Tulipa tuossa äskettäin radiossa ohjelma, jossa soitettiin Tuomari Nurmion 70-luvulla levyttämä kappale Kurja matkamies maan. Mainittiin, että kun se silloin 70-luvulla ensimmäisen kerran soitettiin radiossa, niin radion puhelinlinjat tukkeutuivat vihaisista soittajista, jotka paheksuivat virrestä tehtyä halventavaa versiota. Kappalehan on tosiaan selvä mukaelma virrestä, sanoituksen säkeistöistä kaksi on suoraan samoja kuin virressä ja loputkin siitä muunneltua, ja melodiakin on jonkinlainen saman virren melodian mukaelma. Eipä tuo sanoitus mitään suurta sanataituruutta edusta, lähinnä siinä on virren sanoituksessa mainittu herra vaihdettu rouvaksi ja joitakin muita pikku muutoksia, jolloin uskonnollisen jumalakäsitteen ylistys on saatu käännettyä yksinäisen miehen kumppaninkaipuun ilmentymäksi.
Omassa elämässäni tuo 70-luvun loppu menee vielä sen verran varhaiseen viattoman lapsuuden vaiheeseen, että jos olisin kappaleen Kurja matkamies maan silloin kuullutkin, tuskin olisin säettäkään sen sanoituksesta ymmärtänyt enempää kumppaninkaipuun kuin uskontoviittauksen puolestakaan, mutta tunnistan kyllä sitten muutamaa vuotta myöhemmältä ajalta, 80-luvun puolelta, ilmapiirin, jossa uskontoa edelleen pidettiin sen verran pyhänä asiana, että sitä ei aivan miten vain lähdetty parodioimaan. Tietenkin jotkut ovat sitä aina tehneet, aina on ollut vapaa-ajattelijoita ja muita radikaaleja, jotka ovat antaneet uskonnollisille käsityksille rankkaakin palautetta, mutta valtamedia on aina pitänyt varovaista linjaa. 80-luvun rock-musiikissa kyllä pulpahteli monenlaista uskonnollisia käsitteitä sivuavaa sanoitusta, mutta sen verran ohimenevinä viittauksina, että niitä yleensä ei voi pitää kannanottoina. Yksi selvimmin maailmankuvallista kannanottoa lähenevä lausahdus 80-luvun suomalaisissa rock-sanoituksissa on Yön Joutsenlaulun “Nuo hetket syntymästä kuolemaan, kun silmäluomiin heijastuu, saa toiset uskomaan kai jumalaan, toiset saatanaan, tai mihin vaan, muttei kuitenkaan tähän maailmaan”.
Vähitellen ajat muuttuvat. 90-luvulta jäi mieleeni maailmankuvallisten pohdintojen tuominen populaarimusiikin valtavirtaankin. Hector jossain vaiheessa puki ajatuksensa muotoon “Kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan, on nukahtanut jumala, tai jatkaa luomistaan”, Apulannan monessakin laulussa taas ilmaistaan aika selvääkin agnostismia, kuten eräässäkin kysellään “Missä taivas on, missä jumala, kun laumat polkee paikallaan, missä kuningas, joka meidät vapauttaa?”
Selkeää ateismia en muista oikein missään puetun laulun sanoiksi, olisi ehkä vähän vaikeaa saada laulun sanojen muodossa kiinni siitä ajatuksesta, että tiettyä asiaa vain ei ole. Näkisinkin, että tietynlaiseen päätepisteeseen uskonnollisen ajattelun käsittely rock-lyriikassa tuli Lordin laulaessa Hard Rock Halleluja. Sen sanoitus on täynnä viittauksia uskonnollisiin käsitteisiin, mutta niitten käyttäminen täysin teatraalisessa muodossa, olematta kuitenkaan suoranaisesti mitään parodiaakaan, ei jätä enää oikein mitään, mihin siitä etenisi. Lordin jälkeen kaikki uskonnollisten elementtien käyttäminen musiikin show-elementtinä tuntuu laimealta ja Lordiin aluksi kohdistetun paheksunnan jälkeen kaikki uskonnon karnevalisoinnin paheksuminen tuntuu laimealta.
Lordi on jatkanut musiikin tekemistä omalle linjalleen uskollisena, ja Mr. Lordin hahmon takana vähitellen koko Suomen kansan sympatiat puolelleen saanut Tomi Putaansuu ei tietääkseni ole uskontoon mitään julkista kantaa ilmaissut. Sanoitusten sisältö on hänelle puhtaasti showta ja viihdettä, ei sen kummempaa. Rock-lyriikasta uskonnollisten kysymysten käsittely on ainakin minun mielikuvani mukaan jäänyt vähitellen sivuun. Esille ovat enemmän tulleet sanoittajien oman elämän konkreettiset kysymykset, joskin ehkä myös ekologisten kriisien ja muuten epävakaalta tuntuvan maailman kohtalonkysymykset.
Asia erikseen on sitten erityinen kristillisen rock-musiikin genre, joka voi olla kasvussakin. Se on minulle jäänyt ymmärrettävästi vieraaksi. Mikä sitten on tulevaisuus, yleistyykö kristillinen rock ja lähestyykö se valtavirtaa, sitä en pysty sanomaan. Arvaillaan vain tulevaisuutta, se vaikkei vastaakaan.
Mikko Mäkitalo
31.8.2026