Skip to main content

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Viime vuosien vakiintunein toimintamme Tampereella on ollut noin kerran kuussa baari-ilta.

Aloitimme ne ennen pääkaupunkiseutua, mutta nyt Helsinki on mennyt ohi. Heillä on kussakin illassa pieni alustus, ja päivämäärät on sovittu etukäteen koko syksylle. Lisäksi Helsingissä kokoontuminen on ollut aina samassa paikassa.

Alustusta on meilläkin kokeiltu, mutta se ei vakiintunut tavaksi. Ajankohdat on sovittu aina kukin erikseen. Kokeilimme tilanahtauden vuoksi muutamaa uutta baaria, mutta tavanomaisin kokoontumispaikka — Gastropub Nordic — osoittautui kuitenkin parhaaksi.

Seuraavaksi lienee siis syytä kehittää kokoontumisia. Ensi keväälle on sovittava ajankohdat etukäteen, ja kullekin kerralle otettava jokin teema. Teemoja ei ole tarpeen lyödä lukkoon koko kaudelle.

…ja sitten pitäisi keksiä vielä jotain, jolla pääsemme paitsi Helsingin toiminnan tasolle, myös siitä ohi…

Perusopetuslaki 13a §: Muiden kuin evankelis-luterilaista uskoa tunnustavien oppilaiden on osallistuttava koulun järjestämiin evankelis-luterilaisen uskonnon mukaisiin toimituksiin ja tilaisuuksiin ellei siitä voida todeta olevan oppilaalle huomattavaa fyysistä tai psyykkistä vaaraa. Vaaran arvioinnin suorittaa paikallisen evankelis-luterilaisen seurakunnan pappi tai nuorisotyöntekijä.

 

Edellä olevaa säädöstä ei tietenkään löydy perusopetuslaista. Kun seuraa keskustelua koulun uskonnollisista tilaisuuksista vaikuttaa siltä, että tietyt piirit sen sinne kuitenkin haluaisivat. Turkulainen kieltenopettaja Juha Hyrsky tuntuu kuuluvan tähän kaartiin. Vai mitä sanotte tästä ajatuksesta:

”En myöskään ymmärrä, mitä vaaraa olisi kenellekään osallistua kevätkirkkoon, vaikka se ei olisikaan oman vakaumuksen mukainen.”

Tämän Hyrsky toteaa Kotimaa24-lehden blogissaan Uskonnottomat ja muslimit eivät kunnioita omiaan kevätkirkkojuhlan varjossa. Kirjoitus sisältää paljon sellaisia hämmentäviä asioita, joita ei peruskoulun opettajan kynästä olettaisi lähtevän. Hyrskyllä on selkeästi puutteellinen käsitys uskonnon ja omantunnon vapaudesta sekä kirkon ja koulun roolista opetuksessa.

 

Kirjoitus pohjautuu Hyrskyn kokemukseen siitä, kuinka hän on joutunut järjestämään korvaavaa toimintaa kevätkirkkoon osallistumattomille oppilaille. Kirjoituksessaan Hyrsky valittaa, miten uskonnottomien ja muslimien yhteisöt eivät kouluvuoden päätteeksi rakenna lapsiaan kunnioittavaa juhlaa kevätkirkon tapaan. Hyrsky myös toteaa, että on turha odottaa koulun organisaationa antavan tällaiselle [muslimien ja uskonnottomien] tilaisuudelle sisällön ja toimittajat.

 

Paitsi että tämä nimenomaisesti on koulun velvollisuus.

 

Opetushallituksen ohjeen mukaan koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia. Kun kevätkirkko on järjestetty siten, kuin Hyrsky kirjoituksessaan kuvaa, järjestäjänä on koulu – ei kirkko. Ja kun järjestäjänä on koulu, niin koulun on oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi tarjottava tilaisuuteen sisältö ja toimittajat toisin kuin Hyrsky väittää. Opetushallitusta lainaten:  ”Koulujen on [uskonnollisten] tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa. Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään.” Viranomaisen on noudatettava lakia.

 

Mikäli kevätkirkon järjestäjänä olisi kirkko ja tilaisuus kaikille aidosti vapaaehtoinen, ei koululla olisi velvoitetta järjestää mitään korvaavaa tilaisuutta. Kevätkirkko olisi kouluajan ulkopuolella ja siihen osallistumattomat oppilaat voisivat lähteä kotiin vaikkapa juhlistamaan vanhempiensa kanssa elämänkiertoa kuten Hyrsky vaatii. Mutta Hyrsky epäilee, että me emme näin halua tehdä. Ja arvaa väärin. Me vain emme sekoita tähän viranomaisia kirkon tapaan vaan juhlimme omissa yhteisöissämme esim. perheen kesken.

 

Hyrsky myös vaatii, että me uskonnottomat käyttäisimme ”kirkollisveroissa säästämämme” rahat näiden juhlahetkien järjestämiseen. Tuo ajatus sisältää aimo annoksen luterilaista kaksinaismoralismia. Meitä haukutaan siitä, ettemme tue rahallisesti kirkon hyväntekeväisyyttä ja nyt sama raha pitäisikin käyttää koulussa järjestettäviin lasten juhlahetkiin.

 

Osa meistä uskonnottomista käyttää kirkollisverossa ”säästämäänsä” rahaa hyväntekeväisyyteen. Epäilen kuitenkin, että suurimmalla osalla tämä raha menee elämiseen, missä tapauksessa maksamme valtiolle välillisiä veroja (mm. ALV) suhteessa enemmän kuin kirkkoon kuuluvat. Siis kustannamme mm. koulutuksen rahoitusta suhteessa enemmän kuin kirkon jäsenet, joten nähdäkseni meillä on täysi oikeus vaatia, että verovaroin rahoitettu koulu järjestää vaihtoehtoiset tilaisuudet kuten asiaan kuuluu.

 

Mitä tulee tuohon alussa mainittuun kevätkirkon vaarallisuuden spekulointiin, niin totean seuraavaa. Vaikka en ole sitä mieltä, että kevätkirkkoon osallistuminen olisi jotenkin vaarallista, katson kuitenkin, että on yksin minun ja lasteni asia, mitä me haluamme vakaumuksemme mukaan tehdä ja mitä emme. Missään tapauksessa se ei kuulu esim. Juha Hyrskylle. Ja lainsäätäjä on muuten tästä kanssani samaa mieltä. Katsokaa vaikka: Suomen perustuslaki 11 pykälä, toinen momentti.

 

Toivottavasti Hyrsky on sanojensa mittainen mies ja on valmis painostamaan myös pikkuiset lestadiolaiset oppilaansa katsomaan opetusvideoita televisiosta sekä tanssahtelemaan ja pakottamaan muslimit syömään sianlihaa. Näistä toimista kun ei todistetusti ole aiheutunut kenellekään mitään vaaraa.

 

Kirjoituksensa lopuksi Hyrsky kysyy, onko uskonnottomien aktiivien rooli vain repiä rikki, kieltää, rajoittaa, köyhdyttää ja latistaa. Mitäs jos lähdettäisiin nyt liikkeelle siitä, että viranomaisen (tässä siis koulun) on noudatettava lakia? Ja jos Juha hyvä näet yhdenkin uskonnottoman Turun kauniin tuomiokirkon ovella estämässä ihmisiä menemästä sisään jumalanpalvelukseen tai kevätkirkkoon tai mitä teillä nyt näitä on, niin ilmoita allekirjoittaneelle. Tulen hakemaan hänet sieltä pois.

 

Tämän kirjoituksen aihe ei muuten ollut suvivirsi.

 

Karppa

Kesä tuli, kuten sillä tapana on näihin aikoihin vuodesta.

Tampereella kesätoiminta on joteensakin nollassa, vain hallitus kokoustaa kerran katsoakseen rutiiniasiat ja paistaakseen ehkä muutaman makkarapaketin.

Tuskin nyt jaksaisikaan isompaa seminaaria tai muuta sellaista järjestää. Mutta ehkä olisi jotain kannattanut sopia. Vapaa-ajattelijat ovat kuitenkin yleisesti ottaen mukavia ihmisiä, ja mukavien ihmisten seurassa on mukavaa. Osa on tietysti aina ulkomaanlomalla, mökillä, sukuloimassa jne, mutta tuskin sentään kaikki aktiivit kerralla.

Uimarantapäivä? Yhdessä terassille? Metsään? Vuosia sitten tapana oli myös joka kesä käydä Viikinsaaressa, eräässä paikallisessa suositussa kesäretkipaikassa.

Huomaan paljon pientä parannettavaa toiminnassamme. Ensi keväänä on suunniteltava jotain kesäksikin — jos ei kokeile, ei tiedä minkälainen tilaisuus vetäisi väkeä.

Koulun lukuvuoden vaihdos on paras ajankohta ilmoittaa, että oppilas siirtyy uskonnonopetuksesta elämänkatsomustietoon.

Peruskoulun elämänkatsomustieto (ET) on uskontokuntiin kuulumattomille ensisijainen katsomusaine. Oppilas sijoitetaan lain mukaan ET-ryhmään, mikäli vanhemmat eivät toisin ilmoita. Monin paikoin ET on silti koulun oppiaineena vajaakäytössä.

Käytännössä monet lapset aloittavat opintiensä ET:n sijaan uskonnonopetuksessa vastoin vanhempien vakaata toivetta. Jos eka luokalle tulon infossa on kerrottu, että ET-opetusryhmää ei ole, vanhemmat ovat vetäneet ruksin uskonnon kohdalle, eikä ryhmää ole taaskaan ”nollakouluun” syntynyt.

Jo ennen koulun alkua syntyneen katsomusaineen valinnan ei tarvitse olla pysyvä. ET-opetukseen oikeutettu oppilas voi siirtyä alaluokilla aloitetusta uskonnosta ET-ryhmään. Vaihtoilmoitusten myötä voi kouluissa syntyä uusia ET-ryhmiä. Lukuvuoden vaihtuessa on paras ajankohta siirtoilmoitukseen. Siirtoilmoitus lähetetään koulun rehtorille (Wilma, kansia).

Kysymys on lapsen oikeudesta hänelle lain mukaan tarkoitettuun opetukseen. Kuntien, koulujen, rehtorien tulee tehdä kaikki voitavansa, jotta lapsen pääsy oikeuksiin toteutuu – nyt elokuussa 2016 voimaan tulevan uuden, entistäkin ehomman opetussuunnitelman mukaan. Kohtuulliset tukitoimet edistävät yhdenvertaisuuden tosiasiallista toteutumista. Rehtori esimerkiksi voi ilmoittaa tilanteen kehityksestä muiden ET:oon oikeutettujen oppilaiden huoltajille.

Uskontokuntiin kuulumattomien oppilaiden määrä kasvaa vuosi vuodelta, koska aiempaa harvemmat lapset kastetaan. Vanhempien erotessa kirkosta myös lapsi saatetaan erottaa. ET:ssa on yli 30 000 oppilasta, Helsingissä lähes 20 prosenttia oppilaista. Nyt on elämänkatsomustiedon vahvistamisen ja oppilasmäärän lisäämisen aika.

Ja nyt on myös aika toimia ET:n avaamisen puolesta:

Lain mukaan ev.lut. kirkon jäseninä olevat peruskoulun oppilaat ja lukiolaiset eivät voipäästä ET-opetukseen, vaan ev.lut. uskonnonopetus on heille pakollista. Lapsiasiavaltuutetun toimiston lausunnon mukaan tämä tilanne ei vastaa yhdenvertaisuudelle asetettavia vaatimuksia. Lukiolaisten ET-kielto on ristiriidassa myös Lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa; katsotaanhan opiskelijan olevan kypsä kaikkiin muihinkin opiskeluaan koskeviin valintoihin. Nyt vain 18 vuotta täyttäneet saavat valita katsomusaineensa ET:n ja uskonnon väliltä.

ET:n avaamista kaikille mahdolliseksi valittavaksi katsomusaineeksi onkin esitetty eduskunnalle. Tämä muutos lisäisi aineen oppilasmäärää ja vahvistaisi ET:n asemaa kouluissa. Tämä kehitys on tarpeellista myös katsomusopetuksen muun kehittämistyön näkökulmasta. ET:ssä kehitetyt sisällöt ja niiden opetus tulee turvata opetuksen osittaisen yhdistämisen kokeiluissa.

Elämänkatsomustiedosta saa netistä kattavan tietopaketin ja uudistetut esitteet osoitteesta http://et-opetus.fi/et/esittelymateriaalit

 

Koulupäivään liitetty jumalanpalvelus kirkossa, päiväkodin pikkukirkko tai aamuhartaus ovat eri asioita kuin suvivirsi perinteisessä kevätjuhlassa. Ne ovat Opetushallituksen mukaan uskonnonharjoitusta, ja koko tilaisuuden luonne on uskonnollinen, toisin kuin kevätjuhlassa.

Suomalaiseen tapakulttuuriin eivät kuulu työnantajan järjestämät jumalanpalvelukset työajalla. Ei niitä enää tarvita kouluihinkaan. Ev.lut. kirkon toimintatilastojen mukaan perheiden enemmistö ei käy jumalanpalveluksissa edes kerran vuodessa. Koulun ei pidä olla uskonnollisempi kuin suomalainen yhteiskunta. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus jumalanpalveluksiin vapaa-ajallaan.

Jumalanpalvelusten ja hartauksien liittäminen koulun ja päiväkodin päiväohjelmaan rikkoo lasten yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se asettaa toisuskoiset, uskonnottomat, ei-uskonnolliset ja uskontojen suhteen välinpitämättömät perheet eri asemaan ja rikkoo julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella.

Jumalanpalvelusten organisointi ja markkinointi eivät kuulu kouluviranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä kuin kahden rinnakkaisen ohjelman järjestäminen. Niukoilla resursseilla monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tulee keskittyä koulun yhteisen toiminnan kehittämiseen katsomusten kirjo huomioon ottaen.

Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Uskonnonvapauteen liittyy yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa joutuu vasten tahtoaan julkiseen valintaan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.

Jos jumalanpalveluksia on koulujen vuosiohjelmassa, monille vanhemmille on kiusallista valita, osallistuuko heidän lapsensa jumalanpalvelukseen vai jääkö pois. Monet kokevat, että rehtori tuputtaa jumalanpalveluksiin osallistumista, vaihtoehtoisesta ohjelmasta ei tiedoteta eikä siihen ole panostettu. Tilanteen painostavuus koskee niin ei-uskonnollisia kuin toisuskoisia, niin kantasuomalaisia kuin uussuomalaisia perheitä.

Vaikka hyvä ja hyvin tiedotettu vaihtoehtoinen ohjelma on parempi kuin huono ohjelma, josta ei kerrota, paras ja kestävä ratkaisu nyky-Suomessa on, että koulut keskittyvät rajallisilla resursseilla kaikille yhteiseen toimintaan.

Perusopetuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa todetaan näin: ”Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.” Mitäpä jos rehtorit ja opettajakunta suunnittelevat koulun ensi lukuvuoden toiminnan tältä pohjalta?

Esa Ylikoski
FM, pääsihteeri
Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Tampereella hallitus kokoontuu neljän viikon välein. Aikaväli on meille sopiva, kerran kuussa kannattaa katsoa tilien saldot, käydä läpi tulleet jäsenhakemukset ja niin edelleen.

Kokoukset ovat melko lyhyitä, ellei satu erityisempää pohdintaa vaativia asioita. Olen ottanut tavaksi käydä läpi kunkin kokouksen virallisen osuuden jälkeen jonkin kohdan toiminnasta.

Yhden ”erityisaiheena” oli vuosikokouskutsujen postitus ja toisen jälkeen siivottiin toimisto. Kerran käytiin läpi taloutta ja kerran pohdittiin www-sivustoja. Viimeksi vuorossa olivat sosiaaliset jäsentapahtumat, kuten baari-illat ja makkaranpaistoretket.

Tapa tuntuu toimivalta, ja suosittelen sitä ainakin muille isommille yhdistyksille.

Yhdistystoimintaan kuuluvat myös ne kokoukset, joissa myönnetään tili- ja vastuuvapaus. Se on periaatteellisesti merkittävä asia: on tilaisuus, jossa jäsenet voivat tutkia tilejä ja tentata edellisen vuoden hallitusta.

Käytännössä kiinnostus on laimeaa. Melkein mistä tahansa asiasta pidettävä palaveri kerää enemmän ihmisiä. Ja hyvä niin: parempi monen miettiä kirkon erottamista valtiosta ja harvan sisäistä hallintoa kuin päinvastoin.

Mutta kun kokous joka tapauksessa on, pitäisikö sitä hyödyntää? Tähän voi vastata kahdella täysin eri tavalla. Ensiksi voi todeta, että koko juttu on aika turha. Tulkoon ketä tulee, jäseniä houkutellaan mieluummin pohtimaan oikeaa asiaa joskus toiste. Tai toisaalta voi yhdistää kokoukseen jotain muuta – talkoot, tai jonkin aiheen pohdinnan.

Minä en tiedä kumpaa kannattaa yrittää. Kokemuksia muista yhdistyksistä saa kertoa.

Vapaa-ajattelijat on tavoitteellinen yhteiskunnallinen ja aatteellinen toimija. Emme siis ole harrastusryhmä, jonka tavoitteena on viihtyä keskenään.

Silti tavoitteetkin etenevät paremmin, kun niitä pohditaan välillä myös muualla kuin toimistolla. Eikä viihtymistä suinkaan ole kielletty. Meillä on hyvä porukka, miksi emme siis tekisi muutakin kuin kokoustaisimme.

Tampereella parhaiten väkeä viime aikoina ovat keränneet baari-illat. Varataan jonkin ravintolan kabinetti ja ilmoitetaan jäsenille ajankohta — vaivaa ei ole käytännössä lainkaan, eikä yhdistyksen rahaakaan kulu. Kokoontumisissa on ollut 10-20 henkilöä paikalla.

Toinen helppo järjestettävä on yksinkertaisesti kävelyretki. Sovitaan mistä lähdetään ja kierretään jokin lenkki. Tampereella hyviä maastoja ovat Kaupin metsä ja Pyynikinharju. Metsä ei ole Suomessa niukka luonnonvara, joten tämä onnistuu kaikilla yhdistyksillä.

Muutakin on toki tehty. Aikanaan oli tapana käydä kesäisin Viikinsaaressa. Makkaraakin on tullut paistettua muutama kerta, eräällä saunalla ollaan istuttu. Rasia tulitikkuja ja muutama makkarapaketti ei paljon maksa, mutta järjestelyä nämä vähän vaativat.

Seuraavana meillä on vuorossa teatteri-ilta jäsenille. Suunnittelen myös lautapeli-iltaa toimistolle, olettaen että muutama muukin kiinnostuu.

Tampereella vuoden 2016 hallitus järjestäytyi joulukuussa 2015.

Todettakoon ensiksi, että tämä on laillista. Hallitus saa järjestää omat sisäiset asiansa — esimerkiksi valita varapuheenjohtajan yms. — jo ennen toimikautensa alkua. Tämä on yhdistyslain vakiintunut tulkinta.

Meillä muut toimihenkilöt kuin puheenjohtaja eivät muuttuneet. Myöskään sisäistä talousohjesääntöä ei muutettu. Kokous kestikin kokonaista kolme minuuttia.

Näen byrokratian asiana, joka kannattaa mieluiten hoitaa heti. On parempi keskittyä oikeaan toimintaan, kun muotoseikat on käsitelty.

Toisaalta muotoseikat luovat turvallista selkänojaa. Kokous kesti kolme minuuttia, mutta se on pidetty. On virallinen pöytäkirja, eikä mikään viranomainen tai muu toimija pääse valittamaan.

Tulin valituksi Tampereen vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajaksi. Vaikka monenlaista vapaa-ajattelijoissa on tullut tehtyä, tämä pj-virka on minulle ensimmäinen. Tarkoitukseni on blogata tästä näkökulmasta: enemmän aktiivijäsenille suunnattua virallis-juridistakin juttua ja sisäistä toimintaa, ei niinkään asiaa varsinaisista tavoitteistamme.

Aivan ensimmäinen asia on puheenjohtajan vaihdos, joka on ehdottomasti paikallisen lehdistötiedotteen paikka. Meillä tiedotteen pohjalta uutisoi mm. Aamulehti; tässä kuitenkin malliksi Tamperelaisen juttu: http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/344336-vapaa-ajattelijoiden-pitkaaikainen-puheenjohtaja-jattaa-nuijan.

Tiedote on helppo laatia. Kerrotaan kuka valittiin puheenjohtajaksi ja kuka tehtävästä luopui. Hieman uuden pj:n taustaa, pari lausetta siitä mihin suuntaan yhdistystä aiotaan viedä.

Kaikki tärkeät yhdistykset kertovat johtajavaihdoksista. Ja jos emme edes itse pidä itseämme tärkeinä, eivät varmasti pidä muutkaan. Siispä tiedottamaan!