Artikkeli arkistot - Sivu 40 53:stä - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Craiyon-tekoälyn näkemys sanoista ”artificial intelligence is doing sin”.

Brittiopiskelija vältti pysäköintisakon maksamisen käytettyään vastineessaan tekoälyä muotoilemaan vastineen. Opiskelija antoi ohjeeksi vain sen, miksi sakko hänen mielestään oli väärin.

Thaimaassa mies voitti lotossa tekoälysovellus ChatGPT:n avulla. Lottovoitto oli 50 euroa. ChatGPT oli kuulemma muistuttanut miestä, että lotossa on kyse onnesta. Se oli myös neuvonut miestä tekemään jotain järkevää, kuten lähteä harrastamaan liikuntaa.

Pariutumispyrkimyksissäkin ChatGPT on pantu riimittelemään runoja, joita Tinderissä on uskoteltu omatekemiksi, kuten se osaamaton kosija teki käyttäessään miekka- ja riimitaituri Cyrano de Bergeracia tunnetussa tarinassa.

Amnesty sai rankkaa arvostelua käytettyään tekoälyllä tehtyjä kuvia Kolumbian vuoden 2021 mielenosoituksia koskevan raportin yhteydessä. Se joutui poistamaan ne.

Muutama klikkiuutinen keväältä. Tekoäly on näkynyt uutisotsikoissa kaiketi ChatGPT:n myötä. Kokeilin sitä taannoin itsekin. Kysyin ChatGPT:ltä suomalaisten uskonnollisuudesta. Toistin samat kysymykset kolmen viikon päästä englanniksi. Vastaukset noudattivat samaa linjaa, mutta ne näyttivät olevan neutraalimmin muotoiltuja. Suomalainen versio oli agnostisempi. Tiettävästi ChatGPT kääntää suomeksi esitetyn syötteen ensin englanniksi ja vastauksensa taas suomeksi eli sillä lienee siis yksi tietokanta.

Vastaukset esittämiini kysymyksiin eivät olleet erityisen omaperäisiä. Kysymykseeni, miksi ihmiset eivät usko jumalaan, ChatGPT tarjoili, että ”ei ole vakuuttavia todisteita – – ei ole tarvetta uskoa – – paha maailma – – kulttuurilliset tai perheen vaikutukset jne. Näin voi vastata kuka tahansa skeptikko tai ateisti.

Kysyin myös, uskoiko tämä itse jumalaan. Vastaus kertoo lähinnä ChatGPT:n triviaalista luonteesta:

Minä olen tekoäly, joka on suunniteltu vastaamaan kysymyksiin ja antamaan apua eri aiheissa. Minulla ei ole uskonnollisia tai henkilökohtaisia vakaumuksia, enkä ole kykenevä tuntemaan uskonnollisia tunteita tai uskomuksia. Minun tehtäväni on tarjota tietoa ja vastauksia kysymyksiin neutraalisti ja objektiivisesti.

Teknologiavaikuttajat: kehittäminen keskeytettävä!

Tekoälystä ja sen käytöstä on uutisoitu jo vaikka ja miten. Tekoäly ei tietty itse keksinyt kehottaa lottoajaa lähtemään liikkumaan, vaan se generoi vastauksensa tietokannastaan. Opiskelijan tekoälyllä terästetty sakkovastine taas kertoo esimerkin siitä, miten tekoälystä tulee väline eri tehtävissä. Aivan kuten kaikista teknologioista on tullut. Useimmista on runsaasti hyötyä, mutta monesta on koitunut myös ikävyyksiä ja tuhoa.

ChatGPT ei ole vielä oikea tekoäly, vaan oppiva algoritmi. Termi tekoäly on lanseerattu jo 50-luvulla, jolloin jo kokeiltiin, miten alkeelliset keinotekoiset oppivat hermoverkot toimivat. Vaikka aikaa on kulunut paljon, on tekoäly vielä älytön tietokonesovellus, joskin se on koodattu oppivaksi. Sen historia on vasta 70 vuotta. Mitä se tulee olemaan sadan tai tuhannen vuoden kuluttua? Ihmislaji on täysin mahdollisesti olemassa vuosituhansia tästä eteenpäin – ellei sitten tekoäly jossain vaiheessa päätä, että sen kehittänyt laji deletoidaan turhana tiedostona.

Tämän lehden kansikuva on tuotettu Dall-E-tekoälysovelluksella sanoilla artificial intelligence, religion, secularity. ChatGPT:n ja Dall-E:n kehittämisen taustalla on albanialaissyntyinen Mira Murati. Hän on varoittanut tekoälyn vaaroista (yle.fi 27.4.). Hänen mukaansa tekoälyä voidaan käyttää väärän tiedon tai vihapuheen levittämiseen. Ja näinhän on. Monet teknologiavaikuttajat vaativat tekoälyjärjestelmien kehittämisen keskeyttämistä.

Craiyon-tekoälyn näkemys sanoista ”fake news”.

Tekoälyn kummisedäksi kutsuttu brittiläinen tutkija Geoffrey Hinton on myös varoittanut teknologian vaaroista. Hän kehitti parin opiskelijansa kanssa 2010-luvun alussa keinotekoisen neuroverkon, joka oppi sille syötetystä laajasta aineistosta. Hinton varoittaa, että ennen pitkää tekoäly kirjoittaa itse oman koodinsa ja alkaa toimia itsenäisesti. Se voisi kehittää itsestään autonomisesti toimivan aseen, tappajarobotin. Mutta kuten puro löytää uomansa, on teknologian kehitys väistämätöntä. Kun joku teknologia on kehitetty, on se kuin Pandoran lipas, jota ei ole enää sulkeminen. Mitä tahansa teknologiaa voidaan käyttää ja on käytetty vahingoittamiseen tai tuhoamiseen. Joillakin vain on katalat motiivit.

Tietoturva-asiantuntija Harri Hurstin mukaan nykyinen generatiivinen AI tuottaa sisältöä, mutta emme tiedä, mitä se on jo oppinut. Seuraava askel on regeneratiivinen tekoäly. Se adaptoituu myös hermoverkon osalta. Pian emme tiedä vain sitä, mitä se on oppinut, vaan milloin ja miten verkon logiikka muuttuu. Silloin se voi alkaa tuottaa kontrollin ulkopuolella olevia sisältöjä.

Microsoft joutui sulkemaan jokunen vuosi sitten Tay-chatbotinsa sen opittua twitteristä vihapuhetta. Sen tarkoitus oli keskustella sosiaalisessa mediassa. Tay oppi matkimalla kehittämään omia vastauksia vuorovaikutusperiaatteella. Pian käyttäjät huomasivat sitä voitavan opettaa vaikka kuinka roisiin kielenkäyttöön. Puhumaan vihaa. Tekoälyllä ei ole tunteita, eikä se tee eettisiä arvioita.

Tekoälyä on jo käytetty varsin kyseenalaisiin tarkoituksiin. Esimerkkinä Deepfake, aidon tuntuinen videota ja ääntä sisältävä väärennös. Poliitikoista ym. on tehty videoklippejä, joissa nämä laskettelevat lööperiä eli tarkoituksena on häväistä tai vahingoittaa. Elokuvissakin tekniikkaa on käytetty saamaan näyttelijä ikäistään vuosikymmeniä nuoremmaksi. Pian tekoälyn avulla voidaan tehdä koko elokuva ilman kuvauskalustojen siirtelemistä. Silloin elokuvatermin auteur merkitystä saa jo vähän pohtia.

Demokratia uhattuna?

Eräs suomalainen kirjailija kertoi antaneensa kokeiluna ChatGPT:n kirjoittaa uuden kirjansa viimeisen kappaleen. Tulos ei ollut hääppöinen. Mutta jos kirjaa voi kirjoituttaa tekoälyllä tai valokuvakilpailu voitetaan sillä luodulla kuvalla, tulee esiin runsaasti kysymyksiä. Kun toden, inhimillisen ja keinotekoisen rajat sekoittuvat, eikä voi olla varma, kuka tai mikä on minkin toteuttanut, muuttaa se suhtautumistamme taiteeseen, mediaan ja ylipäätään ympäristöömme. Saksalaistaiteilija Boris Eldagsen voitti Sony World Photography Awards -kilpailun tekoälyllä luodulla kuvalla. Hän ei ottanut palkintoa vastaan. Hän ilmoitti halunneensa ottaa esille tekoälyn mukanaan tuoman ongelmatiikan. Tekoälyllä luotu kuva ei ole valokuva. Mutta jos kuva ei olisi voittanutkaan?

Tekoälyt valehtelevat, kuten hyvin tiedämme. Mitä uskottavuutta sinulla on, jos alat julkaista tekoälyn luomia kuvia?

Näin sanomalehti Guardianin haastattelema kolumbialainen kuvajournalisti Juancho Torres, jolle aiemmin mainittu Amnestyn teko oli loukkaus ammattikuntaansa kohtaan. Mutta tekoälyllä ei ole omaa älyä, jota tarvitaan tietoiseen valehteluun. Tekoäly voi lasketella humpuukia, mutta ei intentiolla kuten tekee ihminen.

Poliittista vaikuttamistakin on helppo toteuttaa fake news -tyyppisillä tarinoilla. Tekoälyllä ne saadaan helposti näyttämään aidoilta. Tosin kautta historian on ihmisiä johdettu harhaan ja manipuloitu väärillä tiedoilla ja propagandalla, joten tekoäly ei siinä tuo sinänsä mitään uutta. Mutta tekoälyn myötä on tullut tilanne, jossa kaikkea ei voi pitää oletusarvoisesti autenttisena. Israelilainen historiantutkija Yuval Noah Harari on todennut, että kun tekoäly oppii käyttämään kieltä kuin ihmiset, on demokratia uhattuna. Harari on myös kysynyt, mitä tapahtuu, jos ei-inhimillinen äly kehittyy keskivertoihmistä paremmaksi tarinankertojaksi, melodioiden säveltäjäksi, kuvien piirtäjäksi, lakien ja pyhien kirjoitusten laatijaksi?

Eettiset ja moraaliset kysymykset kuuluvat vielä inhimilliseen elämään. Mikäli globaalia tuhoa ei tule, voi tekoäly alkaa aikaa myöten itsenäisesti pohtimaan etiikkaa ja moraalisia valintoja. Jos näin kävisi ja se kehittyisi itsenäisesti toimivaksi järjestelmäksi omaperäisine ongelmien ratkaisuineen, tulisiko se uhkaamaan ihmislajia? Tämä dystopia tulee monille mieleen ilman tutkijayhteisön varoituksiakin. Kuitenkin jokainen uusi teknologia on aina edustanut monille ensin uhkaa, kunnes sitten on havaittu sen hyödyt (tietty myös huonot puolet), mutta tuleeko olemaan näin aina?

Craiyon-tekoälyn näkemys sanoista ”artificial intelligence”.

Jumalat ovat ensimmäisiä tekoälylanseerauksia

Porin Kirkkosanomissa oli kerran pilakuva, jossa ihminen toteaa ylpeästi jumalalle tehneensä tekoälyn, ”kuvan itsestään”. Jumalalla on esitettävänä vain yksi kysymys: ”Osaako se tehdä syntiä?” Kun se ei osaa, ei se kelpaa Jumalalle. ”Pidä tunkkisi”, tuhahtaa Jumala ihmiselle. Tämä ei liene varsinaisesti teologinen näkökulma tekoälyyn, mutta jotain se vihjaa. Kirkolle on tärkeää synti. Ilman sitä ei kirkkoa olisi.

Kirkko on joutunut antamaan periksi teknologian ja tiedon kehittymiselle, mutta sen edustamalle sanomalle kehitys jättää aina vain vähemmän tilaa. Ehkä tuo pilakuva ilmaisee myös pelkoa tällaisesta kehityksestä.

Nyt tekoäly on vielä aluillaan. Se ei tee maailmaan vaikuttavia päätöksiä, kuten vaikka sodasta ja rauhasta. Mutta mikään jumala ei milloinkaan ole estänyt mitään sotaa, eikä taannut rauhaa missään. Päinvastoin. Jumalien ja uskontojen oikeutuksella on käyty lukuisia sotia ja sorrettu ihmisiä. Jumalat ovat tavallaan ensimmäisiä ihmiskunnan tekoälylanseerauksia. Yhtä älyttömiä ja itse mitään tekemättömiä kuin tekoäly vielä nyt. Jumalien teot ovat niihin uskovien aivoituksissa. Jossain evoluution vaiheessa ihminen alkoi ymmärtää hyvän ja pahan eron. Uskonnot ja tavallaan sodatkin ovat seurausta siitä. Ihminen keksi moraalin ja sodan.

Jos tekoäly aikanaan kehittyy itsenäiseksi toimijaksi, alkaisiko se sotia? Tuskin. Miksi se niin tekisi? Ihmislajin historia on täynnä irrationaalisuutta, sotia, sortoa ja tarkoituksellista tuhoa. Sodat syntyvät inhimillisistä tunteista. Tulisiko tekoäly toimimaan irrationaalisesti? Tuskin. Ihminen evoluution mukana älykkääksi kehittyneenä kyllä on merkillisesti osannut toimia irrationaalisesti saaden aikaan valtaisaa tuhoa.

Ihminen kykenisi varmasti luomaan tekoälyllä täysin uuden uskonnonkin dogmeineen, mutta loisiko itsenäiseksi kehittynyt tekoäly itselleen oman uskonnon? Sopii epäillä. Uskonnoilla ja sodilla on perin inhimillisiin tunteisiin perustuvat motiivit, jotka eivät todennäköisesti tulisi olemaan minkään tekoälyn ominaisuuksia.

Tekoäly on tullut jäädäkseen aivan kuten kaikki tekniset innovaatiot. Mutta kuten tekniset innovaatiot, ne tulevat muuntumaan. Höyrykoneen syrjäytti polttomoottorit, jotka muut uudet tekniikat aikanaan syrjäyttävät. Vielä aikoihin tekoäly ei korvaa ihmistä saati syrjäyttäisi tämän.

Ja lopuksi: tämän jutun kirjoittamisessa ei käytetty ChatGPT:tä.

YKI RÄIKKÄLÄ

Seurakuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön kuulumista on kysytty Nuorisobarometrissa muutaman vuoden välein vuodesta 2004 vuoteen 2022 (2022 Taulukko 22, sivu 68). Erittäin kiinteästi tai melko kiinteästi niihin kuuluvien osuus yhteensä on 18 vuodessa laskenut vain lievästi, 17 prosentista 15 prosenttiin. Sen sijaan ”erittäin löyhästi tai ei ollenkaan” seurakuntaan jne. kuulumisestaan vastanneiden osuus on noussut huomattavasti 35 prosentista 62 prosenttiin, samalla kun ”melko löyhästi” -vastaukset vähentyivät. Kun ynnätään melko löyhästi, erittäin löyhästi tai ei ollenkaan seurakuntaan kuuluvat, nousua vuosina 2004-2022 on 63 prosentista 72 prosenttiin.

”Ei kiinteästi eikä löyhästi” vastanneiden osuus on pudonnut 19 prosentista 8 prosenttiin, mutta ”en osaa sanoa” -vastaajien määrä on noussut 1 prosentista 5 prosenttiin. Epätietoisten osuus on siten laskenut 20 prosentista 13 prosenttiin.

Nuorisobarometri 2022 ei kuitenkaan antanut jatkoa vuosien 2010, 2014 ja 2018 barometrien kysymykseen Nuorten sijoittuminen uskonnollinen-ei uskonnollinen-ulottuvuudelle (%). (2018 Kuvio 42. Sivu 93.) Vuoden 2018 barometrissa ei-uskonnollinen oli huomattavasti uskonnollista suositumpi vaihtoehto. Toivottavasti kysymys toistetaan vuoden 2023 barometrissa.

Kaikki Nuorisobarometrit löytyvät netistä.

Esa Ylikoski

Nuorisobarometrissä 2022 kysyttiin 15-29 -vuotiailta miten kiinteästi he tuntevat kuuluvansa erilaisiin yhteisöihin (sivu 64). Asteikko oli 0-5 ja tuloksista julkaistiin keskiarvot. Kaikkiaan pienimmät pisteet, 1,28, sai uskonnollinen yhteisö. Vertailuksi yhdistys sai luvun 1,66 ja nettiyhteisö peräti 3,42.

Iän kasvaessa yhteenkuuluvuus väheni puoleen, eli mahdollisesti rippikoulusta saatu vähäinenkin tunne seurakunnasta omana porukkana haihtui. Toinen tulkinta olisi uusien 15-19-vuotiaiden sukupolvien olevan aiempia uskonnollisempia, mutta se on ristiriidassa muun kehityksen kanssa.

Maalla uskonnollisiin yhteisöihin kuulumisen tunne oli suurempaa, kaupungeissa pienempää ja pääkaupunkiseudulla kaikkein vähäisintä. Tytöt/naiset kokivat hiukan enemmän kuuluvansa seurakuntaan tai vastaavaan kuin pojat/miehet. Nämä luvut noudattavat samaa kaavaa kuin esimerkiksi tilastot valtiokirkkojen jäsenyyksistä.

Jori Mäntysalo

Esitys Helsingin, Espoon ja Vantaan kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnille.

Varhaiskasvatussuunnitelman ja peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden mukaan kasvatuksen ja opetuksen tulee olla uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Minkään uskonnollisen yhdyskunnan uskonnollisten tilaisuuksien, hartauksien tai kirkkojumalanpalveluksien liittäminen päiväkoti- ja koulupäivän ohjelmaan ei noudata sitouttamattomuuden vaatimusta. Uskonnollinen kasvatus ei kuulu varhaiskasvatuslain eikä perusopetuslain säätämiin tehtäviin.

Kuitenkin monien päiväkotien ja koulujen toiminnassa on yhä evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien tarjoamia kirkkojumalanpalveluksia, hartaustilaisuuksia ja muita sitouttavia uskonnollisia tapahtumia, joille on pitänyt tai pitäisi järjestää vaihtoehtoista, kaikille sopivaa sitouttamatonta ohjelmaa. Käytännössä uskonnollista tilaisuutta vastaavan mielekkään vaihtoehtoisen tilaisuuden järjestäminen lankeaa koulun henkilöstön harteille.

Esitämme, että kasvatuksen ja koulutuksen piirissä päätetään selkeästi luopua uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten sisällyttämisestä päiväkotien ja koulujen toimintaan. Tämän seurauksena lasten ja nuorten jakaminen kahteen tai jopa kolmeen rinnakkaiseen ohjelmaan loppuu. Siitä on monenlaista hyötyä.

■ 1. Rehtorin ja opettajien ei tarvitse laatia tiedotteita huoltajille valintatilanteesta eikä pyytää miettimään ja päättämään, osallistuuko lapsi kirkolliseen ohjelmaan taikka vaihtoehtoiseen ohjelmaan, eikä enää laatia oppilaista tapahtumakohtaisia tai koko lukuvuotta koskevia valintalistoja.

■ 2. Muutos parantaa perheiden arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa. Uskonnollinen tai uskonnoton vakaumus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi, jota koskien Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksessään linjannut, että julkisen vallan ei tulisi pakottaa ketään ilmaisemaan vasten tahtoaan julkisesti katsomustaan.

■ 3. Päiväkodilta ja koululta poistuu riski ja huolehtimisvelvollisuus siitä, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen tai osallistumatta jättäminen vaarantaisi lasten ja nuorten yhdenvertaisen kohtelun taikka aiheuttaisi leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.

■ 4. Opettajia ei tarvitse jakaa kirkollisen ohjelmaan valvojiin tai vaihtoehtoisen ohjelman suunnittelijoihin ja toteuttajiin. (Eikä kumpaankaan vaihtoehtoon osallistumattomien, esim. Jehovan todistajien valvontaan.) Vaihtoehtoisen tilaisuuden ohjelman järjestämisvelvoite on usein jakautunut epätasaisesti, mikä on koettu joihinkin opettajiin kohdistuvana ylimääräisenä rasitteena. Kouluille ei ole tarjolla muita, ev.-lut. kirkolle rinnasteisia ei-uskonnollisia tahoja, jolla olisi päivisin käytettävissään tuhansia henkilöitä maksuttoman ohjelman tuottamiseen päiväkoteihin ja kouluihin.

■ 5. Uskonnollisista ja niille vaihtoehtoisista tilaisuuksista luopuminen mahdollistaa joko päiväkodin ja koulun keskittymisen perustoimintaansa ja perinteisiin yhteisiin juhliin tai vapautuvan ajan käyttämistä uuden, kaikille sopivan ja kaikille tarkoitetun iloisen tapahtuman innovointiin ja järjestämiseen.

Esittämämme päätöksen tekemisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, sillä myös Opetushallituksen esi- ja perusopetukselle päivitetyissä ohjeissa (19.9.2022) viitataan tähän: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Oppilaiden ja opettajien kahtia jakamisesta luopumiseen kannustaa po. ohjeisiin päivitetty lisäys: ”Tähän ratkaisuun tulee päätyä myös silloin, kun esimerkiksi koulun tilat tai henkilöstöresurssit eivät käytännössä mahdollista järjestää uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia taikka niille vaihtoehtoista ohjelmaa lakien ja näiden ohjeiden mukaisesti.”

Päätöstä pääkaupunkiseudulla helpottaa sekin, että Helsingissä ja Vantaalla ev.-lut. kirkon jäsenosuus on alle puolet väestöstä, ja Espoossakin 50 prosentin raja alittuu pian.

Evankelis-luterilaisen kirkon uskonnollisten tilaisuuksien siirtäminen koulupäivien ulkopuolelle ei riko uskonnonvapautta Suomessa. Muilla uskonnollisilla yhdyskunnillahan ei ole pyrkimystä eikä resursseja uskonnollisen ohjelman tuottamiseen vuodesta toiseen tuhansiin tai kymmeniin tuhansiin päiväkoti- ja koulupäiviin. Kirkolla samoin kuin muillakin uskonnollisilla yhdyskunnilla on vapaus tilaisuuksien järjestämiseen ja tarjoamiseen iltapäiväisin, iltaisin ja viikonloppuisin.

Toivomme että lautakunta antaa ohjeen kaikille päiväkodeille ja kouluille siirtymisestä myös käytännössä uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamattomaan, kaikille sopivaan toimintaan.

Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry

Vapaa-Ajattelijain liiton ylläpitämä Uskonnonvapaus.fi-sivun vaalikone oli viidettä kertaa käytössä eduskuntavaaleissa. Näemme siis 16 vuoden muutoksen puolueiden kannoissa kirkon ja valtion eroon. Tai siis näkisimme, jos sellaista olisi.

Koneissa kysyttiin, tulisiko valtionkirkkojen verotusoikeus poistaa, ja yksi vaihtoehto oli: ”Pitää poistaa, ja valmistelu on aloitettava seuraavan neljän vuoden kuluessa.” Tämä oli harkittu muotoilu: ei voi vastata ”kyllä” tarkoittaen ”kyllä joskus”, eikä kiertää toteamalla, ettei asiaa ehdi yhdessä vaalikaudessa valmiiksi saada. Vaihtoehtoina tälle on nykytilanteen säilyttäminen, parissa viimeisessä koneessa myös verotusoikeuden laajentaminen muillekin uskontokunnille. Vuoden 2007 kysymys oli hiukan toisin muotoiltu, mutta siinäkin näkee, moniko halusi säilyttää nykyisen tilanteen.

Oletetaan, että kaikkien puolueiden valituksi tulleiden ehdokkaiden kannat jakautuisivat samoin kuin vaalikoneeseen vastanneista, siis painotetaan
tuloksia paikkamäärillä. Tällöin verotusoikeuden poistavia kansanedustajia olisi vuodesta 2007 lähtien 51, 41, 52, 45 ja nyt 42. Oletus tuskin pitää paikkaansa, mutta se lienee yhtä paljon väärin kaikkina vuosina. Pidän selvänä, että päätavoitteemme ei vieläkään lainsäätäjien puolella etene.

Muutokset puolueiden kannoissa ovat olleet vähäisiä. Vasemmistoliiton ja Vihreiden riveistä saamme tukea, Keskustasta emme juurikaan, Kokoomuksesta vähäsen ja SDP:ltä jonkin verran.

Vaalikone eduskuntavaaleihin 2023. — Vaalikone eduskuntavaaleihin 2023

Joissakin tavoitteissa edistystä

Tuleeko myös poikavauvojen ns. ympärileikkaus uskonnollisin perustein kieltää? Lukusarja on tässä paljon lupaavampi: 88, 146, 147, 163, 162. Kaikki luvut voivat olla liian suuria, mutta suunta on selvä: yhä harvempi sallii sukuelinten silpomisen uskonnon vuoksi.

Entä esimerkiksi koululaisjumalanpalvelukset? Vuodesta 2011 alkaen nämä lopettaisi 71, 78, 68 ja 72 edustajaa. Edistystä ei näytä tapahtuvan, mutta ainakin tätä kannattaa selvästi useampi kuin kirkon verotusoikeuden poistamista.

Hyvin laajaa kannatusta saavat myös rituaaliteurastusten kielto ja ET-opetuksen salliminen kaikille, paljon kannatetaan myös jumalanpilkkalain kumoamista.

Kovin suurta merkitystä toimintaan näille luvuille ei voi antaa. Vaikka esimerkiksi jumalanpilkkalain kumoamista periaatteessa kannatetaan, käytännössä se tapahtunee vain, jos rikoslakia muutenkin muutetaan. Pienempiäkin tavoitteitamme kannattaa pitää esillä, kenties painottuen vähän niihin, joille on enemmän kannatusta senhetkisissä hallituspuolueissa.

JORI MÄNTYSALO

TÄTÄ puheenjohtajapalstaa kirjoittaessa on kevät etelärannikolla jo pitkällä ja lumentulo on pohjoisessakin vähentynyt. Kevät vain ei oikein meinaa saada lämpöä aikaiseksi. Helsingin nurkilla ei yleensä äitienpäivän nurkilla raaputeta jäätä auton ikkunasta aamuisin.

Eduskuntavaalit olivat ja menivät. Maahan ollaan muodostamassa katsomuksellisesti melko konservatiivista oikeistohallitusta, joka ei välttämättä kovin voimakkaasti tue tavoitteitamme. Tukeeko mikään hallitus, on kokonaan toinen asia.

Liiton edustajat olivat tapaamassa valtioneuvoston opetus- ja kulttuuriministeriön virkahenkilöitä yhteistyön ja asioiden selkeyttämisen hengessä huhtikuun loppupuolella. Tarkoituksena oli saada vaparit mahtumaan ministeriön budjettiesityksiin takaisin. Järjestö kun tarvitsee jäsen- ja aktiiviresurssien lisäksi myös taloudellisia resursseja toimiakseen valtakunnallisesti ja kattavasti.

Käypä hallitusohjelmassa tai budjetissa miten vain, Vapaa-ajattelijain liitto kuitenkin jatkaa joka tapauksessa työtään sekulaarin tapakulttuurin edistämiseksi ja yhdenvertaisen yhteiskunnan saavuttamiseksi.

Nuo mainitut seikat ovat mielessä, kun valmistaudumme marraskuun alussa Helsingissä pidettävään liittokokoukseen. Päätettävänä tuossa kokouksessamme ovat mm. tavoitteet ja strategia koko liittokokouskaudelle sekä ensi vuoden talous- ja toimintasuunnitelmat. Näiden lisäksi valitaan uusi liittovaltuusto ja sen puheenjohtaja, liittohallitus sekä liiton puheenjohtaja. Näiden asioiden valmistelu on käynnissä tällä hetkellä.

Tavoitteista ja strategiasta toivotaan vilkasta keskustelua yhdistyksissä ja liiton keskustelufoorumeilla. Sääntöjemme mukaan yhdistykset ja niiden henkilöjäsenet voivat myös tehdä esityksiä eli aloitteita liittokokoukselle, joka käsittelee ne liittohallituksen lausuntojen saattelemana.

Vuodet pandemian aikana eli käytännössä koko liittokokouskauden ajan ovat koetelleet liittoa ja sen jäsenjärjestöjä kaltoin. Vapaaehtoinen yhdistystoiminta tarvitsee läsnäolokokousten ja ihmisten henkilökohtaisten kohtaamisten iloa ja tunnetta yhteisestä tekemisestä ja asiasta. On kuitenkin hienoa havaita, että jäsenjärjestöihin on saatu uusia aktiiveja mukaan toimintaan. Samalla se tuo uusia ajatuksia ja lisää pontta järjestöille. Kiitos siitä kuuluu kaikille asioiden ympärillä toimineille sekä tietysti aktiiveille ja kaikille vapareiden jäsenille.

Edellisen liittokokouksen päätöksistä etäkokous ja ryhmätyömallien kehitys on käytännössä tullut pakon sanelemana liiton hallintoelimiin, nyt on jäljellä se haastavin osio. Pitäisi saada karttunut kokemus jaettua tiedoksi jäsenyhdistyksille joustavampien kokouskäytäntöjen mahdollistamiseksi tarvittaessa.

Kesän kynnyksellä on myös tapahtumakausi aluillaan. Kehotankin jäsenyhdistyksiä ottamaan osaa tapahtumiin. Vapareita tervehditään yleensä aina tervetulleeksi toivottaen. Itsekin aion touhuta kotikulmillani ainakin Maailma Kylässä -festivaalissa ja kenties kerkeän myös Helsinki Prideen.

Aurinkoista kesäaikaa kaikille vapareille!

Nähdään syksyllä sitten Helsingissä liittokokouksessa, kun taas lehdet puista putoavat.

JAPE LOVÉN

JOUKKUEURHEILUN yhteydessä puhutaan usein vahvuuksiin nojautumisesta. Varsinkaan turnauksissa ja ratkaisevissa otteluissa ei ole enää aikaa heikkouksien perusparannuksiin. Tämä ei tarkoita, ettei seuraavaan kauteen valmistauduttaessa huomio kohdistuisi myös heikompiin osa-alueisiin.

Vapaa-ajattelijoissa tapanamme on viestinnässä painottaa maallistumisen ja katsomusvapauden positiivisia kehitysaskelia: Että uskontokuntiin kuulumattomien määrä kasvaa ja etuoikeuskirkon jäsenmäärä laskee, siviiliavioliittojen osuus on jo reilusti yli puolet ja yhä useammat vauvat välttävät kirkkoon liittämisen. Että elämänkatsomustieto kasvaa. Ja että Protu-leirit ovat hyvin suosittuja ja palaute niistä samoin kuin Pro-Seremonioiden palveluista on hyvää.

Iloitsemme pienistäkin säädöstason saavutuksista: Että oikeuden todistajan ei tarvitse valita Lakikirjan ja Raamatun välillä, että lapsi voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan vain molempien huoltajien suostumuksella ja avioliittolaki tasa-arvoistettiin, että kirkon pitää maksaa alkoholiveroa kirkkoviineistään. Ja että Digi- ja väestötietovirasto on vihdoin saanut aikaan sähköisen palvelun vauvan nimen ilmoittamiseen.

Nyt kysyn: Onko tämä positiivinen hypetys johtanut meidät ylimitoitettuun itsetyytyväisyyteen, jossa ajattelemme kehityksen vain soljuvan itsestään ilman, että tarvitsee toimia ja
suorastaan taistella uskonnottomien oikeuksien puolesta? Olemmeko jollain lailla sokeita jokapäiväisille vääryyksille, turtia uskonnottomien syrjinnälle sekä valtakirkon ja uskontojen epäreiluille etuoikeuksille? Eikö epäoikeudenmukaisuus olekaan sietämätöntä?

Pitäkööt vanhemmat kasterituaalinsa, mutta eikö valtion suorittama vauvan uskonnollinen rekisteröintileima väestötietoihin ole väärin? Eikö äidin painostaminen vauvan kastattamiseen ole härskiä? Siedämmekö ev.-lut. kirkon lähetystyötä päiväkodeissa ja peruskouluissa, vaikka se rikkoo indokrinaatiokieltoa ja perheiden yksityisyyden suojaa? Alistummeko ET:n syrjintään koulu- ja kuntatasolla sekä perusopetus- ja lukiolaissa, vaikka se rikkoo yhdenvertaisuutta ja lapsen oikeuksien sopimusta? Missä ihmeessä viipyy mahdollisuus erottaa lapsi kirkosta netissä?

Miten on mahdollista, että Suomessa ei ole tunnustuksettomia, monikäyttöisiä sisätiloja siviilihautajaisten saattotilaisuuksiin, vaikka meitä muita kuin valtiokirkollisia on 34 % väestöstä? Miten on käynyt niin, että uskonnottomia hautajaispuhujia ei niin vaan löydy uskonnottoman vainajan katsomusta kunnioittaviin hautajaisiin?

Kun seurakuntien hautausmaille viime vuonna haudattiin yli 16 500 uskontokuntiin kuulumatonta vainajaa, vain 5 500 heistä sai ei-kirkollisen hautauksen ja yli 10 000 siunattiin papin toimesta kappelissa. Kirkon hautausmaiden ulkopuolelle päätyi viime vuonna 9 % vainajista, pääosin tuhkana, mutta heistäkin moni oli siunattu ennen tuhkausta.

On siis ilmiselvä tarve hautajaistilaisuuksiin, joissa on ulkopuolisen hautajaispuhujan pitämä puhe. Uskonnottoman vainajan katsomuksen kunnioittaminen hautauksessa on lakisääteinen velvollisuus. Sen toteuttamiseen leskeä ja lähiomaisia on tarpeen tukea eikä syrjiä. On sekulaarin kulttuurin toimijoiden ja koko yhteiskunnan kannalta häpeällistä, että siviilihautajaisiin ei ole sopivia paikkoja eikä puhujia.

Vapaaehtoistoimijoista on kysyntää ja tarvetta kaikkialla kolmannen sektorin kentässä. Protu-leirien paikat täyttyivät alle tunnissa, ja hakijamäärä oli yli kaksinkertainen. Leirin lisääminen kysyntää vastaamaan on aikuisohjaajien määrän kasvusta kiinni. Nyt kirkkoon kuulumattomia nuoria osallistuu Protu-leirejä enemmän ev.-lut. kirkon rippileireille, ja viime vuonna heistä 1360 kastettiin kirkon jäseniksi. Olisitko Sinä ohjaajana ensi vuoden Protu-leireillä?

Hautajaispuhujana toimiminen on tärkeää, tunteellisesti vaativaa mutta myös antavaa ihmisten palvelemista. Yksilöllisestä neuvonnasta, valmistautumisesta ja itse puheesta on oikeus ja kohtuus saada myös palkkio. Noin 300 euron palkkio ei ole kuolinpesän hautajaiskuluista edes suurimmasta päästä. Tässä mielessä hautajaispuhujaksi ryhtymisessä ei ole enää kysymys vain vapaaehtoistyöstä.

Monissa Pohjois- ja Länsi-Euroopan maissa humanistijärjestöjen puhujatoiminta on paljon Suomea laajempaa. Kokonaisuutena kysymys on humanismin lisäksi taloudellisesta toiminnasta, jossa on mahdollisuuksia myös ainakin puoliammattilaisuuteen. Pro-Seremoniat on järjestänyt koulutusta puhujaksi ryhtymistä harkitseville. Olisitko Sinä uusi siviilihautajaisten neuvoja ja puhuja?

ESA YLIKOSKI

JOSKUS kymmenen vuotta sitten keikkamatkalla Vaasassa yövyin Airbnb-huoneessa omakotitalossa. Huoneen vuokraaja oli talossa asuva miellyttävä nainen. Kun kävin ennen nukkumaanmenoa vessassa, nainen näki minut ja viittoi käymään olohuoneessa. ”Haluatko istua viereeni?” hän osoitti tyhjää paikkaa sohvalla. Halusin. Istuin alas, tunsin hänen reitensä omaa reittäni vasten, en keksinyt puhuttavaa. Nainen sanoi: ”Voinko pyytää sinulta jotain?” Vedin henkeä. ”Voit”, kuiskasin. Nainen innostui: ”Saanko lukea sinulle Raamattua?”

Kun toimin palotarkastajana Helsingissä 1990-luvun alussa, eräs uskoon pamahtanut kollega sai houkuteltua minut Poliisien kristillisille päiville leirikeskukseen Jyväskylään. Iltanuotiolla kerroin, että en ole uskossa, olen etsijä. Se ei ollut poliiseille ongelma. ”Voinko rukoilla puolestasi?” kalju verkkaripukuinen poliisimies kysyi. ”Voit”, sanoin. Hän nousi seisomaan, laski kätensä pääni päälle ja alkoi rukoilla ääneen. Kaikki nuotiolla istuneet raavaat miehet nousivat myös ja siunasivat minua kädet pääni yllä. ”Tervetuloa uskovaisten joukkoon”, kollega onnitteli minua kädestä pitäen.

Vuonna 2009 ”paljastin” Skeptikko-lehdessä, että olen joskus uskonut Jumalaan, Jeesukseen ja jopa Pyhään Henkeen; että olen kaatunut kirkon alttarilla Seppo Juntusen ja Pirkko Jalovaaran käsittelyssä. Kirjoitin myös, että enää en usko Jumalaan; kaatuminen perustuu suggestioon ja rukousvastaukset valikoivaan muistiin. Muuan uskovainen nainen, josta sittemmin tuli kristillisen lehden toimittaja, lähetti minulle sähköpostia, jossa kiitteli, että olin avannut näkymää omaan etsintääni. Meistä tuli ystäviä. Kun hän viitisen vuotta sitten pyysi minut mukaansa Kallion kirkkoon kuuntelemaan kelttipyhimysten lauluja keskiajalta, suostuin. Myöhemmin ravintola Oivassa hän kysyi, voiko piirtää ranteeseeni pyhällä vedellä ristin, joka ei koskaan kulu pois. ”Voit”, vastasin.

Kirjassani ”Lasiinsylkijä” (Savukeidas, 2016) kirjoitan etsinnästäni: ”Raamatussa sanotaan, että koputtavalle avataan. Paskat. Mä koputin kaksi vuotta joka päivä, mutta Jeesus ei tullut ovelle, ei edes kurkistanut ovisilmästä.” Viime syksynä ilmeisesti kirjani lukenut tuntematon nainen kysyi WhatsApp’issa, voiko lähettää muutaman kuvan Kalevi Lehtisen kirjan ”Löytöretkellä” (Päivä, 1999) sivuista. ”Voit”, naputin. Kuvien pääsanoma oli, että jos kerran olen koputtanut Jeesuksen ovea, niin Jeesus on minussa, vaikka en sitä huomaisi. Jeesus ei luvannut, että kokisin suloisia tunteita, kun hän avaa oven. Hän lupasi, että ottaa elämäni haltuunsa. Kun ymmärtäisin tämän, elämäni muuttuisi ja tulisin säteilemään Jeesuksen rakkautta.

Lokakuussa ”Hengen ja tiedon” messuilla Helsingissä minut pysäytettiin käytävällä. Silmälasipäinen mies kysyi, voiko rukoilla puolestani. Minä kysyin hintaa. Ilmaista! ”Voit”, ilmoitin. Minut johdateltiin ”Healing Roomsin” luokkaan, jonka nurkkauksessa miehen seuraksi ilmestyi nainen. Kun sanoin, että en usko rukoukseen, mies vakuutti, että voin muuttua: hän itse oli vielä kaksi vuotta sitten marxilainen biologi ja ateisti, mutta ei ole enää. Nainen kertoi, että hänen miehensä luki 20 vuotta sitten Raamatun ja tuli uskoon. ”Miksei kaikille koputtaville avata?” kysyin. Sain kuulla, että esteeni ovat vapaa tahto ja saatana.

Ymmärrän hyvin, että jos ihminen on varma siitä, että on löytänyt tien taivaaseen, hän haluaa ohjata sinne muitakin. Minun ongelmani ei ole ottaa neuvoja ja rukouksia vastaan. Minun on helppo sanoa ”voin”. Ongelmani on se, että minulta puuttuu kyky tulla uskoon. Nuorena yritin täysillä olla uskovainen, mutta sisimmissäni tiesin, että huijaan itseäni. Lada nyki edelleen, kun ajoin poliisien leiriltä kotiin. Risti ranteessani hinkkautui vapareiden saunaillassa pois. Jeesuksen säteily sielussani puoliintui ja hajosi kokonaan ennen kuin sitä edes huomasin. En ole ateisti piruuttani. Se on ominaisuus, luonteenpiirre. Se ei ole ongelma. Se on ratkaisu.

RISTO K. JÄRVINEN

Viime aikoina on kohistu tekoälyprojekti ChatGPT:stä. Innokkaimpien mielestä tekoäly tekee suuresta joukosta ihmisiä työttömiä lähitulevaisuudessa tekoälyn alkaessa hoitaa heidän työnsä.

Kriittisiäkin ääniä kuitenkin kuuluu. Yhden luonnehdinnan mukaan ChatGPT on automatisoitu mansplainaaja eli miesselittäjä: ei vähäisintäkään käryä mistä puhuu, mutta täydellisen tietämättömyyden suomalla järkähtämättömällä itsevarmuudella vääntää yksityiskohtaista rautalankaa joka ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Esimerkiksi kysyttäessä mikä on Janen äidin neljännen lapsen nimi, kun kolme heistä ovat Kevät, Kesä ja Syksy, tekoälyn mielestä neljännen on pakko olla Talvi, koska kolme ensimmäistä ovat vuodenaikoja ja vuodenaikoja on neljä. Ei pälkähtänyt tekoälyn järkeen että myös Jane on varmaan äitinsä lapsi.

Ei pälkähtänyt, koska tekoälyllä ei ole järkeä. Toistan: tekoäly ei sisällä älyä.

Eivät sen kehittäjät tosin ole väittäneetkään, että sisältäisi. ChatGPT on niinsanottu kielimalli, jolle on syötetty opetusaineistoksi suunnaton määrä internetistä imuroitua tekstiä. Syöttöaineistosta on analysoitu todennäköisyyksiä, miten erilaiset sanat useimmiten suhtautuvat toisiinsa. Kun tekoälyltä ”kysytään” jotain eli sille annetaan kehotteeksi kysymys, se kaivelee mallistaan millainen sanojen jono olisi parhaiten mallin mukainen annetun kehotteen pohjalta. Mihinkään tässä prosessissa ei sisälly minkäänlaista päättelyä tai järkeilyä. Siten ei pitäisi olla suuri yllätys, että lopputulos ei ole järjellinen.

Tietotekniikan ja tietoturvan asiantuntija Harri Hursti luonnehti Facebookissa ChatGPT:tä osuvasti paskanpuhujaksi.

Paskanpuhumisen ja valehtelun erohan on siinä, että valehtelija tietää kyllä kirkkaasti, mikä on totta, mutta pyrkii vakuuttamaan kuulijan jostain toisesta, nimenomaan totuudesta eroavasta väitteestä. Paskanpuhujaa taas ei kiinnosta, mikä on totta tai ei ole, vaan ainoastaan se, että kuulija vakuuttuu. Juuri näin ChatGPT toimii. Se yrittää ainoastaan laatia lauseita, jotka menisivät mahdollisimman täydestä ihmisen kirjoittamina. On sivuseikka, onko lauseessa mitään järkeä tai totuutta. Näennäistä järkevyyttä syntyy korkeintaan sivutuotteena siltä osin kuin opetusaineistona käytetty aito ihmisteksti on rakenteeltaan tolkullista.

Muinoin tietokoneiden kivikaudella tunnettiin jo puppugeneraattori: satunnaisesti valittujen sanojen yhdistely peräkkäin. Tällainen vitsi jaksaa naurattaa kerran, ehkä kahdesti, jos
menetelmää on onnistuneesti sovellettu uuteen aihealueeseen kuten IT-titteligeneraattori tai voima-aforismeja suoltava InspiroBot.

Puppugeneraattorin viihdearvon tuo nimenomaan se, että aiheen on jo entuudestaan tunnistanut höpökombinaatioiden puutarhaksi ja se, kuinka satunnainen sanahelinä muistuttaa tyylilajin aitoja ihmisten töräytyksiä. Kuten minun saamani titteli ”versionhallintasäveltäjä” taikka kuolemattoman viisas inspiraatiomietelmä ”Sydämesi on vain päättymätön merenneito”.

Vakavamielinen hyötyarvo näistä puppugeneraattoreista onkin sitten toinen asia. Yksi ehdotettu käyttötapa on generatiivinen kuvauksen toteutus, esimerkiksi ”piirrä musta auto, jossa on urheilullinen keula”. Tämän hyödyllisyys on toisaalta kyseenalainen. Mitään teknisiä rakenteita tuolla tavoin ei pystyisi sormia napsauttaen tuottamaan, vaan asiantuntevan ihmisen olisi tarkistettava lujuudet — tuotava äly paikalle. Vai haluaisitko matkustaa lentokoneella, jonka siipien kestävyyden takaa ohjelmisto, joka vastaa väärin kysymykseen ”kuinka vanha siskoni on nyt, kun minä olen 70 ja ollessani 6-vuotias siskoni oli puolet minun iästäni”? Niin, ChatGPT selittää itsevarmasti, että sisko on nyt 73. Niiden siipien kestävyyden puolesta en löisi vetoa.

Tekoälyä käytetään maailmalla jo esimerkiksi luottopäätöksissä jonkinlaisena ennustajaoraakkelina, kannattaako asuntolainan hakijalle antaa luottoa. Rahoituslaitos vetäytyy näin vastuusta ja kiistää syyllistyvänsä syrjintään luotonannossa, koska eihän kielteistä luottopäätöstä tehnyt ihminen. Tällaisessa tilanteessa teko”äly” kuitenkin helposti päätyy stereotyyppisten ihmiskuvien mukaisiin ratkaisuihin, jos sille syötetty data esimerkiksi kuvastaa syrjivien asenteiden synnyttämää yhteiskuntaa. Henkilö ei saa asuntolainaa, koska ”hänenlaisensa” eivät ennenkään ole asuntolainoja maksaneet – koska ”hänenlaisilleen” niitä ei ole ennenkään myönnetty. Näin ulkoistaessamme järjenkäytön auktoriteetille, jota ei kyseenalaisteta, tuotetaan samanlaisia haitallisia perinteisiä uskomuksia kuin uskonnoista aiheutuu.

Arkitodellisuutena Little Britain -komediasarjan ”computer says no” (”tietokone sanoo ei”) on varsin dystooppinen yhteiskuntakuva.

Aito äly kunniaan

TIMO KARJALAINEN

Kemin Vapaa-ajattelijat ja Kivalo-opisto järjestivät yhteisen luento- ja keskustelutilaisuuden aiheesta Elämänkatsomustieto – mitä se on. Luennoitsijana torstaina 16. helmikuuta Kemin kulttuurikeskuksessa oli professori Vesa Puuronen.

Puuronen tarkasteli elämänkatsomustiedon eli ET:n sisältöjä erityisesti elämäntaidon ja kansalaistaidon oppimisen näkökulmasta käyttäen aineistona opetussuunnitelmia, aiheen oppikirjoja ja aihetta opiskelleiden näkemyksiä. Hän tarkasteli erityisesti sitä, minkälaisia vaatimuksia elämäntaitojen opiskelu antaa kansalaisjärjestöissä toimimiseen.

Käydyssä keskustelussa tuli esille, että opetussuunnitelmat korostavat yksilökeskeistä toimintaa. Ne eivät kehota riittävän hyvin toimimaan yhdessä, ratkomaan tehtäviä esimerkiksi muutaman oppilaan yhteistyöllä ja kansalaisen roolissa, tai jopa kansalaisjärjestöissä.

Miksi opetussuunnitelmat ovat sitten näin yksilökeskeisiä? Niitä kirjoittavat keskiluokkaiset kansalaiset ja silloin korostuu heidän näkemyksensä opetussuunnitelmiin. Korostuu, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus ja keille.

Keskustelussa tuli esille myös ET-opetuksen resurssipula. Koulutuslautakunnissa asia tulee ottaa esille ja saada korjaus aikaan. Tämä on hyvin tärkeätä, kun kuntien tehtäväksi on jäänyt opetuksen järjestäminen sosiaalitoimen siirryttyä uusille hyvinvointialueille.

PERTTI PERINIVA

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Tekoäly ja etiikka – Mitä tahansa teknologiaa voidaan käyttää tuhoamiseen

Teknologiavaikuttajat: kehittäminen keskeytettävä!

Demokratia uhattuna?

Jumalat ovat ensimmäisiä tekoälylanseerauksia

Muutoksia vuodesta 2004 vuoteen 2022

Harva nuori tuntee kuuluvansa uskonnolliseen yhteisöön

Päiväkotien ja koulujen toiminta kaikille sopivaksi

Esitys Helsingin, Espoon ja Vantaan kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnille.

Vaalikoneet 2007-2023: kirkon verotusoikeus säilyy

Joissakin tavoitteissa edistystä

Kohti tulevaa liittokokousta

Huomio myös heikkouksiin

KOP KOP KOP, AVAA HAKAS!

VALE, EMÄVALE, TEKOÄLY

OPETUSSUUNNITELMAT LIIAN YKSILÖKESKEISIÄ

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi