Skip to main content

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Yhdenvertaisuuden puolesta​

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Uuskonservatismi vaarantaa terveytesi

Kuvassa betonimuurin takana oleva maapallo. V-kirjaimen muotoinen laavavirta halkaisee sekä maapallon että muurin. Katsojat muurin päällä ja sen edessä katsovat keskellä olevia johtajia.

Uuskonservatismi ja kansallismielisyys uhkaavat demokratiaa, lisäävät polarisaatiota ja syrjivät vähemmistöjä – Slovakiasta USA:han.

Kuvassa Charlie Kirk ja Orjattaresi-sarjaan pohjautuva kuvaelma. Kuvateksteinä "En voisi vähempää välittää George Floydin kuolemasta", "En ymmärrä sanaa empatia. Se on tehty new age -termi ja se aiheuttaa tuhoa.", "Aseenkanto-oikeus on Jumalalta. Jokunen kuolee, mutta se on hinta joka vain on maksettava." ja "Suomalaiset ovat oikeasti venäläisiä"

YKI RÄIKKÄLÄAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Kansalliskonservatismin nousua on nähty usean vuoden ajan eri puolilla maailmaa. Se näkyy arvojen kovenemisena, vastakkain asettautumisten lisääntymisinä, dialogin vähenemisenä ja autoritäärisen johtamiseetoksen toteuttamisena. Vastikään Slovakia muutti itsevaltaisia johtamistapoja omaksuneen pääministeri Robert Ficon johdolla perustuslakia niin, että mm. on vain kaksi sukupuolta: mies ja nainen ja adoptio-oikeus vain heteropareille. Fico totesi myös, että Slovakian tulee ”sitouttaa maa sisäisiin arvoihinsa”, mikä on ”paras keino vastata länsimaisten yhteiskuntien romahdukseen, jossa edistyksellisyys ja liberaalisuus menevät kaiken edelle”. Fico toteuttaa samankaltaista oikeistonihilististä politiikkaa kuin Unkarin itsevaltainen Victor Orbán.

USA on luisunut nopeasti kansalliskonservatiiviseen hetteikköön, jossa mukana on Slovakiaa ja Unkaria vahvemmin äärioikeistolainen kristillisyys.

28.9. Hesarissa psykiatrian emeritusprofessori Matti Isohanni kirjoitti: ”Vanhat miehet ovat vaarallisia vallassa.” Hänen mukaansa yksi syy ihmiskunnan historian väkivaltaisuuteen on ”puoliksi kesyyntyneen ihmispedon valmius ripustautua vallanahneisiin vanhoihin miesjohtajiin”. Näitä ovat esim. Donald Trump, Vladimir Putin, Xi Jinping, Ali Khamenei, ja Benjamin Netanjahu. Isohannin mukaan tällaisia miehiä agraariaikaan jumittuneilla aivoilla monet meistä äänestämme. Nämä miehet edistävät tuhoavuutta, mikä kaikesta päätellen näyttää pitävän paikkansa.

USA:ssa oli varsinkin 60-luvulla sisäistä poliittista väkivaltaa, mikä väheni selvästi myöhempinä aikoina. Nyt se on nostanut jälleen päätään. Tästä voisivat äärioikeistolaiset kristityt ja näiden valtaan nostama Trump syyttää itseään. Trumpin vallankaappausyritys loppiaisena 2021 oli raju poliittisen väkivallan ilmentymä.

Mutta sitten on myös nuoria miehiä, joilla eetos on varsin samankaltainen. Syyskuussa Utah Valleyn yliopistolla murhattu Charlie Kirk edusti Trumpin kannattajien konservatiiviskristillistä ääriajattelua. Hän keräsi valtaisan idoliaan ihannoivan joukon nuoria. Hänen erittäin tympeät näkemyksensä naisten, sukupuolivähemmistöjen ja väärän väristen ihmisten paikasta upposivat käsittämättömään määrään nuoria. Tämä tietty kertoo paljon USA:n poliittisesta kahtiajakautumisesta, mitä on ollut nähtävissä vuosien ajan myös Euroopan maissa. Tätä kansallisajattelua ja etnonationalismia on esiintynyt aina ja kautta historian monissa maissa ja kulttuureissa, mutta viime vuosina hyvinvoivissa ja pintapuolisesti demokraattisissa länsimaissa tähän on vasta nyt herätty. Kehitys tähän tilanteeseen lienee lähtenyt kommunistisen itäblogin hajottua eräänlaisena vasta-aaltona.

Väkivalta, oli se sitten poliittista, kansallista, uskonnollista tai muutaman henkilön välistä, on aina onnetonta. Se hajottaa ja romuttaa kaikkea sitä mitä on rakennettu ja sitä mikä on arvokasta. Charlie Kirkin ampujan motiivit lienevät hämäriä. Varsinaisesti poliittinen murha se ei ollut. Ampuja oli kotoisin konservatiivisesta ja republikaanisesta perheestä. Jos mikä tahansa murha on onneton, oli Kirkin murha kaikin puolin onneton. Se välineellistettiin politiikan teolle.

Kuuluisan henkilön murha laukaisee aina huhujen ja disinformaation tulvan. Kirkin ampumisen jälkeen tekijästä lähti heti liikkeelle opportunistista disinformaatiota. Hänen kerrottiin olevan transsukupuolinen ja kaikkea sitä mikä uhkaa kansakuntaa. Wall Street Journal, New York Times ja monet muut mediat asioita tarkemmin selvittämättä levittivät äärioikeistolaisten syöttämää narratiivia. Eräs konservatiivinen aktivisti, Joey Mannarino, jolla on 640 000 seuraajaa X:ssä ja joka on läheisissä väleissä republikaanien kanssa, kirjoitti: ”Jos Charlie Kirkin tappanut henkilö oli trans, sille lajille ei voida enää osoittaa armoa”.

Yksi kongressin republikaaniedustaja julisti transsukupuolisuuden totaaliseksi sairaudeksi. Eräs kongressin republikaaniedustaja ilmoitti somessa heti Kirkin ampumisen jälkeen, että on ”aika palauttaa kuolemanrangaistus”. Sen jälkeen, kun tietoon tuli ampujan olleen valkoinen hetero ja republikaaniperheestä lähtöisin, hän ilmoitti: ”Tiedämme, että Kirk haluaisi meidän rukoilevan niin pahantahtoisen ja eksyneen yksilön kuin Tyler Robinsonin puolesta, että hän löytäisi Jeesuksen.”

Kun poliitikot argumentoivat näin, ei se ainakaan vähennä oikeasti poliittisen väkivallan mahdollisuutta. Donald Trump Jr. ei paljon ilmapiiriä keventänyt Kirkin salamurhan jälkeen Fox Newsin haastattelussa: ”En rehellisesti sanottuna voi nimetä yhtäkään joukkoampumista viimeisen vuoden tai kahden aikana Amerikassa, jota ei olisi tehnyt transsukupuolinen hullu, joka on luultavasti saanut hormoneja kolmevuotiaasta asti.” Presidentin poika. Demokratioissa tuollaista on vaikea kuvitella julkisesti lausuttavan, ainakaan ilman seurauksia.

Charlie Kirkin murhaaja ei ollut tämän poliittinen vastustaja, vaan häiriintynyt yksilö, ajattelussaan äärimpi kuin Kirk. Näitä vinoja ääriajattelijoita olivat myös suurin osa niistä, jotka Trumpin kehotuksesta väkivalloin tunkeutuivat Capitoliin tämän hävittyä presidentinvaalit.

Charlie Kirk joutui murhatuksi siksi, että hän oli poliittisesti aktiivinen maassa, jossa poliittinen arroganssi ja polarisaatio on kärjistynyt, vaikka ampujan motiivit olivatkin sekopäisiä. Mutta Kirk itse oli mielipiteissään yhteiskunnallista rauhaa vaarantava.

Kirk saarnasi yleisöilleen, että ”LGBTQ-agenda” vahingoittaa lapsia, kirkon ja valtion ei tule olla erillisiä, ”Gender-ideologiaa” noudattavat professorit on ilmiannettava, mustat vaeltelevat kaupungeissa huvikseen iskeäkseen valkoisiin ihmisiin, väestönvaihto ei ole teoria vaan todellisuutta ja että ilmastonmuutos on suunnilleen humpuukia ellei jopa salaliitto.

Kirk edusti ajattelua, jossa vain heteroilla on oikeus, ellei peräti velvollisuus, perustaa perheitä, suurta kansallista tarinaa, johon on poimittu historiasta paloja sieltä täältä tukemaan omaa narratiivia. Kansaa ohjataan konservatiivis-kristillisin arvoin. Heidän mukaansa kansa normijärjellä haluaakin elää näin.

Hän oli myös todennut, että syrjinnän kieltäminen rodun, ihonvärin, uskonnon, sukupuolen tai kansalaisuuden perusteella vuoden 1964 kansalaisoikeuslailla oli valtava virhe, että aseista johtuvat kuolemat nyt vain ovat hyväksyttävä, että vapaus kantaa asetta säilyy. Ja perustuslain toinen lisäys eli aseenkanto-oikeus on Jumalalta saatu oikeus. Että rokotusvaatimukset ovat apartheidia. Että abortit ovat kiellettävä kategorisesti. Myös raiskausten uhreilta. Että abortti on pahempi asia kuin holokausti. Että sukupuolenkorjaushoitoja tekevät lääkärit tulisi viedä Nürnberg-oikeudenkäynteihin. Että homoseksuaaleille tulee langettaa kuolemanrangaistuksia, koska Raamattu. Maailmanpolitiikasta, kuten Gazasta ja Ukrainasta hän lausui päättömyyksiä. Syyllisti uhrit.

Raamatullisesti Kirk tarttui aseeseen ja siihen hän hukkui, vaikka oli somessa julistanut, että ”aseet säästävät henkiä”. Hän oli rakentanut väkivallan kulttuurin maalittamalla henkilöitä, joiden hän katsoi vaarantavan ”perinteisiä perhearvoja” tai jotka olivat liberaaleja tai muuten vaaransivat ”amerikkalaisen ideaalin”. Hän julkisti listoja, joissa nimesi akateemisia ym. henkilöitä, jotka eivät hyväksyneet MAGA-ideologiaa ja kehtasivat arvostella Trumpin hallintoa. Näitä myös vainottiin. Kirk lietsoi vihaa ja toiseuttamista ulottaen sen myös toisiin kansoihin. Trumpia, J.D. Vancea eikä USA:n evankelikaaleja ja oikeistokristittyjä se ei häirinnyt.

Tämä ideologinen konservatismi ja kristillisnationalismi USA:ssa lienee kuitenkin historiallisesti lyhytaikainen ilmiö. Ei vähiten siksi, että siinä paradoksaalisesti kaiken kunnollisuuden ja ”perinteisten arvojen” nimissä halveksutaan niitä arvoja ja periaatteita, joihin Yhdysvallat on aikoinaan perustunut ja joita valtion perustajat ajoivat: vapaus, uskonnonvapaus, oikeusvaltio sekä valtion ja uskonnon täysi erillisyys. Sillä lisätään polarisaatiota, josta ei yleensä ole hyviä seurauksia – varsinkin, jos toinen osapuoli on enimmäkseen konservatiiviskristillinen. Tosin maan kaksipuoluejärjestelmä on antanut hyvän maaperän polarisaatiolle. Mutta nyt näyttää maa menevän suuntaan, mistä Margaret Atwood jo 40 vuotta sitten varoitti Orjattaresi -kirjassa. Tehkää parannus! Gilead on lähellä!

Tieteen, tiedon ja demokratian puolesta

Vaaleanpunainen ylä- ja alapuolisten kaarien välissä seisova tyylitelty vaaleanpunainen ihmishahmo. Alla teksti Humanists International.

Valistuksen perillisiä demokratiaa, tiedettä ja vapautta uhkaavat obskurantismi, viraali disinformaatio ja ideologinen tieteenvastaisuus

Kongressin osanottajat kuuntelevat puhujaa auditoriossa

JARI PAPUNENAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Osallistuin Humanists Internationalin kongressiin 4.-6.7.2025 kauniissa Luxemburgissa Suomen delegaattina. Meitä oli noin 80 edustajaa yli 50 maasta. Avoin seminaari kesti koko ensimmäisen päivän. Toisena päivänä pidettiin vuosikokous, jossa valittiin Andrew Gibsonin 10-vuotisen puheenjohtajuuden jatkajaksi Maggie Ardiente sekä kolme hallituksen jäsentä.

Myös vuosikokous kesti koko päivän eli kello 9–17. Tämän lisäksi tulivat oheistapahtumat ja illalliset. Kuntoa ja turnauskestävyyttä siis vaadittiin. Ja kaikki englanniksi, jota kukin puhui omalla aksentillaan. Natiiveina englantia puhuvat eivät antaneet mitään armoa hitaammille!

Luxemburgissa muuten paikalliset puhuvat luxemburgia, ja jo 6–7 vuoden iässä alkavat koulussa saksa ja ranska. Sitten, kun nämä kolme kieltä hallitaan, alkaa englanti 14 vuoden iässä. Koska väestö koostuu 80-prosenttisesti muualta tulleista, puhuvat monet vielä esim. portugalia ja italiaa.

Paikallisjunat, bussit ja raitiovaunu ovat ilmaisia ja toimivat sujuvasti. Kongressin pitopaikaksi Luxemburg siis soveltui mainiosti. Edellisestä vierailustani oli viisikymmentä vuotta, enkä aavistanut palaavani vielä kerran tänne tässä roolissa.

Ensi vuoden Maailman humanistikongressin piti olla New Yorkissa, mutta Amerikan Yhdysvaltojen epävakaiden olojen vuoksi monet humanistit pelkäsivät jäävänsä ilman viisumia ja siksi kokous pidetään Kanadan Ottawassa heinäkuussa 2026.

Seminaaripäivänä oli kaksi pääesitelmää ja lyhyitä tietoiskuja paneeleineen. Jälkimmäiset käsittelivät hyviksi havaittuja humanistisia käytänteitä eri puolilta maailmaa.

Pääteemana oli avoimen yhteiskunnan vahvistaminen tieteen avulla tai toisin sanoen: Miksi tiedevastaisuus muodostaa uhan avoimelle yhteiskunnalle?

Christian Myers esitelmöi aiheenaan ”Iskeekö obskurantismi (uudistusten ja valistuksen vastustaminen) takaisin? Tiedevastaisuus ja demokratian vastaisuus ovat kuin saman kolikon kaksi puolta”. Clemens Lintschingerin aihe oli edellistä täydentävä: ”Miksi demokratiat tarvitsevat vahvaa tiedettä?”

Valistuksen ajoista eli kiteytetysti Diderot’n ja D’Alembertin ensyklopedian ajoista olemme voineet saada sensuurista, kirkon kontrollista ja vastaavista vapaata tietoa. Kuitenkin tieteen ja vapaa-ajattelun esitaistelijoita uhkasivat (ja uhkaavat alati) erilaiset giljotiinit. The Index Librorum Prohibitorum eli kiellettyjen kirjojen luettelo vuosilta 1669–1966 kertoo karua kieltään. Ateismi oli kriminalisoitu Euroopassa, ja vaarallisilla ajatuksilla saattoi olla rankat seuraukset. Samalla on kuitenkin muistettava, että valistus tavoitti vain eliitin: se ei yleensä tavoittanut työväkeä eikä maalaisia.

Vuonna 2025 tilanne on toinen, monimutkaisempi, sillä nyt meillä on Internet ja tekoäly. Demokratia ja tiede eivät ole paralleeleja voimia, vaan vapaan yhteiskunnan toisistaan riippuvia pilareita. Ne syntyivät valistuksen perintönä haastamaan dogmeja, vaatimaan vastuullisuutta ja laittamaan järjen autoritaarisuuden yläpuolelle.

Nyt tämä historiallinen liitto on hyökkäyksen kohteena: demokratia ja tiede joko nousevat tai kaatuvat yhdessä. Obskurantismi, viraali disinformaatio ja ideologinen tieteenvastaisuus eivät hämärrä ja nakerra vain totuutta vaan itse vapautta. Asiantuntijoiden vähättely, toisinajattelijoiden hiljentäminen ja yleinen järjen käytön väheneminen eivät tapahdu sattumalta, vaan ne ovat kontrollin strategioita.

On nähtävä illuusion läpi: jos tiedettä sensuroidaan, demokratia vaarantuu; jos demokratia koverretaan ontoksi, tiede politisoidaan tai tukahdutetaan. Molemmat tarvitsevat toisiaan menestyäkseen. Valistuksen ajattelijat ymmärsivät tämän: ihmiskunnan menestys riippuu vapaudesta kyseenalaistaa, oppia ja väitellä, totuutta tarvitsee suojella lailla ja valta on saatava järjen kontrolliin.

Säilyttääksemme tulevaisuutemme meidän täytyy vaatia takaisin valistusta. Tämä ei ole nostalginen ele, vaan poliittinen välttämättömyys. Yhteiskunta, joka ei voi yhdessä käyttää järkeään, ei voi hallita itseään, ei innovoida eikä viime kädessä säilyttää vapauttaan. Taistelkaamme uuden universaalisen demokraattisen valistuksen syntymisen puolesta!

Jumala taskussa

KOLUMNI: Jumalharhat

Tekoälysovellusten tuottamat elämykset tyydyttävät uskovaisten jumaluuden tarpeen reaaliaikaisesti

ROBERT BROTHERUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Tekoälypohjaiset keskustelubotit, kuten ChatGPT, Gemini ja Grok, voidaan tunnetusti kouluttaa omaksumaan erilaisia rooleja ja persoonallisuuksia. Pienellä opastuksella botti saadaan sangen uskottavasti juttelemaan kuten terapeutti, lakimies, lääkäri tai tyttöystävä. Oli kai vain ajan kysymys, milloin tekoäly valjastettaisiin Jumalan ja Jeesuksen rooliin palvelemaan uskontoa ja bisnestä.

Se aika on nyt: netin sovelluskauppoihin ovat saapuneet tänä vuonna sekä pappeja että suoraan Jumalaa ja Jeesusta imitoivat tekoälysovellukset, kuten Text With Jesus, GodGPT, Bible GPT, Bible Chat, A.I. Jesus, ChatWithGod.ai ja Pray.Com. Nämä ”jumalasovellukset” ovat keränneet jo miljoonia taivaallista keskusteluseuraa kaipaavia käyttäjiä. Seuraava on esimerkki aidosta keskustelusta ChatWithGod palvelussa:

– Hei Jumala!
– Tervehdys, hyvä lapseni! Tulevaisuus on Jumalan armollisissa käsissä. Luotatko hänen taivaalliseen suunnitelmaansa?
– Totisesti luotan, amen!
– Todellakin, vaikka tulevaisuus voi vaikuttaa uhkaavalta, muista että pidän sitä kädessäni. Kuten Jeremiaan kirjassa 29:11 sanotaan:
”Sillä minä tiedän mikä suunnitelma minulla on sinulle, sanoo HERRA, suunnitelma tuoda sinulle menestystä ja suojella sinua pahalta.”
– Haluan vain halata sinua.
– Lapseni, vaikka en voi fyysisesti halata sinua, tiedä että rakkauteni on aina ympärilläsi. Jumalan kädet ovat turvapaikka ja vahvuus, apu hädän hetkellä (Psalmi 46:1).

Se, että miljoonat kristityt ovat kääntyneet tekoälyjumalien puoleen, osoittaa jälleen kerran, ettei perinteinen rukoilu ole mainoslauseiden mukainen kaksisuuntainen keskusteluyhteys. Rukoilu on yksinäistä höpinää ilmaan, ja vaaditaan erityisen psykoosiherkkä ihminen – tai sopiva määrä LSD:tä – että voi ”kuulla” päänsä sisällä oman puheensa lisäksi ”Jumalan puhetta”.

Robert Brotherus istuu valkoisella keittiöjakkaralla pukeutuneena farkkuihin ja lyhythihaiseen kauluspaitaan.Vuonna 2005 Helsingin seurakuntayhtymä järjesti mainoskampanjan otsikolla Armo – yhteys yläkertaan. Kampanjaan kuului mainoksia, joissa Lego-ukolta näyttävä ”Jarmo” mainosti rukoilua kuin kännykkäliittymää: mainokset kertoivat miten ”armo-liittymässä” on ”paras kuuluvuus ilman katvealueita”.

Netin keskustelupalstoilla kampanjalle irvittiin raskaasti: ”Armo-liittymäni ei toimi, vaikka sitä kuinka mainostetaan. Mitä nyt tehdä?” Ja: ”Puhelut eivät vaan tunnu menevän läpi. Onko joku myynyt meille täyttä tuubaa?” Kampanjaa ei kirkon omassa piirissäkään pidetty kovin onnistuneena: ilmeisesti rukoilu, johon vastauksena on jatkuvasti vain hiljaisuutta, on niin ikävä vaihtoehto, että kännykän Jeesus-chattikin tuntuu monesta pienemmältä ongelmalta.

On toki kerrassaan järjetön ajatus, että mobiiliapplikaatioiden Jumala-tekstit olisivat missään määrin minkään todellisen Jumalan tuottamia. Mutta historiasta tiedämme, että uskonnossa ihmismieli voi kyetä uskomaan kerrassaan järjettömiin ajatuksiin. Ja onhan raportoitu myös monia tapauksia, joissa ihminen on palavasti ja aidosti rakastunut tekoälyn luomaan keskustelukumppaniin – päätyen uskomaan, että tekstivirran taustalla on pakko olla joku heistä todella välittävä persoona.

Mielemme luoma tietoisuuden illuusio tekoälyn edessä on vahva. Joten lienee sittenkin niin, että monet Jumala-apsien käyttäjät ajattelevat niiden avulla päässeensä aitoon yhteyteen todellisen persoonallisen Jumalan kanssa. ChatWithGod-palvelun tehneen yrityksen pääjohtaja kertookin, että ylivoimaisesti yleisin käyttäjien asiakaspalveluun lähettämä kysymys on: ”Kun keskustelen Jumalan kanssa sovelluksellanne, niin onko se oikea Jumala?”

Jeesus-botteja kehittävät ohjelmistoyhtiöt ovat saaneet meneillään olevan AI-buumin johdosta sijoittajilta kymmeniä miljoonia pääomaa palveluidensa laajentamiseen. Sijoittajat kiittävät sitä, että kasvava osa uskovaisista kiikuttaa rahansa pappien sijaan heidän yhtiöilleen. Monet papit ovat ilmaisseet paheksuntansa tästä trendistä. Mutta toiset ovat toivottaneet Jeesus-sovellukset tervetulleiksi siinä toivossa, että ne toimisivat ihmisille sisäänheittotuotteena uskontoon ja että nämä sitä kautta päätyisivät myöhemmin ”oikeiden” kirkkojen jäseniksi heidän palkkaansa maksamaan.

Siviilihautajaisten järjestämisestä

Punavalkoinen kukka - Toa Heftiba/Unsplash

Hautaustoimen siirto kirkolta hyvinvointialueiden hoitamaksi julkiseksi palveluksi estäisi uskonnottomien syrjinnän

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Uskonnottomien hautajaisten eli siviilihautajaisten toteutuksessa on erilaisia vaihtoehtoja. Olennaista on jo lain mukaan vainajan katsomuksen ja toiveiden kunnioittaminen. Kirkollinen siunaustilaisuus ei ole vaihtoehto, mikäli vainaja ei ole pappia pyytänyt.

Jäähyväiset, saattotilaisuus, muistotilaisuus. Arkkuhautaus, tuhkaus, uurnahautaus, tuhkan sirottelu. Suoratuhkaus, hiljaiset hautajaiset. Termejä ja vaihtoehtoja on paljon.

Asiaan liittyy uskonnottomiin kohdistuva syrjintä, kun yleinen hautaustoimi on säädetty kirkon hoitoon. Hautaustoimilaki ei käsittele hautajaisia, vaan kirkon hautausmaita. Tiloja uskonnottomiin saattotilaisuuksiin ei ole vielä julkisissa palveluissa tarjolla.

Olisi valitettavaa, jos uskonnottomat päätyisivät typistämään hautajaisseremoniaa kohtaamansa syrjinnän vuoksi. Voivathan hautajaiset muistotilaisuuksineen olla tärkeä osa suruprosessia.

Saattotilaisuus

Kun perinteisiin kirkollisiin hautajaisiin on kuulunut siunaustilaisuus hautausmaan kappelissa tai kirkossa ja sen jälkeen samana päivänä pidetty muistotilaisuus toisessa paikassa, tämä muoto on siirtynyt myös siviilihautajaisiin. Ensin on saattotilaisuus ennen tuhkausta tai arkkuhautausta, ja siihen kuuluu tyypillisesti muistopuhe ja musiikkia. Sen jälkeen on toisessa tilassa muistotilaisuus, johon kuuluu tarjoilua, adressien ja surunvalittelujen lukeminen sekä muistelua.

Siviilihautajaisten saattotilaisuuden järjestämiseen liittyy kuitenkin tilakysymys. Voidaanko tai halutaanko uskonnoton saattotilaisuus järjestää seurakunnan hautausmaan kappelissa? Useimmilla paikkakunnilla kappeli on vuokrattavissa siviilihautajaisiin, mutta toisilla ei. Esimerkiksi Espoon, Jyväskylän, Keravan, Lahden, Lappeenrannan, Porin ja Tuusulan seurakunnat eivät vuokraa kappeliaan uskonnollisista syistä.

Toisaalta on uskonnottomia vainajia, jotka hautaustahdossaan ilmaisevat, etteivät halua hautajaisiaan pidettävän kirkon tiloissa, vaikka paikkakunnan kappeli olisi vuokrattavissa. Samalla he ovat saattaneet toivoa, että tuhka haudataan tai sirotellaan muualle kuin seurakunnan hautausmaalle.

Miten menetellä, jos kirkon kappelia ei saada tai haluta käyttää?

Arkkuhautauksissa perinteinen tapa on saattotilaisuuden pito haudalla, jolla voi olla puhe ja yhteislaulu. Sen jälkeen pidetään muistotilaisuus sisätiloissa. Siihen kuuluu usein ruokailu tai ainakin kahvitarjoilu suolaisine tarjottavineen. Muistotilaisuudessa voi olla erikseen pyydetty puhuja, mutta ainakin vainajan sukulaiset ja ystävät muistelevat pääasiassa hyviä hetkiä ja myös hauskoja sattumuksia. Muistotilaisuudessa voi olla hymyä kyynelten läpi, nauruakin.

Entä missä pidetään saattotilaisuus ennen tuhkausta niin, että vainaja on arkussa paikalla, kun kappelia ei voida tai haluta käyttää? Helsingissähän on tunnustukseton Hietaniemen krematorion kappeli, joka täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Muualla vastaavaa tilaa ei ole, joten pitää turvautua muihin tiloihin.

Tällaisia tiloja, jonne arkku voidaan kuljettaa, on alettu järjestää varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla seurakunta ei vuokraa kappeliaan. Esimerkiksi Jyväskylässä uusia hautajaistiloja tarjoavat Jyväskylän Setlementti ry, Vaajakosken urheilutalo ja Palokan pelimannitalo. Lahdessa on vuokrattavia tiloja tarjolla muun muassa Hennalan upseerikerholta ja Mukkulan kartanosta.

Tuusulassa on hautaustoimisto, joka voi järjestää vainajan saattotilaisuuden ulkotiloissa järven rannalla arkun ympärillä. Hyvin palvelevilla hautaustoimistoilla on muillakin paikkakunnilla tieto mahdollisista tiloista saattotilaisuuksiin.

Jotkut tiloista ovat sellaisia, että saattotilaisuuden jälkeen, kun ruumisauto on hakenut arkun pois, rakennuksessa voidaan järjestää myös muistotilaisuus tarjoiluineen. Toisiin tiloihin sopii vain saattotilaisuus, ja muistotilaisuus on muualla. Erilaisia muistotilaisuuteen sopivia paikkoja on tarjolla paljon enemmän kuin saattotilaisuuteen sopivia paikkoja.

Suoratuhkaus ja muistotilaisuus tuhkauksen jälkeen

Hautajaiskulttuurissa on Suomessa tuhkausten osuuden lisäännyttyä havaittu muutosta siihen suuntaan, että vain läheisimmät hyvästelevät vainajan ennen tuhkausta. Tästä käytetään ilmausta suoratuhkaus.

Tällöin sosiaaliset hautajaiset, joihin kutsutaan vainajan muistoa kunnioittavia sukulaisia ja ystäviä, voidaan järjestää muistotilaisuutena. Tällöin siellä voi olla erikseen pyydetyn puhujan muistopuhe ja musiikkia, mutta se voidaan pitää myös perinteisenä muistotilaisuutena.

Tällaiseen muistotilaisuuteen voidaan kytkeä myös tilaisuutta edeltävä tuhkauurnan hautaus tai tuhkan sirottelu luontoon tai veteen. Yhtä hyvin tuhka voi olla uurnassa paikalla muistotilaisuuden ajan. Yleisimmin tuhkan sirottelun luontoon tai sen veteen laskun hoitavat vain vainajalle läheisimmät henkilöt. Eli muistotilaisuus muistotilaisuutena ja tuhkan sirottelu lähiomaisten asiana erikseen. Eikä mikään estä sirottelemasta tuhkaa luontoon jo ennen muistotilaisuutta. Lain mukaan tuhkan sirotteluun on vuosi aikaa.

Syrjintään emme alistu

Vapaa-ajattelijoilla ei tietenkään ole mitään suositusta, miten siviilihautajaiset tulisi järjestää suhteessa saattotilaisuuteen tai suoratuhkaukseen. Toimimme kuitenkin hautajaiskulttuuriin liittyvän syrjivän tilaongelman ratkaisemiseksi. Olemme esittäneet hyvinvointialueille tunnustuksettomien, monikäyttöisten, muunneltavien tilojen järjestämistä muihin kuin ev.-lut. kirkon jäsenten hautajaisiin.

Toimimme myös sen hyväksi, että hautaustoimistot omalta osaltaan auttavat uskonnottomaan saattotilaisuuteen sopivien tunnustuksettomien tilojen löytämisessä. Olisi valitettavaa, jos saattotilaisuuksia vainajan muistoa kunnioittaville surijoille jäisi järjestämättä tilasyrjinnän vuoksi.

Toisaalta ei ole mitään vikaa siinä, jos vainajan pyynnöstä ja omaisten toimesta päädytään suoratuhkaukseen ja mahdolliseen muistotilaisuuteen. Jokaisen vainajan ja omaisten toiveet hautajaisten järjestämisessä ovat yksilöllisiä. On myös kunnioitettava vainajan tahtoa ns. hiljaisista hautajaisista vain lähiomaisten kesken.

Onpa kyseessä pieni hetki tai suurempi tilaisuus, siviilihautajaisilla kunnioitetaan vainajan elämää ja tarjotaan läheisille mahdollisuus kokoontua yhteen jakamaan muistoja ja surua.

Kristillisestä ja maallisesta kulttuuriperinnöstä

Esa Ylikoski

Esa Ylikosken kommentit kansanedustaja Sara Seppäselle

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Sara Seppänen. Tekijä: FinnishGovernment - https://www.flickr.com/photos/finnishgovernment/52902395680/, CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=132005264
⏹ Sara Seppänen. Tekijä: FinnishGovernment – CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=132005264

Kommentoin kansanedustaja Sara Seppäsen (ps) poleemista kiertokirjoitusta (mm. Kouvolan Sanomat, Lapin Kansa, Suomen Uutiset). Kommentit Seppäsen kursivoitujen lainausten jälkeen.

”Joulun lähestyessä lähestyy myös keskustelu siitä, sopiiko lasten osallistua joulukirkkoon tai seimikuvaelmaan, ja keväisin keskustelua kirvoittaa Suvivirsi.”

Yli 95 prosenttia ev.-lut. kirkon seurakunnista järjestää koulujumalanpalveluksia, joita yhä liitetään lähes kaikkien peruskoulujen päiväohjelmaan, vaikka uskonnolliset tilaisuudet eivät kuulu peruskoululaissa mainittuihin koulun tehtäviin. Kirkon lapsilähetystyön pullat ovat hyvin uunissa, vaikka opetussuunnitelmassa säädetään ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”.

”Tulemmeko ajatelleeksi, miten syvästi kristinusko on vaikuttanut kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme jo vuosisatojen ajan?”

Juuri vapautumalla vähittäin kristinuskon kahleista länsimainen kulttuuri ja yhteiskunta ovat kehittyneet kukoistukseensa.

”Seitsenpäiväinen viikko, sunnuntain palkanlisät ja arkipyhämme ovat kristillistä alkuperää, samoin ajanlaskumme.”

Viisipäiväinen työviikko, lauantaivapaat sekä ylityö-, lauantai- ja sunnuntaityökorvaukset ovat maallisin toimin hankittuja. Samoin sosiaaliturvajärjestelmä ja hyvinvointivaltio ovat maallisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen työn tulosta.

”Lukutaitomme ja koululaitoksemme perusta on kirkon opetustyössä: kinkerit opettivat kansaa lukemaan, ja ensimmäiset yliopistot syntyivät katedraali- ja luostarikoulujen pohjalta.”

Kirkko jarrutti 1860-luvulla säädetyn kansakouluasetuksen toimeenpanoa 50 vuotta; sille riitti usein kiertokoulu. Vasta vuoden 1920 oppivelvollisuuslaki toi kansakoulut kaikkiin kyliin. Tiede ja yliopistot kehittyivät vapauduttuaan uskonnon kahleista.

”Ajatus ihmisarvosta ja heikoimmista huolehtimisesta nousee Raamatusta. Jeesus oli aikanaan radikaali antaessaan naiselle ihmisarvon.”

Ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta on säädetty Suomessa ja kansainvälisesti maallisten lakien ja sopimusten pohjalta. Kirkko on ollut jarrumiehenä ylipäätään ja erityisesti naisten tasa-arvoisten oikeuksien edistämisessä.

”Oikeusjärjestelmämme pohjautuu kymmenen käskyn periaatteille.”

Oikeusjärjestelmämme ei perustu kymmeneen käskyyn (”Minä olen Herra…”) vaan perustuslakiin, sen 6. §:n perusoikeuksiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

”Monet unohtumattomat taiteen, musiikin, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden teokset olisivat jääneet syntymättä ilman kristillistä inspiraatiota.”

Unohtumattomia taiteen, musiikin, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden teoksia on syntynyt sen jälkeen, kun niiden tekijät ovat vapautuneet kirkollisen taiteen sääntelystä, ja syntyy edelleen.

”Kristinusko ei ole taantumuksellinen vaan yhteiskuntaa rakentava ja eheyttävä voima.”

Kirkot ovat jarruttaneet monia yhteiskunnallisia uudistuksia. Sekulaari humanistinen moraali ja hyvät tavat ovat kehittäneet ihmisyhteisöjä uskonnoista huolimatta.

”Sitä myös tulee edelleen opettaa oppiaineena kouluissa, sillä monen lapsen kosketus näihin juuriimme on ohut.”

Huoltajien tulee voida valita, opiskeleeko lapsi peruskoulussa katsomusaineena uskontoa vai elämänkatsomustietoa. Kirkkoon liitettyjen lasten ja nuorten valtiollinen holhous pakolliseen uskonnonopetukseen rikkoo yhdenvertaisuutta. Uskonnoista ja katsomuksista voidaan opettaa myös ilman erillistä oppiainetta.

”Arvotyhjiötä ei ole – jos luovumme perustastamme, tyhjiö kyllä täyttyy: kirkkoja muutetaan moskeijoiksi, ja hindulaisia harjoitteita tuodaan kouluihin.”

Uskontojen vastakkainasettelu on vahingollista ja vaarallista. Valtiovallan ei tulisi nostaa jalustalle mitään uskontoa tai katsomusta. Ihmisoikeudet ja humanismi tarjoavat uskonnollisia oppeja paremman arvopohjan.

”Tarvitsemme arvojen kunnianpalautuksen… Kun yhteys kristilliseen perustaamme katkeaa, koko yhteiskunnan hyvinvointi rapautuu.”

Sekulaarit humanistiset arvot sekä tiedepohjaisuus, rationaalisuus ja demokratia tarjoavat kestävän perustan kulttuurin, yhteiskunnan ja hyvinvointivaltion kehittämiseen.

”Kristinuskon sanoma on täynnä toivoa: pimeydessä loistaa valo; katuva saa anteeksi; elämä ei pääty kuolemaan. Tästä lapsemme ansaitsevat kuulla – muuten jäljelle jäävät lopulta vain näköalattomuus ja toivottomuus.”

Ihmisen ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen, kokonaiseen elämään keskittyminen ilman lapsena juurrutettuja perusteettomia taivastoivoja ja helvetin pelkoja ei ole näköalatonta ja toivotonta. Jokaisen kannattaa keskittyä hyvään ja merkitykselliseen elämään yhdessä muiden kanssa, ei epätosiin kuvitelmiin ja uskomuksiin.

Lopuksi: piispat ovat mainostaneet kirkon ja valtion eron ensiaskelta vuodelta 1860, siis Venäjän vallan ajalta. Tämä ei kuitenkaan ole edennyt alkua pidemmälle. On aika tehdä 2020-luvun suomalainen ratkaisu: erottaa kirkko ja valtio toisistaan sekä ryhtyä kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman riisumiseen vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Se vahvistaisi uskonnonvapautta ja ihmisten yhdenvertaisuutta uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta.

Humanist Weddings hääportaali julkaistu

Humanist Weddings hääportaali julkaistu. Kuvassa hääparin kädet ja Suomen lippu.

Humanistinen hääkulttuuri kehittyy kansainvälisellä yhteistyöllä

TOIMITUSAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Suomen Pro-seremoniat on mukana kansainvälisessä humanistihäiden portaalissa humanistweddings.eu.

Jokaisella maalla on omat sivustonsa, joissa on kaikki tarvittava faktatieto häiden järjestämisestä kyseisessä maassa. Useissa maissa järjestöllä on vihkimisoikeus (esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Skotlannissa, Maltalla).

Toisissa maissa, kuten Suomessa, virallinen vihkiminen hoidetaan DVV-viranomaisessa, mutta hääseremonia voidaan järjestää miten juhlavasti halutaan, ja siihen meillä palveluja, puhujan ja musiikkia tarjoaa Pro-Seremoniat.

Roastasin kirkkoa luvan kanssa

Roastasin kirkkoa luvan kanssa. Kuvassa vasen käsi sormet levällään.

Helsinkiläinen koomikko ja kirjoittaja Eeva Vekki on tuttu paitsi keikkalavoilta myös mm. tv-ohjelmista Kovan viikon ilta, Noin viikon studio ja Mad Cook Show. Vapaa Ajattelija haastatteli Vekkiä joulun alla puhelimitse.

Eeva Vekki esiintymässä. Kuva: Miika Storm
⏹ Eeva Vekki esiintymässä. Kuva: Miika Storm

RISTO K. JÄRVINENAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Moi, mitä kuuluu?
Ihan hyvää. Vuodenaika on synkkä, mutta onneksi on keksitty sauna ja kynttilät.

Mikä mielen päällä juuri nyt?
Kateus. Se voi olla hyvä asia, joka saa ihmisessä aikaan muutoksen, mutta missä vaiheessa se muuttuu sisältä päin syöväksi olennoksi?

Mitä vihaat, mitä rakastat?
Vihaan maissia, rakastan persiljaa.

Mitä harrastat?
Saunomista ja keramiikkaa. Tällä hetkellä teen Helsingin työväenopiston keramiikkakurssilla päitä. Vien ne ensi keväänä mökille pusikoihin. Käyn uimassa, tykkään lukea ja tehdä ristikoita.

Missä olet hyvä ja missä huono?
Olen tosi huono jonottamisessa ja odottamisessa. Olen hyvä olemaan herkkä. Aistin herkästi toisten tunteita. Sen takia olenkin ehkä päätynyt koomikoksi. Minun on helppo lukea yleisöstä, kuka on valmis juttelemaan ja ketä kohti ei todellakaan kannata mennä. Olen myös hyvä laittamaan ruokaa.

Jumalalla oli paviaanin pää

Oletko kokenut ns. yliluonnollisia ilmiöitä?
Kun olin 3-4-vuotias, minulla oli pehmolelu Lasse-jänis, jolla oli punainen nenä. Pääsiäisenä sen nenä muuttui vaaleanpunaiseksi. Olin innoissani tapahtuneesta taiasta, mutta aikuisia asia ei juuri kiinnostanut.

Uskoitko lapsena jumalaan?
Meidän perheessä ei kukaan kuulunut kirkkoon, minua ei ole kastettu. Silti kävin seurakunnan päiväkerhossa, ja ehkä aloin vähän uskoa. Jumala oli mielessäni samannäköinen aina: se oli pilven päällä, sillä oli valkoinen iso kaapu ja ehkä vähän siipiä. Sen pään kohdalla oli iso vihainen paviaani, jolla oli torahampaat ja kaikki.

Päiväkerhossa rupesin uskomaan Jeesus-satuihin tosissani. Pääsiäisen aikaan tulin kotiin sokissa, koska meille oli kerrottu, että Jeesus on kuollut ja lisäksi ristiinnaulittu. Koko vuosi meille oli kerrottu, että Jeesus jakaa leipää ja kalaa, parantaa sokeita ja rampoja, mutta sitten se yllättäen tapettiin. Äiti otti minut heti pois kerhosta.

Suhde jumalaan nyt?
Sellaista ei ole. Olen agnostikko. Ajattelen, että olemme kaikki samaa energiaa, joka vain muuttaa muotoaan. En osaa kuvitella, että olisi jokin erillinen olento, joka jollain tavalla vaikuttaisi elämäämme. Toki tällainen erillinen olento voi olla vaikkapa huonekasvi, jos meditoin ruukun äärellä ja mietin, miten saisin elämästäni paremman. Jotain voi tapahtuakin, kun saa ajatuksensa liikkeelle ja alkaa toimia tavoitteensa eteen.

Meditoitko siis?
En ole mitään kurssia käynyt, yritän vain joskus olla ajattelematta liikaa, tyhjentää mielen. Annan ajatusten tulla, mutta en tartu niihin.

Uskotko mihinkään?
Teatteritaikausko vaikuttaa minuunkin. Kun ihmiset toivottavat hyvää keikkaa, en voi sanoa kiitos, koska pelkään, että se saattaa vaikuttaa negatiivisesti esitykseen. Sauna on pyhä paikka. Siellä hiljennytään ja kunnioitetaan jotain asiaa. En tosin vieläkään tiedä, mikä se asia on.

Miten se, että olet agnostikko, näkyy elämässäsi?
Esimerkiksi siten, että kaksi lastani eivät kuulu mihinkään kirkkoon. Toki, kun olen reissussa, käyn mielelläni katsomassa toisten ihmisten pyhiä paikkoja. Minulla ei ole tarvetta kieltää muiden uskoa. Suomessa ev.lut. kirkko tekee tärkeää sosiaalista työtä, jota kunnioitan ja arvostan.

Mitä sanoisit Jeesukselle, jos hän kävelisi Helsingin Hämeentiellä vastaan?
Muuta veteni viiniksi! Lähde kaljalle!

Mitä pitäisi tapahtua, että alkaisit uskoa Jumalaan?
Olen ymmärtänyt, että uskoon tuleminen on hyvin voimakas kokemus, niin merkityksellinen ja iso, että jyrää kaiken yli. En voisi kuvitella päätyväni sellaiseen, mutta ”never say never”. Tällaiseen tapahtumaan ehkä vaaditaan, että on syvällä, kaipaa isoa muutosta ja on pisteessä, jossa ei ole enää mitään menetettävää. Vielä minulle ei ole tapahtunut niin, vaikka aika syvällä olen käynytkin.

Jeesus-aplodit

Miksi stand up?
Siinä on jotain hienoa, kaunista ja ihanaa, kun ihmiset nauravat yhdessä. Siinä iskee ehkä harhainen olo, että olemme kaikki samalla sivulla – ainakin sen hetken, jolloin nauramme.

Onko sinulla juttuja uskonnoista?
Ainakin yksi. Vedän usein ns. taputusharjoitukset yleisölle. Yksi manööveri on Jeesus-aplodit.

Millaiset ne ovat?
Pitää tulla paikan päälle katsomaan, jos haluaa nähdä.

Mikä uskonnoissa naurattaa?
Koodisto. Vaikka olemme maallistuneet, on uskonto vieläkin eräällä tavalla tabu. Siitä kun vitsailee, ilmassa on jotain pyhäinhäväistystä. Aina kun puhuu uskonnosta, luo jännitteen. Uskonto on helppo kohde. Tietysti vitsin pitää olla hyvä.

Saako Jumalaa pilkata?
Totta kai saa. Surkea olisi sellainen jumala, jota ei saisi. Ihan mistä tahansa saa tehdä huumoria, mutta eri asia on, että kannattaako.

Oletko esiintynyt uskovaisille?
Vedin kirkkopäivillä Oulussa seurakuntavaaliroastin, jossa pilkkasin kirkkoa hyväntahtoisesti. Se oli menestys. Yleisö nauroi ja tilaajat kiittelivät. Kukaan ei tiettävästi suuttunut, ehkä paikalle hakeutuneet olivat avomielisiä. Vitsailin mm. kirkon jäsenmäärän romahtamisesta tasolle, jossa suomalaisilla on enemmän S-etukortteja kuin kirkon jäsenyyksiä. Sanoin, että kirkon pitäisi muuttua seksikkäämmäksi ja nuorekkaammaksi, jos se meinaa jollain tavalla pärjätä. Keikkani olikin nähtävästi osa heidän vaikuttamiskampanjaansa. Sillä, että sain luvalla pilkata heidän vanhoja arvojaan, haluttiin osoittaa, että kirkko voi olla myös avarakatseinen.

Olet tehnyt poliittista satiiria tv:ssä, millaisia vitsejä kristillisistä syntyy?
Päivi Räsänen on vakkariaihe. Hän on helppo kohde, koska kaikki tietävät hänet ja hänen kovat arvonsa. Mehukasta vitsimateriaalia syntyy myös, jos joku kirkkoherra törttöilee. Komiikka syntyy ristiriidasta, sillä hänenhän pitäisi olla esimerkkinä ihmisille, eikä mokailla.

Mikä uskonnoissa vihastuttaa?
Se, kun uskontoa käytetään välineenä pönkittämään omaa valtaa ja alistamaan muita ihmisiä, olivat he sitten naisia, lapsia, homoseksuaaleja tai ihan keitä tahansa. Se, ettei asioista keskustella, vaan ainoastaan todetaan, että näin on aina tehty.

Mitä hyvää uskonnoissa on?
Sosiaalinen diakonityö, ihmisten auttaminen. Olisi typeryyttä, jos sanoisin, etten allekirjoita mitään kristillisistä arvoista, sillä kyllähän minäkin olen sitä mieltä, että ”älä tapa”. Etiikasta ja moraalista keskusteleminen on tärkeätä, ja ehkä sitä tulee harrastettua enemmän, jos kuuluu kirkkoon.

Opettaja kielsi kertomasta tapahtuneesta kotona

Millä silmin katsot luterilaista kirkkoamme?
Omin silmin. Ikkunastani näkyy Paavalin kirkon torni. Kyllä kirkolla on kyydissä pysymistä. Moni miettii, mihin kirkkoa oikeasti tänä päivänä tarvitsee. Kirkko tarvitsee uutta väkeä osoittamaan sen.

Käyvätkö lapsesi ET-tunneilla?
Ovat käyneet ET:ssä koko ajan. Jossain vaiheessa Vallilan ala-asteella oli koko Suomessa eniten ET-oppilaita. Molempien luokalla vähemmistössä ovat olleet ne, jotka ovat käyneet uskonnon tunneilla.

Omana kouluaikanani meidän luokalla oli kaksi ET-oppilasta, minä ja Heidi. Olimme alinta kastia. Meitä pidettiin jonain hippilahkon jäseninä. Tokalla tai kolmannella luokallemme tuli Afrikassa ollut lähetyssaarnaaja puhumaan ja näyttämään dioja. Kaikille oppilaille jaettiin uudet testamentit ja psalmit, sellainen pieni punainen kirja. Myös minun ja Heidin piti ottaa ne vastaan ja kiittää. Emme saaneet kertoa, että olemme ET:ssä. Tunnin jälkeen opettaja otti meiltä kahdelta ne kirjat pois. Hän sanoi, ettemme saa kertoa asiasta kotona, emme edes sitä, että olemme joutuneet osallistumaan tällaiselle tunnille.

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Tietoisuuteni hajoaa ja muutun energiapölyksi, mutta ei hätää, en ole tulossa kummittelemaan.

Millainen on koomikon joulu?
Perhejoulu. Syödään hyvin, hengaillaan perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Lahjoja saattaa tulla jakamaan jokin hahmo, esimerkiksi poro.

Saako presidentti toivottaa Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan?
Saa, mutta onko pakko?

Kovan viikon ilta jatkuu Yle TV1:ssä maaliskuussa.
eevavekki.fi

ET:n ja FETOn 40-vuotistaivalta juhlistettiin

FETO logo, Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry

Elämänkatsomustiedon kehittyminen nykyiseksi itsenäiseksi oppiaineeksi on ollut monivaiheinen prosessi ja vaatinut lukuisten aktivistien työpanosta

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien liitto FETO järjesti marraskuussa elämänkatsomustiedon ja FETOn yhteisen 40-vuotisjuhlaseminaarin ja iltajuhlan. Kumpaakin tilaisuutta luotsasi FETOn puheenjohtaja Katri Hämeenniemi.

FETOn puheenjohtaja FM Katri Hämeenniemi esiintymässä
⏹ Tilaisuudet luotsasi FETOn puheenjohtaja FM Katri Hämeenniemi, joka opettaa uskontoa ja filosofiaa lukiossa.

Iltajuhlassa puhui akateemikko Ilkka Niiniluoto, joka oli mukana 1980- ja -90-luvuilla sekä ET:n että filosofian kehittämisessä. Juhlapuheen piti myös Olavi Arra, joka toimi seitsemän vuotta FETOn puheenjohtajana pääosin 90-luvulla. Lisäksi kuultiin tervehdyksiä mm. Suomen filosofiselta yhdistykseltä sekä Vapaa-ajattelijain liitolta ja Humanistiliitolta.

Seminaarissa Kallion lukiossa kuultiin ruotsalaisen tutkijan Isabella Varricchion englanninkielinen esitelmä lukiotason filosofian opetuksesta pohjoismaissa. Vertailevassa tutkimuksessa Suomi pärjäsi hyvin.

Iltapäivällä ohjelmassa oli Sokraattinen dialogi pienryhmissä. Dialogin aiheena oli ”Mitä on viisaus?” Ehkä tärkeintä tässä oli sokraattisen pedagogisen metodin soveltaminen ja opettelu rauhallisella aikataululla. Viisauden piirteitäkin löydettiin. Haasteena on yhä metodin soveltaminen käytäntöön.

Elämänkatsomustiedon ja filosofian opetuksesta

Dosentti Eero Salmenkivi piti seminaarissa kiinnostavan esityksen ET:n ja filosofian didaktiikan eli opetusopin kehittymisestä. Seuraavassa referoin Salmenkiven esitelmää.

ET ja filosofia yhtäältä eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, toisaalta ne ovat samaa. Erona on se, että filosofia on Suomessa lukioaine ja ET:stä ajallisesti yli puolet eli kuusi vuotta opettaa yleensä luokanopettaja. Toisaalta ET ja filosofia ovat samaa. Pedagogisoitu filosofia on molempien ytimessä. Opettajajärjestö FETO on vuodesta 1986 ollut yhteinen. Oppiaineita ovat kehittäneet samat ihmiset sekä Opetushallituksessa että yliopistollisina toimijoina.

Kouluaineina ET:n ja filosofian yhteisenä lähtökohtana voi nähdä yhteisen sisältöalueen: etiikan. Molemmat oppiaineet ovat ”uudestisyntyneet”, ET uskontojen historian ja siveysopin tilalle ja filosofia pakollisena valtakunnallisena aineena lukioon 1900-luvun lopussa. On ollut mahdollista kehittää uutta didaktiikkaa puhtaalta pöydältä.

Molemmille oppiaineille on ominaista perinteiden moninaisuus ja laaja-alaisuus. Filosofiassa se on sisäänrakennettuna, ET:ssä monitieteisyytenä ja oppijalähtöisyytenä.

Samalla Salmenkivi toi esiin toisen näkökulman: FETOn ja ET:n 10-vuotisjuhlakirjassa arvioidaan, että ET:ssä ei alun perin ollut kyse erityisestä didaktiikasta eikä uusista kouluun tulevista tieteenaloista. ”ET:n syntyyn liittyvä prosessi oli siis pikemminkin (uskonto)poliittinen kuin pedagoginen tai johonkin tiettyyn tieteenalaan liittyvä” (Simola & Elo 1995, 8). He löytävät neljä juonnetta elämänkatsomustiedon rakentumisessa. Näitä ovat 1. perinteisen uskonnonvapausliikkeen uskontokritiikki, 2. peruskoulu-uudistuksen emansipatorinen utopismi, 3. pedagogisen kokonaisvaltaisuuden aate ja 4. filosofien yhteiskunnallinen aktivoituminen 1980-luvulla.

Toisin kuin kaikille luterilaisesta opetuksesta vapautetuille tehty uskontojen historia ja siveysoppi, ET luotiin aluksi nimenomaan (jollain tavoin) aatteellisesti uskonnottomien oppiaineeksi. Valtio kuitenkin ”otti uskontokriittisen reformiliikkeen syleilyynsä”, eikä korostettu uskonnottomuus koskaan tullut osaksi opetussuunnitelmia. Vapaa-ajattelijain liitto hyväksyi asiantilan 1980-luvun loppuun mennessä ja siirtyi vuonna 2010 kannattamaan myös ET:n avaamista.

ET:n osittainen avautuminen

Iltajuhlassa puhui akateemikko Ilkka Niiniluoto, joka oli alusta asti mukana sekä ET:n että filosofian kehittämisessä.
⏹ Iltajuhlassa puhui akateemikko Ilkka Niiniluoto, joka oli alusta asti mukana sekä ET:n että filosofian kehittämisessä.

Jos ET olisi uskonnottomien ”oma” oppiaine samaan tapaan kuin ”omat uskonnot” on uskontokuntiin kuuluville, haasteena olisi suuri ryhmä, joka ei halua sen enempää ”omaa” uskontoa kuin ”omaa” aatteellista uskonnottomuuttakaan. ET ei ole muodollisesti kenenkään ”oma”, mutta aluksi eli 1985–2003 siihen liittyi jäsenyysmäärittely (”ei kuulu”).

1.8.2003 lähtien ET tavallaan palasi uskonnon historian ja siveysopin neutraaliuteen avaamalla ET:n niille uskontokuntiin kuuluville, joille ”omaa uskonnon opetusta ei järjestetä”. ”Valtiollistetussa” ratkaisussa ET:llä on nyt kaksi tehtävää: 1. toimia aatteellisesti uskonnottomien oppiaineena ja 2. toimia oppiaineena kaikille niille, joilla ei ole muuta katsomusainetta.

Jollei lapsi ole valtakirkkojen eli ev.lut. tai ortodoksikirkon jäsen, ET:n saa (periaatteessa) valita eli ET on avoinna. Tämä muutos ja vielä enemmän ET:n oppilasmäärien aiempaa nopeampi kasvu 2000-luvulla on korostanut ET:n neutraliteettia, mikä on puolestaan korostanut omaleimaisen didaktiikan merkitystä. Sittemmin myös ET:n laajempi avaaminen on noussut esille.

Filosofia uuden ET:n ytimessä

Vuoden 1985 uudistuksessa, jossa filosofia oli lopullisesti syrjäytynyt valtakunnallisesta asemasta, ET määrittyy pitkälti filosofiaksi.

”Erityisesti Georg Henrik von Wrightin ja Esa Saarisen puheenvuorot 1980-luvun alusta lähtien nostivat filosofisen näkökulman ns. maailmanproblematiikasta julkiseen keskusteluun. Useat merkittävät filosofit, kuten Timo Airaksinen, Ilkka Niiniluoto ja Juhani Pietarinen, osallistuivat alusta alkaen elämänkatsomustiedon oppisisältöjen ja -kirjojen suunnitteluun. ET:ssä olikin alusta alkaen mukana eräänlainen ”filosofiaa lapsille” -elementti.”

Jo 10-vuotias ET on hovikelpoinen oppiaine, jota leimaa populaari filosofiakeskeisyys. Tämä vahvistui vuoden 2003 uudistuksessa.

Didaktiikka on erityisesti opettajankoulutukseen liittyvä tieteenala. ET:n ja filosofian didaktiikka on nimenomaan ainedidaktiikkaa. Filosofiaa lapsille on yleisempi pedagoginen suuntaus. Esim. Tomperi (2017, 239) on esittänyt, että ”pedagoginen filosofointi kuuluu kouluun, esiintyipä filosofia erillisenä oppiaineena tai ei”.

Filosofiaa lapsille ja ET

Kehittäjä Matthew Lipmanin alkuperäinen muotoilu on nimeltään P4C (Philosophy for Children), nykyään usein PwC, Philosophy with Children). Taustalla on valveutuneen demokraattisen kansalaisen kasvun tukeminen (Dewey) sekä lasten kunnioittaminen varteenotettavina keskustelukumppaneina ja itsenäisinä tutkijoina. Suomalainen lyhenne on FILA.

Suomalaiseen kasvatustieteelliseen keskusteluun Filosofiaa lapsille -didaktiikka tuli vuonna 1988. Periaatteina siinä ovat lapsikeskeisyys, argumentaatiokeskeisyys ja dialogikeskeisyys.

FILAn tavoitteita ovat selkeä ja johdonmukainen ajattelu, kysymisen, tutkimisen ja älyllisen uteliaisuuden vaaliminen, eri näkökulmien ymmärtäminen, toisten kunnioittaminen ja väärinkäsitysten selvittäminen sekä tutkivan yhteisön muodostuminen. Ajatteleminen tuodaan julki keskustelussa, jossa kaikki yhteisön jäsenet osallistuvat ajatusten arviointiin ja jatkokehittelyyn.

FILA sopi elämänkatsomustietoon. Ylitarkastaja, myöhemmin opetusneuvos Pekka Elo teki FILAsta jo 1990-luvun alussa olennaisen osan ET-didaktiikkaa. Sen osana suomennettiin Lipmanin pienoisromaaneja, jotka eivät kuitenkaan tulleet laajempaan opetuskäyttöön.

Oppilas-/opiskelijalähtöinen FILA-didaktiikka vaikuttaa olevan riittävä didaktinen ratkaisu. ”Elämänkatsomustiedon lähtökohtana ovat valmiiden oppijärjestelmien sijaan opiskelijan elämismaailma ja sen ilmiöt.” (LOPS 2019.)

Filosofian paluu oppiaineeksi

Dosentti Eero Salmenkivi piti seminaarissa esityksen ET:n ja filosofian didaktiikan eli opetusopin kehittymisestä.
⏹ Dosentti Eero Salmenkivi piti seminaarissa esityksen ET:n ja filosofian didaktiikan eli opetusopin kehittymisestä.

Vuoden 1994 tuntijaossa ja OPS-perusteissa filosofia palasi pakolliseksi valtakunnalliseksi lukioaineeksi, minkä jälkeen kaikki lukiolaiset eli yleensä yli 100 000 opiskelijaa kunakin vuonna on opiskellut sitä.

Tässä kehityksessä suuri merkitys on ollut HY:n pitkäaikaisilla professoreilla Ilkka Niiniluodolla ja Timo Airaksisella (Airaksinen oli ylioppilastutkintolautakunnan jäsen vuosina 1991–2015). Vuonna 2005 filosofiaan saatiin neljäs kurssi.

Filosofian palattua valtakunnalliseksi aineeksi lukiossa syntyi ET:n ja filosofian välille rajanvetoa: mitä pitää opettaa ET:ssä, mitä filosofiassa ja mitä ehkä molemmissa? FETO:lla ja sen aktiiveilla oli iso rooli käytännön ratkaisujen löytämisessä.

Lukion ET:ssä korostui antropologia ja FILA-henkinen opiskelijalähtöisyys. Filosofian toinen pakollinen eli etiikan kurssi (nykyään opintojakso) luonnollisesti auttoi rajanvetoa.

Kehitystyö muodollisen kouluopetuksen ulkopuolella

Merkittävä didaktinen avaus olivat FETOn Tartossa järjestämät kesälukiot. Lisäksi FETO vei FILA-henkistä ihmisoikeuskasvatusta Kosovoon.

Koulun ulkopuoliseen didaktiseen kehittämiseen on kuulunut FETOssa monenlaisia toimia. FETOn alkuaikoina yhteys Prometheus-leireihin oli kiinteä. Protun kanssa yhdessä on kehitetty Nuorten filosofiatapahtuma Nufit. Siihen liitettiin vuotta aiemmin syntynyt Sokrates-väittelykilpailu.

Suomi osallistui Kansainvälisiin filosofian olympialaisiin (IPO) ensimmäistä kertaa Japanissa 2002, tuloksena pronssimitali. Sen jälkeen menestys on vain parantunut: kultaa on tullut 2009, 2014, 2015, 2018 ja 2023. Isompi asia lienee se, että Suomi on järjestänyt IPOn 2009 ja 2024.

Filosofian ja sen didaktiikan uusi tuleminen

Vuoden 2010 paikkeilla ainereaalin aiheuttama alamäki ja erilaiset valinnaisuuteen liittyvät kasvatuspoliittiset ja -tieteelliset hankkeet olivat fetolaisille pelottavia. Vuonna 2014 lukiofilosofian tilanne kuitenkin kääntyi nousuun. Opetusministeri Krista Kiurun johdolla siirrettiin yksi pakollisen etiikan kurssi katsomusaineista filosofiaan. Näin etiikka siis palasi filosofiaan yli 160 vuoden jälkeen.

Didaktiikan kehityksessä tapahtui myönteinen käänne jo aiemmin. niin & näin -lehti ja Eurooppalaisen filosofian seura olivat perustaneet Ajattelutaidot-sarjan. HY:ssä oli perustettu ensimmäinen ET:n ja filosofian didaktiikan yliopistonlehtoraatti. Sokrates koulussa -teos aloitti uuden filosofian didaktiikan, ja sen edelleen pysyvä merkkipaalu on Tuukka Tomperin väitöskirja.

Uuteen tuntijakoon perustuva LOPS 2015 puolestaan otti merkittävän askeleen kohti filosofian taitoja poistamalla vaatimuksen yleissivistävistä perustiedoista. Myös filosofia on tieto- ja taitoaine – samoin elämänkatsomustieto.

FETOn ja käytännön opetuksen kannalta tärkeitä ovat pääosin FETOn aktiivien voimin toteutetut OPH:n didaktiset tukimateriaalit logiikassa, etiikassa ja yo-vastaamisessa.

Nämä sopivat myös ET:oon, mutta lisäksi OPH on tuottanut FILA-henkisen materiaalin Dialogi- ja tunnetaidot opetuksessa.

Kuntalaisaloitekampanjan koonti

Kuntalaisaloite logo. Vihertävä ympyrä, jonka alareunassa valkoisella käsi ja sen päällä hehkulamppu.

Vapaa-ajattelijoiden aloittamassa kuntalaisaloitteessa tiedustellaan kunnilta niiden halukkuutta noudattaa Opetushallituksen ohjeita koskien koulujen uskonnollisia tilaisuuksia

Avaa artikkeli PDF-tiedostonaRISTO PUUMALAINEN
kampanjan koordinaattori

 

Marraskuussa 2024 Vapaa-ajattelijain liitto aloitti kuntalaisaloitekampanjan koskien uskonnollisia tilaisuuksia päiväkodeissa ja peruskouluissa. Mukaan tuli myös muita aktiivisia uskontokuntiin kuulumattomia vanhempia. Yhdessä teimme 21 kuntaan alla olevan aloitteen. Mukana oli monen kokoisia kuntia ja kaupunkeja. Kampanjan tavoitteena oli nostaa esille Opetushallituksen antama mahdollisuus opetuksen järjestäjille.

Aloitteen teksti

Tämä on kuntalaisaloite X kunnalle koskien päiväkoteja ja peruskouluja.

Esitän, että kunta alkaa noudattaa seuraavaa Opetushallituksen ohjeen kohtaa: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” (OPH-3903-2022)

Perustelut:

OPH:n ohjeen yhtenä tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta, ja sama tavoite on mainittu ensimmäisenä myös Kuntaliiton hyvän hallinnon perusteissa. Lisäksi Suomen perustuslain mukaan yhdenvertaisuus on tärkeää. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Evankelis-luterilaisen kirkon uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen peruskouluissa ja päiväkodeissa suosii käytännössä yhtä uskonnollista yhdyskuntaa ja ainakin niitä henkilöitä, jotka haluavat osallistua uskonnonharjoitustilaisuuksiin sekä asettaa muut eri asemaan eli toimii syrjivästi, yhdenvertaisuutta vastaan.

Valintapakko uskonnollisen ja vaihtoehtoisen tilaisuuden välillä rikkoo perheiden yksityisyyden suojaa. Uskontoa ja vakaumusta koskevien erityisten henkilötietoryhmien muodostaminen ja käsittely on jopa lähtökohtaisesti kielletty. Koulun ja päiväkodin ei tulisi pakottaa huoltajia ilmaisemaan lapsensa kautta suhtautumistaan ev.lut. kirkon uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten järjestäminen on ristiriidassa myös Perusopetuksen opetussuunnitelman ja varhaiskasvatuksen perusteiden kanssa, koska niissä todetaan, että opetuksen ja kasvatuksen tulee olla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta ja että opetuksen pitää pohjautua tieteelliseen tietoon.

Suomalaiseen kulttuuriin ei aikuisillakaan kuulu uskonnollisten ja niille vaihtoehtoisten tilaisuuksien liittäminen työelämään. Jumalanpalvelukset ja hartaustilaisuudet ovat yksityisen ja yhteisöllisen toiminnan piirissä. Niin tulisi olla myös lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa.

Aloitteen toteuttamisesta on monenlaista hyötyä:

Johtajien, rehtorin ja opettajien ei enää tarvitse laatia huoltajille tiedotteita valintatilanteesta eikä laatia oppilaista tapahtumakohtaisia tai koko lukuvuotta koskevia valintalistoja. Heidän ei liioin tarvitse pyytää huoltajia miettimään ja päättämään, osallistuuko lapsi kirkolliseen ohjelmaan vaiko vaihtoehtoiseen ohjelmaan.

Muutos parantaa perheiden arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa. Uskonnollinen tai uskonnoton vakaumus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi, jota koskien Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksessään linjannut, että julkisen vallan ei tulisi pakottaa ketään ilmaisemaan katsomustaan julkisesti vasten tahtoaan.

Päiväkodilta ja koululta poistuu riski ja huolehtimisvelvollisuus siitä, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen tai osallistumatta jättäminen vaarantaisi lasten ja nuorten yhdenvertaisen kohtelun taikka aiheuttaisi leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.

Kasvattajia ja opettajia ei tarvitse jakaa kirkollisen ohjelman valvojiin tai vaihtoehtoisen ohjelman suunnittelijoihin ja toteuttajiin. (Eikä kumpaankaan vaihtoehtoon osallistumattomien, esim. Jehovan todistajien valvontaan.) Vaihtoehtoisen tilaisuuden ohjelman järjestämisvelvoite on usein jakautunut epätasaisesti, mikä kohdistuu joihinkin opettajiin ylimääräisenä rasitteena.

Uskonnollisista ja niille vaihtoehtoisista tilaisuuksista luopuminen mahdollistaa keskittymisen perustoimintaan sekä sellaisen iloisen tapahtuman innovointiin ja järjestämiseen, joka on kaikille sopiva ja kaikille tarkoitettu.

Lisätiedot:

 

Vastuuhenkilö: XY”

Aloitekampanjan vastausten koonti

Kuntalaisaloitteen etusivulla on selkeä ohje vastata ilman aiheetonta viivytystä, mutta neljä kuntaa tai kaupunkia ei ole vastannut kuluneen vuoden aikana. Asian hoitamattomuus saatetaan Aluehallintoviraston tietoon.

17 kuntaa vastasi. Enimmäkseen vastaajana oli yksittäinen tai muutama johtava viranomainen. Luottamushenkilöstöä vastaajista oli vain muutaman lautakunnan verran. Yksi vastaus tuli kaupunginhallitukselta. Kuntien hallintosäännöissä on siis vaihtelua vastaamisvastuun osalta.

Epäselväksi jäi, tietävätkö kaikkien kuntien luottamushenkilöt kyseisestä Opetushallituksen antamasta mahdollisuudesta. Tosin Kuntalaisaloitteen ohjeissa lukee, että kunnanvaltuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet.

Enimmäkseen vastauksissa kerrottiin vaihtelevin ja runsain sanoin, ettei aloitetta oteta käyttöön. Vastauksissa oli myös paljon tekstiä katsomuskasvatuksesta ja uskonnonvapaudesta, siis asian vierestä. Usein ja runsaasti oli myös suoraa lainausta OPH:n ohjeista. Monissa vastauksissa perusteltiin uskonnollisten tilaisuuksien pitämistä yhteisöllisyydellä, vaikka vastaavat varsin hyvin tietävät, että kaikki oppilaat eivät osallistu noihin tilaisuuksiin.

Monisivuisten vastausten vastakohta oli yhden opetusjohtajan lyhyt toteamus, että kaupunki noudattaa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa Opetushallituksen ohjetta sekä vahvistettuja varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmia. Kyseinen opetusjohtaja ei vaivautunut vastaamaan ollenkaan aloitteen perusteluihin.

Eräs vastaaja kiisti heidän suosivan vain yhtä uskontokuntaa. Hän kirjoitti, että evankelis-luterilaista uskontoa opiskelevien oppilaiden koulukohtainen osuus heidän kaupunkinsa perusopetuksessa on vähimmillään 20 % ja enimmillään 88 %. Islamin opiskelijoiden osuus voi olla yli 50 % oppilaista. Vastaaja ei tarkemmin kirjoittanut muslimienemmistöisten koulujen tilanteesta. Pidetäänkö siellä islamiin perustuvia yhteisiä uskonnollisia tilaisuuksia yhteisöllisyyden lisäämiseksi?

Yhdessä kaupungissa on linjattu, että peruskoulut saavat itse päättää, järjestävätkö ne uskonnollisia tilaisuuksia. Niinpä 16 % kouluista oli siellä luopunut uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä.

Aloitteemme mukaisesti oli jo toimittu yhden kunnan koko varhaiskasvatuksessa. Päätös oli kirjattu varhaiskasvatussuunnitelmaan. Perusteluissa mainitaan sitouttamattomuuden tarkoittavan, että katsomuksia tarkastellaan tasaveroisina arvottamatta niitä. Lapsia ei sitouteta uskomaan tai ajattelemaan tietyn uskonnon tai katsomuksen mukaisesti, ja henkilöstön tulee toimia ammatillisesti omasta katsomuksestaan riippumatta. Lisäksi päätöstä perustellaan jokaisen lapsen oikeudella kokea, että hänen perheensä on yhtä arvokas kulttuurista ja uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

Kampanjalla saatiin muutamien kuntien päättäjiä miettimään asiaa. Saatiin myös arvokasta tietoa muutoksen etenemisestä. Opetushallituksen kirjaama mahdollisuus on ollut ohjeissa vuodesta 2018 ja nykymuodossaan vuodesta 2022. Tässä ajassa ainakin yhden kaupungin koko varhaiskasvatus ja yhdestä kaupungista joka kuudes koulu on luopunut kokonaan uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä.

Vaikka kampanja on ohi, asia on edelleen ajankohtainen ja kyseisen aloitteen voi tehdä vieläkin.

Lisätietoa löytyy Kuntalaisaloite.fi –sivulta. Siellä lukee: ”Kuntalaisaloite on suoran vaikuttamisen väline. Sen avulla kuntalainen voi nostaa esiin jonkin ajankohtaisen asian tai ongelman sekä herätellä päättäjiä kiinnittämään siihen huomiota.”

Julkisen vallan neutraliteettiperiaate, oppilaiden yhdenvertainen kohtelu ja uskonnollinen sitouttamattomuus eivät vielä täysin toteudu kaikissa päiväkodeissa ja peruskouluissa, joten aloitteen toistamiselle on yhä tarvetta. Sinulla on oikeus tehdä se.

Oikealta ohi?

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Vapaa-ajattelijoiden kulttuurisia tavoitteita vastaava kehityskulku näkyy nyky-yhteiskunnassa monin tavoin

JORI MÄNTYSALOAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Jori MäntysaloVapaa-ajattelijoilla on monia pieniä tavoitteita: elämänkatsomustiedon opiskelu pitäisi sallia kaikille oppilaille, jumalanpilkkalaki kumota, vihkimisoikeuden haluamme kun se uskontokunnillakin on, pari uskontokuntien verovapautta tulisi kumota ja niin edelleen. Isompi tavoite on valtion ja kirkon liiton purku, yhtenä osana sitä hautaustoimen järjestäminen uskonnoista riippumatta. Vaikka näitä kannatan, mietin välillä, meneekö todellisuus oikealta ohi.

Aloitan lopusta eli hautaamisesta. Nykyisen kirkolle ulkoistetun hautaustoimen sijaan haluamme kunnallisia hautausmaita – tai miksei yksityisiäkin. Lisäksi meillä on kymmenkunta omaa hautausmaata, itsekin kesällä olin yhden kunnostustalkoissa. Toisaalta tuhkan sirottelu luontoon lisääntyy. Vuosien 2014 ja 2024 aikana luterilaisille hautausmaille päätyneiden vainajien osuus väheni pari prosenttiyksikköä. Muutos on hidas, mutta etenee. Jäävätkö hautausmaat tulevaisuudessa tyhjiksi, kun matkamme pää onkin tuhkana vaaran rinteellä tai Suomenlahden aalloissa?

Parisuhteissa sama näkyy jo nyt selvästi. Siviilivihkimiset ohittivat uskonnolliset menot suosiossa vuonna 2013, ja nyt suunnilleen kahta uskonnollisesti vihittyä paria kohti on kolme siviiliparia. Siviilivihkimispaikkojen määrää vähennettiin kesällä, mutta se ei näytä ohjanneen pareja kirkon piiriin. Moni elää avoliitossa, ja niinpä papit ja vastaavat ovat alussa mukana enää pienessä osassa parisuhteita. Tupaantuliaiset yhteiseen kotiin voivat korvata häät. Muuttuuko vihkimisoikeus merkityksettömäksi, kun yhä useampi rakastunut pari erottaa juridiikan ja juhlinnan toisistaan?

On tietysti väärin, ettei elämänkatsomustietoa saa opiskella, jos sattuu olemaan kirkon jäsen. Eihän valtio missään muuallakaan tee vastaavaa erottelua jäsenyyden perusteella: laki ei kiellä pippuripihvin syöntiä Vegaaniliiton jäseneltä eikä poliisi pidätä, jos kokoomuksen jäsen jakaa kommunistien vaalimainoksia. Kastettujen osuus vauvoista putoaa tänä vuonna alle 60 prosentin, ja sekään kehitys tuskin hidastuu. Onko ET-kiellolla merkitystä, jos tulevaisuudessa kirkon jäseniä ovat vain ne lapset, joiden vanhemmat oikeasti uskovat jumalaansa?

Ja lopuksi: entä koko valtionkirkko ja verotusoikeus? Väärin se on, mutta jo nyt 30–50-vuotiaista alle puolet on kirkon jäseniä ja lisää eroaa koko ajan. Toisten arvioiden mukaan tämä saa poliitikot viimein kannattamaan kirkon ja valtion eroa. Toinenkin suunta on mahdollinen: ehkä asia muuttuu merkityksettömäksi. Jos minimaalinen promille on kirkon jäseniä, ei verotusoikeus kenties enää kiinnosta. Onko valtionkirkko tulevaisuudessa olemassa vain historian jäänteenä? Tälle löytyisi hyvä analogia naapurista: Ruotsi on tosiasiallisesti demokratia, mutta muodollisesti edelleen kuningaskunta. Kirkolle voisi olla mahdollinen jokin samankaltainen käytäntö, jossa rooli on seremoniallinen eikä juuri kukaan usko kirkon oppiin.

Tämä kaikki on tietysti spekulaatiota. Toistaiseksi jatkamme samaa perinteistä jurnutustamme valtiovallan suuntaan.

Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja