Pitkin kevättä ja kesää on käyty pientä polemiikkia siitä, että Venäjä on päättänyt kieltää Jehovan todistajien toiminnan. Sitä on pidetty uskonnonvapauden ongelmana, kuten se tietysti onkin, rajoittaahan tietyn uskonnon kieltäminen aina uskonnonvapautta.
Toinen puoli asiassa on, että Jehovan todistajat on hyvin ongelmallinen uskonto. Kyllähän Jehovan todistajat päällisin puolin ovat rauhallisia ihmisiä, jotka vain ovat syvästi uskossa ja näennäisen harmittomasti puhuvat muille uskostaan ja sillä keinolla pyrkivät käännyttämään muita uskoonsa. Kyllähän sen saa tehdä, puhumalla saa yrittää levittää sanomaansa, kunhan ei pakota ketään. Mutta Jehovan todistajat kyllä myös pakottavat ja painostavat.
Jotkut kokevat Jehovan todistajien ovelta ovelle kiertelyn kiusallisena, jopa jossain määrin kotirauhan häirintänä. En itse ole kokenut niin, eivät he mihinkään väkisin tunkeudu. Joskus olen kutsunut ovelleni tulleita todistajia sisään keskustelemaan ja on käyty ihan mielenkiintoistakin ajatustenvaihtoa, joka on omalta puoleltani avartanut maailmankuvaani sen suhteen, miten joku voi toisesta maailmankatsomuksesta lähtien ajatella.
Ongelmallista Jehovan todistajissa on, että he onnistuvat omassa lähipiirissään synnyttämään pelon ilmapiirin, jonka seurauksena yhteisöstä lähteminen on hyvin vaikeaa. Jehovalaisperheeseen syntyneitä lapsia kasvatetaan järjestelmällisesti pelkäämään ulkopuolisia ja pelkäämään erityisesti uskosta luopumista. Tämä on Jehovan todistajissa nähdäkseni oleellisin ongelma. Muissakin syvästi uskovien yhteisöissä vastaavaa kyllä voi olla, mutta juuri Jehovan todistajien osuus tällaisten tapausten joukossa tuntuu korostuvan. Asiaa tutkinut teologian maisteri Aila Ruoho tästä on kirjoittanut kirjojakin ja hänkin on maininnut, että juuri Jehovan todistajien perheissä kasvaneilta näitä kertomuksia ahdistavasta ilmapiiristä ja aktiivisen uskovaisuuden lopettamisen vaikeudesta on erityisen paljon.
Kuten edellisessä blogissani keväällä totesin, uskontojen kieltämiset eivät yleensä oikein toimi. Ei ole juurikaan esimerkkejä siitä, että jonkin uskonnon kieltäminen olisi onnistuneesti johtanut sen poistumiseen. Yksi esimerkki toimimattomuudesta ovat juuri Jehovan todistajat Venäjällä. Liike tuli Venäjälle jo ennen Neuvostoliiton aikaa ja oli Neuvostoliitossa jyrkästi kielletty, mutta ei kuitenkaan poistunut.
Uskovaiset ihmiset eivät juuri välitä ympäröivän yhteiskunnan asettamista kielloista, sillä hehän uskovat olevansa korkeamman voiman asialla. Kyllähän he sitten aikanaan saavat hyvityksen siitä, että nyt kestävät ihmisen asettamia rangaistuksia, viimeistään jossain tuonpuoleisessa heillä on hyvin ja vääräuskoiset kärsivät, niin he maailmankuvansa mukaan ajattelevat. Siksi tosiuskovainen ihminen voi uhmata vaikka kuinka tiukkoja kieltoja rangaistuksista välittämättä, hän on maailmakuvansa mukaan kuitenkin lopulta voittavalla puolella.
Vaikka keksittäisiin toimiva keino kieltää uskontoja, ei se ole eettisesti ongelmatonta. Se on aina uskonnonvapauden rajoittamista, ja vaikka kieltämisellä voitaisiin eliminoida lukuisa joukko tapauksia, joissa yksilöitä on asetettu ahdistavaan asemaan, kielto sinänsä taas estää toisia toteuttamasta itseään.
Kokemus joka tapauksessa osoittaa, että uskonnoista luopumista edistää parhaiten ajattelun vapaus. Jos ihmiset saavat vapaasti vaihtaa ajatuksia ja kehittää ajatteluaan, silloin todellisuuteen perustuva maailmankuva on se, joka vähitellen voittaa. Tätä suosittelisin Jehovan todistajienkin suhteen: Otetaan heidän ajatuksensa ennakkoluulottomasti vastaan, arvioidaan niitä ja keskustellaan niistä vapaasti. Annetaan heille ystävällistä palautetta ja osoitetaan heille heidän oman ajattelunsa ongelmakohtia. Kyllä hekin joskus voivat muuttaa maailmankuvaansa, ja se tapahtuu todennäköisemmin avoimella keskustelulla kuin rajaamalla heitä pois ympäröivästä yhteiskunnasta.
En väitä, että sanomaansa levittävän Jehovan todistajan kanssa keskusteleminen juuri koskaan voisi johtaa siihen, että todistaja sitten yhtäkkiä huomaisi olevansa väärässä ja luopuisi uskostaan, mutta sillä voi olla välillisiä vaikutuksia, jotka vähitellen loiventavat hänen maailmankuvaansa. Se voi johtaa siihen, että Jehovan todistajat vähitellen lakkaisivat olemasta niin jyrkästi omaan piiriinsä sulkeutuva ja muuta yhteiskuntaa epäilevä lahko, ja se nähdäkseni olisi heidän tilanteeseensa uskonnonvapauden edistysaskel.
Jehovan todistajien osuus Venäjän uskontotilanteeseen on tietysti vähän eri asia. Venäjällä kaikenlaisen uskonnollisen jyrkkyyden ja vastakkainasettelun vähentäminen on pitkän tien takana, siihen vaadittaisiin paljon koulutuksen kehittämistä ja yhteiskunnan ilmapiirin vapautumista.
Mikko Mäkitalo 31.8.2017