Artikkeli arkistot - Sivu 3 48:stä - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

⏹ Eeva Vekki esiintymässä. Kuva: Miika Storm

Moi, mitä kuuluu?
Ihan hyvää. Vuodenaika on synkkä, mutta onneksi on keksitty sauna ja kynttilät.

Mikä mielen päällä juuri nyt?
Kateus. Se voi olla hyvä asia, joka saa ihmisessä aikaan muutoksen, mutta missä vaiheessa se muuttuu sisältä päin syöväksi olennoksi?

Mitä vihaat, mitä rakastat?
Vihaan maissia, rakastan persiljaa.

Mitä harrastat?
Saunomista ja keramiikkaa. Tällä hetkellä teen Helsingin työväenopiston keramiikkakurssilla päitä. Vien ne ensi keväänä mökille pusikoihin. Käyn uimassa, tykkään lukea ja tehdä ristikoita.

Missä olet hyvä ja missä huono?
Olen tosi huono jonottamisessa ja odottamisessa. Olen hyvä olemaan herkkä. Aistin herkästi toisten tunteita. Sen takia olenkin ehkä päätynyt koomikoksi. Minun on helppo lukea yleisöstä, kuka on valmis juttelemaan ja ketä kohti ei todellakaan kannata mennä. Olen myös hyvä laittamaan ruokaa.

Jumalalla oli paviaanin pää

Oletko kokenut ns. yliluonnollisia ilmiöitä?
Kun olin 3-4-vuotias, minulla oli pehmolelu Lasse-jänis, jolla oli punainen nenä. Pääsiäisenä sen nenä muuttui vaaleanpunaiseksi. Olin innoissani tapahtuneesta taiasta, mutta aikuisia asia ei juuri kiinnostanut.

Uskoitko lapsena jumalaan?
Meidän perheessä ei kukaan kuulunut kirkkoon, minua ei ole kastettu. Silti kävin seurakunnan päiväkerhossa, ja ehkä aloin vähän uskoa. Jumala oli mielessäni samannäköinen aina: se oli pilven päällä, sillä oli valkoinen iso kaapu ja ehkä vähän siipiä. Sen pään kohdalla oli iso vihainen paviaani, jolla oli torahampaat ja kaikki.

Päiväkerhossa rupesin uskomaan Jeesus-satuihin tosissani. Pääsiäisen aikaan tulin kotiin sokissa, koska meille oli kerrottu, että Jeesus on kuollut ja lisäksi ristiinnaulittu. Koko vuosi meille oli kerrottu, että Jeesus jakaa leipää ja kalaa, parantaa sokeita ja rampoja, mutta sitten se yllättäen tapettiin. Äiti otti minut heti pois kerhosta.

Suhde jumalaan nyt?
Sellaista ei ole. Olen agnostikko. Ajattelen, että olemme kaikki samaa energiaa, joka vain muuttaa muotoaan. En osaa kuvitella, että olisi jokin erillinen olento, joka jollain tavalla vaikuttaisi elämäämme. Toki tällainen erillinen olento voi olla vaikkapa huonekasvi, jos meditoin ruukun äärellä ja mietin, miten saisin elämästäni paremman. Jotain voi tapahtuakin, kun saa ajatuksensa liikkeelle ja alkaa toimia tavoitteensa eteen.

Meditoitko siis?
En ole mitään kurssia käynyt, yritän vain joskus olla ajattelematta liikaa, tyhjentää mielen. Annan ajatusten tulla, mutta en tartu niihin.

Uskotko mihinkään?
Teatteritaikausko vaikuttaa minuunkin. Kun ihmiset toivottavat hyvää keikkaa, en voi sanoa kiitos, koska pelkään, että se saattaa vaikuttaa negatiivisesti esitykseen. Sauna on pyhä paikka. Siellä hiljennytään ja kunnioitetaan jotain asiaa. En tosin vieläkään tiedä, mikä se asia on.

Miten se, että olet agnostikko, näkyy elämässäsi?
Esimerkiksi siten, että kaksi lastani eivät kuulu mihinkään kirkkoon. Toki, kun olen reissussa, käyn mielelläni katsomassa toisten ihmisten pyhiä paikkoja. Minulla ei ole tarvetta kieltää muiden uskoa. Suomessa ev.lut. kirkko tekee tärkeää sosiaalista työtä, jota kunnioitan ja arvostan.

Mitä sanoisit Jeesukselle, jos hän kävelisi Helsingin Hämeentiellä vastaan?
Muuta veteni viiniksi! Lähde kaljalle!

Mitä pitäisi tapahtua, että alkaisit uskoa Jumalaan?
Olen ymmärtänyt, että uskoon tuleminen on hyvin voimakas kokemus, niin merkityksellinen ja iso, että jyrää kaiken yli. En voisi kuvitella päätyväni sellaiseen, mutta ”never say never”. Tällaiseen tapahtumaan ehkä vaaditaan, että on syvällä, kaipaa isoa muutosta ja on pisteessä, jossa ei ole enää mitään menetettävää. Vielä minulle ei ole tapahtunut niin, vaikka aika syvällä olen käynytkin.

Jeesus-aplodit

Miksi stand up?
Siinä on jotain hienoa, kaunista ja ihanaa, kun ihmiset nauravat yhdessä. Siinä iskee ehkä harhainen olo, että olemme kaikki samalla sivulla – ainakin sen hetken, jolloin nauramme.

Onko sinulla juttuja uskonnoista?
Ainakin yksi. Vedän usein ns. taputusharjoitukset yleisölle. Yksi manööveri on Jeesus-aplodit.

Millaiset ne ovat?
Pitää tulla paikan päälle katsomaan, jos haluaa nähdä.

Mikä uskonnoissa naurattaa?
Koodisto. Vaikka olemme maallistuneet, on uskonto vieläkin eräällä tavalla tabu. Siitä kun vitsailee, ilmassa on jotain pyhäinhäväistystä. Aina kun puhuu uskonnosta, luo jännitteen. Uskonto on helppo kohde. Tietysti vitsin pitää olla hyvä.

Saako Jumalaa pilkata?
Totta kai saa. Surkea olisi sellainen jumala, jota ei saisi. Ihan mistä tahansa saa tehdä huumoria, mutta eri asia on, että kannattaako.

Oletko esiintynyt uskovaisille?
Vedin kirkkopäivillä Oulussa seurakuntavaaliroastin, jossa pilkkasin kirkkoa hyväntahtoisesti. Se oli menestys. Yleisö nauroi ja tilaajat kiittelivät. Kukaan ei tiettävästi suuttunut, ehkä paikalle hakeutuneet olivat avomielisiä. Vitsailin mm. kirkon jäsenmäärän romahtamisesta tasolle, jossa suomalaisilla on enemmän S-etukortteja kuin kirkon jäsenyyksiä. Sanoin, että kirkon pitäisi muuttua seksikkäämmäksi ja nuorekkaammaksi, jos se meinaa jollain tavalla pärjätä. Keikkani olikin nähtävästi osa heidän vaikuttamiskampanjaansa. Sillä, että sain luvalla pilkata heidän vanhoja arvojaan, haluttiin osoittaa, että kirkko voi olla myös avarakatseinen.

Olet tehnyt poliittista satiiria tv:ssä, millaisia vitsejä kristillisistä syntyy?
Päivi Räsänen on vakkariaihe. Hän on helppo kohde, koska kaikki tietävät hänet ja hänen kovat arvonsa. Mehukasta vitsimateriaalia syntyy myös, jos joku kirkkoherra törttöilee. Komiikka syntyy ristiriidasta, sillä hänenhän pitäisi olla esimerkkinä ihmisille, eikä mokailla.

Mikä uskonnoissa vihastuttaa?
Se, kun uskontoa käytetään välineenä pönkittämään omaa valtaa ja alistamaan muita ihmisiä, olivat he sitten naisia, lapsia, homoseksuaaleja tai ihan keitä tahansa. Se, ettei asioista keskustella, vaan ainoastaan todetaan, että näin on aina tehty.

Mitä hyvää uskonnoissa on?
Sosiaalinen diakonityö, ihmisten auttaminen. Olisi typeryyttä, jos sanoisin, etten allekirjoita mitään kristillisistä arvoista, sillä kyllähän minäkin olen sitä mieltä, että ”älä tapa”. Etiikasta ja moraalista keskusteleminen on tärkeätä, ja ehkä sitä tulee harrastettua enemmän, jos kuuluu kirkkoon.

Opettaja kielsi kertomasta tapahtuneesta kotona

Millä silmin katsot luterilaista kirkkoamme?
Omin silmin. Ikkunastani näkyy Paavalin kirkon torni. Kyllä kirkolla on kyydissä pysymistä. Moni miettii, mihin kirkkoa oikeasti tänä päivänä tarvitsee. Kirkko tarvitsee uutta väkeä osoittamaan sen.

Käyvätkö lapsesi ET-tunneilla?
Ovat käyneet ET:ssä koko ajan. Jossain vaiheessa Vallilan ala-asteella oli koko Suomessa eniten ET-oppilaita. Molempien luokalla vähemmistössä ovat olleet ne, jotka ovat käyneet uskonnon tunneilla.

Omana kouluaikanani meidän luokalla oli kaksi ET-oppilasta, minä ja Heidi. Olimme alinta kastia. Meitä pidettiin jonain hippilahkon jäseninä. Tokalla tai kolmannella luokallemme tuli Afrikassa ollut lähetyssaarnaaja puhumaan ja näyttämään dioja. Kaikille oppilaille jaettiin uudet testamentit ja psalmit, sellainen pieni punainen kirja. Myös minun ja Heidin piti ottaa ne vastaan ja kiittää. Emme saaneet kertoa, että olemme ET:ssä. Tunnin jälkeen opettaja otti meiltä kahdelta ne kirjat pois. Hän sanoi, ettemme saa kertoa asiasta kotona, emme edes sitä, että olemme joutuneet osallistumaan tällaiselle tunnille.

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Tietoisuuteni hajoaa ja muutun energiapölyksi, mutta ei hätää, en ole tulossa kummittelemaan.

Millainen on koomikon joulu?
Perhejoulu. Syödään hyvin, hengaillaan perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Lahjoja saattaa tulla jakamaan jokin hahmo, esimerkiksi poro.

Saako presidentti toivottaa Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan?
Saa, mutta onko pakko?

Kovan viikon ilta jatkuu Yle TV1:ssä maaliskuussa.
eevavekki.fi

●

ESA YLIKOSKI

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien liitto FETO järjesti marraskuussa elämänkatsomustiedon ja FETOn yhteisen 40-vuotisjuhlaseminaarin ja iltajuhlan. Kumpaakin tilaisuutta luotsasi FETOn puheenjohtaja Katri Hämeenniemi.

⏹ Tilaisuudet luotsasi FETOn puheenjohtaja FM Katri Hämeenniemi, joka opettaa uskontoa ja filosofiaa lukiossa.

Iltajuhlassa puhui akateemikko Ilkka Niiniluoto, joka oli mukana 1980- ja -90-luvuilla sekä ET:n että filosofian kehittämisessä. Juhlapuheen piti myös Olavi Arra, joka toimi seitsemän vuotta FETOn puheenjohtajana pääosin 90-luvulla. Lisäksi kuultiin tervehdyksiä mm. Suomen filosofiselta yhdistykseltä sekä Vapaa-ajattelijain liitolta ja Humanistiliitolta.

Seminaarissa Kallion lukiossa kuultiin ruotsalaisen tutkijan Isabella Varricchion englanninkielinen esitelmä lukiotason filosofian opetuksesta pohjoismaissa. Vertailevassa tutkimuksessa Suomi pärjäsi hyvin.

Iltapäivällä ohjelmassa oli Sokraattinen dialogi pienryhmissä. Dialogin aiheena oli ”Mitä on viisaus?” Ehkä tärkeintä tässä oli sokraattisen pedagogisen metodin soveltaminen ja opettelu rauhallisella aikataululla. Viisauden piirteitäkin löydettiin. Haasteena on yhä metodin soveltaminen käytäntöön.

Elämänkatsomustiedon ja filosofian opetuksesta

Dosentti Eero Salmenkivi piti seminaarissa kiinnostavan esityksen ET:n ja filosofian didaktiikan eli opetusopin kehittymisestä. Seuraavassa referoin Salmenkiven esitelmää.

ET ja filosofia yhtäältä eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, toisaalta ne ovat samaa. Erona on se, että filosofia on Suomessa lukioaine ja ET:stä ajallisesti yli puolet eli kuusi vuotta opettaa yleensä luokanopettaja. Toisaalta ET ja filosofia ovat samaa. Pedagogisoitu filosofia on molempien ytimessä. Opettajajärjestö FETO on vuodesta 1986 ollut yhteinen. Oppiaineita ovat kehittäneet samat ihmiset sekä Opetushallituksessa että yliopistollisina toimijoina.

Kouluaineina ET:n ja filosofian yhteisenä lähtökohtana voi nähdä yhteisen sisältöalueen: etiikan. Molemmat oppiaineet ovat ”uudestisyntyneet”, ET uskontojen historian ja siveysopin tilalle ja filosofia pakollisena valtakunnallisena aineena lukioon 1900-luvun lopussa. On ollut mahdollista kehittää uutta didaktiikkaa puhtaalta pöydältä.

Molemmille oppiaineille on ominaista perinteiden moninaisuus ja laaja-alaisuus. Filosofiassa se on sisäänrakennettuna, ET:ssä monitieteisyytenä ja oppijalähtöisyytenä.

Samalla Salmenkivi toi esiin toisen näkökulman: FETOn ja ET:n 10-vuotisjuhlakirjassa arvioidaan, että ET:ssä ei alun perin ollut kyse erityisestä didaktiikasta eikä uusista kouluun tulevista tieteenaloista. ”ET:n syntyyn liittyvä prosessi oli siis pikemminkin (uskonto)poliittinen kuin pedagoginen tai johonkin tiettyyn tieteenalaan liittyvä” (Simola & Elo 1995, 8). He löytävät neljä juonnetta elämänkatsomustiedon rakentumisessa. Näitä ovat 1. perinteisen uskonnonvapausliikkeen uskontokritiikki, 2. peruskoulu-uudistuksen emansipatorinen utopismi, 3. pedagogisen kokonaisvaltaisuuden aate ja 4. filosofien yhteiskunnallinen aktivoituminen 1980-luvulla.

Toisin kuin kaikille luterilaisesta opetuksesta vapautetuille tehty uskontojen historia ja siveysoppi, ET luotiin aluksi nimenomaan (jollain tavoin) aatteellisesti uskonnottomien oppiaineeksi. Valtio kuitenkin ”otti uskontokriittisen reformiliikkeen syleilyynsä”, eikä korostettu uskonnottomuus koskaan tullut osaksi opetussuunnitelmia. Vapaa-ajattelijain liitto hyväksyi asiantilan 1980-luvun loppuun mennessä ja siirtyi vuonna 2010 kannattamaan myös ET:n avaamista.

ET:n osittainen avautuminen

⏹ Iltajuhlassa puhui akateemikko Ilkka Niiniluoto, joka oli alusta asti mukana sekä ET:n että filosofian kehittämisessä.

Jos ET olisi uskonnottomien ”oma” oppiaine samaan tapaan kuin ”omat uskonnot” on uskontokuntiin kuuluville, haasteena olisi suuri ryhmä, joka ei halua sen enempää ”omaa” uskontoa kuin ”omaa” aatteellista uskonnottomuuttakaan. ET ei ole muodollisesti kenenkään ”oma”, mutta aluksi eli 1985–2003 siihen liittyi jäsenyysmäärittely (”ei kuulu”).

1.8.2003 lähtien ET tavallaan palasi uskonnon historian ja siveysopin neutraaliuteen avaamalla ET:n niille uskontokuntiin kuuluville, joille ”omaa uskonnon opetusta ei järjestetä”. ”Valtiollistetussa” ratkaisussa ET:llä on nyt kaksi tehtävää: 1. toimia aatteellisesti uskonnottomien oppiaineena ja 2. toimia oppiaineena kaikille niille, joilla ei ole muuta katsomusainetta.

Jollei lapsi ole valtakirkkojen eli ev.lut. tai ortodoksikirkon jäsen, ET:n saa (periaatteessa) valita eli ET on avoinna. Tämä muutos ja vielä enemmän ET:n oppilasmäärien aiempaa nopeampi kasvu 2000-luvulla on korostanut ET:n neutraliteettia, mikä on puolestaan korostanut omaleimaisen didaktiikan merkitystä. Sittemmin myös ET:n laajempi avaaminen on noussut esille.

Filosofia uuden ET:n ytimessä

Vuoden 1985 uudistuksessa, jossa filosofia oli lopullisesti syrjäytynyt valtakunnallisesta asemasta, ET määrittyy pitkälti filosofiaksi.

”Erityisesti Georg Henrik von Wrightin ja Esa Saarisen puheenvuorot 1980-luvun alusta lähtien nostivat filosofisen näkökulman ns. maailmanproblematiikasta julkiseen keskusteluun. Useat merkittävät filosofit, kuten Timo Airaksinen, Ilkka Niiniluoto ja Juhani Pietarinen, osallistuivat alusta alkaen elämänkatsomustiedon oppisisältöjen ja -kirjojen suunnitteluun. ET:ssä olikin alusta alkaen mukana eräänlainen ”filosofiaa lapsille” -elementti.”

Jo 10-vuotias ET on hovikelpoinen oppiaine, jota leimaa populaari filosofiakeskeisyys. Tämä vahvistui vuoden 2003 uudistuksessa.

Didaktiikka on erityisesti opettajankoulutukseen liittyvä tieteenala. ET:n ja filosofian didaktiikka on nimenomaan ainedidaktiikkaa. Filosofiaa lapsille on yleisempi pedagoginen suuntaus. Esim. Tomperi (2017, 239) on esittänyt, että ”pedagoginen filosofointi kuuluu kouluun, esiintyipä filosofia erillisenä oppiaineena tai ei”.

Filosofiaa lapsille ja ET

Kehittäjä Matthew Lipmanin alkuperäinen muotoilu on nimeltään P4C (Philosophy for Children), nykyään usein PwC, Philosophy with Children). Taustalla on valveutuneen demokraattisen kansalaisen kasvun tukeminen (Dewey) sekä lasten kunnioittaminen varteenotettavina keskustelukumppaneina ja itsenäisinä tutkijoina. Suomalainen lyhenne on FILA.

Suomalaiseen kasvatustieteelliseen keskusteluun Filosofiaa lapsille -didaktiikka tuli vuonna 1988. Periaatteina siinä ovat lapsikeskeisyys, argumentaatiokeskeisyys ja dialogikeskeisyys.

FILAn tavoitteita ovat selkeä ja johdonmukainen ajattelu, kysymisen, tutkimisen ja älyllisen uteliaisuuden vaaliminen, eri näkökulmien ymmärtäminen, toisten kunnioittaminen ja väärinkäsitysten selvittäminen sekä tutkivan yhteisön muodostuminen. Ajatteleminen tuodaan julki keskustelussa, jossa kaikki yhteisön jäsenet osallistuvat ajatusten arviointiin ja jatkokehittelyyn.

FILA sopi elämänkatsomustietoon. Ylitarkastaja, myöhemmin opetusneuvos Pekka Elo teki FILAsta jo 1990-luvun alussa olennaisen osan ET-didaktiikkaa. Sen osana suomennettiin Lipmanin pienoisromaaneja, jotka eivät kuitenkaan tulleet laajempaan opetuskäyttöön.

Oppilas-/opiskelijalähtöinen FILA-didaktiikka vaikuttaa olevan riittävä didaktinen ratkaisu. ”Elämänkatsomustiedon lähtökohtana ovat valmiiden oppijärjestelmien sijaan opiskelijan elämismaailma ja sen ilmiöt.” (LOPS 2019.)

Filosofian paluu oppiaineeksi

⏹ Dosentti Eero Salmenkivi piti seminaarissa esityksen ET:n ja filosofian didaktiikan eli opetusopin kehittymisestä.

Vuoden 1994 tuntijaossa ja OPS-perusteissa filosofia palasi pakolliseksi valtakunnalliseksi lukioaineeksi, minkä jälkeen kaikki lukiolaiset eli yleensä yli 100 000 opiskelijaa kunakin vuonna on opiskellut sitä.

Tässä kehityksessä suuri merkitys on ollut HY:n pitkäaikaisilla professoreilla Ilkka Niiniluodolla ja Timo Airaksisella (Airaksinen oli ylioppilastutkintolautakunnan jäsen vuosina 1991–2015). Vuonna 2005 filosofiaan saatiin neljäs kurssi.

Filosofian palattua valtakunnalliseksi aineeksi lukiossa syntyi ET:n ja filosofian välille rajanvetoa: mitä pitää opettaa ET:ssä, mitä filosofiassa ja mitä ehkä molemmissa? FETO:lla ja sen aktiiveilla oli iso rooli käytännön ratkaisujen löytämisessä.

Lukion ET:ssä korostui antropologia ja FILA-henkinen opiskelijalähtöisyys. Filosofian toinen pakollinen eli etiikan kurssi (nykyään opintojakso) luonnollisesti auttoi rajanvetoa.

Kehitystyö muodollisen kouluopetuksen ulkopuolella

Merkittävä didaktinen avaus olivat FETOn Tartossa järjestämät kesälukiot. Lisäksi FETO vei FILA-henkistä ihmisoikeuskasvatusta Kosovoon.

Koulun ulkopuoliseen didaktiseen kehittämiseen on kuulunut FETOssa monenlaisia toimia. FETOn alkuaikoina yhteys Prometheus-leireihin oli kiinteä. Protun kanssa yhdessä on kehitetty Nuorten filosofiatapahtuma Nufit. Siihen liitettiin vuotta aiemmin syntynyt Sokrates-väittelykilpailu.

Suomi osallistui Kansainvälisiin filosofian olympialaisiin (IPO) ensimmäistä kertaa Japanissa 2002, tuloksena pronssimitali. Sen jälkeen menestys on vain parantunut: kultaa on tullut 2009, 2014, 2015, 2018 ja 2023. Isompi asia lienee se, että Suomi on järjestänyt IPOn 2009 ja 2024.

Filosofian ja sen didaktiikan uusi tuleminen

Vuoden 2010 paikkeilla ainereaalin aiheuttama alamäki ja erilaiset valinnaisuuteen liittyvät kasvatuspoliittiset ja -tieteelliset hankkeet olivat fetolaisille pelottavia. Vuonna 2014 lukiofilosofian tilanne kuitenkin kääntyi nousuun. Opetusministeri Krista Kiurun johdolla siirrettiin yksi pakollisen etiikan kurssi katsomusaineista filosofiaan. Näin etiikka siis palasi filosofiaan yli 160 vuoden jälkeen.

Didaktiikan kehityksessä tapahtui myönteinen käänne jo aiemmin. niin & näin -lehti ja Eurooppalaisen filosofian seura olivat perustaneet Ajattelutaidot-sarjan. HY:ssä oli perustettu ensimmäinen ET:n ja filosofian didaktiikan yliopistonlehtoraatti. Sokrates koulussa -teos aloitti uuden filosofian didaktiikan, ja sen edelleen pysyvä merkkipaalu on Tuukka Tomperin väitöskirja.

Uuteen tuntijakoon perustuva LOPS 2015 puolestaan otti merkittävän askeleen kohti filosofian taitoja poistamalla vaatimuksen yleissivistävistä perustiedoista. Myös filosofia on tieto- ja taitoaine – samoin elämänkatsomustieto.

FETOn ja käytännön opetuksen kannalta tärkeitä ovat pääosin FETOn aktiivien voimin toteutetut OPH:n didaktiset tukimateriaalit logiikassa, etiikassa ja yo-vastaamisessa.

Nämä sopivat myös ET:oon, mutta lisäksi OPH on tuottanut FILA-henkisen materiaalin Dialogi- ja tunnetaidot opetuksessa.

●

RISTO PUUMALAINEN
kampanjan koordinaattori

Marraskuussa 2024 Vapaa-ajattelijain liitto aloitti kuntalaisaloitekampanjan koskien uskonnollisia tilaisuuksia päiväkodeissa ja peruskouluissa. Mukaan tuli myös muita aktiivisia uskontokuntiin kuulumattomia vanhempia. Yhdessä teimme 21 kuntaan alla olevan aloitteen. Mukana oli monen kokoisia kuntia ja kaupunkeja. Kampanjan tavoitteena oli nostaa esille Opetushallituksen antama mahdollisuus opetuksen järjestäjille.

Aloitteen teksti

”Tämä on kuntalaisaloite X kunnalle koskien päiväkoteja ja peruskouluja.

Esitän, että kunta alkaa noudattaa seuraavaa Opetushallituksen ohjeen kohtaa: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” (OPH-3903-2022)

Perustelut:

OPH:n ohjeen yhtenä tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta, ja sama tavoite on mainittu ensimmäisenä myös Kuntaliiton hyvän hallinnon perusteissa. Lisäksi Suomen perustuslain mukaan yhdenvertaisuus on tärkeää. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Evankelis-luterilaisen kirkon uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen peruskouluissa ja päiväkodeissa suosii käytännössä yhtä uskonnollista yhdyskuntaa ja ainakin niitä henkilöitä, jotka haluavat osallistua uskonnonharjoitustilaisuuksiin sekä asettaa muut eri asemaan eli toimii syrjivästi, yhdenvertaisuutta vastaan.

Valintapakko uskonnollisen ja vaihtoehtoisen tilaisuuden välillä rikkoo perheiden yksityisyyden suojaa. Uskontoa ja vakaumusta koskevien erityisten henkilötietoryhmien muodostaminen ja käsittely on jopa lähtökohtaisesti kielletty. Koulun ja päiväkodin ei tulisi pakottaa huoltajia ilmaisemaan lapsensa kautta suhtautumistaan ev.lut. kirkon uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten järjestäminen on ristiriidassa myös Perusopetuksen opetussuunnitelman ja varhaiskasvatuksen perusteiden kanssa, koska niissä todetaan, että opetuksen ja kasvatuksen tulee olla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta ja että opetuksen pitää pohjautua tieteelliseen tietoon.

Suomalaiseen kulttuuriin ei aikuisillakaan kuulu uskonnollisten ja niille vaihtoehtoisten tilaisuuksien liittäminen työelämään. Jumalanpalvelukset ja hartaustilaisuudet ovat yksityisen ja yhteisöllisen toiminnan piirissä. Niin tulisi olla myös lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa.

Aloitteen toteuttamisesta on monenlaista hyötyä:

Johtajien, rehtorin ja opettajien ei enää tarvitse laatia huoltajille tiedotteita valintatilanteesta eikä laatia oppilaista tapahtumakohtaisia tai koko lukuvuotta koskevia valintalistoja. Heidän ei liioin tarvitse pyytää huoltajia miettimään ja päättämään, osallistuuko lapsi kirkolliseen ohjelmaan vaiko vaihtoehtoiseen ohjelmaan.

Muutos parantaa perheiden arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa. Uskonnollinen tai uskonnoton vakaumus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi, jota koskien Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksessään linjannut, että julkisen vallan ei tulisi pakottaa ketään ilmaisemaan katsomustaan julkisesti vasten tahtoaan.

Päiväkodilta ja koululta poistuu riski ja huolehtimisvelvollisuus siitä, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen tai osallistumatta jättäminen vaarantaisi lasten ja nuorten yhdenvertaisen kohtelun taikka aiheuttaisi leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.

Kasvattajia ja opettajia ei tarvitse jakaa kirkollisen ohjelman valvojiin tai vaihtoehtoisen ohjelman suunnittelijoihin ja toteuttajiin. (Eikä kumpaankaan vaihtoehtoon osallistumattomien, esim. Jehovan todistajien valvontaan.) Vaihtoehtoisen tilaisuuden ohjelman järjestämisvelvoite on usein jakautunut epätasaisesti, mikä kohdistuu joihinkin opettajiin ylimääräisenä rasitteena.

Uskonnollisista ja niille vaihtoehtoisista tilaisuuksista luopuminen mahdollistaa keskittymisen perustoimintaan sekä sellaisen iloisen tapahtuman innovointiin ja järjestämiseen, joka on kaikille sopiva ja kaikille tarkoitettu.

Lisätiedot:

Ohje perusopetuksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämisestä sekä yhteisistä juhlista ja uskonnollisista tilaisuuksista esi- ja perusopetuksessa | Opetushallitus
Hyvän hallinnon perusteet | Kuntaliitto
Erityisten henkilötietoryhmien käsittely | Tietosuojavaltuutetun toimisto
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet | Opetushallitus

Vastuuhenkilö: XY”

Aloitekampanjan vastausten koonti

Kuntalaisaloitteen etusivulla on selkeä ohje vastata ilman aiheetonta viivytystä, mutta neljä kuntaa tai kaupunkia ei ole vastannut kuluneen vuoden aikana. Asian hoitamattomuus saatetaan Aluehallintoviraston tietoon.

17 kuntaa vastasi. Enimmäkseen vastaajana oli yksittäinen tai muutama johtava viranomainen. Luottamushenkilöstöä vastaajista oli vain muutaman lautakunnan verran. Yksi vastaus tuli kaupunginhallitukselta. Kuntien hallintosäännöissä on siis vaihtelua vastaamisvastuun osalta.

Epäselväksi jäi, tietävätkö kaikkien kuntien luottamushenkilöt kyseisestä Opetushallituksen antamasta mahdollisuudesta. Tosin Kuntalaisaloitteen ohjeissa lukee, että kunnanvaltuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet.

Enimmäkseen vastauksissa kerrottiin vaihtelevin ja runsain sanoin, ettei aloitetta oteta käyttöön. Vastauksissa oli myös paljon tekstiä katsomuskasvatuksesta ja uskonnonvapaudesta, siis asian vierestä. Usein ja runsaasti oli myös suoraa lainausta OPH:n ohjeista. Monissa vastauksissa perusteltiin uskonnollisten tilaisuuksien pitämistä yhteisöllisyydellä, vaikka vastaavat varsin hyvin tietävät, että kaikki oppilaat eivät osallistu noihin tilaisuuksiin.

Monisivuisten vastausten vastakohta oli yhden opetusjohtajan lyhyt toteamus, että kaupunki noudattaa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa Opetushallituksen ohjetta sekä vahvistettuja varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmia. Kyseinen opetusjohtaja ei vaivautunut vastaamaan ollenkaan aloitteen perusteluihin.

Eräs vastaaja kiisti heidän suosivan vain yhtä uskontokuntaa. Hän kirjoitti, että evankelis-luterilaista uskontoa opiskelevien oppilaiden koulukohtainen osuus heidän kaupunkinsa perusopetuksessa on vähimmillään 20 % ja enimmillään 88 %. Islamin opiskelijoiden osuus voi olla yli 50 % oppilaista. Vastaaja ei tarkemmin kirjoittanut muslimienemmistöisten koulujen tilanteesta. Pidetäänkö siellä islamiin perustuvia yhteisiä uskonnollisia tilaisuuksia yhteisöllisyyden lisäämiseksi?

Yhdessä kaupungissa on linjattu, että peruskoulut saavat itse päättää, järjestävätkö ne uskonnollisia tilaisuuksia. Niinpä 16 % kouluista oli siellä luopunut uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä.

Aloitteemme mukaisesti oli jo toimittu yhden kunnan koko varhaiskasvatuksessa. Päätös oli kirjattu varhaiskasvatussuunnitelmaan. Perusteluissa mainitaan sitouttamattomuuden tarkoittavan, että katsomuksia tarkastellaan tasaveroisina arvottamatta niitä. Lapsia ei sitouteta uskomaan tai ajattelemaan tietyn uskonnon tai katsomuksen mukaisesti, ja henkilöstön tulee toimia ammatillisesti omasta katsomuksestaan riippumatta. Lisäksi päätöstä perustellaan jokaisen lapsen oikeudella kokea, että hänen perheensä on yhtä arvokas kulttuurista ja uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

Kampanjalla saatiin muutamien kuntien päättäjiä miettimään asiaa. Saatiin myös arvokasta tietoa muutoksen etenemisestä. Opetushallituksen kirjaama mahdollisuus on ollut ohjeissa vuodesta 2018 ja nykymuodossaan vuodesta 2022. Tässä ajassa ainakin yhden kaupungin koko varhaiskasvatus ja yhdestä kaupungista joka kuudes koulu on luopunut kokonaan uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä.

Vaikka kampanja on ohi, asia on edelleen ajankohtainen ja kyseisen aloitteen voi tehdä vieläkin.

Lisätietoa löytyy Kuntalaisaloite.fi –sivulta. Siellä lukee: ”Kuntalaisaloite on suoran vaikuttamisen väline. Sen avulla kuntalainen voi nostaa esiin jonkin ajankohtaisen asian tai ongelman sekä herätellä päättäjiä kiinnittämään siihen huomiota.”

Julkisen vallan neutraliteettiperiaate, oppilaiden yhdenvertainen kohtelu ja uskonnollinen sitouttamattomuus eivät vielä täysin toteudu kaikissa päiväkodeissa ja peruskouluissa, joten aloitteen toistamiselle on yhä tarvetta. Sinulla on oikeus tehdä se.

●

JORI MÄNTYSALO

Vapaa-ajattelijoilla on monia pieniä tavoitteita: elämänkatsomustiedon opiskelu pitäisi sallia kaikille oppilaille, jumalanpilkkalaki kumota, vihkimisoikeuden haluamme kun se uskontokunnillakin on, pari uskontokuntien verovapautta tulisi kumota ja niin edelleen. Isompi tavoite on valtion ja kirkon liiton purku, yhtenä osana sitä hautaustoimen järjestäminen uskonnoista riippumatta. Vaikka näitä kannatan, mietin välillä, meneekö todellisuus oikealta ohi.

Aloitan lopusta eli hautaamisesta. Nykyisen kirkolle ulkoistetun hautaustoimen sijaan haluamme kunnallisia hautausmaita – tai miksei yksityisiäkin. Lisäksi meillä on kymmenkunta omaa hautausmaata, itsekin kesällä olin yhden kunnostustalkoissa. Toisaalta tuhkan sirottelu luontoon lisääntyy. Vuosien 2014 ja 2024 aikana luterilaisille hautausmaille päätyneiden vainajien osuus väheni pari prosenttiyksikköä. Muutos on hidas, mutta etenee. Jäävätkö hautausmaat tulevaisuudessa tyhjiksi, kun matkamme pää onkin tuhkana vaaran rinteellä tai Suomenlahden aalloissa?

Parisuhteissa sama näkyy jo nyt selvästi. Siviilivihkimiset ohittivat uskonnolliset menot suosiossa vuonna 2013, ja nyt suunnilleen kahta uskonnollisesti vihittyä paria kohti on kolme siviiliparia. Siviilivihkimispaikkojen määrää vähennettiin kesällä, mutta se ei näytä ohjanneen pareja kirkon piiriin. Moni elää avoliitossa, ja niinpä papit ja vastaavat ovat alussa mukana enää pienessä osassa parisuhteita. Tupaantuliaiset yhteiseen kotiin voivat korvata häät. Muuttuuko vihkimisoikeus merkityksettömäksi, kun yhä useampi rakastunut pari erottaa juridiikan ja juhlinnan toisistaan?

On tietysti väärin, ettei elämänkatsomustietoa saa opiskella, jos sattuu olemaan kirkon jäsen. Eihän valtio missään muuallakaan tee vastaavaa erottelua jäsenyyden perusteella: laki ei kiellä pippuripihvin syöntiä Vegaaniliiton jäseneltä eikä poliisi pidätä, jos kokoomuksen jäsen jakaa kommunistien vaalimainoksia. Kastettujen osuus vauvoista putoaa tänä vuonna alle 60 prosentin, ja sekään kehitys tuskin hidastuu. Onko ET-kiellolla merkitystä, jos tulevaisuudessa kirkon jäseniä ovat vain ne lapset, joiden vanhemmat oikeasti uskovat jumalaansa?

Ja lopuksi: entä koko valtionkirkko ja verotusoikeus? Väärin se on, mutta jo nyt 30–50-vuotiaista alle puolet on kirkon jäseniä ja lisää eroaa koko ajan. Toisten arvioiden mukaan tämä saa poliitikot viimein kannattamaan kirkon ja valtion eroa. Toinenkin suunta on mahdollinen: ehkä asia muuttuu merkityksettömäksi. Jos minimaalinen promille on kirkon jäseniä, ei verotusoikeus kenties enää kiinnosta. Onko valtionkirkko tulevaisuudessa olemassa vain historian jäänteenä? Tälle löytyisi hyvä analogia naapurista: Ruotsi on tosiasiallisesti demokratia, mutta muodollisesti edelleen kuningaskunta. Kirkolle voisi olla mahdollinen jokin samankaltainen käytäntö, jossa rooli on seremoniallinen eikä juuri kukaan usko kirkon oppiin.

Tämä kaikki on tietysti spekulaatiota. Toistaiseksi jatkamme samaa perinteistä jurnutustamme valtiovallan suuntaan.

Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja

●

ESA YLIKOSKI

Opetusneuvos Satu Honkala toimi lähes 30 vuotta isojen helsinkiläiskoulujen rehtorina. Ennen eläkkeelle jäämistä hänen vastuualueenaan Opetushallituksessa olivat elämänkatsomustieto ja filosofia, globaalikasvatus, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat sekä väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy. Elämänkatsomustieto on lähellä Honkalan sydäntä, ja oppiaineen edistämiseen aika oli rajallinen, mutta tuloksellinen.

Miten ryhdyit opetusalalle?

Ylioppilaaksi tulon jälkeen pääsin opiskelemaan oikeustieteelliseen. Ensimmäisen vuoden jälkeen kaipasin muutakin tekemistä, joten hakeuduin opettajankoulutukseen, jossa sai ilmaisia soittotunteja ja oli muitakin mielenkiintoisia kursseja. Valmistuinkin opettajaksi aiemmin kuin juristiksi.

Kun aloitit työt, opetitko 1980-luvulla myös elämänkatsomustietoa?

Opetin alkuvuosina uskontojen historiaa ja siveysoppia, sitten elämänkatsomustietoa.

Millaisia huomioita teit uskonnonvapauden tilanteesta koulussa?

Kirjoittelin lasteni päiväkotiin aika pitkiä ohjeita, mutta koin myös, että niitä noudatettiin liikuttavan tarkasti. Koulussakaan en isoihin epäkohtiin törmännyt. Lapset siirtyivät sitten johtamaani kouluun, kun muutimme.

Sinut valittiin jo varsin nuorena rehtoriksi. Millaiseen kouluun?

Tulin kolmikymppisenä valituksi Roihuvuoren ala-asteen rehtoriksi toimittuani ensin rehtorin sijaisena jonkin aikaa. Koulu oli itähelsinkiläinen lähiökoulu, joka aika nopeasti monikulttuuristui.

Kertoisitko rehtorin urasta, joka jatkui pitkään.

Toimin rehtorina melkein kolmekymmentä vuotta, siihen mahtuu kaikenlaista. Koulu oli jo silloin monikulttuurinen. Se pilotoi vuosiluokkiin sitomatonta opetusta, ja siellä toimi ruotsinkielen kielikylpy sekä kaksikieliset suomi-viro-luokat.

Opettajakunta oli innostunutta, taitavaa ja kokeilevaista väkeä. Moni heistä on edelleen ystäväni. Parhaimmat opetusmuistoni ovat musiikkiluokista, etenkin isoista musiikkileireistä, joita pidimme monena syksynä kesäsiirtolan tiloissa.

Koulun johtamisen ohella sain toimia Helsingin kaupungin elämänkatsomustiedon pedagogisena asiantuntijana (aiemmin ohjaava opettaja) ja myös maahanmuuttajaopetuksen pedagogisena tukena.

Lisäksi sain suunnitella uuden koulun, jonne sitten siirryinkin rehtoriksi.

Miten koulusi alkoi suhtautua ev.-lut. seurakunnan uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten koulujumalanpalveluksiin koulupäivän aikana ja säännöllisiin päivänavauksiin?

Aluksi sidoimme ne uskontotunteihin, sitten jossain vaiheessa sovimme, että päivänavaukset eivät sisällä mitään uskonnollista ainesta. Koululaisjumalanpalveluksia oli harvakseltaan.

Koitko rehtorina painostusta kirkon edustajien taholta? Entä opettajien, vanhempien tai median taholta?

Piispa Jolkkosen lapset olivat koulussani, ja hän kovasti halusi puuttua juhliemme ohjelma- ja musiikkivalintoihin. Sain myös runsaasti vihapostia jouluisin ja keväisin, mutteivät ne kyllä painostukselta tuntuneet – ennemmin kävi sääliksi niitä, jotka joutuivat koulun juhlien takia maailmanloppua odottelemaan.

Media oli välillä todella hankala, jahtasi milloin opettajia, milloin oppilaita. Aiheet eivät liittyneet katsomuskysymyksiin, vaan yksittäisiin ikäviin tapahtumiin.

Entä miten aloitte kehittää koulun yhteisiä tilaisuuksia, kuten kevätjuhlia ja joulujuhlia tai kuusijuhlia tai vastaavia?

Kun olin pedagoginen asiantuntija ja juristi, niin noudatimme omassa koulussa lainsäädäntöä ja ohjeistuksia pilkulleen. Viimeisten vuosien juhlissa ei uskonnollista sisältöä ollut ollenkaan, joskus aikaisemmin hiukan.

Saitko tukea kollegoilta, muilta rehtoreilta tai opettajilta? Olitko verkostoitunut, niin kuin nykyään sanotaan?

Helsingissä rehtoreilla on alueellinen verkosto. Oli myös mahdollisuus käydä työnohjauksessa, eli tukea sai aina, jos sitä tarvitsi. Uuteen kouluun sain valita kaikki opettajat, joten joukko oli aika samanhenkisesti koulutyöhön suhtautuvaa.

Satu Honkala nuorena, keski-ikäisenä js eläkeläisenä — ⏹ Satu Honkala on toiminut mm. koulun rehtorina ja opetusneuvoksena opetushallituksessa. Nykyään hän on eläkkeellä.

Oletko ollut mukana esimerkiksi Filosoﬁan ja elämänkatsomustiedon opettajien FETO:n toiminnassa?

Olen ollut FETOa perustamassa 40 vuotta sitten ja mukana siitä asti. Toimin puheenjohtajana kahdeksan vuotta. FETO on ollut merkittävä järjestö elämässäni, sen puitteissa olen ollut mukana järjestötyössä, kesälukioissa, Protussa, Itä-Aasia-opintopiireissä, filosofiaolympialaisissa, biljardinpeluussa ja monessa muussa.

Onko elämänkatsomustietoa opettavien luokanopettajien keskuudessa yhteistyötä?

Kyllä, näyttäisi ainakin verkkosivujen perusteella olevan. FETOssa toimii myös luokanopettajia, se on oppiaineen järjestö, ei aineenopettajien järjestö.

Mitä haasteita kohtasit työssäsi Opetushallituksessa?

Pekka Elon jälkeen filosofia-ET-virka jätettiin useammaksi vuodeksi täyttämättä, sitten se yhdistettiin kahden muun viran tehtäviin ja tulin valituksi tuohon virkaan. Minun virassani filosofia ja ET muodostivat vain pienen osan, vastuullani olivat myös globaalikasvatus, yhdenvertaisuusja tasa-arvoasiat sekä väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy, joiden lisäksi työskentelin ajoittain myös juristitiimissä.

Yhteistyö kollegojen kanssa sujui hyvin. Myöskään uskonto-oppiainetta hoitavien kanssa ei erimielisyyksiä juuri ollut. Hankalissa kysymyksissä saatoin aina kysyä neuvoa FETOn kollegoilta. Opetushallituksessa isoja haasteita ei juuri ollut, ainakaan, jos sitä vertaa koulutyöhön Itä-Helsingissä.

Opetushallituksen nettisivuiltahan löytyy aika paljon perusinfoa huoltajille sekä myös opetuksen tukimateriaaleja opettajille. Olet tainnut tehdä ja tuottaa niitä?

Kyllä, ja osa on tuotettu yhdessä uskonnon kollegan kanssa.

Miten arvioit elämänkatsomustiedon kehitystä 40 vuoden aikana?

Oppiaine on kehittynyt, ja sille on muodostunut omat pedagogiset ratkaisut. Opetussuunnitelmassa tietyt peruspilarit, kuten ihmisoikeudet ja oppilaslähtöinen keskustelevuus, ovat pysyneet ja vahvistuneet. Oppilasmäärät ovat kasvaneet, eikä oppiaine ole enää pienen vähemmistön aine.

Miten arvioit ET:n oppikirjatilannetta tällä hetkellä?

Olen aiemmin ollut kirjoittamassa useampaa Opetushallituksen tuottamaa ET-oppikirjasarjaa. Nyt kirjoja tuottavat kaupalliset kustantajat. Tilanne on tällä hetkellä mielestäni riittävän hyvä, etenkin kun oppiaineen opetus ei ole kirjaorjallista. Opetussuunnitelma sisältää enemmän taito- kuin tietotavoitteita, ja niitä ei juurikaan voi kirjasta opiskella.

Mitä tarvittaisiin ET:n vajaakäytön vähentämiseksi ja oppilasosuuden edelleen lisäämiseksi?

Oppiaineesta liikkuu edelleen vääriä käsityksiä. Niitä on hyvä jatkuvasti oikoa esittelemällä oppiainetta etenkin niillä paikkakunnilla, joilla oppilaita on vähän. ET voitaisiin avata vapaasti valittavaksi.

Miten tukea voisi kehittää ET:n opetusta aloittavalle luokanopettajalle?

ET-opinnot suorittaneella opettajalla on varmasti hyvät valmiudet työn tekemiseen. Oppiaineen koulutusta vailla olevat opettajat luonnollisesti toivovat valmiita materiaaleja ja tuntivinkkejä. FETO voisi toimia vahvemmin myös oppiainetta opettavien luokanopettajien tukena – nyt kaikki eivät taida tietää, että siihen voi liittyä.

Sanotaan, että elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille valittavaksi ja oppiaineen vahvistaminen on tärkeää mahdollisten laajempien katsomusaineuudistusten laadun kannalta.

Kyllä, emme tarvitse uudistettua pakollista uskonto-oppiainetta.

Opetushallituksen katsomusaineiden kehittämisryhmä esitti katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen kokeilua. Miten arvioit tätä ideaa? Mikään taho ei ole toistaiseksi tainnut ryhtyä kokeiluhankkeen valmisteluun?

Helsingin yliopisto aloitti tällaisen kokeilun Viikin Normaalikoulussa ja yliopiston tutkimushankkeena. Kokeilussa ei poiketa opetussuunnitelmasta, eli siinä mielessä se ei ole oikea kokeilu. En pitänyt Viikin kokeiluopetussuunnitelmaa kovin onnistuneena; se painottui uskonnon sisältöihin, vaikka ET-ainesta olikin tuotu mukaan.

●

TANJA LAINE

Pohjoismaiden humanistikonferenssi 6.6.-8.6.2025 Tukholmassa keräsi paikalle edustajia eri Pohjoismaista, ja lisäksi mukana oli osallistujia myös Amerikasta, Belgiasta, Skotlannista ja Briteistä. Osallistuin Nico Laineen kanssa tähän kaksipäiväiseen tapahtumaan, jolla oli tiivis ohjelma.

Kokouksessa kuultiin useita luennoitsijoita, ja puheenvuorot pidettiin englanniksi, jotta eri maiden osallistujat pystyivät seuraamaan keskustelua tasavertaisesti. Luentojen lisäksi oli mielenkiintoisia keskusteluja, verkostoitumista ja yhtenä osuutena oli kertoa oman Vapaa-ajattelijain liiton tilanteesta. Pääsin kertomaan, että liittomme toiminta on nousussa ja työllämme on vaikutusta.

Suomityttönä selvisin kunnialla englanninkielisestä puheestani – lyhyesti ja ytimekkäästi, kuten meillä on tapana. Vein myös arvoisalta puheenjohtajalta Jori Mäntysalolta ääniviestin muodossa tervehdyksen, joka kuului näin: ” helou” Tämä sai raikuvat aplodit, koska tätä suomimieheltä odotettiinkin.

Kokouksen näkyvin julkinen osio oli mielenosoitus, jonka teemana oli “Usko mihin haluat, sano mitä haluat”. Mielenilmaisu oli rauhallinen mutta vaikuttava muistutus siitä, että sananvapaus ja avoin keskustelu ovat humanismin keskeisiä peruspilareita. Mielenilmaisussa korostettiin sekä uskonnottomien asemaa että laajempaa oikeutta ilmaista näkemyksiä ilman painostusta tai pelkoa. Tapahtuma herätti ohikulkijoiden kiinnostusta ja toi liittojen yhteisen viestin selkeästi näkyviin: vapaa keskustelu on demokraattisen yhteiskunnan elinehto.

Kokouksen päätteeksi oli selvää, että pohjoismaista yhteistyötä halutaan syventää. Osallistujat korostivat, että yhteinen arvopohja luovat pohjan tiiviille yhteistyölle. Tukholman kokous ei ollut pelkkä muodollinen kohtaaminen, vaan se vahvisti konkreettisesti Pohjoismaiden humanistiliittojen keskinäistä yhteyttä. Kaksipäiväinen tapahtuma tarjosi sekä strategista keskustelua että käytännön inspiraatiota. Mielenosoitus toi yhteistyön näkyväksi myös suurelle yleisölle.

Vapaa-ajattelijain liitto on tehnyt myös vetoomuksensa puolueille tulevia hallitusohjelmaneuvotteluja varten. Liitto korostaa, että ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella (Perustuslaki 6 § ja Yhdenvertaisuuslaki 8 §), ja painottaa erityisesti uskontoihin ja katsomuksiin neutraalin valtion vahvistamista.

Tarvitaan katsomusneutraalin palvelutarjonnan kehittämistä, uskonnottomien ja vähemmistöuskontojen tasapuolista kohtelua julkisissa palveluissa sekä katsomusaineiden opetuksen yhdenvertaisuutta. Vetoomuksessa vaaditaan myös jumalanpilkan kriminalisoinnin poistamista, sillä julkisrauhasta ja vihapuheesta on säädetty erikseen, ja nämä tarjoavat riittävän suojan ilman tarpeetonta sananvapauden rajoittamista.

Oli suuri kunnia saada edustaa Suomea Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtajana yhdessä Humanistiliiton puheenjohtaja Irma Peiposen kanssa.

Lopuksi haluan jakaa terveiset islantilaiselta ystävältäni. Islannissa sanotaan, että kun vesipisara tippuu kiven päälle, tarvitaan monta pisaraa, ennen kuin kiveen syntyy kolo. Tämä muistuttaa meitä siitä, että pienilläkin teoilla on merkitystä, lopputulos syntyy sitkeydestä ja jatkuvasta työstä. Jatkamme siis mekin hyvää työtä, pisara kerrallaan.

Nöyrin terveisin, Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtaja.

●

ESA YLIKOSKI

Elämänkatsomustiedon (ET) oppilasosuuden kasvu jatkuu kautta maan myös lukuvuonna 2025-26. Vapaa Ajattelija -lehti on jälleen pyytänyt ja saanut tuoreita tietoja suoraan muutamien kuntien opetustoimelta.

Kaikkien kuntien oppilasvalintatiedot viime lukuvuodelta 2024-25 löytyvät Opetushallituksen Vipunen-tietopalvelusta.

ET:n kasvu on ollut jatkuvaa ja varsin tasaista vuosia. Kahden vuoden takaisia ja sitä vanhempia tietoja on myös täällä.

ET:n oppilasosuus lukuvuonna 2025-26 perusopetuksessa eräissä kunnissa
Kasvu/lasku viime vuodesta prosenttiyksikköinä. Tähdellä merkityissä muutosprosenteissa viime vuoden tieto puuttuu.

Kunta	Osuus %	Muutos %
Helsinki	30,9	+0,7
Espoo	23,1	+1,6
Tampere	22,1	+0,5
Vantaa	21,6	+0,8
Kerava	20,7	+0,0
Turku	20,4	+1,6
Hyvinkää	17,8	+1,4
Järvenpää	19,8	+1,8
Tuusula	16,2	+1,5
Jyväskylä	14,7	+1,5
Raasepori	14,6	-0,3
Lahti	13,9	+1,7
Vaasa	13,0	+0,7
Raisio	12,6	*
Kaarina	11,9	+1,3
Salo	11,7	*
Oulu	11,3	+0,6
Kajaani	8,3	+0,6
Pori	7,5	+0,7
Nakkila	3,6	*

Helsingissä ET on suurin katsomusaine 13 peruskoulussa. ET on siellä suurempi kuin ev.-lut. uskonto 16 peruskoulussa. Helsingissä on peruskouluja yhteensä 98.

ET:n oppilasosuus suurin alakoulussa ja ensimmäisillä luokilla

Ala- ja yläkoulujen sekä vastaavien luokkien ero ennakoi kasvun jatkuvan.

Espoossa ET:n oppilasosuus 1. luokille on 26,4 % ja 9. luokille 18,7 % (eroa 7,7 prosenttiyksikköä). Siten kasvu jatkuu myös tulevina lukuvuosina.

Lahdessa 9. luokkien osuus on 11,5 % ja 1. luokkien 17,1 %. Ero on siis 5,6 prosenttiyksikköä. ET-oppilaiden osuus koko peruskoululaisjoukosta nousee pian yli 15 prosentin.

Tampereella 1.-6. luokille luku on 24,2 %, 7.-9. luokille taas 17,8 %. Ero on 6,4 prosenttiyksikköä. Tämän suuruinen tai hieman pienempi ero alakoulun ja yläkoulun välillä on tyypillistä eri puolilla Suomea.

Ruotsinkielisissä kouluissa ET:n osuus on pienempi kuin suomenkielisissä. Ero vaihtelee kunnittain, mutta meillä ei ole yleensä erillisiä tietoja. Helsingissä osuus on suomenkielisissä kouluissa 31,2 % ja ruotsinkielisissä 28,3 %. Vaasassa suomenkielisten lukema on 14,3 % ja ruotsinkielisten 8,7 %.

●

ESA YLIKOSKI

Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -palkinto 2025 on myönnetty oikeustieteen maisteri Sanna Harjulle pitkäaikaisesta työstä uskonnottomana vihkijänä. Hän on toiminut Pirkanmaalla viranomaisen valtuuttamana vapaana siviilivihkijänä jo yli kymmenen vuotta ja kertoo käyneensä peräti 77 vihkipaikassa hoitamassa avioliittoon vihkimisen. Hän myös ylläpitää sivua tahdotko.fi.

Sanna Harju sanoi kiitospuheessaan olevansa erittäin otettu Väinö Voipio-palkinnon saamisesta ja ottavansa tunnustuksen vastaan todella iloisin ja kiitollisin mielin. Samalla hän kiitti yhteistyöstä, jonka avulla palkintosumma voidaan lahjoittaa lasten ja nuorten hyväksi tehtävään järjestötyöhön Aseman lapset ry:lle.

– Tuntuu luonnollisesti hyvältä, että tehty työ tulee tällä tavalla nähdyksi. Näiden vuosien aikana, kun olen saanut tätä tehdä, tästä on muodostunut vähän niin kuin elämäntapa. Siihen kuuluu lukemattomia iltoja ja viikonloppuja tien päällä Pirkanmaan eri kolkissa, erilaisissa juhlataloissa, ravintoloissa, suurissa ja pienissä yksityiskodeissa, kotipihoilla, mökeillä ja välillä ihan metsässäkin.

– Sivutoiminen vihkiminen antaa paljon, mutta luonteensa vuoksi se myös kysyy omistautumista ja ehkä jonkin sortin… kutsumustakin. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio ja avioliiton solmiminen totta kai juridinen toimitus. Mutta samalla se on myös niin paljon enemmän. Se on vihittäville merkitystä täynnä oleva hetki, joka tulee osaksi heidän muistojaan ja heidän elämänsä tarinaa.

– Siksi vihkityö on aina ensi sijassa ihmistyötä. Nämä kaksi ihmistä tässä edessäni, heidän tahtonsa ja aikomuksensa olla ja elää yhdessä, toisiaan rakastaen, elämän ilot ja vaikeudet kohdaten. Siinä on se tämän toimen kimalteleva ydin, se ajatus, joka minua itseäni kaikkein syvimmin koskettaa kerta kerran jälkeen uudestaan.

– Lämmin kiitokseni vielä Suomen Vapaa-ajattelijain liitolle.

Kiitospuhe kuultiin Tampereen vapaa-ajattelijain 80-vuotisjuhlassa videon välityksellä. Vapaa Ajattelija kertoi Sanna Harjun toiminnasta jo numerossa 4/2017, sivulla 19.

Siviilivihkimisten osuus kaikista avioliittoon vihkimisistä koko maassa on lisääntynyt viime vuosina. Niiden osuus oli viime vuonna noin 60 prosenttia.

●

RISTO PUUMALAINEN

Opetushallituksen ohjeen 3903/2022 mukaan opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Tuota mahdollisuutta on tähän mennessä hyödyntänyt arviolta 10 % kouluista. Virallista tilastoa asiasta ei ole, mutta luku selviää Janssonin ja Kälkäjän kirjoittamasta Laurea-ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä vuodelta 2024.

Etsin syksyllä 2025 netistä kouluja tai opetuksen järjestäjiä, joissa on tehty edellä mainittu päätös. Löysin niitä 15, ja lähetin niille sähköpostilla pyynnön vastata neljään kysymykseeni. Kouluilta tuli kolme vastausta. Yksi vastaus tuli kaupungilta, jossa on tehty kyseinen päätös varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Vastauksista selvisi, että päätökseen vaikutti moni asia. Ensinnäkin päätöksen mahdollisti alussa mainittu OPH:n ohje. Lisäksi oli pohdittu uskonnollisten tilaisuuksien suhdetta opetussuunnitelman sisältöön. Myös vaihtoehtoisten tapahtumien iso osallistujamäärä oli vaikuttanut siihen, että kirkkotilaisuus siirrettiin iltaan.

Koulupäivinä haluttiin keskittyä perustyöhön, opetussuunnitelman toteuttamiseen. Päätöksen katsottiin olevan lapsen edun mukainen, koska kaikki lapset voivat osallistua toimintaan tasa-arvoisesti eikä ketään eroteta porukasta. Päätöksen katsottiin vahvistavan yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä. Yksi vastaaja oli sitä mieltä, että uskonnollisuuteen kuuluvat asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja kyseinen päätös kunnioittaa kaikkien erilaisia näkökulmia uskontoon.

Vastaajien mielestä päätös on helpottanut työtä monella tapaa. Enää ei tarvitse kehitellä vaihtoehtoista toimintaa eikä kerätä tietoja siitä kuka osallistuu mihinkin tilaisuuteen. Ei tarvitse myöskään järjestellä valvontoja ja siirtymiä eri kohteisiin. Myös vaihtoehtoisen tilaisuuden sisällön samanlaisuuden pohtiminen ja tiedotus huoltajille ovat jääneet pois päätöksen myötä. Lisäksi päätöksen vuoksi tai sen ansiosta on paneuduttu katsomuskasvatukseen ja pohdittu sitä oikein erityisesti.

Vastaajat ovat saaneet palautetta päätöksestään vaihtelevasti. Yhden koulun henkilökunnassa on jonkin verran eriäviä mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta huoltajilta ei ole tullut palautetta. Toisen koulun vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, kun he pääsevät seuraamaan illalla järjestettävää vapaaehtoista joulukirkkoa. Myös sitä on kiitetty, ettei uskonnollista tapahtumaa ole keskellä koulupäivää.

Kolmannen koulun vanhempien palaute on ilmennyt yleisenä tyytyväisyytenä, ja muita uskontoja edustavat vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä siihen, ettei koulu korosta vain yhtä uskontoa. Vastaajan kokemus on, että päätöksen myötä koulun asenne on tasa-arvoinen ja kaikkia kunnioittava uskontokunnasta riippumatta.

Yksi vastaajista on kokenut painostusta päätöksen vuoksi. Painostus on tullut hiippakunnasta. Sieltä on tullut useita yhteydenottoja puhelimella ja sähköpostilla sekä tapaamisia, joissa on pyydetty/vaadittu perusteluja päätökselle. Muissa palautteissa on kehuttu asiasta päättäneitä rohkeiksi ja kerrottu, että toiminta on nyt selkeää ja kaikille lapsille sopivaa.

Lisäksi vastattiin, että päätös kunnioittaa kaikkien vakaumuksia.

Vastauksista kävi selväksi, että koulua voi pitää ilman uskonnollisia tilaisuuksia. Kaikki vastaajat olivat tyytyväisiä päätökseensä, koska se on helpottanut ja yhtenäistänyt heidän toimiaan ja antanut aikaa perustyöhön. Asia olisi tutkimuksen arvoinen.

●

VAPAA-AJATTELIJAIN LIITTO

Kun ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella (Perustuslaki 6 § ja Yhdenvertaisuuslaki 8 §), toivomme puolueenne edistävän eduskuntavaalien jälkeisissä hallitusohjelmaneuvotteluissa seuraavaa:

Yleisten hautausmaiden ja krematorioiden yhteyteen tai muihin sopiviin tiloihin tulee järjestää ei-kirkollisiin hautajaisiin soveltuvat sisätilat niin siviilihautajaisiin kuin eri uskontojen seremonioihin.
Elämänkatsomustiedon (ET) valinnan avaaminen tulee toteuttaa nopeasti, koska se ei vaadi tuntijaon ja opetussuunnitelman muuttamista. Se loisi nykyistä syrjivää tilannetta paremman lähtökohdan mahdollisille pitkäjänteisemmille uudistuksille.
Mielestämme kirkko saisi päättää uskontunnustuksestaan ilman eduskuntaa. Perustuslain 76 § voidaan kumota.
Jumalanpilkan kriminalisoinnista tulisi luopua. Julkisrauhasta ja vihapuheesta on säädetty erikseen.
Puolustusvoimiin tarvitaan sotilaspappien rinnalle uskonnottomia henkisen tuen ammattilaisia.
Kun kirkosta eronneet maksavat joka vuosi useita miljoonia euroja kirkollisveroa eroamisvuoden loppuun asti, tämä tulee korjata niin, että eroamispäivän jälkeinen kirkollisvero palautetaan viimeistään verovuoden veronpalautusten yhteydessä. Näin ennen kuin kirkollisverotus lopetetaan.
Valtion ja kirkon suhteen uudistamisen valmistelu tulee aloittaa tulevalla vaalikaudella. Tulee ottaa suunta kirkon julkisoikeudellisesta erityisasemasta uskontojen ja vakaumusten yhdenvertaiseen kohteluun.

Kunnioittavasti 20.8.2025

Jumalalla oli paviaanin pää

Jeesus-aplodit

Opettaja kielsi kertomasta tapahtuneesta kotona

Elämänkatsomustiedon ja filosofian opetuksesta

ET:n osittainen avautuminen

Filosofia uuden ET:n ytimessä

Filosofiaa lapsille ja ET

Filosofian paluu oppiaineeksi

Kehitystyö muodollisen kouluopetuksen ulkopuolella

Filosofian ja sen didaktiikan uusi tuleminen

Aloitteen teksti

Aloitekampanjan vastausten koonti

Miten ryhdyit opetusalalle?

Kun aloitit työt, opetitko 1980-luvulla myös elämänkatsomustietoa?

Millaisia huomioita teit uskonnonvapauden tilanteesta koulussa?

Sinut valittiin jo varsin nuorena rehtoriksi. Millaiseen kouluun?

Kertoisitko rehtorin urasta, joka jatkui pitkään.

Miten koulusi alkoi suhtautua ev.-lut. seurakunnan uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten koulujumalanpalveluksiin koulupäivän aikana ja säännöllisiin päivänavauksiin?

Koitko rehtorina painostusta kirkon edustajien taholta? Entä opettajien, vanhempien tai median taholta?

Entä miten aloitte kehittää koulun yhteisiä tilaisuuksia, kuten kevätjuhlia ja joulujuhlia tai kuusijuhlia tai vastaavia?

Saitko tukea kollegoilta, muilta rehtoreilta tai opettajilta? Olitko verkostoitunut, niin kuin nykyään sanotaan?

Oletko ollut mukana esimerkiksi Filosoﬁan ja elämänkatsomustiedon opettajien FETO:n toiminnassa?

Onko elämänkatsomustietoa opettavien luokanopettajien keskuudessa yhteistyötä?

Mitä haasteita kohtasit työssäsi Opetushallituksessa?

Opetushallituksen nettisivuiltahan löytyy aika paljon perusinfoa huoltajille sekä myös opetuksen tukimateriaaleja opettajille. Olet tainnut tehdä ja tuottaa niitä?

Miten arvioit elämänkatsomustiedon kehitystä 40 vuoden aikana?

Miten arvioit ET:n oppikirjatilannetta tällä hetkellä?

Mitä tarvittaisiin ET:n vajaakäytön vähentämiseksi ja oppilasosuuden edelleen lisäämiseksi?

Miten tukea voisi kehittää ET:n opetusta aloittavalle luokanopettajalle?

Sanotaan, että elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille valittavaksi ja oppiaineen vahvistaminen on tärkeää mahdollisten laajempien katsomusaineuudistusten laadun kannalta.

Opetushallituksen katsomusaineiden kehittämisryhmä esitti katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen kokeilua. Miten arvioit tätä ideaa? Mikään taho ei ole toistaiseksi tainnut ryhtyä kokeiluhankkeen valmisteluun?

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi