Skip to main content

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Tilastopoimintoja ev.-lut. kirkosta

Tilastokäyriä

Kirkon jäsenmäärän vakiintunut väheneminen antaa yhä useammalle vapauden valita ET-opetus

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Sekularisoitumisen, tiedepohjaisuuden ja katsomuksellisen yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta on asiallista seurata etuoikeuskirkon jäsenmäärän laskua. Vuoden 2024 lopun tietojen mukaan ev.-lut. kirkon jäsenosuus oli Helsingissä 44,9 %, kun se koko maassa oli vielä 62,3 %.

Matalinta kirkon jäsenosuus Helsingissä oli Mikaelin ja Paavalin seurakuntien asuinalueilla. Lukemat olivat (suluissa vuoden 2014 lukema): Mikaelin srk:n alue 36,2 % (52,7 %), Paavalin srk:n alue 39,9 % (49,3 %). Seuraavina tulevat Vuosaari 40,0 % (53,7 %) ja Kallio 40,1 (49,9 %).

Kirkon valtakunnallinen jäsenosuus vaihtelee ikäluokittain. 30-44-vuotiaista alle 50 % oli kirkon jäseniä. Matalin lukema, 43,5 % oli 37-vuotiailla. Ks. oheinen kuvio.

Kuvio näyttää myös, että korkeimpia kirkon jäsenosuuksia on vanhimmissa ikäryhmissä ja myös 10-20-vuotiaissa, joista suurin osa on liitetty kirkkoon vauvoina 10-20 vuotta sitten. Vuonna 2024 alle 1-vuotiaita liitettiin kirkkoon 59,9 %. 9-vuotiaista kirkon jäseniä oli 67,7 %.

Lasten kirkkoon liittämisen vähentyessä elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettujen lasten määrä lisääntyy. Tämä tarkoittaa myös ET:n oppilasmäärän ja oppilasosuuden kasvua.

 

Ev.-lut. kirkon jäsenosuus ikäluokittain vuodesta 2000 vuoteen 2024
■ Ev.-lut. kirkon jäsenosuus ikäluokittain vuodesta 2000 vuoteen 2024

 

Koulujumalanpalveluksista helsinkiläiskouluissa

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO

Monet koululaitoksen edustajat, kirkon tukemana, markkinoivat uskonnollista maailmankuvaa koululaisille

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Ev.-lut. kirkon jäsenosuus Helsingissä on alle 45 prosenttia, mutta suurin osa kouluista antaa yhä liittää koulupäiviin ev.-lut. kirkon koulujumalanpalveluksia. Se aiheuttaa ylimääräistä työtä, koska samaan aikaan pitää järjestää katsomuksellisesti sitoutumatonta ohjelmaa.

Kaikille yhteisen kevätjuhlan ja joulujuhlan lisäksi opettajien pitää järjestää toinen tunnustukseton keväinen ja jouluinen tilaisuus. Siis kaksi keväistä tilaisuutta sen vuoksi, että kirkko saa liitettyä jumalanpalveluksensa eli ”kevätkirkon” koulupäivään. Ja kaksi jouluista tilaisuutta sen vuoksi, että kirkko saa liitettyä jumalanpalveluksensa eli ”joulukirkon” koulupäivään.

Soitin 19 peruskouluun Helsingissä. Toisen asian lisäksi kysyin myös uskonnollisista tilaisuuksista. Etukäteen ajattelin, olisiko ”kirkottamisista” jo luovuttu, mutta olin liian toiveikas. Kahdeksassa koulussa oli sekä joulukirkko että kevät- tai pääsiäiskirkko. Kuudessa koulussa ”kirkkokäyntejä” oli vähennetty, mutta jäljellä oli joulukirkko, ja yhdellä koululla marraskuussa uskonnollinen tilaisuus.

Vain kahdessa peruskoulussa oli koulujumalanpalveluksista luovuttu kokonaan. Kaksi muuta koulua kertoi, että koulujumalanpalvelusta ei ole, mutta uskonnon tunnilla on kirkollinen hartaus- ja laulutilaisuus – mikä ei ole uskonnon opetussuunnitelman mukainen menettely.

Yllättävän sitkeästi koulujumalanpalveluksia koulupäiviin istutetaan. Mikään puolue ei niitä vaatinut kuntavaaliohjelmissaan. Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset korostivat vain suvivirren laulamista kevätjuhlassa ja joulukuvaelmaa koulun yhteisissä juhlissa. Kristillisten perinteiden huomioimista vain kevät- ja joulujuhlassa vaati Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinenkin.

Jumalanpalvelusten puolesta esiintymistä vältellään, koska arvellaan, että kansan enemmistö ei niitä enää kannata. Kirkon Gallup Ecclesiastican mukaan koko väestöstä enää 45 prosenttia suhtautui myönteisesti seurakunnan päivänavauksiin, ja 30- ja 40-vuotiaiden ikäluokissa suhtautuminen oli selvästi kielteisempää. Julistuksellisista jumalanpalveluksista, kuten ”kevätkirkko” tai ”joulukirkko” ei kysytty tai tietoa ei julkaistu.

Samaan aikaan kirkon toimintakertomuksesta ilmenee, että 97 prosenttia seurakunnista yhä järjestää koulujumalanpalveluksia.

Suvivirren suosiolla melskaavat poliitikot vaikenevat jumalanpalveluksista ”kel onni on, se onnen kätkeköön” -opin hengessä. Parempi vaieta asiasta, kun pullat ovat yhä hyvin uunissa. Vai ovatko ne jo hieman mustuneita?

 

ET suurin katsomusaine 12 helsinkiläis­koulussa

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO

Tilastotietoa Helsingin peruskoulujen elämänkatsomustiedon opetuksesta

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Helsingin kaupungin kouluissa ET-oppilaita on 13 487. Se on yli 30 % kaikista peruskoululaisista.

Suurin katsomusaine ET oli lukuvuonna 2024-25 seuraavissa kouluissa:

Aleksis Kiven peruskoulu
Hertsikan ala-asteen koulu
Itäkeskuksen peruskoulu
Kallion ala-asteen koulu
Käpylän peruskoulu
Naulakallion koulu
Pikku-Huopalahden ala-asteen koulu
Pohjoismainen yhtenäiskoulu
Ressun peruskoulu
Roihuvuoren ala-asteen koulu
Solakallion koulu
Vallilan ala-asteen koulu

Koulujen määrä saattaa kasvaa lukuvuonna 2025-26.

 

ET ja uuden katsomusaineen tavoittelu

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO

ET:n valinnan avaaminen ei estä katsomusaineuudistusta – itse asiassa se voi nopeuttaa ja laadullisesti parantaa tulevaa muutosta

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Osa ns. yhteisen katsomusaineen ajajista on vastustanut ET:n valinnanmahdollisuuden avaamista. Pelättäneen ET:n avaamisen jollain lailla estävän tai lykkäävän toivomansa katsomusaineen tuloa. Tällöin ei oteta huomioon, että ET:n valinnan avaaminen ja sitä suurempi uudistus on mahdollista toteuttaa peräkkäin. Niitä ei tarvitse eikä ole syytä asettaa vastakkain.

ET:n avaaminen voidaan toteuttaa nopeasti, sillä tuntijakoa ja opetussuunnitelmaa ei tarvitse muuttaa. Sen sijaan kaikille pakollisen yhteisen katsomusaineen säätäminen ja sen tuntijaosta päättäminen sekä täysin uuden aineen opetussuunnitelman laatiminen muodostaisivat varsin pitkäkestoisen hankkeen. Kysymys olisi vuosista. Haasteeksi siinä nousisivat myös uudet oppimateriaalit sekä opettajien täydennyskoulutukset.

ET:n avaaminen ei estäisi laajempaa katsomusaineuudistusta, vaan voisi merkittävästi parantaa laadullisesti sen lopputulosta, josta kellään ei ole tietoa.

Uudistus voi olla jokin muukin kuin yksi yhteinen katsomusaine. Keskustellaan myös lukiossa filosofian yhteydessä opetettavan etiikan tuomisesta peruskoulun yläluokille. Katsomusaineiden kehittämisryhmä esitti raportissaan (maaliskuussa 2025) katsomusaineiden osittain yhdistetyn opetuksen kokeilua, mutta ei yhteistä katsomusainetta.

Osittain yhdistetyn opetuksen järjestelyjä on toteutettu melko monissa kouluissa, mutta opetussuunnitelmien puitteissa rajoitetussa määrin. Esimerkiksi yli 10 helsinkiläiskoulussa 3. luokan toinen katsomusainetunti on opetettu yhdessä.

ET:n vahvistuminen on tärkeää osittaisen yhteisopetuksen kokeilujen toteutuksen laadun kannalta. Jotkut omavaltaiset yhteisopetuksen ”kokeilut” ovat olleet hyvin syrjiviä ET-oppilaiden kannalta. Turun ja Etelä-Pohjanmaan toteutuksista on useita eri aluehallintovirastojen kriittisiä päätöksiä. ET:n ystäville ne ovat olleet varoitusmerkkejä ET:n loppumisen mahdollisesti karmeista seurauksista. Virallisia kokeiluja ei ole toteutettu.

ET:n ystävien huolta herättää myös se, että opetussuunnitelmassa säädettyä ”uskonnollista ja katsomuksellista sitouttamattomuutta” ei noudateta, vaan koulujen päiväohjelmaan liitetään kirkollisia koulujumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia kirkko- ja lukuvuodesta toiseen. Miten jonkun uuden opetussuunnitelman hienoja tekstejä noudatettaisiin, kun niitä ei nytkään tarvitse noudattaa, vaan sitouttavat, tunnustukselliset kirkolliset tilaisuudet ovat jalustalla kouluissa?

ET:n avaamisen viivästyminen ei estä toimintaa ET:n vahvistumisen puolesta. ET-opetukseen oikeutettujen määrä kasvaa vuosi vuodelta, kun vauvojen liittäminen kirkon jäseneksi on vähentynyt selvästi. Jos tavoitteena ei ole pakollinen uskontotieto kaikille, ET:n tyyppisen yhteisen katsomusaineen kannattajilta olisi virhearvio pidättäytyä toimimasta nyt ET:n aseman vahvistamiseksi ja oppilas­osuuden kasvattamiseksi. Niillä voidaan parhaiten vaikuttaa mahdollisesti tulevien uudistusratkaisujen sisältöön.

Keskustelussa on syytä pitää myös nykyisten ns. katsomusaineiden, uskonnon eri oppimäärien ja elämänkatsomustiedon tuntimäärien supistaminen peruskoulussa. Luokilla 1.-2. tai 1.-3. ei tarvita mitään katsomusainetta. Tapakasvatusta ja kulttuuritietoa voidaan opettaa ilman uskonnollista tai katsomuksellista kytköstä. Yläkoulussa esimerkiksi luokilla 8.-9. tai ainakin 9. luokalla katsomusaineet voi korvata etiikka.

Vapaa-ajattelijain liiton sääntöjen perusvaatimuksina ovat kirkon ja valtion erottaminen sekä uskonnonopetuksen lopettaminen kouluissa. Uskonnoista ja katsomuksista voidaan opettaa riittävästi historiassa, yhteiskuntaopissa ja maantiedossa sekä taideaineissa ja äidinkielessä.

OPH:n katsomusaineiden kehittämisryhmän jäsenenä toin edellä mainitut ideat esille, mutta esitykseni eivät saaneet kannatusta, kun ryhmän jäsenet halusivat käsitellä asiaa vain katsomusaineiden opetuksen boksissa ja nykyisen suuren tuntimäärän puitteissa.

 

ET:n yo-stipendiaattien ja ET-opettajien haastatteluista

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO

Yo-stipendiaatit haluavat opiskelijoille valinnanvapautta ET-opetuksessa

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Alppilan lukion ET-opettajien Jouni Alakurtin ja Riikka Suutalan välissä ET-stipendeillä palkitut ylioppilaat Taika Rajapuro ja Anton Riihelä. Kuva: Annukka Kosonen
⏹ Alppilan lukion ET-opettajien Jouni Alakurtin ja Riikka Suutalan välissä ET-stipendeillä palkitut ylioppilaat Taika Rajapuro ja Anton Riihelä. Kuva: Annukka Kosonen

Vapaa-ajattelijain liitto jakoi valtakunnallisesti parhaiten elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeessa menestyneille keväällä 2025 valmistuneille viisi stipendiä. Myös Helsingin seudun vapaa-ajattelijat jakoi viisi yo-stipendiä, ja yksittäisiä stipendejä monet va-yhdistykset.

Stipendin saajien nimien lisäksi Vapaa Ajattelijassa 2/2025 julkaistiin kuuden stipendiaatin ja neljän ET-opettajan haastattelut. 10-sivuisen paketin jutut erikseen ja koko nettilehden pdf löytyy lehden nettisivuilta.

Yo-stipendiaatit pitävät epäoikeudenmukaisena, että kaikki eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa. He myös suosittelevat ET:n valitsemista jo peruskoulun eka luokalle, vaikka monet olivatkin vaihtaneet uskonnosta ET-opetukseen vasta peruskoulun yläasteella.

”Kahdeksannella luokalla päätin, että haluan erota kirkosta ja vaihtaa ET:hen. Se tuntui enemmän omalta jutulta: yleissivistävämmältä ja monipuolisemmalta.” Yksi palkituista oli aloittanut ET:n vasta lukiossa.

Yo-stipendien lisäksi Helsingin seudun vapaa-ajattelijat antoi 11 ET-stipendiä peruskoulun 9. luokan päättäneille pääkaupunkiseudulla. Kriteerinä oli oman opiskelun lisäksi koko ryhmän opiskelun tukeminen. Stipendin saavat koulut vaihtuvat vuosittain.

 

Miten voi toimia ET:n puolesta

Esa Ylikoski

Elämänkatsomustiedosta vakiintuneena oppiaineena tarvitsevat tietoa sekä sekulaarit että uskonnolliset vanhemmat

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Syksyllä voi markkinoida ET-opetusta ensi vuonna koulunsa aloittavien uusien ekaluokkalaisten vanhemmille, tehdäänhän valinta jo tammikuussa. On perusteltua vaatia, että koulutoimi ja koulut informoivat vanhempia elämänkatsomustiedosta oppiaineena entistä paremmin. ”Tervetuloa kouluun” -oppaissa ET:n esittely on liian suppeaa.

Voimme myös esittää, että koulut informoivat ET:stä myös uskonnonopetuksessa olevien lasten vanhemmille, jotka eivät nyt välttämättä tiedä paljoa ET:stä. Perustietojen antaminen oppiaineista kuuluu koulun tehtäviin ja edistää suvaitsevaisuutta. ET:n ei pidä olla kummajainen uskonnonopetuksessa olevien vanhemmille.

Ennen uuden lukuvuoden koulutyön alkua on hyvä aika markkinoida mahdollisuutta vaihtaa uskonnosta ET-opetukseen. Tämä mahdollisuushan syntyy myös, kun huoltajat erottavat lapsensa kirkosta. Katsomusaineen voi hyvin vaihtaa lukuvuoden alkupäässä ja lapsen kirkosta eroamisen johdosta myöhemminkin.

Tuotiinpa minulle ET-ryhmään oppilas, joka ei enää osallistunut uskonnonopetukseen, kerran vasta hiihtoloman jälkeen.

Kirjoittaja opetti elämänkatsomustietoa sekä historiaa ja yhteiskuntaoppia 1980- ja -90-luvuilla.
Myöhemmin hän työskenteli Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.

 

Uskomaton vapaus

Vapaa-ajattelijoiden logo. Pyöreä oranssinen tausta jossa kolme valkoista liekkiä päällekkäin.

Ilman uskontojen rajoituksia voit valita vapaasti ja päättää omasta elämästäsi

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Uskomaton vapaus

Kirkon hautausmaamaksuihin korotuksia

Montaasi 500 euron setelistä ja rististä

Verotuksen muutokset korottavat maksettavaa kirkollisveroa ja hautausmaamaksuja

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Valtiovarainministeriön esityksessä valtion budjetiksi 2026 esitetään ev.-lut. kirkon budjettirahoituksen leikkausta ensi vuodelle yli 18 miljoonaa euroa, jolloin rahoitus olisi 87 miljoonaa. Suurimmillaan summa on ollut yli 123 miljoonaa, mutta rahoitus väheni jo 2025.

Näin suurten leikkausten taustalla on kirkollisverotuksen kytkös kuntaverotukseen siten, että kirkollisveron tuotto on sekä tänä että ensi vuonna 40 miljoonaa aiempaa korkeampi ilman mitään kirkollisveron korotusta.

Tämän seurauksena kirkon jäsenet maksavat enemmän kirkollisveroa – ja nyt myös korkeampia hautausmaamaksuja. Myös muut kuin kirkon jäsenet, joiden omaisia on haudattu tai haudataan seurakuntien hautausmaille, maksavat pian korotettuja maksuja.

Uskonnottomien näkökulmasta kirkon tulisi käyttää valtion budjettirahoitus kokonaan hautaustoimen kustannuksiin ja käyttää lisääntynyt kirkollisverotuottonsa kulttuurihistoriallisten rakennusten korjaamiseen.

 

 

Siviilivihkimisen palveluja pitää kehittää eikä heikentää sekä yhdeksän muuta Vapaa-ajattelijain kannanottoa

Kuvassa ällistyneen näköisen miehen pää ja teksti "Toimintaa"

Vapaa-ajattelijain toimintaan kuuluu myös lausuntojen antaminen ajankohtaisista aiheista

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Kun avioliitoista nykyään noin 60 prosenttia solmitaan siviilivihkimisenä ja osuus kasvaa edelleen, siviilivihkimispaikkojen sulkeminen 14 paikkakunnalta heikentää vihkiparien palveluja kohtuuttomasti. Digi- ja väestötietovirasto DVV:n vihkipaikkojen vähennys lähes puolella heikentää myös ihmisten alueellista yhdenvertaisuutta. Siviilivihkimisen valitsevat myös monet eri uskontokuntien jäsenet.

Esitämme, että DVV korjaa tilanteen nopeasti perustamalla osa-aikaisia vihkipaikkoja paikkakunnille joista ne nyt poistettiin. Sopivia tiloja kyllä löytyy. Lisäksi Rakkausvirasto voisi tarjota pop up -tyyppisiä vihkipaikkoja myös muualla maassa.

Tilanne nostaa esiin myös yhteisöjen vihkimisoikeuksien hyvin epäyhdenvertaisen tilanteen. Vihkimisoikeus on myönnetty peräti 130 uskonnolliselle yhdyskunnalle, joista osa on hyvin pieniä, mutta laki vihkimisoikeudesta estää sellaisen myöntämisen uskonnottomien yhdistyksille. Järjestöillä on vihkimisoikeus esimerkiksi Norjassa, Islannissa ja pian Ruotsissa. Sellainen halutaan myös Suomeen: syrjivä tilanne pitää korjata mahdollisimman pian lakimuutoksella.

Virkapaikan ja -ajan ulkopuolella tapahtuvasta vihkimisestä veloitetaan 250 euroa ja matkakulut, mutta vihkijän saamisessa hääpaikalle haluttuna aikana on ongelmia. Siksi esitämme ns. vapaiden siviilivihkijöiden nimittämistä eri puolille maata samaan tapaan kuin erityisesti Lappiin on nimetty jo
pidempään.

Vapaa-ajattelijain liitto on vuonna 2025 antanut jo 10 lausuntoa, kannanottoa tai aloitetta, ks. vapaa-ajattelijat.fi/lausunnot. Aiheina ovat olleet mm. neutraalit hautajaistilat, koulujen ja päiväkotien sitouttamattomuus, Yleisradio, arvonimilaki, yhdenvertaisuussuunnittelu, vankilapapit ja poliittisten päätösten sekulaarisuusvaatimus.

 

Uskomatonta, tavallista elämää

Uskomatonta elämää Suomessa -kirjan kansi. Kellertävällä taustalla keltavihreä mänty, jonka juurella kasvin taimen.

Arvostelussa Risto Puumalaisen suomalaista uskonnottomuutta esittelevä kirja Uskomatonta elämää Suomessa

RISTO K. JÄRVINENAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Uskonnottomien elämä Suomessa on kokenut viimeisen sadan vuoden aikana valtavan muutoksen. Ennen Suomen itsenäisyyttä uskonnottomilla ei ollut kaikkia kansalaisoikeuksia, ja itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä uskonnottomia pidettiin jopa valtiollisena vaarana. Suomen hallitusmuoto ja uskonnon vapauslaki loivat kuitenkin pohjan uskonnottomien elämän normalisoitumiselle.

Nykyään uskontokuntiin kuulumattomia on Suomessa lähes kaksi miljoonaa. Risto Puumalainen halusi tietää, mitä uskonnottomat ovat kokeneet ja mitä he ajattelevat erilaisissa elämäntilanteissa ja päätöksissä. Niinpä hän haastatteli 39 uskomatonta henkilöä ja kirjoitti vastausten pohjalta mielenkiintoisen kirjan. Se kuvailee uskonnottoman ihmisen koko elinkaaren syntymän ja kuoleman välillä.

Yleisesti voidaan Puumalaisen mukaan sanoa, että kyselyyn osallistuneiden uskonnottomien elämä on aivan tavallisen suomalaisen elämää. Uskonnottomuus oli aikanaan poikkeavaa, mutta nykyään se on ainakin suurimmissa kaupungeissa jopa oletusarvo. Tästä huolimatta muutamissa elämäntilanteissa uskonnottomia edelleen syrjitään.

Jokaisen kyselyyn vastanneen tie uskonnottomuuteen on yksilöllinen, ainutkertainen ja kertomisen arvoinen. Lapsien uskonnottomat sanoivat olevan elämän lahja, ihania, rakkaita ja tervetulleita. Nimiäiset koettiin rennon juhlavaksi pienen perhe- ja ystäväpiirin tapahtumaksi, joka toi läheiset ihmiset yhteen ja liitti nimetyn vauvan sukuun.

Kyselyn perusteella päiväkodeissa ja peruskouluissa on yhä tehtävää yhdenvertaisuuden ja kaikkien katsomusten huomioimisessa. Pienissä kunnissa elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyt ovat usein niin hankalat, että uskonnonopetukseen osallistuminen on vaivattomampaa. Vastausten perusteella uskonnottomat häät olivat onnistuneet erittäin hyvin, juuri niin kuin hääpari halusi.

Uskonnottomien poliittisuudesta puhuttaessa törmää vieläkin yleistykseen, että kaikki uskonnottomat olisivat kommunisteja. Puumalaisen kyselyn uskonnottomat kuitenkin olivat poliittisesti erittäin hajanainen joukko. Äänet jakautuivat kymmenelle eri puolueelle, ja vain kolme vastaajista oli äänestänyt kommunisteja.

Uskonnottomien huomioiminen armeijassa on parantunut vuosikymmenien aikana. Pakollinen iltahartaus joka ilta on vain muisto historiasta. Uskonnottomuus tulee kuitenkin julkisesti esille nykyisissä valan vannomisen ja vakuutuksen antamisen toimintatavoissa, vaikka uskonnottomuus on yksi henkilötietojen erityisluokkaan kuuluvista tiedoista.

Kyselyyn osallistuneiden uskonnottomien vastaukset arvoista ja moraalista, hyvästä elämästä sekä elämän tarkoituksesta ja merkityksellisyydestä eivät tuoneet esille mitään radikaalia. Rehellisyys ja terveys olivat eniten arvostettavia asioita, ja uskonnottomat vaikuttivat lainkuuliaisilta ja moraalisilta kansalaisilta. Hyvästä elämästä kyselyyn osallistuneilla oli samanlaiset ajatukset kuin suomalaisilla yleisemminkin. Hyvä elämä on heidän mielestään kohtuullista ja tasaista elämää ilman liian suuria huolia.

Elämän tarkoituksesta tuli monenlaisia vastauksia. Suvun ja elämän jatkaminen mainittiin erittäin monessa vastauksessa. Suurin osa vastaajista koki elämänsä jopa erittäin merkityksellisenä. Kuolemasta kyselyyn vastaajat olivat käytännössä samaa mieltä: yksilön elämä päättyy kuolemaan. Eniten vastauksissa sanottiin kuoleman olevan elämän luonnollinen loppu, osa aineiden ikuista kiertokulkua alkuaineista alkuaineisiin.

Uskonnottomien hautajaisten järjestäminen voi edelleen olla vaikeampaa kuin uskonnollisten. Jos hautajaisten saattotilaisuus järjestetään arkun äärellä, uskonnottomien hautajaisten järjestäjät kohtaavat syrjintää, sillä kaikki seurakunnat eivät anna lupaa uskonnottoman saattotilaisuuden järjestämiseen kappelissaan eikä arkun äärellä järjestettäviin hautajaisiin löydy juuri muita sopivia tiloja.

Loppupäätelmässään Puumalainen toteaa, että nykyään uskonnottomana voi elää tavallista elämää ilman kirkon tai valtion varsinaista vainoa, vaikka valtion neutraalius eri katsomuksia kohtaan, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja erityisluokkien henkilötietojen kunnioittaminen eivät vielä täysin toteudukaan.

Kirjan voi hankkia mm. Tampereen Vapaa-ajattelijoiden nettikaupasta.