Vuosikymmen alkoi heikosti, vuonna 1950 hoidettiin oikeastaan vain hallintorutiinit. Kokouksiin kyllä osallistui noin 40 ihmistä, mutta tuloksia niistä ei saatu.
Jo seuraavana vuonna toiminta virkosi, ja yhdistys mm. järjesti liiton retkeilypäivät, joista ”sateli meille ihastuneita kiitoksia kaikilta tahoilta”. Vuonna 1952 toiminta vilkastui entisestään ja pidettiin uskonnonvapauslain 30-vuotisjuhla. Todettiin myös miten on näytetty että ”vainajat saadaan haudan tyyneen lepoon ilman pappien ynnä muiden katekeettojen loitsujakin”.
Vuonna 1953 autettiin Nokialla asuvia vapaa-ajattelijoita perustamaan oma yhdistyksensä, mutta oma toiminta notkahti alaspäin. Seuraavana vuonna kirjoittikin liiton puheenjohtaja miten ”Tampere, joka aikoinaan oli koko liikkeen pääpaikkana, on sittemmin kasvanut alaspäin kuin lehmänhäntä”.
Toiminta aktivoitui kuitenkin taas, ja 1954 yhdistys järjesti mm. kaksi onnistunutta väittelytilaisuutta pappien kanssa. Tuloja yhdistys sai järjestämällä kahteen kertaan tanssit. Seuraava vuosi jatkui samanlaisena.
Tässä vaiheessa seurasi tekninen uudistus: yhdistykselle ostettiin kirjoituskone. Aikansa kuva tämäkin.
Vuosikymmenen loppupuolen asiakirjat ovat valitettavasti kadonneet. Poikkeuksena on vuosikertomus 1958, jossa mainitaan ajankohdan ”rahankireyden” haitanneen toimintaa ja mm. tanssit ovat tuottaneet tappiota. Järjesttyä saatiin ainakin vaalipaneeli ennen kesän eduskuntavaaleja.
Toiminta-aktiivisuuden vaihtelu on ilmeisesti ollut kiinni henkilöistä, eli käytännössä toiminta on ollut melko vähäisen väkimäärän harteilla. Lisäksi johtokunta joutui useasti pohtimaan toimitilakysymystä saamatta kuitenkaan asiaa kuntoon.
Maksaneiden jäsenten määrä vuonna 1952 oli enää 86, siihen saakka pienin määrä. 1955 jäseniä oli 216, siis enemmän kuin vuonna 1948. Jyrkkää heittelyä oli siis myös jäsenmaksujen kannossa aivan kuten muussakin toiminnassa.