RISTO K. JÄRVINEN
Paljon puhuttu nuorten miesten kasvava uskonnollisuus, mitä mieltä?
On ihan totta, että tämä ilmiö on näkynyt tilastoissa jonkin aikaa, mutta oleellisempaa on kysymys, kestääkö se ja mitä se tarkoittaa. Ilmiön selitykset alkavat mennä epäilyttäviksi. Jossain mainittiin sen johtuvan siitä, että nuoret ottavat mallia musliminuorilta – että nykyään on ok uskoa. Tämä on täyttä spekulaatiota, se ei pohjaudu mihinkään. Tällaisia heittoja ei pidä esittää ikään kuin tutkimustuloksina.
Ilmiö on kuitenkin totta, eikä johdu esimerkiksi kysymystenasettelusta?
Ilmiön vahvuus riippuu siitä, mitä dataa katsotaan. Ilmiö on kyllä näkyvissä myös edustavissa otoksissa, joissa esitetään peruskysymyksiä uskovaksi identifioitumisesta, uskontokuntiin kuulumisesta ja uskonnon harjoittamisesta. European Social Survey näytti jo 2012, että poikien uskonnollisuus kävi tyttöjä korkeammalla, mikä haastaa perinteisiä sosiologian viisauksia. Mutta se vain kävi siellä, ja palasi takaisin.
Ilmiö ei ole kestävä. Olen valmis muuttamaan käsitykseni, jos kymmenen vuoden päästä olemme edelleen tilanteessa, jossa poikien uskonnollisuus on koko ajan noussut. Silloin voimme alkaa miettiä ilmiölle selityksiä. Sosiologina minulla ei liity asiaan minkäänlaista toiveajattelua. Velvollisuuteni on pysyä housuissani tulkintojen kanssa.
Miksi nimenomaan nuoret miehet?
Selitystä on haettu sukupuolten välisestä arvokuilusta eli siitä, että pojista tulee varsinkin teini-iässä entistä konservatiivisempia ja tytöistä liberaalimpia. Suomessakin tämä on huomattu äänestyskäyttäytymisen osalta, mutta yleisissä arvotutkimuksissa mitään tällaista ei ole nähty. Maailmalla on haastettu voimakkaasti se, että mitään massiivista arvorepeämää olisi sukupuolten välillä tapahtumassa.
Asia on herättänyt huomiota mediassa, koska yhä maallistuvammassa maassamme haloon nostaa se, että uskonnollisuus näyttää kasvaneen jollakin osa-alueella. Näkyvä uskonnollisuus alkaa Suomessa olla jo poikkeus pääkaupunkiseudulla ja muuallakin. Kun näyttää, että jossakin uidaan vastavirtaan, siitä tulee uutinen. Varsinkin, kun asiaan liittyy potentiaalisesti poliittinen ulottuvuus, se että nuoret miehet olisivat tulleet konservatiivisemmiksi.
Kuitenkaan konservatiivisuus teini-iässä ei välttämättä kerro mitään siitä, mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden päästä, missä ihminen silloin on arvokartallaan. Sijoittuminen arvoasteikolle vaihtelee iän myötä – siihen vaikuttavat muun muassa työelämään siirtyminen ja perheen saaminen.
”Ei yhtään hyvää perustelua, miksi näin ei voisi tehdä”
Miten mielestäsi Suomessa toimii uskonnonvapaus?
Aina, kun kysytään kirkon edustajilta, meillä toimii täydellinen uskonnonvapaus. Meillä pitäisi olla maksimalistinen uskonnonvapaus, johon kuuluu uskonnollisten ja eri maailmankatsomuksellisten yhteisöjen tasa-arvo. Se ei toteudu, koska luterilaiselle kirkolle on perustuslaissa määritelty erityisasema ja siihen liittyviä oikeuksia, joita muilla yhteisöillä ei ole. Suomessa saa uskoa tai olla uskomatta, mutta maksimalistiseen näkemykseen kuuluu myös yhdenvertaisuus.
Terveisiä vapaa-ajattelijoille, vinkkejä?
Minä en neuvo kirkkoja enkä vapaa-ajattelijoita. Koulutuksen ammattilaisena minua kiinnostaa, miten tulevaisuudessa ratkaistaan katsomusaineiden opetus peruskoulussa ja lukiossa. Tämä on tosi tärkeä asia varsinkin nyt, kun opetusvelvollisuus on laajentunut 18-vuotiaaksi asti. En kuitenkaan ole kovin toiveikas asian suhteen, koska poterot on kaivettu syvälle molemmissa päädyissä. Vähintäänkin ET:n opetus pitää avata kaikille halukkaille. En ole kuullut yhtään hyvää perustelua, miksi näin ei voisi tehdä. Kysymys on enemmän identiteetistä kuin loogisesta argumentaatiosta.
Olet itsekin toiminut ET-opettajana?
Niistä päivistä on jo kauan. Silloin 20, melkein 30 vuotta sitten, homma toimi eri tasolla. Nyt se on ammattimaistunut huomattavasti. Opettajat ovat päteviä. Minun aikanani oli yleistä, että koulun ainoa opettaja, joka ei kuulunut kirkkoon, hoiti ET-opetuksen. Hän saattoi olla vaikkapa liikunnan tai kotitalouden opettaja.
Suomessa on kuitenkin alueellisesti huimia eroja siinä, miten ET on toteutettu. Helsingissä homma toimii hyvin, kun taas esimerkiksi Pohjanmaalla on todella vähän ET-opiskelijoita ylipäätään. Halukkaita siellä voi olla enemmänkin, mutta koska ET:tä vaativia oppilaita pitää olla vähintään kolme, saattaa käydä niin, että he lopulta osallistuvat uskonnon tunneille, koska koululla ei ole resursseja järjestää ET:tä.
Teit uskontotieteen väitöskirjasi saatananpalvonnasta?
Huoh. Tutkijana en voi itse vaikuttaa siihen, mistä minut muistetaan. Vaikka oli kivaa tehdä tutkimusta saatananpalvonnasta ja siihen liittyvästä mediapaniikista, omat kiinnostuksen aiheeni ja projektini ovat jo siirtyneet ihan muihin juttuihin. Ihmiset kuitenkin muistavat vanhoja ja kyselevät aiheesta edelleen. Nyt voin onneksi sanoa, että soittakaa mieluummin kahdessa tutkimusryhmässäni mukana olevalle Tuomas Äystölle, joka on julkaissut alkuvuodesta kirjan Paholaisen perilliset – Satanismipaniikin synkkä historia.
Oma suhteesi uskontoon?
Olen ensisijaisesti uskontososiologi. Olen kiinnostunut uskonnosta, koska minua kiinnostaa ihmiset. Ilman ihmisiä ei ole uskontoja. Minua kiinnostaa ihmisten ajatukset, ihmisten toiminta ja ihmisten vuorovaikutus: se, mitä uskonnosta tulee, kun ihmiset toimivat keskenään erinäköisissä tilanteissa ja instituutioissa – mediassa, politiikassa, koulutuksessa. Minulle uskonnon tutkiminen on ihmisten tutkimista. Siinä mielessä olen erilainen kuin jotkut teologikollegat. Minulla ei ole mitään henkilökohtaista uskontotaustaa, vaan suomalaiskansallinen suhde. Minut on kastettu ja olen kasvanut kirkkoon kuuluvana, mutta aikuisena en nähnyt mitään syytä olla jäsenenä instituutiossa, joka ei ole millään henkilökohtaisella tasolla minulle relevantti.
Kesäsuunnitelmia?
Akateemisen ihmisen kesäloma tarkoittaa sitä, että vihdoinkin on aikaa kirjoittaa ja sen lisäksi vielä käydä parissa kansainvälisessä konferenssissa. Työn merkeissä menee heinäkuun puoleenväliin asti. Heinäkuun lopussa on tarkoitus hieman lomailla lasten kanssa ja ehkä vähän levätäkin.
Olet myös muusikko. Musiikkisuositus vapareiden kesälaitumille?
Diggailen kovasti englantilaista The Cult -bändiä. Se on tulossa kesäkuussa Rockfestiin Turkuun. Ajattelin mennä katsomaan. Bändi on ollut suosikkini jo 80-luvulla. Myös sen nimi on hieno näin uskonnontutkijan näkökulmasta.
