Nyt ovat sitten koronarokotukset alkaneet. Ketäänhän ei Suomessa pakoteta rokotuksiin, joten oman harkintansa mukaan jokainen voi päättää, katsooko sen tarpeelliseksi ja riittävän perustelluksi.
Lääkärien ja viranomaisten viestintä voi tuntua siltä kuin todellista vaihtoehtoa rokotuksesta kieltäytymiseen ei oikein haluttaisi antaakaan, media tuntuu niin poikkeuksettomasti viestivän, että kaikki tietenkin menevät rokotukseen heti kun pääsevät. Uutiskuvissa näkyy pelkkiä tyytyväisiä rokotettavia ja innokkaita rokotuksen odottajia ja Euroopan Unionin tasolla otettiin oikein kaikkien maitten yhteinen rokotusten aloituspäivä symboloimaan sitä, että rokottaminen on kaikkien yhteinen asia ja yhteinen etu.
Rokotetta ei varmaankaan turhaan ole kehitetty ja pandemian tilanne näyttää siltä, että ilman rokottamista viruksen leviäminen ei pysähdy. Pitkin maailmaa on koko vuoden mittaan pyritty erilaisilla karanteeneilla, liikkumisrajoituksilla ja desinfioinneilla estämään COVID-viruksen leviämistä, mutta ei se missään ole onnistunut. Aluksi virus oli Kiinan Wuhanissa ja se yritettiin rajata sinne eristämällä Wuhan kaikesta muusta. Ei onnistunut, vaan virus löysi tiensä Kiinan muille alueille ja Eurooppaan. Euroopassa se levisi ensin lähinnä Italiassa ja ne maat, joissa sitä ei heti ollut, yrittivät rajansa sulkemalla välttyä siltä. Ei onnistunut. Yhdysvallat yritti eristäytyä Euroopasta estääkseen viruksen pääsyn omalle mantereelleen, mutta ei onnistunut. Suomen sisälläkin yritettiin eristää Uusimaa tiesuluilla muusta maasta siinä toivossa, että koronavirus pysähtyisi, mutta ei onnistunut.
Etelä-Koreasta puhuttiin jo keväällä, että siellä oli puhelimiin ladatun sovelluksen avulla toteutetulla tehokkaalla tartuntojen seurannalla saatu tilanne hallintaan. Kuitenkin sielläkin pandemiaa saatiin ehkä hidastettua, mutta ei estettyä, vuoden mittaan Etelä-Koreankin tartuntamäärät ovat lähteneet uudelleen kasvuun.
Viime aikoina viruksesta on sitten taas löydetty uusi muunnos, johon on reagoitu taas yrittämällä eristää Britannia, josta uusi muoto ensin löydettiin, muista maista. Vaan eipä tämäkään sen paremmin ole tehonnut kuin aiemmat eristämiset, uusi virusmuunnos leviää kaikesta huolimatta, sitäkin on löydetty jo monesta eri maasta.
Kaiken tämän perusteella näyttää siltä, että COVID-pandemian jatkolle on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: rokote pysäyttää sen, tai sitten virus leviää entisestään ja vielä moninkertaisesti tähänastinen määrä ihmisiä sairastuu ja kuolee siihen. Tähänastiset rajoitustoimet eivät ehkä turhia ole olleet, niillä on hidastettu pandemian leviämistä, vaikka vaikeaa on arvioida, mikä kehitys olisi ollut ilman rajoituksia. Jotain viitettä kyllä antaa Ruotsin valitsema linja, jonka mukaan rajoitetaan kansalaisten tekemisiä vähemmän kuin muissa maissa, kyllä siitä sitten on seurannut viruksen selvästi naapurimaita nopeampi lisääntyminen.
Yllättävän paljon kansan keskuudessa kuitenkin on epäluuloa ja vastahakoisuutta rokotuksia ja muitakin pandemian vastaisia toimenpiteitä kohtaan. Työssäni, kun keskustelen asiakkaitten kanssa, ymmärrettävästi nykyaikana tavallinen puheenaihe on koronapandemia ja sen vastaiset toimenpiteet. Kyllä suurin osa ihmisistä suostuu maskin laittamaan, mutta yllättävän paljon kuitenkin on sellaisiakin, jotka tuhahtelevat suorastaan vihamielisesti minunkin maskinkäytölleni ja leimaavat ylipäätään kaiken puheen koronaviruksen vaikutuksista turhaksi höpinäksi. Kovin monet yrittävät käyttäytyä kaikin puolin kuin mitään koronapandemiaa ei olisikaan.
Varmaankin on myös tietynlaista tilanteeseen turtumista ja kyllästynyttä alistumista. Kun kerran pandemia ei jo tehdyillä ja koetuilla rajoituksilla ole pysähtynyt, niin menköön sitten, otetaan vastaan se mitä tulee ja selviydytään miten selviydytään. Ja tietenkin juuri näin koronavirukseen voi suhtautuakin, sen voi sairastaa ja siitä voi parantua, tai voi olla, että siihen kuolee, mutta mitäpä sitten, kuoleehan jokainen kuitenkin joskus.
Yksi erityinen syy, joka suomalaisten mielissä liikkuu rokotusten hyötyä epäiltäessä, on vuosien 2009-2010 sikainfluenssaa vastaan tehty Pandemrix-rokote ja sen seuraukset. Pandemrix tunnetusti aiheutti narkolepsiaa.
Tietenkin myös ilman Pandemrixiä esiintyy narkolepsiaa, mutta Pandemrix oli osasyy narkolepsian puhkeamiseen joillakin. Tapausten määräksi Suomessa on laskettu 230, siis noin 230 sellaista narkolepsiatapausta, jotka olisivat jääneet puhkeamatta, jos rokotetta ei olisi annettu. Määrä ei ole mikään valtavan suuri, kun kolmisen miljoonaa suomalaista sai Pandemrix-rokotteen ja sen on arvioitu estäneen kymmeniätuhansia sikainfluenssatartuntoja ja ehkä 50 kuolemantapausta.
Toisaalta 230 narkolepsiatapauksen suhteuttaminen rokotuksen hyötyyn ei ole mitenkään yksinkertaista. Narkolepsia on krooninen sairaus, joka voi tehdä loppuelämästä kirjaimellisesti painajaismaista. Sarjakuvissa joskus väännetään vitsiä narkolepsiapotilaista, jotka nukahtelevat kesken lauseen, mutta todellinen narkolepsia on jotain aivan muuta, se ei ole pelkkää nukahtelua, vaan se voi olla elämistä jatkuvasti jossain unen ja valveen rajoilla, mihin usein liittyy vielä kokemus jonkin epämääräisen uhkaavan hahmon tai pahan olennon läsnäolosta.
Niinpä narkolepsiariskin suhteuttaminen influenssarokotteen hyötyihin ei kuittaudu suhteuttamalla 230 narkolepsiatapauksen todennäköisyyttä estettyjen influenssatapausten määrään. Voihan nimittäin mahdolliseen influenssatartuntaan suhtautua mutkattomasti: Ehkä saan influenssan, ehkä en. Jos saan sen, niin ehkä kuolen, tai ehkä en kuole, mutta vaikka kuolisinkin, niin mitäpä sitten, eipä minun sen jälkeen tarvitse mistään enää murehtia. Mutta jos toisella puolella vaarana on elää loppuelämä narkolepsian kourissa, niin se on uhkakuva, jota vältän kaikin keinoin, oli todennäköisyys vaikka kuinka pieni. Näin ajatellen Pandemrixin aiheuttaman narkolepsian aiheuttama epäluulo rokotusta kohtaan vaikuttaa hyvinkin rationaaliselta.
Mikään ei anna kylläkään aihetta vetää minkäänlaisia yhtäläisyyksiä Pandemrixistä nyt kehitettyihin COVID-rokotteisiin, Pandemrixissä on omat haittansa todettu ja nyt kehitetyt COVID-rokotteet ovat aivan eri ainesosista tehtyjä, ylläoleva on vain periaatteellista pohdintaa siitä, miksi pienikin haittatekijä rokotteessa voi antaa hyvän syyn epäillä rokotuksen järkevyyttä. Paljon rokotuksista puhuttaessa esiintyy myös aivan selvää pötypuhetta ja epärealistisia salaliittoteorioita, mutta väittäisin, että yllä kuvaamani Pandemrixin ja narkolepsian suhteuttava ajatusmalli on kuitenkin varsin yleinen, vaikka moni ei ehkä jäsentele sitä niin systemaattisesti kuin mitä yllä olen tehnyt.
Rokotuksen haittojen ja hyötyjen suhteuttaminen on myös koko populaation ja yhteiskunnan kannalta katsottuna eri asia kuin yksilön kannalta. Voi olla, että Pandemrixkin oli yhteiskunnan kannalta hyödyllinen estäessään ne kymmenettuhannet influenssatartunnat, vaikka hintana sitten oli 230 narkolepsiapotilasta, mutta yksilön arvioidessa omaa kohtaloaan näkökulma on eri. Tässä me joudumme sitten omia valintoja tehdessämme miettimään, mikä on painotuksemme: elämmekö yksilöinä omaa elämäämme omilla preferensseillämme, vai elämmekö yhteiskuntaa varten yhteiskunnan osasina. Tähän me joudumme nyt koronavirusrokotteen edelläkin ottamaan jonkin kannan.
Täysin vaaratonta rokotetta tuskin onkaan, mutta hyvin harvoin rokotteen haitat ovat pysyviä. Kannattaa myös muistaa, että COVID-sairaudesta toipuminenkaan ei välttämättä tapahdu jättämättä pysyviä seurauksia elimistöön. Eräs COVID-rokotteen ottanut sairaanhoitaja televisiossa totesikin, että hän mieluummin kuolee rokotteen seurauksiin kuin elää lopun elämänsä COVID-sairauden vammauttamana. Mikä tietysti on pohjimmiltaan samaa pohdiskelua kuin mitä edellä teen Pandemrixin ja narkolepsian suhteesta.
Mikko Mäkitalo
28.12.2020