YKI RÄIKKÄLÄ
Tammikuun alussa tapahtui Klaukkalan onnettomuus, jossa neljä nuorta kuoli. Onneton tapaus monista, joiden jälkeen kollektiivinen suru tai järkytys vie ihmisiä kirkkoon. Pappi kysyy usein surevan seurakunnan edessä, miksi Jumala salli tämän tapahtua. Suojelusenkeleiden poissaolosta ei puhuta. Tunnetuimmasta päästä on vuoden 2004 tapaninpäivän tsunami, jonka jälkeisessä kirkkokokoontumisessa piispa Eero Huovinen kysyi epätoivoisesti ”missä Jumala oli”. Kirkon julistama jumala ei estä onnettomuuksia, eikä kirkko kykene muuhun kuin antamaan katteettoman illuusion lohdusta.
Jämijärven vuoden 2014 lentokoneonnettomuudesta selvisi kolme: lentäjä ja kaksi hyppääjä. Toinen hyppääjä kertoi myöhemmin, että enkeli hänet työnsi koneesta ulos. Mutta ne kahdeksan saivat mennä koneen mukana maahan murskaksi. Keskustelin kerran erään uskonmiehen kanssa tuosta onnettomuudesta. Hänen mukaansa se oli seurausta siitä, miten ihmiset ”pyhittävät” pyhäpäivän nykyään. Hänen mukaansa hengellisessä tilaisuudessa ei olisi tuollaista voinut tapahtua. Eipä varmaan olisi koneellakaan lennetty. Mutta kylmäävästi tämä syyllisti menehtyneet onnettomuuden uhrit kysymällä: ”Oliko ihmisen elämyksellisellä ja itsekkäällä nautinnonhalulla jotain sijaa tapauksessa?”
Kerran lapsen hengen vaatineen liikenneonnettomuuden jälkeen keskustelin erään uskovan kanssa. Hänen arroganssinsa oli kylmäävää: ”Ilkeää sanoa, mutta ehkä sillä tytöllä ei ollut suojelusenkeleitä.” Olin pitänyt häntä suhteellisen tervejärkisenä. Tuohon asti.
Kotikaupungissani kerran nuori nainen kaatui polkupyörällä, kun pysäköidystä autosta avattiin ovi juuri tämän kohdalla. Takaa tulevan ajoneuvon kuljettaja ei voinut tehdä mitään, koska kaikki tapahtui siinä hetkessä. Sekunti tai puolikin ajoituksen muutoksessa olisi estänyt onnettomuuden tai ainakin sen fataaliuden.
Pastori Mikko Salmi toivotti aikoinaan kuulijoilleen Radio Dei -lähetyksensä lopuksi ”enkeleitä tiellesi”. Kerran lähetyksen jälkeen rattijuoppo aiheutti kahden lapsen kuoleman. Enkeleitä ei ollut näiden uhrien tiellä tai sitten enkeleillä ei ole valtaa tämän maailman asioihin. Mutta pastori voi jutella niitä näitä, vaikka kyse on vastuuttomasta tyhjänpuhumisesta.
Paavi Franciscus kehotti ihmisiä kuuntelemaan suojelusenkeleitä ja noudattamaan näiden antamia neuvoja. Katolisen kirkon johtajan mukaan suojelusenkelien neuvoja kuuntelevat tekevät epätodennäköisemmin vääriä päätöksiä. ”Meillä kaikilla on mukanamme enkeli, joka suojelee meitä ja auttaa meitä ymmärtämään asioita”, totesi paavi erään messunsa yhteydessä.
Osa poliitikoistammekin uskoo suojelusenkeleihin. Jokunen vuosi sitten yksi eturivin suomalainen poliitikko totesi julkisesti: ”Uskon Luojamme huolenpitoon ja johdatukseen, jota ihmiset voivat kokea elämässään. Enkelit symboloivat tätä.”
Kristityn uskovan mukaan enkelit ovat mukana tapahtumissa aina silloin, kun selviydytään kuin ihmeen kaupalla onnettomuudesta. Mutta ilmeisesti ovat aina jossain muualla, kun sekunnin osienkin mitassa tapahtuvien sattumien takia käy huonosti. Onnettomuudet ovat väistämättömiä. Ihmisten eri intentiot risteävät usein, on paljon teknisen kehityksen mukana tulleita laitteita ja koneita, jotka eivät aina toimi oikein. Ja sitten on vielä tämä epävakaa maapallo luonnonmullistuksineen ja oikukkaine sääilmiöineen. Sattuma on sokea, niin hyvässä kuin pahassa.
Mutta kun presidentti Trump ilmoitti virkaanastujaisissaan Jumalan pelastaneen hänet salamurhalta kampanjatilaisuudessaan, ei sillä ole tekemistä uskon kanssa. Trumpin usko ulottuu vain häneen itseensä. Kyseessä oli retorinen detalji, jolla hän uskotteli kuulijoilleen omasta korkeasta mandaatista itsevaltiuteensa. Evankelikaalithan uskovat täysillä, että kyseessä oli ”jumalallinen väliintulo”, enkelien suojelus. Trumpille tämä sopii hyvin.
Osoittaa melkoista pöyhkeyttä uskoa suojelusenkelin auttaneen itsensä tai läheisensä pelastumaan fataalissa onnettomuudessa tai vakavasta sairaskohtauksesta selviytymisessä, kun samaan aikaan sodissa ja etnisten ryhmien sekä uskontojen välisissä vihanpidoissa kuolee lapsia ja vastasyntyneitä.
Kun jotain todella pahaa tapahtuu huolimatta ennakolta siunauksen ja varjeluksen rukoilusta, anelusta ja toivomisesta, on selitys siihen, että emme tiedä miksi Jumala tekee niin kuin tekee tai jättää tekemättä. Me vain emme ymmärrä Hänen viisauttaan. Voidaanpa vieläpä todeta, että Jumala ei tee virheitä.
Helsingissä järjestettiin 24.2. Valoa Ukrainaan -tapahtuma sodan kolmevuotispäivänä. Lopuksi ilmoitettiin, että Tuomiokirkossa alkaa ekumeeninen rukoushetki Ukrainan puolesta. Eräs uskova kirjoitti, että sitä juuri tarvitaankin, rukoilua toisten kanssa ja että kyllä Jumalan nyt on pakko kuunnella! Voi saman tien kysyä, miksi tuo jumala antoi koko sodan kauheuksineen syttyä. Ja että nytkö yhdessä rukoilun ansiosta jumala päättää lopettaa tuon katastrofin?
· ·
