Suomalaisina kansalaisjärjestöinä edistämme kaikkia ihmisoikeuksia samalla kun toiminnassamme keskitymme uskonnon, katsomuksen ja omantunnon vapauteen, sananvapauteen sekä ihmisten yhdenvertaiseen, syrjimättömään kohteluun myös heidän uskonnostaan tai katsomuksestaan riippumatta. Olemme Humanists International ja European Humanist Federation -järjestöjen jäseniä.
Työmme uskontoon ja katsomukseen liittyvän systeemisen syrjinnän lopettamiseksi ei ole tuottanut tulosta, siksi toivomme tukea YK:n ihmisoikeusneuvostolta. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on etuoikeutettu julkisoikeudellinen erityisasema suhteessa valtioon, mikä ilmentää julkisen vallan harjoittamaa systeemistä, rakenteellista syrjintää uskonnottomia ja muiden uskontojen harjoittajia kohtaan.
Perustuslain 76. pykälän mukaan eduskunta voi hyväksyä kirkkolakiin muutoksia vain evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen esityksestä. Mainittujen kirkkojen jäsenmaksu kerätään kirkollisverotuksella julkisen vallan verottajan toimesta ja tarvittaessa ulosoton toimesta. Näiden valtionkirkkojen piispat ja papit ovat virkamiehiä.
Syntyvien lasten liittäminen uskonnolliseen yhdyskuntaan kirjataan väestörekisteriin, mistä aiheutuu velvollisuus osallistua uskonnonopetukseen peruskoulussa ja lukiossa sekä kirkollisverovelvollisuus. Kirkkojen jäsenyydestä voi erota vasta 18-vuotiaana.
Vaikka varhaiskasvatuslain, perusopetuslain ja lukiolain mukaan kasvatukseen ja opetukseen ei sisälly uskonnollista kasvatusta eikä uskonnonharjoittamista ja vaikka varhaiskasvatuksen ja opetussuunnitelman perusteissa nimenomaan säädetään, että kasvatuksen ja opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta”, käytännön tilanne on toinen. Näistä säädöksistä huolimatta päiväkotien toimikauden ja koulujen lukuvuoden ohjelmaan liitetään päivisin tapahtuvia jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä. Tämä liittäminen sinänsä koetaan syrjivänä, vaikka uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen ei ole pakollista. Lisäksi näille tilaisuuksille järjestetään harvoin kunnollista rinnakkaista ei-uskonnollista ohjelmaa.
Emme kiellä perustuslain 11 pykälän antamaa oikeutusta positiiviseen uskonnonvapauteen, mutta päiväkotien ja koulujen ohjelmaan ei tule liittää tunnustuksellisia ja sitouttavia tilaisuuksia. Uskonnollisia tilaisuuksia voi olla tarjolla kouluajan ulkopuolella.
Uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus avioliittoon vihkimiseen, eikä silloin tarvita vihkimistä maistraatissa. Sekulaarit kansalaisjärjestöt eivät pyynnöstään huolimatta ole saaneet vastaavaa vihkimisoikeutta.
Yleinen hautaustoimi on säädetty evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tehtäväksi, ja sitä varten ne saavat avustusta valtiolta. Kaikki seurakunnat eivät kuitenkaan luovuta kappeleitaan ei-uskollisiin tai muun uskonnon mukaisiin hautaustilaisuuksiin. Muiden, esimerkiksi vapaa-ajattelijoiden, ylläpitämät hautausmaat eivät saa valtion avustusta. Hautaustoimi tulisi siirtää julkisen vallan järjestämisvastuun piiriin.
Puolustusvoimissa ja vankiloissa tulee lisätä muiden kuin pappien antamaa henkistä tukea pappien antaman hengellisen tuen rinnalle.
Ministerien ja virkamiesten tehtävät eivät ole uskonnollisia, siksi niihin velvoittautumisessa tulee riittää kunnian ja omantunnon kautta annettava juhlallinen vakuutus. Sama koskee myös puolustusvoimia; uskonnollinen vala ei kuulu enää tähän päivään.
Jos eduskunnan valtiopäivien avajaisiin ja päättäjäisiin edelleen liitetään jumalanpalvelus, tulee tunnustuksettomalla tilaisuudella olla sama asema.
Kansalaisilla on perustuslaillinen oikeus tulla kohdelluksi yhdenvertaisina. Nykyisellään evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon julkisoikeudellinen erityisasema tekee uskonnottomista ja muihin uskontokuntiin kuuluvista toisen luokan kansalaisia.
Maallistuminen on Suomessa jatkunut niin, että ev.-lut kirkon jäsenosuus on laskenut 66,5 prosenttiin, vauvakasteiden osuus on laskenut sen alle, siviilivihkimisiä on enemmän kuin kirkollisia vihkimisiä, sekulaarien nimenantojuhlien määrä lisääntyy ja hautajaiskulttuuri monipuolistuu, vaikka hautaustoimessa ilmenee syrjintää.
Myös kirkkoon kuuluvat ihmiset saattavat olla ajatuksiltaan hyvin maallistuneita eivätkä usko kirkon oppeihin. Tämä käy ilmi esimerkiksi Kirkon tutkimuskeskuksen (2019) teettämästä kyselystä.
Kansalaisjärjestöinä olemme esittäneet, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen Ortodoksisen kirkon julkisoikeudellinen erityisasema suhteessa Suomen valtioon tulee poistaa. Kansalaisia tulee alkaa kohdella yhdenvertaisesti uskonnosta ja vakaumuksesta riippumatta kunnioittaen uskonnon, katsomuksen ja omantunnon vapautta. Tämä edellyttää lainsäädännöllisiä muutoksia.
Jumalanpilkan kriminalisointi tulee poistaa rikoslaista.
Jumalanpilkka rikoslaissa ei kuulu tähän päivään, sillä se kaventaa sananvapautta. Suomi on saanut jo monta kertaa YK:n ihmisoikeuskomitealta huomautuksen asiasta. Myös monet oikeusoppineet Suomessa katsovat, että pykälästä voitaisiin luopua.
Koska vihapuhe, kiihottaminen kansanryhmää kohtaan ja julkisrauhan rikkominen ovat Suomessa kiellettyjä, se antaa suojaa myös uskonnollisille ja ei-uskonnollisille ihmisille ja yhteisöille.
Kun Suomessa Jumalan pilkkaaminen on rikoslaissa, ei Suomi kansainvälisissä toimielimissä voi täysimääräisesti puuttua uskontoperusteisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Jumalanpilkkalakien tulkinta eri maissa on hyvin mielivaltaista.
Kunnioittavasti
Suomen Humanistiliitto ry ja Vapaa-ajattelijain liitto ry
Irma Peiponen Jape Lovén
puheenjohtaja puheenjohtaja