Enovainaa antoi minulle vain yhden elämänohjeen: älä ryhdy hitsaajaksi. Noudatin neuvoa ja minusta tuli ammattinörtti.
Synnyin 70-luvun puolivälissä ja kasvoin pienellä maatilantapaisella pohjoisessa Satakunnassa äidin, enon ja pienempänä mummun kanssa. En koskaan kunnolla oppinut maatilan töitä, mutta muistan sentään miten kynnetään. Ei pidä katsoa ihan eteensä, vaan ottaa määränpää kauempaa pellon toiselta reunalta. Silloin tulee suoraa vakoa, ja ehkä tämä kauemmas katsominen sopii elämänohjeeksi yleisemminkin.
Rukoilemaan opin ensimmäisellä luokalla. Pikku-Jori pyysi Jumalaa siunaamaan Aasiaa, Afrikkaa, Australiaa ja niin edelleen, ja mietti mitä tapahtuu jos unohtaa jonkun mantereen. Usko katosi vuodessa tai kahdessa, koska mummu kuoli ennen 10-vuotispäivääni, enkä silloin elätellyt mitään taivaskuvitelmia.
Rippikoulun kävin kuten kaikki muutkin. Olin kuvitellut, ettei kukaan ”normaali” oikeasti usko, ja vähän järkytyin. Isonen kysyi mitä ihmiselle tapahtuu kun hän tulee uskoon, ja lähdin jotain psykologista selitystä hakemaan. Isonen kysyi tarkoitinko, että silloin ihminen tulee hulluksi. Nykyään tiedän, että aika moni uskoo jumaliin tosissaan, vaikka en kai vieläkään sitä ymmärrä.
Tampereelle muutettuani törmäsin vapaa-ajattelijoihin ja innostuin heti. Tartuin toimeen siinä missä pystyin, nörttinä siis erityisesti www-sivujen parissa. Viime vuosituhannellahan oli vielä uutta ja hienoa mikä tahansa nettisivu. Paljon muutakin tuli toki tehtyä: Väinö Linnan aukio tuli tutuksi yhdistystä esitellessä, silloiseen Pakanasanomat-lehteen kirjoitin ja sekalaista muuta.
Vapaa-ajattelun saralla tunnetuin olen eroakirkosta.fi-palvelun toisena perustajana. Muodollisesti korkein titteli oli kai pääsihteeri viitisentoista vuotta sitten. Tampereen yhdistyksessä olen tätä kirjoittaessani puheenjohtaja, nuija siirtyy seuraavalle kun vuosi vaihtuu.
Minulla on kai jonkinlainen saarnaajan luonne. Vaikka miten puhutaan epäreilusta valtionkirkkojen suosimisesta tai kerrotaan ääritapauksessa jopa verensiirrosta kieltäytyvien Jehovan todistajien kuolemasta, minua häiritsee myös itse usko. Joku on väärässä, luulee että on olemassa jumalia vaikka ei ole. Miksi totuus on minulle niin itseisarvoisen tärkeää, sitä en osaa sanoa.
Töitä teen yliopiston tietohallinnossa lähinnä Linux-palvelinten parissa. Kotona nuorempaa vintiötä pitää kasvattaa vielä vajaan vaaksan verran, naimakaupanpäällinen on jo kasvatettu ja asuu omillaan. Vapaa-ajalla minuun voi törmätä jollain lähiseudun nuotiopaikalla makkaraa paistelemassa.
