RISTO K. JÄRVINEN
Mitä kuuluu?
Ateismi ei auta meikäyrittäjää: stand up -koomikkoa ja K-kauppiasta. Olen alkanut rukoilla, että menestyisin. No, en ole. Ihan hyvää kuuluu. Perhearkea. Ruuhkavuosia eletään kolmen kouluikäisen lapsen kanssa. Sain muuten juuri kuulla, että jos vanhemmat kuuluvat kirkkoon, sä et voi laittaa lapsiasi elämänkatsomustiedon tunneille. Onpa typerää! ET:ssä lapset oppisivat huomattavasti enemmän erilaisista uskonnoista ja ylipäätään elämästä, kun taas uskonnonopetus perustuu hyvin kapeaan näkemykseen. Meidän lapset ovat ET:ssä.
Pakenit Suomeen Iranin Teheranista 1991. Kerro tuosta ajasta.
Vanhempani laskivat mut kaislakorissa Niiliin ja päädyin lipumaan vesiä pitkin, kunnes saavuin Suomeen, jossa eräs Jorma nosti mut turvaan. Isä ja äiti toivoivat, että musta tulee viikinki, mutta musta tulikin vantaalainen koti-isä.
Oikeasti tulin perheeni mukana turvapaikanhakijana Suomeen 10-vuotiaana. Iranin ja Irakin välinen sota oli päättynyt kolme vuotta sitten ja elämä Iranissa oli haastavaa. Lähdimme pakoon raakaa taloustilannetta ja parantaaksemme mahdollisuuksiamme selviytyä yhteiskunnassa. Uskonnolla ei ollut juurikaan tekemistä pakenemisemme kanssa. Sillä ei ollut silloin niin iso rooli Iranissa kuin nykyään. Isäni uskoi määrättyjä asioita islamissa, mutta ei ole uskovainen enää. Äitini on aina ollut ateisti tai agnostikko. Äitini on myös hardcore-feministi, jollaisia ei siihenkään aikaan katsottu Iranissa hyvällä.
Minkälainen oli kulttuurishokki, kun saavuitte luterilaiseen Suomeen?
Suurin osa tukiverkostostamme muodostui kirkkoon aktiivisesti kuuluvista, uskovista ihmisistä. He auttoivat meitä vapaaehtoisesti ja vastikkeettomasti, ilman käännyttämistä. Tämä kirkkoyhteys selvisi mulle vasta myöhemmin.
Miksi stand up -komiikka?
Näin stand upia alumnitilaisuudessa Aalto-yliopistossa, jossa opiskelin kauppatieteiden maisteriksi. Ajattelin, että pystyisin parempaan.
Olet tehnyt komiikkaa myös uskonnoista. Mikä niissä naurattaa?
En ole koskaan tehnyt komiikkaa uskonnoista. Olen toki tehnyt vitsejä ennakkoluuloista, jotka usein liittyvät uskontoihin. 2000-luvun taitteessa, jolloin aloittelin komiikkaa, islam ja terrorismi olivat käytännössä synonyymejä. En tiedä uskonnoista juuri mitään. En ole lukenut Raamattua enkä Koraania. Ainoa asia, mitä voin kertoa uskonnoista on se, miten uskovaiset ihmiset ehkä käyttäytyvät, miten he käyttävät valtaansa. Komiikan tekeminen uskonnoista on absurdi idea – enhän myöskään lue Peter Pania ja ala tekemään juttuja, joissa kapteeni Koukun nimissä aion vapauttaa Palestiinan.
Saako Jumalaa pilkata?
Totta kai saa. Saat pilkata, ketä haluat. Se kuuluu sananvapauteen.
Pelottaako koskaan? Salman Rushdietakin puukotettiin yli 30 vuotta Saatanalliset säkeet-kirjan takia langetetun fatwan jälkeen.
Ei oikeastaan. Sitä paitsi kuinka moni on lukenut sen kirjan? Ei siinä ole kyse islamista tai islamin pilkkaamisesta. Ei siinä ole kyse Jumalasta. Siinä on kyse siitä, miten yksittäinen ihminen halusi käyttää valtaansa. Ajatollah Khomeini haki globaalia tunnustusta sille, että on muslimien pomo. Tällaista vastakkainasettelua luomalla voidaan päätyä pisteeseen, jossa joku suuttuu silmittömästi. En tiedä, onko jossain tyyppi, joka voisi suuttua minulle tällä tavalla. En ole saanut uhkauksia uskovaisilta, joka johtuu varmaankin siitä, että en ole tehnyt mitään sellaista, mistä sellaisia voisi saada. Muilta olen kyllä uhkauksia saanut.
Löydätkö ateisteista vitsailun aiheita?
En. Miten ateisteja voisi pilkata? ”Hah hah. Te ette usko satuihin!” Ateisteilla ei ole sellaista valtaa, mistä saisi tehtyä huumoria. Olisi hauskaa, jos voisi olla niin, että joku ateisti käyttäisi valtaansa vedoten ateistikoomikko Ricky Gervaisiin. ”Vapautan Israelin Gervaisin nimeen!”
Olet esiintynyt myös kirkossa. Olisiko mahdollista esiintyä moskeijassa?
Tietysti. Miksi joku luulee, että moskeijassa nauraminen olisi kiellettyä? Jos esiintyisin moskeijassa, ei olisi mitään haastetta sanoa siellä, että onpa islamissa hassuja asioita. Tai sanoa samaa kristityistä kirkossa. Se, miten seurakunnan voisi saada nauramaan, olisi löytää jokin asia, joka yhdistää esiintyjää ja kuulijoita ja myös hämmentää heitä itseään.
Mikä uskonnoissa vihastuttaa eniten?
Ihmiset. He ovat ymmärtäneet uskonnon ihan väärin. He ovat pilanneet uskonnon. Jenkkikoomikko Eddie Griffin on todennut: ”Kristityt sanovat, että Jeesus on sanansaattaja. Muslimit sanovat, että se on Muhammed. Minä sanon, ettei minua kiinnostaa paskaakaan, kuka sanansaattaja on. Ymmärsittekö viestin? Heillä on sama kirottu viesti: Tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.”
Mitä hyvää uskonnoissa on?
Ne ovat tuoneet paljonkin hyvää. Esimerkiksi sen, että meillä on jokin syy elää moraalisesti oikein.
Meidän vapaa-ajattelijoiden mielestä moraali on inhimillistä alkuperää ja kehittynyt uskonnoista riippumatta.
En usko, että meillä olisi moraalia ilman varhaisia uskontoja. Uskonnot ovat olleet sääntöjä, jotka olemme keksineet. Päälle on laitettu pelko siitä, että jos et tee maan päällä asioita oikein, joudut helvettiin. Nykyään tämä on korvattu sillä, että pistämme ihmisiä vankilaan. Olen kyllä valmis kuuntelemaan, jos joku osaa vakuuttavasti kertoa, miten moraali olisi kehittynyt evoluutiossa ilman jumalia.
Voiko stand up -komiikalla parantaa maailmaa?
Ei. Maailmassa on ollut sikahyviä koomikoita. George Garlin ratkoi kaikki ongelmat. Richard Pryor puhui kaikista ongelmista. Heillä oli huomattavasti suurempi vaikutus sukupolveensa kuin meillä on. Voimme toki saada ihmisen hetkeksi pysähtymään, mutta komiikan tehtävä ei ole muuttaa maailmaa vaan saada ihmiset nauramaan. Se on koomikon ja yhteiskunnallisen vaikuttajan ero. Mahatma Gandhi muutti maailmaa, koska hänen juttunsa eivät päättyneet alapäävitsehin. Jos maailma olisi täydellinen paikka, ei komiikalle olisi käyttöä. Jos kaikki olisivat yhdenvertaisia, mistä aiheista voisi enää tehdä stand upia?
Uskotko jumalaan?
En. Uskon siihen, että maailma ja tämä elämä on vain yksi iso sattuma. Me elämme hetken, menemme eteenpäin ja kaikki mitä meille tapahtuu, on sitä samaa sattumaa. Joku päivä me poistutaan täältä – ja se on siinä. Kuolemanpelko saa meidät uskomaan jumalaan. Sen sijasta, että lietsomme kuolemanpelkoa, meidän pitäisi saada ihmiset elämäniloisiksi.
Sekö on koomikon tehtävä?
Ei. Elämänilo ei tule siitä, että ihminen nauraa. Nauru ei ole sidoksissa iloon. Nauru on vain hetkellinen tunnepurkaus, joka johtuu siitä, että jotakin yllättävää tapahtui. Ilo on kyky selviytyä vaikeammistakin tilanteista niin, että suru ei ota valtaa. Moni koomikko, minä mukaan lukien, ei pysty ymmärtämään sitä, että todellisuudessa meillä ei ole minkäänlaista roolia ihmisten ilossa. Mitä nopeammin sen ymmärrämme, sitä nopeammin meidän on helpompi olla hauskoja. Elämäniloa ei voi opettaa ihmiselle, hänen pitää oppia se itse.
Ali Jahangirin kiertue Mustavalkoista käynnistyy syksyllä. Stand up -soolon punaisena lankana on tämä aika, jossa kaikilla on jyrkät mielipiteet ja harmaan sävyt ovat yhteiskunnallisesta keskustelusta hävinneet.
