Skip to main content

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Tavoitteemme
Liity jäseneksi
Käy kaupassa
Testaa, oletko vapaa-ajattelija!

Monenlaisia vapaa-ajattelijoita

Jori Mäntysalo
Jori Mäntysalo
12.1.2019
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Suomessa on vapaa-ajattelijoita Luoteis-Lapista Lappeenrantaan. Moni on aivan tuore jäsen, toiset ovat aloittaneet toiminnan 60- tai jopa 50-luvulla. Viimeksimainitut ovat tietysti liittyneet nuorina, mutta jotkut tulevat mukaan vasta eläkeläisinä.

Yksi on vegaani ja toinen on lihaani. Joku on totaalikieltäytyjä ja joku muu on reservin upseeri.

Joukostamme löytyy miehiä ja naisia. Emme kysy onko jäsen sateenkaarikansaa, joskin on helppo arvata heitä olevan joukossamme tavallista runsaammin — tähän riittää vilkaista jotain ns. pyhää kirjaa.

Jotkut ehtivät edistää viikoittainkin tavoitteitamme, toisilla aktiivisuus rajoittuu Vapaa Ajattelijan lukemiseen. Pelkkä jäsenyyskin on tärkeä, se kertoo useamman olevan ajatustemme takana.

Poliittinen kirjomme on laaja: se ei rajoitu Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen väliin, vaan mukana on myös kommunisteja ja Liberaalipuolueen kannattajia.

Tärkeää on, että ikäjakauman lisäksi on jakaumaa elämäntilanteissa. Vain pienten lasten vanhemmilta kuulemme päiväkotien nykypäivästä, eikä 60-vuotiaan inttimuistelu enää riitä kun mietimme sotilaspappien asemaa.

Yhtä yhdistystä varapuheenjohdettiin pitkään pyörätuolista, eräiden jäsentemme hartiat taas ovat liki kirjaimellisesti ladonoven kokoisia. Minkä ominaisuuden keksiikin, siitä löytyy vaihtelua.

Tavoitteistamme yhdelle ainoa merkittävä on yhteiskunnallinen puoli, eli kirkon ero valtiosta ja muukin katsomusten tasa-arvo. Toinen painottaa aattellista tavoitetta, haluaa levittää uskonnoista vapaata maailmankuvaa. Kolmannelle tärkeintä on uskonnoton tapakulttuuri. Kaikilla näillä sektoreilla riittää tehtävää.

Tavoitteidemme yksityiskohdista olemme myös hieman eri mieltä. Yksi haluaa kouluihin kaikille yhteisen katsomusaineen, toinen vain avaisi nykyisen ET-opetuksen myös kirkon jäsenille.

Yhteistä on tukeutuminen ajatteluun. Ruuasta pitää kiittää kokkia eikä Jeesusta, maailman parantaminen alkaa katsomalla peiliin eikä taivaalle. Hyvän yhteiskunnan rakennusaineitakaan ei löydy uskolla vaan järjellä. Liity mukaan jos kannatat näitä tavoitteita.

ET:n avaaminen on kiireellinen erillisuudistus

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
6.12.2018
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Elämänkatsomustieto voidaan ja on syytä avata kaikille mahdolliseksi katsomusaineeksi peruskoulussa ja lukiossa nopealla erillisratkaisulla. Uudistus ei vaadi opetussuunnitelmien eikä oppikirjojen muuttamista. Se voidaan ottaa käyttöön heti.

Perusteet ja laaja tuki ET:n avaamiselle tulivat esiin viimeksi lukiolain käsittelyn yhteydessä, muun muassa Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston sekä Kuntaliiton lausunnoissa. Kunnathan ovat ylivoimaisesti suurin koulutuksen järjestäjä.

Lapsiasiavaltuutettu totesi kertomuksessaan eduskunnalle helmikuussa 2018, että nykyinen sääntely on ”yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan vastainen”. Perusoikeuksien toteutumisen epäkohtaan tarttumista ei pidä lykätä.

Eduskunnassa kesäkuussa 2018 ET:n avaamista koskeva ponsi sai SDP:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden eduskuntaryhmien sekä kahden RKP:n kansanedustajien tuen. Käydyssä keskustelussa ET:n avaaminen sai kuitenkin tukea myös hallituspuolueiden kansanedustajien taholta, vaikka oppositiopuolueiden yhteiseen ponteen ei äänestyksessä yhdyttykään.

Tällä perusteella voidaan katsoa olevan realistiset mahdollisuudet ET:n avaamiselle nopealla erillisratkaisulla vaalien jälkeen. Mielipidetiedustelun mukaan 75 % kansalaisista pitää ET:n avaamista oikeana.

ET:n nopeaa avaamista ei pidä jarruttaa asettamalla se vastakkain muiden, pidempää keskustelua ja valmistelua vaativien katsomusopetusta koskevien ideoiden kanssa. Koska nykyinen oppiaine- ja tuntijako sekä uudet opetussuunnitelmat ja oppikirjat on juuri otettu käytäntöön, on selvää, että oppiaineita ja tuntijakoa ei voida muuttaa nopealla aikataululla.

Esimerkiksi jos katsomusopetukseen annettavaa tuntimäärää (10 vuosiviikkotuntia peruskoulun 9 vuoden aikana) vähennettäisiin ja opetus alkaisi vasta myöhemmin kuin heti ensimmäisellä luokalla, se antaisi mahdollisuuden muiden aineiden tuntimäärän lisäämiseen. Tällainen tuntijakomuutos samoin kuin kysymys nykyisen katsomusaineiden mahdollisesta lakkauttamisesta ja uudesta oppiaineesta vaatisi perusteellista keskustelua ja valmistelua sekä myös opetussuunnitelma- ja oppikirjatyötä.

ET:n avaaminen kiireellisellä erillisuudistuksella ei estä katsomusopetuksen edelleen kehittämistä koskevan keskustelun jatkumista. ET:n avaaminen nyt sen sijaan lisää valinnan vapautta ja yhdenvertaisuutta sekä siten lapsen oikeuksia, lasten pääsyä oikeuksiinsa.

Avainsanat

Sexual Rights and Secularism – Seksuaaliset oikeudet sekularismin satoa

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
16.10.2018
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Seksuaaliset oikeudet ovat lisääntyneet maallistumisen myötä. Artikkelini aiheesta on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2018: https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2018/07/05/seksuaaliset-oikeudet-lisaantyneet-maallistumisen-myota/

Julkaisemme samasta aiheesta myös englanninkielisen puheenvuoroni Rationalist International Conference 2018 -tapahtumassa 29.-30.9.2018.

Sexual Rights and Secularity
Speech of Esa Ylikoski, MA, General Secretary, Union of Freethinkers of Finland in Rationalist International Conference 2018 Helsinki 29.-30.9.2018

All human beings have sexuality, regardless of being sexually active or not. Sexuality is a central aspect of being human. Sexual health means physical, emotional, mental and social wellbeing in relations of sexuality. Sexual rights are essential for the achievement of the highest attainable sexual health.

Sexual rights are based on the inherent freedom, dignity and equality of all human beings and include a commitment to protection from harm. Sexual rights are grounded in universal human rights.

Religions, especially Christianity and Islam, have long history of controlling and regulating sexual behavior of human beings, women and men. Mainly severe, strict limitations have had and still have negative, harmful influence to freedom, happiness and sexual health.
When the authority and power of religion has weakened, human rights pertaining to sexuality and reproduction health have advanced. However, these rights are limited in many countries and accomplished rights are often threatened. Religions try to limit sex only for married by religious matrimony.

Sex before wedding and, on the whole, without marriage is restricted by teaching of many religions. Sex without marriage is considered a sin and also a crime, punished even by death penalty. Also masturbation, solo sex, has been stamped serious sin by religions
Extra strict religiously motivated regulation of sexuality is focused at women. It is manifested by much more severe punishments for breaking norms of sexual behavior.

Also same sex marriage and homosexual activity has been strictly forbidden. Discrimination against homosexuals continues still also in Evangelical Lutheran Church of Finland and in Orthodox Church, too. Also development of human rights of bi, inter, trans and other gender persons is on halfway.

Solo sex has a natural role of development and fulfillment of sexuality, a natural way to relieve sexual energy. It’s astonishing – or not – that the Church has had in the 2000s “cautiously negative opinion” towards masturbation.

Thanks to correct information and secularization of society sexual behavior has been liberated. In Finland and many other countries people can in general enjoy their sexuality and live more freely and, hence, happier in many phases of their life. Also short sexual relations and experiments without plans to marriage are possible, although they in general or for long may not be the best way to fulfill sexuality.

Dating and courtship are allowed and nowadays generally approved. And of course it is both emotional and rational get to know each other well, if you are interested in moving to live together. And if you are interested in get married, it is both emotional and rational to live together before marriage. Although, inside the influence of many religious movements this kind of sexual freedom is strictly forbidden.

Narrow-minded, conservative limitation combined by sin doctrine can lead to psychical anxiety among young and also elderly persons. It can strengthen by religion teaching in Basic School and teaching in confirmation school of Church or sermons in church service. “Heaven” and “Hell” are threat for mental wellbeing if someone takes them seriously, in all earnestness.

Religiously conservative forces have tried to limit availability of sex education in Schools. Although sex education has been discovered important, increasing wellness and preventing problems.

Virgin myth, demand on virginity before marriage has widely passed away. Woman, man, humans are not vitiated, spoiled because of sex, sexual experiments or relationship. Sexual life is part of individual personal growth and development.

Although, it is important, that everyone have mutual desire, passion and satisfaction in that kind of experiences. Violence and insensibility do not belong to good sexual life. Forcing someone to marriage or relationship is unacceptable and must be forbidden, and pressure to abstain sex relation or marriage is unacceptable as well. Love and trust of intimate relationship can develop only freely, without fear.

Cohabitation, common-law marriage without official marriage is an outstanding example of rational behavior, when people have liberated themselves from religious guardianship and control. In most cases it’s rational to test mutually in practice how nice to live together, because marriage de jure is heavily regulated concerning economic consequences, also in the case of divorce. Common-law marriage can be also a constant solution, maybe after previous marriages.

Juridical concept of adultery has been abolished in Finland, and there is no need to convict someone guilty. We have a possibility to civil marriage instead of Church marriage. And as to the gender equality, now we have also The Equal Marriage Law, which is the first citizens’ initiative that is approved by the Finnish Parliament.

By legislation work it has been achieved important improvement to the status of natural children of parents without marriage by acknowledgment of fatherhood paternity and by legacy right. So we can see, that human rights have been developed by humanistic and rational legislation instead of religious dogmas.

Although gay, lesbian, bi, inter, trans ja other hlbtix-people still meet discrimination in legislation and every-day-life. LHBTI Rights in Finland aims for an equal society and individual welfare that includes everyone, regardless of sexual orientation, gender identity and gender expression. It’s needed to change legislation and attitudes through education and information and by co-operating with authorities and political decision-makers.

Sexual wellbeing of parents without religious limitations is a good benefit for small children. Sexuality, intimate relationship and reproductive health and rights include also the right of birth control. And women have also right for induced abortion. The promotion of sexual and reproductive health and rights is a worldwide task.

Religions and Churches have caused and still cause in world enormous suffering when they prohibit the use of birth control and contraceptives. The possibility to be born wanted for wishing parents is a big benefit for children. Both possibility to infertility treatment and, in other hand, birth control and legal abortion promote the advantage and rights of Children.

The right for birth control contraceptives and induced abortion has been achieved democratic way after non-religious, secular, ethic and humanistic discussion and judgment. So it should be in future, too, although conservative force try to change it.

Rights to birth control has been limited and are tried to be limited all over the planet by motives of religious ideology. Especially Catholic Church and pope obsess it, but the same is quite common also in protestant evangelical churches.

When we ward off these attacks, it’s not only the question of the women’s right to her own body but also question of defending and promoting the rights of small children and families. Secular ethics includes respect of unique life, and that’s why we must do in health care system all we can to prevent miscarriages, infant mortality and child mortality as far as possible.

We cannot trust “higher power” or “fate” or neither resign us to “guidance”. Religious faith to “heaven places of small angels” cannot give real solution neither solace to high infant and child mortality.

Experiences of child health Centre system and public health care in Finland prove, that it’s possible to achieve sexual wellbeing, reproduction health and really low infant and child mortality by active social work and public policy, which are not limited by old fashioned, harmful religious dogma.

Esa Ylikoski

Declaration of Sexual Rights World Association for Sexual Health, WAS http://www.worldsexology.org/wp-content/uploads/2013/08/declaration_of_sexual_rights_sep03_2014.pdf

Avainsanat

Toisen mokkasiineissa kulkemisesta

Kari Hännikäinen
Kari Hännikäinen
16.9.2018
Kirjoittajan kaikki artikkelit

”Tunneks sä olevas muka jotenkin toiveikas?”

 

Yllä olevalla lauseella teologian tohtori, uskontotieteen tutkija ja piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen pyrki analysoimaan maailmankatsomustani Educa-messuilla helmikuussa 2018. Kommentilla Komulainen tietenkin otti kantaa siihen ajatukseen, että meille uskonnottomille ateisteille kuolema on lopullinen. Game over.

 

Ottaen huomioon Komulaisen koulutuksen ja aseman, tuntui tämä kysymys vähintäänkin pinnalliselta. Ehkä myös vähän moukkamaiselta. Yhtä sivistynyttä olisi minulta ollut kysyä Komulaiselta: ”Uskotsä muka johonkin partaukkoon pilven reunalla.” En kysynyt.

 

Komulainen on myös kehottanut vapaa-ajattelijoita matkustamaan Intiaan ja tutustumaan Intian uskonnolliseen ympäristöön. Mikä tietysti herättää hieman hämmennystä, sillä Intiassa ateistit saavat pelätä henkensä puolesta. Elleivät sitten pakene Suomeen.

 

Tietyllä tavalla on ymmärrettävää, että uskonnollisilla ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää uskonnotonta. Mutta siinä, että ei tajua uskonnonvapauden määritelmää tai ulottuvuutta, ei ole mitään ymmärrettävää.

 

Teemu Laajasalo taannoin väitteli  Ylen Aamu-TV:ssä silloisen VA-liiton puheenjohtajan Petri Karisman kanssa koulujen juhlista ja niiden uskonnollisesta sisällöstä. Laajasalon mukaan  suurin osa uskonnottomista ja muun uskoisista hyväksyy kristillisyyden koulujen juhlissa. Mutta Petrin aggressiivinen ateistiporukka muodostaa tässä asiassa ongelman. Jaakko Heinimäki nimittää uskontoallergisiksi niitä, jotka eivät ole innostuneita osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Samoin tekee kenttäpiispa Pekka Särkiö.

 

Minä suomennan teille, mikä näiden edellä mainittujen herrojen (tottakai herrojen!) käsitys on uskonnon ja omantunnon vapaudesta. Se kuuluu: senkun olette ateisteja ja uskonnottomia kunhan rukoilette kun käsketään, veisaatte virsiä kun käsketään, osallistutte jumalanpalvelukseen kun käsketään tai ainakin pidätte turpanne kiinni!

 

Minusta tuo on sangen kieroutunut käsitys kyseisestä perusoikeudesta.

 

Twitter-keskusteluissa Komulainen on kehottanut minua lukemaan Ninian Smartin kirjaa ”Uskontojen maailma”. Noh, otin taannoin neuvosta vaarin ja kahlasin sen läpi. Jo ennen tuota Educassa käytyä keskustelua. Heti alkusivuilla Smart kertoo intiaanien vanhasta viisaudesta:”älä tuomitse naapuriasi ennen kuin olet kulkenut mailin hänen mokkasiineissaan.” Ehdotan Komulaiselle, koko kirkolle ja myös omille ”katsomusveljilleni ja -siskoilleni”, että pyrkisimme yhdessä  noudattamaan tätä viisautta. 

 

Kari Hännikäinen

Avainsanat

Miksi elämänkatsomustietoa ei avata kaikille?

Riku Salminen
Riku Salminen
21.8.2018
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Vapaa-ajattelijat, ET-opettajat, lukiolaisten liitto ja monet muut kansalaisjärjestöt ovat jo vuosikausia liputtaneet ET-opetuksen avaamisen puolesta. Nykyisen perusopetuslain ja lukiolain mukaan sellainen lapsi, joka kuuluu Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon ei voi valita katsomusaineekseen elämänkatsomustietoa, vaan hänen on pakko osallistua ev-lut-uskonnon opetukseen – pääsy ET-opetukseen avautuu vasta, kun hänet erotetaan kirkosta. Kyllä, siis erotetaan – lukiolainenkaan ei voi alaikäisenä itse päättää omasta kirkkoon kuulumisestaan, vaan siihen asti kun hän täyttää 18 vuotta, pitää saada vähintään vanhempien lupa valtionkirkosta eroamiseen, eivätkä kaikki vanhemmat tätä missään tapauksessa salli.

Alaikäinen voi toki 15-vuotiaana liittyä lähes mihin tahansa kerhoon tai yhdistykseen, myös uskonnollisiin, mutta kirkosta eroaminen ei vaan onnistu… Muuten pystyy lukiolainen valitsemaan vapaasti, täysin ilman vanhempien lupaa, kaikki muut aineet joita lukiossa opiskelee, mutta ei katsomusainetta jos hän kuuluu kirkkoon. Tässä on selkeästi jonkinlainen kaava. Vedän folihatun tiukasti korville ja kuvittelen, millaisia tarkoitusperiä, poliittista vaikuttamista ja vallankäyttöä tämän taustalla voisi kuvitella olevan.

Suomi on hyvin sekulaari maa, jossa kirkon tutkimuskeskuksenkaan mukaan enemmistö ei usko, jos kohta mihinkään, ei ainakaan siihen jumalaan, josta valtionkirkkomme opettaa. Silti täällä lähes 70% väestöstä kuuluu kirkkoon. Vielä suurempi prosentti on rippikoulun käymisessä – noin 85% 15-vuotiaista käy konfirmoimassa, eli vahvistamassa seurakunnan jäsenyytensä. Nuoret aikuiset taas ovat suurin ryhmä kirkosta eroavissa, eli ilmeisesti täysi-ikäisyyden saavutettuaan yhä usemmalla uskontojen lumous haihtuu ja niin sanotusti järki voittaa?

ET-opetusta nauttii alle kymmenen prosenttia koululaisista. Näistä iso osa ei lähde rippikouluun, vaan käy esimerkiksi Prometheus-leirin, joka aikoinaan syntyi eräänlaiseksi vaihtoehdoksi selkeän indoktrinoivalle rippikoululle. Uskonnonopetuksessa on siis oltava jotain sellaista, joka ET:stä puuttuu ja joka saa enemmistön lapsista oikeasti haluamaan rippileirille ja pysymään kirkon jäseninä? Tämä siitä huolimatta, että kaikkien katsomusaineiden opetuksen pitäisi olla Suomessa täysin tunnustuksetonta? Jotain siellä uskonnontunnilla selvästi tapahtuu…

Koska uudet veronmaksajat ovat kirkolle elinehto, pitää sen lobata poliittisesti ja vaikuttaa suoraan päättäjiin, ettei elämänkatsomustietoa avata kirkon jäsenille. Suomessa kirkkoon kuuluminen on vielä toistaiseksi käytännössä normi ja normisuomalaiselle normin ulkopuolisuus on kauhistus – tämä pitää vanhemmat kirkon jäseninä ja sama syy ilmeisesti estää kirkosta eronneitakaan laittamasta lastaan ET-opetukseen. Silmätikuksi joutuminen ja itsestään numeron tekeminen ei nyt vaan kuulu normikulttuuriimme. Tämä on kirkolle hyväksi, koska se tarkoittaa sitä, että vaikka uskonnonopetus onkin pakollista, eikä valinnanvapautta ole, ei ET-opetukseen pääseminen vielä toistaiseksi tunnu olevan riittävä syy kirkosta eroamiselle?

Onko siis niin, että kirkolliset taustavaikuttajat tulevat torppaamaan tämän valinnanvapauden omalla vaikutusvallallaan niin kauan, kun enemmistö suomalaisista kuuluu edes nimellisesti kirkkoon? Onko uskonnonoptus oikeasti kuitenkin kirkon jäsenyyteen johdattavaa ja sitouttavaa? Jos näin on, pitäisikö kaikkien jumalaan uskomattomien erota kirkosta jo pelkästään siitä syystä, ettei valtio määrittelisi meille mihin katsomusaineeseen saamme lapsemme laittaa?

Kun kirkon jäsenmäärä lähitulevaisuudessa alittaa 50% haamurajan maanlaajuisesti, alkaa uskonnollisten tahojen vipuvoima ja ote poliittisiin päättäjiin selvästi heiketä. Silloin viimeistään saadaan katsomusaineasiakin kuntoon Suomessa, kun poliitikot lakkaavat kuuntelemasta kirkon lobbareita. Politiikassa kun pelataan äänimäärillä ja kansanedustajien äänestyskäyttäytyminen on julkista tietoa he siis tuppaavat pääsääntöisesti äänestämään niin, että miellyttävät mahdollisimman montaa.

Sitä odotellessa 😉

Ruokarukoiluttaminen pois päiväkodeista ja kouluista

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
6.6.2018
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Opetushallituksen ohjeessa (12.1.2018) on edistysaskelten lisäksi yhä ongelmia aiheuttava kohta: ”Opetuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö esi- ja perusopetuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia.”

Erityisen ongelmallinen siinä on uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia koskeva kohta. Toisin kuin uskonnollisia tilaisuuksia koskeva kohta se ei edes vastaa perustuslakivaliokunnan linjauksia (mietintö 2/2014 vp) eikä oikeuskaslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen mietintöjä.

Silti uskonnollisten toimitusten, kuten ruokarukoukset järjestäminen lisättiin Opetushallituksen ohjeisiin vuonna 2014. Ne pujautettiin ohjeisiin ”muina miehinä” ilman perustuslakivaliokunnan mietinnön antamaa virikettä ja oikeutusta.

Päivittäisen uskonnollisen rituaalin järjestäminen koulun toimesta on erittäin ongelmallinen indoktrinaatiokiellon ja syrjintäkiellon näkökulmista. Siinä ”määrä muuttuu laaduksi”. Joka päivä toistuva johdettu, ääneen lausuttava ruokarukoiluttaminen on indoktrinaatiota paljon suuremmassa määrin kuin harvemmin järjestettävä tilaisuus.

Oppilaan mahdollisuus välttyä tällaiselta päivittäiseltä rituaalilta ilman syrjintää on erittäin hankalaa, käytännössä mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että oppilaita ei voida ilman leimautumisen vaaraa siirtää toiseen tilaan rukoushetken ajaksi.

Länsi- ja Sisä-Suomen AVI onkin katsonut (27.3.2018), että koulussa ei tule lukea ääneen yhteisiä ruokarukouksia, jos tämän seurauksena yksikin oppilas, jonka huoltajat ovat ilmoittaneen, ettei oppilas osallistu koulussa järjestettäviin uskonnollisiin tilaisuksiin, joutuisi osallistumaan rukoilutilanteisiin edes passiivisesti.

Toivottavasti tämä linjaus saatetaan nopeasti käytäntöön. Opetushallituksen tulee pikaisesti muuttaa ohjeitaan tältä osin. Kuntien opetustoimen tulee välittää tietoa kouluille ja varhaiskasvatukseen. Päiväkotien ja koulujen kannattaa toimivuoden 2018-19 suunnitelmissaan selkeästi luopua ruokarukoiluttamisesta ja yksin teoin myös uskonnollisista tilaisuuksista.

Ruokarukoiluttaminen on ongelma myös pienten koululaisten iltapäivätoiminnassa. Seurakuntien kuntien tilauksesta tai tukemana järjestämässä iltapäivätoiminnassa on välipalan jakamisen yhteyteen järjestetty ruokarukous, vaikka kyseessä on julkiseen palveluun liittyvä toiminta eikä seurakuntien omaehtoinen, omalla rahoituksella tapahtuva toiminta.

Uskonnollisiin toimituksiin ja tilaisuuksiin liittyy yksityisyyden suojan näkökulma. Päättäessään oppilaan osallistumisesta perhe joutuu vasten tahtoaan tuomaan julki uskonnollisuuttaan tai ei-uskonnollisuuttaan, vaikka kyseessä on arkaluontoinen tieto, jonka moni perhe haluaisi pitää yksityisasianaan.

Lisättäköön vielä, että toisaalta mikään ei kiellä keneltäkään yksilöllistä ruokarukousta itsekseen, muita häiritsemättä, vaikka päiväkodin tai koulu henkilöstö ei lapsille ääneen lausuttua kollektiivista rituaalia johdakaan. Suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään ei kuulu, että lounailla pomo johtaisi yhteisiä ruokarukouksia, eikä aamuhartauksiakaan pidetä. Kuulemma ei edes Kirkkohallituksessa. Niinpä nyt on korkea aika saada ruokarukoiluttaminen pois päiväkodeista ja kouluista.

Avainsanat

Avoin kirje rehtoreille

Esa Ylikoski
Esa Ylikoski
29.5.2018
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Arvoisa rehtori!
Toivotamme voimia lukuvuoden päättämistoimiin sekä hyvää kesää ja kesälomaa! Samalla rohkenemme kohdistaa huomiota tulevaan lukuvuoteen, jota varmaan valmistellaan monin osin jo ennen lomaa.

Uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta esiin nousee Opetushallituksen uskonnollisista tilaisuuksista tammikuussa 2018 antamien uusien ohjeiden soveltaminen lv 2018-19.

Ohjeissa todetaan: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Lisäksi vinkataan: ”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”

Tämä on hyvä malli kahden rinnakkaisen tilaisuuden organisoinnin sijaan. Silloin ei tarvitse järjestää jumalanpalvelusten ja hartauksien kanssa samanaikaista erillistä ei-uskonnollista toimintaa, jonka ”tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään”. Eikä huolehtia, ettei ”uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia”.

Kun ops-perusteiden mukaan opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, on luonnollista, että uskonnonharjoitus, kuten jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet, jäävät lukuvuoden työsuunnitelmien ja koulupäivien ulkopuolelle. Lainkaan mukaan koulun tehtäviin ei kuulu uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten, kuten ruokarukousten järjestäminen. Eivät ne kuulu aikuistenkaan työpäiviin ja siten suomalaiseen kulttuuriin. Uskonnonharjoitukset ovat perheen ja mahdollisen uskontokunnan asia.

Näin koulun henkilökunta voi yhdessä oppilaiden ja vanhempien kanssa keskittyä koulun yhteisiin tehtäviin ja tilaisuuksiin. Opetukseen liittyvät opintokäynnit ja vierailut ovat asia erikseen. Niitä on hyvä järjestää monipuolisesti erilaisten kansalaisjärjestöjen, puolueiden ja myös uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen kanssa.

Kun uskonnonopetuksessakin ops:n mukaan tutustutaan myös uskonnottomuuteen, Vapaa-ajattelijain liiton ja yhdistysten edustajat ovat valmiita vierailemaan kokemusasiantuntijoina oppitunneilla ja teemapäivissä.

Samalla toivon, että kouluissa edistetään uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien oppilaiden pääsyä elämänkatsomustiedon opetukseen – erityisesti niissä kouluissa, joissa ei ole vielä ollut aineen opetusryhmiä. Uusia ryhmiä voidaan muodostaa, kun kartoitetaan uuden lukuvuoden tilanne eri luokkatasojen oppilaiden perheiden kanssa. Eka luokalle tehdyn, ryhmän puuttumisen vuoksi pakotetun valinnan ei tarvitse olla pysyvä koko peruskoulun ajan. Kesä on hyvä aika oppilaalle siirtyä uskonnonopetuksesta elämänkatsomustietoon.

Opetusryhmien ja et-oppilaiden määrän lisääntyminen lukuvuonna 2018-19 on samalla valmistautumista elämänkatsomustiedon vapauttamiseen kaikkien valittavaksi.

Lukiolain valmistelun yhteydessä ET:n avaamista ovat kannattaneet muun muassa lapsiasiavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Kuntaliitto ja Lukiolaisten liitto, sekulaarijärjestöjen lisäksi. Vaikka avaaminen ei sisälly hallituksen esitykseen lukiolaista, myös eduskunnassa on laajapohjaista tukea muutokseen, joka tapahtunee ennen pitkää sekä peruskoulun että lukion kohdalla.

Ystävällisin terveisin

Avainsanat

Lukumääräargumentti on kehäpäätelmä

Jori Mäntysalo
Jori Mäntysalo
25.5.2018
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Yleinen perustelu uskonnon asemalle valtiossa on lukumäärä. Kun suurin osa kuuluu luterilaiseen kirkkoon, on luontevaa että koulussakin on luterilaisia jumalanpalveluksia. Kun suurin osa on kristittyjä, kuuluu kristillinen sotilasvala varusmiehille. Sama kaava toistuu muissakin asioissa.

Perustelu on suurelta osin kehäpäätelmä.

Eräässä koulussa tarjottiin aitona neutraalina valintana kaikille oppilaille joko pääsiäiskirkkoa tai erästä muuta retkeä. Selvä enemmistö valitsi muun retken, ja tilaisuuden jälkeen vielä opettajalle oli kerrottu että joku oli laittanut lapsensa kirkkoon kun oletti sinne menevän kaikkien muidenkin.

Neutraalin sotilasvakuutuksen valitsee valan sijaan harva. Osuus kuitenkin vaihtelee varuskunnasta toiseen, ja kun tiedotus on ollut neutraalia on useampi valinnut vakuutuksen. Mielenkiintoista olisi nähdä käänteinen valinta: paraatiin kuuluu juhlallinen vakuutus, mutta joka haluaa, voi sen sijaan mennä komentajan huoneeseen vannomaan uskonnollisen valan…

Selkein esimerkki on tietysti jumalanpalvelusten kävijämäärä. Tavallisissa pääjumalanpalveluksissa käyntejä on kolmisen miljoonaa vuodessa, kirkon jäseniä noin neljä miljoonaa. Keskimäärin siis käyntejä on vähemmän kuin yksi vuodessa, ja käytännössä valtava enemmistö ei liene elämänsä aikana kertaakaan tavallisena sunnuntaina kirkossa ollut.

Samaan aikaan koulaisjumalanpalveluksissa käyntejä tulee yli 800 tuhatta. Lisäksi kirkkoon viedään esimerkiksi varusmiehiä. Oman pienen lisänsä tuovat myös valtiopäivien avajaisten jumalanpalvelus ja vaikkapa yliopistojen tohtoripromootioihin sisällyttämät tilaisuudet.

Kun valittavana on sunnuntai-aamuna kirkko tai kävelyretki, yli 98 % lähtee kävelylle.

Niinpä, jos me todella haluaisimme mennä aidon enemmistön mukaan, lopettaisimme saman tien koulujen kirkkokäynnit. Ja, itse asiassa, lopettaisimme myös enemmistöä nyt keinotekoisesti ylläpitävän kirkollisverojärjestelmän.

Jaakko Heinimäen uskonnonvapaudessa vapaus on liikaa

Kari Hännikäinen
Kari Hännikäinen
12.4.2018
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies moitti 22.3.2018 antamassaan päätöksessä sitä, että uskonnollisille päivänavauksille ei oltu oululaisessa peruskoulussa järjestetty lainkaan vaihtoehtoa. Apulaisoikeusasiamies moitti myös tilaisuuksista tiedottamista. Tämä on suivaannuttanut Kirkko ja kaupunki- lehden päätoimittajan ja papin Jaakko Heinimäen, joka pääkirjoituksessaan 12.4.2018 purkaa tuntojaan asian tiimoilta. Samalla hän paljastaa oman onnettoman puutteellisen käsityksensä nykyaikaisesta uskonnon ja omantunnon vapaudesta.

 

Heinimäki toteaa: ” Toisesta vakaumuksesta kuulemisen ei tarvitsisi aiheuttaa allergista reaktiota eikä jokaista tilaisuutta varten tarvitsisi olla vaihtoehtoista toimintaa.”

 

Toisesta vakaumuksesta kuuleminen ei tietenkään aiheuta allergisia reaktioita. Se mikä aiheuttaa, on lasten pakottaminen uskonnonharjoittamiseen. Tuolla yllä olevalla sitaatilla Heinimäki haluaa siis pyyhkiä lattiaa Suomen perustuslailla ja tehdä vapaudesta velvollisuuden. Heinimäen käsityksen mukaan uskonnonvapaus koulussa toteutuu, kun kaikki lapset pakotetaan uskonnonharjoittamiseen  ilman vaihtoehtoja. Mikä ihanan tunkkainen tuulahdus 1800-luvulta.

 

Heinimäki ei myöskään tunnu sisäistävän yksityisen ja yksilöllisyyden eroa, ei näiden suhdetta julkiseen eikä julkisen vallan käsitettä. Vakaumukset ovat yksilöllisiä asioita. Niiden ilmaisuun on yksilöllä oikeus. Tätä oikeutta yksilö voi harjoittaa joko yksityisesti, yhteisöllisesti tai julkisesti. Yksilöllä ole kuitenkaan oikeutta pakottaa tai painostaa muita harjoittamaan omaa vakaumustaan. Julkisella vallalla ei ole uskonnon tai omantunnon vapautta. Ts. koulu ei ole se taho, jolla on oikeus harjoittaa uskontoa.

 

Mikään tuosta ei päde Heinimäen todellisuudessa. Hän antaa ymmärtää, että jos koulu ei järjestä uskonnollisia tilaisuuksia, joihin kaikkien on osallistuttava, ”uskonnot suljetaan kokonaan julkisen elämän ulkopuolelle, yksityisasiaksi, jota ei pidä esitellä julkisesti.” Odotan innolla, koska Heinimäki alkaa vaatia, että verotoimisto, poliisi, sairaanhoito, KELA, sosiaalitoimi ja Maanmittauslaitos pakottavat asiakkaansa rukoushetkeen ilman vaihtoehtoa, jotta saamme uskonnot ”hyväksytyksi julkiseen elämään”.

 

Omasta mielestäni on täysin hyväksyttävää, että uskonnot näkyvät julkisessa tilassa (esim. koulussa) yksilöiden välityksellä. Mutta koulu ei ole yksilö. Kun koulu järjestää uskonnollisen tilaisuuden, se käyttää julkista valtaa, jonka kohteena yksilöt ovat. Tästä syystä julkista valtaa koskee neutraalisuuden ja puolueettomuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuus, mihin apulaisoikeusasiamieskin päätöksessään viittaa.  Heinimäki joko ei ymmärrä tätä eroa tai ymmärtää mutta kokee muut asiat tärkeämmiksi.

 

Heinimäki kirjoituksessaan jälleen solvaa allergisiksi niitä, jotka eivät halua osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Hänen ulostulostaan tekee erityisen ällöttävän se, että kyse on haavoittuvaisessa asemassa, pakollisen peruskoulun piirissä olevien lasten ihmisoikeuksien toteutumisesta. Heinimäellä ei ainkaan ole pelkoa siitä, etteikö hänen sielunsa mahtuisi taivaaseen: se vaikuttaa aika pieneltä.

 

Olen yhdestä asiasta hänen kanssaan samaa mieltä. Meitä on tässä maailmassa kaikenlaisten katsomusten omaavia ihmisiä ja meidän on mietittävä, miten me täällä keskenämme tulemme toimeen. Uskonnollisuuteen pakottaminen ei kuitenkaan ole minun ratkaisuni. 

 

Luettavaa Jaakko Heinimäelle:

Suomen perustuslaki

Hallberg ym.: Perusoikeudet

OPH:n ohje koskien mm. uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä perusopetuksessa (missä muuten sanotaan: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.”)

 

 

Avainsanat

Uskonnonvapaus ei vaadi koulujumalanpalveluksia

Riku Salminen
Riku Salminen
10.4.2018
Kirjoittajan kaikki artikkelit

Tämä artikkeli julkaistiin alunperin Aamulehdessä Lukijat-palstalla 7.4. Sitä oli kuitenkin editoitu hiukan, joten tässä se on nyt alkuperäisenä. Tästä aiheesta on käyty vilkasta keskustelua niin Kantelupukki-palvelun Facebook-ryhmässä kuin muuallakin sosiaalisessa mediassa. Taustalla ovat Opetushallituksen uudistetut ohjeet, joiden mukaan kouluissa on tarjottava kaikille sopivia tilaisuuksia ja jos uskonnollista ohjelmaa päätetään järjestää, sille on tarjottava tunnustukseton vaihtoehto, jonka pitää olla kaikille vapaasti valittavissa, myös kirkon jäsenten lapsille.

Sari Essayah kirjoitti Aamulehdessä 28.3. olevansa sitä mieltä, että Valkeakosken varhaiskasvatuksen linjaus olla viemättä lapsia jumalanpalveluksiin on väärä tulkinta uudesta varhaiskasvatussuunnitelmasta.

Samaan tulkinnan ovat kuitenkin tehneet myös monet muun Suomen kunnat. Nämä kunnat ovat Essayahin mielestä tulkinneet väärin Opetushallituksen varhaiskasvastussuunnitelmaa koskevan ohjeistuksen kohtaa, jossa uskonnon harjoittaminen todetaan vapaaehtoisuuteen perustuvaksi. Lisäksi Opetushallitus ohjeistaa, että pelkän osallistumattomuuden sijaan pitää uskonnolliselle tilaisuudelle olla aina vastaava, uskontoihin sitouttamaton vaihtoehto. Näiden kahden vaihtoehdon on lisäksi oltava vapaasti valittavissa kaikille oppilaille, riippumatta siitä millaista maailmankatsomusta heidän perheensä edustaa, eli myös kirkon jäsen saa valita osallistuuko hän jumalanpalvelukseen vai esimerkiksi nukketeatteriesitykseen.

Päiväkoti-ikäisillä lapsilla on harvoin suuria haluja harjoittaa Essayahin penäämää positiivista uskonnonvapautta, vaan lasten puolesta jumalanpalveluksiin osallistumisesta päättävät vanhemmat, ei opettaja. Tässä näyttäisi olevan suurin epäkohta Essayahin mielestä. Minusta tällainen mielipide on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisen pitää lapsen tapauksessa olla nimenomaan hänen vanhempiensa valinta – ei koulun, päiväkodin tai minkään ulkopuolisen tahon. Uskonnonvapaus on Perustuslain ja kansainvälisten sopimusten takaama, vahva yksilönoikeus. Jokainen Suomen kansalainen on vapaa harjoittamaan omaa uskontoaan. Uskonnonvapaus ei tarkoita vapautta harjoituttaa uskontoa muiden ihmisten lapsilla.

Kun Lentävänniemen koulu antoi perheille tänä vuonna todellisen vapauden valita pääsiäisjumalanpalveluksen ja koulun yhteisen juhlan välillä, valitsi ylivoimainen enemmistö uskonnottoman vaihtoehdon. Se on hyvin selkeä indikaatio. Joissakin oppilaitoksissa ja kunnissa on päädytty siihen, että on helpompaa järjestää vain yksi, tunnustukseton tilaisuus sen sijaan, että järjestetään useita erillisiä. Yhden yhteisen, tunnustuksettoman tilaisuuden käytäntö tulee suurella todennäköisyydellä yleistymään. Sen lisäksi, että se tukee yhdenvertaisuutta, se myös säästää koulun resursseja.

Eikä Sari Essayahin tai muidenkaan kannata olla uskonnonvapauden toteutumisesta huolissaan. Minulle on usean kirkon työntekijän toimesta vakuutettu, että jumalanpalveluksissa saa käydä ihan niin usein kuin haluaa, koulu- ja tarha-ajan ulkopuolellakin…