Hyvää vappua kaikille!
Tällä kertaa minulla ei ole aikaa kirjoitella kovin pitkiä pohdintoja, vaan totean lähinnä sen, että on aika viettää vappua, juhlaa, joka viime vuosikymmeninä on kulttuurissamme ollut yleisten juhlapäivien joukossa yksi uskontovapaimmista.
Monelle yleiselle juhlapäivälle on olemassa täysin looginen ilmastoon ja luonnonilmiöitten kiertoon pohjautuva perusteensa. Joulu on talvipäivänseisauksen juhla, juhannus vastaavasti kesäpäivänseisauksen, ja pääsiäinen taas liittyy kevätpäiväntasaukseen, josta sen ajankohtakin tietyllä vähän mutkikkaalla tavalla määräytyy. Uskonnot ovat sitten halunneet näitä juhlia valjastaa omiin tarkoituksiinsa ja enemmän tai vähemmän onnistuneetkin asettamaan niitä fiktiohahmojensa syntymäpäiviksi tai kuolinpäiviksi.
Vappu ei merkkaa niin itsestään selvää vuodenkierron taitekohtaa kuin edellä mainitut, mutta kylläkin aika tarkasti ajankohtaa, jolloin vihreät kasvit alkavat päästä kasvuun. Maanviljelijät aloittavat peltotyönsä täällä Etelä-Suomessa jotakuinkin vapun aikoihin ja perinteisesti karjaa on alettu päästää laitumille vapun aikaan.
Vappuun ei yleensä juurikaan liitetä uskonnollista sisältöä, vaikka onhan silläkin oma kristillinen perinnehaaransa Valburg-nimisen pyhimyksen muistopäivänä, ja sana vappu tuleekin juuri nimestä Valburg. Nykyihmisille tuo vapun kristillinen osuus on kuitenkin jäänyt aika unohdetuksi.
Nykyään vappu tuntuu ennen kaikkea olevan juhla, jolloin luullaan, että kesäiset säät alkavat ja voidaan ruveta nauttimaan ulkona oleilusta. Tyypillisesti sitten kuitenkin todellisuus on koleaa ja tuulista. Kuten se oli tänäänkin.
Mutta kyllä se kesä sieltä tulee. Ruoho vihertää jo.
Mikko Mäkitalo
30.4.2022