Helmikuun blogissa kirjoitin mietteitä paavin sairastumisesta ja sen uutisoinnista. Nyt paavi on sitten kuollut ja uuden paavin valinta edessä. Varmasti siitä sitten seuraavina viikkoina joutuu näkemään uutisointia, vaikka ei kiinnostaisikaan.
Tällä hetkellä katolisella kirkolla on ilmeisesti käynnissä jonkinlainen suruaika paavin kuoleman johdosta. Siitä tuli mieleeni, että minusta on vähän outoa, että uskovaiset niin kovasti vaikuttavat surevan kuolemaa. Kristillisen maailmankuvan mukaanhan kuolemisen pitäisi oikeastaan olla iloinen asia, sillä siinähän ihmisen uskotaan pääsevän ikuisesti onnelliseen taivaaseen.
Asiaahan on kyllä muotoiltu mm. virsien sanoituksiin esimerkiksi nimellä ”Täällä Pohjantähden alla” tunnettuun virteen, jossa on runoiltu mm.: ”Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä, siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.”
Tulee mieleen, eivätkö kristityt itse todellisuudessa uskokaan opinkappaleisiinsa, kun kuolemaa sitten kuitenkin täytyy niin kovasti surra. Vai onko siellä sitten kuitenkin takana pelko siitä, että omalle kohdalle voikin osua taivaaseen pääsemisen sijasta se toinen vaihtoehto, joka kristinuskon oppiin sisältyy.
Eipä tuo ”Täällä Pohjantähden alla” taida nykyään suosituimpien virsien joukossa ollakaan, sen sanoituksen eskapistisuus on ehkä nykyajan kristitylle sentään vähän liikaa.
Suositumpi taitaa olla eräskin virsi, jonka sanoituksessa on pääpaino aika paljon konkreettisemmissa tapahtumissa. Siitä mukailtua versiota voi laulaa seuraavin sanoin:
Suvilaulu
1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt lämpöänsä suopi
taas paiste auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Kun lintuin laulun soinnut
ne mieltä elvyttää,
niin metsät, maat ja mannut
on täynnä elämää.
3.
Niin joutui armas aika
ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina yhtä uus.
On täällä tuulten tuomaa
ja vetten virtaamaa,
sen mielihyvin huomaa,
on meillä valon maa.
Mikko Mäkitalo, 30.4.2025