ESA YLIKOSKI

￭

Helsingin Siviilirekisteriin kuuluvien yhdistys perustettiin maaliskuussa 1936. Seuraavana vuonna perustettiin valtakunnallinen siviilirekisteriin kuuluvien yhdistysten liitto.

Nimi oli rekisteröintiä varten mahdollisimman neutraali, koska kristilliskonservatiiviset poliittiset voimat vastustivat kirkon ja uskonnon vastaista toimintaa ja leimasivat sen kommunistiseksi. Kun jo 1930-luvun alussa perustettiin kymmenen vapaa-ajattelijayhdistystä, Helsingissä Vallilan vapaa-ajattelijat, poliisi kielsi niiden toiminnan.

Perustava kokous pidettiin Helsingin työväentalolla. Valmistelevaan toimikuntaan kuuluivat Tyyne Leivo, lehtori Ernst Lampén-Iso-Keisari, asiamies Toivo Hanninen ja johtaja Yrjö Kallinen. Puheenjohtajaksi valittiin asemapäällikkö Emil F. Rautela. Valtuuskuntaan kuuluivat mm. professori Väinö Lassila, maisteri Vilho Setälä ja kansanedustaja Mikko Ampuja.

Yhdistys tuotti nopeasti 32-sivuisen kirjasen Siviilirekisteriin kuuluvien oikeuksista ja velvollisuuksista. Siitä otettiin 2000 kappaleen painos. Hautaustoimistoille lähetettiin luetteloita uskonnottomista hautapuhujista, joita oli ollut tiedossa jo ennen perustamista. Myös työväenyhdistyksen kuoro oli käytettävissä.

Yhdistys tuki oikeustoimia Someron yhteiskoulun opettajan, kirkosta eronneen maisteri Airi Laurilan virasta erottamisen johdosta. Kouluylihallituksesta ja eduskunnan oikeusasiamiehestä ei ollut apua

Yhdistys toimi uskonnon historian ja siveysopin saamiseksi myös oppikouluihin. Aine oli vain kansakouluissa. Lausunto painettiin ja jaettiin mm. kansanedustajille. Siinä vaiheessa aihetta Helsingin kansakouluissa opiskeli sata oppilasta. Yhdistys vaati todistukseen mainintaa oppiaineen suorittamisesta, ja tämä toteutuikin.

Kun yhdistyksen aktiivi Lampén-Iso-Keisari 1937 oli matkalla Raumalle puhumaan siviilirekisteriläisten yhdistyksen perustamistilaisuuteen, hänen muilutettiin eli siepattiin Peipohjan asemalta ja vietiin Porin suojeluskunnan talolle. Tämä aiemmin Lapuan liikkeen käyttämä teko tuomittiin nyt jyrkästi myös valtiovallan toimesta.

Sotien jälkeen uudella nimellä

Sotien jälkeen nimeksi tuli Helsingin vapaa-ajattelijat liiton 1945 käyttöön ottaman nimen myötä. Liiton lehden nimeksi tuli Vapaa Ajattelija.

Heti aluksi yhdistys vaati siviilirekisterin johtajan eroa ja muutoksia toimintaan, kun kirkosta eronneiden kohtelua viranomaisessa oli pidetty töykeänä.

Kirkon ja valtion ero ei 1940-luvun lopulla edistynyt, sillä asiassa pakittaneen sosialidemokraattisen puolueen perässä myös vasemmistolaisempi SKDL poisti vaatimuksen ohjelmaluonnoksestaan peläten asian vaikuttavan eduskuntavaalien tulokseen. Uskonnonopetuksen lopettaminen ohjelmaan kuitenkin jäi.

Kouluasioista käytiin opetusministerin puheilla, mutta tuloksetta. Uskonnolle vaihtoehtoisen aineen nimeksi tuli vuonna 1957 uskontojen historia ja siveysoppi ja se tuli myös oppikouluihin, mutta aineen sisältö pysyi uskontopainotteisena.

Valistus- ja keskustelutilaisuuksia

Valistustoiminnalla eli luento- ja keskustelutilaisuuksilla oli tärkeä sija Helsingin vapaa-ajattelijain toiminnassa. Pari suunniteltua luentoa saatiin myös Yleisradion ohjelmiin. Professori Lennart Simons puhui atomiteoriasta ja diplomi-insinööri Olavi Enqvist vapaa-ajattelijakäsitteistä. Lisäksi kansanedustaja Yrjö Kallinen piti useita radioesitelmiä.

Professori Väinö T. Aaltosen tultua yhdistyksen hallitukseen ja puheenjohtajaksikin, yhdistys järjesti 1950-luvulla joitakin väittelytilaisuuksia pappien kanssa muun muassa Säätytalolla.

Vuosina 1964 ja 1965 yhdistys järjesti kaksi erityisen laajan yleisön kerännyttä paneelimuotoista yleisötilaisuutta.

Marraskuussa 1964 yliopiston pienessä juhlasalissa pidetyn tilaisuuden aiheena oli sivistyneistö ja kirkko. Keskustelijoina olivat maisteri Pertti Hemánus kirjailija Pentti Saarikoski, toimittaja Arvo Salo ja pastori Juhani Simojoki. Puheenjohtajana oli Vapaa Ajattelijan päätoimittaja, liiton varapuheenjohtaja Timo Vasama.

Toinen paneelikeskustelu pidettiin jo tammikuussa 1965 vain muutama päivä sen jälkeen, kun oikeusministeriö oli nostanut syytteen Juhannustanssit -romaanin kirjoittaja Hannu Salamaa sekä kustantaja Otavaa vastaan. Paneelin otsikkona oli jumalanpilkka ja sananvapaus, ja se veti Hämäläisen Osakunnan salin täyteen. Paikalla oli myös Salaman kirjan vastaisen eduskuntakyselyn ensimmäinen allekirjoittaja ja muita keskustelijoita. Puheenjohtajana oli jälleen Timo Vasama. Keskustelu oli voimakkaasti sananvapautta ja Salamaa puolustava.

Yhdistyksen toimintaan kuului tapahtumien ja aloitteiden lisäksi pian sodan jälkeen aloittaneen Vapaa Ajattelija -lehden levikkityö. Lehti ei ollut aluksi jäsenlehti, vaan tarkoitettu laajemmalle yleisölle. Sitä julkaistiin aluksi jopa kymmenen numeroa vuodessa. Myöhemmin lehden levikki hiipui ja siitä tehtiin jäsenlehti 1964. Sitä toki tilasivat muutkin ja kirjastot.

Kirkosta eron markkinointia

Kirkosta eroamisen markkinointi oli keskeisellä sijalla ulkoista viestintää kaikkina vuosikymmeninä. Vuonna 1947 yhdistys julkaisi Miksi kuulua kirkkoon? -lentolehtisen, jota jaettiin 7000 kappaletta. Myöhemmin lentolehtisten määrä oli 20 000 tai jopa 30 000 kappaletta, ja niiden jakelussa oli paljon talkootyötä. Välillä oli käytössä myös tarroja. Myöhemmin kerättiin rahaa Helsingin Sanomissa olleeseen lehti-ilmoitukseen.

Lakimuutos 1969 salli kirkosta eroamisen ilman henkilökohtaista puhuttelua kirkkoherranvirastossa. Eroilmoituksen saattoi nyt jättää myös maistraattiin tai edelleen kirkkoherranvirastoon. Se piti kuitenkin jättää henkilökohtaisesti eli kirjallista ilmoittamista ei sallittu. Vuonna 1966 kansanedustajista enemmistö näytti Vapaa-ajattelijain tekemän kyselyn perusteella kannattavan kirjallisen ilmoituksen sallimista, ja siltä pohjalta uudistusta oli valmisteltukin, mutta valtioneuvosto poisti sen lakiesityksestään eduskunnalle.

Vuosina 1971-72 yhdistys hankki ja sai julkisuutta, ensin kun yhdistyksen kirkosta eroamiseen kehottava mainos laitettiin raitiovaunujen kylkeen. Ja lisää tuli, kun kolmen päivän kuluttua HSL:n toimitusjohtaja poistatti mainokset. Tekstin lisäksi paheksuttiin bussimainoksen kuvaa, jossa oli hämähäkinverkko ja sen keskellä pappia muistuttava hämähäkki. Käsittelyä kunnan toimielimissä ja hallinto-oikeuksissa käytiin seuraavaan vuoteen. Oikeus lopulta hyväksyi poiston kuvan pilkkaavuuden vuoksi.

Hautausmaakysymys

Yhdistys on esittänyt jo vuodesta 1939 joko kunnallista hautausmaata taikka paikkaa vapaa-ajattelijayhdistyksen hautausmaalle. Pisimmälle kunnallisen hautausmaan perustamisessa päästiin, kun Erkki Tuomioja oli 1980-luvulla Helsingin kaupungin maankäytön apulaiskaupunginjohtaja. Viikkiin kaavoitettiin hautausmaa-alue, ja sille laadittiin jo myös ns. läjityssuunnitelma pienehköjä maansiirtoja varten. Uuden hautaustoimilain ja henkilöiden vaihtumisen myötä kaupungin johdossa luovuttiin kunnallisen hautausmaan perustamisesta. Kaava alueelle on yhä olemassa.

Elämänkatsomustiedon edistäminen

Yhdistys vaati aikanaan Helsingin kaupungin ”Tervetuloa kouluun” -oppaan parantamista niin, että siellä mainittaisiin elämänkatsomustieto asianmukaisesti. Vasta vuonna 1994 asiaan saatiin parannus, vaikka aine oli aloittanut jo 1985. - Piirretyssä kuvassa lapsia opettajan kera luontoretkellä lehtipuiden ympäröimänä. — ■ Yhdistys vaati aikanaan Helsingin kaupungin ”Tervetuloa kouluun” -oppaan parantamista niin, että siellä mainittaisiin elämänkatsomustieto asianmukaisesti. Vasta vuonna 1994 asiaan saatiin parannus, vaikka aine oli aloittanut jo 1985.

Yhdistys vaati Helsingin kaupungin Tervetuloa kouluun -oppaan parantamista niin, että siellä mainittaisiin elämänkatsomustieto asianmukaisesti. Vasta vuonna 1994 siihen saatiin parannus, vaikka aine oli aloittanut jo 1985.

Elämänkatsomustiedon stipendien antaminen alkoi 1993. Yhdistys päätti antaa 2000 markkaa Käpylän yhteiskoululle, jossa jo silloin oli enemmistö ET-oppilaita. Stipendiä sai käyttää koulun tapahtumiin. Vuonna 1997 saajaksi vaihtui Helsingin suomalais-venäläinen koulu, ja nyt 2000 markasta sai antaa myös yhdelle oppilaallekin 150 euron stipendin. Pääosa rahasta meni esim. Heurekan retkeen. Sittemmin 2000-luvulla yhdistys on antanut elämänkatsomustiedon stipendejä peruskoulun päättäville oppilaille, jotka ovat opiskelleet hyvin ja samalla tukeneet koko ryhmän toimintaa. Stipendejä on annettu myös ET:n ylioppilaskirjoituksissa parhaiten menestyneille uusille ylioppilaille.

Yhdistys on järjestänyt säännöllisesti myös kymmenvuotisjuhlia. Seuraavat pidetään 12.9.2026 klo 17.00.

Artikkeli perustuu ensisijaisesti Arto Tiukkasen kirjoittamaan ja toimittamaan kirjaan Vapaa-ajattelu Helsingissä. Helsingin vapaa-ajattelijat ry 1936-1996, jonka yhdistys julkaisi vuonna 1998.

Helsingin vapaa-ajattelijain toimintaan 2000-luvulla palaamme myöhemmissä numeroissa.

•••

HVA JUHLISTAA 90-VUOTISTAIVALTA

Helsingin seudun vapaa-ajattelijat juhlistaa 90-vuotista toimintaansa Bottalla eli Hämäläisen osakunnan juhlahuoneistossa Helsingissä. Juhla pidetään lauantaina 12. syykuuta alkaen klo 17.00.

Yhdistyksen jäsenten lisäksi tilaisuuteen kutsutaan muiden vapaa-ajattelijayhdistysten sekä yhteistyökumppanien edustajat. Luvassa on puheita, muistoja, stand up -esitys, hyvää seuraa ja tarjoilua – sekä tilaisuus tavata niin pitkän linjan jäseniä kuin uusia tuttavuuksiakin.

Juhlapaikka ei ole sattumaa. Vuonna 1965 yhdistys järjesti siellä Hannu Salaman jumalanpilkkasyytteen vuoksi legendaarisen jumalanpilkka- ja sananvapauspaneelin, joka jätti jälkensä kulttuurihistoriaan. Nyt palataan Bottalle kohottamaan malja sille, mitä yhdessä on saatu aikaan. Jäsenten ja kutsuvieraiden ilmoittautumiset pyydetään lähetetyn kutsun määräaikaan mennessä.

￭

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

Arvoisa eduskuntaryhmä

Uuden eduskunnan kokoontuessa pyydämme kunnioittavimmin kiinnittämään huomiota uskovapauden toteuttamisen tiellä oleviin esteisiin ja toivomme ryhmältänne toimenpiteitä niiden poistamiseksi.

Jotta uskovapaus todella toteutuisi ja kansalaisilla olisi mahdollisuus toimia tässä suhteessa omantuntonsa mukaisesti, olisi kirkko ja valtio erotettava toisistaan. Tähän asiakokonaisuuteen sisältyy varsin paljon ratkaisuja, jotka pitäisi toteuttaa lainsäädäntöteitse kuten kirkollisveron poistaminen yhteisöiltä, koulujen uskonnon- ja siveysopetuksen uudistaminen, kirkon muuttaminen täysin itsenäiseksi instituutioksi ja kaikkien uskontojen saattaminen samanarvoiseen asemaan. Se tietäisi niin ikään valtiolle nyt kuuluvien kirkollisten velvollisuuksien ja oikeuksien lopettamista.

Erikoisesti pyydämme ryhmäänne vaikuttamaan siihen suuntaan, että nykyinen rukouspäivämenettely poistetaan rajoittamasta kansalaisten oikeuksia.

Helsingissä,
huhtikuun 17 pnä 1966
Vapaa-ajattelijoiden Liitto r.y.

TOIMITUS

￭

VANTAA KIELSI OPPILAIDEN KASVOJEN PEITTÄMISEN

Vantaa tiedotti maaliskuussa peruskoulujensa huoltajille, että oppilaan on oltava tunnistettavissa koulupäivän aikana. Oppilas ei saa peittää kasvojaan koulupäivän aikana millään asusteella, kuten pipoilla, hupuilla, huiveilla tai naamiaisasuilla. Linjaus tehtiin Vantaan perusopetuksen johtoryhmässä.

Vantaa katsoo, että kaikkien peruskoulujen oppilaiden kasvojen näkyminen on tärkeää sekä koulujen turvallisuuden että oppilaiden osaamisen arvioinnin vuoksi.

On tärkeää, että koulun henkilökunta tunnistaa kaikki henkilöt, jotka liikkuvat koulun tiloissa: näin minimoidaan turvallisuusriskit, mahdollistetaan nopea toiminta poikkeustilanteissa ja selvitetään ristiriitatilanteet oikeudenmukaisesti.

Lisäksi kasvojen näkeminen lisää kouluyhteisön psyykkistä ja sosiaalista turvallisuutta, koska sanattomalla viestinnällä, esimerkiksi ilmeillä, katsekontaktilla ja mikroilmeillä, on kanssakäymisessä suuri merkitys.

Oppilaan tunnistaminen on tärkeää myös siksi, että opettajien täytyy arvioida koulussa jatkuvasti oppilaan oppimista ja käyttäytymistä. Oppilaan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että kaikki hänen osoittamansa osaaminen voidaan ottaa huomioon.

Linjaus ei koske oppilaiden muuta pukeutumista. Oppilaat voivat edelleen käyttää sellaisia huiveja ja päähineitä, jotka eivät peitä kasvoja. Linjaus koskee ainoastaan kasvojen näkymistä.

Vantaan toisen asteen koulutuksessa järjestyssäännöissä otetaan huomioon opiskelijoiden tunnistettavuus esimerkiksi ylioppilaskokeissa sekä työturvallisuus ammatillisessa koulutuksessa.

Ministeriön selvitys: Kasvot peittävä huntu voidaan kieltää

Sisäministeri on teettänyt selvityksen kasvojen peittämisen rajoittamisesta, käytännössä joidenkin muslimityttöjen ja -naisten käyttämien peittävimpien asujen kieltämisestä. Yhteenvedon mukaan ”kieltävää sääntelyä voidaan lähtökohtaisesti pitää mahdollisena myös Suomessa edellyttäen, että sääntely laaditaan täsmällisesti, siihen sisällytetään kohtuulliset ja selkeästi perustellut poikkeukset ja että se noudattaa suhteellisuusperiaatetta”.

Selvityksessä kerrotaan erityyppisiä kieltoja olevan seitsemässä Euroopan valtiossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on hyväksynyt kieltoja tavoitteella ”yhdessä elämisestä”. Sisäministeri Mari Rantasen (PS) mukaan ”tavoitteena voisi olla myös naisten oikeuksien, sukupuolten välisen tasa-arvon sekä lasten oikeuksien edistäminen”.

Perusteltu poikkeus Suomen olosuhteissa voisi olla ainakin säätila. Lisäksi säännön on kohdistuttava muodollisesti kaikkiin, vaikka käytännössä kasvot peittäviä asuja ei ole muiden uskontojen tai kulttuurien säännöissä. Muslimin huivia ei saa mainita erikseen.

Ministeriön tiedotteen mukaan seuraavaksi arvioidaan, voiko kieltoa viedä eteenpäin jo tällä hallituskaudella.

”NUORISO ON IHAN PAINEISSA”

Nuorisobarometrissa 2025 teemana ovat nuorten kokemat paineet. Tutkimuksen perusjoukko on Manner-Suomessa vakituisesti asuvat 15–29-vuotiaat. Vastaajia oli 2312.

Uskonnosta tai uskonnottomuudesta ei kysytty erikseen, mutta kysyttiin kuitenkin vähemmistöön kuulumisen ja syrjintäkokemuksen perusteella. Ilmeni, että vähemmistöön koki kuuluvansa uskonnollisen vakaumuksen perusteella kymmenen prosenttia nuorista ja uskonnottoman vakaumuksen perusteella seitsemän prosenttia.

Hanna Salomäen mukaan suuri osa nuorista tulkitsee yhteiskunnallisen valtavirran olevan nykyään maallista, jolloin tulkinta ympäröivän yhteisön maallisuudesta vaikuttaa vastauksiin. Uskonnollisen vakaumuksen vuoksi koetusta syrjinnästä kertoi kuusi prosenttia, ja uskonnottoman vakaumuksen vuoksi koetusta syrjinnästä kertoi kolme prosenttia nuorista.

Olisi ollut mielenkiintoista saada erikseen tieto 15-19-vuotiaiden kokemuksista. Heillä syrjintäkokemuksia on oletettavasti enemmän. Arvelen kuitenkin, että kouluissa olevaan uskonnolliseen hegemoniaan ja uskonnottomiin kohdistuvaan rakenteelliseen syrjintään on sosiaalistuttu jo päiväkoti-ikäisestä alkaen.

”Keneltä koet saavasi tukea elämiseen paineiden kanssa tai niiden ratkomiseen?” Tähän kysymykseen vastasi 77 % kaverit, 69 % vanhemmat tai huoltajat, 45 % sisarukset, 42 % seurustelukumppani, 23 % some, 16 % joku muu tuttu aikuinen, 13 % oppilaitos, 13 % palvelut (nuorisotyöntekijä, terapeutti) ja 4 % muu. Uskonnon osuus jäi siis pieneksi.

Katsomuksellisuuteen liittyvistä tuen antajista oli kysyttäessä mainittu seurakunta, uskonto, jumala(t) ja toisaalta Protu-yhteisö (yhteensä 13 mainintaa). Näiden uskontoon tai katsomukseen viittaamisten määrä on hyvin pieni verrattuna vastausten kokonaismäärään.

Sateenkaarinuoret päätyvät muita harvemmin uskonnollisiin yhteisöihin. Se ei ole ihme, koska uskonnollisia argumentteja käytetään myös yleisesti sateenkaarivähemmistöjen arvon kieltämiseen.

Puolet vastaajista piti itseään arvoliberaalina ja reilu seitsemäsosa (15 %) arvokonservatiivina. Itseään arvoliberaalina piti naisista kaksi kolmesta (64 %) ja miehistä hieman enemmän kuin joka kolmannes (37 %). Ulottuvuuden arvokonservatiiviseen päätyyn itsensä sijoitti vain kuusi prosenttia naisista ja neljännes miehistä (23 %). Sukupuolten väliset erot ovat siis selkeät arvoliberaali–arvokonservatiivi-ulottuvuudella.

Myös tuosta kysymyksestä olisi mielenkiintoista saada tietoa erikseen 15-19-vuotiaiden vastauksista. Näkyykö rippikoululaiskyselyissä ilmennyt poikien lisääntynyt konservatiivisuus Nuorisobarometrin tuloksissa?

Kyselyn perusjoukko oli jaettu osiin iän (15–19, 20–24, 25–29), juridisen sukupuolen ja äidinkielen (suomi, ruotsi, muu) mukaan. Vastaamispyyntö oli lähetetty 20 000 nuorelle. Eri osoitteisiin sopivasti jakautuneita vastauksia nettikyselyssä oli saatu yhtensä 2312.

Esa Ylikoski

￭

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

ESA YLIKOSKI

￭

Opetussuunnitelman perusteita rikkova, monin paikoin tunnustuksellinen islamin oppikirjasarja on otettu pois tarjonnasta. Tästä kertoi Opetushallituksen (OPH) pääjohtaja Minna Kelhä. Asiaa käsitteli Iltalehti useissa jutuissaan toukokuussa.

Salam – islamin polku 1–2 ilmestyi jo 2011. Kirja on yhä laajassa käytössä Suomen peruskouluissa. Kirjan on julkaissut OPH:n Oppikirjat -kustantamo, joka on julkaissut erilaisia pienten uskontojen oppikirjoja.

Jo vuonna 2014 Maria Heikkinen teki pro gradu -tutkielman aiheesta ja totesi johtopäätöksissä, että kirjan tekstit ovat teologisesti tunnustuksellisia ja näin ollen perusopetuslain vastaisia. Iltalehden haastatteleman opettajan havaintojen mukaan tunnustuksellista sisältöä löytyy sarjan muistakin osista. Erityisen paljon sitä tuntuu olevan yläasteikäisille suunnatusta osassa 7–9. Opettaja sanoi, että hän ei käytä näitä kirjoja opetuksessa lainkaan.

Vuonna 2023 vapaa-ajattelija Lauri Ojala teki Salam-kirjojen opettajan materiaalien tunnustuksellisuudesta kantelun eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle (EAOA). Oppikirjat-kustantamon vastauksessa apulaisoikeusasiamiehen tiedusteluun luvattiin ryhtyä toimenpiteisiin aineiston muuttamiseksi, jolloin EAOA tyytyi siihen. Kontrolli olisi ollut parempi.

Nyt OPH:n pääjohtaja lupasi, että koko kirjasarja ja opettajan aineisto uudistetaan perusteellisesti. Kun kirjasarjaa on kuitenkin kouluissa edelleen kierrätyskäytössä, koulujen rehtorien ja kuntien koulutoimen tulisi kaiken järjen mukaan poistaa kirjat käytöstä.

Itse asiassa vastuu käytettävistä oppimateriaaleista ja valituista opettajista on koko ajan ollut rehtoreilla ja koulutoimella. Voidaan kysyä, miksi he eivät ole valvoneet islamin opetusta ja oppimateriaaleja kouluissaan. Nyt kannattaa kysyä ja varmistaa, aikovatko he poistaa kyseiset kirjat ensi lukuvuoden opetuksesta.

OPH ei valvo oppikirjoja

Oppikirjojen hyväksyntä ja ennakkotarkastus poistettiin jo vuonna 1992 OPH:n tehtävistä. Vastuu siirrettiin kouluille ja kunnille. OPH ei siis valvo isojenkaan oppikirjakustantamojen eikä muiden tuottajien julkaisemia oppimateriaaleja. Näin on omakin kustantamo jäänyt valvomatta.

Vapaa Ajattelija -lehti on tuonut esiin, että myös ev.-lut. uskonnon oppikirjoissa on runsaasti tunnustuksellisuutta. Sen osoittivat kasvatustieteen tohtori Päivi Kovasen artikkelit vuonna 2017.

SanomaPron uskonnon kirja Aarre 1, 2 ja 3 oli kritiikin kohteena artikkelissa Uskonnon oppikirjoista opittua – Kummallista kerrottavaa lapsille (Vapaa Ajattelija 2/2017). Seuraavassa numerossa oli arviointi Otavan uskonnon oppikirjasta Sydän 1, 2 ja 3 Kovasen artikkelissa Oppikirjoista opittua 2 (Vapaa Ajattelija 3/2017). Kummatkin kirjat olivat peruskoulun luokille 1-3.

Näiden ja muiden kirjojen uusimmat painokset olisi nyt syytä ottaa arviointiin. Siihen tarvitaan vapaaehtoistyötä.

Ps. Vapaa-ajattelijain liitto on viime vuosina tuottanut oppimateriaalin kouluille. Uskonnoton tapakulttuuri Suomessa on 12-sivuinen materiaali, jota on tilattu oppilaitoksiin useita tuhansia kappaleita. Sitä ja myös Vapaa-ajattelijain liiton neljäsivuista yleisesitettä on yhä saatavissa maksutta. Tilaukset: val@vapaa-ajattelijat.fi

￭

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

YKI RÄIKKÄLÄ

￭

Koska kristillisellä Kotimaa-lehden nettisaitilla on varsin laaja lukijakunta ja painettua lehteäkin jaetaan 84 000 kpl, on syytä tehdä tuolloin tällöin katsaus, mitä lehti uskon ja uskontopoliittisista asioista kertoo.

Toukokuun Kotimaa-lehden numerossa päätoimittaja Freija Özcan pohtii pääkirjoituksessaan kirkon asemaa maan nykyisen hallituksen toteuttamissa sote-alan järjestöjen tukien leikkausten yhteiskunnallisissa vaikutuksissa. Hän ei kommentoi sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin tai valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän kolkkoja ja armottomia puheita siitä, miten nämä järjestöt ovat ”rälssejä”, joita tulee käydä läpi ”täikammalla” tai miten hyvinvointivaltiota tulee purkaa niin, että kansalaiset saavat itse hoitaa hoivaa tarvitsevat omaisensa. Ei moiti, ei kiitä, ei ota kantaa.

Özcan mainitsee myös toimittaja Mika Jyrävän ”iloittelevan” Aamulehdessä julkaistun kolumnin, jossa tämä pohti, kuinka paljon olisi rikastunut, jos olisi ”viisaasti sijoittanut kirkollisveronsa verran rahaa”. Özcan muistuttaa sitten, että Jyrävän mukaan ”kirkossa tehdään myös hyvää, kuten nuorisotyötä ja vähävaraisten auttamista”. Lopuksi Özcan toteaa, että jos Niemelän ennustus pitää paikkansa, jää hyvän tekeminen vapaaehtoisuuden varaan. Ja siinä kirkko on ”korvaamattomassa” asemassa. Tämä kristillisen lehden päätoimittajan nihilistinen asenne on varsin kylmäävä. Ikään kuin kirkossa vain odoteltaisiin hyväntekeväisyysyhteiskunnan tuloa.

Sitä Özcan harmittelee, että kirkon hyväntekeväisyydestä puhutaan ”laimeasti”, että se vain tekee ”jotain diakoniatyötä”. Hän toteaa, että kirkossa tehdään ”valtavasti ja innovatiivisesti” hyvää eri kansalaisryhmille. En voi väittää vastaan, etteikö näin olisi. Mutta mittakaava on myös muistettava. Diakoniatyöhön kirkon budjetista menee hyvin pieni osa, tuskin edes sitä kymmenystä. Parin vuoden takaisessa Ylen MOT-ohjelmassa selvitettiin, että kirkko on leikannut diakoniatyöstä kymmenessä vuodessa 15 prosenttia. Lasten ja nuorten kanssa tehtävästä työstä on leikattu samana aikana neljännes.

Kirkko myös saa diakoniatyöhön lahjoituksia, joten diakoniatyö onkin paljolti sellaista hyväntekeväisyyttä, jossa esiintyy tiettyjä ongelmia – hyväntekeväisyyteen lahjoittava haluaa usein itse omiin lähtökohtiinsa, arvomaailmaansa ja mieltymyksiinsä perustuen valita, mihin työhön roponsa lahjoittaa ja keitä autetaan.

”Tuhat merkkiä taivaasta” -kolumnissaan Özcan kehottaa profeetta Jesajan tekstin innoittamana lukijaa kuvittelemaan autiomaan muuttumista hedelmätarhaksi. Hän toteaa, että ”elämme vaikeassa ja julmassa maailmassa, kunnes korkeudesta meihin tulee henki”.

Olen usein kysellyt uskovilta, miten käy yhteen kaikkea hyvää tahtova, armollinen ja kaikkivoipa jumala ja tämä julma rupinen maailma. Kunnollista vastausta on tietty turha odottaa. Synnin ja langenneen maailman kanssa on aina selityksissä menty. Özcan jatkaa hedelmätarhan fantasioimista sen maukkaudella, runsaudella ja vehreällä suojalla. Loppulause on sitten ehkä tahattomassakin, uskonnoille tyypillisessä eskapistisuudessaan kerrassaan iskemätön: ”Ajattele hyviä asioita, ajattele rauhaa, niin se tulee sinulle.” Tapahtukoon näin kaikissa nykyhallituksemme kurittamissa lapsiperheissä ja maailman kriisipesäkkeissä!

￭

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

TOIMITUS

￭

Kuvan graafit esittävät kaikissa Pohjoismaissa tapahtunutta kirkon suosion laskua vuosina 2015-2025. Keskimääräinen lasku on ollut 11,8 %. — https://chartgo.com/share.do?id=d7fae2f7aa](https://chartgo.com/share.do?id=d7fae2f7aa

Pohjoismaiden ev.-lut. kirkkojen jäsenosuudet jatkoivat laskuaan myös vuonna 2025. Alla jäsenosuudet 2025 ja lasku edellisestä vuodesta prosenttiosuuksina suluissa:

Ruotsi   50,7%  (-0,7%)
Islanti  56,3%  (-0,9%)
Norja    60,9%  (-0,8%)
Suomi    61,1%  (-1,1%)
Tanska   70,0%  (-0,7%)

Saksassa kristittyjen määrä laskee yhä

Saksan kahden pääkirkon, katolisen (DBK) ja evankelisen (EKD) kirkon yhteen laskettu jäsenmäärä laski 1 130 000 jäsenen verran vuonna 2025. Lasku jatkui rajussa noin kolmen prosenttiyksikön vuotuisessa tahdissa. Kirkkojen yhteenlaskettu jäsenosuus laski 43,9 prosenttiin.

Jäsenosuuden lasku:

Vuosi   DBK      EKD   Yhteensä
-------------------------------
2012    30,3%    29,2%    59,5%
2013    29,9%    28,5%    58,5%
2014    29,5%    27,9%    57,4%
2015    28,9%    27,1%    56,0%
2016    28,6%    26,6%    55,1%
2017    28,2%    26,0%    54,2%
2018    27,7%    25,5%    53,2%
2019    27,2%    24,9%    52,1%
2020    26,7%    24,3%    51,0%
2021    26,0%    23,7%    49,7%
2022    24,8%    22,6%    47,5%
2023    24,0%    21,9%    46,0%
2024    23,7%    21,5%    45,1%
2025    23,0%    20,8%    43,9%

￭

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

TOIMITUS

￭

AJATUKSEN VAPAUS 2025 -RAPORTTI JULKAISTU

Järjestyksessään 14. raportin keskeisenä tarkastelun kriteerinä tänä vuonna oli se, kuinka hallitukset käyttävät lisääntyvässä määrin uskontoa oikeuttaakseen sorron ja ihmisoikeuksien heikentämisen. Kaikkia maailman maita koskevan raportin tämänkertaiset kymmenen avainmaata ovat Bangladesh, El Salvador, Georgia, Kenia, Libanon, Malesia, Malta, Myanmar, Sudan ja USA. Raportti löytyy Humanists Internationalin sivustolta, mutta seuraavassa joitakin huomioita Brysselissä 25. helmikuuta järjestetystä julkaisutilaisuudesta.

65 maassa sinut voidaan pidättää jumalanpilkasta
15 maassa valtion lainsäädäntö perustuu suurelta osin tai kokonaan uskonnolliseen lakiin tai uskonnollisiin auktoriteetteihin
67 maassa demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien humanististen periaatteiden ilmaisu on ankarasti tai brutaalisti estetty
32 maassa uskonnollinen tai ideologinen opetus on pakollista ilman sekulaaria tai humanistista vaihtoehtoa

Humanists Internationalin uusi amerikkalainen puheenjohtaja Maggie Ardiente sanoi Euroopan olleen raportin julkaisupaikkana tietoinen valinta. Hän totesi Amerikan jakautuneen kahtia ja toisen puolen saaneen tarpeekseen maansa nykymenosta. Vaikka Amerikalla on kunniakkaat perinteet vapauksien suhteen jo yli kahden sadan vuoden takaa, niin nyt demokratiaan kohdistuu valtavaa painetta. Eikä Eurooppakaan voi pitää demokratiaa enää itsestäänselvyytenä!

Raportista käy selville, kuinka USA:ssa on kaikissa neljässä tarkasteluosiossa systemaattista diskriminaatiota: perustuslaki ja hallitus, yhteiskunta ja yhteisöt, koulutus ja lasten oikeudet sekä mielipiteen vapaus ja humanistiset arvot.

Yhdysvaltalainen kongressiedustaja Jared Huffman (dem.) totesi, että vaikka Amerikka oli ensimmäinen maa, joka erotti valtion ja uskonnon, niin nyt repressio (sortaminen) on kiihtymässä. Mutta toivoa on, sillä hänen kaltaisiaan Humanists Internationalin toimintaa kannattavia sekulaareja humanistejakin alkaa löytyä johtavista poliitikoista, jotka toimivat määrätietoisesti estääkseen sen, että kristillisestä nationalismista tulee globaali trendi.

Jari Papunen

RÄSÄSESTÄ VIELÄ KERRAN

JORI MÄNTYSALO

Päivi Räsäsen tuomiosta on kirjoitettu ehkä jo liikaakin. Kerrataan silti vielä, mitä tapahtui:

Poliisi tutki kolme Päivi Räsäsen lausumaa ja totesi, etteivät ne riko lakia. Syyttäjä oli eri mieltä, ja asia meni oikeuteen. Käräjäoikeus totesi yksimielisesti, että lausumat ovat loukkaavia, mutta eivät laittomia. Hovioikeuden kaikki tuomarit olivat samaa mieltä. Korkein oikeus äänin 3-2 tuomitsi 20 päiväsakkoa, ja tuomio koski vain yhtä lausumaa; kaksi muuta katsottiin laillisiksi.

Räsäsen voi tämän perusteella sanoa käyneen juuri laillisen ja laittoman rajalla niin tarkasti kuin voi. Helsingin Sanomat otsikoi korkeimman oikeuden käyttäneen kynsisaksia tuomiota laatiessaan.

Tuomion ydinkohta oli jakaa teksti kahteen osaan: ”kirjoituksella on uskonnollinen viitekehys, mutta – – kirjoitus on selkeästi jakautunut kahteen eri osaan. – – uskonnonvapaus ei suojaa sitä, että uskonnollisen kirjoituksen viitekehyksessä esitetään sellaisia mielipiteitä, jotka eivät liity uskontoon – -”. Tuomio tuli ikään kuin lääkäri-Päiville, joka väitti homoutta psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi. Krisititty-Päivi sen sijaan sai kertoa, että Raamattu tuomitsee homoseksin.

Jutun yhteydessä oikeus totesi mm., että nopeatempoisessa radio-ohjelmassa ei voi odottaa samanlaista harkintaa kuin kirjaa tehdessään. Kirja puolestaan oli jo vanha, mutta edelleen luettavissa netissä, joten rikoksen tekoaikaa ja mahdollista vanhentumista pohdittiin myös. Muutakin tätä tapausta laajempaa yleisesti kiinnostavaa nousi pohdittavaksi, eikä koko tuomiot lukemalla hukkaa aikaansa.

Sängyn alla ei ole mörköjä

Mitä tästä pitäisi vapaa-ajattelijana ajatella? Räsäsen sanoma ei muuta yhteiskuntaa paremmaksi, mutta sananvapauden vuoksi ei kaikki loukkaava ja vahingollinenkaan saa olla laitonta. Enemmistö meistä näyttäisi keskustelujen perusteella pitävän tuomiota ansaittuna, itse kallistun tässä sananvapauden puolelle.

Samaa mieltä me kaikki lienemme tavoitteesta: Toivomme lasten ymmärtävän, ettei sängyn alla ole mörköjä ja aikuisten ymmärtävän, ettei ole jumalia kyttäämässä makuuhuonetta. Tällaiselle syytteelle ja tuomiolle ei pitäisi olla mitään tarvetta.

Moni lukee tätäkin kahvia juodessaan. Mormonien uskonto kieltää kahvin. Enkeli Moron ilmestyi 1820-luvulla Joseph Smithille, kertoi mihin on piilotettu kultalevyt, joiden tekstit kääntämällä Smith teki Mormonin kirjan, ja siitä lähti uskonto, jonka vuoksi nyt kaksi vuosisataa myöhemmin miljoonat ihmiset kieltäytyvät kahvista ja teestä, mutta juovat kaakaota.

Aamukahvilla emme ahdistu tästä tarinasta, koska se on vain tarina.

Mistään kummallisemmasta ei ole kysymys homoseksuaalisuudenkaan suhteen. On tarina puhuvasta aasista, miehestä valaan vatsassa, veden päällä kävelystä, ja tämän tarinan perusteella pidetään homoutta syntinä. Tarinoista ei tarvitse huolestua.

￭

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

VAPAA-AJATTELIJAIN LIITTO

￭

Kuvakollaasissa käsi allekirjoittamassa dokumenttia ja vapaa-ajattelijoiden toimiston edusta

”Arvoisat puolueiden edustajat

Hallitusohjelmaan 2027 eduskuntavaalien jälkeen on jo aika sopia askelia yhdenvertaisuuteen uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta.

Julkisoikeudellinen erityisasema sekä epäreilut etuoikeudet nostavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jalustalle. Valtiovalta pitää kirkon jäsenten uskontoa muiden ihmisten katsomuksia parempana – ilman hyväksyttävää perustetta. Uskonnottomat ja muihin uskontoihin kuuluvat jätetään toisen luokan kansalaisiksi. Tämä on jäänne menneestä.

Ihmisten yhdenvertainen kohtelu ei toteudu, kun ihmiset asetetaan eri asemaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Tällöin myöskään uskonnon ja katsomuksen vapaus ei toteudu täysimääräisesti. Näin rikotaan perustuslain 6. ja 11. pykäliä perusoikeuksista. Tsaarinaikainen perinne ei ole siihen hyväksyttävä peruste.

Vaikka piispat julistavat, että valtio ja kirkko erotettiin jo 1860-luvulla, tämä Venäjän vallan aikainen asiaintila ei kelpaa enää itsenäisen Suomen 2020- ja 2030-luvulle. Maallistuminen etenee kansalaisten keskuudessa; vuoden 2027 alussa ev.-lut. kirkon jäsenosuus alittaa 60 prosenttia, ja (avoliittojen lisäksi) siviilivihkiminen on paljon suositumpaa kuin kirkollinen vihkiminen.

Kirkon ja valtion suhteen uudelleenjärjestelyihin on aiheellista ryhtyä heti 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Seuraavien isojen muutosten valmistelu ja toteutus hallitusti ei käy hetkessä:

Verottajan koneistoa tulee käyttää vain kuntien ja valtion verotukseen. Ev.-lut. ja ortodoksikirkko voivat itse alkaa hoitaa jäsenmaksujensa perinnän esimerkiksi samaan tapaan kuin ammattiliitot tekevät.
Lasten uskonnollinen leimaaminen valtion väestötietojärjestelmässä on aika lopettaa. Kirkko voi kastaa vauvoja ja merkitä heitä jäsenikseen, mutta uskonnolliset rituaalit ja lapsijäsenyydet eivät kuulu Digi- ja väestötietovirastolle. Huoltajat voivat jo nyt ilmoittaa vastasyntyneen nimen ja äidinkielen suoraan DVV:lle.
Kirkkolain muuttaminen vain kirkolliskokouksen esitysten perusteella nostettiin kriittisen huomion kohteeksi eduskunnan perustuslaki- ja hallintovaliokunnissa asiaa viimeksi käsiteltäessä. Perustuslain 76 § on vanhentunut. Eduskunnan ei tule päättää, mikä on kirkon uskontunnustus. Kirkon sääntöjen lainmukaisuuden voi tarkistaa Patentti- ja rekisterihallitus.
Yleisen hautaustoimen kokonaisvastuu tulee siirtää kirkolta sosiaali- ja terveystoimen ja hyvinvointialueiden toimipiiriin. Se ei sinänsä merkitse kirkkomaista luopumista, vaan toimijoiden rahoituksen yhdenvertaisuutta. Seurakuntien lisäksi muut hautausmaita ylläpitävät yhteisöt voisivat toimia hautaustoimen palveluntuottajina ja saada oikeudenmukaisen osuutensa hautaustoimen rahoituksesta. Esimerkiksi vapaa-ajattelijayhdistyksillä on hautausmaita, tosin vain muutamilla paikkakunnilla, eivätkä ne saa mitään avustusta.
Koska seurakuntien hautausmaiden kappelit on tarkoitettu kirkollisiin tilaisuuksiin, uskontokuntiin kuulumattomille ja toisuskoisille tarvitaan neutraaleja ja monikäyttöisiä seremoniatiloja. Jäähyväis- ja saattotilaisuuksia pitää voida järjestää ennen tuhkausta ja muistotilaisuuksia tuhkauksen jälkeen. Hautajaistiloja ennen tuhkausta tarvitaan, vaikka vainajan tuhka onkin tarkoitus sijoittaa hautausmaiden ulkopuolelle, luontoon, maa- tai vesialueelle.

Näiden perustavaa laatua olevien uudistusten valmisteluaikana on syytä toteuttaa eräitä uudistuksia nopeasti:

Eduskunnan valtiopäivien avajais- ja vaalikauden päättäjäisjuhlallisuuksissa tunnustukseton tilaisuus tulee nostaa yhdenvertaiseen asemaan ekumeenisen jumalanpalveluksen rinnalle.
Uskonnottomien järjestöille tulee myöntää vihkimisoikeus samaan tapaan kuin se on myönnetty 130 uskonnolliselle yhdyskunnalle. Yhdenvertaisuusnäkökohdan lisäksi tätä perustelee myös Digi- ja väestötietoviraston vihkimispaikan sulkeminen peräti 20 paikkakunnalla vuoden 2025 aikana.
Uskonnonopetuksen pakollisuus ja elämänkatsomustiedon valinnan kielto perusopetuksessa ja lukiossa kirkon jäsenyyden vuoksi on vakava yhdenvertaisuusongelma, joka rikkoo myös lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklaa. Onneksi katsomusaineen jäsenyysperustaisuudesta luopuminen peruskoulussa ja lukiossa voidaan toteuttaa nopeasti vapauttamalla elämänkatsomustieto valinnaiseksi katsomusaineeksi kaikille, sillä opetussuunnitelmia ja tuntijakoja ei tarvitse muuttaa. Elämänkatsomustiedon syrjinnän lopettaminen parantaa myös edellytyksiä tasapainoiseen, hyvin valmisteltuun katsomusaineuudistukseen.
Katsomusaineuudistuksen valmisteluun opetushallituksen katsomusainetyöryhmä esitti myös osittaisen yhteisopetuksen eli niin sanotun hybridimallin kokeilua. On myös esitetty katsomusaineiden tai katsomusaineen kokonaistuntimäärän vähentämistä ja opetuksen aloittamista 3. tai 4. luokalla muiden reaaliaineiden tapaan. On myös esitetty filosofisen etiikan tuomista peruskoulun yläluokille, koska filosofia on lukiossa pakollisena oppiaineena. Evankelis-luterilainen uskonnon opetus ei ole hyvä lähtökohta ja perusta kaikille pakolliselle oppiaineelle.
Puolustusvoimien alokkaiden samoin kuin virkamiesten ja ministerien juhlallisessa velvoittautumisessa tulee siirtyä katsomuksellisesti neutraaliin vakuutukseen niin kuin se on toteutettu todistajien, tuomarien sekä tasavallan presidentin ja eduskunnan puhemiehen kohdalla. Sekä apulaisoikeuskansleri ministerien osalta että eduskunnan oikeusasiamies Puolustusvoimien osalta ovat lausunnoissaan puoltaneet neutraalia velvoittautumista.
Jos esimerkiksi Puolustusvoimat haluaa säilyttää vala-termin ilman uskonnollista julistusta, se on mahdollista, sillä onhan esimerkiksi poliiseilla, lääkäreillä ja terveydenhoitohenkilöstöllä katsomusneutraaleja valoja. Toisaalta voidaan muistaa, että Puolustusvoimat otti käyttöön juhlallisen vakuutuksen jo vuonna 1919 upouutta tasavaltaista hallitusmuotoa suoraan soveltaen.
Jumalanpilkan rangaistavuus tulisi poistaa rikoslaista samoin kuin se on tehty pohjoismaissa ja monissa Länsi-Euroopan maissa. Nyt Suomi on väärässä viiteryhmässä. Jumalanpilkasta kuolemantuomioita tai ankaria raipparangaistuksia käyttävät maat voivat sanoa, että onhan se teilläkin rikos.
Poikalasten sukupuolielinten rituaalinen leikkaaminen ilman lääketieteellistä perustetta tulisi lainsäädännöllä selvästi kieltää. Komplikaatioriskin lisäksi leikkaus loukkaa yksilön uskonnonvapautta aiheuttamalla pysyvän symbolisen merkin myös uskonnosta luopuville.
Ammatillisen kriisiavun ja psykososiaalisen tuen resurssointi ja kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä puolustusvoimissa ja vankiloissa on puutteellista. Psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia tarvitaan lisää. Yksinäisten saattohoitoon voi liittyä myös koulutettujen vapaaehtoisten toimintaa.
Sotilaspappivetoinen hengellisen/henkisen tuen järjestelmä puolustusvoimissa ei toimi; sille tarvitaan katsomusneutraali vaihtoehto.
Vapaa-ajattelijain yhdistysten hautausmaat ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa omilla paikkakunnillaan. Niiden tilanteen kartoitukseen ja yhteistyön edistämiseen olisi perusteltua myöntää erityisavustus. Suurimmalla, Kotkan vapaa-ajattelijain hautausmaalla on yli 3000 vainajaa ja ensimmäinen hautaus sinne suoritettiin toukokuussa 1931.
Opetus- ja kulttuuriministeriö avustaa erilaisia uskonnollisia yhdyskuntia ja järjestöjä, erityisesti kirkollisia lapsi- ja nuorisotyön järjestöjä. Pelkästään kirkollinen Lasten ja nuorten keskus sai 960 900 euroa valtion avustusta vuonna 2025, mitä voidaan pitää varsin runsaskätisenä. Seurakunnathan saavat ennätyssuuret kirkollisverotuotot, jotka on tarkoitettu vain kirkon toimintaan. Samaan aikaan Vapaa-ajattelijain avustukset on lopetettu kokonaan.

Vapaa-ajattelijain liitto on aikaisempina vuosikymmeninä saanut valtionavustusta, kunnes se Sampo Terhon ministeriaikana lopetettiin. Edellisellä vaalikaudella eduskunnan valtiovarainvaliokunta myönsi liitolle avustuksia ns. joululahjarahoista. Tasapuolisuuden vuoksi uskonnottomien etu-, ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestön Vapaa-ajattelijain liiton yleisavustus pitäisi palauttaa opetus- ja kulttuuriministeriön budjettiin.”

Vapaa-ajattelijain liitto ry
maaliskuu 2026

JÄLKIKIRJOITUS

Miten voimme edistää tavoitteita?

Kansalaisten kannattaa lähettää nämä tavoitteet sähköpostilla tai muulla tavalla nykyisille kansanedustajille, joista suurin osa pyrkii uudestaan eduskuntaan, sekä uusille (nimetyille ja todennäköisille) kansanedustajaehdokkaille.

Tavallista herkemmällä korvalla ehdokkaat kuuntelevat oman vaalipiirin ihmisten toiveita. Voit lähettää postia yhdelle tai useammalle ehdokkaalle yhdestä tai useammasta puolueesta. Voit lähettää kaikki tavoitteet tai ainakin poimia itsellesi tärkeimpiä tavoitteita kärkeen.

Asiasta kannattaa jutella kaverien kanssa. Ei haittaa, jos sama ehdokas saa nämä tavoitteet useammaltakin henkilöltä. Tai ainakin jonkun tavoitteista.

￭

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

ROBERT BROTHERUS

￭

Keskustelua yliluonnollisesta lähestytään usein kysymällä ”onko yliluonnollista olemassa?” Oliko tapahtuma X yliluonnollinen vai luonnollinen? Tällainen kysymyksenasettelu menee kuitenkin jo lähtökohtaisesti pieleen, koska se olettaa virheellisesti, että ”yliluonnollinen” olisi selkeästi määritelty. Vaikka yliluonnollinen saattaa intuition tasolla tuntua ymmärrettävältä käsitteeltä, termin ongelmallisuus paljastuu, kun kaivetaan vähänkin pintaa syvemmältä. Monet sille tarjotut määritelmät ovat keskenään ristiriitaisia ja myös itsessään ongelmallisia.

Yksi mahdollinen määritelmä on, että yliluonnollista on kaikki, mikä ei ole luonnollista. Tällöin pitää kuitenkin määritellä, mikä sitten on ”luonnollista” tai ”luonto”. Usein nämä puolestaan määritellään kaikeksi, mikä ei ole yliluonnollista, jolloin ajaudutaan kehäpäätelmään.

Ratkaisua voidaan hakea määrittelemällä ”luonnollisiksi” luonnonlakien mukaan toimivat ilmiöt ja oliot. Tällöin yliluonnollisiksi päätyvät luonnonlakien vastaiset tai ne ylittävät ilmiöt. Tällainen rajanveto on kuitenkin historian valossa ongelmallista, sillä monet aiemmin selittämättömät ja jopa näennäisesti luonnonlakien vastaiset ilmiöt ovat tieteen kehityksen myötä saaneet selityksen – ja samalla käsityksemme luonnonlaeista on laajentunut.

Esimerkiksi elävillä olennoilla ajateltiin aikoinaan olevan jonkinlainen luonnonlakien ulkopuolella vaikuttava ”elämänvoima”, joka erottaa ne elottomasta aineesta ja saa ne elämään. Sittemmin eliöiden toiminta on kuitenkin opittu selittämään tunnettuja luonnonlakeja noudattavien biokemiallisten reaktioiden avulla.

Nykytiedon valossa voimme huomata, että luonnonlait ylittävänä pidetty selitys kuvasti vain ihmiskunnan aiempaa tietämättömyyttä, ei mitään olevaisuuden todellista ominaisuutta. Näin ollen emme voi mistään tällä hetkellä luonnonlait näennäisesti ylittävästä ilmiöstä varmasti sanoa, onko kyseessä todellisten luonnonlakien todellinen ylitys. Tulevaisuuden tiede voi sisältää laajempia luonnonlakeja, joihin ilmiö sopii hyvin. Tai luonnonlakien ylitys voi olla näennäinen, koska ilmiön havainnointi on tehty virheellisesti, kuten kuvitelmaksi osoittautuneiden N-säteiden tapauksessa 1900-luvun alussa.

Vaihtoehtoisesti voidaan sanoa, että yliluonnollisia ovat ilmiöt, jotka aiheuttavat hämmästystä ja ihmetystä ja ovat arkiajattelun tai intuition vastaisia. Kuitenkin monet täysin luonnonlakien mukaiset ilmiöt, kuten kvanttimekaniikan aalto-hiukkasdualismi, ovat arkiajattelun ja intuition vastaisia. Myöskään taikatemppuja ei voi mitenkään pitää yliluonnollisina, vaikka ne aiheuttavatkin hämmästystä ja ihmetystä, jos emme ymmärrä niiden taustalla olevaa kikkaa.

Uskonnoissa saatetaan lisäksi yrittää määritelmää, jossa yliluonnollisia asioita ovat Jumalan teot. Tämäkin määritelmä on omiaan johtamaan kehäpäätelmään, koska Jumala tyypillisesti määritellään yliluonnolliseksi olennoksi, joka pystyy tekemään yliluonnollisia tekoja.

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä, kun selkeä määritelmä lipsuu jatkuvasti käsistä? Mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sitä enemmän koko yliluonnollisen käsite on alkanut tuntua minusta ei vain turhalta, vaan myös haitalliselta: retoriselta painolastilta, jota
ilman filosofinen keskustelu ilmiöiden ja asioiden olemuksesta olisi selkeämpää ja rakentavampaa. Yliluonnollisen käsitteestä voidaan päästä eroon seuraavilla periaatteilla:

”Luontoon” kuuluu koko olevainen: kaikki, mitä on olemassa missä muodossa tahansa, tunnemmeko sitä tai emme.
Luonnontieteet tutkivat kaikkea todellisuutta, joka on havainnoilla ja kokeilla tutkittavissa.
Kaikki todelliset ilmiöt ovat määritelmällisesti todellisten luonnonlakien mukaisia, koska muuten kyseessä ei olisi luonnonlaki, joka koskee kaikkea olevaista.
Näennäisesti tunnettujen luonnonlakien vastaiset havainnot ovat joko virhehavaintoja, virhetulkintoja tai osoituksia jostain vielä tuntemattomasta luonnonlaista.
”Yliluonnollinen” on käsitteenä tyhjä tai mieletön, ja se pitää tapauskohtaisesti korvata selkeämmillä ja konkreettisemmilla käsitteillä.

Psykologian, antropologian, historian ja uskontotieteen aloilla voi toki olla edelleen perusteltua käyttää termiä ”yliluonnollinen”, kun puhutaan ihmisten ja kulttuurien uskomuksista sekä ajattelun mekanismeista. Sen käyttö ei kuitenkaan ole perusteltua filosofisessa keskustelussa maailman luonteesta ja ilmiöiden selityksestä.

Onko tämä sitten jonkinlainen ateistinen retorinen kikka, jolla yritetään määritellä ihmeet ja jumalat pois? Ei toki. Yliluonnollisen käsitteen häivyttäminen filosofisesta keskustelusta ei itsessään sulje pois vaikkapa kuolleista heräämisen mahdollisuutta tai kummitusten tai jumalien olemassaoloa. Tuollaiset näennäisesti luonnonlakien vastaiset ilmiöt vain muuttuvat ilmiöiksi, jotka ovat joko epätodellisia – eli eivät oikeasti ole olemassa – tai sitten todellisia, luonnollisia ja toistaiseksi tuntemattomien luonnonlakien mukaisia ilmiöitä.

Näiden ilmiöiden luonnetta ja todennäköisyyttä pitää siis viime kädessä käsitellä samoilla logiikan, evidenssin ja lainalaisuuksien säännöillä kuin kaikkien muidenkin ilmiöiden. Kun luonnollinen–yliluonnollinen-kaksoisstandardin savuverho hälvenee, kirkastuu todellinen kysymys: onko jokin ilmiö todellinen vai todennäköisemmin vain illuusio ihmisten mielikuvituksessa?

On yleistä ajatella, että varhaisilla ihmisyhteisöillä oli paljon yliluonnollisia uskomuksia. On totta, että tällaisten yhteisöjen maailmankuvaan kuuluivat ihmisten, eläinten, puiden, vuorten ja taivaan lisäksi myös esiisien henget, eläinten henget, puiden henget sekä vuorten, taivaan ja muiden luonnonilmiöiden jumalat. Ihmisillä on aina ollut tarve ja taipumus keksiä selityksiä maailman ilmiöiden jäsentämiseksi silloinkin, kun heidän tietämyksellään ei ole ollut mitään mahdollisuutta löytää ilmiöiden oikeaa selitystä.

Antropologinen tutkimus perinteisistä yhteisöistä on kuitenkin osoittanut, että tällaisessa animistisessa maailmankuvassa ihmiset eivät välttämättä tehneet eroa luonnollisen ja yliluonnollisen välillä. Heillä ei ollut yliluonnollisen käsitettä samassa mielessä kuin modernilla länsimaisella ajattelulla, vaan puut, esi-isien henget, vuoret ja taivaan jumalat olivat heille saman todellisuuden osia. Me toki näemme nykytiedon, evidenssin ja logiikan valossa, että monet heidän käsityksistään olivat virheellisiä. Mutta ajatus siitä, että osa heidän käsityksistään olisi ollut heidän omassa ajattelussaan ”yliluonnollisia”, on harhaanjohtavaa nykytietämyksemme projektiota menneisyyteen. Tässä suhteessa ehdotukseni edustaisi eräänlaista paluuta ihmiskunnan alkuperäisempään, jakamattoman luonnon ajatteluun.

Vaikka yliluonnollisen häivyttäminen filosofisesta keskustelusta ei itsessään tee uskontojen väitteitä tyhjiksi, sen tuoma selkeytys on nähdäkseni kuitenkin ateismin puolustamisen kannalta edullista. Yliluonnollisen käsitteen ympärillä vallinnut määritelmällinen hämäryys on pelannut uskontojen pussiin luomalla savuverhon – illuusion tiedosta tai ymmärryksestä, jota ei todellisuudessa ole. Kun samalla ”luonto” määritellään kaikeksi, mikä on olemassa, ei jumalille ja ihmeille jää enää tällaista ”pakopaikkaa” maailmankaikkeuden ja luonnonlakien tuolla puolen. Ne altistuvat selkeämmin samoille perusteiden, evidenssin ja todennäköisyyden säännöille kuin muutkin väitteet.

Yliluonnollisen mukana häipyy myös uskonnollisessa argumentaatiossa joskus käytetty jokerikortti: kiperissä tilanteissa esiin vedettävä näennäinen selitys, vaikka mitään ei oikeastaan ole selitetty.

￭

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

RISTO PUUMALAINEN

￭

Tuhansia uskontokuntaan kuulumattomia vainajia siunataan hautaan kirkollisesti joka vuosi. Se on vastoin hautaustoimilakia, jonka mukaan vainajan katsomusta pitää kunnioittaa. Syitä lain rikkomiseen on varmaan monia, mutta yksi syy lienee tiedon puute. Ihmiset eivät tiedä, että uskonnottomat hautajaiset voidaan pitää myös ilman puheita ja ulkopuolisten apua. Sen takia on voitu päätyä papin ja seurakunnan palveluihin.

Toki hautajaiset voivat tuntua arvokkaammilta, jos vainajasta kirjoitetaan muistopuhe ja sen lukee saattojoukon ulkopuolinen puhuja. Ikävä kyllä kaikki eivät tiedä uskonnottomia hautajaispalveluita tarjoavasta Pro-Seremonioista. Lisäksi heidän puhujiaan on toistaiseksi niin vähän, että heitä ei riitä kaikkiin uskonnottomiin hautajaisiin.

Toimin Keski-Suomen vapaa-ajattelijoiden hautausmaan hoitajana, yhteyshenkilönä, haudankaivajana ja opastajana. Siinä tehtävässä minulle on kertynyt monta kokemusta hautajaisista, joissa ei ole ollut ulkopuolista puhujaa. Kaikki vainajat on silti haudattu, jokainen yksilöllisin menoin.

Uskonnottomat hyvästit

Ennen hautausmaallemme tuloa vainaja on saatettu krematorioon joko pelkästään hautaustoimiston puolesta tai mukana on ollut pieni joukko vainajan läheisimpiä. Varsinaista saattotilaisuutta arkun äärellä ei ole järjestetty.

Saattoväen määrä on vaihdellut muutamasta henkilöstä kahteenkymmeneen. Saattoväki on kokoontunut hautausmaamme parkkipaikalle, josta on siirrytty opastuksellani hauta- tai sirottelupaikalle. Uurnan kantaja on kävellyt perässäni, saattojoukon ensimmäisenä. Uurnan on laskenut hautaan useimmiten joku saattoväestä, joskus minä. Usein jotkut omaisista ovat halunneet lapioida uurnahaudan umpeen, toisinaan minä olen tehnyt sen. Sama tilanne on ollut myös sirotteluhautauksissa. Joskus tuhkan on sirotellut yksi tai useampi omainen, toisinaan minä.

Sen jälkeen omaiset ovat laskeneet kukkia haudalle tai sirottelupaikalle ja jotkut ovat sanoneet jotain vainajasta. Viimeisenä on sytytetty hautakynttilä tai kynttilöitä ja otettu valokuvia. Hautaamisen jälkeen saattoväki on monesti siirtynyt jonnekin muistelemaan vainajaa, kahvittelemaan tai ruokailemaan. Joskus muistotilaisuus on pidetty myöhemmin.

Kysyin toistenkin kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Kirjoitin Vapaa-ajattelijoiden liitto – avoin Facebook-ryhmään: ”Etsin haastateltavaksi uskontokuntiin kuulumattomia ihmisiä, jotka ovat olleet uskonnottomissa hautajaisissa, missä ei ollut paikalla erillistä muistopuheen pitäjää. Miten sellaiset hautajaiset järjestettiin?” Sain neljä vastausta. Nekin vahvistavat, että uskonnottomat hautajaiset voi järjestää ilman ulkopuolista muistopuhujaa. Seuraavassa vastauksien tiivistelmät:

”Spontaani toiminta sopi hyvin”

”Olen ollut kaksissa, eli tätini ja serkkuni hautajaisissa, joissa ei pappia tai erillistä juhlapuhujaa ollut paikalla. Paikkakunta oli Lohja, tapahtumavuodet 2017 ja 2018. Paikalla oli parikymmentä henkeä tädin hautajaisissa ja serkun viitisenkymmentä.

Molemmissa kokoonnuimme hautauskappelin eteen ja kävelimme saattueena haudan luokse, aluksi minä kannoin tädin uurnaa, sitten hänen poikansa ja lopuksi tädin mies. Haudalla tädin mies ja poika laskivat uurnan hautaan ja peittelivät sen lapiolla vuoron perään. Tämän jälkeen tädin mies kehotti niitä, joilla oli kukkalaite tai kynttilä, käymään vuoron perään laskemassa sen haudalle. Jotkut sanoivat jotain, mutta suurin osa oli hiljaa, nyökkäsi kääntyessään tädin miehelle ja pojalle ja käveli kauemmas.

Kun kaikki kukat ja kynttilät oli aseteltu, pidettiin pieni hiljainen hetki ja sen jälkeen tädin mies pyysi kaikkia muistotilaisuuteen, jota varten oli vuokrattu pienehkö juhlatila. Siellä luettiin adresseja ja kerrottiin spontaanisti muistoja vainajasta.

Puoli vuotta myöhemmin sama toistui edellä mainitun tädin pojan, eli serkkuni hautajaisissa sillä erolla, että muistotilaisuus oli serkun kantakapakassa, joka oli varattu kokonaisuudessaan tilaisuutta varten.

Tilaisuudet olivat kauniita ja tunnelmallisia. Kummankin onnistumisessa oli tärkeää se, että tädin miehellä oli ns. langat käsissään. Tälle saattoväelle tämän kaltainen spontaani toiminta ainakin sopi hyvin.”

”Teimme tilaisuudesta näköisemme”

”Isäni haudattiin Ouluun viime joulukuussa. Meitä lähisukulaisia oli paikalla noin 25 henkilöä. Meillä olisi ollut mahdollisuus ottaa lisämaksua vastaan esiintyjä, jota emme siskoni kanssa ottaneet. Meille tuli silti pienenä yllätyksenä, ettei ketään olisi ohjaamassa tilaisuutta tai puhumassa paikan päällä. Koska minulla on esiintymiskokemusta, otin tilanteen haltuun ja teimme tilaisuudesta näköisemme.

Isän arkku oli hautausmaan kappelin etuosassa. Pidin tilaisuuden alussa puheen, jossa toivotin vieraat tervetulleeksi. Muistelin isää ja hänen elämäänsä noin kymmenen minuutin verran: missä hän asui, millaisista asioista hän piti sekä millaisia vaikutteita itse olin saanut häneltä elämääni. Tämän jälkeen vuorollamme laskimme kukkalaitteet arkun viereen ja lausuimme muutaman muistosanan. Sitten sana oli vapaa ja saimme aikaiseksi kiitettävästi muisteloita isästä.

Saattotilaisuudessa kunnioitettiin vainajaa positiivisilla kertomuksilla, tavanomaiset virret ja rukoukset puuttuivat. Tilaisuus kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen siirryimme lounasravintolaan aterioimaan ja kahvittelemaan. Myöhemmin isän uurna laskettiin perhehautaan muutaman läheisen läsnä ollessa ilman virallisia puheita.”

”Kaikille jäi kiva mieli”

”Miesystäväni kuoli syksyllä. Hänen lapsensa hakivat puisen uurnan hautaustoimistosta. Tapasimme Tampereella Hatanpään arboretumissa, niemen kärjessä. Siellä on kaupungin määrittelemä vainajien tuhkansirottelupaikka. Uurna sylissään tytär piti pienen muistopuheen ja sen jälkeen hän laski tuhkat Pyhäjärveen. Heitimme kukkia järveen ja toivotimme hyvää matkaa.

Muistotilaisuus pidettiin arboretumin kahviossa. Meitä oli pieni porukka, noin kymmenen henkilöä. Jokainen kertoili vainajasta hauskoja tarinoita, minä pidin pienen muistopuheen. Taustalla soi musiikkia. Tilaisuus oli vainajan toiveiden mukaan iloinen ja rento.

Pöydällä oli kynttilä ja hauska kuva vainajasta. Tytär oli laittanut esille myös joitain vanhoja valokuvia mm. isästään ja äidistään tanssimassa häävalssia. Näistä hautajaisista jäi kaikille kiva mieli, ei mitään synkkiä virsiä ja taivaspuheita, vaan lämpimiä ja hauskoja juttuja vainajasta musiikin soidessa taustalla.”

”Diaesitys ja muisteluja”

”Vuonna 2024 syksyllä isäni tuhkat siroteltiin Kymijokeen Heinolassa, kaupungin määrittelemään paikkaan. Meitä oli paikalla kymmenkunta ihmistä. Ravintolan kabinetissa pidetyssä muistotilaisuudessa oli paikalla kolmisenkymmentä henkeä. Isän kuva oli pöydällä ja vieressä kukkia. Isän veli oli tehnyt diaesityksen isästä ja sen lisäksi pari ihmistä muisteli isää ääneen. Taustalla soi isään liittyvää musiikkia.”

Hautauskulttuuri muutoksessa

Pyysin vastaajia vielä kertomaan, miten ulkopuolisen muistopuheen pitäjän puuttuminen vaikuttaa tilaisuuteen. Heidän mielestään se ei juuri vaikuta. Jos väkeä on paljon, eikä omaisissa tai läheisissä ole esiintymiseen ja tilanteen johtamiseen pystyviä, niin silloin tarvitaan ulkopuolista apua.

Erään vastaajan mukaan oman väen kesken pidettyjen hautajaisten tunnelma oli vapaampi, kun paikalla ei ollut ulkopuolisia. Tunnelma ei ollut ”haudanvakava”, koska tilaisuus oli enemmän epävirallinen, joten joustoa löytyi ja mahdollisuus vaikuttaa itse tilaisuuden kulkuun.

Suomalainen hautauskulttuuri on muutoksessa. Vainajan tuhkien sirottelu luontoon on lisääntynyt voimakkaasti ja hautajaisten koko on pienentynyt. Niinpä pienen saattoväen kesken vainajan saattotilaisuuskin onnistuu omin voimin. Pääasia on, että uskontokuntiin kuulumaton vainaja haudataan uskonnottomin menoin.

Kuvassa oikealla arkun pääty ja kukkia, vasemmalla kynttilöitä valkean liinan peittämällä pöydällä. Taustalla saattoväki istuu tuoleilla. — ￭ Erään vastaajan mukaan hautajaisten tunnelma ei ollut haudanvakava, koska paikalla ei ollut ulkopuolisia ja tilaisuus oli epävirallinen.

￭

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Helsingin seudun vapaa-ajattelijain historiaa Osa 1, vuodet 1936-1996

Sotien jälkeen uudella nimellä

Valistus- ja keskustelutilaisuuksia

Kirkosta eron markkinointia

Hautausmaakysymys

Elämänkatsomustiedon edistäminen

HVA JUHLISTAA 90-VUOTISTAIVALTA

Vapaa Ajattelija 60 vuotta sitten

Lyhyitä uutisia

VANTAA KIELSI OPPILAIDEN KASVOJEN PEITTÄMISEN

Ministeriön selvitys: Kasvot peittävä huntu voidaan kieltää

”NUORISO ON IHAN PAINEISSA”

Kelvoton islamin oppikirja pois tarjonnasta – mitä tekevät koulut ja kunnat?

OPH ei valvo oppikirjoja

KOTIMAAn katsaus

Pohjoismaiden ja Saksan kirkkojen jäsenosuudet laskivat

Saksassa kristittyjen määrä laskee yhä

Lyhyitä uutisia

AJATUKSEN VAPAUS 2025 -RAPORTTI JULKAISTU

RÄSÄSESTÄ VIELÄ KERRAN

Sängyn alla ei ole mörköjä

Vapaa-ajattelijain liiton tavoitteet hallitusohjelmaan 2027

JÄLKIKIRJOITUS

Savuverhosta todellisuuteen (yliluonnollisen ongelma)

Hautajaiset ilman tilattua muistopuhujaa

Uskonnottomat hyvästit

”Spontaani toiminta sopi hyvin”

”Teimme tilaisuudesta näköisemme”

”Kaikille jäi kiva mieli”

”Diaesitys ja muisteluja”

Hautauskulttuuri muutoksessa

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi