Vuosi 2025 on tullut päätökseen ja on taas aika kirjoittaa tänne uusi blogiartikkeli. Tällä kertaa en ehdi sen kummempia kirjoitella kuin todeta, että olen kuluneenakin vuonna päässyt aika lähelle sitä tavoitetta, että kirjoitan tänne noin kerran kuussa uuden artikkelin. Tämä viimeinen mukaan laskien olen tänä vuonna kirjoittanut yhdeksän, eli kolmena kuuna on jäänyt väliin.
Olen ollut nyt aika tarkkaan 30 vuotta Turun Vapaa-ajattelijoissa. Olen ollut yhdistyksessä eri vaiheissa puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja jäsenkirjuri. Nyt aivan viime vuosina en ole ollut enää mitään muuta kuin blogikirjoittaja. Siinä ominaisuudessa varmaankin jatkan edelleen, vaikka välillä tuntuu siltä, että takki alkaa olla tähänkin hommaan vähän tyhjä. Toisinaan tuntuu, että kirjoitukseni kiertävät vähän jo kehääkin tiettyjen toistuvien aiheitten piirissä.
Toisaalta olen mielestäni kuitenkin aika hyvin onnistunut jatkuvasti tuomaan kirjoituksiini uusia yllättäviäkin aiheita ja myös uusia näkökulmia vanhoihin jo käsiteltyihin aiheisiin. Esimerkiksi edellisten kolmen artikkelin aiheet ovat olleet Ulvilan murhan tutkinnan erikoiset käänteet, Barcelonaan rakenteilla oleva turistirysä ja poliittiset murhat. Kaikki kolme ovat olleet kirjoitushetkellä ajankohtaisia aiheita, joihin on liittynyt myös vapaa-ajattelun agendan mukainen näkökulma, uskonnon yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi ja kritisointi. Siitähän olen koko ajan blogikirjoittelussani pitänyt kiinni, että mistä tahansa kaiken maailman aiheista en tänne kirjoita, vaan aiheessa täytyy olla jokin vapaa-ajatteluun kuuluva näkökulma.
Loputtomasti uusia aihepiirejä ei aina ole tarjolla, joten varmasti pakostakin toistan välillä itseäni. Kaikkiaan kuitenkin olen tuottanut vuosien varrella mielestäni mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja artikkeleita. Itsekin luen silloin tällöin kirjoituksiani uudestaan ja totean mielenkiinnolla, miten osuvia ja välillä hauskojakin huomioita olen tehnyt.
Joten katse kohti uutta vuotta ja uusia blogiartikkeleita. Ehkä sitten kun joskus huomaan toistavani liikaa itseäni, lopetan tämän kirjoittelun.
Mikko Mäkitalo, 31.12.2025