Viime päivinä on puhuttanut alkanut oikeudenkäynti, jossa Päivi Räsästä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan homoseksuaalisuutta koskevien kannanottojen takia. Yhtenä osana syytöksissä on Räsäsen vuonna 2003 kirjoittama “Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -pamfletti. Se on Luther–säätiön julkaisemana luettavissa internetissä.
Pidän aika ylimitoitettuna sitä, että tuon pamfletin kirjoittamisesta pitäisi tuomita. Minusta yleensäkin lakia kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tulisi käyttää aika varovasti ja tuomita vain suoranainen kiihottaminen, ei mitä tahansa mielipiteenilmaisuja, joista ehkä voidaan johtaa ihmisryhmien eriarvoista kohtelua.
Pamfletin tarkasti luettuani en etsimälläkään löydä siitä kansanryhmää vastaan kiihottamista. Räsänen kyllä käyttää homoseksuaalisuudesta sellaisia ilmaisuja kuin kehityksen häiriö, poikkeavuus, rikkinäisyys ja haaste lasten kasvattamiseen ja kuvaa homoudesta heterouteen muuttumista eheytymiseksi. Pahamaineista sanaa “eheytymishoito” hän ei kylläkään käytä. Selväksi käy, että hän pitää heteroutta oikeana ja homoutta vääränä, mutta missä on kiihottaminen? Missään tapauksessa hän ei vaadi lynkkaamaan tai vainoamaan homoja tai viemään heiltä tavallisia ihmisoikeuksia.
Pamfletin ainoat kohdat, joissa teksti lähentelee kansanryhmää vastaan kiihottamista, ovat suoria Raamatun sitaatteja. Ne on kuitenkin kursivoidulla tekstillä selvästi merkattu sitaateiksi, joten jos niitten perusteella haetaan oikeudesta tuomioita, niin sitten pitäisi varmaankin tuomita kaikki, jotka vielä julkaisevat ja levittävät Raamattua.
Päivi Räsänen itse on kirjoittamastaan pamfletista siinä mielessä nyttemmin irtisanoutunut, että hän on todennut, että ei sitä nykyään oikeastaan kehtaisi mihinkään edes jakaa. Moni varmaankin haluaisi, että se poistettaisiin kokonaan internetistäkin, ja ehkä toivoo, että oikeuden tuomion voimalla sitä voitaisiin vaatiakin poistettavaksi. Voi olla, että Päivi Räsänen itsekin mieluimmin poistaisi sen, vaikka tuskin sentään oikeustuomion kautta.
Pidän kuitenkin hyvin arveluttavana sitä, että huonoiksi katsottuja kirjoituksia oikeuden päätösten voimalla määrätään poistettaviksi ja julkisuudelta piilotettaviksi. Sellaiset päätökset helposti kääntyvät itseään vastaan, sillä kielletyt kirjoitukset saavat ihmisten mielissä lisää kiinnostavuutta ja glooriaa juuri kieltämisestä. Niinhän ihmismieli aivan ymmärrettävästi toimii, että jos jokin kirjoitus kielletään, alkaa tuntua siltä, että jollain valtaapitävällä taholla on syytä pelätä sitä kirjoitusta, joten siihen sitten täytyy sisältyäkin jotain erityistä viisautta, jolloin sitä onkin syytä lukea ja levittää eteenpäin.
Hyvä esimerkki mainitunlaisesta on tuomio, jonka Jussi Halla-aho joskus vuosia sitten sai, ja jonka nojalla hänet velvoitettiin poistamaan blogitekstistään tiettyjä kohtia. Halla-ahohan älykkäänä ihmisenä piti oikeuden tuomiota suorastaan pilkkanaan ja muokkasi blogitekstinsä muotoon “tästä on oikeuden päätöksellä poistettu kohta, jossa …”, ja kirjoitti sitten siihen luettaviksi oleellisesti juuri ne asiat, jotka oikeus oli määrännyt poistettaviksi. Halla-aho ja hänen bloginsa tuosta jupakasta sai tietenkin vain lisää mainosta ja suosiota, ja itse tekstit ovat sellaisina siellä edelleen luettavissa.
Eräs kirja, jonka ehkä monet haluaisivat julistaa kokonaan kielletyksi, on Adolf Hitlerin Taisteluni, eli alkukielellä Mein Kampf, jolla nimellä se yleisesti tunnetaan ja jolla nimellä tässäkin jäljempänä viittaan siihen. Monet ehkä luulevat, että Mein Kampf on jo kielletty ja vuosikymmeniä ollut kielletty, mutta eihän se sitä ole, kyllä sitä on antikvariaateissa ja kirjastoissa ihan yleisesti saatavilla. Uusia painoksia siitä ei toisen maailmansodan jälkeen vuosikymmeniin otettu, koska se oli tekijänoikeuksien rajaamaa, eikä uusille painoksille natsiajalta jäljelle jääneitten kappaleitten lisäksi ehkä olisi ollut kysyntääkään, mutta 2010-luvulla, kun tekijänoikeudetkin raukesivat, uusia painoksia taas on tehty.
Mein Kampfin koko sisältö on toki myös internetissä kenen tahansa luettavissa. En tähän laita mitään suoraa linkkiä siihen enkä muutenkaan erityisemmin kehota ketään lukemaan sitä, mutta kiinnostunut kyllä varmasti löytää sen luettavakseen. Olen itse lukenut siitä joitakin osia niin alkukielellä kuin suomennoksenakin, en varmaankaan aio uhrata siihen aikaa niin paljoa, että lukisin koko 800-sivuisen tekstin läpi, mutta osankin lukeminen antaa kyllä asiasta kiinnostuneelle tiettyä aikalaisnäkökulman tuomaa valaistusta siihen, miksi Saksassa 1930-luvulla tapahtui se mitä tapahtui. En tässä rupea tarkemmin analysoimaan Mein Kampfin sisältöä, mutta mitään erityisen suurta viisautta siihen ei näytä sisältyvän, asioitten tarkastelua monelta eri kannalta kylläkin, tyyliltään vaikuttavaakin tekstiä, mutta toisaalta omituista sekoitusta Hitlerin oman elämän sattumuksista ja ongelmista ja koko maailman ja saksalaisen yhteiskunnan tilanteesta ja kohtalonkysymyksistä.
Mein Kampfilla on tietty kulttimaine natsisympatioita tuntevien keskuudessa. Mein Kampfin kieltäminen, tai yrityskin kieltää tai piilotella sitä, olisi omiaan vain kasvattamaan sen kulttimainetta. Harva sitä on lukenut, mutta ihan hyvä on, että se on kenen tahansa luettavissa, näin se voi kasvattaa tietynlaisen historiallisen kontekstin ymmärtämistä, ja toisaalta on hyvä voida tarvittaessa osoittaa kenelle tahansa, mitä Mein Kampfissa nimenomaan sanotaan ja mitä ei sanota.
Mutta onko jotain periaatteellista eroa sillä, että Mein Kampf on netissä luettavissa ja sillä, että Päivi Räsäsen Mieheksi ja naiseksi -pamfletti on netissä luettavissa? Mein Kampf on suurvallassa vallan ottaneen ideologian perusteos, jossa linjatut ajatukset ovat vaikuttaneet koko Euroopan ja jossain määrin koko maailman myöhempään muotoutumiseen, kun taas Räsänen on vain pienen maan pienpuolueen poliitikko ja tämä 20-sivuinen pamfletti rajautuu vain homoseksuaalisuuden kysymykseen ottamatta kantaa laajemmin merkityksellisiin poliittisiin linjauksiin. Räsäsen pamfletin poistamisella netistä tuskin olisi erityisempää merkitystä, en voi kuvitella, että se siitä muodostuisi minkään merkityksellisen lahkon kulttiteosta.
Kaikkiaan on minusta kuitenkin parempi, että Räsäsen pamfletti on netissä kuin että se määrättäisiin poistettavaksi. On sekin kuitenkin omanlaisensa aikalaiskuvaus niistä ajatuksista, joita Suomessa vuonna 2003 aika yleisesti oli. Samoja ajatuksia tietenkin on olemassa nykyäänkin, mutta vähenevässä määrin. Tuskinpa Räsänenkään omia ajatuksiaan on varsinaisesti mihinkään muuttanut, vaikka myöntää, että pamflettia sellaisenaan ei enää kehtaisi mihinkään jakaa.
Mikko Mäkitalo
30.1.2022