Päivi Räsäsestä on jo vuosia sitten tullut melkoinen kirkostaeroamisautomaatti. Aina kun hän päästää julkisuuteen jonkin kannan sellaisiin herkkiin asioihin kuin homoseksuaalisuus tai abortti, tuhansia ihmisiä eroaa kirkosta. Tällä kertaa Räsänen on kirkon ja Pride-tapahtuman yhteistyötä kommentoimalla saanut aikaan kirkosta eroamisten piikin.
Tämäkin Päivi-Räsäs-kohu on mielestäni kokonaisuutena tarkastellen absurdi. Minkä ihmeen takia ihmiset odottavat kirkosta eroamiseensa syyksi, että tunnettu poliitikko möläyttää jotain tuollaista? Jos ihmisten kirkkoon kuuluminen on sen varassa, että kukaan kristillinen poliitikko ei möläytä jotain homouden vastaista, niin minkä ihmeen takia he sitten ovat vuosikausia pysytelleet kirkon jäseninä? Ei noissa Päivi Räsäsen lausumissa pitäisi mitään yllätystäkään olla, onhan sen nyt pitänyt olla tiedossa, että uskovaisten joukossa on juuri tuollaisia näkemyksiä.
Olen aiemmin ottanut joissakin blogiteksteissäni kantaa Päivi Räsäsen puolesta, nimenomaan siltä kannalta, että olkootkin Päivi Räsäsen jotkin mielipiteet kummallisia ja perusteettomia, niin olkoon hänellä ehdottomasti kuitenkin täysi oikeus tuoda ne julki, sillä jos hänet painostettaisiin olemaan hiljaa, niin sitten hänen uskonnollinen vakaumuksensa vaikuttaisi poliittiseen päätöksentekoon ilman, että me kansalaiset olisimme siitä tietoisia. Parempi, että poliitikkojen uskonnolliset näkemykset ovat julkisesti tunnettuja uskonnollisia näkemyksiä kuin että ne olisivat piilossa vaikuttavia uskonnollisia näkemyksiä. Päivi Räsänenkin on kuitenkin edelleen melko vaikuttavassa asemassa oleva poliitikko, tosin enää ”vain” rivikansanedustaja, mutta tunnettu kansanedustaja kuitenkin.
Vuoden 2013 blogikirjoituksessa asetuin Päivi Räsäsen tueksi myös siltä osin, että hänen silloinen kohun aiheuttanut puheensa oli kuitenkin osaksi oikeasti asiallistakin pohdiskelua lain ja ihmisen oman mielipiteen suhteesta, vaikka julkisuuteen nostettiin vain pieni yksityiskohta, jossa hän asetti uskonnollisen opin maallisen lain yläpuolelle. Tällä kertaa hänen Pride-kommenttinsa on sen verran törppö, että en näe siinä muuta hyvää kuin sen, että törppöyden on ihan hyvä tulla julki.
Prideen sinänsä minulla ei ole mitään intressiä ottaa kantaa enempää puolesta kuin vastaankaan. Itse olen täysi hetero, tunnen kyllä joitakin homoja eikä minulla mitään ole homouden olemassaoloa vastaan, mutta ei minulla kyllä riitä asialle mitään muuta tukeakaan kuin että jos joskus kohtaan tilanteen, jossa joku asetetaan homoutensa takia kiusattavaksi tai syrjittäväksi, niin siihen ehkä sanon vastalauseen. Siis ehkä, mikä tarkemmin sanoen tarkoittaa, että toivottavasti tositilanteen tullessa rohkenen myös sanoa sen – ei minulle tähän mennessä ole sellaista tilannetta vastaan tullut, ja on myönnettävä, että en ole varma, rohkenisinko sitä kaikissa tilanteissa sitten kuitenkaan sanoa.
Homojen oikeudet nyt ovat Suomessa nykyään sen verran hyvin kunnossa, että maailmassa on suurempiakin ongelmia korjattavaksi, tuntuu tarkoituksettomalta lähteä marssimaan homojen oikeuksien puolesta.
Mikko Mäkitalo, 27.5.2019