Tulipa tässä kuunneltua radiosta ohjelma Aristoteleen kantapää, jossa toimittaja Pasi Heikura haastattelee asiantuntijoita eri aloilta. Tällä kertaa ohjelman aiheena oli ajankohtaisesti pääsiäinen, juhla, joka tämän viikon lopulla hallitsee yhteiskuntaamme. Haastateltavana oli eksegetiikan dosentti, uudentestamentin tutkija.
Dosentin puheista kävi kyllä ansiokkaasti esille, miten monet pääsiäisen tavat ja symbolit ovat alkuperältään jotain aivan muuta kuin kristillisiä, vaikka kristinusko kaikin voimin on pyrkinyt niitä omimaan. Jonkin verran toisaalta dosentti tuntui etsivän kristinuskon tarinoihin liittyviä selityksiä sieltä, missä sellaisia ei oikeasti ole. Mämmin rinnastaminen Raamatun tarinoissa esiintyvään happamattomaan leipään on kovin kaukaa haettua, kun ei mämmi oikein millään tavalla leipää muistuta, samoin pääsiäismunien rinnastaminen kristuksen ylösnousemukseen. Minusta nuo molemmat on liitetty kevääseen ja kevään juhlaan aivan muusta syystä kuin uskonnollisesta. Mämmi on kevääseen sopivaa ruokaa siksi, että se on keino saada osittain pilallekin menneestä viljasta, itäneistä jyvistä, vielä syötävää keväällä, kun ruokavarat maatalousyhteiskunnassa ovat olleet vähissä. Munat sopivat kevääseen ja kevään ruuaksi koska luonnonvaraiset linnut munivat pääasiassa keväällä. Niitten munia on ihmisen ruuaksikin käytetty, mm. telkkiä on houkutettu pesimään ihmisasumusten lähellä ja sitten munitettu siinä eli näin käytetty telkkää puolikotieläimenä, saatu se munimaan lisää ihmisen ruuaksi sen vastineeksi että sille on tarjottu pesäpaikka.
Nykyään kaupoissa on mämmiä ympäri vuoden ja luonnonvaraisilta linnuilta ei saa ottaa munia, mutta syntyhistorialtaan mämmi ja munat ovat siis pääsiäisen asioita täysin konkreettisten ja uskonnosta riippumattomien syitten takia. Uskonnollisesti ajatteleville ihmisille on tyypillistä juuri tuo, että annetaan uskonnollisia selityksiä asioille, joilla todelliset syyt ovat aivan muualla. Sitä en kylläkään tiedä, onko tuo Aristoteleen kantapäässä haastateltu dosentti varsinaisesti maailmankuvaltaan uskovainen. Voihan olla niinkin, että hän katsoo uskontoa kuitenkin vain akateemisena tutkimuskohteena, mutta silti näkee asioita uskonnon viitekehyksen läpi.
Pääsiäistä pidetään kristinuskon tärkeimpänä vuotuisena juhlana, mikä on ymmärrettävääkin, onhan kristinuskon syntytarina oleellisesti juuri pääsiäistarina, tapahtumat sijoittuvat juutalaisten pääsiäisjuhlien aikaan. Käytännössä pääsiäisen tavat nykysuomalaisessa kulttuurissa ovat aika irrallaan uskonnonharjoittamisesta. Monille pääsiäisessä tärkeintä on varmaankin saada viikoittain toistuvaan työpäivien rutiiniin muutaman päivän loma.
Itselläni työpäivien määräytyminen menee tällä hetkellä vähän eri tavalla eikä minulla tänä vuonna ole mitään varsinaista pääsiäislomaa, ja muillekin huomauttaisin, että ei yhteiskunnan ole mikään pakko elää sellaisessa yhtenäiskulttuurissa, että kaikki olisivat lomalla samaan aikaan. Pitäisin vain terveenä, että ihmiset saisivat olla lomilla vapaammin itse päättäminään ajankohtina eikä jonkin yleisen kaikille yhteisen juhlapäivän mukaan. Kun kaupat nykyään ovat auki joka päivä, tarkoittaa se monille sitä, että työpäiviä ja vapaapäiviä ei rytmitäkään mikään perinteinen suurten juhlapyhien ajankohta. Ehkä tässä vähitellen ollaan menossa kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa pääsiäinen kaikkien elämään vaikuttavana juhlana joutaa lopullisesti romukoppaan.
Mutta hyvää kevättä ja hyvää pääsiäistäkin kaikille nyt kuitenkin. Säätkin tässä ovat mukavasti edenneet kohti kevään tuloa, tulppaanit ja narsissit minunkin kukkapenkeissäni jo kurkistelevat maanpinnasta. Ennusteet nyt puhuvat jonkinasteisen takatalven kolkuttelevan, mutta juuri tällä hetkellä aurinkoinen kevätpäivä hymyilee.
Mikko Mäkitalo
31.3.2026