Tuli tuossa äskettäin vastaan uutisointia, että Ruotsista palautetaan Suomeen 1800-luvulla maasta kaivettuja, rotuopillisiin mittauksiin vietyjä pääkalloja. Ne on tarkoitus haudata juhlallisin menoin Pälkäneen kirkkomaahan. Siunatakin oikein.
Varmaankin on ihan mukavaa, että Suomesta viedyt pääkallot palautetaan Suomeen, mutta en oikein tiedä, mihin tässä tarvitaan juhlallisuutta ja siunaamista. Pääkalloista ei varmuudella tiedetä edes, miltä vuosisadalta ne ovat peräisin. Vanhimpien osalta on puhuttu 1500-luvusta.
Jos henkilö on eläessään ollut kristitty, niin hänen ruumiinsa on varmaankin jo silloin alkuperäisen hautaamisen yhteydessä siunattu, joten on vaikeaa nähdä haudasta kaivetun ja palautettavan pääkallon uudelleen siunaamisella mitään erityistä arvoa, silläkään oletuksella, että millään siunaamisella nyt ylipäätään olisi mitään arvoa. Vainaja nyt mitä todennäköisimmin ei siunaamista enää itse tiedosta millään tavalla, omaisille sillä voi olla jokin merkitys, mutta vuosisatojen takaisella vainajalla ei ole sellaisiakaan. Ei näistä puheena olevista vainajista tiedetä, eikä käsittääkseni voida saada selvillekään, ketä he olivat ja keitä olisivat heidän mahdollisesti nykyään elossa olevat sukulaisensa.
Kirkolle on tietenkin mukavaa profiilin nostoa päästä paistattelemaan sellaisessa julkisuudessa, että vuosisatoja vanhat pääkallot palautetaan kirkon maihin, kirkon vetämillä seremonioilla. Sitähän emme tiedä, olivatko nämä vainajat elinaikanaan kristinuskon vakaumuksellisia kannattajia, olisivatko he olleet hyvilläänkään, jos olisivat itse tulleet jollain tavalla tietoisiksi päätymisestään kirkollisen siunaamisen kohteiksi. Vai olivatko he mahdollisesti kristinuskon opillisia vastustajia, suorastaan vapaa-ajattelijoita. Hehän ovat voineet elää yhteiskunnassa ja yhteisössä, jossa kristinusko ei vielä edes ole ollut itsestäänselvä suomalaisten vallitseva uskonto, sillä tuolla 1500-luvulla Suomessa oli laajasti voimissaan vielä suomalainen muinaisuskonto, ns. pakanauskonto. Sitä vastaanhan eräs tunnettu Mikael Agricola juuri 1500-luvulla kampanjoi ja usutti kristillisiä pappeja saarnaamaan suomalaisten vielä laajasti palvomia pakanallisia jumalolentoja vastaan.
Kirkko kyllä tykkää kovasti ylläpitää sellaista mielikuvaa, että se jollain tavalla pitää huolta vainajista jonkinlaiseen ikuisuuteen asti. Todellisuus vain on, että eivät haudat kirkonkaan hautausmailla ole ikuisia. Joitakin merkkihenkilöitten hautoja ylläpidetään historiallisina muistomerkkeinä, mutta ei tavallisen tallaajan hauta ole hänen ikioma hautansa ikuisesti, vaan hautakivi poistetaan yleensä 50 vuoden kuluttua ja hautapaikka vapautuu sen jälkeen uudelleen käytettäväksi.
Mikko Mäkitalo, 31.8.2024