ruusupensas ja muita puutarhakasveja revittiin pois, nurmikko niitettiin ja leikattiin, sorakäytävät kaivettiin esiin nurmikon alta.

Paperityöt kuntoon

Hautaustoimilaki vaatii tiettyjä asioita hautausmaana käytettävältä tontilta. Lisäksi hautausmaalla pitää olla ylläpitäjä, joka on hakenut ja saanut LVV:lta luvan hautausmaan ylläpitoon ja joka joko omistaa hautausmaan tontin tai jolla on siihen riittävän pitkä vuokrasopimus. Ylläpitäjän tulee myös pitää hautarekisteriä. Nämä kaikki piti saada kuntoon.

Kaupungin alkuperäinen ehdotus oli, että he jakaisivat hautausmaan kahtia: puolet vapaa-ajattelijoille, puolet muslimeille. Vei useamman kuukauden ennen kuin sain heidät vakuuttuneiksi siitä, ettei tämä olisi kestävä ratkaisu. Muslimien puolella haudat oli ripoteltu sinne tänne, heidän hautausmääränsä olivat kasvussa ja sille puolelle hautausmaata oli tarkoitus rakentaa myös varasto. Kaikki nämä seikat tarkoittivat yhdessä sitä, että vaikka puolet hautausmaasta olisikin myyty muslimeille, alue olisi käynyt heille liian pieneksi ehkä jopa vuosikymmenessä. Lopulta 15.12. Vaasan kaupunginhallitus teki päätöksen myydä koko alue Pohjanmaan vapaa-ajattelijat ry:lle.

Taustalla selvitin hautausmaan tilannetta LVV:n kanssa: mitä hautausmaan saamiseksi lain mukaiseksi vaadittiin. Löysin rahoituksen alueen ostoon ja tarvittaviin lupiin, ja hain Vapaa-ajattelijain liitolta avustusta alueen kunnostamiseen, sillä pienkeräyksen tuotto jäi vaatimattomaksi. Hautausmaan uudet säännöt ja hinnasto saatiin hyväksyttyä, vaikkakin laskuja hautapaikoista voimme lähettää vasta, kun hautausmaalla on taas virallinen ylläpitäjä.

Hautausmaan hautarekisteri katosi Vaasan yhdistyksen viimeisen sihteerin kuoltua. Suksella oli joitain papereita ja piirustuksia 1950-luvulta, mutta hänen hautarekisterinsä oli vain ruutuvihkoon hautakivistä kopioidut tiedot. Olen siis koonnut uutta hautarekisteriä jäljittämällä vainajien omaisia ja hautausmaan papereita eri reittejä.

Valoa tunnelin päässä

Vanha ruumiskellari on nyt purettu ja sen monttu täytetty. Sorakäytäville on ajettu uutta sepeliä ja alue on siisti. Kauppa Vaasan kaupungin kanssa etenee ja saimme tehtyä LVV:lle tarvittavan hakemuksen hautauskiellon purkamiseksi. Toivomme, että pääsemme jo tänä kesänä viettämään hautausmaan uudelleenavajaisia.

Ensimmäisen kesän tavoite oli saada hautausmaasta turvallinen. Tämä tavoite saavutettiin. Vielä on paljon tekemättä: portin korjaus ja uudelleen maalaaminen, sirottelualueen perustaminen, varaston ja uusien sorakäytävien rakentaminen, hautausmaan kartan ja opasteiden tekeminen, nurmikon vaihtaminen niittykasveihin… Tekeminen ei aivan heti lopu. Mutta on ollut upeaa nähdä, miten tärkeä alue monelle on. Olemme jopa saaneet Vaasaan uuden koulutetun juhlapuhujan!

Pentti Suksi liittyi hautausmaan vainajien joukkoon toukokuussa 2025, mutta Kullervon hautausmaan tarina ei päättynyt hänen mukanaan. Alueesta saadaan vielä upea!

•

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2026.

Vapaa-ajattelijain toimintaan uskonnottomien etu- ja ihmisoikeusjärjestönä kuuluu antaa pyydettyjä lausuntoja sekä omaehtoisia kannanottoja. Alla viime vuoden ja alkuvuoden lausumia:

Valmiuslakiin tarkennettava kirkkorakennusten asema

Valmiuslain uudistuksessa olisi hyvä selventää voidaanko esimerkiksi kirkko tai valtakunnansali pakko-ottaa käytettäväksi onnettomuuden uhrien hoitamiseen tai muuhun välttämättömään tarkoitukseen.

•••

Kansalaisuuskokeeseen myös vapaus uskonnosta

Kokeessa tulisi näkyä uskonnonvapaus ja erityisesti vapaus uskonnosta: kukaan ei ole velvollinen harjoittamaan vierasta uskontoa, eikä mihinkään uskontokuntaan tarvitse kuulua ja uskonnollisesta yhdyskunnasta saa erota. Suomalainen saa olla, ja usein on, ateisti. Kokeessa on hyvä mainita myös seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Kokeen opiskelumateriaalissa on hyvä painottaa ettei uskonto oikeuta syrjintää.

•••

Kommentteja Protun strategialuonnokseen

Mielestämme Protun strategian luonnos vaikuttaa leirien toteuttamisen ja muun toiminnan kannalta hyvältä, hyvin jäsennellyltä ja fokusoidulta. Silti kysyimme kohdasta ”Rohkeasti sitoutumattoman aikuistumisen puolesta”, ylikorostaako se sitoutumattomuutta. Kysymys heräsi erityisesti nykytilanteessa, kun ihmisoikeuksia ja demokratiaa haastetaan avoimesti.

Kun Protun säännöissä ja toimintasuunnitelmissa arvot sekä ihmis- ja perusoikeusperusteisuus on linjattu, pitäisikö niistä olla silta strategiaan? Voisiko ainakin strategian johdannossa tai visio ja arvot -osassa mainita Protun sitoutuminen ihmis- ja perusoikeuksiin ja siten humanistisiin arvoihin?

•••

Avioliittoon vihkimisen oikeus myös

uskonnottomien järjestöille Kun avioliitoista 60 prosenttia solmitaan siviilivihkimisenä ja osuus kasvaa edelleen, Digi- ja väestötietoviraston vihkipaikkojen sulkeminen 20 paikkakunnalta heikentää vihkiparien palveluja kohtuuttomasti. Esitämme, että DVV korjaa tilanteen nopeasti perustamalla osa-aikaisia vihkipaikkoja paikkakunnille, joista pysyvä palvelupiste poistettiin.

Tilanne nostaa esiin myös yhteisöjen vihkimisoikeuksien epäyhdenvertaisen tilanteen. Vihkimisoikeus on myönnetty peräti 130 uskonnolliselle yhdyskunnalle, joista osa on hyvin pieniä, mutta laki vihkimisoikeudesta estää vihkimisoikeuden myöntämisen uskonnottomien yhdistyksille. Järjestöillä on vihkimisoikeus esimerkiksi Norjassa, Islannissa ja Ruotsissa. Sellainen halutaan myös Suomeen: syrjivä tilanne pitää korjata mahdollisimman pian lakimuutoksella.

•••

Arvonimilaista poistettava kirkon erityisasema

Yksityiskohtana kohti yhdenvertaisempaa Suomea tulisi arvonimiverolaista poistaa kirkkoa koskeva helpotus. Jatkossa arvonimet kirkossa työskenteleville tulisivat maksamaan saman kuin yhdistyksissä ja yrityksissä työskenteleville.

•••

Vapaa-ajattelijat puolueille: aika valmistautua uudistuksiin 2027

Elokuussa 2025 Vapaa-ajattelijain liitto lähetti puolueille ehdotuksia: Valtion ja kirkon suhteen uudistamisen valmistelu tulee aloittaa tulevalla vaalikaudella. Tulee ottaa suunta siirtymiseen kirkon julkisoikeudellisesta erityisasemasta uskonnollisten ja muiden yhdyskuntien – ja siten ihmisten – yhdenvertaiseen kohteluun. Lisäksi esitimme nopeasti toteutettavia uudistuksia, kuten elämänkatsomustiedon valinnan avaamista kaikille. Tähän asiaan palataan keväällä 2026.

•

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2026.

TOIMITUS

ET SUOSITTUA HELSINGIN LUKIOISSA

Suurimmat elämänkatsomustiedon (ET) suoritettujen opintojen osuudet ovat Helsingin kuvataidelukiossa 37,7 %, Kallion lukiossa 32,2 %, Helsingin kielilukiossa 27,1 % ja Alppilan lukiossa 26,7 %.

Kaikissa Helsingin kaupungin suomenkielisissä lukioissa ET:n suorittaneiden osuus oli lukuvuoden 2025-26 alussa noin 21 %. Tiedot ovat kuitenkin useiden lukioiden kohdalla puutteelliset.

ET-osuus on Helsingin luonnontiedelukiossa 25,5 %, Sibelius-lukiossa 24,1 % ja Vuosaaren lukiossa 23,9 %, mutta Mäkelänrinteen lukiossa osuus on vain 5,6 %. Etu-Töölön, Konepajan lukion, Medialukion ja Ressun lukion tiedot ovat puutteelliset; esim. Ressun lukiosta (17,2 %) puuttuvat 300 opiskelijan tiedot.

Koko maassa lukioiden ET-suoritusten osuus on hieman yli 10 %. Tilastotieto kuluvasta lukuvuodesta puuttuu, mutta lukuvuonna 2024-25 osuus oli 9,3 % ja vuotta aiemmin 2023-24 se oli 8,2 %. Kasvuvauhti on samaa luokkaa kuin peruskouluissakin on ollut viime vuosina, joten osuus voi olla nyt esimerkiksi 10,5 %.

LUTERILAISESTA KIRKOSTA EROSI 50 000, LIITTYI 20 000

Evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi viime vuonna 50 384 jäsentä. Eroajien määrä on välillä vaihdellut voimakkaastikin, tällä kertaa edellisestä vuodesta määrä väheni noin tuhannella. Liittyminen on paljon tasaisempaa, ja valitettavasti kasvussa. Viime vuonna liittyjiä oli 19 184, yhdeksän prosenttia edellistä vuotta enemmän. Ikävimpänä muutoksena rippikoulussa kirkkoon liittyneiden – aiemmin kastettujen ja kirkosta erotettujen tai rippikoulun aikana kastettujen – nuorten määrä kasvoi.

Kaikkiaan jäsenten osuus putosi 1,1 %-yksikköä ja oli vuoden loppuessa 61,1 %. Tämän vuoden lopussa alitetaan 60 % raja, arviolta vuonna 2032 alittuu 50 %. Kastettujen osuus vauvoista laski ja on suunnilleen 57,5 %. Kuolleista kirkon jäseniä on noin 80 %.

KUVIO, JOKA KERTOO HISTORIAN, NYKYHETKEN JA TULEVAISUUDEN?

Ev.-lut. kirkon jäsenosuus ikävuosittain 2025 -graafi on ilmestynyt. Vaihtelu eri ikävuosien välillä on suurta. 29-47-vuotiaissa jäsenosuus on alle 50 prosenttia. Alle 1-vuotiaina kirkkoon liitettyjen osuus on laskenut alle 60 prosentin. 15-17-vuotiaiden jäsenosuus on yhä yli 77 prosenttia, koska vuonna 2011 yli 80 prosenttia liitettiin kirkkoon ja kouluikäisiä on erotettu kirkosta melko vähän. 15-vuotiaita myös liittyy kirkkoon rippikoulun yhteydessä.

Kuviosta voi myös päätellä tulevaisuuden kehitystä. Viiden vuoden päästä 15-17-vuotiaiden jäsenosuus on laskenut huomattavasti ja monet ovat eronneet täytettyään 18 vuotta. Vanhimmissa ikäryhmissä kirkon jäsenosuus alentunee 85 prosenttiin.

Vapaa-ajattelijoita kiinnostaa kirkon jäsenosuus, koska ev.-lut. kirkolla on epäreiluja etuoikeuksia ja valtiokirkollinen, julkisoikeudellinen erityisasema. Kirkon seurakunnilla on monissa päiväkodeissa ja kouluissa mahdollisuus lapsilähetystyöhön. Vapaa-ajattelijat vaativat julkiselta vallalta siirtymistä katsomuksellisesti neutraaliin, sitouttamattomaan toimintaan.

PÄIVI RÄSÄNEN WASHINGTONISSA KUULEMISESSA

Kristillisten kansanedustaja Päivi Räsänen käväisi Yhdysvaltojen edustajainhuoneen oikeusvaliokunnan kuulemisessa Washingtonissa. Kuulemisessa aiheena oli Euroopan uhka USA:n sananvapaudelle ja innovaatioille. Räsänen tiettävästi kertoi olevansa suomalaisen oikeusjärjestelmän uhri siksi, että hän siteerasi julkisesti Raamattua.

Suomessa on kuitenkin vahva sanan- ja uskonnonvapaus. Eikä Suomessa ole kielletty siteeraamasta Raamattua vaikka julkisestikin. Kuuleminen on USA:n nykyisen trumpilaisen hallinnon järjestämä ja sillä on tarkoitus vahvistaa hallinnon vaikutusvaltaa. Räsäsen kuulemista voi pitää epäisänmaallisena tekona sikäli, että sillä ajetaan toisen valtion etua, mutta ei oman maan. Räsänen on hallituspuolueen kansanedustaja.

Räsänen osallistui luonnollisesti myös presidentti Trumpin rukousaamiaiselle.

•

RISTO K. JÄRVINEN

Juha Hänninen, 72, toimi saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin johtajana 1993-2017. Nyt hän on julkaissut kirjan ”Päästä mut pois – Tietoa ja ajatuksia hyvästä kuolemasta”. Hän myös on ensimmäinen allekirjoittaja 29.5.2024 eduskunnalle luovutetussa kansalaisaloitteessa, jonka mukaan Suomeen on säädettävä laki, joka mahdollistaa eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan. Hänninen toivoo, että aloite tulee eduskunnan käsiteltäväksi kuluvana keväänä. Vapaa Ajattelija haastatteli häntä helmikuussa.

Hei! Mitä kuuluu?

Kiitos, hyvää. Aioin mennä luistelemaan, mutta sitten alkoi sataa lunta. Täällä kotona Vantaan Heidehofin lähistöllä on paljon kenttiä, mutta lumessa luistelemiseen ei löytynyt fiilistä. Onneksi on sulkapallo.

Miten tuore kirjasi on otettu vastaan?
Ensimmäinen 300 kappaleen painos on mennyt ja toiset 200 kirjaa on tulossa. Helsingin Sanomat teki koko sivun jutun kirjan ajatuksista. Keväällä lähden kiertämään kirjastoja kirjan kanssa.

Olet kirjoittanut useita kirjoja eutanasiasta. Miksi halusit kirjoittaa vielä yhden, oliko jotain jäänyt kertomatta?
Pohdin kirjassani ennen kaikkea uskonnollisen ajattelun suhdetta eutanasiakantoihin. Toinen keskeinen ajatus on kielenkäytön merkitys eutanasiadebatissa. Kolmas on lääkäreiden ja Lääkäriliiton roolin pohdinta.

Miksi päätit tällä kertaa julkaista joukkorahoituksella?
Ensin ei löytynyt kustantajaa, ja kun kirjasta oli neljäs tai viides versio kirjoitettuna, julkaiseminen kustantajan kautta olisi venynyt ensi vuoteen. Halusin kirjan ulos ennen eduskunnan kansalaisaloitteen käsittelyä tänä keväänä.

Mikä on kirjan pääsanoma?
Eutanasiasta ei ole löydettävissä yksimielisyyttä. Tämän vuoksi pitäisi löytää yhteiskunnallisen sietämisen reitti eutanasian hyväksymiseen.

Kirjassa on komeita Juha S. Kalliolahden mustavalkoisia valokuvia metsän puista ja kauniita eutanasiaan liittyviä runojasi. Runoiletko enemmänkin?
Kirjoitan runoja sporadisesti eli silloin tällöin. Eilen kävin katsomassa Pentti Saarikoskesta kertovan näytelmän. Saarikoski on yksi suosikkini. Toinen on Eeva Kilpi.

Kirkko ja Lääkäriliitto vastustavat

Miksi eutanasia pitäisi sallia lailla?
Inhimillinen kärsimys on toisinaan sietämätöntä. On kestämätöntä, ettei ihmisiä voi pelastaa siltä. Eutanasia liittyy myös autonomiaan ja ihmisoikeuksiin. Ihmisellä pitää olla oikeus itse päättää, milloin haluaa kuolla.

Mitä uhkakuvia eutanasian sallimisesta voisi seurata?
Kun se tehdään hyvällä lainsäädännöllä ja valvonnalla, en näe ongelmia.

Ketkä vastustavat eutanasian laillistamista ja miksi?
On globaali ilmiö, että erityisesti palliatiivisen erityisalueen lääkärit vastustavat eutanasiaa. Myös Lääkäriliitto Suomessa vastustaa sitä, että lääkärit velvoitettaisiin tekemään toimenpiteitä, joiden ensisijaisena tarkoituksena on jouduttaa potilaan kuolemaa. Liiton mukaan palliatiivisen hoidon toteutumisen puutteita ei pidä ratkaista eutanasialla tai lääkäriavusteisella itsemurhalla. Itse hoidin niin paljon vaikeita kuolemia Terhokodissa ja näin niin paljon kärsimystä, että aloin ajatella toisin.

Uskonnollisilla ihmisillä, etenkin fundamentalistilahkolaisilla, kuolema on asia, josta ihminen ei voi päättää: elämä on lahja Jumalalta, eikä sitä voi antaa pois. Kirkolla on kuitenkin paljon myös hyvää ja humaania toimintaa. Humanistis-kristilliset ovat ilmaisseet, että myös eutanasia kuuluu lähimmäisenrakkauden piiriin.

Mikä on suhteesi uskontoon?
Oma suhteeni jumaluuteen on epämääräinen. Minulla ei ole aktiivista suhdetta uskontoon. En osallistu uskonnollisiin tapahtumiin enkä rituaaleihin, mutta en myöskään pysty ajattelussani täysin poissulkemaan sitä, että olisi olemassa jokin yliluonnollinen voima.

Oman kuoleman edessä varmasti helpottaa ja lohduttaa, jos pystyy uskomaan ja luottamaan siihen, että on jokin korkeampi voima. Luulen, että juuri kuolemanpelon takia uskonnot ovat syntyneet. Kaikissa saattohoitokodeissa on sairaalapappi ja niissä vietetään uskonnollisia juhlapäiviä. Hoitajien parissa ei vallitse vahva uskonnollisuus, mutta saattohoitokodeissa on tiettyjä arvoja, jotka ovat samankaltaisia uskontojen arvojen kanssa: ihmisten kunnioittaminen ja kuunteleminen, hyvän tekeminen. Terho-säätiöllä ei ole eutanasiaan positiivista eikä kielteistä kantaa.

Suomalaiset kannattavat eutanasian laillistamista?
Kyllä. Eutanasian laillistamista kannattaa neljä viidestä suomalaisesta. Eutanasiaa koskevia laki- tai kansalaisaloitteita on Suomessa tehty vuodesta 1996 alkaen useita, mutta ne eivät ole toistaiseksi johtaneet lainmuutoksiin. Tämä johtuu siitä, että eutanasia on iso yhteiskunnallis-eettinen kysymys, johon voi olla tuskallista muodostaa kantaa. Kirkon ja Lääkäriliiton vastustus ovat olleet merkittäviä esteitä.

Mitä arvelet, että eutanasia-aloitteelle käy eduskunnassa keväällä?
Saa nähdä käsitteleekö eduskunta kansalaisaloitetta lainkaan vai antaako ajan kulua niin, että aloite raukeaa. Jos käsittelee, uskon että eduskunnan suuren salin enemmistö kannattaa aloitetta. Hallituksessa oleva Kristillisdemokraattinen puolue on kuitenkin jo ennakkoon ilmaissut, ettei lähde selvittämään tällaista lainsäädäntöä. Asia saattaa siis lykkääntyä.

”Näin monta ikävää tapaa kuolla”

Voitko mainita henkilöitä, jotka ovat toimineet näkyvästi eutanasian sallimisen puolesta?
Juha Hänninen (heh), Stefan Wallin, Pirkko Lahti, Esko Valtaoja, Vesa Kallionpää ja eduskunnassa mm. Timo Heinonen, Bella Forsgren ja Maaret Castrén. Ilkka Taipaleen kanssa olen puhunut enemmänkin asiasta. Kuulumme kumpikin Lääkäriliiton valtuuskuntaan ja tapaamme vähintään pari kertaa vuodessa. Ajamme eutanasia-asiaa liiton sisällä, mutta olemme aika yksin.

Kerro ”Oikeus arvokkaaseen kuolemaan” -yhdistyksestä.
Yhdistys on ollut olemassa yli 30 vuotta. Se syntyi edistämään eutanasian ja kaiken kuolinavun laillistamista. Myöskin saattohoidon edistäminen kuuluu yhdistyksen toimenkuvaan. Jäseniä on noin 450. Itse tulin mukaan viitisen vuotta sitten. Tällä hetkellä toimin viimeistä kautta puheenjohtajana. Pesti päättyy keväällä, vuosikokous valitsee uuden hallituksen ja puheenjohtajan.

Onko Vapaa-ajattelijat tuttu?
Olen ollut kerran puhumassa teidän tilaisuudessanne ja kerran kirjoittanut lehteenne. Tunnen ja tiedän vapaa-ajattelijoiden keskeiset ajatukset.

Olet nähnyt paljon kuolemaa. Onko jokin tapaus vaikuttanut sinuun erityisesti?
Moni kuolema on vaikuttanut, mutta en voi mainita yhtä erillistä. Pelkästään massa, näkemieni kuolemien määrä, on tehnyt vaikutuksen. Koska Terhokoti hoitaa kaikkein vaikeimmin oireilevia ihmisiä pääkaupunkiseudulla, kohtasin siellä lukuisia hankalia tilanteita. Opin, miten monella ikävällä tavalla täältä voi lähteä. Korostan kuitenkin, että ylivoimaisesti suurin osa kuolemista oli vähäoireisia ja rauhallisia.

Pelkäätkö itse kuolemaa?
Kuolema on outo juttu, koska se päättää olemassaolon ja maailman havainnoinnin. Kuolema on henkilökohtainen maailmanloppu. Kaiken katoaminen tuntuu absurdilta. Onhan se aika pelottavaa.

Väheneekö kuolemanpelko vanhetessa?
Kun iän myötä oma toimintakyky pikkuhiljaa vähenee, myös kiinnittyminen elämään vähenee. Ei ikääntyminen kuolemanpelkoa kokonaan poista, mutta vähentää sitä. Samoin se, kun saa lapset turvallisesti maailmalle ja tietää, etteivät he enää ole niin riippuvaisia sinusta.

Mitä toivot, että kansalainen ymmärtäisi eutanasiasta paremmin tämän haastattelun ja kirjasi lukemisen jälkeen?
Toivon, että hän pyrkisi ajattelemaan itse. Kirja ei anna ymmärrystä vaan pikemmin sen tarkoitus on saada jokainen pohtimaan asioita omassa päässään.

”Päästä mut pois” -kirjaa voi tilata suoraan kirjoittajalta:
hannisenjuha@gmail.com.
Postitus kotiin 33,50 €.

••

Olen ollut tässä viikon
seurannut rintakehän liikettä
ja ääniä
joita synnytät
miksi et jo kuole
ja heti ajatuksen synnyttyä
kauhu, häpeä, syyllisyys
en jaksaisi enää nukahdella tuolissa
käväistä tupakalla pihalla
peläten että lopetat hengittämisen juuri silloin
kun en ole paikalla
etkö voisi jo kuolla
säälistä minua kohtaan
itseäsi kohtaan

Juha Hänninen

•

ESA YLIKOSKI

Opetusministeri Anders Adlercreutz (ruots.) ilmoitti joulukuussa käynnistävänsä selvityksen yhteisestä katsomusaineesta. Huolta ja arvostelua herätti, kun hän lehtihaastatteluissa sanoi nykyisen ev.-lut. uskonnon olevan hyvä pohja kaikille pakolliselle yhteiselle katsomusaineelle.

Ei ole oikein, jos ministeri teettää jonkun selvityksen siten, että tulos on jo ennalta määrätty. On huolestuttavaa, kun ministeri ohittaa yhä yleisemmän uskonnottomuuden näkökulmat eikä maininnut elämänkatsomustietoa ollenkaan.

Aiemmassa julkisessa keskustelussa elämänkatsomustietoa on pidetty hyvänä pohjana mahdolliselle uudelle katsomusaineelle. Myös elämänkatsomustiedon avaamisella nopeasti ensin kaikkien valittavaksi on laajaa kannatusta uudistusten ensimmäisenä askeleena.

Eduskuntakysely

Ministeri Adlercreutzilta odotettiin selkeyttävää ja enemmän luottamusta herättävää kannanottoa, kun kansanedustaja Pia Lohikoski esitti seuraavan kirjallisen kysymyksen:

”Miksi kaikille yhteisen katsomusaineen tulisi opetusministeri Adlercreutzin mukaan perustua juuri evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen, ohjaako tämä ajatus opetusministerin aloittamaa selvitystyötä yhteisestä katsomusaineesta, jos uuden oppiaineen perusta on eri uskontojen esittely, miten uskonnottomien katsomukset huomioidaan ja miten tällaisessa mallissa turvataan muiden oppiaineiden, kuten elämänkatsomustiedon, näkökulmat?”

Valitettavasti opetusministeri Adlercreutzin virallinen vastaus kysymykseen oli ylimielinen epävastaus selkeisiin kysymyksiin. Vastaus ohittaa kokonaan kaksi viimeistä kysymystä nostaen huolta ja epäluottamusta.

”Näkemykseni on, että mahdollisessa uudessa yhteisessä katsomusaineessa olennainen osa sisällöstä olisi maailman eri uskonnot, jotka ovat myös tärkeä osa nykyistä evankelisluterilaista uskonto-oppiainetta. Selvitystyön käynnistyessä ja edetessä on tärkeä arvioida yhteisen katsomusaineen toteuttamismallin vaikutuksia laaja-alaisesti yhdenvertaisuus, taloudelliset haasteet, väestökehitys ja katsomusten muutokset huomioiden.”

Naamiot on riisuttu. Elämänkatsomustiedon saavutukset ovat selvästi uhanalaisia, mikäli se tuosta kristitystä aatelisherrasta on kiinni. Tuollainen uskontopainotteinen pakkopulla, joka likvidoisi ET:n, ei vaan käy.

Opetushallituksen työryhmän esitykset

Anders Adlercreutz. Kuva: Eduskunta — ▪ Opetusministerin vastaus kysymykseen oli ylimielinen epävastaus. Kuva: Eduskunta

Adlercreutz on ohittanut Opetushallituksen katsomusainetyöryhmän maaliskuussa 2025 julkaistut selvitykset ja ehdotukset, vaikka niiden toimeenpano on juuri ministerin vastuulla. Useat työryhmän jäsenet ovat ilmaisseet paheksuntansa siitä, että kaksi vuottatyöskennelleen asiantuntijaelimen selvitykset ja ehdotukset on jätetty huomiotta.

Työryhmä ei esittänyt kaikille pakollista uutta katsomusainetta, vaan ehdottaa katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen eli niin sanotun hybridimallin kokeilua. Se tarkoittaisi, että osa katsomusasioiden opetusta olisi yhteistä ja osa eriytettyä nykyisten aineiden pohjalta.

Ministerillä olisi mahdollisuus yhteistyössä yliopistojen kanssa olla käynnistämässä tätä koskevaa kokeilua, tai useampia kokeiluhankkeita eri puolilla maata. Mikä olisi yhteisen osuuden määrä ja mikä eriytettyä, on tietysti avoin. Jos jako olisi noin 50–50, opetus voisi jakaantua yksinkertaisimmillaan syys- ja kevätlukukauden mukaan. Vaihto voi hyvin olla myös tiheämmin, lukukausiin sitomatta.

Vapaa-ajattelijat on myös esittänyt, että katsomusaineiden opetus alkaisi vasta 3. tai 4. luokalta ja että yläkoulussa voisi alkaa opettaa etiikkaa kaikille.

Työryhmä esitti myös, että oman uskonnollisen yhdyskunnan antamaa opetusta ei enää hyväksyttäisi peruskoulun suoritukseksi. Ministeri voisi tässäkin ryhtyä toimeen, sillä elämänkatsomustietoon voidaan ottaa oppilaita, joiden uskonto ei ole koulun opetustarjonnassa.

Työryhmä esitti elämänkatsomustiedon avaamista lukiossa. Se voidaan toteuttaa nopeasti, koska opetussuunnitelmaa ja opintojaksomääriä ei tarvitse muuttaa. Sama mahdollisuus ja lainsäädännöllinen helppous koskee perusopetusta.

Vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen valitun hallituksen tulisi ensi töikseen avata elämänkatsomustiedon opiskelumahdollisuus kaikille. Jäsenyysperustainen syrjivä nykytilanne on huono lähtökohta isommalle uudistukselle, joka tarkoittaisi erinomaisen ja uskonnonvapauden kannalta tärkeän elämänkatsomustiedon lakkauttamista. Eduskuntavaaleilla on merkitystä.

Esa Ylikoski
OPH:n katsomusainetyöryhmän jäsen 2022-24

•

ESA YLIKOSKI

Vapaa-ajattelijoita verrataan joskus Suomen ev.-lut. kirkkoon ja sanotaan, että eihän teillä ole läheskään niin paljon palveluja kuin kirkolla. Tämä huomio pitää tietysti paikkansa, koska Vapaa-ajattelijat eivät edes yritä hääriä kuin kirkko miltei joka asiassa teologian antamalla varmuudella kaikkien alojen asiantuntijana, vaan me arvostamme erikoistumista.

Maallisia, sekulaareja, uskonnollisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumattomia palveluja Suomessa tuottavat hyvin monet ja monenlaiset kansalaisjärjestöt. Puhutaan kolmannesta sektorista julkisen vallan palvelujen ja yksityisten palvelujen rinnalla. Kirkolla ei ole läheskään niin paljon palveluja kuin erilaisilla maallisilla toimijoilla.

Järjestöjä on monenlaisia

Koska järjestöjä on kymmeniä tuhansia eri puolilla maata, valtakunnallisia järjestöjä on hyvä ryhmitellä niiden toimialueiden mukaan.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt muodostavat laajan ryhmän. Yhteistyöelimenä on SOSTE, johon kuuluu jäsenjärjestöt. Niiden tärkein rahoituksen lähde varainhankinnan lisäksi ovat STEA:n avustukset.
Urheilu- ja liikuntajärjestöjen toiminta on laajaa. Olympiakomiteaa lukuun ottamatta valtakunnalliset keskusjärjestöt lopetettiinkin, mutta valtion avustusta saavat lajiliitot, liikunnan aluejärjestöt ja palvelujärjestöt sekä muut liikuntaa edistävät järjestöt.
Kulttuuri- ja taidealan järjestöillä on laajaa harrastajatoimintaa. Niiden edunvalvonnan keskusjärjestö on KULTA ry.
Kasvatus- ja sivistysalan toimijoiden järjestöt.
Ihmisoikeus- ja kehitysjärjestöt ovat ryhmittyneet Fingon jäseniksi.
Luonto-, luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöt ovat oma tärkeä ryhmänsä.
Nuorisojärjestöjen yhteistyöelimenä toimii Allianssi.
Eläkeläis- ja vanhusjärjestöjen yhteistyöelimenä toimi EETU ry.
Poliittisilla järjestöillä on valtakunnallisesti sekä alueilla ja kunnissa tärkeä merkitys yhteiskunnan asioihin vaikuttamisessa.

Miltei kaikki järjestöt tarjoavat mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön ja vertaistukeen. Toisilla on lisäksi mahdollisuuksia ammatilliseen työhön ja asiantuntijuuteen.

Varsinkin hyväntekeväisyyden, katastrofiavun ja lasten avun piirissä monet isot suomalaiset toimijat ovat osa kansainvälistä liikettä. Näitä ovat esimerkiksi Unicef, Pelastakaa lapset, Plan ja SPR eli Suomen punainen risti.

Papit puolustavat joskus kirkkolain säätämisen erikoislaatuisuutta sanomalla, että onhan laki myös SPR:stä. Sehän koskee etupäässä SPR:n veripalvelua ja roolia Suomen kriisiorganisaatiossa. Eduskunta päättää siitä vapaasti eikä SPR:n sanelun mukaan niin kuin kirkkolaista säädetään kirkolliskokouksen sanelun mukaan.

Hyväntekeväisyyden laajat mahdollisuudet

Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on suuri merkitys, koska laajassa järjestöjen verkostossa on paljon erityisasiantuntemusta eri väestöryhmien tarpeista lähtien. Diagnoosipohjaisissa kansanterveysjärjestöissä on erikoistumista eri syöpiin, sydänsairauksiin, aivovammoihin, fyysisiin vammoihin ja mielenterveystyöhön. Mieli ry on mukana myös kriisiavussa sekä akuutisti että jälkihoidossa.

Jos kirkosta eroava miettii, antaisiko hän säästyviä satasia hyväntekeväisyyteen, nostaisin henkilökohtaisesti perinteisten SPR:n, Unicefin ja Pelastakaa lasten rinnalle myös erikoistuneet terveys- ja potilasjärjestöt – varsinkin jos on itsellä tai perhepiirissä sairauksia, joihin voi lääketieteellisen hoidon lisäksi saada apua ja vertaistukea järjestöjen kautta.

Erilaisia sairauksia ja vammoja on uskomattoman suuri määrä, voisi sanoa melkein, että jokaiselle jotakin. ”Kaikilla on tämänsä.” Se selviää katsomalla SOSTE:n jäsenjärjestöjen luetteloa, jossa on 311 nimeä.

A:lla alkaa 14 järjestöä, ensimmäisinä A-kiltojen liitto ja ADHD-liitto. Y:lla alkavia järjestöjä on 8, muun muassa YAD Youth Against Drugs. Ä:llä alkavia on vain yksi, Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry, jonka työ on tärkeää myös lapsivuodepsykoosin ehkäisyssä.

Kun sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksia on leikattu ja aiotaan leikata edelleen, kipeitä avustustarpeita on tarjolla kirkollisveron maksamisen sijaan. Luonnollisesti auttamisvetoomukset koskevat myös meitä, jotka emme ole vuosikausiin tai vuosikymmeniin maksaneet kirkollisveroa.

Vapaa-ajattelijoilla on kaiken keskellä täysi syy arvostaa myös omaa työtään. Jäsenmaksujen lisäksi lahjoituksia tarvitaan niin yhdistyksissä kuin liitossakin. On menossa kolmas vuosi, kun Vapaa-ajattelijain liitto ei ole saanut senttiäkään valtionavustusta.

Samaan aikaan valtio tukee uskonnollisia järjestöjä sekä kirkollisia lapsi- ja nuorisotyöjärjestöjä. Pelkästään kirkollinen Lasten ja nuorten keskus sai 960 900 euroa valtionavustusta vuonna 2025. On siis eettisesti oikein tukea Vapaa-ajattelijain toimintaa uskonnottomien yhdenvertaisen kohtelun puolesta ja kirkollisen lapsilähetystyön rajoittamiseksi päiväkodeissa ja peruskouluissa.

•

RISTO K. JÄRVINEN

Elämä on erikoista. Joulukuun 11. viime vuonna 120 ihmistä nauroi kurkku suorana, kun luin ääneen yhdeksännen luokan kouluainettani loppuunmyydyllä Päiväkirjaklubilla Kulttuuritehdas Korjaamolla Helsingissä. He eivät tienneet, että lähes myöhästyin keikalta, koska olin silittänyt kotona koiraani Offua, jolle eläinlääkäri oli antanut viimeisen piikin.

Keikan jälkeen yöllä laskin jo kangistuneen ruumiin puulaatikkoon kylpyhuoneessa. Laitoin arkkuun myös Offun viltin ja lempilelun, mintunvihreän purupallon. Asetin kannen kevyesti paikalleen, päätin ruuvata sen vasta aamulla kiinni. Painoksi arkun päälle jätin kolmen kilon käsipainon, jotta talon toinen koira Kaapo ei pääsisi tutkimaan kaveriaan, jos onnistuisi kylpyhuoneeseen livahtamaan.

Aikaisemmin, kun olin eläinlääkärin neuvon mukaan näyttänyt Kaapolle Offun ruumiin, Kaapo oli haukkunut ja yrittänyt tökkiä Offua kuonollaan ylös. Sitten Kaapo oli kuulemma maannut kodinhoito huoneen lattialla tuntikausia ja tuijottanut kylpyhuoneen ovea.

Offu oli paras kaverini yli 16 vuotta. Se oppi muutamassa minuutissa pyörähtämään ympäri, antamaan ylävitoset, seisomaan takajaloillaan kuin mangusti. Se ”hymyili” ovella aina, kun tulin kotiin. Offu oli riehakas, hullu parsonrusselinterrieri, joka olisi juossut pallon perässä vaikka kuinka pitkään. Joskus se seisahtui määrättyyn kohtaan olohuoneessa, tuijotti yläviistoon ja alkoi räksyttää. Koska mitään syytä reaktioon ei näkynyt, aloin vitsailla, että noina hetkinä Offu näkee vaarini haamun. ”Aappo on taas tullut käymään!”

Offun kuoleman jälkeisenä yönä kylpyhuoneesta kuului äkkiä kova rysähdys. Vaikka en usko yliluonnolliseen, ensimmäinen ajatukseni oli, että Offu on paennut arkusta ulos. Kaapo sekosi, hyppi kylpyhuoneen ovea vasten. Kun tilanne rauhoittui, raotin ovea ja kurkistin sisään: käsipaino oli tippunut arkun päältä lattialle.

Seuraavana päivänä, juuri ennen kuin satoi ensilumi ja maa alkoi routia, kaivoin haudan takapihalle, metsän rajalle koira-aidan ulkopuolelle. Kaapo osallistuu aina puutarhatöihin, nytkin se kaivoi kuoppaa samaan aikaan vieressäni aitauksen sisäpuolella. Kirjoitin arkun kanteen ”Offu 2009 – 2025”, piirsin sydämen ja lapioin haudan umpeen. Laitoin kummun päälle painavan kiven, jotta villieläimet eivät pääse kuopimaan koiraa ylös.

Illalla lähdin stand up -keikalle Saloon. Poimin matkalta mukaani kolme muuta koomikkoa. Lähes kahden tunnin ajomatkan jälkeen esiinnyimme ravintolassa, jossa oli tasan yksi maksanut asiakas. Show’n jälkeen ajoin kotiin. Kävin viemässä Offun haudalle kynttilän.

Tiedän, että en tapaa Offua joskus sateenkaarisillan tuolla puolella tai että Offu ei kirmaa nyt kivuttomana taivaan isän puutarhassa. En laittanut Offun arkkuun vilttiä ja lempilelua, jotta koira saisi ne mukaansa tuonpuoleiseen, vaan kyseessä oli jostain sisältäni lähtenyt tarve, konkreettinen tapa sanoa hellät hyvästit. Kynttilä ei merkitse minulle Kristusta maailman valona, eikä toivoa ikuisesta elämästä. Kynttilä rakkaan koirani haudalla edustaa elämän jatkuvuutta muistoissani. Juuri nyt, tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, kurkistan olohuoneen ikkunasta pimeälle takapihalle ja näen kaukana lumen keskellä kynttilän hauraan liekin. Tuli tyynnyttää.

Kaapokin on kaivannut kaveriaan. Kerran sanoin ääneen valokuvia katsoessani, että Offua tulee ikävä. Kaapo kuuli sen muodossa ”Offu tulee”, ryntäsi villinä keittiön tuolille ja alkoi vahtia toiveikkaana etupihaa. Nykyään Kaapo on onneksi jo piristymään päin.

Ikävä on ollut kova, mutta kertaakaan Offu ei ole tullut uniini. Ennen kuin viime viikolla. Kotini oli sortunut ja kävin katsomassa, onko siellä vielä tavaroita, jotka pitää pelastaa. Offu nukkui makuuhuoneen sängyllä muina koirina! Se havahtui tulooni, heilautti häntäänsä ja nuolaisi nenääni. Kohtaaminen tuntui todelta, ihanalta ja lohduttavalta. Eikä siihen tarvittu mitään yliluonnollista entiteettiä.

Elämä on erikoista. Ja kuolema.

•

JORI MÄNTYSALO

Ikurin turbiini eli Popedan laulaja Pate Mustajärvi kuoli tapaninpäivänä.

Julkiselta rooliltaan hän oli rokkikukon prototyyppi, mies joka keikkaili ympäri maan, nosti jalkaa isolle kaiuttimelle ja lauloi Kersantti Karoliinasta. Jotain hyvin suomalaisen prototyypiksi sopivaa oli myös hänen maailmankatsomuksensa.

Popedan lauluissa ei mennä kirkkoon virsiä veisaamaan. Toisaalta kun on vuonna 1972 Tin Lizzyn konsertissa rakastuttu, on pari vuosikymmentä myöhemmin vuorossa meidän pojan rippijuhlat. Näinhän se edelleen on: kirkossa käydään tyypillisesti nolla kertaa vuodessa, mutta rippikoulun käy edelleen viisi nuorta kuudesta.

Mustajärven käsityksiä ei tarvitse arvata. Kirkko & Kaupunki -lehden haastattelussa pari vuotta sitten hän pohti: ”Mietin, näetköhän sää Arwo [Mikkonen, kuollut 1986] tämän. Ehkä hän jossain suki tyytyväisenä viiksiään ja poltti valkoista Marlboroa. En tiedä.”

Tässä näkyy ehkä Suomen yleisin uskontunnustus. Ei ateismia, ei kristinuskoa, jotain epämääräistä puolittaista uskoa.

Toisin sanoen: Kirkko ja uskonto ovat jo hävinneet, mutta ei vielä voi sanoa ateismin voittaneen. Kirkon häviön näkee jo tuosta haastattelusta, lehteen on jouduttu kelpuuttamaan noin heikko uskonpilkahdus. Mustajärvi kertoi ymmärtävänsä elämän rajallisuuden, ja siinä olikin enin, mitä hänestä saatiin irti.

Perinteisen kristinuskon arvojen hylkäämisestä kertoo myös hänen haastattelunsa Yleisradiolle vuonna 2018: ”- – sateenkaari on suora kannanotto. Me olemme vain ihmisiä ja kaikilla on samat oikeudet olla ihmisinä täällä keskenään. Me olemme niin äijiä, että sateenkaaret, rakkaus tai ponipiirrokset eivät machoutta hetkauta – -”. Tämäkin ajattelu on jo valtavirtaa Suomessa.

Kuolinilmoituksessa oli risti, mutta ei muuta uskonnollista. Hautajaiset pidettiin tiettävästi kappelissa. Niin tulee olemaan suurella enemmistöllä vielä vuosia. Lopulta nekin jäävät vähemmistöön ja marginaaliin, ja jäljellä on enää sanoja: sadan vuoden kuluttuakin ”kuoli tapaninpäivänä” kertoo lähdön koittaneen joulukuun 26. päivä.

***

Entä mitä jää Patesta jäljelle? Se on ateistin helppo kertoa: ”Mä elän vieläkin, mun levyt vielä soi ja soi ja soi…” (”Mä elän vieläkin”, levytys 2000).

Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja

•

ESA YLIKOSKI

▪ Hietaniemen krematoriokappelin iso kappeli.

Suomen ensimmäinen tuhkaus toteutettiin 24. maaliskuuta 1926 juuri valmistuneessa maan tuolloin ainoassa krematoriossa, Helsingin Hietaniemessä.

Suomeen perustettiin jo vuonna 1889 yhdistys edistämään tuhkahautausta. Kesti 36 vuotta, kunnes tavoite toteutui kirkollisten piirien vastustuksesta huolimatta. Tarvittiin paljon aatteellista keskustelua, käytännön perusteluja sekä taloudellisten voimavarojen hankkimista. Se oli merkittävä sekulaari kulttuuriteko.

Hietaniemen krematorio on paitsi maan vanhin, edelleen myös suurin. Sitä ylläpitää alkuperäisen yhdistyksen suora jälkeläinen: Krematoriosäätiö s.r., jonka toiminta on aatteellista ja voittoa tavoittelematonta. Hietaniemen krematorion yhteydessä on hautajaistilaisuuksia varten iso kappeli, jossa on sata istumapaikkaa, ja pieni kappeli.

Tuhkahautaus on yleistynyt, ja Helsingissä tuhkahautauksen osuus on yli 80 prosenttia. Koska krematorioita ei suuressa osassa maata vielä ole, koko maan tuhkausprosentti on noin 60. Krematorioita on maassamme 23 lähinnä seurakuntien hautausmaiden yhteydessä. Tuhkaus on kaunis ja eettinen hautaustapa, joka tehdään Suomessa pieteetillä, vainajaa ja omaisia kunnioittaen. Se on halvempi kuin arkkuhautaus, ja hautausmaa-alaa tarvitaan vähän. Tuhkaus mahdollistaa tuhkan sirottelun luontoon, maa- tai vesialueille.

Tuhkahautaus Euroopassa

Euroopassa tuhkahautausta alettiin voimakkaasti edistää 1800-luvulla.

Hautausmaaolot olivat monin paikoin heikkoja, ja kun Louis Pasteur selvitti tautien tartuntamekanismin, oli se merkittävä argumentti tuhkauksen puolesta. Ensimmäinen vainajan tuhkaus varta vasten rakennetussa uunissa tapahtui Italiassa vuonna 1876. Sen jälkeen vähitellen kehitettiin tuhkausuuneja jotka täyttivät eettiset, ympäristölliset ja taloudelliset vaatimukset.

Länsi-Euroopassa tuhkaus on hyvin yleinen; vuonna 2014 vainajista tuhkattiin Ruotsissa 80 %, Tanskassa 81 %, Isossa-Britanniassa 75 %, Saksassa 55 % ja Ranskassa 35 %. Japanissa lukema on 99 %.

Ikivanha perinne

Tuhkausta on käytetty hautaustapana jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Hautalöydöistä tiedetään, että vainajia polttohaudattiin Suomen alueella jo kivikaudella. Pronssikaudella tapa yleistyi laajempaan käyttöön. Pohjolassa viikingit sovelsivat tätä hautaustapaa ja Intiassa polttohautauksella on vanhat perinteet. Etruskit tuhkasivat vainajansa jo kauan ennen Rooman valtakunnan syntyä ja kätkivät luut pieniin keraamisiin talonmuotoisiin uurniin.

Tuhkahautaus ja hautaus maahan ovat esiintyneet rinnakkain koko historiallisen ajan; tavat ovat vaihdelleet eri kulttuureissa ja uskonnoissa. Teologisista syistä kristilliset kirkot eivät ole sitä aiemmin hyväksyneet.

Krematoriosäätiön Tuhkaus 100 vuotta – Kremering 100 år -juhlallisuudet järjestetään maaliskuun lopulla Helsingissä.

Lähde: Krematoriosäätiö

•

TIMO KARJALAINEN

Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) kertoi joulukuussa 2025 ministeriön alkavan selvittää erillisten katsomusaineiden yhdistämistä kaikille yhteiseksi.

Adlercreutzin perusteluihin on helppo yhtyä siltä osin, että oppilaiden erottelu uskonnollisen taustan mukaan eri opetusryhmiin ei varmasti ainakaan edistä oppilaiden keskinäistä yhteisyyden kokemusta. Nykyisessä taloustilanteessa, jossa kaikesta leikataan, olisi myös käyttöä rahalle, joka vapautuisi opetuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta, kun katsomustunnit olisivat tavallinen luokan yhteinen tunti siinä missä äidinkieli tai historia. Rahasäästön lisäksi yksinkertaistus myös helpottaisi opettajien, rehtorien ja oppilaiden elämää.

Miksi meillä ylipäätään on erillisiä katsomusaineita ja miksi osa poliitikoista haluaa pitää niistä kynsin hampain kiinni?

Uskonnonopetuksen asemaa kouluissa perustellaan usein tarpeella ymmärtää uskontoja nykymaailmassa. Tätä lausuttua päämäärää ei edistä oppilaiden eristäminen toisistaan eri ryhmiin. Miksi sitten tarvitaan erilliset ryhmät – siksi, että uskonnonopetus käytännössä on uskonnon indoktrinointia oppilaaseen, eikä mikään uskontokunta siedä sitä, että lapseen iskostettaisiin jotain toista uskontoa. Joten emme voi opettaa muslimiperheen lapselle kristinuskoa emmekä kristillisen perheen lapselle islamia. Tavoite toisten uskontojen ymmärtämisestä ei tällä tavalla etene.

Toinen usein kuultu perustelu ”oman” uskonnon tuntemisen tarpeesta on sekin ontto. Enemmän kyse on halusta tehdä opetettavasta uskonnosta oppilaalle oma. Jos tavoite on, että oppilaat tietävät, mistä syystä kristinuskossa vietetään pääsiäistä, se pitää voida kertoa muslimiperheen lapselle ja kristillisen perheen lapselle samalla tavalla. Erillinen opetus on omiaan tuottamaan erilaisia käsityksiä, joka taas heikentää eri tavalla opetettujen välistä toistensa ymmärtämistä.

Näihin kaikkiin tavoitteisiin vastaa ja kaikki ongelmat ratkaisee hyvin yksinkertainen muutos: poistetaan kaikki uskonnonopetus ja jätetään elämänkatsomustieto ainoaksi vaihtoehdoksi.

ET ei ole ateismin opetusta. Se ei ohjaa oppilasta mihinkään muottiin, vaan kehittää omaa ajattelua ja kertoo maailmassa olevista uskonnoista. ET soveltuu siten jokaiselle oppilaalle kotitaustasta riippumatta ja antaa tiedolliset ja sosiaaliset valmiudet kohdata muihin katsomuksiin kuuluvia ihmisiä. Ainoa syy olla tekemättä ET:stä kaikkien katsomusaine voi olla vain se, että toivotaan koulussa olevan uskonnon opetusta, joka leimallisesti nojaa oppilaan ”oman” uskonnon suuntaan. Mutta onko ylipäätään tarkoituksenmukaista tai oikein, että koulu opettaa tiettyä uskontoa oppilaalle ”omaksi”? Yhteiskunnassa on katsottu, että yleinen koulutus jokaiselle on hyvä asia ja siksi siihen ollaan valmiita käyttämään suuri määrä verovaroja. Koulunkäynti paitsi auttaa valtavasti yksilöä selviytymään elämässään ja menestymään taloudellisesti, se on myös yhteiskunnan vauraudelle kriittisen tärkeää. Kaikki kattava koulusivistys ja suurituloistenkin etu on maksaa veroissa vähävaraistenkin lasten koulunkäynti. Koulun merkitys tässä perustuu tietojen, taitojen ja maailman ymmärryksen opettamiseen. Yksittäiset tiedonjyvät ovat tässä kudelmassa toisiaan tukevia lenkkejä, joista muodostuu kokonaisuus.

Yksilön, yhteiskunnan tai veronmaksajien hyödyn kannalta ei ole merkitystä omaksuuko oppilas vanhempiensa tai esivanhempiensa uskonnolliset näkemykset omikseen. Merkityksellistä on, että oppilas on kasvanut ajattelemaan, tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tietää maailmasta.

•

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Kullervon hautausmaan uusi elämä

Neuvotteluja moneen suuntaan

Hihat heilumaan!

Paperityöt kuntoon

Valoa tunnelin päässä

Vapaa-ajattelijain lausuntoja

Valmiuslakiin tarkennettava kirkkorakennusten asema

Kansalaisuuskokeeseen myös vapaus uskonnosta

Kommentteja Protun strategialuonnokseen

Avioliittoon vihkimisen oikeus myös

Arvonimilaista poistettava kirkon erityisasema

Vapaa-ajattelijat puolueille: aika valmistautua uudistuksiin 2027

Lyhyet uutiset

ET SUOSITTUA HELSINGIN LUKIOISSA

LUTERILAISESTA KIRKOSTA EROSI 50 000, LIITTYI 20 000

KUVIO, JOKA KERTOO HISTORIAN, NYKYHETKEN JA TULEVAISUUDEN?

PÄIVI RÄSÄNEN WASHINGTONISSA KUULEMISESSA

Lääkäri Juha Hänninen: Eutanasia on ihmisoikeus

Kirkko ja Lääkäriliitto vastustavat

”Näin monta ikävää tapaa kuolla”

Adlercreutzin katsomusainepuheet herättävät huolta

Eduskuntakysely

Opetushallituksen työryhmän esitykset

Vapaa-ajattelijat arvostavat kansalaisjärjestöjen toimintaa

Järjestöjä on monenlaisia

Hyväntekeväisyyden laajat mahdollisuudet

Koomikon kyyneleet

Mun laulut vielä soi

Tuhkaus Suomessa 100 vuotta

Tuhkahautaus Euroopassa

Ikivanha perinne

Elämänkatsomustieto kaikille

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi