Uusimmassa Tiede-lehdessä väitetään kokonaisen artikkelin voimalla, että luterilaisuus on johtanut hyvinvointivaltioon. Väite perustuu lähinnä siihen, että luterilaisuus ja hyvinvointivaltio keskittyvät pitkälti samalle maantieteelliselle alueelle, Pohjois-Eurooppaan.
Perustelu on kovin heppoinen. Muutama Pohjois-Euroopan maa ei ensinnäkään ole kovin vahva tilastoaineisto siihen, että nämä kaksi asiaa edes mitenkään systemaattisesti sijoittuisivat samoihin paikkoihin. Toiseksi, mikä tärkeämpää, vaikka korrelaation voitaisiin osoittaa olevan olemassakin, siitä ei vielä voida pätevästi päätellä kausaalisuhdetta. Ei jäätelön syöminen aiheuta hukkumiskuolemia, eivätkä hukkumiskuolematkaan aiheuta jäätelönsyöntiä, vaikka nämä kaksi kuinka selvästi painottuisivat samoihin ajankohtiin.
En kovin helposti päättelisi, että luterilaisuuden ja hyvinvointivaltion välillä on mitään kausaalisuhdetta. Tässä tullaan tietenkin historian ja yhteiskuntatieteen periaatteelliseen ongelmaan: yhteiskunnilla ei voida tehdä toistokokeita, joilla seulottaisiin esiin objektiivinen totuus siitä, mikä tekijä aiheuttaa tietyn seurauksen.
Luonnontieteissä tehdään koejärjestelyjä, joita voidaan toistaa vaikka loputtomiin, ja siten saadaan selville mekanismeja, joilla tietystä lähtötekijästä systemaattisesti seuraa tietty vaikutus. Ihmisillekin voidaan yksilötasolla tehdä toistokokeita ja riittävän suuria ihmisryhmiä käsitteleviä kokeita, joista saadaan seulottua esiin varmuudella todistettuja systemaattisia vaikutuksia. Vaikkapa lääketieteellisiä kokeita, joissa yhdelle ihmisryhmälle annetaan yhtä ainetta, toiselle ryhmälle toista, ja vaikkapa vielä kolmas ryhmä pidetään ilman mitään ainetta. Tällä järjestelyllä saadaan kyllä aukottomasti selville kausaalinen suhde, jossa tietystä aineesta seuraa ihmisille tietynsuuntainen vaikutus.
Yhteiskuntien tasolla tämä ei kuitenkaan onnistu. Ei kai ole mahdollista ottaa joukkoa yhteiskuntia, joille annettaisiin luterilainen uskonto, ja verrokiksi vastaavassa lähtötilanteessa olevaa toista joukkoa yhteiskuntia, joille annettaisiin jokin toinen uskonto, ja sitten verrata näitten yhteiskuntajoukkojen kehitystä ja siitä päätellä, että juuri luterilaisen uskonnon saaneille yhteiskunnille tapahtui systemaattisesti yhtä ja toisille toista, jolloin tietty kehitys olisi väistämättä juuri luterilaisen uskonnon vaikutusta.
(Miksi edellä mainittu muuten ei ole mahdollista? Varmaankin lähinnä siksi, että kokonaiset yhteiskunnat eivät millään taivu sellaisen yhteisen tahdon alaisiksi, että yhteiskunta kokonaisuutena sitoutuisi juuri tiettyä koejärjestelyä varten tiettyyn uskontoon, tai mihinkään muuhunkaan sellaiseen tekijään, jonka seurannaisvaikutuksia haluttaisiin tutkia. Yksi ihminen voi sitoutua lääketieteelliseen kokeeseen, jossa tutkitaan juuri tietyn lääkeaineen vaikutusta yksilöön, tai vaikkapa käyttäytymistieteelliseen kokeeseen, jossa tutkitaan tietyn lähtötekijän vaikutusta yksilön käyttäytymiseen, mutta yhteiskunta rönsyilee kuitenkin eri suuntiin ja siihen kuuluvat ihmiset tekevät eri asioita ja ovat satunnaisesti vuorovaikutuksissa toistensa kanssa eikä siitä muodostu sellaista yhdenmukaista kokonaisuutta, josta voitaisiin eristää yksi tekijä ja sen seuraukset.)
Yhteiskuntatieteissä on ylipäätään kovin vähän mitään sellaista, mistä voitaisiin päätellä mitään varmoja kausaalisuhteita. Ei juuri minkään historian tapahtuman voida osoittaa olevan väistämätön seuraus jostain tietystä aiemmasta tapahtumasta. Korkeintaan voidaan päätellä, että jos tietynlainen historian käänne on eri aikoina ja eri yhteiskunnissa melko pian johtanut johonkin systemaattisesti samanlaiseen tulokseen, silloin olisi oletettavaa, että siinä on luultavasti olemassa jokin syyn ja seurauksen suhde.
Jos vaikkapa luterilaisuuden tulo jollekin alueelle olisi aina tai melkein aina johtanut jossain lyhyessä tai melko lyhyessä ajassa, viimeistään muutaman sukupolven kuluessa, hyvinvointiyhteiskunnan syntyyn, silloin voitaisiin ajatella, että jotain syyn ja seurauksen tapaista näitten kahden asian välillä olisi.
Mutta kun tämäkään ei oikein saa vahvistusta historian aikaskaaloista. Luterilaisuus valtasi Pohjois-Euroopan 1500-luvulla, hyvinvointiyhteiskunta on kuitenkin vasta 1900-luvun keksintö. Vaikea tuossa nähdä erityistä yhteyttä.
Tuo neljänsadan vuoden aikaväli tulee mainitussa Tiede-lehden artikkelissa mainituksi vain kovin ohimennen. Kaikkiaan artikkeli tuntuu kovin huonosti perustellulta tieteen valepukuun puetulta luterilaisuuden ylistämiseltä.
Ennemmin ajattelisin, että hyvinvointiyhteiskunta on vain sattumalta syntynyt juuri täällä, missä aiempien sattumien takia vallitsevana uskontona on luterilaisuus. Hyvinvointivaltion leviäminen on sitten sen jälkeen ehkä rajautunut suunnilleen samalle alueelle kuin missä uskontona on luterilaisuus, mutta siinäkään ei välttämättä luterilaisuus ole mikään syy, vaan ajattelisin, että taustalla on muita syitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että ensin luterilaisuus on päässyt leviämään tietylle alueelle ja sitten hyvinvointivaltion idea on päässyt leviämään suunnilleen samalle alueelle. Syyt ovat ehkä lähinnä kielistä johtuvia: skandinaavisten maitten on helppoa omaksua ideoita toisiltaan, koska kielet ovat riittävän samanlaisia keskinäiseen ymmärtämiseen, ja meillä suomalaisillakin on aktiivinen yhteys ruotsin kieleen ja siksi helppoa omaksua ideoita ruotsalaisilta.
Näin tullaan siihen, että luterilaisuuden ja hyvinvointivaltion suhde muistuttaa juuri jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien suhdetta: kumpikaan ei ole toisen syy tai seuraus, vaan taustalla on muu syy, joka erikseen johtaa yhteen asiaan ja toiseen asiaan.
Mikko Mäkitalo
31.12.2021