Artikkeli arkistot - Sivu 4 48:stä - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

TOIMITUS

Kyselyssämme paljastui, että vapaa-ajattelijain harrastukset ovat yllättävän monipuolisia:

Lattaritanssi, kirjat, tietokirjallisuus, musiikki, puutarhanhoito, lintujen seuranta, taloustieteelliset kysymykset, elokuvat, uiminen, kirjoittaminen, matkailu, vapaaehtoistyö järjestöissä, valokuvaus, tennis, liikunta, sijoittaminen, sukututkimus, kangaspuilla kutominen, suunnistus, puu-, metalli, ja tekstiilityöt, omakotitalon kunnostus, geokätköily, retropelit ja niistä tubettaminen, historia, kuvataide, suppailu, ooppera, teatteri, kuntonyrkkeily, ruuanlaitto, laulaminen, tähdet, ratsastus, bändissä soittaminen, burleskitanssi, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, pillinsoitto, etymologia, filosofia, moottoripyöräily, tieteen seuraaminen, lautapelit, tietokonepelit, äänikirjat, koirat, jazzpianon soitto, patikointi, laskettelu, podcastin teko, rumpujen soittaminen, korean opiskelu, metsässä samoileminen, entisen maatilan kunnostus, katiskalla kalastaminen, saariin soutelu, kelokuusien veistely, syvälliset keskustelut, elämästä nautiskelu, naiserityisyyden ja tasavertaisuuden ajatusten levittäminen, kuntosali, talkkarintyöt, tiedonhankinta, petankki, ryhmäliikunta, mökkeily, kuorolaulu, linnut, veneily, jääkiekon fanittaminen, politiikan ja tieteen seuraaminen, valokuvaus, kivien hionta, lastenlasten hoito, lisäravinteet, rhythm cycling.

Oho, ei olekaan yhtä ”pyhää kirjaa”

Parhaita kirjoja vapaa-ajattelijain mielestä olivat mm.: Retkeilijän lintuopas, Linnunradan käsikirja liftareille, Sota ja rauha, Agatha Christien dekkarit, Veljeni Leijonamieli, Suomen hyppyhämähäkit, Rikos ja rangaistus, Minna Huotilaisen aivotutkimuskirjat, Kyyhky ja unikko, Moreeni, Seitsemän veljestä, Neuvostoihmisen loppu, Täällä pohjantähden alla, The Demon-Haunted World: Science as a Candle in the Dark, Thinking sosiologically…

SIIRI SALMINEN

Onko kuolema Suomessa unohdettu peruspalvelu? Jos kuvittelet, että kuolema lopettaa arjen kiireet, kannattaa miettiä uudelleen. Meillä ruuhkat alkavat, kun sydän pysähtyy.

Kuolleisuuden ennustetaan kasvavan merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Se tarkoittaa tuhansia uusia asiakkaita elämän jälkeiseen toimitusketjuun. Vainajien lähtö tulisi hoitaa arvokkaasti – ja se, hyvät elossa olevat, ei ole itsestäänselvyys.

Ensimmäinen ongelma alkaa heti kuoleman jälkeen: ruumis on säilytettävä kylmässä. Käytännössä vainajasta tulee biologinen säilyke, jonka pilaantuminen ei ole toivottavaa. ”Parasta ennen” -päiväys on suhteellinen käsite, sillä sairaaloiden kylmäsäilytystilat ovat rajalliset.

Jos omaiset eivät ehdi järjestelyihin riittävän nopeasti, alkaa esimerkiksi Helsingin kaupunki periä 10 euroa vuorokaudelta kolmen viikon jälkeen. Joillakin hyvinvointialueilla ruumiit säilytetään kylmäkonteissa noutoon asti, sillä sairaaloiden ruumishuoneet ovat täynnä.

Kyllä, Suomessa käytetään ruumiskontteja. Niissä vainajat odottavat vuoroaan krematorion uuniin – jos sielläkään on tilaa. Suomessa toimii noin 20 krematoriota ja yhteensä hieman yli 30 uunia. Kun yli 60 prosenttia ja pääkaupunkiseudulla 80 prosenttia vainajista tuhkataan, kapasiteetti on pahasti kortilla.

Uusia krematorioita ei rakenneta, koska niiden hinta lasketaan miljoonissa – eikä seurakunnilla, joille tämä logistinen haaste on sälytetty, ole riittävästi kannustimia investoida. Olit sitten ortodoksi, optimisti, ateisti tai astrologi, lähtösi hoitaa seurakunta, jonka krematoriolla on meneillään ruuhkavuodet.

Hyvänä poikkeuksena pitää mainita Helsingin Hietaniemen tunnustukseton krematorio, joka on maan vanhin ja suurin. Sen toiminta käynnistyi jo 1926.

Vaikka yhä harvempi suomalainen kuuluu kirkkoon, lähes kaikki päätyvät sen vastuulle kuoltuaan. Vainajahuolto ei ole julkinen peruspalvelu, vaan uskonnollisen yhdyskunnan tehtävä. Eikö olisi jo aika siirtää tämä vastuu neutraalille pohjalle – ja jopa avata se kilpailulle?

Kuolema voi olla henkilökohtainen, mutta vainajahuollon pitäisi olla julkinen peruspalvelu. Meidän elossa olevien tehtävä on hoitaa tämä kuntoon – ennen kuin itse joudumme jonottamaan kontissa.

LAURI OJALA

Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan uskonnottomat lapset elävät onnellista elämää, jolle merkitystä antavat ystävyyssuhteet ja humaani elämänkatsomus. Tutkimuksen kohteena olivat 8-11-vuotiaat uskonnottomasta taustasta tulevat lapset.

Lapset ihastelevat muun muassa luonnon, tieteen ja tekniikan ihmeitä ja innostuvat näiden tutkimisesta. Vastoin vanhaa ja uskovaisten edelleen vahvasti tukemaa virheellistä myyttiä uskonnottomat lapset eivät jää paitsi mistään, vaan näiden elämä on merkityksellistä ja sosiaalisesti rikasta. Vaikka lapset eivät yleensä tunnekaan termiä humanismi, he pitivät määritelmän kuultuaan sitä osuvana kuvaamaan omia arvojaan ja maailmankatsomustaan.

Uskonnottomilla lapsilla on vahva moraali ja he ovat sitoutuneet vahvasti humanistisiin arvoihin kuten toisten kunnioittamiseen, yksilönvapauteen, tasa-arvoon ja toisista välittämiseen. Tutkijat käyttävätkin termiä kaiken kattava humanismi (”pervasive humanism”) kuvaamaan uskonnottomasta taustasta tulevien lasten maailmankatsomusta.

Monet lapsista kertoivat jumaluskon puutteensa johtuvan uskonnollisten väitteiden perusteettomuudesta ja todisteiden puutteesta sekä vetosivat tieteelliseen, havaintokeskeiseen maailmankatsomukseen. Lapset osasivat myös muun muassa kyseenalaistaa hyväntahtoisen jumalan mahdollisuuden maailmassa vallitsevan kärsimyksen valossa.

Tutkimuksessa havaittiin uskonnottoman taustan vaikutus lasten uskonnottomuuteen, mutta uskonnottomat lapset itse painottivat itsenäistä päätösvaltaansa ja valintaansa uskonnollisissa asioissa. Myös sekulaarin koulun ja opetuksen merkitys nousee tutkimuksessa vahvasti esiin. Vapautta, oikeuksia, rationaalisuutta, tasa-arvoa ja valinnanvapautta painottava oppimisympäristö antaa hyvän pohjan humanistiselle maailmankatsomukselle.

Englannissa kouluissa opetettava uskontotieto (Religious Education) on monille uskonnottomille lapsille ensikosketus uskontoon ja tutkijat havaitsivat monien tulleen tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa tietoisiksi omasta uskonnottomuudestaan. Samoin tämä antoi monille sytykkeen alkaa tietoisesti arvioida jumaluskoja ja hylätä ne.

Tuloksista raportoidaan Anna Strhan’in ja Rachael Shillitoen kirjassa Growing Up Godless: Non-religious Childhoods in Contemporary England (Princeton University Press). Asiasta uutisoi verkossa Humanists UK.

Tutkimustulokset soveltunevat hyvin myös Suomeen uskonnottomana elämisestä ja kumoavat joukon uskontojen tueksi ylläpidettyjä väitteitä. Tulokset korostavat myös Suomessa opetettavan elämänkatsomustiedon arvoa ja merkitystä ”oman uskonnon” opetuksen sijaan.

TOIMITUS

”Korkea aika olisi jo poistaa kouluista tunnustuksellinen uskonnon opetus. Se olisi korvattava tärkeimpiä uskontoja tasapuolisesti käsittelevällä opetusaineella. Tämän rinnalla tulisi luennoida yleistä siveysoppia, jonka yhteydessä tehtäisiin selkoa myös muiden kulttuuripiirien moraalikäsityksistä. Näin olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet objektiivisen käsityksen luomiseen näistä asioista. Ainakin nähtäisiin ja hyväksyttäisiin moraalikäsitysten suhteellisuus ja tämä olisi varmasti myös omiaan lähentämään kansoja ja ihmisiä toisiinsa. Nykymaailmassahan erilaiset uskonnolliset ja moraalikäsitykset muodostavat jyrkimmät ristiriidat maailman eri kansojen välillä. Tähän liittyen on syytä mainita siitä epätarkoituksenmukaisesta ristiriidasta, joka kohtaa varhaisnuorta koulun seinien sisäpuolella, missä toisaalta opetetaan Raamatun kertomukset totisina tosina ja toisaalta yritetään kypsyttää ihmistainta rationaaliseen ajatteluun…”

ESA YLIKOSKI

Sekularisoitumisen, tiedepohjaisuuden ja katsomuksellisen yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta on asiallista seurata etuoikeuskirkon jäsenmäärän laskua. Vuoden 2024 lopun tietojen mukaan ev.-lut. kirkon jäsenosuus oli Helsingissä 44,9 %, kun se koko maassa oli vielä 62,3 %.

Matalinta kirkon jäsenosuus Helsingissä oli Mikaelin ja Paavalin seurakuntien asuinalueilla. Lukemat olivat (suluissa vuoden 2014 lukema): Mikaelin srk:n alue 36,2 % (52,7 %), Paavalin srk:n alue 39,9 % (49,3 %). Seuraavina tulevat Vuosaari 40,0 % (53,7 %) ja Kallio 40,1 (49,9 %).

Kirkon valtakunnallinen jäsenosuus vaihtelee ikäluokittain. 30-44-vuotiaista alle 50 % oli kirkon jäseniä. Matalin lukema, 43,5 % oli 37-vuotiailla. Ks. oheinen kuvio.

Kuvio näyttää myös, että korkeimpia kirkon jäsenosuuksia on vanhimmissa ikäryhmissä ja myös 10-20-vuotiaissa, joista suurin osa on liitetty kirkkoon vauvoina 10-20 vuotta sitten. Vuonna 2024 alle 1-vuotiaita liitettiin kirkkoon 59,9 %. 9-vuotiaista kirkon jäseniä oli 67,7 %.

Lasten kirkkoon liittämisen vähentyessä elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettujen lasten määrä lisääntyy. Tämä tarkoittaa myös ET:n oppilasmäärän ja oppilasosuuden kasvua.

■ Ev.-lut. kirkon jäsenosuus ikäluokittain vuodesta 2000 vuoteen 2024

ESA YLIKOSKI

Ev.-lut. kirkon jäsenosuus Helsingissä on alle 45 prosenttia, mutta suurin osa kouluista antaa yhä liittää koulupäiviin ev.-lut. kirkon koulujumalanpalveluksia. Se aiheuttaa ylimääräistä työtä, koska samaan aikaan pitää järjestää katsomuksellisesti sitoutumatonta ohjelmaa.

Kaikille yhteisen kevätjuhlan ja joulujuhlan lisäksi opettajien pitää järjestää toinen tunnustukseton keväinen ja jouluinen tilaisuus. Siis kaksi keväistä tilaisuutta sen vuoksi, että kirkko saa liitettyä jumalanpalveluksensa eli ”kevätkirkon” koulupäivään. Ja kaksi jouluista tilaisuutta sen vuoksi, että kirkko saa liitettyä jumalanpalveluksensa eli ”joulukirkon” koulupäivään.

Soitin 19 peruskouluun Helsingissä. Toisen asian lisäksi kysyin myös uskonnollisista tilaisuuksista. Etukäteen ajattelin, olisiko ”kirkottamisista” jo luovuttu, mutta olin liian toiveikas. Kahdeksassa koulussa oli sekä joulukirkko että kevät- tai pääsiäiskirkko. Kuudessa koulussa ”kirkkokäyntejä” oli vähennetty, mutta jäljellä oli joulukirkko, ja yhdellä koululla marraskuussa uskonnollinen tilaisuus.

Vain kahdessa peruskoulussa oli koulujumalanpalveluksista luovuttu kokonaan. Kaksi muuta koulua kertoi, että koulujumalanpalvelusta ei ole, mutta uskonnon tunnilla on kirkollinen hartaus- ja laulutilaisuus – mikä ei ole uskonnon opetussuunnitelman mukainen menettely.

Yllättävän sitkeästi koulujumalanpalveluksia koulupäiviin istutetaan. Mikään puolue ei niitä vaatinut kuntavaaliohjelmissaan. Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset korostivat vain suvivirren laulamista kevätjuhlassa ja joulukuvaelmaa koulun yhteisissä juhlissa. Kristillisten perinteiden huomioimista vain kevät- ja joulujuhlassa vaati Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinenkin.

Jumalanpalvelusten puolesta esiintymistä vältellään, koska arvellaan, että kansan enemmistö ei niitä enää kannata. Kirkon Gallup Ecclesiastican mukaan koko väestöstä enää 45 prosenttia suhtautui myönteisesti seurakunnan päivänavauksiin, ja 30- ja 40-vuotiaiden ikäluokissa suhtautuminen oli selvästi kielteisempää. Julistuksellisista jumalanpalveluksista, kuten ”kevätkirkko” tai ”joulukirkko” ei kysytty tai tietoa ei julkaistu.

Samaan aikaan kirkon toimintakertomuksesta ilmenee, että 97 prosenttia seurakunnista yhä järjestää koulujumalanpalveluksia.

Suvivirren suosiolla melskaavat poliitikot vaikenevat jumalanpalveluksista ”kel onni on, se onnen kätkeköön” -opin hengessä. Parempi vaieta asiasta, kun pullat ovat yhä hyvin uunissa. Vai ovatko ne jo hieman mustuneita?

ESA YLIKOSKI

Helsingin kaupungin kouluissa ET-oppilaita on 13 487. Se on yli 30 % kaikista peruskoululaisista.

Suurin katsomusaine ET oli lukuvuonna 2024-25 seuraavissa kouluissa:

Aleksis Kiven peruskoulu
Hertsikan ala-asteen koulu
Itäkeskuksen peruskoulu
Kallion ala-asteen koulu
Käpylän peruskoulu
Naulakallion koulu
Pikku-Huopalahden ala-asteen koulu
Pohjoismainen yhtenäiskoulu
Ressun peruskoulu
Roihuvuoren ala-asteen koulu
Solakallion koulu
Vallilan ala-asteen koulu

Koulujen määrä saattaa kasvaa lukuvuonna 2025-26.

ESA YLIKOSKI

Osa ns. yhteisen katsomusaineen ajajista on vastustanut ET:n valinnanmahdollisuuden avaamista. Pelättäneen ET:n avaamisen jollain lailla estävän tai lykkäävän toivomansa katsomusaineen tuloa. Tällöin ei oteta huomioon, että ET:n valinnan avaaminen ja sitä suurempi uudistus on mahdollista toteuttaa peräkkäin. Niitä ei tarvitse eikä ole syytä asettaa vastakkain.

ET:n avaaminen voidaan toteuttaa nopeasti, sillä tuntijakoa ja opetussuunnitelmaa ei tarvitse muuttaa. Sen sijaan kaikille pakollisen yhteisen katsomusaineen säätäminen ja sen tuntijaosta päättäminen sekä täysin uuden aineen opetussuunnitelman laatiminen muodostaisivat varsin pitkäkestoisen hankkeen. Kysymys olisi vuosista. Haasteeksi siinä nousisivat myös uudet oppimateriaalit sekä opettajien täydennyskoulutukset.

ET:n avaaminen ei estäisi laajempaa katsomusaineuudistusta, vaan voisi merkittävästi parantaa laadullisesti sen lopputulosta, josta kellään ei ole tietoa.

Uudistus voi olla jokin muukin kuin yksi yhteinen katsomusaine. Keskustellaan myös lukiossa filosofian yhteydessä opetettavan etiikan tuomisesta peruskoulun yläluokille. Katsomusaineiden kehittämisryhmä esitti raportissaan (maaliskuussa 2025) katsomusaineiden osittain yhdistetyn opetuksen kokeilua, mutta ei yhteistä katsomusainetta.

Osittain yhdistetyn opetuksen järjestelyjä on toteutettu melko monissa kouluissa, mutta opetussuunnitelmien puitteissa rajoitetussa määrin. Esimerkiksi yli 10 helsinkiläiskoulussa 3. luokan toinen katsomusainetunti on opetettu yhdessä.

ET:n vahvistuminen on tärkeää osittaisen yhteisopetuksen kokeilujen toteutuksen laadun kannalta. Jotkut omavaltaiset yhteisopetuksen ”kokeilut” ovat olleet hyvin syrjiviä ET-oppilaiden kannalta. Turun ja Etelä-Pohjanmaan toteutuksista on useita eri aluehallintovirastojen kriittisiä päätöksiä. ET:n ystäville ne ovat olleet varoitusmerkkejä ET:n loppumisen mahdollisesti karmeista seurauksista. Virallisia kokeiluja ei ole toteutettu.

ET:n ystävien huolta herättää myös se, että opetussuunnitelmassa säädettyä ”uskonnollista ja katsomuksellista sitouttamattomuutta” ei noudateta, vaan koulujen päiväohjelmaan liitetään kirkollisia koulujumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia kirkko- ja lukuvuodesta toiseen. Miten jonkun uuden opetussuunnitelman hienoja tekstejä noudatettaisiin, kun niitä ei nytkään tarvitse noudattaa, vaan sitouttavat, tunnustukselliset kirkolliset tilaisuudet ovat jalustalla kouluissa?

ET:n avaamisen viivästyminen ei estä toimintaa ET:n vahvistumisen puolesta. ET-opetukseen oikeutettujen määrä kasvaa vuosi vuodelta, kun vauvojen liittäminen kirkon jäseneksi on vähentynyt selvästi. Jos tavoitteena ei ole pakollinen uskontotieto kaikille, ET:n tyyppisen yhteisen katsomusaineen kannattajilta olisi virhearvio pidättäytyä toimimasta nyt ET:n aseman vahvistamiseksi ja oppilasosuuden kasvattamiseksi. Niillä voidaan parhaiten vaikuttaa mahdollisesti tulevien uudistusratkaisujen sisältöön.

Keskustelussa on syytä pitää myös nykyisten ns. katsomusaineiden, uskonnon eri oppimäärien ja elämänkatsomustiedon tuntimäärien supistaminen peruskoulussa. Luokilla 1.-2. tai 1.-3. ei tarvita mitään katsomusainetta. Tapakasvatusta ja kulttuuritietoa voidaan opettaa ilman uskonnollista tai katsomuksellista kytköstä. Yläkoulussa esimerkiksi luokilla 8.-9. tai ainakin 9. luokalla katsomusaineet voi korvata etiikka.

Vapaa-ajattelijain liiton sääntöjen perusvaatimuksina ovat kirkon ja valtion erottaminen sekä uskonnonopetuksen lopettaminen kouluissa. Uskonnoista ja katsomuksista voidaan opettaa riittävästi historiassa, yhteiskuntaopissa ja maantiedossa sekä taideaineissa ja äidinkielessä.

OPH:n katsomusaineiden kehittämisryhmän jäsenenä toin edellä mainitut ideat esille, mutta esitykseni eivät saaneet kannatusta, kun ryhmän jäsenet halusivat käsitellä asiaa vain katsomusaineiden opetuksen boksissa ja nykyisen suuren tuntimäärän puitteissa.

ESA YLIKOSKI

⏹ Alppilan lukion ET-opettajien Jouni Alakurtin ja Riikka Suutalan välissä ET-stipendeillä palkitut ylioppilaat Taika Rajapuro ja Anton Riihelä. Kuva: Annukka Kosonen

Vapaa-ajattelijain liitto jakoi valtakunnallisesti parhaiten elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeessa menestyneille keväällä 2025 valmistuneille viisi stipendiä. Myös Helsingin seudun vapaa-ajattelijat jakoi viisi yo-stipendiä, ja yksittäisiä stipendejä monet va-yhdistykset.

Stipendin saajien nimien lisäksi Vapaa Ajattelijassa 2/2025 julkaistiin kuuden stipendiaatin ja neljän ET-opettajan haastattelut. 10-sivuisen paketin jutut erikseen ja koko nettilehden pdf löytyy lehden nettisivuilta.

Yo-stipendiaatit pitävät epäoikeudenmukaisena, että kaikki eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa. He myös suosittelevat ET:n valitsemista jo peruskoulun eka luokalle, vaikka monet olivatkin vaihtaneet uskonnosta ET-opetukseen vasta peruskoulun yläasteella.

”Kahdeksannella luokalla päätin, että haluan erota kirkosta ja vaihtaa ET:hen. Se tuntui enemmän omalta jutulta: yleissivistävämmältä ja monipuolisemmalta.” Yksi palkituista oli aloittanut ET:n vasta lukiossa.

Yo-stipendien lisäksi Helsingin seudun vapaa-ajattelijat antoi 11 ET-stipendiä peruskoulun 9. luokan päättäneille pääkaupunkiseudulla. Kriteerinä oli oman opiskelun lisäksi koko ryhmän opiskelun tukeminen. Stipendin saavat koulut vaihtuvat vuosittain.

ESA YLIKOSKI

Syksyllä voi markkinoida ET-opetusta ensi vuonna koulunsa aloittavien uusien ekaluokkalaisten vanhemmille, tehdäänhän valinta jo tammikuussa. On perusteltua vaatia, että koulutoimi ja koulut informoivat vanhempia elämänkatsomustiedosta oppiaineena entistä paremmin. ”Tervetuloa kouluun” -oppaissa ET:n esittely on liian suppeaa.

Voimme myös esittää, että koulut informoivat ET:stä myös uskonnonopetuksessa olevien lasten vanhemmille, jotka eivät nyt välttämättä tiedä paljoa ET:stä. Perustietojen antaminen oppiaineista kuuluu koulun tehtäviin ja edistää suvaitsevaisuutta. ET:n ei pidä olla kummajainen uskonnonopetuksessa olevien vanhemmille.

Ennen uuden lukuvuoden koulutyön alkua on hyvä aika markkinoida mahdollisuutta vaihtaa uskonnosta ET-opetukseen. Tämä mahdollisuushan syntyy myös, kun huoltajat erottavat lapsensa kirkosta. Katsomusaineen voi hyvin vaihtaa lukuvuoden alkupäässä ja lapsen kirkosta eroamisen johdosta myöhemminkin.

Tuotiinpa minulle ET-ryhmään oppilas, joka ei enää osallistunut uskonnonopetukseen, kerran vasta hiihtoloman jälkeen.

Kirjoittaja opetti elämänkatsomustietoa sekä historiaa ja yhteiskuntaoppia 1980- ja -90-luvuilla.
Myöhemmin hän työskenteli Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Mitä vapaa-ajattelijat harrastavat

Kyselyssämme paljastui, että vapaa-ajattelijain harrastukset ovat yllättävän monipuolisia:

Oho, ei olekaan yhtä ”pyhää kirjaa”

Viimeinen leposija – ota jonotusnumero kirkon tiskiltä!

Tutkimus: Lapset onnellisia ilman uskontoa

Vapaa Ajattelija 60 vuotta sitten

Tilastopoimintoja ev.-lut. kirkosta

Koulujumalanpalveluksista helsinkiläiskouluissa

ET suurin katsomusaine 12 helsinkiläiskoulussa

ET ja uuden katsomusaineen tavoittelu

ET:n yo-stipendiaattien ja ET-opettajien haastatteluista

Miten voi toimia ET:n puolesta

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi