Runsas vuosi sitten, blogissa joulukuussa 2016, kirjoitin yhdistyksemme jäsenmäärän laskusta. Jäsenmäärä oli kahtena peräkkäisenä vähentynyt noin kymmenellä ja muutaman vuoden takaisista yli sadan jäsenen määristä oli pudottu 79:ään. Nyt voin kertoa pienen ilouutisen: Päättyneen vuoden jäsenmäärä nousi 80:een eli yhden suuremmaksi kuin edellisvuonna. Näin ollen laskusuuntaus on siis ainakin pysähtynyt, vaikka ei tässä yhden jäsenen suuruisessa nousussa tietenkään hurraamista ole.
Viime vuosi toi yhdistykselle tavanomaiset runsaat kymmenen uutta jäsentä. Heistä kaksi saatiin jo uusiksi hallituksen jäseniksikin, joten ihan mukavaa uusiutumista tässä on tapahtunut. Uusien aktiivijäsenten myötä yhdistykselle saadaan aina mukavasti uusia toimintamuotoja, jolloin taas mukaan voi löytyä lisää uusia ihmisiä. Viime vuonna saimme myös monen vuoden tauon jälkeen lähdettyä Turun kirjamessuille oman messuosaston voimin esittäytymään, mikä sitten olikin keino löytää muutama uusi jäsen. Kaikesta tästä voinee päätellä, että kaikki edellytykset yhdistyksemme pysyvämmällekin kasvukierteelle on olemassa.
Tuossa runsaan vuoden takaisessa kirjoituksessani pohdiskelin myös hieman sitä, olisiko yhdistyksemme jotenkin tilanteessa, jossa sitä ei enää oikeastaan tarvitakaan. Edellisten eduskuntavaalien tulokseen viitaten arvelin, että ei. Nyt voi sitten aivan äskettäin käydyn presidentinvaalin pohjalta todeta, että edelleenkään emme ole tilanteessa, jossa vapaa-ajattelijayhdistyksiä ei tarvittaisi.
Sauli Niinistö ei näyttäisi olevan mikään varsinaisesti uskonnollinen ihminen, mutta kyllä hän silti on katsonut asiakseen toivottaa kansalle uudenvuodenpuheissaan jumalan siunausta, eikä hän mitenkään ponnekkaasti ole ajanut yhteiskunnan sekularisoimista. (No, eipä kai se presidentin toimivaltuuksiin kuuluisikaan, eduskuntahan meillä säätää lait, joitten voimalla uskonnon asemaa yhteiskunnassa voidaan säädellä.) Toiseksi eniten ääniä saanut Pekka Haavisto on varovaisesti kannattanut linjaa, jonka mukaan ihmisiä ei saa syrjiä uskonnon tai uskonnottomuuden takia; tämän katsoisin olevan meidän uskonnottomien asemaa puolustava linja, sillä sen pitäisi tarkoittaa mm. sitä, että uskonnottomia koululaisia ei saa asettaa toisia ikävämpään tilanteeseen sen takia, että he eivät osallistu hartaustilaisuuksiin.
Vaalissa kolmanneksi ja neljänneksi tulleet ehdokkaat olivatkin sitten identiteetiltään selvästi uskonnolliset ehdokkaat. Kolmanneksi tullut Laura Huhtasaari on tunnetusti julkinen kreationisti, Paavo Väyrynen on maltillisemmin ja yksityisemmin uskovainen.
Onko tämä sitten uskonnottomille vaikeaa asenneilmastoa indikoiva vaalitulos? Tavallaan on, tavallan ei. Mainitut kaksi uskonnollista ehdokasta saivat yhteensä vain vähän yli kymmenesosan annetuista äänistä. Se ei ole kovin paljoa, ja se on selvästi vähemmän kuin edellisissä presidentinvaaleissa uskonnollisille ehdokkaille Väyrynen ja Sari Essayah yhteensä annetut äänet. Mutta toisaalta Sauli Niinistön kannatukseen sisältyy paljon ainakin eräänlaista uskonnollisen valtarakenteen hiljaista hyväksyntää. Ainakaan mikään sekulaari uskontokriittinen ääni ei näissä vaaleissa ollut oikein minkään vertaa esillä.
Vaikka Huhtasaaren ja Väyrysen kannatukset olivat pienen tuntuisia muutamia prosentteja, niin kannattaa ottaa huomioon, että Niinistön ylisuuren kannatuksen takana heidän ääniosuutensa olivat kuitenkin tavallaan suuria: he saivat yhteensä noin kolmasosan niistä äänistä, jotka eivät menneet Niinistölle. Jos nyt vielä spekuloidaan seuraaviin vaaleihin, jolloin Niinistö ei missään tapauksessa ole mukana, mutta Huhtasaari ja Väyrynenkin voi hyvinkin olla. Jos ajatellaan, että uskonnollista vakaumusta edustavat ehdokkaat saavat silloin kolmasosan kaikista äänistä, niin ollaan jo melkoisissa lukemissa ja ehkä hyvinkin tilanteessa, jossa toisella vaalikierroksella onkin vastakkain kaksi selvästi uskonnollista ehdokasta.
No, eivätpä kai äänestäjät yleensä ehdokkaitten uskonnollisen vakaumuksen perusteella äänestyspäätöksiä tee, joten ei kannata liian pitkälle jatkaa spekulointia tältä pohjalta. Ja voidaan ainakin todeta, että Laura Huhtasaari ei ollut mitenkään vakuuttava perustellessaan kreationistisia näkemyksiään, kun toimittajat häntä vaalitenteissä niitten perusteella rupesivat laittamaan tiukoille. Joten eipä ennustella hänelle tuolla linjalla kovin hyvää menestystä tulevissa vaaleissa.
Eräänlaisena loppukevennyksenä linkitän tähän vielä erään blogikirjoituksen, joka tuli vastaan etsiessäni netistä jonkinlaista dokumentaatiota Paavo Väyrysen uskonnollisesta vakaumuksesta. Sellaista ei oikein tunnu löytyvän, Väyrynen pitää julkisuuteen aika vaiteliasta linjaa uskonnollisuudestaan, mutta hänen viime vuonna perustamansa kansalaispuolueen puheenjohtajan kanta on hyvinkin esillä. Ensin kyllä ihmettelin, onkohan tämä ollenkaan vakavalla mielellä kirjoitettu, vai onko kirjoittaja pyrkinyt tekemään rankkaa parodiaa kreationistien mielipiteistä, mutta kyllä hän ilmeisesti aivan tosissaan tässä on: