Maailman humanistikongressi yhdisti demokratian, humanismin ja katsomusvapauden

World Humanist Congress 2023 keräsi elokuun alussa yli 400 osallistujaa 40 maasta Kööpenhaminaan. Kongressin järjestivät pohjoismaiset järjestöt, Suomesta Vapaa-ajattelijain liitto, yhdessä kansainvälisen humanistiliiton, Humanists Internatiolin kanssa. Mukana oli ateisteja ja agnostikkoja, humanisteja, rationalisteja, sekularisteja ja vapaa-ajattelijoita kaikilta mantereilta

TEKSTI: ESA YLIKOSKI
KUVAT: ESA YLIKOSKI JA
WORLD HUMANIST CONGRESS

World Humanist Congress 2023 keräsi elokuun alussa yli 400 osallistujaa 40 maasta Kööpenhaminaan. Kongressin järjestivät pohjoismaiset järjestöt, Suomesta Vapaa-ajattelijain liitto, yhdessä kansainvälisen humanistiliiton, Humanists Internatiolin kanssa. Mukana oli ateisteja ja agnostikkoja, humanisteja, rationalisteja, sekularisteja ja vapaa-ajattelijoita kaikilta mantereilta.

Yleisteemana oli demokratian kehittäminen humanististen arvojen avulla. Tanskalais-brittiläisen koomikon, juontajan ja kirjailijan Sandi Toksvigin innostavan avauksen jälkeen puhui mm. Norjan entinen pääministeri Thorbjørn Jagland. Hän totesi politiikan ja uskonnon suhteen ongelmallisuuden, koska politiikkaan kuuluvat kompromissit, mutta uskoon ei niinkään. Jumalan nimissä taistellaan uskontojen välillä ja myös sisällä, esimerkiksi shiiojen ja sunnien välillä. Jagland kritisoi sitä, että maailmanjärjestystä on horjutettu YK:n turvallisuusneuvosto ohittaen niin Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan kuin myös Yhdysvaltojen hyökkäyksissä Irakiin ja Libyaan, jotka ovat yhteiskuntien romahdettua yhä ongelmapesäkkeitä. Hän vetosi kansainvälisen lain palauttamisen puolesta. Ei pidä unohtaa II maailmansodan jälkeisiä keskeisiä johtopäätöksiä ja antaa tilanteen luisua väärään suuntaan.

Demokratia ja ihmisoikeudet ovat yksityisen ihmisen oikeus, ei vain enemmistövaltaa. Jos katsomme syrjään, kun ihmisoikeuksia poljetaan, ennen pitkään kukaan ei ole turvassa, kuten Willy Brandt oli Jaglandille sanonut. Oikeuksien puolesta pitää taistella.

Valtio-opin professori Sofia Näsström Uppsalan yliopistosta, käsitteli demokratiaan kohdistuvia uhkia. Hän nosti esiin pelon lietsomisen ja sen myötä syntyvän pelon ilmapiirin. Polarisoiva ”valkoinen kristillinen nationalismi” ei ole yksin Yhdysvaltojen ongelma. Keskustelukulttuuria kärjistetään ja estetään asiallinen keskustelu. Evoluution, abortin ja syntyvyyden säännöstelyn sekä LGBTQ+-oikeuksien kieltäminen leviää myös Afrikassa ja Aasiassa.

Yksi yleisistunnoista käsitteli Ukrainan tilannetta, josta alustivat Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Ukrainian Center for Civil Liberties -keskuksen johtaja Oleksandra Romantsov sekä rintaman tapahtumia uutisoinut ja videoinut romanialainen sotakirjeenvaihtaja Remus Cernea.

Yhteisistuntojen lisäksi kongressin ohjelmassa oli 24 seminaaria, joista kukin osallistuja pystyi valitsemaan neljä, kunkin kuudesta vaihtoehdosta. Kongressia edelsi humanistisia sekulaareja palveluja tarjoavien ammattilaisten seminaari, joka käsitteli seremoniapalveluja, koulutusta ja henkistä tukipalvelua. Suomesta siihen osallistui Pro-Seremonioiden edustaja.

Myös kongressin monissa seminaareissa esillä uskonnottomien puhujapalvelujen tuottaminen nimiäisiin, häihin ja hautajaisiin. Humanistisilla seremonioilla on huomattava rooli erityisesti Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Hollannissa. Kun edistämme maallistumista, pitää toimia sen puolesta, että maallistuneet ihmiset ja perheet saavat halutessaan laadukasta palvelua maallisen elämän eri vaiheissa.

Suomalaisittain kiinnostusta herätti Liettuaan muutamassa vuodessa kehitetty nettipohjainen puhujapalvelu Laimingas žmogus, VšĮ. Yritys allokoi parikymmenen puhujan palveluita alustalle tulleisiin tilauksiin. Puhujiksi ryhtyvien ja valmentautuvien ei tarvitse olla järjestön jäseniä.

Myös Tanskassa humanistisiin nuorisoseremonioihin valmentavaa koulutusta antavat opettajat eivät kaikki ole humanistiliiton jäseniä. Kun Suomessa on protuleirejä, Tanskassa on nuorille tarjolla kuusi arki-iltaa ja yksi lauantai koulutusta ennen ”nuorisovihkimistilaisuutta”, joka usein pidetään juhlallisessa paikassa, kuten kaupungintalolla, jonne mahtuu myös omaisia ja ystäviä.

Järjestöjen nuorisotoimintaa käsiteltäessä tuli esille, että muuallakin kuin Suomessa nuoret välttävät leimautumista. Projektit, tekeminen kiinnostavat enemmän kuin jäsenyys, boxiin asettuminen. Toisaalta Euroopan nuorten humanistien toiminta on ollut aktiivista. Kansainväliset leirit ovat toimineet. Erikoisempana nuorisotoiminnan muotona Norjassa ja Liettuassa on Death-coffee, jossa kuolemaa pyrittiin tarkastelemaan eri näkökulmista ja mystisyyttä purkamalla suuntaamaan ajatukset täyteen elämään.

Ihmisten pitää kehittää teknologiaa, ei päin vastoin -teemaryhmässä Brit Ross Winthereik kertoi Tanskassa palveluiden digitalisoinnista uskotun, että digipalvelut ovat kaikkien saatavilla, kun diginatiivit sukupolvet syrjäyttävät aikaisemmat. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että digitaaliset palvelut eivät tavoita kaikkia, ovat liian vaikeita käyttää tai muusta syystä tavoittamattomissa ym. Tarvitaan uutta lähestymistä palvelujen takaamiseksi kaikille. Myös Erich Prem ihmetteli, miten ihmiskuntana olemme antaneet identiteettimme ja palvelumme kännykän kaltaiseen tekniikaltaan ja tietoturvaltaan huonoon laitteeseen. Meidän pitää löytää parempia ratkaisuja.

Uskontojen ja katsomusten dialogin edistämistä käsittelevässä teemaryhmässä kuultiin esityksiä Britanniasta, Norjasta, Kanadasta ja Nepalista. Keskustelua ja ymmärrystä voidaan edistää niin katutason toiminnalla kuin valtiollisella tasolla. Britannian humanistiliitto on kouluttanut 125 henkilöä dialogitaitoihin humanististen arvojen näkökulmasta.

Katutason vuorovaikutus – Street Epistemology – edistää kriittistä ajattelua ja rohkaisee siihen osallistuvia, myös meitä, arvioimaan omia katsomuksiaan tarkemmin. Kunnioittavan ja rakentavan dialogin kautta tulee tietoisemmiksi katsomuksensa taustoista ja perusteista sekä saattaa tunnistaa mahdollisia puutteita ajattelussaan.

Norjan humanistiliitto toimi jo 20 vuotta sitten sinnikkäästi valtiollisella tasolla saadakseen uskontojen välisen dialogin edistämisen laajennettua uskontojen ja katsomusten väliseksi dialogiksi. Bente Sandvigin esitys havahdutti ajattelemaan, miten Suomessa edelleen valtiovalta pitää uskonnottomia toisen luokan kansalaisina eikä tunnusta uskonnottomien järjestöjen roolia likikään siten kuin eri uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien merkitys huomioidaan.

Päätösistunnossa teemana oli uskonnon ja katsomuksen vapaus sekä tarve taistella sen puolesta. Haasteita käsittelevät puheenvuorot tulivat Malawista, Yhdysvalloista ja Intiasta. Amerikan Ateistien puheenjohtaja Nick Fish kertoi, miten kristilliset nationalistit pyrkivät demonisoimaan ”kristinuskon vihaajia”. Tämä lisää vastakkainasettelua uskontojen ja katsomusten dialogin sijaan.

Kongressin lopuksi paljastettiin, että seuraava World Humanist Congress 2026 paikkana on Washington, D.C. Yhdysvalloissa. Uutinen ei ollut yllätys, koska Miamiin valmisteltu kongressi jouduttiin vuonna 2020 perumaan koronapandemian rajoitustoimien vuoksi.

Vapaa-ajattelijain liitto ja suomalaiset sekulaarijärjestöt esittäytyivät eri puolilta maailmaa saapuneille kongressivieraille posterinäyttelyssä ja posterien esittelyllä. Kongressiväki hyväksyi lopuksi yhteisen julkilausuman demokratian ja humanismin liitosta.

Uskonnon vaikutuksia maahanmuuttajanaisten arjessa

Ala Saeed on toiminut yli neljänkymmenen vuoden ajan tasa-arvoaktivistina, puolet tästä ajasta Suomessa. Täällä hän työskentelee alan asiantuntijana muun muassa maahan muuttaneiden naisten vertaistoiminnassa. Monissa haastatteluissaan hän on tuonut esiin naisten kohtaamia haasteita ja epäoikeudenmukaisuuksia sekä avannut uusia näkökulmia. Tässä keskustelussa tarkastelemme uskonnon ja kulttuurin merkitystä maahan muuttaneiden naisten arjessa Suomessa.

USKONNON VAIKUTUKSIA
MAAHANMUUTTAJANAISTEN ARJESSA

TEKSTI JA KUVA:
BINAR MUSTAFA

Ala Saeed on toiminut yli neljänkymmenen vuoden ajan tasa-arvoaktivistina, puolet tästä ajasta Suomessa. Täällä hän työskentelee alan asiantuntijana muun muassa maahan muuttaneiden naisten vertaistoiminnassa. Monissa haastatteluissaan hän on tuonut esiin naisten kohtaamia haasteita ja epäoikeudenmukaisuuksia sekä avannut uusia näkökulmia. Tässä keskustelussa tarkastelemme uskonnon ja kulttuurin merkitystä maahan muuttaneiden naisten arjessa Suomessa.

Kaikissa uskonnoissa naisten asema on toissijainen

Maahanmuuttajanaisten kokemat haasteet Suomessa ovat moninaisia, ja Ala korostaa kulttuurin ja uskonnon merkitystä näissä haasteissa.

”Kulttuuri on laaja käsite, mutta esimerkiksi kielen ja uskonnon merkitykset vaikuttavat oleellisesti.”

Hän puhuu erityisesti maahan muuttaneista naisista, jotka ovat saapuneet maista, joissa islam on valtauskontona ja vaikuttaa edelleen arkielämään.

”Kulttuurien vaikutukset, maahan muuton syyt, verkostot ja tietoisuus vaikuttavat merkittävästi maahan muuttaneiden kotoutumiseen. Myös sillä on merkitystä, ovatko esimerkiksi pariskunnat tulleet samaan aikaan maahan vai nainen tullut miehensä perässä.”

Ala myös huomauttaa, että uskonnoissa on arvomaailmoja, jotka määrittävät mm. arkielämän suunnan ja naisten aseman.

”Eri uskonnoissa arvostetaan eri asioita, ja ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Melkein poikkeuksetta kaikissa uskonnoissa naisten asema on toissijainen, mikä näkyy kaikilla elämän ja yhteiskunnan osa-alueilla, kuten poliittisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa elämässä. Tasa-arvo on kaukana.”

Ala kertoo itsekin tulleen maasta, missä islamilla on valta, ja kokeneensa omakohtaisesti, kuinka tämä näkyy jo syntymästä alkaen.

”Ilman että olisin tietoinen mistään, minut rekisteröitiin muslimiksi. Siis jo syntymästä alkaen tehdään selväksi, ettei vapauksia ole.”

Rajoitettu vapaus ulottuu laajalti elämän osa-alueisiin pitkin elämää. Naisilla on vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan. Korkea-arvoisissa asemissa naisia nähdään huomattavasti vähemmän, ja lait eivät ole naisten puolella. Alalle naisten asema on yhteiskunnan sivistysasteen mittari.

”Yhteiskunnissa, joissa naiset joutuvat peittämään itsensä ja herättämään mahdollisimman vähän huomiota miehissä, naisten eriarvoinen asema rajoittaa heidän ajatteluaan, hyvinvointiaan ja kehitystään. Uskonnolla on väkisin asemoitu rooli yhteiskunnassa, ja tämä heijastuu ihmisten elämän eri osa-alueisiin, jopa perheiden sisäiseen käyttäytymiseen.”

Vapauden rajoitukset seuraavat muutettaessa Suomeen

”Joissakin tapauksissa maahanmuuttajaperheet kokevat velvollisuudekseen opettaa lapsilleen tietyt perinteet ja käytännöt, kuten huivin käyttämisen tai uskonnon opettamisen. Naisille saatetaan asettaa rajoituksia ystävystymisessä vastakkaisen sukupuolen kanssa.”

Haasteet ja niiden vaikutukset jatkuvat myös lasten kasvuvaiheessa, murrosiässä ja aikuisuudessa.

”Aikuisen elämässä uskonnolliset tekijät vaikuttavat edelleen arkipäivään. Moni vanhoillisista perinteistä elää edelleen Suomessa, kuten avioliiton solmiminen tiettyä määrää kultaa vastaan. Tämä tapa on verrattavissa kaupantekoon. Lisäksi avioero naisille islamin pohjalta ei ole yhtä helppoa kuin miehille. Siksi ei ole tavatonta, että pariskunnat pysyvät liitossa vastoin tahtoaan yhteisön paineen tai perinteiden vuoksi”, Ala kertoo.

Vaikka Suomen lainsäädäntö tarjoaa naisille mahdollisuuden poistua hankalista tilanteista, Ala huomauttaa, että tietämättömyys oikeuksista ja riippuvuus perheestä tai yhteisöstä voi tehdä tilanteen vaikeaksi. Siksi on tärkeää, että jo alkuvaiheessa maahan muuttaneet naiset saavat tietoa oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan.

Suomessa toimii myös aktiivinen kolmas sektori, mutta Alan mielestä kaikki järjestöt eivät ole naisten oikeuksien puolella.

”Valitettavasti on tahoja, jotka puolustavat vanhoillisia perinteitä ja vetoavat naisten ja miesten eri rooleihin, joka käytännössä voi olla naisten oikeuksia vastaan. Tämä estää naisia saamasta tarvittavaa apua.”

Naiset voivat tarvita apua oikeuksiinsa

Ala kritisoi myös monikulttuurisuuteen liittyviä säädöksiä ja tiedotusta.

”Viranomaistoiminta on jossain tapauksissa katsonut epätasa-arvoa oikeutettuna. On esimerkiksi mahdollistettu lasten poisjäänti musiikin tai kuvaamataidon tunneilta omiin uskontoihin vedoten. Nämä voivat vaikuttaa lapsen kasvatukseen. Lapsen erottaminen muista lapsista ei ole harmitonta. Joskus pakkoavioliitto on myös hyväksytty oman kulttuurin perusteella. Onneksi siihen on tulossa muutoksia. Suunta on oikea, vaikkakin hidasta.”

Kunniaväkivalta on teema, joka on näkynyt ja kuulunut paljon Alan työssä. Hän toteaa, että Suomessa on työskennelty kunniaväkivaltaa vastaan, mutta ei vieläkään asian vakavuuden vaativalla tavalla. Myös taloudellisesti moni nainen kohtaa väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, joka vaikuttaa suoranaisesti arkielämään. Ala Saeed tiivistää:

”Naisten kohtaamia haasteita ja vaikeuksia tulee tunnistaa paremmin. Ei pidä aina odottaa naisten itse ilmoittavan ongelmistaan, sillä se ei ole kaikille helppoa tai itsestään selvää. Tulisi reagoida, jos vuosien jälkeen nainen ei ole oppinut kieltä tai hänen elämänsä on rajoittunut pelkästään lasten hoitamiseen.”

Vapaa-ajattelija vastaa Valtaojalle:

ANTAUDUN – EI USKOTA, EI USKOTA

Esko Valtaoja ampuu aika kovilla Vapaa-ajattelijoita kohtaan. Mitä vastaa liittohallituksen jäsen ja Helsingin yhdistyksen puheenjohtaja Esa Ylikoski?

Voisin olla pitkälti samaa mieltä, jos Vapaa-ajattelijat olisi sellainen kuin Esko kuvaa. Minusta käsitykset tuntuvat olevan viime vuosituhannelta. En tiedä kenen kanssa hän on silloin väitellyt, mutta enää sellainen ei meillä helposti onnistuisi. Kun maailma on lavea, ymmärrän hyvin, että tähtitieteen professori (emer.) ei ehdi kaikkia lehtiä, kuten Vapaa Ajattelijaa, seurata.

Voimme nyt kuitenkin antautua Eskolle: ei uskota, ei uskota. Vapaa-ajattelijoissa ei ketään vaadita uskomaan mitään, ei sitäkään, että jumalaa ei ole.

Tähän numeroon ideana oli käsitellä mahdollisia vääriä käsityksiä vapaa-ajattelijoista. Muillakin kuin Eskolla voi olla samantapaisia mielikuvia. Joten tässä vastauksia:

Ateistien ateistinen järjestö?

Monet vapaa-ajattelijat mieltävät itsensä myös ateisteiksi, mutta Vapaa-ajattelijain liiton sääntöjen tarkoituspykälässä mainitaan erikseen ”ateistit, agnostikot, skeptikot ja uskontojen suhteen välinpitämättömät” sekä pyrkimys toimia uskonnottomien ihmisoikeus-, etu- ja kulttuurijärjestönä.

Liitto ei ole vain ateistien järjestö eikä sen agendalla, tavoitteissa ja strategiassa ole ateismin julistaminen, vaan yhdenvertaisuus ja ajatuksen vapaus, humanismi, sekulaari kulttuuri, tiedepohjaisuus, rationaalisuus, kriittisyys – sekä toimiminen katsomuksellisena foorumina. Tavoitteet ovat yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja katsomuksellisesti myönteisesti ilmaistuja.

Ateismin ”puhdasoppisuus” ja agnostismi

Vapaa-ajattelijain piirissä, edes avoimilla keskustelufoorumeilla ei ole vuosikausiin väitelty ateismin vahvuusaseista. Saivartelu ns. vahvasta ja heikosta ateismista ei kiinnosta.

Ateistit vapaa-ajattelijoissa tietääkseni kelpuuttavat ateisteiksi kaikki, jotka eivät usko yliluonnolliseen kaikkivaltiaaseen jumalaan – myös agnostikot, jotka eivät usko. Uskomista ei vaadita eikä suosita; uskonnottomuutta suositaan niin filosofisesti kuin kulttuurisesti ja yhteiskuntapoliittisesti.

Agnostinen ateismi on siis erittäin ok. Enkä ole kuullut, että joku uskoisi vain vähän vain puolivallattomaan jumalaan; tosin oletusarvoisesti hän ei kannattaisi ev.-lut. kirkon valtiokirkollisia etuoikeuksia eikä Koraanin määräyksiä, joten tervetuloa vapaa-ajattelijoihin.

Jos joku haluaa identifioida itsensä mieluummin agnostikoksi kuin ateistiksi, se siis käy vapaa-ajattelijoissa hyvin. Jotkut kokevat sen sosiaalisesti siistimmäksi ja helpommaksi, vaikka oikeasti eivät uskokaan kaikkivaltiaaseen eivätkä iankaikkiseen elämään. Itseni toki identifioin ateistiksi, humanistiksi, sekularistiksi, rationalistiksi ja vapaa-ajattelijaksi ilman ismejä.

Ateismiin on viime vuosituhannella lyöty myös poliittisia leimoja. Globaalisti eräin paikoin ateismia pidetään rikoksena, josta on säädetty jopa kuolemantuomioita. Paikoin tosin jumalanpilkaksi riittää agnostikon ”uskottomuus” sekä uskosta luopuminen.

”Räksytys” – uskonto, kirkko ja valtio

Jos tarkastellaan Vapaa-ajattelijain liiton julkisia kriittisiä kannanottoja, hyvin harva niistä ampuu uskontojen oppeja, ”pyhien kirjojen” dogmeja vastaan. Ehkä vähemmän kuin aihetta olisi? Onneksi kuitenkin yksittäiset vapaa-ajattelijat käyvät filosofista ja katsomuksellista kriittistä keskustelua. Ja myös kirjoittavat Vapaa Ajattelija -lehteen tarinoita oman maailmankatsomuksensa kehittymisestä.

Paradoksaalista tai ei, Vapaa-ajattelijain kritiikistä – ”räksytystä”, ”jurnutusta”, kehittävää palautetta – hyvin suuri osa kohdistuu valtiovaltaan – ei kirkkoon ja uskontoihin. Evankelis-luterilaisen kirkon epäreiluista etuoikeuksista vastuu on eduskunnalla ja hallituksella, entisillä ja nykyisellä. Kirkolla on ”lähetyskäskynsä” tehdä kaikki opetuslapsikseen, joten totta kai se käyttää sille suodut etuoikeudet. Ei ole suden vaan paimenen vika, jos susi syö lampaita.

Puhdasoppinen ideologinen liturgia

Liitto ja lehti mieltävät itsensä yhteiskunnalliseksi, kulttuuriseksi ja katsomukselliseksi, ei niinkään ideologiseksi. Jos liturgiaan kuuluu toisteisuus kirkkovuoden tapaan, liiton kannanotoissa on ihmisoikeuksiin, yhdenvertaisuuteen sekä uskonnon ja katsomuksen vapauteen liittyvää toisteisuutta.

Onko se fundamentalismia, jos toistuvasti vedotaan fundamentaalisiin perusoikeuksiin? Kirkon ja valtion ero viipyilee kuin syntisen parannus. Siksi kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman epäreiluista etuoikeuksista katsotaan tarpeelliseksi tehdä korjausehdotuksia ja uutisoida niistä. Jokaiselle eduskunnalle.

Vapaa Ajattelija ja Vartija

Alan lehtien välistä yhteistyötä voisi kyllä kehittää, vaikka kohderyhmät hieman vaihtelevatkin. Juttujen vaihdosta tai julkaisusta voisi kenties aloittaa. Skeptikko, Humanisti, miksei Vartijakin. Yhdistämistä ajattelen lähinnä Humanists Internationalin jäsenjärjestöjen kesken, sanoo Ylikoski.

Tähtitieteilijä Esko Valtaoja:

MAAILMANLOPPU PERUTTU HUONON ENNAKKOMYYNNIN VUOKSI

RISTO K. JÄRVINEN

Mitä kuuluu?

Mikäpäs tässä! Kahdeksan vuotta eläkeläisenä tulee kohta täyteen, enkä ole päivääkään katunut sitä että jätin ”fantastisen yliopistouudistuksen” autiomaan taakseni.

Onko uusia kirjoja tulossa?

Nyt syksyllä tulee kolmas koottujen kolumnien pokkari, työnimeltään Kuukävely ja kuusi voileipää. Seuraavaa varsinaista kirjaa ei ole tiedossa, onhan tässä jo tullut ulos viisitoista kirjaa 22 vuodessa. Ja suomenkielisiä alan tietokirjojakin on jo tarjolla aivan eri lailla kuin neljännesvuosisata sitten. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, alitajuntani kanssa ei voi neuvotella eikä minulla ole mitään kontrollia siihen, mikä idea sieltä ryömii seuraavaksi ylös. Hyviä ehdotuksia otetaan tietysti aina vastaan.

Mitä uutta tähtitieteessä on tapahtunut eläkkeelle jäämisesi jälkeen?

Aikamoinen liuta, kaikista uusista eksoplaneetoista gravitaatioaaltoihin, mustien aukkojen kuviin ja Webb-avaruusteleskoopin löytämiin varhaisen avaruuden galakseihin. Mutta suurimmat kysymykset odottavat edelleenkin vastausta. Miksi ja miten maailmankaikkeus vaivautui olemaan olemassa? Mitä ovat pimeä energia ja pimeä aine? Onko siellä ketään?

Mitä kuuluu tieteelle ja humanismille nyt?

Tiede ja humanismi voivat hyvin, ei pidä antaa somen paskanjauhannan ja loiskiehunnan hämätä tässäkään asiassa. Ääliöitten ja ääriryhmien on vain paljon helpompaa pitää meteliä nykyisin, ja valtamedia saa niistä helppoa palstantäytettä, mutta se ei tarkoita sitä, että kumpiakaan olisi entistä enemmän. Onhan esimerkiksi pitkän tähtäimen muutoksia mittaavassa Tiedebarometrissa tieteen arvostus sen kun kasvanut ja huuhaan kannatus laskenut. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että maailma olisi valmis, tai etteikö meidän pitäisi olla huolissaan esimerkiksi nuorten ja aikuistenkin medialukutaidosta. Tai siitä, että kännykkä ja sormen pyyhkäisy ovat aivan liian usein korvanneet kirjan ja painetun lehden tiedonlähteenä jopa muuten ihan normaalilta vaikuttavilla aikuisilla.

Suhtaudut tulevaisuuteen positiivisesti. Miten tähän sopii Ukrainan sota?

En suhtaudu maailmaan enkä tulevaisuuteen positiivisesti, vaan realistisesti, yrittäen aina katsoa miltä asiat näyttävät hieman pitemmällä aikavälillä katsottuna ja mikä on todellinen tilanne. Historialla on hämmästyttävä kyky tasoittaa ryppyjään. Jopa mokistamme suurimmat, kaksi maailmansotaa, eivät juuri näy kehityskäyrissä, kun katsomme maailmaa vuosisataisessa eikä tämän illan uutisten aikaskaalassa. Verrattuna vaikkapa lapsuuteni ja nuoruuteni ajan sotiin Ukraina on pieni ja paikallinen konflikti; elämme edelleenkin maailmanhistorian rauhallisinta kautta. On tärkeää kysyä, miten saisimme Ukrainan sodan loppumaan, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on kysyä, miksi sodat ja muu väkivalta ovat vähentyneet maailmassa. Mitä olemme tehneet oikein?

Entä ilmastonmuutos? Onko peli jo menetetty?

Peli on savolaisittain sanottuna voittamista vaille valmis. Olen toiminut pitkään aktiivina kansalaisyhdistys Myrskyvaroitus ry:n hallituksessa ja liike-elämän Climate Leadership Coalitionin henkilöjäsenenä, joten tosiasioitten pitäisi olla tiedossa. Kymmenen vuoden aikana niin yksilöiden, yhteiskunnan kuin maailmankin tasolla on tapahtunut lähes uskomaton muutos oikeaan suuntaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ongelma ei enää ole se, ettemmekö ottaisi sitä tosissaan, eikä myöskään se, ettemmekö kykenisi sitä pysäyttämään, vaan että emme vieläkään toimi kyllin ripeästi ja päättäväisesti. Meillä on kaikki tarvittava tieto ja teknologia. Greta Thunbergia siteeraten: ”Listen to the scientists!”

Onko maailmanloppu jo ovella?

Taas kerran peruttu lippujen huonon ennakkomyynnin vuoksi.

Olet agnostikko. Miksi agnostikko, etkä esimerkiksi ateisti?

Sanoista ja niiden merkityksestä voi tietysti kinastella loputtomiin. Itse määrittelisin ateistin ihmiseksi, joka tietää että Jumalaa (tms.) ei ole olemassa, kun taas agnostikko tietää olevansa a gnosis, varmaa tietoa vailla. Kuten me kaikki itse asiassa olemme.

Onko tarpeellista asettaa ateismi/agnostismi vastakkain?

Ei vastakkainasettelusta yleensä ole mitään hyötyä, mutta minulla on kyllä hieman sellainen käsitys että Vapaa-ajattelijat on sangen selkeästi ”puhdasoppisten” ateistien järjestö, ja muiden ääni tahtoo usein jäädä kuulematta. Keskustelu jyrkän ateistin kanssa on suunnilleen yhtä kiinnostavaa ja hyödyllistä kuin väittely fundamentalistiuskovaisen kanssa; ripaus nöyryyttä ei tekisi pahaa kummallekaan. Paatuneena luonnontieteilijänä ja muutenkin tunnetusti ilkeänä ja pahana ihmisenä voisin myös todeta, että vahva ateismi ei ole tieteellisesti perusteltavissa – kuten ei myöskään vahva uskonnollisuus. Meillä ei ole pitävää todistusta siitä, että Jumala (tms.) on olemassa, kuten suunnilleen jokainen tapaamani pappi myöntää. Meillä ei ole pitävää todistusta siitä, että Jumalaa (tms.) ei ole olemassa, vaikka suunnilleen jokainen tapaamani ateisti uskoo niin.

Olit tukemassa kansalaisaloitetta ET-opetuksen sallimisesta kaikille valittavissa olevaksi. Miksi näit asian tärkeäksi?

ET opettaa kaikille ihmisille välttämättömiä ajattelun perustaitoja, sen ei pitäisi olla valinnainen vaan kaikille pakollinen samoin kuin matematiikan, luonnontieteen, äidinkielen tai filosofian. Toisaalta ymmärrän myös sen näkökannan, että uskonnon opetus on parempi pitää niin sanotusti koko ajan näkyvissä, yhteisessä kontrolloidussa kouluopetuksessa. Ainakin jos vaihtoehtona on, että se katoaa jonkin sortin madrasa-kouluihin ja tulee kaapatuksi uskonnollisten ääriliikkeitten ja lahkojen omaisuudeksi. Jos kuuluu johonkin uskontokuntaan, oman uskon perusteet pitäisi oppia mieluummin koulussa kuin kuin kirkossa tai moskeijassa.

Näetkö, että koulussa olisi muuta kehitettävää?

Kouluaikoinani olin vaikuttunut vapaaehtoisuuteen ja vapauteen perustuvasta koulusta, tyyliin Summerhill. Nyt en ehkä luottaisi enää yhtä paljon puhtaaseen omaan valintaan, mutta mielestäni meidän pitäisi luopua ajatuksesta, että kaikille pitää opettaa ja kaikkien pitää oppia kaikkea. Välttämättömien perustaitojen lisäksi ihmisen pitäisi voida kehittää ennen kaikkia omia erikoistaitojaan, oli kyseessä sitten koripallon pelaaminen tai korkeampi matematiikka.

Olet Oikeus arvokkaaseen kuolemaan -yhdistyksen hallituksessa. Miksi näet tärkeäksi, että eutanasia on laillistettava Suomessa? Miksi asia ei tunnut menevän mitenkään läpi? Nytkin hallitusohjelmassa todetaan, että ”panostetaan saattohoitoon”.

Suunnittelemme nyt uuden kansalaisaloitteen tekemistä, se lienee ainoa keino yrittää edetä nykyisen hallituksen aikana. Ihmisen oikeuteen saada päättää omasta elämästään kuuluu myös oikeus saada päättää omasta kuolemastaan. Tuo oikeus ei kuulu Lääkäriliiton hallitukselle tai Päivi Räsäselle. Yhdistyksemme puheenjohtaja Juha Hänninen on lääkäri, saattohoitokodin entinen johtaja ja varmaan eniten ei-arvokkaita kuolemia nähnyt henkilö Suomessa; hänen kirjansa Auta minut kuolemaan kertoo, millaista on joutua kuolemaan ilman armoa. Itselleni eutanasia on myös hyvin henkilökohtainen asia, kirjaimellisesti kuolinvuoteen äärellä annettu lupaus.

Mikä on näkemyksesi Vapaa-ajattelijoista yhdistyksenä?

Liikaa puhdasoppista ateismia, liian vähän pohdiskelevaa dialogia ja omien ajattelutapojen haastamista. Ei pelkkä räksytys tyyliin ”kaikki uskonto on läpimätää ja kaikki uskovaiset hulluja” vie mitään asiaa eteenpäin, päinvastoin. Jo jäsenmäärän jatkuvan laskun pitäisi havahduttaa vapaa-ajattelijat pohtimaan, missä määrin tuo ajattelun vapaus toteutuu nykyisessä yhdistyksessä, ja voitaisiinko asioita tehdä toisinkin.

Oletko ehtinyt vilkaista Vapaa Ajattelija -lehteä viime aikoina?

Valitettavasti aika vähän; on niin monia lehtiä jotka pitäisi ehtiä lukea päivittäin, viikottain tai kuukausittain. En myöskään oikein löydä lehdestä artikkeleita, jotka antaisivat minulle todellista ajattelemisen aihetta, sen sijaan löydän aivan liikaa puhdasoppista ideologista liturgiaa. Kuulin sitä jo ihan tarpeeksi seitsemänkymmentäluvun taistolaisilta. Voisin ottaa vertailukohdaksi Vartija-lehden, jossa kristinuskoa pohditaan ja haastetaan jatkuvasti kaikin mahdollisin tavoin. Itse asiassa esitin eräässä keskustelukirjassani puolitosissani ehdotuksen, että Vartija ja Vapaa Ajattelija voisivat yhdistyä yhdeksi lehdeksi. Miettikääpä sitä.

SUVIVIRSI SÄILYY, KIRKON RAHOITUSTA NIPISTETÄÄN

Uuden hallituksen ohjelmassa on yhden prosentin indeksijarru valtionkirkkojen rahoitukseen. Tämä säästää valtion menoja viisi miljoonaa euroa vuodessa vaalikauden loppuun mennessä. Summa koostuu lähes täysin evankelis-luterilaisen kirkon rahoituksesta, ortodoksisen kirkon tuki vähenee noin 100 000 euron verran.

Uskonnon rooli peruskoulussa ei ohjelman mukaan vähene: ”Koulujen kasvatustehtävään kuuluu varmistaa, että suomalainen kulttuuriperintö välittyy uusille sukupolville. Tähän sisältyy myös koulujen juhlaperinteiden vaaliminen kevät- ja joulujuhlineen.” Peruskoulujen toimintaa laajemmin on tarkoitus selvittää. Tämä antaa kantoaallon jolla muistuttaa ET-opetuksen sallimisesta jatkossa kaikille sitä haluaville.

Tyttöjen sukuelinten silpominen kriminalisoidaan rikoslaissa nykyistä selkeämmin. Tämä tarkoittanee, että poikien ympärileikkauksen osalta nykyinen epämääräinen tilanne säilyy. Laajaa sananvapautta on ohjelman mukaan tuettava, mutta tuskinpa se jumalanpilkkalain kumoamista tarkoittaa.

Hyvä saattohoito ja eutanasia eivät ole toisilleen vastakkaisia. Silti kirjaus saattohoidon parantamisesta lienee tulkittava niin, että eutanasia ei tällä vaalikaudella etene. Abortin suhteen ohjelmassa ei ole Kristillisdemokraattien toivomaa mainintaa oikeudesta kieltäytyä sen tekemisestä uskonnollisin syin.

Seurakunnat mainitaan erikseen järjestöjen lisäksi viidessä eri asiassa nuorista ikäihmisiin. Kirjauksen todellinen merkitys ja mahdollinen vaikutus uskonnonvapauteen ei ole selvä.

”Puoskarilaki” eli jonkinlainen ns. vaihtoehtohoitojen sääntely lailla sai myös selvitetään-maininnan. Valitettavasti ohjelmassa vaihtoehtohoidot mainittiin ilman lainausmerkkejä.

Sari Multala (Kok.) ainoana uutena ministerinä antoi neutraalin vakuutuksen aloittaessaan tehtävänsä, 13 muuta vannoivat uskonnollisen valan. Rinteen hallituksen aloittaessa vakuuttajia oli sentään neljä, vannojia kuitenkin seitsemän eli enemmän silloinkin.

Jori Mäntysalo

ESITYS: KIRKOLLINEN OHJELMA VAPAA-AIKAAN

Helsingin seudun vapaa-ajattelijat teki toukokuussa esityksen ”Päiväkotien ja koulujen toiminta kaikille sopivaksi”. Se lähetettiin Helsingin, Espoon ja Vantaan kasvatuksen ja opetuksen lautakunnille. Yhdistyksen mielestä kirkollisten uskonnollisten tilaisuuksien aika ja paikka on koulupäivien ja päiväkotipäivien ulkopuolella. Niille on aikoja ja paikkoja, jos lasten vanhemmat niin haluavat.

Esitystä perusteltiin

■ johtajien, rehtorien ja opettajien ajan ja energian säästöllä, kun ei tarvitse jakaa lapsia kahteen ryhmään ev.-
lut. kirkon uskonnollisen tilaisuuden takia,

■ perheiden yksityisyyden suojan parantamisella, kun uskonto tai katsomus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi,

■ päiväkotilasten ja oppilaiden leimautumisen ja muiden haitallisten seuraamusten riskin vähentymisellä ja yhdenvertaisuuden parantumisella,

■ opettajien työtehtävien tasaisemmalla jaolla,

■ keskittymisellä kaikille yhteiseen monimuotoiseen toimintaan.

Lehtemme painoon mennessä kaupunkien kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnat eivät olleet vielä käsitelleet asiaa. Kuitenkin Espoon ja Vantaan toimialajohtajien vastausviestissä ei osoitettu innostusta aloitteen johdosta. Asiasta olisi kuitenkin paikallaan keskustella ja päättää lautakuntatasolla. Helsingissä ja Vantaalla ev.-lut. kirkon jäsenosuus on alle 50 prosenttia ja Espoossakin pian alittamassa sen.

Miksi kuntien kasvatuksen ja koulutuksen on tässä asiassa niin vaikea tehdä selkeä linjaus? Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen perusteissa linjataan ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”. Se tarkoittaa uskonnollista tunnustuksettomuutta ja muutakin sitouttamista esimerkiksi yhden tahon toistuvien vierailujen muodossa.

Jumalanpalvelus jos joku on tunnustuksellinen; peruskoulussa sellaisten liittäminen toistuvasti koulupäivään rikkoo opetussuunnitelmassa säädetyn sitouttamattomuuden. Myös hartaushetket ja -tilaisuudet päiväkodissa ja koulussa rikkovat sitouttamattomuutta – niin kuin minkä tahansa puolueen säännölliset satutunnit rikkoisivat sitä.

Pallo on kuntien kasvatuksen ja opetuksen lautakunnilla. Vaikka kunnilla on päätösvalta, myös Opetushallituksen olisi hyvä antaa asiasta uusi lakiin sekä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen perusteisiin nojaava ohje.

Thomas Mangs

JOENSUUSTA MALLIA
SITOUTTAMATTOMUUDEN TOTEUTTAMISEEN

”Joensuussa varhaiskasvatuksen toiminta-aikana ei järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Henkilöstö voi konsultoida katsomusyhteisöjen edustajia heidän edustamastaan katsomuksesta ja lisätä näin omaa katsomuskasvatuksen osaamista.”

”Sitouttamattomuus tarkoittaa, että katsomuksia tarkastellaan tasaveroisina arvottamatta niitä. Lapsia ei sitouteta uskomaan tai ajattelemaan tietyn uskonnon tai katsomuksen mukaisesti. Varhaiskasvatuksen henkilöstö vastaa katsomuskasvatuksesta ja sen käytännön toteutuksesta. Toteuttaessaan katsomuskasvatusta henkilöstön tulee toimia ammatillisesti omasta katsomuksestaan riippumatta.”

Näin Joensuun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma 2022 (sivu 55), joka on hyväksytty kasvatus- ja koulutuslautakunnassa 21.6.2022. Ei sen tämän vaikeampaa tarvitse olla muissakaan kunnissa.

Toki tämä Joensuun 84-sivuinen suunnitelma on monessa muussakin suhteessa erittäin ansiokas.

Esa Ylikoski

Joensuun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma

KIRKON MAAOMISTUKSEN ONNI JA ONNETTOMUUS

Professori emeritus Simo Seppo Joensuusta on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan kirkon maaomaisuudesta Suomessa 1200-luvulta vuoteen 2023: Ristiinnaulitun perintömaa. Patrimonium Crucifixi. Kirkon maaomaisuuden oikeushistoria sydänkeskiajasta nykypäiviin (1190-2023). Rosebud 2023.

Professori emerita Kaija Heikkinen on pyynnöstämme arvioinut kirjan. Julkaisemme koko tekstin lehtemme numerossa 4, joka ilmestyy joulukuussa. Tässä pieni maistiainen Heikkisen pitkähköstä arvioinnista:

”Kirkon lähetystyö ja suomalainen kansanusko

Yhtenä kiinnostavimmista asioista on katolisen kirkon alkuperäinen maan hankinta, mikä tapahtui 1100- ja 1200-luvuilla. Nähdäkseni kirjoittajan teologinen tausta tai tutkimuksen yleinen kirkkohistoriallinen ote vaikuttavat, että tutkija puhuu maan saannista, saamisesta, vaikka voisi puhua anastamisesta, varastamisesta, viekkaudella ja vääryydellä hankkimisesta.

Katolinen kirkko käytti lähetystyöhön sopivaa teologiaa pakanuudesta. Niinpä moni paikka nimettiin ”paholaisen kartanoiksi” (lat. olim mansio diabolica) ja anastettiin tällä perusteella kirkolle. Usein vanhoille kulttipaikoille rakennettiin kristillinen kirkko tai niitä käytettiin muuten kristillisissä menoissa. ”Paholaisen paikkojen” kautta Seppo ottaa kiinnostavasti käsittelyyn suomalaisen kansanuskon eli kirkollisen kielenkäytön pakanuuden. Tätä voi kaiketi pitää poikkeuksellisena teologisessa tutkimuksessa.”

Esa Ylikoski

Vapaa-ajattelijain liitto teki omalta toimialaltaan neljä ehdotusta valtioneuvoston työryhmälle, joka valmisteli elokuussa hallituksen tiedonantoa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa.

”Liitto esittää, että

1. vapautetaan peruskoulujen ja lukioiden katsomusainevalinta

Nykyisin jokainen voi valita evankelis-luterilaisen oman uskonnon, mutta enemmistökirkkoon kuuluvat eivät voi valita elämänkatsomustietoa. Tämä rikkoo yhdenvertaisuutta ja on lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen.

Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu ovat esittäneet tähän muutosta, samoin Kuntaliitto ja Lukiolaisten liitto. Korjaus ei edellytä muutosta oppiaine- ja tuntijakoon eikä opetussuunnitelmien perusteisiin. Sen voi säätää helposti ja toteuttaa nopeasti.

2. parannetaan tilannetta hautaustoimessa

Hautaustoimilaki on evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyyteen kuulumattomia kohtaan syrjivä. Vaikka hautaus tulee toteuttaa vainajan katsomusta kunnioittaen, hautajaisten järjestämiseen käytettävissä olevien tilojen tarjonta on hyvin epäyhdenvertainen. Hautaustoimen ei tule olla valtion hallinnossa vain ”kirkollisasia”.

Esitämme hautaustoimen tilannetta koskevan selvityksen ja hautaustoimilain uudistuksen valmistelun käynnistämisestä. Hautaustoimilakia säädettäessä eduskunta edellytti lain toimivuuden arviointia.

3. käynnistetään perustuslain 76 §:n arviointi ja poistamisen valmistelu

Kirkkolain erityinen säätämisjärjestys ei ole yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmaton, kuten kirkkolakia käsiteltäessä sekä perustuslakivaliokunta että hallintovaliokunta totesivat. Kriittinen arviointi on tarpeen. Mielestämme koko pykälän voi poistaa. Patentti- ja rekisterihallitus voi tarkistaa kirkon sääntöjen lainmukaisuuden niin kuin muidenkin yhteisöjen osalta.

4. perustetaan kirkko ja valtio -komitea

Kokonaisuudessaan evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon julkisoikeudellinen erityisasema, valtionkirkkoasema epäreiluine etuoikeuksiin vaatii korjausta. Olemme esittäneet laajapohjaisen parlamentaarisen kirkko ja valtio -komitean perustamista.

Vapaa-ajattelijain liitto ry”

USKONNOTON PUHUJA MARJA VINNI
KOHTAA ILOA, SURUA JA RAKKAUTTA

Marja Vinni on aloittanut toukokuussa Vapaa-ajattelijain liiton osa-aikaisena taloudenhoitajana ja järjestösihteerinä. Hänen tehtäviinsä kuuluu aluksi juoksevien, päivittäisten asioiden hoitaminen. Kaikki tavarat ovat tällä hetkellä vesivahingon jäljiltä varastossa laatikoissa, eikä tarkempi perehtyminen vielä ole onnistunut, mutta hän odottaa innolla syksyä ja liittokokousta. Hän tekee osan töistä etänä, mutta toivoo, että jo syksyllä voisi käydä toimistolla ja pitää sitä sovitusti auki.

ESA YLIKOSKI &
RISTO K. JÄRVINEN

Marja Vinni aloitti uskonnottomana puhujana hautajaisissa, häissä ja nimiäisissä vuonna 2011. Puhujatoimintaan hän tutustui pitkään puhujana toimineen silloisen miehensä kautta.

– Seurasin sivusta. Silloin en uskonut siihen koskaan ryhtyväni.

Alkukoulutuksen Marja sai juhlapalveluita tarjoavan Pro-Seremoniain koulutusviikonloppuina. Siellä opettajina toimi eri alojen ammattilaisia ja työkseen esiintymistä opettavia.

– Opiskelin lisäksi itse aktiivisesti esiintymistä ja puhumista.

Puhujatehtävät tulevat Pro-Seremoniain toiminnan koordinaattorin Anneli Aurejärvi-Karjalaisen kautta. Hän laittaa puhujille kyselyn, jossa kertoo ajan, paikan ja mistä tilaisuudesta on kyse. Se, kenelle tapahtuma sopii, saa tarkemmat tiedot ja ottaa sitten yhteyttä hääpariin, nimiäisvauvan vanhempiin tai vainajan omaisiin. Suurin osa tilaisuuksista on hautajaisia.

– Kun otan yhteyttä tilaajaan, sovin tapaamisen. Sen aikana käymme läpi tilaisuuden kulun. Puheen kirjoittamista varten pidän vapaamuotoista keskustelua hyvänä. Kuitenkin johdattelen keskustelua kysymyksillä ja kuuntelen tarkkaan, mitä ja miten asioita minulle kerrotaan.

Puheen valmistuttua Marja lähettää sen tilaajalle luettavaksi. Puhe on lopulta yhteistyön tulos. Tilaisuuden jälkeen puhe vielä editoidaan, tulostetaan ja lähetetään muistoksi.

Tapaaminen osa surutyötä

– Hautajaispuheessa vaikeinta on se hetki, kun lähetän puheluonnoksen omaisille luettavaksi ja tarkastettavaksi. Olenko osannut kuunnella oleellisen heidän kertomuksistaan vainajasta? Ovatko faktat oikein ja tuleeko puheessa esille vainajan persoona ja elämä?

Marjaa jännittää aina puheen pitäminen saattotilaisuudessa. Kahdentoista vuoden aikana hänelle on tullut esiintymiskokemusta, mutta jännittäminen ei ole poistunut.

– Onko varmasti kaikki kohdallaan? Kykenenkö tuomaan omaisille lämpöä, lohdutusta ja toivoa kaikesta surusta huolimatta?

Tehtävän hoitaminen on ehdottomasti myös palkitsevaa.

– Koen onnistuneeni, kun olen kirjoittanut ja pitänyt sellaisen puheen, että tilaisuudesta jää omaisille kaunis muisto; kun joku saattoväestä tulee sanomaan, että puheessa kuului vainajan elämä tai että hautajaiset olivat aivan vainajan oloiset.

Marja on saanut kiitosta myös siitä, että on puhetta valmistellessaan ollut läsnä, kuunnellut ihmisiä heidän kertoessaan ja muistellessaan kuollutta omaistaan.

– Heille se on ollut tärkeää. Sekin on osa surutyötä.

Kiitosta on tullut jo siitä, että hän on toiminut seremoniamestarina ja ottanut vastuun tilaisuuden sujumisesta.

Mietin paljon tunteita

Uskonnottomia hautajaispuheita pidetään eniten saattotilaisuuksissa kappeleissa, ja jonkin verran myös muistotilaisuuksissa, kun vainaja on jo tuhkattu ja paikalla on uurna ja valokuva.

– Muistotilaisuus on vapaamuotoisempi. Vaikka uskonnottomissa hautajaisissa ei saattotilaisuudessa ole määrättyä kaavaa, se on silti muodollisempi.

Pääkaupunkiseudulla saattotilaisuuksia voidaan pitää Helsingissä Hietaniemen krematoriossa ja uudessa ja vanhassa kappelissa, Malmilla, Honkanummella ja Pyhän Laurin kappelissa. Lisäksi löytyy lukuisia juhlapaikkoja, joihin voi tuoda uurnan, mutta arkkuhautauksille vain kappelit ovat sopivia.

Espoossa, Järvenpäässä, Keravalla ja Tuusulassa seurakunnan hautausmaan kappelia ei vuokrata uskonnottomiin saattotilaisuuksiin. Siksi esimerkiksi espoolaiset tulevat pääsääntöisesti Helsingin Hietaniemen krematorioon. Hautajaisia on järjestetty juhlapaikoissa tai ravintoloissa silloin, kun vainaja on jo tuhkattu.

Yhä useampi vainaja päätyy tuhkana kirkon hautausmaiden ulkopuolelle, maa- tai vesialueille.

– Puheenpitopaikka voi olla vaikkapa vene, jolla ajetaan paikalle, jossa lasketaan uurna tai sirotellaan tuhkat.

Nimiäis- tai hääjuhlapuheen pitäminen ei yllättäen ole hautajaisia helpompaa. Niissäkin Marja miettii tarkasti eri osapuolten huomioon ottamista.

– Mietin paljon tunteita. Nimiäisissä ja häissä iloitaan, nauretaan ja itketään, rakkaus on pääosassa. Vanhemmat, isovanhemmat ja koko lähipiiri ovat onnellisia suvun uudesta jäsenestä, ja hääparin rakkaus loistaa kauas.

Tapa tuoda omia arvoja esille

Puhujapalvelun hinta Pro-Seremonioilla on 310 euroa hautajaisista ja nimiäisistä, 360 euroa häistä. Puhujan palkkio on 155 euroa hautajaisista ja nimiäisistä, 180 euroa häistä. Työaikaa tilaisuuden pitämiseen lasketaan kuluvan kahdeksan tuntia matkoineen.

Lisää puhujia tarvitaan, koska uskontokuntiin kuulumattomien, uskonnottomien vainajien osuus kaikista kuolleista lisääntyy vuosi vuodelta. Mitä Marja Vinni sanoisi puhujaksi ryhtymistä jo pohtineelle? Entä uskonnottomalle, joka ei vielä ole pohtinut puhujaksi ryhtymistä?

– Tämä on yksi tapa tuoda omia arvoja ja sekulaaria tapakulttuuria esille. Tässä saa kokea tekevänsä tärkeää työtä, pitää yllä perinteitä ja luoda uusia.

TEKSTI: ESA YLIKOSKIKUVAT: ESA YLIKOSKI JAWORLD HUMANIST CONGRESS

USKONNON VAIKUTUKSIAMAAHANMUUTTAJANAISTEN ARJESSA

TEKSTI JA KUVA:BINAR MUSTAFA