Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien, rationaalisesti ajattelevien,
tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.
Kirkko kerää vuosittain miljardi euroa palkansaajilta ja eläkeläisiltä
Reijo Mäen dekkareissa on vuosien, jo vuosikymmenten varrella noteerattu osuvaa ja usein myös humoristista uskontokritiikkiä. Uudessa Tyynysotamiehessä (Otava, 2025) tätä on aiempaa hieman vähemmin ja viitteellisemmin. Enkelien sijaan etusijalla toki on sininen enkeli.
Seuraava letkautus ansaitsee huomiota (s 66):
”… Mietin hetkeen näitä maajussien murheita. Kuiva kevät oli kyntäjälle aina totinen paikka. Tänäänkin jossakin varmaan sataa, ja jossain muualla taas ei. Tasan ei käy taivaan lahjat. Jos minä olisin maajussi, ei puhettakaan että uskaltaisin jättää kirkollisverot maksamatta.”
Hyvä heitto! Menee silti vähän ohi, koska eivät maajussit mitään kirkollisveroa maksa! He ovat nykyään maatalousyrittäjiä. Siten talon tuotto on pääomatuloa. Ja nythän on niin hassusti, että pääomatuloista ei kirkon jäsenten tarvitse maksaa kirkollisveroa.
Lieneekö tämä kirkollisveron laistaminen vaikuttanut maanviljelyksemme pitkäkestoisiin ongelmiin.
Kirkkoa ei maajussien ja pääomatuloa nauttivien verovapaus haittaa. Sille riittää, että verottaja kerää palkansaajilta ja eläkeläisiltä 1000 miljoonaa vuodessa.
Esa Ylikoski
Kristitty on kunnollinen
Monopolisoidessaan moraalia kristityt tekevät moraalistakin ristiriitaista
YKI RÄIKKÄLÄ
Vuosia sitten eräs kaverini kertoi autoaan katsastukseen vietyään vaihtaneensa autoradion Radio Deille. Epätoivoinen yritys, jota naureskelimme. Vuosikymmeniä sitten sanomalehdissä näkyi vuokrata halutaan -palstalla usein ilmoituksia, joissa ”uskova mies” etsii asuntoa. Tuolloin ei juuri kannattanut itseään ateistiksi mainita. Poikamies, joka etsi vuokra-asuntoa, saattoi hyvinkin olla oikea renttu, ellei itseään uskovaksi maininnut.
Edelleenkin monilla on sellainen käsitys, että uskovalla on moraali korkea ja tämä on kunnollisuudessa A1-luokkaa. Käsitys on vuosisatojen aikana kirkon ja uskovien juurruttama, ja se lienee maallistuneille hällävälisteillekin juuttunut jonnekin tajunnan takamaille. Sunnuntaikirkossa käymätön oli aikanaan vähintään epäilyttävä, ellei peräti kommunisti ja jumalankieltäjä.
Kristityn mielestä moraalia ei voi olla ilman jumalaa.
Uskovalla on Raamattu, joka antaa ohjeen ja turvan olemiselle, mutta tämän mielestä ateistilla ei ole mitään. Mutta väkivallalla ja tapoillahan se kirja on kyllästetty – eikä vain ihmisten tekemillä, vaan itse Jumala suoritti massamurhia. Silti vielä 2020-luvullakin jostain syystä on liikkeellä käsitys, että nimenomaan Jumala on moraalin luonut ja että juuri kristityt ovat korkean ja jalon etiikan omaavia. Eräs kristitty kirjoitti kolumnissaan tietävästi, että ”Jumala on asettanut lakinsa sydämiimme”.
Kristityn näkemyksen mukaan ateistien etiikalta puuttuu pohja, ja se suorastaan oikeuttaisi tappamisen ja raiskaamisen. Kuvaavaa on, että eräs koulun opettaja oli ilmoittanut ET:n tunneille lapsensa valinneille vanhemmille, että ET:n opiskelijoilla ei ole moraalia. Väitti vielä, että ”te voitte tehdä vaikka rikoksia, koska teillä ei ole Jumalaa” (Risto Puumalainen: Uskomatonta elämää Suomessa). Eikä tuosta niin kovin pitkää aikaa ole.
On erittäin ylimielistä ja tyystin perusteetonta kuvitella, että moraalisia periaatteita ja käskyjä ei olisi, jos ei olisi kristinuskon jumalaa. Mikään inhimillinen yhteisö ei kuitenkaan toimisi ilman näitä. Ihmiskunta ei olisi edes selviytynyt siihen pisteeseen, jossa tultiin keksimään jumalat.
Moraalin ulkoistaminen
Jumaluskossa tapahtuu moraalin ulkoistaminen. Oikean ja väärän valinnan ohjaa tuonpuoleisessa odottava palkitseminen tai rangaistus. Tuomion langettaa olento, joka on määritellyt moraalin. Voi pohtia, kumpi moraalinen eetos on kestävämpi, itse ajateltu ja ihmispopulaatioissa vuosituhansien aikana muodostunut altruismi ja yleishumaani etiikka, jossa ei edes odoteta jotain tuonpuoleista rangaistusta, vaiko sellainen ajattelu, että ”en voi tehdä pahoja tekoja, koska minua seuraa rangaistus”. Jälkimmäinen ajattelu on paitsi perin outoa, myös erittäin itsekästä. Puhumattakaan siitä, että uskotaan olevan jonkinlainen rajan takainen elämä. Voi myös pohtia, kuinka eettistä ja moraalisesti oikeellista olisi langettaa ikuinen rangaistus ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Tuossa ajattelutavassa lienee taustalla aikojen takainen uskontojen syntymekanismi joukkojen hallinnan välineeksi. Kuuliaisuutta paukutettiin päähän uhkauksien kautta – rangaistus rikkomuksista seuraa haudankin taakse. Mutta miksi sitten nyt kristityt niin mielellään yrittävät kääntää toisia uskoonsa? Itse katson sen niin, että kyseessä on ”minä olen hyvä, koska olen kristitty. Sinäkin voit olla hyvä, jos uskot samoin kuin minä”. Kyseessä lienee myös tiedostamaton oman uskon vahvistus – ja tarve olla mahdollisimman suuren samoin uskovan yhteisön jäsen – olla oikeassa olevien joukossa. Tämäkin on evoluutiossa muodostunut käyttäytymispiirre.
Hengellinen väkivalta
Uskonnoissa on perinnäissääntöjä, jotka uskontojensa sisällä ovat hyviksi katsottu, mutta jotka ulkoapäin tarkasteltuna ovat selvästi raakaa henkistä väkivaltaa. Avioliittoon pakottaminen, usein alaikäisenä, on yksi tällainen uskon sanelema ”hyvä” käytäntö. Tällaista esiintyy Loisto-setlementin mukaan Suomessakin eri kristillisissä yhteisöissä. Tytär tai poika ohjataan hienovaraisesti, mutta määrätietoisesti menemään vihille samasta uskontotaustasta olevan kanssa. Käytännössä kyse on pakkoavioliitosta. Sen väistäminen johtaa usein perheyhteydestä erottamiseen.
Eduskunta äänesti 28.3. eheytyshoidot kriminalisoivan kansalaisaloitteen puolesta selvin luvuin. Vastustajat olivat lähinnä perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja. Oikeusministeri Leena Meri (ps) ilmoitti, ettei hän vie aloitetta hallituksen valmisteluun vedoten ”hallituspuolueiden erimielisyyteen ja kiireeseen”. Aloite jätettiin jo vuonna 2023. Eheytyshoidot on moneen kertaan todettu henkiseksi väkivallaksi, joka voi aiheuttaa ja on aiheuttanut psyykkisiä ongelmia näiden hoitojen kohteeksi joutuneille. Kristilliset varsinkin kannattavat eheytyshoitojen sallimista. Heidän mielestään kielto toteutuessaan kaventaisi uskonnonvapautta ja sen määrittely, mikä on eheytyshoitoa, on vaikeaa. Ei yllättävää. Perussuomalaiset suhtautuvat mahdolliseen lakiin ”skeptisesti ja nuivasti” ja sen puuttuvan yksilönvapauteen.
Maaliskuun lopussa annettiin Suomen ensimmäinen tuomio eheytyshoidosta. Kyseessä olivat adventtiseurakunnassa toimivat henkilöt, niin ”hoitajat” kuin uhri, joka oli hoitojen alussa 16-vuotias. Hoidettavalle aiheutui mielenterveyden ongelmia. Tuomio tuli pahoinpitelystä. Hyvä näin, nimittäin hengellistä väkivaltaa voi olla vaikea todistaa. Eheytyshoidot saadaan kyllä vielä kriminalisoitua, mutta aikaa se vielä vienee.
Kristilliset arvot, entä sekulaarit?
Olen eräissä keskusteluissa uskovien kanssa yrittänyt saada vastauksia siihen, mitä ovat ne ns. kristilliset arvot, ja varsinkin, mitä ovat ne kristilliset arvot, mitkä eivät olisi universaaleja. Mitkä olisivat ne eettiset asetukset, jotka eivät kuuluisi ihmiskunnan yhteiseen arvoperimään. Ainuttakaan asiaa selvästi valottavaa vastausta ei ole tullut. Itse asiassa mitään sellaista kristittyjen omimaa arvoa, mikä ei olisi myös universaali, ei tietenkään ole.
Kristityt myöntävät kyllä, että moraali on yleisinhimillistä, mutta samaan hengenvetoon he väittävät sen olevan kristinuskon tuomaa ja Jumalan luoma järjestys. Mitään näyttöä tähän ei tietty ole. Pikemminkin uusi uskonto omaksui jo olemassa olevia ja muissa uskonnoissa esiintyneitä eettisiä arvoja. Toisaalta kristityt itse uskontonsa nimissä muiden mukana ovat tehneet kautta historian julmuuksia, jotka aivan hyvin ovat tienneet olevan vastoin uskontonsa perusprinsiippejä.
Politiikassa on mahdollista tehdä hyvää tai pahaa. Miten kristillisiin arvoihin kuuluu se, miten kristillisdemokraattinen puolue hyväksyy ehdoitta tällä hallituskaudella vähäosaisiin kohdistuneet julmat leikkaukset? Tässä on vaikea nähdä kristillistä lähimmäisenrakkautta. Tai miten kristitty voi hyvällä omallatunnolla siunata nyky-Israelin harjoittamaa etnistä puhdistusta ja siviileihin kohdistuvia raakuuksia?
USA:ssa Duken yliopiston tutkimuksessa vuonna 2010 selvitettiin, että uskonnottomien perheiden lapsista tuli vähemmän rasistisia, kansallismielisiä, militaristisia tai autoritaarisia. Heistä tuli selvästi suvaitsevaisempia kuin uskonnollisissa perheissä kasvaneista lapsista. Sekulaarit vanhemmat yleensä olivat selvästi eettisesti ja moraalisesti johdonmukaisia, mikä tietty vaikuttaa kasvatuksessa.
Huhtikuussa 2013 USA:n vankilavirasto julkaisi yli 200 000 vangille tehdyn kyselyn, jonka mukaan 0,07 % vangeista oli ateisteja. Samaan aikaan USA:n koko väestöstä yli puolet uskoi helvetin olevan olemassa. Ja vuoden 2012 Pew-tutkimuksen mukaan ateistien osuus väestöstä oli 2,4 %. Voi siis miettiä, ovatko ateistit moraalisesti ja eettisesti ihan kelvottomia.
Jumalaa ei edelleenkään ole, Tuomas Enbuske
Tuomas Enbuske, Ayaan Hirsi Ali ja toiveajattelun uskomaton voima
ROBERT BROTHERUS
⏹ Tuomas Enbuske – Enbusken kotialbumi
Syksyllä 2008 Tuomas Enbuske kutsui minut haastateltavaksi Epäkorrektia, Tuomas Enbuske -TV-ohjelmaansa. Sarjan aiempien jaksojen aiheisiin oli kuulunut muun muassa ”Opiskelu ei kannata!”, ”Puoliso paranee vaihtamalla!”, ”Raha tuo onnea!” ja ”Pasifsmi on perseestä!”. Kauden päätösjakso oli räväkästi ”Jumalaa ei ole!”, ja sain siinä esitellä kristinuskon absurdeja oppeja ja ateismin rautaisia perusteluita Enbuskelle.
Elettiin ”uuden ateismin” aallonharjalla: ”neljän hevosmiehen” Sam Harrisin, Richard Dawkinsin, Daniel Dennetin ja Christopher Hitchensin kirjat olivat ilmestyneet 2004, 2006, 2007 ja 2008, ja olimme Enbusken kanssa molemmat jo niihin tutustuneet. Olimme sangen yksimielisiä siitä, ettei uskonnoilla ole todellisuuspohjaa.
Kelataan eteenpäin 16 vuotta. Pääkaupunkiseudun Kirkko ja Kaupunki -lehti julkaisee Enbuskesta 22.3.2024 haastattelun otsikolla Toimittaja Tuomas Enbuske kasvoi uskoon ja koki Pyhän Hengen kosketuksen. Moni meistä ateisteista vähän hieraisi silmiään, että onko tämä totta ollenkaan. Jonkun aikaa odotin, että tämä on vain joku Enbusken erikoinen pila, jonka hän pian ilakoiden paljastaisi. Mutta paljastuksen sijaan tuli vain lisää lehti- ja TV-haastatteluja ja lopuksi Enbusken oma vakituinen kolumnisarja Kirkko ja Kaupunki -lehdessä.
Otin Enbuskeen yhteyttä ja kävimme useiden viikkojen aikana Whatsappilla ja kasvotusten pitkällisiä keskusteluita, jossa tenttasin häntä uskonsa perusteista.
⏹ Ayaan Hirsi Ali – Wikimedia commons / Gage Skidmore
Kuuluisa ateisti Ayaan Hirsi Ali oli puolestaan ilmoittanut vuotta aiemmin 2023 kääntyneensä kristityksi. Ali oli elänyt lapsuutensa Somaliassa islamilaisessa perheessä, mutta pakeni Hollantiin ja ilmoitti vuonna 2002 luopuneensa Islamista ja olevansa ateisti. Hän sai laajaa julkisuutta Islam-kriitikkona, ystävystyi Hitchensin ja Dawkinsin kanssa ja häntä tituleerattiin välillä jopa ”uuden ateismin viidentenä hevosmiehenä”. Hänen julistautumisensa kristityksi herätti ateistipiireissä samanlaista hämmästystä kuin Enbusken tapaus.
Monia yhtäläisyyksiä
Alin ja Enbusken tapauksissa on monia kiinnostavia yhtäläisyyksiä. Molemmilla on ollut lähtökohtana lapsuudessa uskonnollisuus, jota seurasi parikymmentä vuotta ateismia ja sitten uskonnollisuuden uusi herääminen.
Molemmat alkoivat jo vuosia ennen uskoon tuloaan pitämään kristinuskoa hyvänä asiana, erityisesti taistelussa Islamia ja ”wokea” vastaan. Tuomas sanoo, että alkoi uskoon tuloa edeltävän kymmenen vuoden aikana pikkuhiljaa ”uskomaan uskomiseen”, ajattelemaan että kasteessa hänet liitettiin ”2000 vuotta vanhaan merkitykselliseen perinteeseen, johon meidän koko länsimainen yhteiskuntamme perustuu” ja että ”juutalais-kristilliset maat ovat parhaita maita muun muassa ihmisoikeuksien kannalta”. Tuomaksen mukaan ”kun on tullut ateismi, niin siitä on tullut woke, jossa näitä moraalikoodeja määritellään. Mä ajattelen että tämä 2000 vuotta vanha testattu juttu on kuitenkin parempi.”
Ali kirjoittaa samansuuntaisesti perusteistaan tulla kristityksi: ”Länsimainen sivilisaatio on uhattuna kolmelta erilaiselta taholta: Kiinan ja Venäjän suurvalta-autoritaarisuus, globaalin islamismin nousu ja woke-ideologian leviäminen. Emme voi torjua näitä pelottavia voimia, ellemme toimi yhdessä. Ainoa uskottava vastaus löytyy mielestäni halustamme vaalia juutalais-kristillistä perinnettä.”
Molemmilla oli ennen uskoon tuloaan merkittäviä henkilökohtaisia mielenterveyden ongelmia. Ali kertoo olleensa niin ahdistunut ja vailla merkityksen kokemusta, ettei tiennyt, miten jatkaa elämäänsä. Enbuske puolestaan avautui 2021 haastattelussa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ja vakavasta masennuksestaan, jotka kärjistyivät romahdukseen 2019. Toisin kuin Ali, Enbuske kuitenkin kokee, että näillä ongelmilla ei ollut vaikutusta hänen uskoon tulonsa prosessiin.
Molemmat tarjoavat aika niukasti rationaalisia perusteita kristinuskon totuuden puolesta ja turvautuvat retoriseen kikkailuun, kun tästä teemasta kysytään. Enbuske kyllä sanoo, että päätyi kristinuskoon ”loogisen päättelyn kautta”. Hän ei kuitenkaan tuo esiin loogisia perusteita vaikkapa Jumalan olemassaolon puolesta, vaan puhuu ”uskoon uskomisesta” ja kristillisen armon upeasta logiikasta.
Enbuske on myös kehittänyt eksoottisen selityksen ”laatikoista”: hänellä oli ennen päässään ”atomien laatikko” (fysiikan faktoille) ja ”ideoiden laatikko” (tunteille tms), mutta uskon kautta on avautunut uusi ”uskon laatikko”, joka täydentää edellisiä laatikoita. Vaikkapa ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen” löytyy tästä kolmannesta laatikosta, kun taas ”ihminen on evoluution tulos” sijaitsee samalla ensimmäisessä laatikossa. Enbusken mukaan ”molemmat ovat totta” ja laatikoiden välillä ”ei ole mitään ristiriitaa”, vaikka evoluutio tarkoittaa satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan muodostamaa prosessia, eikä yliluonnollisen olennon lego-leikkiä.
Kun yritin puristella Enbuskea tästä näennäisestä ristiriidasta, hän sanoi, että lähestyn uskoa ”väärästä kulmasta”, että tätä uskomista pitäisi lähestyä ”samasta kulmasta kuin lähestymme rakkautta, abstraktia taidetta tai ironiaa”. Kun tämäkään ei minusta vaikuttanut loogiselta perustelulta, oli Enbusken viimeinen vastaus: ”Se, että et ymmärrä tai kuuntele loogisia perusteita, ei tarkoita, että niitä ei ole.”
Ayaan Hirsi Ali ei puolestaan uskoontuloartikkelissaan tarjoa mitään muita perusteita kristinuskolle kuin sivilisaatioiden taisteluun ja elämän tarkoitukseen liittyvät ”pehmeät” perusteet. Richard Dawkins vastaa väittelyssä osuvasti Alille: ”Kristinusko, kuten kaikki muutkin uskonnot, sisältää maailmasta väitteitä, jotka joko ovat totta tai epätotta. Minä voin olla väärässä tai sinä voit olla väärässä, mutta pelkästään se, että väitteet ovat lohduttavia ei tee niistä totta.”
Sen sijaan että Ali tarjoaisi perusteita Jumalan olemassaololle ja muille kristinuskoväitteille, hän turvautuu uskovaisten ikivanhaan retoriseen kikkaan: ”Näitä kristinuskon väitteitä ei voi todistaa oikeiksi, mutta niitä ei voi myöskään todistaa vääriksi.” Tausta-ajatus lienee, että on siis ihan ok uskoa siihen, mikä vaan hyvältä tuntuu, vaikka todellisuudessa ilman rautaisia perusteita jäävät kristinuskon opit yhtä epätodennäköisiksi kuin tontut ja lohikäärmeet.
Molemmat ovat älykkäitä. Mutta älykkäät ihmisetkään eivät valitettavasti ole immuuneja harhakäsityksille. Jotkut tekijät vaikuttavat jopa päinvastaiseen suuntaan: esimerkiksi Dunning–Kruger efektin tutkimus on osoittanut, että älykkäät ihmiset ovat muita parempia keksimään mielivaltaisia selityksiä, virheellisiäkin, uskomuksia pönkittämään. On kuitenkin älyllistä itsepetosta käyttää retorisia kikkoja uskon ylläpitämiseksi.
Molemmilla viimeinen askel halusta uskoa uskoon oli jonkinlainen irrationaalinen loikka. Ayaan Hirsi Ali kutsuu uskossa olemistaan ”päätökseksi”. Tuomas Enbuske vertaa uskoa ”pieneen skitsofreniaan”, jossa pään sisäisistä keskusteluista armon ja perisynnin nerokkuudesta syntyi oivallus ”Jumala on oikeasti totta”, aivan kuin ”haarukka alkaa lopulta puhua skitsofreenikolle”.
Toiveajattelun voima
Ayaan Hirsi Alin ja Tuomas Enbusken kristinuskon kulttuurinen ihailu toimi epäilemättä syynä heidän uskoon tulolleen, mutta se edustaa toiveajattelua puhtaimmillaan. Toiveajattelussa ihminen miettii: olisi kiva jos X olisi totta… Voi kun toivon kovasti, että X olisi totta… Ehkäpä X on totta… X on totta, todellakin! Kyse ei ole rationaalisesta johtopäätöksestä evidenssin valossa, vaan irrationaalisesta uskosta evidenssistä riippumatta tai sitä vastaan. Toiveajattelun synnytettyä uskon, sitä sitten selitellään ja keksitään syitä, miksi usko muka on totta.
Toiveajattelu on yhtä vanhaa kuin uskonnot itse. Evoluutio on muokannut ihmisten psykologiasta toiveajattelua suosivaa, sillä toiveajattelu on antanut ihmisille voimaa ja sitkeyttä ponnistella eteenpäin epätoivoisissakin tilanteissa. Sodassa on motivoivaa uskoa voittoon, vaikka vihollinen olisi ylivoimainen. Toki teologit kautta vuosisatojen ovat myös yrittäneet muodostaa erilaisia pseudorationaalisia jumalatodistuksia, mutta niillä on uskovaisten uskon kannalta yleensä vähemmän merkitystä kuin halulla päästä taivaaseen ja välttää helvetti, halulla olla onnellinen ja kokea merkitystä, halulla moraaliseen selkeyteen, halulla parantaa maailmaa ja halulla kokea rakkautta.
Ihminen rukoilee Jumalaa, vaikka tietää jollain tasolla, että se ei ole totta, odottaen että usko loksahtaa kohdalleen. Tämä kaikki on ymmärrettävää. Mutta juuri sen ymmärrettävyys psykologisena prosessina tekee tällaiset uskoon tulot arvottomaksi evidenssinä kristinuskon totuudesta.
Viime kädessä kysymys siitä, mitä perimmiltään tahdomme on: Ketkä meistä maailmankuvaa rakentaessamme haluavat nousta toiveajattelun yläpuolelle, asettaa rehellisen ja puolueettoman totuuden tavoittelun korkeimmalle prioriteetille, kaiken muun edelle? Aika harvat loppujen lopuksi oikeasti tätä tuntuvat haluavan, vaan antavat näin muiden toiveiden ja halujen ottaa ohjat mielestään.
Kullervon hautausmaan karu kohtalo
Vaasan Ristinummella sijaitsevaa vapaa-ajattelijoiden hautausmaata kunnostetaan talkoovoimin
VENLA PARANTAJA
Harva paikallinenkaan tietää, että Vaasan Ristinummella sijaitsee 1950-luvulla perustettu vapaa-ajattelijoiden hautausmaa. Se on nimetty ensimmäisen hautausmaalle haudatun vainajan, Kullervo Kalervo Taijalan (5.3.1906 – 24.7.1956) mukaan.
Vuosien saatossa hautausmaalle on haudattu kymmeniä vainajia, jotka eivät joko itse halunneet kirkkomaahan tai joita kirkko ei antanut haudata omille mailleen. Siksi hautausmaalta löytyy vapaa-ajattelijoiden lisäksi entisiä punaisten riveissä taistelleita, SDP:n poliitikkoja ja myös yksi aviottoman lapsensa synnytykseen kuollut nainen vauvansa kanssa.
Hautausmaalle on nyttemmin haudattu myös muslimeja. Islam ei salli tuhkausta ja vainajien lähettäminen lähtömaihinsa haudattaviksi tuli kalliiksi kaupungille. Siksi kaupunki kysyi Vaasan vapaa-ajattelijoilta, josko näitä vainajia voitaisiin haudata Kullervon hautausmaalle. Tähän suostuttiin ja muslimien käyttöön osoitettiin tietty alue hautausmaan tyhjältä puoliskolta.
Vaasan vapaa-ajattelijat yhdistys lakkautettiin vuonna 2015 ja hautausmaan hoito jäi tämän jälkeen yhdistyksen viimeiseksi jääneen puheenjohtajan varaan. Pentti Suksi hoiti hautausmaan asioita ja toimi myös juhlapuhujana Vaasan alueella, mutta lopulta vanhuus ja vaivat pakottivat hänet luopumaan molemmista tehtävistä. Hän siirsi hautausmaan hoidon vaasalaiselle Tapio Hautalalle.
Kesällä 2024 Pohjanmaan vapaa-ajattelijoille tuli sähköposti, jossa hautausmaalle haudatun omainen kysyi, kuka nykyään hautausmaata hoitaa. Hän kertoi paikan olevan aivan hoitamattoman näköinen. En tiennyt, mutta lupasin selvittää asiaa. Facebookin kautta sain yhteyden Penttiin, joka osoitti minut Tapion suuntaan.
Loppukesän ja syksyn aikana Pohjanmaan yhdistys neuvotteli Pentin, hänen puolisonsa ja Tapion kanssa hautausmaan tulevaisuudesta. Hautausmaan hoito siirtyi Pohjanmaan yhdistykselle ja Tapiosta tehtiin sen hautausmaavastaava. Kaikki tämä tapahtui viime tipassa, sillä Pentti Suksi menehtyi 10.4.2025.
⏹ Vanha ruumiskellari todettiin purkukuntoiseksi jo 20 vuotta sitten.
Ainoa toimiva työkalu on rautakanki
Hautausmaan nykytila on surkea. Nurmikkoa ei ole voitu leikata enää vuosiin, sillä hautausmaan ainoa toimiva työkalu on rautakanki. Vesihana piti sulkea vuosikymmeniä sitten ilkivallan vuoksi. Hautausmaata rumentavat roskakasat, joista eroon pääsemiseksi tarvittaisiin roskalava tai pari, sekä talkoot. Portti on ruostunut ja sen betoniset tukipylväät ovat alkaneet murentua.
Alueella ei ole mitään lukittavaa tilaa, jossa voisi säilyttää työkaluja. Vanha ruumiskellari on todettu purkukuntoiseksi jo 20 vuotta sitten. Pelkona on, että hautausmaan rauhan löytäneet teinit keksivät hyppiä rakennuksen katolla ja tippuvat siitä läpi.
Kaikesta tästä huolimatta paikalla on yhä oma, rauhoittava tunnelmansa. Sitä ympäröi tiheä kuusiaita, joka vaimentaa viereiseltä tieltä kuuluvan liikenteen melun, viilentää kesähelteillä ja tarjoaa suojaa lukuisille linnuille joiden laulu täyttää ilman kesäisin. Toiveena onkin lisätä alueen luonnonmukaisuutta ja alkaa kehittää aluetta metsähautausmaan suuntaan. Alueesta saadaan vielä upea!
Suunnitelmia on paljon, mutta raha tai pikemminkin sen puute hidastaa niiden toteuttamista. Pelkkä kellarin purku ylittää Pohjanmaan yhdistyksen budjetin reippaasti. Liitolta on haettu avustusta, mutta senkin mahdollisuudet ovat rajalliset.
⏹ Hautausmaan portti on ruostunut ja sen tukipylväät ovat alkaneet murentua.
Pienkeräyslupa!
Yhdistys myös haki ja sai pienkeräysluvan hautausmaan kunnostamista varten. Suuri tavoite on, että syksyyn mennessä vaarallinen kellari on purettu ja sen monttu täytetty, hautausmaalle on saatu pieni lukittava varasto, jossa voi säilyttää ruohonleikkuria, ja roskat on saatu kuljetettua alueelta pois. Auta meitä tekemään tavoitteesta totta!
Pohjanmaan vapaa-ajattelijat ry:lle on myönnetty pienkeräyslupa ajalle 23.05.2025 – 22.08.2025. Keräysnumero RA/2025/746. Kerättyjen varojen ensisijainen käyttötarkoitus on Kullervon hautausmaan vanhan ruumiskellarin purku, toissijainen hautausmaan yleinen kunnostus. Lisätietoja: pohjanmaa@vapaa-ajattelijat.fi tai Tapio Hautala, puh. 045 33 37 827.
Onko maan johto äärikristillisyyden panttivanki?
Vapaa-ajattelijain liiton lausunto Lähi-idän tilanteesta 25.5.2025
Vapaa-ajattelijain liitto ry antoi 25.5. alla olevan ajankohtaiskannanoton:
”Poliittiset päätökset tulee Suomessa tehdä maallisin eikä uskonnollisin perustein. Myös Israelin ja Palestiinan konfliktia, Gazan humanitaarista tilannetta sekä Palestiinan tunnustamista koskevat päätökset tulee tehdä sekulaarin, rationaalisen ja humaanin harkinnan perusteella, ei sen nojalla, mitä Raamatun johonkin versioon on kirjoitettu.
Vapaa-ajattelijat vetoaa pikaisen rauhan saamiseksi Lähi-itään. Uskontoja ei tule käyttää tilanteen pitkittämisen perusteena.”
Poikien kasvava uskonnollisuus tuskin kestävä ilmiö
Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Titus Hjelm kertoo Vapaa Ajattelijan haastattelussa ajatuksiaan mm. poikien uskonnollisuudesta, ET:n opetuksesta ja omasta suhteestaan uskontoon
Paljon puhuttu nuorten miesten kasvava uskonnollisuus, mitä mieltä?
On ihan totta, että tämä ilmiö on näkynyt tilastoissa jonkin aikaa, mutta oleellisempaa on kysymys, kestääkö se ja mitä se tarkoittaa. Ilmiön selitykset alkavat mennä epäilyttäviksi. Jossain mainittiin sen johtuvan siitä, että nuoret ottavat mallia musliminuorilta – että nykyään on ok uskoa. Tämä on täyttä spekulaatiota, se ei pohjaudu mihinkään. Tällaisia heittoja ei pidä esittää ikään kuin tutkimustuloksina.
Ilmiö on kuitenkin totta, eikä johdu esimerkiksi kysymystenasettelusta?
Ilmiön vahvuus riippuu siitä, mitä dataa katsotaan. Ilmiö on kyllä näkyvissä myös edustavissa otoksissa, joissa esitetään peruskysymyksiä uskovaksi identifioitumisesta, uskontokuntiin kuulumisesta ja uskonnon harjoittamisesta. European Social Survey näytti jo 2012, että poikien uskonnollisuus kävi tyttöjä korkeammalla, mikä haastaa perinteisiä sosiologian viisauksia. Mutta se vain kävi siellä, ja palasi takaisin.
Ilmiö ei ole kestävä. Olen valmis muuttamaan käsitykseni, jos kymmenen vuoden päästä olemme edelleen tilanteessa, jossa poikien uskonnollisuus on koko ajan noussut. Silloin voimme alkaa miettiä ilmiölle selityksiä. Sosiologina minulla ei liity asiaan minkäänlaista toiveajattelua. Velvollisuuteni on pysyä housuissani tulkintojen kanssa.
Miksi nimenomaan nuoret miehet?
Selitystä on haettu sukupuolten välisestä arvokuilusta eli siitä, että pojista tulee varsinkin teini-iässä entistä konservatiivisempia ja tytöistä liberaalimpia. Suomessakin tämä on huomattu äänestyskäyttäytymisen osalta, mutta yleisissä arvotutkimuksissa mitään tällaista ei ole nähty. Maailmalla on haastettu voimakkaasti se, että mitään massiivista arvorepeämää olisi sukupuolten välillä tapahtumassa.
Asia on herättänyt huomiota mediassa, koska yhä maallistuvammassa maassamme haloon nostaa se, että uskonnollisuus näyttää kasvaneen jollakin osa-alueella. Näkyvä uskonnollisuus alkaa Suomessa olla jo poikkeus pääkaupunkiseudulla ja muuallakin. Kun näyttää, että jossakin uidaan vastavirtaan, siitä tulee uutinen. Varsinkin, kun asiaan liittyy potentiaalisesti poliittinen ulottuvuus, se että nuoret miehet olisivat tulleet konservatiivisemmiksi.
Kuitenkaan konservatiivisuus teini-iässä ei välttämättä kerro mitään siitä, mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden päästä, missä ihminen silloin on arvokartallaan. Sijoittuminen arvoasteikolle vaihtelee iän myötä – siihen vaikuttavat muun muassa työelämään siirtyminen ja perheen saaminen.
”Ei yhtään hyvää perustelua, miksi näin ei voisi tehdä”
Miten mielestäsi Suomessa toimii uskonnonvapaus?
Aina, kun kysytään kirkon edustajilta, meillä toimii täydellinen uskonnonvapaus. Meillä pitäisi olla maksimalistinen uskonnonvapaus, johon kuuluu uskonnollisten ja eri maailmankatsomuksellisten yhteisöjen tasa-arvo. Se ei toteudu, koska luterilaiselle kirkolle on perustuslaissa määritelty erityisasema ja siihen liittyviä oikeuksia, joita muilla yhteisöillä ei ole. Suomessa saa uskoa tai olla uskomatta, mutta maksimalistiseen näkemykseen kuuluu myös yhdenvertaisuus.
Terveisiä vapaa-ajattelijoille, vinkkejä?
Minä en neuvo kirkkoja enkä vapaa-ajattelijoita. Koulutuksen ammattilaisena minua kiinnostaa, miten tulevaisuudessa ratkaistaan katsomusaineiden opetus peruskoulussa ja lukiossa. Tämä on tosi tärkeä asia varsinkin nyt, kun opetusvelvollisuus on laajentunut 18-vuotiaaksi asti. En kuitenkaan ole kovin toiveikas asian suhteen, koska poterot on kaivettu syvälle molemmissa päädyissä. Vähintäänkin ET:n opetus pitää avata kaikille halukkaille. En ole kuullut yhtään hyvää perustelua, miksi näin ei voisi tehdä. Kysymys on enemmän identiteetistä kuin loogisesta argumentaatiosta.
Olet itsekin toiminut ET-opettajana?
Niistä päivistä on jo kauan. Silloin 20, melkein 30 vuotta sitten, homma toimi eri tasolla. Nyt se on ammattimaistunut huomattavasti. Opettajat ovat päteviä. Minun aikanani oli yleistä, että koulun ainoa opettaja, joka ei kuulunut kirkkoon, hoiti ET-opetuksen. Hän saattoi olla vaikkapa liikunnan tai kotitalouden opettaja.
Suomessa on kuitenkin alueellisesti huimia eroja siinä, miten ET on toteutettu. Helsingissä homma toimii hyvin, kun taas esimerkiksi Pohjanmaalla on todella vähän ET-opiskelijoita ylipäätään. Halukkaita siellä voi olla enemmänkin, mutta koska ET:tä vaativia oppilaita pitää olla vähintään kolme, saattaa käydä niin, että he lopulta osallistuvat uskonnon tunneille, koska koululla ei ole resursseja järjestää ET:tä.
Huoh. Tutkijana en voi itse vaikuttaa siihen, mistä minut muistetaan. Vaikka oli kivaa tehdä tutkimusta saatananpalvonnasta ja siihen liittyvästä mediapaniikista, omat kiinnostuksen aiheeni ja projektini ovat jo siirtyneet ihan muihin juttuihin. Ihmiset kuitenkin muistavat vanhoja ja kyselevät aiheesta edelleen. Nyt voin onneksi sanoa, että soittakaa mieluummin kahdessa tutkimusryhmässäni mukana olevalle Tuomas Äystölle, joka on julkaissut alkuvuodesta kirjan Paholaisen perilliset – Satanismipaniikin synkkä historia.
Oma suhteesi uskontoon?
Olen ensisijaisesti uskontososiologi. Olen kiinnostunut uskonnosta, koska minua kiinnostaa ihmiset. Ilman ihmisiä ei ole uskontoja. Minua kiinnostaa ihmisten ajatukset, ihmisten toiminta ja ihmisten vuorovaikutus: se, mitä uskonnosta tulee, kun ihmiset toimivat keskenään erinäköisissä tilanteissa ja instituutioissa – mediassa, politiikassa, koulutuksessa. Minulle uskonnon tutkiminen on ihmisten tutkimista. Siinä mielessä olen erilainen kuin jotkut teologikollegat. Minulla ei ole mitään henkilökohtaista uskontotaustaa, vaan suomalaiskansallinen suhde. Minut on kastettu ja olen kasvanut kirkkoon kuuluvana, mutta aikuisena en nähnyt mitään syytä olla jäsenenä instituutiossa, joka ei ole millään henkilökohtaisella tasolla minulle relevantti.
Kesäsuunnitelmia?
Akateemisen ihmisen kesäloma tarkoittaa sitä, että vihdoinkin on aikaa kirjoittaa ja sen lisäksi vielä käydä parissa kansainvälisessä konferenssissa. Työn merkeissä menee heinäkuun puoleenväliin asti. Heinäkuun lopussa on tarkoitus hieman lomailla lasten kanssa ja ehkä vähän levätäkin.
Olet myös muusikko. Musiikkisuositus vapareiden kesälaitumille?
Diggailen kovasti englantilaista The Cult -bändiä. Se on tulossa kesäkuussa Rockfestiin Turkuun. Ajattelin mennä katsomaan. Bändi on ollut suosikkini jo 80-luvulla. Myös sen nimi on hieno näin uskonnontutkijan näkökulmasta.
Uskonto ja vakaumus yleisin syrjintäperuste päiväkodeissa
Uskontoon ja vakaumukseen perustuvaa syrjintää esiintyy päiväkodeissakin
Yhdenvertaisuusvaltuutettu teki yhteevedon vuonna 2024 saamistaan yhteydenotoista, jotka koskivat varhaiskasvatusta. Näitä oli kaikkiaan 36 eli noin kymmenen prosenttia kaikista koulutuksen elämänalueeseen liittyvistä yhteydenosotoista.
Syrjintäperusteista yleisin selvityksessä oli uskonto ja vakaumus, 14 yhteydenottoa. Selvityksestä ei selviä, miten moni näistä koski uskonnotonta vakaumusta. Toiseksi yleisin syy yhteydenottoon oli vammaisuus ja terveydentila, näitä oli 11.
Esa Ylikoski
Vapaa Ajattelija -lehti 80 vuotta
Vapaa Ajattelija -lehti on yksi Suomen vanhimpia aikakauslehtiä
ESA YLIKOSKI
Vapaa-ajattelijoiden liitto ryhtyi julkaisemaan Vapaa Ajattelija -lehteä 80 vuotta sitten. Se on yksi Suomen vanhimpia yhä ilmestyviä aikakauslehtiä. Edelle menee lähinnä Koiramme (1896), Apu (1933), Pirkka (1933) ja Seura (1934). Jo tuolloin oltiin sitä mieltä, että uskonnon opetus ei kuulu yhteiskunnan hoitamaan kouluopetukseen. Tavoite on vielä saavuttamatta.
Kirkko harrastaa uskomisen ynnälaskua
Kirkko tulkitsee tilastoja samalla innolla kuin Raamattuakin
ESA YLIKOSKI
Kirkko harrastaa kyselyidensä tulosten julkaisussa useiden vaihtoehtojen yhteenlaskua. Se on tietysti ymmärrettävää, koska kyselyiden tekeminen on kallista puuhaa eikä tuloksetkaan aina ole kovin hyviä. Niinpä tuloksia on hyvä esittää parhain päin.
Esimerkiksi alla olevasta Jeesus-kysymyksestä ei ole julkaistu erikseen ”uskoo vakaasti” -vastanneiden osuutta eikä ”pitää todennäköisenä” vastausten osuutta. Arvattavaksi jää, kumpi niistä on suurempi, tiukka kyllä vai miedompi kanta. Näitä kahta vastausvaihtoehtoa yhteensä oli ruksannut 27 % kyselyyn vastanneista.
Samaa ynnälaskua kirkko on käyttänyt rippikoululaiskyselyissä, joissa on kysytty sekä Jumalan olemassaoloon uskomista että Jeesukseen uskomista. Kysymys on asetettu 7-portaisella asteikolla. Tiedotuksessa Jumalaan uskoviksi lasketaan surutta vaihtoehdot 5/7, 6/7 ja 7/7 valinneet yhteensä, vaikka vain osittain uskovia on enemmän kun täysillä uskovia.
Kuviosta näkyvistä vastauksista voidaan laskea poikien ja tyttöjen keskiarvot, jollain saadaan kaikkien rippikoululaisten lukemat. Osittain uskovien arvo 5 saa 15,5 % kannatuksen ja arvo 6 saa 11,5 % kannatuksen. Täysillä uskovien arvo 7 saa lukeman 16,5 %.
Kirkon tiedotuksessa näitä tyttöjen ja poikien kokonaislukemia ei juuri tuoda esiin, vaan kiinnitetään huomiota vain poikiin. Pojista on kerrottu vain vastausvaihtoehtojen 5-7 yhteen ynnättyjä lukemia, jolloin uskovia poikia tiedotetaan olevan 51 %, vaikka täysillä Jumalaan uskovia on vain selvästi alle puolet siitä.
Tämä ei ole kovin yllättävää senkään vuoksi, että kirkko kelpuuttaa kirkollisveron maksajiksi iloisesti myös ateistit ja kaikki muut, jotka eivät usko Jumalaan eikä Jeesukseen.
Maallistumisen historia 2016–2025
Katsaus vapaa-ajattelijoiden tavoitteiden edistymiseen viimeisen kymmenen vuoden aikana
JORI MÄNTYSALO
Lakien muuttuminen tuntuu hitaalta, usein tuskastuttavalta matelulta. Tästä huolimatta vapaa-ajattelijoiden tavoitteet ovat edistyneet selvästi. Suomen valtio on maallistunut, lait ja niiden tulkinta suosivat entistä vähemmän uskontoja ja erityisesti valtionkirkkoja.
Kirjoitin noin kymmenen vuotta sitten, aiheena maallistumisen historia 1990-2015. Teksti pätee edelleen.
Koulut ja päiväkodit
Merkittävin muutos on opetushallituksen ohje vuonna 2018. Siinä todetaan nimenomaisesti, ettei päiväkotien ja koulujen tarvitse järjestää jumalanpalveluksia tai muuta uskonnollista. Mitään periaatteellista muutosta tämä ei tuonut, aiemminkaan ei mikään vaatinut viemään lapsia kirkkoon. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa asia purettiin selvästi auki: kirkkokäynnit ovat sallittuja, eivät pakollisia.
Samalla kirjattiin selkeästi ehdot: uskonnollisten tapahtumien pitää olla vapaaehtoisia, niille pitää olla vaihtoehtoinen samantasoinen tilaisuus ja kaikkien on voitava valita kumpaan osallistuu. Valitettavasti näitä ehtoja ei vieläkään kaikkialla noudateta.
Kuntakohtaisesti vasta Joensuu on poistanut uskonnonharjoituksen päiväkodeista. Koulukohtaisesti ainakin Helsingissä muutama koulu on luopunut jumalanpalveluksista. Pää on kuitenkin auki, nyt muutos voi tapahtua niin kunta kuin koulu kerrallaan.
Päiväkoteihin säädetyt varhaiskasvatussuunnitelman perusteet määräävät toiminnan nyt olevan ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, toisaalta myös “tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin”. Käytännössä mikään ei yhdessä yössä muuttunut.
Yksittäiset laillisuusvalvojien ratkaisut, kuten moitteet virsivisan järjestämisestä, ovat nekin maallistaneet koulua. Uutena toimijana yhdenvertaisuusvaltuutettu on esittänyt muutamissa tapauksissa korvauksia. Nämä ovat varmasti käytännössä ohjanneet toimimaan paremmin säädösten mukaan, jos esimerkiksi uskonnollisia aamunavauksia yhä pidetään.
Muuta
Puolustusvoimissa iltahartaudet siirtyivät vapaa-ajalle. Valtio maksaa vieläkin sotilaspappien palkan, mutta hartaus ei enää ole palvelusaikaa. Kristinuskon perusteita käsittelevälle Alfa-kurssille ei enää saa houkutella kuntoisuuslomilla, oikeusasiamies kielsi sen. Helsingin hovioikeus totesi jehovantodistajien vapautuksen asepalveluksesta syrjiväksi, ja eduskunta kumosi erivapauden nopeasti sen jälkeen.
Eduskunnan avajaisjumalanpalveluksille loimme neutraalin vaihtoehdon yhdessä humanistien kanssa. Muutamien vuosien jälkeen kansanedustajien ryhmä otti sen hoitaakseen ja tilaisuus ikäänkuin virallistui. Vielä se ei ole eduskunnan avajaisohjelmassa mainittu kirkkotilaisuuden rinnalla.
Itä-Suomen yliopisto lopetti kerralla jumalanpalvelusten liittämisen tohtoripromootioon. Tampereen yliopistolla ei lopetettu, mutta rinnalle tuli vaihtoehtoinen tilaisuus.
Alkoholilain muuttuessa 2017 poistui myös ehtoollisviinin verovapaus. Oikeudessa tuomarin vala poistui samalla tavalla kuin aiemmin todistajan vala – Raamatut saatiin kerätä tarpeettomina pois tuomioistuimista.
Äiti ei voi enää liittää vauvaa uskontokunnan jäseneksi jos isä on eri mieltä. Käytännössä muutos tuskin vaikuttaa paljon, mutta se periaatteena on merkittävä: Neutraali tila, oletusarvo, on kaikkien katsomusryhmien ulkopuolella. Käytännössä ehkä enemmän merkitsee se, että vauvan nimen voi ilmoittaa sähköisesti maalliselle viranomaiselle, seurakunnan on vaikeampi päästä väliin.
Oikeusasiamies on antanut vuosikymmenessä useita ohjaavia ratkaisuja. Esimerkiksi seurakunta velkaneuvojana on “ongelmallinen”, eikä sairaala saa pakottaa potilasta kuuntelemaan jouluhartautta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu määräsi korvauksia, kun ruoka-avun saamisen ehtona oli osallistuminen jumalanpalvelukseen. Tämäntapaiset ratkaisut yksi kerrallaan auttavat tavoitteidemme saavuttamisessa. Lain tekstissä ne eivät näy, käytännössä kyllä.
Valtionkirkkojen rahoitus muuttui merkittävästi, kun yhteisövero-osuudesta siirryttiin suoraan valtionrahoitukseen. Muutos on minusta hyvä, koska nyt ainakin summa näkyy suoraan budjetissa.
Ituja ilman kasvua
Poikien ns. ympärileikkaus eli silpominen sekä uskonnolliset rituaaliteurastukset tuottivat paljon keskustelua. Molempien kieltoa kannatettiin laajasti ja niitä pidettiin esillä myös vaalikoneissamme. Tulos oli silti se, että molemmat yhä jatkuvat.
Jumalanpilkkalain kumoaminen oli useampaan kertaan esillä: teimme siitä kansalaisaloitteen, puoluekokouksissa sitä käsiteltiin, oikeusoppineet kannattivat pykälän poistamista. Muutoksia ei tullut, enkä usko että tulee ennen kuin rikoslakia muusta syystä muokataan laajemmin.
Valojen suhteen oikeusasiamies ehdotti myös sotilasvalan poistamista, oikeuskansleri olisi luopunut ministerinvalasta. Nämä eivät tapahtuneet, vaan käsi Raamatulla vannotaan edelleen.
Työaikalakia muutettiin ja käyttöön tuli uusi termi “kansallinen juhlapäivä” tarkoittamaan vappua, itsenäisyyspäivää ja kirkollisia juhlapäiviä. Laki kuitenkin edelleen sitoo esimerkiksi loppiaisen ja helatorstain vapaat kirkkolakiin, muutos jäi nimelliseksi.
Samaan aikaan hyvin merkittävä ja täysin merkityksetön oli kirkkolain uudistus, jossa perustuslakivaliokunta hylkäsi ensimmäisen ehdotuksen. Toinen ehdotus meni läpi, mutta tärkeintä olikin valiokunnan kommentti: sen mukaan kirkkolain erityinen asema on “valtiosääntöoikeudellisessa järjestelmässämme hyvin poikkeuksellinen, eikä se ole valtiosääntöisesti ongelmaton”.
Tätä kirjoittaessani avoinna on ainakin lukioiden katsomusopetuksen vapauttaminen. Elämänkatsomustieto on nykyään kielletty kirkkoon kuuluvilta lapsilta ja nuorilta. Työryhmä esitti vapautusta lukioihin; eriävissä mielipiteissä yhtäältä tätäkin vastustettiin ja toisaalta ehdotettiin myös peruskouluihin.
Tulevaisuutta tuskin kukaan osaa ennustaa. Maallistuminen jatkuu, mutta emme tiedä poistuuko ensin esimerkiksi jumalanpilkkalaki vai uskonnollinen sotilasvala. Muutos voi tapahtua myös käytännössä ilman säädösten muutoksia, esimerkiksi koululaisjumalanpalvelukset voivat poistua, vaikka opetushallitus ei tekisi mitään.
