Vapaa-ajattelijain liiton kolmen vuoden välein pidettävä liittokokous järjestetään 4.-5.11.2023, tällä kertaa Helsingissä. Kokouspaikkana on Kalliolan setlementtitalon auditorio, Sturenkatu 11.

Kokous on uusien sääntöjen mukaisesti ensimmäistä kertaa syksyllä. Vuoden 2022 tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen on jo käsitellyt liittovaltuuston kevätkokous. Yhdistykset valitsevat tai ovat jo valinneet edustajiaan marraskuun liittokokoukseen.

Kokous käsittele kolmivuotiskertomuksen, hyväksyy tavoitteet ja strategian vuosille 2023-26, valitsee liittovaltuuston ja liittohallituksen puheenjohtajat, jäsenet ja varajäsenet sekä hyväksyy vuoden 2024 toimintasuunnitelman ja talousarvion. Tämän lisäksi kokous käsittelee kokoukselle tehdyt esitykset.

Ennakkotietojen mukaan liittokokouksen valittavaksi tulevat uuden puheenjohtajan, pääsihteerin ja liittovaltuuston puheenjohtajan luottamustehtävät. Tietenkin kaikki hallituksen ja valtuuston paikat ovat avoinna sekä uusille että tehtävää hoitaneille.

Liittokokousesitykset

Esityksiä liittokokoukselle voi tehdä jäsenyhdistys, sen yksityinen jäsen ja liittohallitus. Esityksistä käytetään järjestökielessä usein myös sanaa aloite.

Esitykset on toimitettava liittohallitukselle viimeistään kesäkuun viimeisenä päivänä. Jos esityksiä tulee, liittohallitus tekee niistä erillisen asiakohdan liittokokoukseen, jolloin siitä mainitaan kokouskutsussa. Määräaikana lähetetyistä esityksistä on liittohallituksen annettava lausuntonsa ja lähetettävä se yhdessä esitysten kanssa jäsenyhdistyksille viimeistään kolmekymmentä (30) päivää ennen liittokokousta. Myös myöhemmin tulleesta esityksestä liittohallitus voi harkintansa mukaisesti antaa lausunnon ja lähettää sen muiden esitysten kanssa 30 päivää etukäteen jäsenyhdistyksille. Vapaa-ajattelijayhdistyksen hallitus voi päättää yhdistyksen esityksistä. Yhdistyksen esityksen lisäksi myös henkilöjäsen voi yksin tai yhdessä muiden henkilöjäsenten kanssa tehdä esityksen tai esityksiä liittokokoukselle. Yhteisen esityksen henkilöjäsen voi tehdä oman yhdistyksen tai toisten yhdistysten jäsenten kanssa.

Jos määräaika 30.6. olisi jostain syystä ylittynyt, kannattaa silti tehdä esitys kesän aikana. Liittohallitus alkanee käsitellä aloitteita ja vastauksiaan niihin vasta kesän lopulla tai syksyn alussa.

Tavoite- ja strategiakeskustelu

Vapaa-ajattelijain liiton tavoitteiden ja strategian valmistelu vuosille 2023-26 tarjoaa hyvän virikkeen keskustelulle ja yhteisen tietoisuuden – määrätietoisuuden – kehittymiselle. Keskustelua voi käydä sekä yhdistyksissä että liiton ja yhdistysten viestintäfoorumeilla.

Mitä uutta vuoden 2022-23 ohjelmaan? Mitä voi tiputtaa pois? Miten voi ilmaista selkeämmin ja tiiviimmin?

Tuleeko tavoitteissa ilmaista, nostaa selkeämmin esille sitoutuminen humanismiin? Olemmehan Humanists Internationalin jäsenjärjestö ja hyväksyneet vuonna 2022 uuden Modernin humanismin julistuksen.

Tuleeko strategiassa painottaa selkeästi edunvalvonnan rinnalla palvelujen tuottamista uskonnottomille, erityisesti seremoniapalveluja nimiäisistä hautajaisiin? Kun vuosittain kuolee yli 15 000 uskontokuntiin kuulumatonta ihmistä, miten voimme auttaa heidän läheisiään huolehtimaan siitä, että lakisääteinen velvoite vainajan katsomuksen kunnioittamisesta hautauksessa voi ilman kohtuuttomia ponnistuksia toteutua hautajaisissa?

Kun vuoden 2020-23 ohjelmassa painopisteenä olivat selkeästi lapset ja nuoret, heitä ei uudella kaudella ole syytä jättää syrjään. Miten voisimme päiväkotien ja koulujen, kasvatuksen ja oppiaineiden lisäksi kohdistaa huomiota 14-15-vuotiaiden leiri- ja harrastustoiminnan tukemiseen?

Esimerkiksi Protu-leirien kysyntä on suurta, mutta laajentamista jarruttaa uusien aikuisohjaajien puute. Samaan aikaan kirkon rippileirit vetävät uskonnottomien kotien nuoria puoleensa, vieläpä liittymään kirkon jäseniksikin.

Iso kysymys kautta linjan on vapaaehtoistoiminnan ja toimijoiden arvostuksen uusi nousu. Arvokkaalle vapaaehtoistyölle on tarvetta kaikenikäisille lapsista ja nuorista vanhuksiin ja saattohoitoon – sekä viimeiseen palvelukseen hautajaisissa.

PItäisikö teemojen painotusta myös aikatauluttaa? Tehostaisivatko teemavuodet 2024, 2025 ja 2026 toimintaa myös yhdistyksissä?

Esa Ylikoski

Pakkoavioliitot ovat kunniaväkivaltaa

”Ensimmäinen kämmenen sivallus osuu kasvoihini. Tunnen iskun aiheuttaman kuumotuksen ja kivun poskellani, mutta pysyn hiljaa. Tiedän, että tämä on vasta alku. Sairas esileikki ennen varsinaista pahoinpitelyä, jonka kestosta tai syystä minulla ei ole mitään käsitystä. Tunnen, miten jo niin tutuksi tullut pelko alkaa jähmettää ruumistani, lamauttaa jäseniäni yksi kerrallaan. Pakeneminen ei ole vaihtoehto, ei edes puolustautuminen. Katson edessäni seisovaa aviomiestäni, jonka kasvoilta heijastuu halveksunta ja julmuus.”

YKI RÄIKKÄLÄ

Pia Rendic: Pakotettu naimaan – Saliman tie pakkoavioliitosta vapauteen. Basam Books, 2022.

Jo ensimmäiset sanat putoavat armottomina ja tekevät selväksi, mistä kirjassa on kyse. Käsittämättömästä ja periaatteessa tyyten irrationaalisesta naisvihasta ja kulttuurista, jossa naisella ei ole mitään omaa, ei asemaa, ei valintaa, ei omaisuutta jota hallita, ei edes henkilöpapereita. Sellaisesta ilmiöstä, jonka olemassaolon on tiedostanut, mutta jota ei oikein ole käsittänyt. Eikä sitä kaiketi voi käsittääkään, ellei sitä itse ole kokenut.

Kirjanuskontoihin on aina liittynyt patriarkalismi ja siihen liittyvä naisviha. Nämä uskonnot pyhine kirjoituksineen ovat vinoutuneen kulttuurin tuotoksia. Naisilla on ollut lähinnä esinearvo. Palvelija, lastenhoitaja, orjatar, panopuu – ja kunniamerkki. Jos kunniamerkki tahraantuu, on se kunniamerkin oma syy ja tästä hankkiudutaan eroon. Lähes kaikissa islamilaisissa kulttuureissa naisten asema on heikko tai vielä heikompi.

Mutta kristinuskon piirissäkin tätä esiintyy. Muistettakoon vain Suomessakin vapaasti myytävä Raamattu ja siinä Paavalin julistus: ”Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. … jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. … Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa… jne. Ja nainen olkoon vaiti seurakunnassa ja jos ei jotain ymmärrä, kysyköön kotona mieheltään.”

Saliman tarina kertoo pakkoavioliitosta ja sen myötä orjan asemaan joutumisesta. Tosin orjiakin lienee kohdellun paremmin kuin Saliman mies tätä. Salima on keksitty nimi, eikä hänen taustojaan, eikä lähtömaataan paljasteta. Kirjassa vuorottelee Saliman oma tarina avioliittonsa vaiheista sekä lähtömaassaan että täällä Suomessa ja Pia Rendicin faktatietous ylipäätään pakkoavioliitoista naisiin kohdistuvan sorron ja väkivallan muotona. Tosin voi miettiä, voiko pakkoavioliitto ollakaan muuta kuin sortoa. Saliman aviomies kohdisti väkivallan myös heidän lapsiinsa. Esimerkkinä tapahtuma, jossa tämä oli köyttänyt poikansa roikkumaan katosta ja polttanut tämän jalkoja kuumennetulla lusikalla.

Pakkoavioliitot ovat yksi ilmiö edelleenkin useissa kulttuureissa esiintyvässä naisten sorrossa. Ne ovat yksi muoto sairaasta kunniaväkivallasta. Sitä tapahtuu siis täällä Suomessakin. Viranomaiset eivät tunnista tapahtumia ennen kuin ne kärjistyvät. Keväällä uutisoitiin tapauksesta, jossa mies oli pahoinpidellyt naisiaan ja lopulta ampunut toista. Kantasuomalaisissakin perheissä kyllä esiintyy väkivaltaa, johon liittyy näitä vinoutuneita kunniakäsityksiä. On myös välinpitämättömyyttä. Yksikään lääkäri ei pysähtynyt kysymään Saliman vammoista, viranomaiset eivät kyseenalaistaneet perheen omituisia käytäntöjä, naapurit eivät puuttuneet. Tosin Salima ei olisi itse uskaltanut kertoa asioista. Kunnes liika oli liikaa.

Merkillistä on, että Suomi on ainoa Pohjoismaista, jossa pakkoavioliittoa ei ole kriminalisoitu omana rikosnimikkeenään. Teko siis voi tulla rangaistavaksi ihmiskauppana. Kriminalisointia on muutaman vuoden vasta selvitelty. Nyt pakkoavioliiton uhrit Suomessa eivät tiedä, mitä tehdä tilanteessaan. Jos uhri vie asian rikosprosessiin, jää hän helposti yksin viranomaisten pohtiessa, mitä tehdä. Tilanteen tunnistaminenkin voi olla hankalaa.

Pia Rendic on teologisen koulutuksen saanut pappi ja hänellä on kristillinen vakaumus. Kirjan tekstissä tämä ei näy. Rendic keskittyy faktoihin, asiantuntijalausuntoihin, ihmisoikeuksiin ja oikeudellisiin seikkoihin. Niinkin perusteellisesti, että se välillä puuduttaa. Sikäli ratkaisu, jossa Saliman tarina vuorottelee, on hyvä. Saliman henkilökohtainen usko tulee kerran pari esille. Rendic ei myöskään epäröi tuoda kirjassa esiin suomalaisissa kristillisissä yhteisöissäkin, lähinnä lestadiolaisten ja jehovien piirissä, esiintyvää vinoutunutta kulttuuria suhtautumisessa naisiin. Myös romanien piirissä esiintyy Suomessakin vähintään järjestettyjä avioliittoja, joissa nainen on varsin nuori.

Kirjan lopussa on luku Saliman loppusanat. Kuten kirjassa olevat Saliman kertomukset elämästään, on myös tämä loppuluku tekstiä, joka kertoo älykkäästä, ilmaisuvoimaisesta ja luovasta ihmisestä. Hän olikin kirjan kirjoittamisen aikana v. 2022 korkeakouluopiskelija. Hieman oudolta tuntuu kuitenkin toteamuksensa ”Allah voi antaa kovimman taistelun vain vahvimmalle soturille”. Vaikuttaa kuin hän antaisi oikeutuksen kokemalleen väkivallalle, joka nousee patriarkalistisen uskonnon muovaamasta kulttuurista. Ja miten voi uskoa jumalaan, joka ei näy eikä kuulu kaikkein hirveimmilläkään väkivallan hetkillä, ei auta missään, edes lasten kohdalla, ja jonka nimissä on tehty ja tehdään jatkuvasti kauheuksia?

RISTO K. JÄRVINEN

Jose Ahonen: Yli luonnollisen. Mentalistin tutkimusmatka salatieteisiin. Atena, 2023.

Mentalisti Jose Ahonen on uskonnoton skeptikko, joka uskoo tieteen olevan paras tapa tavoitella ymmärrystä, mutta hän uskaltaa myös sanoa: ”En tiedä.” Uudessa kirjassaan hän pyrkii asettumaan yliluonnolliseen uskovan ihmisen asemaan ja alkaa ymmärtää, että todellisuudessa ja faktoissa on monia puolia.

”Asiat näyttävät hyvin erilaisilta riippuen siitä, tarkasteleeko niitä vaikkapa ateisti tai uskovainen. Kantasuomalainen näkee jotkin islamin kulttuurin asiat hyvin vieraina, kun taas muslimeille esimerkiksi meille suhteellisen normaali perjantai-ilta kaupungilla saattaa näyttää hulluudelta.”

Kirja kertoo enimmäkseen Ahosen sukelluksesta meedioiden, noitien, selvänäkijöiden, ufojen ja uskomushoitojen maailmaan, mutta myös uskonnoista. Ahonen kertoo olevansa uskonnoton, koska kristinuskon sanoma on hänestä sekava ja monenlaiseen tulkintaan taipuva.

”Tieteellisesti tarkasteltuna on selvää, että monet Raamatun kertomuksista eivät voi pitää paikkaansa.”

Ahonen ei tiedä, onko Jumala olemassa. Hän ei myöskään tiedä, ovatko henkiparannus, energiat tai selvänäkeminen totta. Hän voi vain päätellä ja muodostaa johtopäätöksensä todistusaineistoista.

”Ateismi ei ole uskonto, vähän kuin postimerkkien keräilemättä jättäminenkään ei ole harrastus. En vain tunne kristinuskon tai tuhansien muiden uskontojen koskettavan minua. Pitää myös muistaa, että jopa uskovaiset ovat ateisteja, mitä tulee muihin kuin heidän valitsemaansa uskoon.”

Ahosen ”en tiedä” -asenteesta jää hiukan hämmentynyt olo. Miksi pitäisi antaa mahdollisuus yliluonnolliselle, josta ei ole mitään näyttöä? Onko tosiaan niin kuin Ahonen esittää, että tuhansia vuosia sitten velhojen voimat olivat todellisia, koska ihmiset uskoivat rituaaleihin ja parantuivat niiden avulla?

Ahonen kirjoittaa, että koska tietämys kvanttifysiikasta on vielä tieteessäkin lähtökuopissa, on skeptikon mahdoton aukottomasti todistaa, ettei kvanttifysiikalla olisi mitään tekemistä energiahoitamisen kanssa. Olen varma, että Ahonen tietää todistustaakan olevan oudon väitteen esittäjällä, ei kyseenalaistajalla.

Toisaalta ”en tiedä” -asennetta voisi suositella muillekin. Kirjanteon aikana Ahonen kertoo oppineensa ymmärtämään paremmin erilaisia todellisuuksia, joissa ihmiset elävät, ja kunnioittamaan myös omaa maailmankuvaansa vastakkain asettuvia ajatuksia.

”En vieläkään elä elämääni uskoen henkiin tai jumaliin, mutta hyväksyn tietoni pienuuden ja sen, että saatan olla täysin väärässä.”

Jos useampi ajattelisi noin, eläisimme varmasti paremmassa maailmassa.

KUKKA KUMPULAINEN

Ilmatiede on ilmastotieteen perusta. Ilmatiede tutkii ilmakehää ja sen käyttäytymistä. Se vastaa esimerkiksi kysymyksiin, miten tuuli tai sade syntyy, missä sataa ja tuulee. Se pyrkii ennustamaan sääolosuhteita, mikä tunnetaan meteorologisena tutkimuksena.

Ilmatieteen tekninen historia alkaa 1600-luvulta, kun Galilei aloitti tieteellisen meteorologian keksittyään lämpömittarin 1607. Siitä alkoi mittalaitteiden kehittäminen, kuten ilmapuntarin sekä kosteus- ja tuulimittarien keksiminen. Ilmakehän kiertoliikkeen fysikaalinen ymmärrys alkoi kukoistaa 1700-luvulla, ja kehitys eteni alun saatuaan hurjaa vauhtia.

Nykyään ilmatiede on iso osa jokapäiväistä elämää, sääennusteet ovat jokaisen uutislähetyksen lopussa. Maanviljely pohjaa kasvukautensa sääennusteisiin, milloin on oikea aika aloittaa ja millainen kasvukausi on odotettavissa, jotta voi varautua mahdollisiin ongelmiin ajoissa.

Ilmastotiede tutkii ilmakehän, biosfäärin, merten ja lumi- ja jääpeitteen toimintaa ja vuorovaikutusta sekä niiden vaikutusten kokonaisuuden ajallista kehitystä.

IPCC:n synteesiraportti

IPCC on poliittisten päätöksien tueksi muodostettu hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli, joka koostuu ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista. IPCC perustettiin 1988. Sen tehtävä on tuottaa kattavia raportteja, jotka tuovat julki parhaan ymmärryksen tieteellisestä, teknillisestä ja sosioekonomisesta ilmastonmuutoksen tietämyksestä. Se kattaa vaikutukset, tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet vähentää ilmastonmuutoksen tahtia.

I P C C : n s y nt e e s i r a p o r t t i (20.3.2023) kattaa kolme yksittäistä raporttia, jotka on tuotettu kolmessa eri työryhmässä. Ensimmäinen raportti vuodelta 2021 kattaa tämänhetkisen fysikaalisen tieteen perustan ilmastojärjestelmästä ja ilmastotieteestä. Vuonna 2022 valmistunut toinen raportti kattaa ilmastonmuutoksen vaikutukset, kun tarkastellaan ekosysteemiä, luonnon monimuotoisuutta ja ihmisyhteisöjä globaalisti ja alueellisesti. Raportti kattaa myös luonnon haavoittuvuudet, kapasiteetin ja rajat kuten myös ihmisten yhteiskuntien kykyä sopeutua tuleviin muutoksiin.

Kolmas 2022 valmistunut raportti kattaa päästövähennystoimet ja valtioiden lupaukset. Raportissa käydään myös läpi päästöjen lähteitä globaalisti tarkentaakseen lukuja ja löytääkseen ongelmakohtia. Raportti käy läpi tehdyt toimet ja lupaukset, päästölähteiden vähennystoimet. Se tarkastaa ilmastonmuutoksen vastaisia konkreettisia toimia lupauksiin nähden ja niiden toimivuutta.

Tieteellisen yhteisön viesti on selvä: ilmastonmuutos on vakava ongelma.

Mitä se sitten tarkoittaa?

Ilmastonmuutos on pitkän aikavälin tapahtuma, jossa ilmasto muuttuu maailmanlaajuisesti, globaalisti. Ilmastonmuutoksia on tapahtunut maapallon historiassa useita kertoja ja seuraukset ovat aina olleet suuria. Nykyinen ilmastonmuutos tarkoittaa ihmisten tekojen seurauksena syntynyttä maapallon ilmaston lämpenemistä. Siihen liittyy fossiilisten polttoaineiden käyttö, nykyinen ruuantuotanto, metsien hakkuut ja nykyiset teollisuuden käytännöt.

Isoimmat maapallon lämpötilaa nostavat tekijät ovat hiilidioksidi ja metaani. Hiilidioksidin ja metaanin suurin osa tulee energiantuotannosta ja ruuantuotannosta. ”Tällä hetkellä ilmasto on lämmennyt globaalisti 1.1 astetta ja seuraukset ovat jo nyt näkyvissä, laaja kuivuus Euroopassa, tukalat helteet, metsäpalot, tuhoavat myrskyt ja rankkasateet.”

IPCC:n raportin mukaan nykyiset toimet eivät ole riittäviä vaan olimme menossa kohti 3 asteen lämpenemistä 2100 mennessä. Sen seuraukset ovat tuhoisia ihmisyhteiskunnille ja eläinpopulaatioille globaalisti. Miten saada ihmiset ymmärtämään tilanteen vakavuus?

Suomessa lämpötila on jo noussut talvella liki 3 astetta ja kesällä yhden asteen luokkaa. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät eri puolilla maailmaa, Suomessakin. Arkielämän lisäksi ruoantuotannon edellytykset muuttuvat. Toki myös selviytymiskeinoja haetaan tieteen avulla, kuten esim. Carbon Action -hankkeella yhdessä 100 maanviljelijän kanssa.

Myös perinteisillä lomapaikoilla voi kesällä olla tukahduttavia helleaaltoja ja maastopaloja. Suomessa lomailijoiden monet parhaat uimavedet ja kalapaikat kärsivät muutoksista. Talvi on jo Suomessa lyhentynyt, lumipeitteen hiihtokelien aika on lyhentynyt parillakin viikolla. Mikäli kasvihuonepäästöjä ei saada hillittyä, vuosisadan loppupuolella lumipeite on Etelä-Suomessa poikkeus sääntöön.

Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä?

Vastaus on: paljon.

Äänestäminen on keino saada kansanedustajia, jotka ottavat tieteen tosissaan päättäessään asioista puolestamme. Rakenteellinen ongelma on fossiilisiin energianlähteisiin turvautuminen. Muutos on käynnissä, mutta jotta Suomi osaa varautua kunnolla tuleviin haasteisiin, täytyy olla määrärahoja tutkimukseen ja kehittämiseen. Se vaatii päättäjiä, jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden, ovat valmiita taistelemaan kaikkien hyväksi, eivät vain muutamien, eikä tuottamaan yhteiskuntaan eripuraa, joka vaikeuttaa kaikkien elämää.

Aktivismi on tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttamiskeino. Historia on näyttänyt, miten aktivismi on tuonut naisten oikeudet, seksuaalivähemmistöjen oikeudet, työntekijöiden oikeudet ja muuttanut yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Suomessa on toiminnassa esimerkiksi Elokapina, joka pohjaa väkivallattomaan kansalaistottelemattomuuteen ja tarjoaa koulutusta ja yhteisöä. Amnesty International on suuri järjestö, jonka ajattelu pohjaa ihmisoikeuksiin ja sen kautta myös ilmastoaktivismiin.

Asuminen on vaikuttamiskeino ja helpottaa myös omaa lompakkoa. Kannattaa miettiä, paljonko tilaa todella tarvitsee. Huoneiston tai talon lämmitys ja energian käyttäminen ovat asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Voi valita energiayhtiön, joka käyttää uusiutuvaa energiaa tai ydinvoimaa ja satsaa niiden kehittämiseen.

Kuluttaja äänestää rahallaan. Hän voi miettiä tarkemmin, mitä tarvitsee ja millaisista materiaaleista tavarat ja vaatteet on tehty. Kierrättäminen on yleishyödyllistä. Yhteisosto naapureiden kanssa on hyvä tapa säästää rahaa ja jakaa tarvikkeita. Helsingissä on käytössä myös lainappi, kirjaston lisäksi, jota kautta voi vuokrata remonttitarvikkeista urheiluvälineisiin. Roskien vieminen niiden oikeille paikoille, varsinkin ongelmajäte, auttaa luontoa ja pitää alueita, metsiä ja järviä kunnossa.

Liikkuminen on mainio jokapäiväinen tapa pitää itsestään ja luonnosta huolta. Kun voi valita vaihtoehdon yksityisautoilulle, käytä julkisia. Aina voi vaatia lisää reittejä kaupungilta, jos näet ongelmakohtia. Valitse sähkö- tai tavallinen pyörä. Surffaile kaupungilla sähköskootterilla! Viimeisenä – tai ensimmäisenä – tietysti kävely!

Lomailua voi myös miettiä. Voisiko olla enemmän Suomessa. Euroopassa matkustaminen onnistuu mainiosti myös junalla, aina ei tarvitse lentää. Lentämisen vähentäminenkin on yksi askel.

Ilmastopaneelin raportit ja tutkimustietoa: ilmastopaneeli.fi.
Haastateltavana Suomen ilmastopaneelissa istuva Hannele Korhonen,
joka on Ilmatieteen laitoksella tutkimusprofessori
ja ilmastontutkimusohjelman toiminnanjohtaja,
erikoisalana ilmakehän tutkimus.

ESA YLIKOSKI

Ev.-lut. kirkko nappasi SOTE-uudistukseen liittyvissä veromuutoksissa 35 miljoonan euron potin vuodelle 2023. Tämä summa kerätään ensisijaisesti 20 000 – 40 000 euroa vuodessa tienaavilta, joiden kirkollisvero nousi. Eniten kirkollisvero nousee noin 25 000 euron vuosituloilla.

SOTE-uudistuksen vuoksi kunnallisveroprosenttia alennettiin 12,64 prosenttiyksiköllä, ja valtion verotusta kiristettiin vastaavalla summalla. Sen sijaan eduskunta ei voinut vaikuttaa kirkollisveroon, joten veron alentaminen jäi seurakuntien vapaaehtoisesti tehtäväksi. Vastoin valtiovarainministeriön suositusta suurin osa seurakunnista ei alentanut kirkollisveroaan. Alennustarve oli keskimäärin 0,08 prosenttiyksikköä vaihdellen kuntakohtaisesti nollasta 0,2 prosenttiyksiköön.

Verotusmuutoksen tuoma kirkollisveron perusteeton hyöty olisi ollut 50 miljoonaa euroa vuodessa. Kun osa seurakunnista noudatti valtiovarainministeriön suositusta, niiden osalta 15 miljoonan euron lisätuotto jäi toteutumatta. Sen sijaan suositusta uhmanneiden seurakuntien kirkollisveron tuotto kasvoi 35 miljoonaa euroa.

Verotuksessa automaattisesti tehtävän työtulovähennyksen muutoksista johtuen kirkollisveron kiristyminen kohdistui 20 000 – 40 000 euroa vuodessa tienaaviin. Nyt kunnallisveroa ja kirkollisveroa maksetaan myös aiempaa pienemmistä tuloista.

Tämä 35 miljoonan lisähyöty on noin 3,7 prosenttia kirkollisveron noin 900 miljoonan euron tuotosta. Tulojen lisäys jatkuu seuraavina vuosina, mikäli tälle vuodelle laskettua korjausta ei toteuteta ensi vuonnakaan.

Edellä olevan lisäksi kirkko hyötyi kirkollisveron laskentatavan tulkinnasta, jolla kirkollisveroprosentit pyöristettiin aina kirkon eduksi ylöspäin. Helsingin seurakunnille se tuo arviolta 2,5 miljoonan euron ja Tampereen seurakunnilla arviolta 1,5 miljoonan euron lisän kirkollisveron vuosittaiseen tuottoon.

Liityin vapaa-ajattelijoihin

Kolme viikkoa sen jälkeen, kun olin liittynyt Vapaa-ajattelijoihin, kohtasin keväisenä huhtikuun iltana jokaisen introvertin painajaisen, kun istuin huoneessa 20 tuntemattoman ihmisen kanssa ja menossa oli esittäytymiskierros. Kyseessä oli Helsingin seudun vapaa-ajattelijain uusien jäsenten ilta. Toki varsinaisesti uusia jäseniä joukossa oli vain muutamia; suurin osa oli ollut yhdistyksen jäsenenä – enemmän tai vähemmän aktiivisena – jo useamman vuoden ajan.

REETA LAITINEN

Esittelykierros kesti tovin jos toisenkin, kun jokainen osallistuja avasi omaa taustaansa uskonnon ja uskonnottomuuden suhteen. Puheen määrä näytti yllättävän myös tilaisuuden ja yhdistyksen puheenjohtajan Esa Ylikosken, joka yritti pariin otteeseen ohjata innostuneita ihmisiä hieman tiivistämään historiikkiaan. Olihan tilavaraus myönnetty vain kahdeksi tunniksi ja siinä ajassa pitäisi ehtiä ruokaillakin. Onneksi kuitenkin aika riitti vilkkaan keskustelun lomassa myös monien ideoiden jakamiseen yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi, ja osallistujista löytyi intoa ilmoittautua toimijoiksikin.

En lopulta ollut vapaa-ajattelijoiden kirjavassa joukossa ollenkaan niin jännittynyt kuin mitä olin viikkoa aiemmin pelännyt, kun päätin ilmoittautua tilaisuuteen. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella jokaisen kokemuksia ja huomata, kuinka eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä joukossa oli. Jotkut olivat olleet uskonnottomia koko ikänsä ja saattoivat olla jo kolmannen polven ateisteja – osa taas oli kasvanut uskonnollisessa perheessä tai yhteisössä.

Moni kertoi tiedostaneensa jo lapsena, etteivät Raamatun kertomukset olleet järkeenkäypiä, ja he olivatkin rinnastaneet ne muihin kuulemiinsa satuihin. Näin muistelen itsekin ajatelleeni, kun kävin uskonnottomana lapsena uskonnontunneilla. Pidin enemmän Odysseuksen seikkailuista. Ne olivat jännittäviä ja mukaansatempaavia kertomuksia, eikä niitä käyty läpi uudelleen ja uudelleen vuosi toisensa jälkeen tai opeteltu sanasta sanaan ulkoa.

”En päässyt ET-opetukseen”

Kun oli minun vuoroni esittäytyä, päätin kertoa siitä, miten en itse päässyt lapsena tai nuorena elämänkatsomustiedon opetukseen, vaikka en edes kuulunut kirkkoon. Aikoinaan ala-asteellani järjestettiin ET-opetusta pienelle ryhmälle, mutta vanhempani olivat päättäneet ilmoittaa minut uskonnonopetukseen, jotta minua ei erotettaisi luokkatovereistani. Ymmärrän tämän päätöksen, enkä ole heille asiasta katkera. Sen sijaan mieltäni kalvaa edelleen, kun yläasteelle siirtyessäni yritin päästä elämänkatsomustiedon opetukseen, ei sitä mahdollisuutta koulussani tarjottu, eikä vaihtoehdoista uskonnonopetukselle edes puhuttu.

Yritin jälleen lukioon päästessäni valita uskonnon sijaan ET-opetuksen, mutta sain kuulla luokanvalvojaltani, että ET-opetusta ei sinä vuonna järjestetä kyseisessä lukiossa ja että jos välttämättä haluan, voin mahdollisesti hakeutua ET-tunneille 15 kilometrin päässä sijaitsevaan toiseen lukioon. Lopuksi hän lisäsi, että lukion uskonnonopetus on kuitenkin tunnustuksetonta, joten se sopisi myös minulle. Edessäni oli siis jälleen sen saman Raamatun ulkoa opettelemista, mitä olimme käsitelleet jo yhdeksän vuoden ajan ihan ensimmäisestä luokasta alkaen.

Pääkaupunkiseudulla kasvaneille saattaa tulla yllätyksenä, ettei elämänkatsomustiedon opetusta edes järjestetä kaikkialla. Tiedän, etten ole todellakaan ainoa uskonnoton, joka ei ole päässyt ET-opetukseen. Meidän kirkkoon kuulumattomien lisäksi moni vauvaikäisenä evankelis-luterilaiseen kirkkoon liitetty oppilas haluaisi valita koulussa uskonnonopetuksen sijaan elämänkatsomustiedon, mutta heille ei suoda sitä mahdollisuutta. Jos ET-opetukseen osallistumisen mahdollisuus avattaisiin myös ev.-lut. kirkkoon kuuluville oppilaille, opetukseen pääsy helpottuisi myös kirkkoon kuulumattomille lapsille ja nuorille parantaen kaikkien oppilaiden oikeuksia.

Liityin Vapaa-ajattelijain liiton jäseneksi osittain siksi, koska yhdistys pyrkii paitsi tuomaan esille myös purkamaan evankelis-luterilaisen kirkon erityisasemaa koulussa ja parantamaan oppilaiden yhdenvertaisuutta. Olisin lapsena ja nuorena kaivannut enemmän tukea sekä ääntä meidän uskonnottomien puolesta erityisesti koulussa, jossa meidät usein sivuutettiin täysin. Asiat paranevat vain, jos joku nostaa epäkohtia esiin ja tekee aktiivisesti töitä niiden poistamiseksi. Haluan omalta osaltani tukea tällaista toimintaa.

Elämänkatsomustiedon ylioppilaskirjoituksen korkeimmilla pisteillä suorittaneille kevään 2023 ylioppilaille on myönnetty Vapaa-ajattelijain liiton 80 euron stipendi. Stipendin saivat Linnea Laakso Perniön lukiosta (112 pistettä syksyn -22 kokeesta), Feetu-Pekka Luvela Sibelius-lukiosta (109 pistettä kevään -23 kokeesta) ja Santeri Hovi Eiran aikuislukiosta (106 pistettä kevään -23 kokeesta).

Vapaa-ajattelijain valtakunnallinen stipendi jaetaan sekä keväällä että syksyllä valmistuville uusille ylioppilaille. Perinteisesti vapaa-ajattelijain yhdistysten stipendejä on myönnetty keväällä peruskoulun oppilaille ja uusille ylioppilaille.

Esimerkiksi Helsingin seudun vapaa-ajattelijat myönsi kahdeksalle peruskoulun päättäneelle 40 euron stipendin, ja kriteerinä oli oman opintomenestyksen lisäksi koko opetusryhmän opiskelun edistäminen. Neljälle uudelle ylioppilaalle, jotka olivat menestyneet valtakunnallisen stipendin saaneiden jälkeen parhaiten ET-kokeessa, myönnettiin 50 euron stipendi. Niistä yksi meni Espooseen ja kolme Helsinkiin.

Myös Satakunnan vapaa-ajattelijat myönsi ET-stipendit peruskouluun ja lukioon, Porin Kaarisillan yläkoulun ja Porin lukion päättäneille. Tampereen vapaa-ajattelijain stipendi myönnettiin ET:n erinomaisesti kirjoittaneelle Iris Nuutiselle Tampereen klassillisesta lukiosta.

Lisäksi Joensuun seudun ja Keski-Suomen vapaa-ajattelijat antoivat ET-stipendejä.

”En tiedä” – voittajan valinta

KRISTINUSKON puolesta argumentoivien apologistien suosiossa on viime vuosina ollut väite, että kristinusko olisi tieteellistä ateismia rationaalisempi eli järkevämpi katsomus. Aika erikoinen väite, mutta mitäpä eivät apologistit yrittäisi. Eräs esitetty peruste on, että kristinuskolta löytyy selitys moneen merkittävään kysymykseen, joihin naturalistinen maailmankatsomus ei pysty tarjoamaan vastausta. Mistä maailmankaikkeus ja elämä ovat alun perin tulleet? Miten tietoisuus syntyy? Miksi Mikko kuoli syöpään, mutta Jaana parantui?

ROBERT BROTHERUS
kolumni • jumalharhat

KRISTINUSKON puolesta argumentoivien apologistien suosiossa on viime vuosina ollut väite, että kristinusko olisi tieteellistä ateismia rationaalisempi eli järkevämpi katsomus. Aika erikoinen väite, mutta mitäpä eivät apologistit yrittäisi. Eräs esitetty peruste on, että kristinuskolta löytyy selitys moneen merkittävään kysymykseen, joihin naturalistinen maailmankatsomus ei pysty tarjoamaan vastausta. Mistä maailmankaikkeus ja elämä ovat alun perin tulleet? Miten tietoisuus syntyy? Miksi Mikko kuoli syöpään, mutta Jaana parantui?

Apologistin mukaan Jumala loi kaiken, tietoisuus on yliluonnollinen sielu ja kaikki tapahtuu, koska Jumala niin suunnitteli. Apologisti sanoo, että ei ole rationaalista uskoa selityksiltään vajavaiseen maailmankatsomukseen, kun tarjolla on enemmän vastauksia tarjoava katsomus.

Mutta mihin tahansa mysteeriin voi aina helposti vetää hihasta tai repiä stetsonista rajattoman määrän huonoja selityksiä. Juuri tämän helppouden pitäisi saada kenet tahansa ymmärtämään, että selityksen repiminen itsessään ei ole arvokasta eikä mikään selitys todennäköinen ilman hyvää evidenssiä, perusteita. Jos poliisilla on käsissään vaikea murhamysteeri ja johtolankoja ei ole, ei ole arvokasta repäistä satunnainen nimi puhelinluettelosta ja selittää tämän olevan murhaaja – hyvin todennäköisesti silloin erehdyttäisiin.

Tai jos kaksi luolamiestä kivikaudella näkee salaman, ei heillä ole mitään reaalisia mahdollisuuksia päätellä tuon ilmiön todellista fysikaalista selitystä. Jos ensimmäinen luolamies sanoo: ”Tuo on Jumalan maaginen tulinuoli taivaasta”, niin miten toinen voi hänelle vastata? Ei hän tiedä, että on syntynyt erilaisia varauksia maan ja pilvien välillä, että elektronit viuhuvat suurella vauhdilla aiheuttaen molekyylien ionisoitumista ja edelleen valosäteilyä. Ei, on rationaalista häneltä tyytyä sanomaan: ”En tiedä mikä on tuon ilmiön selitys. Mutta sinun tarjoamasi selitys ei kuitenkaan ole uskottava.”

Tänä päivänä ymmärrämme tieteellisten teorioiden ja evidenssin kautta paljon luolamiehiä enemmän salamasta molekyylien reaktioihin ja lajien evoluutiosta tähtien ydinfuusioon. Sen sijaan yksikään hypoteesi fysiikan lakien yhtenäisteorialle, aivojen tietoisuudelle tai elämän ja universumin alkusynnylle ei ole vielä noussut todennäköiseksi teoriaksi – tieteelliseksi selitykseksi. Uskovainen, joka perustelee uskoaan sillä, että tiede ei vielä ole jotakin selittänyt on kuin luolamies, joka vetää hatusta maagisen selityksen salamalle: hän on tyytyväinen, mutta erehtyy.

Yritys selittää toistaiseksi selittämättömiä asioita kuten tietoisuutta ja maailman syntyä maagisilla asioilla kuten jumalilla, johtaa ojasta allikkoon. Jos vastaus perimmäiseen kysymykseen on ”jumala teki sen”, mutta jumala itse ja hänen voimansa ovat suuri mysteeri, niin mitä silloin oikeastaan on selitetty? Ei yhtään mitään. Ei ole syntynyt Ahaa!-elämystä, jossa palapelin palaset loksahtavat kohdalleen – on vain annettu nimi tietämättömyydelle, napattu kiinni viime kädessä hyvin epätodennäköisestä selityksestä ja lopetettu etsintä. Fiksumpaa on myöntää tietämättömyys rehellisesti ja näin pitää auki ovi mahdolliselle myöhemmälle aidolle selitykselle.

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa säännöllisesti arviomaan syrjintäriskejä ja laatimaan suunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kesäkuun alussa voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen arviointi täytyy tehdä kaikki yhdenvertaisuuslaissa mainitut syrjintäperusteet huomioiden.

– Tämä on hyvä, sillä vapaa-ajattelijat ovat havainneet, että monissa arvioinneissa ja suunnitelmissa on ohitettu uskontoon tai vakaumukseen liittyvä syrjintävaara ja syrjinnän ehkäisy varsinkin uskonnottomuuden osalta, sanoo yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnan jäsenenä 31.3. asti ollut Esa Ylikoski.

Toisena parannuksena velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja tehdä yhdenvertaisuussuunnitelma laajenee koskemaan myös varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia. Velvoite on toimipaikkakohtainen, mikä tarkoittaa, että jokaiselle päiväkodille on tehtävä yv-suunnitelma. Tarkoitus on luoda yhteisiä käytäntöjä, jotka helpottavat varhaiskasvatuksen syrjimätöntä toimintaa.

Siirtymäaika yhdenvertaisuussuunnittelun osalta on kaksi vuotta.

– Tämä tarkoittaa, että arviointiin ja suunnitelman laadintaan on aikaa kaksi vuotta, ei että aloittamista odotellaan kaksi vuotta, huomauttaa Ylikoski.

Teksti ja kuva:
RISTO K. JÄRVINEN

Teen työkseni stand up -komiikkaa. En usko yliluonnolliseen, en jumaliin. Niinpä tuntui luontevalta yhdistää nuo kaksi asiaa ja osallistua Pro-Seremoniain viikonloppukurssille, jossa koulutetaan puhujia uskonnottomiin tilaisuuksiin.

Koulutus pidettiin Helsingin vapaa-ajattelijoiden tiloissa Kalliossa. Kurssilla oli sekalaista väkeä: mm. luokanopettaja, liiketalouden opiskelija, kätilö, diplomi-insinööri, toimitusjohtaja, teologi ja muusikko. Pääkaupunkiseudun lisäksi porukkaa oli saapunut paikalle mm. Seinäjoelta, Karkkilasta, Jyväskylästä ja Ylöjärveltä.

Puhujista on kova pula, varsinkin maakunnissa. Ihanteellinen väylä puhujaksi olisi ensin käydä koulutusviikonloppu, seuraavaksi kulkea kokeneiden puhujien mukana eri tilaisuuksissa ja lopuksi alkaa tehdä itsenäisesti Pro-Seremoniain välittämää keikkaa.

Superihminen ei tarvitse olla. Asiakkaat odottavat puhujalta uskonnotonta, sekulaaria maailmankatsomusta, palveluhenkisyyttä, tilanteen mukaista ulkoasua, esiintymistaitoa ja luotettavuutta. Puheen tulisi olla henkilökohtainen ja juhlava, mutta rento.

”Meiltä ei ole koskaan pyydetty puhujaksi jäykkää pönöttäjää”, Pro-Seremoniain toimitusjohtaja Anneli Aurejärvi-Karjalainen sanoi.

Yleisimmät tilanteet, joihin uskonnotonta puhujaa kysytään, ovat nimiäiset, häät ja hautajaiset. Puheen rakentaminen alkaa hetkestä, jolloin puhuja tapaa tilaajan. Tapaamisen aikana eräs puhujan tehtävä on saada omainen rentoutumaan ja kertomaan henkilöihin liittyviä persoonallisia asioita. Näin paranee edellytys hyvän puheen kirjoittamiseen. Puhe hyväksytetään perheellä aina etukäteen. Puhuja saa laskuttaa keikasta 180 € Pro-Seremonioilta.

Kurssilta sai valtavasti oppia aina puhujatyön laatuvaatimuksista asiakkaan kohtaamiseen ja puheen tyylikeinoihin. Yksi tyylikeino on sisällön toistaminen eri sanoilla: ”Ikuisuus, jonka kestoa ei kukaan tiedä – ikuisuus, jota ei voi mitata päivissä tai vuosissa.” Lisäksi kävimme opetusmielessä läpi jo toteutuneita puheita ja kuulimme konkaripuhujien vinkkejä. Jos esimerkiksi surevat omaiset ovat riitaisia, kannattaa yrittää löytää pienin yhteinen nimittäjä – suru – ja keskittyä siihen.

Osaamista pidetään yllä uutiskirjeillä, joissa saatetaan antaa hyvinkin yksityiskohtaisia vinkkejä. Toukokuussa esimerkiksi kerrottiin, että häissä paljon käytetty apassien avioliittotoivotus ”sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana..” on itse asiassa valtaväestöön kuuluneen amerikkalaiskirjailija Elliott Arnoldin kynästä. Lainaus tuli tunnetuksi hänen romaaninsa Blood Brother pohjalta tehdystä lännenelokuvasta Broken Arrow, Katkaistu nuoli (1950).

Itse huomasin, että minusta ei sittenkään ole osallistumaan vieraitten ihmisten iloihin ja suruihin ja ottamaan vastuuta koko seremonian sujuvuudesta. Jatkan turvallista työtäni naurattajana firman juhlissa ja klubeilla. Toivon, että mahdollisimman moni päättää toisin. Puhujia tarvitaan lisää!

Pro-Seremoniat on voittoa tavoittelematon palvelukeskus,
jonka perustajiin kuuluvat Vapaa-ajattelijain liitto,
Prometheus-leirin tuki ja Suomen Humanistiliitto.

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Liittokokous Helsingissä marraskuussa

Liittokokousesitykset

Tavoite- ja strategiakeskustelu

Pakkoavioliitot ovat kunniaväkivaltaa

YKI RÄIKKÄLÄ

Mitä ihmettä?

RISTO K. JÄRVINEN

Ilmastotieteellä ilmastonmuutosta vastaan

KUKKA KUMPULAINEN

IPCC:n synteesiraportti

Mitä se sitten tarkoittaa?

Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä?

Kirkon sote-puhallus kohdistui 20 000–40 000 euroa tienanneihin

ESA YLIKOSKI

Liityin vapaa-ajattelijoihin

REETA LAITINEN

Liiton ET-stipendit Perniöön ja Helsinkiin

”En tiedä” – voittajan valinta

ROBERT BROTHERUS
kolumni • jumalharhat

Yhdenvertaisuuslakiin parannuksia

Puhujakoulutukseen, mars!

Teksti ja kuva:
RISTO K. JÄRVINEN

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi

Liittokokousesitykset

Tavoite- ja strategiakeskustelu

YKI RÄIKKÄLÄ

RISTO K. JÄRVINEN

KUKKA KUMPULAINEN

IPCC:n synteesiraportti

Mitä se sitten tarkoittaa?

Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä?

ESA YLIKOSKI

REETA LAITINEN

ROBERT BROTHERUSkolumni • jumalharhat

Teksti ja kuva:RISTO K. JÄRVINEN

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi

ROBERT BROTHERUS
kolumni • jumalharhat

Teksti ja kuva:
RISTO K. JÄRVINEN