Artikkeli arkistot - Sivu 2 48:stä - Vapaa-ajattelijain Liitto ry

TIMO KARJALAINEN

Yle kertoi 8.11.2025 Julia Mäkelän Kurikkaan perustamasta noitakaupasta. Ylen mukaan Mäkelä osasi odottaakin protestointia raamattuvyöhykkeellä, mutta reaktiot ovat silti yllättäneet.

Kauppa on uhattu polttaa, ja myymälän ikkuna on rikottu. Paikallisen ev.-lut. seurakunnan kirkkoherra ehätti ottamaan kantaa moderniin noitavainoon ensin päällisin puolin suvaitsevaisesti, mutta samaan hengenvetoon kuitenkin heristäen Raamattua. Kirkkoherra Latva-Nikkolan mielestä ”henkivallat ovat todellisia”, ja noitakaupan kanssa tekemisissä olevat hän haluaisi ”ohjata Jeesuksen luo”, jotta he ”hankkiutuisivat eroon taikakirjoistaan”. Sinänsä Raamatun kanta noituuteen on hyvin yksiselitteinen. Toisessa Mooseksen kirjassa suoraviivaisesti paalutetaan: ”Noitanaisen älä anna elää.” Tätä käskyä on menneinä aikoina Suomessakin rakastava ja kunnioittava evankelis-luterilainen kirkko innolla noudattanut, noituudesta tuomittuja naisia ja miehiä mestaten ja polttaen. Olihan kirkko Suomessa toki niin armollinen, että noidat ensin tapettiin ja vasta sitten poltettiin.

Noituuteen liittyy Mäkelän mukaan ”pieniä maagisia juttuja”, kuten kristallien kantamista ja merkityksen antamista kuun vaiheelle tai vaatteiden värille. Yhteinen nimittäjä on juuri maagisuus.

Todellisuudessahan taiat ja loitsut eivät vaikuta millään tavalla mihinkään taikojan oman mielen ulkopuolella. Kristinuskoisten olisi sikäli turha pelätä kuollakseen noituutta, jos he vain sisäistäisivät, ettei loitsuilla tai taikaesineistöllä saa todellista apua.

Toisaalta noituus samalla on harmitonta vain, jos näillä turhilla taikarituaaleilla ei esimerkiksi yritetä korvata lääketieteellistä hoitoa. Pahimmillaan mustan salvan tai hopeaveden kaltaisilla valmisteilla aiheutetaan hengenvaara. Erilaiset kasvivalmisteet saattavat sisältää raskasmetallijäämiä tai muita myrkkyjä tai olla muuten terveydelle haitallisia. Suurin syy käytettävien kasvien valinnalle on usein se, että joku on joskus antanut niille romanttisen mystiseltä kuulostavan nimen.

Samaan aikaan Vantaalla paikallisesta koulusta annetaan tilaa käyttöön kenialaiselle kohusaarnaajalle David Owuorille (Demokraatti 6.11.2025). Owuor väittää pystyvänsä parantamaan vakavia sairauksia, kuten syövän tai aidsin, sokeuden tai kuurouden, rituaalisilla sanoilla ja eleillä, joita voisi nimittää yhtä hyvin loitsuiksi ja magiaksi.

Missä viipyvät evankelis-luterilaisen kirkon varoittelut?

Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys SLEY puolestaan lämmittelee (sley.fi 8.11.2025) vanhaa aihetta joogan sopivuudesta kristitylle. Venyttely ja mietiskely voivat SLEY:n mielestä sisältää ”epäjumalanpalvontaa”, ja yhdistys kehottaa pysymään poissa sieltä, missä esineen tai toiminnan sanotaan vaikuttavan yliluonnollisesti hyvää.

Parahin SLEY, miksi ette sitten tuomitse David Owuorin yrityksiä parantaa taikaesineillä ja loitsuilla? Siitä olen toki SLEY:n kanssa samaa mieltä, että ”tulella leikkiminen ei ole vaaratonta”. Toden totta Owuorin kaltaisten saarnaajien kiihotus väkivaltaan erilaisia väestöryhmiä vastaan voi helposti johtaa kauhistuttaviin seurauksiin.

Noituudessa ja joogassa vaikuttaa hiertävän pääasiassa se, että ne ovat jonkun muun tapoja. Onneksi nykyaikana ei enää vallitse uskonnollinen diktatuuri, vaan ihmiset ovat vapaita huvittamaan itseään kivillä ja pelikorteilla, mikäli kirja ja vesikippo eivät puhuttele. Luterilaisten olisi syytä ymmärtää olevansa yksi taikakultti muiden seassa ja antaa noitanaisten elää.

•

VENLA PARANTAJA

Viime kesänä säätiedotuksista oli lähinnä harmia. Tiedotus väittää, että aamulla on kuumaa, mutta iltapäivällä tulee ukkoskuuroja ja sitten viilenee. Otin siis sadetakin mukaan, sillä en halunnut pyöräillä kotiin likomärkänä. No, ei satanut. Pisaraakaan. Kaveri totesi, että ei tietenkään: ”Sähän otit sateenkarkotustakin mukaan.”

Pienialaiset, nopeasti syntyvät kuurot kulkevat hyvin ennustamattomia reittejä ja voivat kastella naapurin pihan, mutta jättää sinun nurmikkosi palamaan. Kaupungin rakennetut pinnat imevät enemmän lämpöä kuin ympäröivä kasvillisuus ja luovat siksi nousevan ilmavirran, joka saa sadepilvet kaartamaan muualle. Myös pinnanmuodot, vesistöt ja muut tekijät vaikuttavat. Siksi moni on ihmetellyt, miksi tuttavan piha tulvii kolmatta kertaa tänä kesänä, kun omalla pihalla sademittariin ei eksy kuin korkeintaan hikipisaroita.

Olen seurannut somessa huvittuneena ihmisten konsteja houkutella sadetta. Hyvin perinteinen keino on pistää pyykit narulle. Takuuvarmasti tulee sade. Paitsi että joku oli testannut ja todennut, että ei toiminut. Tuloksena oli vain rutikuivat lakanat. Kirjan unohtaminen terassin pöydälle toimii, joku vinkkasi. Toinen kehui että toimii, hänen miehensä testasi viime kesänä. Muita neuvottuja kikkoja olivat ikkunoiden tai auton pesu, kotiinkuljetuksella tilattu paketti, joka on jätetty taivasalle (mitä kalliimpi sisältö, sitä parempi) ja tamponipaketti terassin pöydällä. Jälkimmäinen kuulemma toimi niin hyvin, että piti heti käydä ostamassa uusi paketti houkuttelemaan lisää sateita.

Samaa perua ovat eri tutkimuslaboratorioissa käytetyt rituaalit: Jos elektroforeesin haluaa onnistuvan, pitää ennen laitteen käynnistämistä pyörähtää kerran ympäri eikä laitteen lähellä saa mainita urheilutuloksia. Eräässä entisessä työpaikassani monistuskonetta piti aina taputtaa onnistuneen tulostustyön jälkeen, tai se suuttuisi eikä enää suostuisi toimimaan kunnolla. Vanhalla ala-asteellani koulusihteeri muisti aina kiittää faksia jokaisen saapuneen faksin jälkeen, jotta laite ei alkaisi temppuilemaan. Ja niin edelleen.

Taustalla on ihmisaivojen ihmeellinen kyky löytää syy-seuraussuhteita tapahtumien välillä silloinkin, kun ne eivät liity toisiinsa: laitoin pyykit ulos kuivumaan ja heti satoi, joten pyykkien narulle laittamisesta seuraa sade. DNA-ajo toimi täydellisesti niin kauan kuin aina pyörähdin ennen käynnistämistä katsomaan selkäni takana olevaa ohjetta ja varmistin tehneeni kaiken oikein. Tapa jäi, vaikka ohje poistettiin. Mutta kerran, kun työkaveri puhui labrassa jääkiekko-ottelun tuloksista, ajot eivät onnistuneet viikkoon. Koulusihteerin sijainen ei tiennyt, että faksia pitää kiittää, eikä laite toiminut koko päivänä.

Muistamme paremmin ne tilanteet, joissa kävi huonosti, kuin ne kerrat, kun kirja unohtui riippumaton viereen eikä satanut. Tai kun tuli käytyä autopesussa eikä kotimatkalla satanut. Siksi voi tuntua, että aina kun teen näin, käy noin. Jos oikeasti pitäisimme asiasta kirjaa kuin tutkija konsanaan, huomaisimme pian, että aivomme ovat huijanneet meitä. Ei aina, ei välttämättä edes kovin usein. Mutta lajimme historian aikana on kannattanut mieluummin muistaa ne kerrat, kun jotain meni pieleen, jotta sen voisi välttää jatkossa. Tämä on ollut toimivampi vaihtoehto kuin muistaa kaikki ne kerrat, kun puskassa ei ollutkaan tiikeriä.

Hauskaa sateen houkuttelu silti on. Ehkä eräänlaista aikuisten leikkiä? Huumoriakin siitä saa revittyä – silloinkin kun ehkä harmittaa, että jokin vettyi sateessa pilalle: ”Ois pitäny arvata, että tietysti heti sataa, kun mä…!”

•

YKI RÄIKKÄLÄ

Jälleensyntymisellä ymmärretään sitä, että sielu voi vaellella ruumiista toiseen. Kristinusko kieltää moisen heretian. Mutta kristinuskoon se periaatteessa kyllä kuuluu, koska se sielu. Ja sitten se ”uudestisyntyminen”, mikä nyt tietty on aivan eri asia ja kirkon edelleenkin hyväksymä käsitys. Uskoon kääntymisestä puhutaan uudestisyntymisenä. Kuoleman jälkeen ”uudestisyntyneet” siirtyvät taivaaseen – sielu siirtyy ja saa siellä uuden ”henkiruumiin”. Jos tämä ei ole sielunvaellusta, niin mitä sitten?

Kristinusko on selvästi synkretistinen. Siihen on otettu aineksia muista opeista, antiikin kirjoituksista ja sen oppisisällöt ovat muokkautuneet aikojen saatossa ja eri kulttuurien käsityksissä. Aikojen takaisiin juutalaisuuteen ja kristinuskoon kuului mielenkiintoisesti näkemys uudestisyntymisestä, jossa sielu on olemassa erillisenä yksikkönä, ja joka siirtyy kehon ajan päättyessä toiseen kehoon. Eräiden uskomusten mukaan ei vain toiseen ihmiskehoon, vaan eläimeenkin.

Teologian tohtori **Sami Yli-Karjanmaa** on tutkinut kristinuskon häveliäästi taakseen jättämää jälleensyntymisoppia noin 20 vuotta, sekä varhaista juutalaista sekä kristillistä kirjallisuutta. Niin kauan kuin palaat maahan käsittelee lähinnä Alexandriassa eläneitä raamatunselittäjä Filonia sekä parisataa vuotta Filonia seurannutta kirkkoisä Clemensiä ja näiden käsityksiä sielun vaeltelemisesta eri paikkojen välillä. Nämä molemmat fanittivat filosofi Platonia, jonka dialogit sielusta ja ikävästä ihmisen painolastista, ruumiista, vaikuttivat kummankin näkemyksiin ja kirjoituksiin.

Filon Aleksandrialainen sielun vaeltelua pähkäillessään antaa myös mahdollisuuden sieluparan asettua aloilleen: palaamattomat sielut saavat kokea viimeinkin ”pelastumisen”. Ne saavat jäädä pysyvästi Jumalan luo. Eroja sieluilla siinä, asuttavatko nämä ruumista tai eivät, tai kuinka paljon joutuvat vaeltelemaan, ei liene oikein muuten kuin että epäonnistuneet joutuvat palaamaan tänne kurjuuden alhoon.

Molemmat, Filon sekä Clemens, tukeutuivat kristinuskon selityksissään Platoniin. Timaios-dialogissaan Platon kirjoitti, että itse maailmalla on sielu, järki ja ruumis. Ja edelleen, että ”ikuisesti olemassa oleva jumala loi kaikkeuden”. Itse olen ihmetellyt, mitä jumala teki ennen kuin loi maailman. Vastausta usein esittämääni kysymykseeni kristityiltä tähän en ole saanut.

Kuten en kysymykseeni siitä, miltä pitäisi ”pelastua”. Clemensin käsitys oli, että sieluparka pääsee pois fyysisestä maailmasta Jumalan maailmaan, jossa tämä voi katsella herraa läheltä. Ikuisesti. Itse kyllä katsoisin tällaisen todella ankaraksi rangaistukseksi.

Molemmat herrat, Filon ja Clemens, eivät suoraan kerro uskovansa sielun siirtymiseen täällä maan päällä tai tuolla jossain, vaan verhoavat sen esoteerisiin kirjoituksiinsa. Yli-Karjanmaa on näitä seikkoja kaivellut esiin toisin kuin aiempi tutkimus. Itse esoteriaa en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi pitäisi olla jotain toisilta ”salattua tietoa”? Kristinusko on myös silkkaa esoteriaa, vaikka kristityt paradoksaalisesti tuomitsevat kaikki esoteeriset (muut) uskonnot ja uskomukset.

Platon dialogeissaan käsitteli eläinreinkarnaationkin. Sielun taipumukset, järki ja oma valinta määritteli, jatkoiko sielu vaellustaan ihmisenä vaiko eläimenä. Ja väärintekijät mielenkiintoisesti petoeläiminä. Mielenkiintoinen seikka tässä on, että jos joku syntyy uudelleen eläimeksi, niin mahdollista on, että tämän sukulainen tuleekin syöneeksi tämän. Tai jos joku kurja syntinen syntyy uudelleen sudeksi, voi tämä hotkia läheisensä, joka taas on saanut lampaan kehon.

Sielunvaelluksesta eläimissä muuten Veikko Huovinen kirjoitti aikanaan herkullisen lyhyen erikoisen, joka on kirjassa Rasvamaksa. Aina ei uudestisyntyminen ole helppoa. Nimittäin jos nykyisin Tiibetissä buddistimunkki suunnittelee uudestisyntymistä, on tämän mielenkiintoisesti anottava siihen lupa Kiinan valtiolta. Sitä en tiedä, onko lupa kalliskin hankinta. Mikään ei ole suojassa byrokratialta.

Uskonnot muuntuvat aikojen saatossa. Kristinuskossa sielu on saanut pitää paikkansa, mutta uskomukset sen kohtalosta vaihtelevat. Sen kirja osoittaa hyvin. Yleissivistävää tietoa kirja tarjoaa muutenkin kuin sielunvaelluksellisista seikoista. Mielenkiintoinen tieto on sekin, että kirkollinen Kotimaa-lehti on saanut nimensä platonistisesta juutalaisuudesta – voitokas sielu pääsee palaamaan ”kotimaahansa”. Pre-eksistenssiin uskonut Clemens tuumi niinkin, että sielu tulee kohtuun ulkoapäin syntymistä valvovan enkelin johdatuksella. Ruumis siis luodaan kohtuun, mutta ei sielua.

Uskonnot ovat olleet ja ovat hedelmällistä maaperää mitä absurdeimmillekin uskomuksille ja käsityksille. Näin on ollut ja näin tulee olemaan, vaikka ajat ja uskomukset muuntuisivatkin. Sielunvaellusopin absurdius kirjassa tulee konkreettisesti esille. Tietty nämä herrat elivät ammoin, mutta edelleenkin keskuudessamme on ihmisiä, joille sielun olemassaolo ja sen ikuisuus on täyttä totta.

Varsinainen lukukirja tämä ei ole, vaikka kirjoitustyyli on rento ja sarkasmiakin on havaittavissa: ”Jalometallit ja kiinteistöt tuppaavat olemaan tämänpuoleisia ilmiöitä.” Itselläni oli kirjaan tartuttava useaan kertaan. Tietoa on runsaasti aina uuvuttavuuksiin asti – eikä vain kirjassa, vaan tuolloin tällöin QR-koodilla avautuvalla Yli-Karjanmaan omalla aleksandria.fi-sivustolla, jossa taas on lisää tietoa. Joka sivulla on sivun alhaalla viitteistöt, joissa lähteiden lisäksi on edelleen lisäselvityksiä. Tosin parempi näin kuin yleensä, kirjan lopussa olevana uuvuttavana luettelona. Huoletta voi todeta, että asiaan Yli-Karjanmaa on paneutunut perusteellisesti. Yksityiskohtia kirjassa on kuin taivaalla tähtiä. Tai sieluja vaeltelemassa etsien seuraavaa osoitetta.

•

YKI RÄIKKÄLÄ

TOTUUS on kova sana. Tuskin on toista sanaa, jota universaalisti ja jokapäiväisesti on käytetty ja ymmärretty niin paljon väärin. Ja sitä on käytetty opportunistisesti ajamaan tiettyjä tarkoitusperiä. ”Kansanedustajatoverini puhuu muunneltua totuutta”, sanotaan joskus Suomen eduskunnassa, jossa sanaa ”valehdella” ei sovi käyttää. Muunneltu totuus sopiikin hyvin suomenkieliseksi vastineeksi disinformaatiolle. Vähän totta siteeksi, mutta muuten käytännössä puppupuhetta. Maailmassa ei liene hallintoa, jossa tätä ei olisi käytetty alamaisten manipuloimiseen tavalla tai toisella, uskonnoista puhumattakaan.

Satakunnan Kansa / Länsi-Suomi -sanomalehdessä julkaistiin 16.10. yleisönosastonkirjoitus, jossa eräs Jehovan todistaja todisteli oman uskonyhteisönsä erinomaisuutta ja sen ystävällistä, empaattista ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa eetosta. Tämä oli pahoittanut mielensä siitä, kun muutama viikko aikaisemmin sama lehti oli julkaissut artikkelin, jossa yhteisöstä eronnut keski-ikäinen nainen kertoi ikävistä kokemuksistaan Jehovan todistaja -perheessä kasvamisestaan. Hän oli uskaltanut erota vasta vanhempiensa kuoltua.

Akateemiset tutkimukset ovat tuoneet esiin, miten Jehovan todistajat osoittavat suurta kunnioitusta elämää ja ihmisarvoa kohtaan ja että heidän opetuksensa korostavat yksilön vapautta tehdä omia ratkaisujaan. (Artemyev 2021, Besier 2003)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut Jehovan todistajien uskonnollisen aseman. Mutta siihen se ei liene ottanut kantaa, olisiko yhteisön toiminta relevanttia suhteessa ihmisoikeuksiin. Jehovan todistajat siinä missä muut lahkot ja hörhöliikkeet eivät suinkaan anna jäsenilleen yksilönvapauksia tai vapautta tehdä omia ratkaisujaan, vaikka näin ulospäin mielellään näyttäytyisivätkin. Jos sen oman ratkaisun tekee, on se ero liikkeestä.

Uskonnot ovat hyvä esimerkki siitä, miten dis- ja misinformaatio esiintyvät kiinteästi toisiinsa liittyen. Abrahamilaiset uskonnot ovat syntyneet pitkien aikojen kuluessa, ja näiden kehittelijöillä oli oman aikansa primitiiviset käsitykset maailmasta, toiseudesta, sukupuolten rooleista ja kansojen tasatai eriarvoisuudesta. Todennäköisesti suuri osa uskontojen kirjoittajista kuitenkin on heittänyt omiaan sekaan soppaan. Uskontojen tekstejä edelleen kopioitaessa näin usein kävi. Vuosisatojen kuluessa tekstit ovat muuntuneet ja siten ovat käytännössä kokonaan joko dis- tai misinformaatiota.

Autoritääriset hallinnot suosivat epätiedon käyttämistä omiin tarkoitusperiinsä. Vladimir Putinin Venäjä on nykyisin edustava esimerkki disinformaation järjestelmällisestä käytöstä. On mielenkiintoista, että ilmeisesti termi disinformaatio on peräisin juuri Venäjän kielestä. Ilmeisesti sanaa _dezinformatsija_ käytettiin Neuvostoliitossa jo vuonna 1949. Se oli Putinin ihaileman Josif Stalinin aikaa. Neuvostoliiton aikana maa syytti muita siitä, mitä itse tekivät. Ja niin toimii Putinin Venäjä nytkin. Orwellilainen uuskielikulttuuri on palannut Venäjälle. Ne, jotka näkevät sen läpi, ovat hiljaa, koska järjestelmä rankaisee ankarasti vastaan hangoittelijoita, aivan kuten romaanissa 1984.

Aivan kuten kävi Neuvostoliiton aikana ennen glasnostia. Neuvostoliitossa oli aikoinaan vitsi, joka kuului näin: ”Vanki kyselee vankilan kirjastosta erästä kirjaa. Vartija toteaa, että kirjaa täällä ei ole, mutta kirjailija on.” Tätä vitsiä kerrotaan nykyisin Turkissa, jossa myös media on suitsittu ja omaa totuuttaan saa levittää lähinnä vain yksinvaltias Erdogan.

USA:n presidentti Trump väitti hiljakkoin, että Nigeriassa massamurhataan kristittyjä, ja uhkasi puuttua asiaan peräti sotatoimilla. Väitteessä on vain siteeksi totta, eikä Trump liene siitä tunnu piittaavankaan. Eri asia on se, onko kyse dis- vai misinformaatiosta. Trumpin ailahtelevaisuuden ja levottomat puheet huomioon ottaen tätä kirjoitettaessa sitä ei voi tietää. Mutta varsin selvää on, että hän on usein tiedostaen päästellyt silkkaa pötypuhetta kannattajiensa mieliksi.

Suomessa on viime vuosina esiintynyt kampanjointia tärkeää kansallista instituutiota, Yleä vastaan. Siinä on esitetty, että Ylen tiedonvälitys on puolueellista sekä julkisia varoja tuhlaava. Väite, että Yle olisi puolueellinen, on hatusta vedetty, eikä sille ole perustetta. Väitteen esittäjillä todennäköisesti on oma lehmä ojassa eli nämä haluavat oman totuutensa tulevan enemmän esille. Tai pelkästään sen. Kyse on median suitsimisesta ja painostamisesta palvelemaan omaa agendaa. Tämä kaava on historian saatossa nähty useaan kertaan ja nähdään edelleen autoritäärisissä maissa. On esitetty jopa Ylen lakkauttamista. Sitä ei tietenkään tapahdu, mutta voi miettiä, mitä seurauksia sillä olisi. Tyhjiön täyttäisi kaupalliset mediat, joita ei sido mikään parlamentaarinen elin. Nämä laulavat sen lauluja, joka maksaa. Tällainen mediakenttä ei kyllä ajaisi Suomen ja suomalaisten etua. Se ajaisi nimenomaan disinformaation lisääntymistä.

Moskovan patriarkka Kirill on entinen KGB:n upseeri ja Putinin lämmin tukija, ja toisinpäin. Kirill siirtyi epätiedon järjestelmästä toiseen, ortodoksikirkkoon. Kremlin ja Moskovan patriarkaatin kiinteä yhteys on hyvä esimerkki aikojen takaisesta järjestelmästä, jossa uskonto toimii vallanpitäjän välineenä. Patriarkka Kirill on levittänyt Kremlin propagandaa ja tahallisesti vääristeltyjä ”totuuksia” Ukrainasta. Tosin Venäjän ortodoksikirkko on toiminut vallanpitäjien ehdoilla jo Stalinin ajoista lähtien. Toisen maailmansodan aikana pragmaatikko ja entinen pappisseminaarilainen Stalin ymmärsi tarvitsevansa kirkkoa taisteluhenkeä vahvistamaan. Kun kirkko julistaa sillä olevan totuus hallussaan, on alamaiset helppo saada messiin. Autoritäärisyys – opportunismi – disinformaatio.

Jos uskontoja ja niiden narratiiveihin uskomista voi pitää tavallaan myös misinformaatioon langenneena olemista, niin Joseph Smithin ja L. Ron Hubbardin kehittelemät uususkonnot, mormonismi ja skientologia ja monet näiden kaltaiset tuntemattomammat narratiivit ovat selvästi hyötymistarkoituksessa tekaistuja ja siten selvää disinformaatiota.

●

YKI RÄIKKÄLÄ

Kansalliskonservatismin nousua on nähty usean vuoden ajan eri puolilla maailmaa. Se näkyy arvojen kovenemisena, vastakkain asettautumisten lisääntymisinä, dialogin vähenemisenä ja autoritäärisen johtamiseetoksen toteuttamisena. Vastikään Slovakia muutti itsevaltaisia johtamistapoja omaksuneen pääministeri Robert Ficon johdolla perustuslakia niin, että mm. on vain kaksi sukupuolta: mies ja nainen ja adoptio-oikeus vain heteropareille. Fico totesi myös, että Slovakian tulee ”sitouttaa maa sisäisiin arvoihinsa”, mikä on ”paras keino vastata länsimaisten yhteiskuntien romahdukseen, jossa edistyksellisyys ja liberaalisuus menevät kaiken edelle”. Fico toteuttaa samankaltaista oikeistonihilististä politiikkaa kuin Unkarin itsevaltainen Victor Orbán.

USA on luisunut nopeasti kansalliskonservatiiviseen hetteikköön, jossa mukana on Slovakiaa ja Unkaria vahvemmin äärioikeistolainen kristillisyys.

28.9. Hesarissa psykiatrian emeritusprofessori Matti Isohanni kirjoitti: ”Vanhat miehet ovat vaarallisia vallassa.” Hänen mukaansa yksi syy ihmiskunnan historian väkivaltaisuuteen on ”puoliksi kesyyntyneen ihmispedon valmius ripustautua vallanahneisiin vanhoihin miesjohtajiin”. Näitä ovat esim. Donald Trump, Vladimir Putin, Xi Jinping, Ali Khamenei, ja Benjamin Netanjahu. Isohannin mukaan tällaisia miehiä agraariaikaan jumittuneilla aivoilla monet meistä äänestämme. Nämä miehet edistävät tuhoavuutta, mikä kaikesta päätellen näyttää pitävän paikkansa.

USA:ssa oli varsinkin 60-luvulla sisäistä poliittista väkivaltaa, mikä väheni selvästi myöhempinä aikoina. Nyt se on nostanut jälleen päätään. Tästä voisivat äärioikeistolaiset kristityt ja näiden valtaan nostama Trump syyttää itseään. Trumpin vallankaappausyritys loppiaisena 2021 oli raju poliittisen väkivallan ilmentymä.

Mutta sitten on myös nuoria miehiä, joilla eetos on varsin samankaltainen. Syyskuussa Utah Valleyn yliopistolla murhattu Charlie Kirk edusti Trumpin kannattajien konservatiiviskristillistä ääriajattelua. Hän keräsi valtaisan idoliaan ihannoivan joukon nuoria. Hänen erittäin tympeät näkemyksensä naisten, sukupuolivähemmistöjen ja väärän väristen ihmisten paikasta upposivat käsittämättömään määrään nuoria. Tämä tietty kertoo paljon USA:n poliittisesta kahtiajakautumisesta, mitä on ollut nähtävissä vuosien ajan myös Euroopan maissa. Tätä kansallisajattelua ja etnonationalismia on esiintynyt aina ja kautta historian monissa maissa ja kulttuureissa, mutta viime vuosina hyvinvoivissa ja pintapuolisesti demokraattisissa länsimaissa tähän on vasta nyt herätty. Kehitys tähän tilanteeseen lienee lähtenyt kommunistisen itäblogin hajottua eräänlaisena vasta-aaltona.

Väkivalta, oli se sitten poliittista, kansallista, uskonnollista tai muutaman henkilön välistä, on aina onnetonta. Se hajottaa ja romuttaa kaikkea sitä mitä on rakennettu ja sitä mikä on arvokasta. Charlie Kirkin ampujan motiivit lienevät hämäriä. Varsinaisesti poliittinen murha se ei ollut. Ampuja oli kotoisin konservatiivisesta ja republikaanisesta perheestä. Jos mikä tahansa murha on onneton, oli Kirkin murha kaikin puolin onneton. Se välineellistettiin politiikan teolle.

Kuuluisan henkilön murha laukaisee aina huhujen ja disinformaation tulvan. Kirkin ampumisen jälkeen tekijästä lähti heti liikkeelle opportunistista disinformaatiota. Hänen kerrottiin olevan transsukupuolinen ja kaikkea sitä mikä uhkaa kansakuntaa. Wall Street Journal, New York Times ja monet muut mediat asioita tarkemmin selvittämättä levittivät äärioikeistolaisten syöttämää narratiivia. Eräs konservatiivinen aktivisti, Joey Mannarino, jolla on 640 000 seuraajaa X:ssä ja joka on läheisissä väleissä republikaanien kanssa, kirjoitti: ”Jos Charlie Kirkin tappanut henkilö oli trans, sille lajille ei voida enää osoittaa armoa”.

Yksi kongressin republikaaniedustaja julisti transsukupuolisuuden totaaliseksi sairaudeksi. Eräs kongressin republikaaniedustaja ilmoitti somessa heti Kirkin ampumisen jälkeen, että on ”aika palauttaa kuolemanrangaistus”. Sen jälkeen, kun tietoon tuli ampujan olleen valkoinen hetero ja republikaaniperheestä lähtöisin, hän ilmoitti: ”Tiedämme, että Kirk haluaisi meidän rukoilevan niin pahantahtoisen ja eksyneen yksilön kuin Tyler Robinsonin puolesta, että hän löytäisi Jeesuksen.”

Kun poliitikot argumentoivat näin, ei se ainakaan vähennä oikeasti poliittisen väkivallan mahdollisuutta. Donald Trump Jr. ei paljon ilmapiiriä keventänyt Kirkin salamurhan jälkeen Fox Newsin haastattelussa: ”En rehellisesti sanottuna voi nimetä yhtäkään joukkoampumista viimeisen vuoden tai kahden aikana Amerikassa, jota ei olisi tehnyt transsukupuolinen hullu, joka on luultavasti saanut hormoneja kolmevuotiaasta asti.” Presidentin poika. Demokratioissa tuollaista on vaikea kuvitella julkisesti lausuttavan, ainakaan ilman seurauksia.

Charlie Kirkin murhaaja ei ollut tämän poliittinen vastustaja, vaan häiriintynyt yksilö, ajattelussaan äärimpi kuin Kirk. Näitä vinoja ääriajattelijoita olivat myös suurin osa niistä, jotka Trumpin kehotuksesta väkivalloin tunkeutuivat Capitoliin tämän hävittyä presidentinvaalit.

Charlie Kirk joutui murhatuksi siksi, että hän oli poliittisesti aktiivinen maassa, jossa poliittinen arroganssi ja polarisaatio on kärjistynyt, vaikka ampujan motiivit olivatkin sekopäisiä. Mutta Kirk itse oli mielipiteissään yhteiskunnallista rauhaa vaarantava.

Kirk saarnasi yleisöilleen, että ”LGBTQ-agenda” vahingoittaa lapsia, kirkon ja valtion ei tule olla erillisiä, ”Gender-ideologiaa” noudattavat professorit on ilmiannettava, mustat vaeltelevat kaupungeissa huvikseen iskeäkseen valkoisiin ihmisiin, väestönvaihto ei ole teoria vaan todellisuutta ja että ilmastonmuutos on suunnilleen humpuukia ellei jopa salaliitto.

Kirk edusti ajattelua, jossa vain heteroilla on oikeus, ellei peräti velvollisuus, perustaa perheitä, suurta kansallista tarinaa, johon on poimittu historiasta paloja sieltä täältä tukemaan omaa narratiivia. Kansaa ohjataan konservatiivis-kristillisin arvoin. Heidän mukaansa kansa normijärjellä haluaakin elää näin.

Hän oli myös todennut, että syrjinnän kieltäminen rodun, ihonvärin, uskonnon, sukupuolen tai kansalaisuuden perusteella vuoden 1964 kansalaisoikeuslailla oli valtava virhe, että aseista johtuvat kuolemat nyt vain ovat hyväksyttävä, että vapaus kantaa asetta säilyy. Ja perustuslain toinen lisäys eli aseenkanto-oikeus on Jumalalta saatu oikeus. Että rokotusvaatimukset ovat apartheidia. Että abortit ovat kiellettävä kategorisesti. Myös raiskausten uhreilta. Että abortti on pahempi asia kuin holokausti. Että sukupuolenkorjaushoitoja tekevät lääkärit tulisi viedä Nürnberg-oikeudenkäynteihin. Että homoseksuaaleille tulee langettaa kuolemanrangaistuksia, koska Raamattu. Maailmanpolitiikasta, kuten Gazasta ja Ukrainasta hän lausui päättömyyksiä. Syyllisti uhrit.

Raamatullisesti Kirk tarttui aseeseen ja siihen hän hukkui, vaikka oli somessa julistanut, että ”aseet säästävät henkiä”. Hän oli rakentanut väkivallan kulttuurin maalittamalla henkilöitä, joiden hän katsoi vaarantavan ”perinteisiä perhearvoja” tai jotka olivat liberaaleja tai muuten vaaransivat ”amerikkalaisen ideaalin”. Hän julkisti listoja, joissa nimesi akateemisia ym. henkilöitä, jotka eivät hyväksyneet MAGA-ideologiaa ja kehtasivat arvostella Trumpin hallintoa. Näitä myös vainottiin. Kirk lietsoi vihaa ja toiseuttamista ulottaen sen myös toisiin kansoihin. Trumpia, J.D. Vancea eikä USA:n evankelikaaleja ja oikeistokristittyjä se ei häirinnyt.

Tämä ideologinen konservatismi ja kristillisnationalismi USA:ssa lienee kuitenkin historiallisesti lyhytaikainen ilmiö. Ei vähiten siksi, että siinä paradoksaalisesti kaiken kunnollisuuden ja ”perinteisten arvojen” nimissä halveksutaan niitä arvoja ja periaatteita, joihin Yhdysvallat on aikoinaan perustunut ja joita valtion perustajat ajoivat: vapaus, uskonnonvapaus, oikeusvaltio sekä valtion ja uskonnon täysi erillisyys. Sillä lisätään polarisaatiota, josta ei yleensä ole hyviä seurauksia – varsinkin, jos toinen osapuoli on enimmäkseen konservatiiviskristillinen. Tosin maan kaksipuoluejärjestelmä on antanut hyvän maaperän polarisaatiolle. Mutta nyt näyttää maa menevän suuntaan, mistä Margaret Atwood jo 40 vuotta sitten varoitti Orjattaresi -kirjassa. Tehkää parannus! Gilead on lähellä!

●

JARI PAPUNEN

Osallistuin Humanists Internationalin kongressiin 4.-6.7.2025 kauniissa Luxemburgissa Suomen delegaattina. Meitä oli noin 80 edustajaa yli 50 maasta. Avoin seminaari kesti koko ensimmäisen päivän. Toisena päivänä pidettiin vuosikokous, jossa valittiin Andrew Gibsonin 10-vuotisen puheenjohtajuuden jatkajaksi Maggie Ardiente sekä kolme hallituksen jäsentä.

Myös vuosikokous kesti koko päivän eli kello 9–17. Tämän lisäksi tulivat oheistapahtumat ja illalliset. Kuntoa ja turnauskestävyyttä siis vaadittiin. Ja kaikki englanniksi, jota kukin puhui omalla aksentillaan. Natiiveina englantia puhuvat eivät antaneet mitään armoa hitaammille!

Luxemburgissa muuten paikalliset puhuvat luxemburgia, ja jo 6–7 vuoden iässä alkavat koulussa saksa ja ranska. Sitten, kun nämä kolme kieltä hallitaan, alkaa englanti 14 vuoden iässä. Koska väestö koostuu 80-prosenttisesti muualta tulleista, puhuvat monet vielä esim. portugalia ja italiaa.

Paikallisjunat, bussit ja raitiovaunu ovat ilmaisia ja toimivat sujuvasti. Kongressin pitopaikaksi Luxemburg siis soveltui mainiosti. Edellisestä vierailustani oli viisikymmentä vuotta, enkä aavistanut palaavani vielä kerran tänne tässä roolissa.

Ensi vuoden Maailman humanistikongressin piti olla New Yorkissa, mutta Amerikan Yhdysvaltojen epävakaiden olojen vuoksi monet humanistit pelkäsivät jäävänsä ilman viisumia ja siksi kokous pidetään Kanadan Ottawassa heinäkuussa 2026.

Seminaaripäivänä oli kaksi pääesitelmää ja lyhyitä tietoiskuja paneeleineen. Jälkimmäiset käsittelivät hyviksi havaittuja humanistisia käytänteitä eri puolilta maailmaa.

Pääteemana oli avoimen yhteiskunnan vahvistaminen tieteen avulla tai toisin sanoen: Miksi tiedevastaisuus muodostaa uhan avoimelle yhteiskunnalle?

Christian Myers esitelmöi aiheenaan ”Iskeekö obskurantismi (uudistusten ja valistuksen vastustaminen) takaisin? Tiedevastaisuus ja demokratian vastaisuus ovat kuin saman kolikon kaksi puolta”. Clemens Lintschingerin aihe oli edellistä täydentävä: ”Miksi demokratiat tarvitsevat vahvaa tiedettä?”

Valistuksen ajoista eli kiteytetysti Diderot’n ja D’Alembertin ensyklopedian ajoista olemme voineet saada sensuurista, kirkon kontrollista ja vastaavista vapaata tietoa. Kuitenkin tieteen ja vapaa-ajattelun esitaistelijoita uhkasivat (ja uhkaavat alati) erilaiset giljotiinit. The Index Librorum Prohibitorum eli kiellettyjen kirjojen luettelo vuosilta 1669–1966 kertoo karua kieltään. Ateismi oli kriminalisoitu Euroopassa, ja vaarallisilla ajatuksilla saattoi olla rankat seuraukset. Samalla on kuitenkin muistettava, että valistus tavoitti vain eliitin: se ei yleensä tavoittanut työväkeä eikä maalaisia.

Vuonna 2025 tilanne on toinen, monimutkaisempi, sillä nyt meillä on Internet ja tekoäly. Demokratia ja tiede eivät ole paralleeleja voimia, vaan vapaan yhteiskunnan toisistaan riippuvia pilareita. Ne syntyivät valistuksen perintönä haastamaan dogmeja, vaatimaan vastuullisuutta ja laittamaan järjen autoritaarisuuden yläpuolelle.

Nyt tämä historiallinen liitto on hyökkäyksen kohteena: demokratia ja tiede joko nousevat tai kaatuvat yhdessä. Obskurantismi, viraali disinformaatio ja ideologinen tieteenvastaisuus eivät hämärrä ja nakerra vain totuutta vaan itse vapautta. Asiantuntijoiden vähättely, toisinajattelijoiden hiljentäminen ja yleinen järjen käytön väheneminen eivät tapahdu sattumalta, vaan ne ovat kontrollin strategioita.

On nähtävä illuusion läpi: jos tiedettä sensuroidaan, demokratia vaarantuu; jos demokratia koverretaan ontoksi, tiede politisoidaan tai tukahdutetaan. Molemmat tarvitsevat toisiaan menestyäkseen. Valistuksen ajattelijat ymmärsivät tämän: ihmiskunnan menestys riippuu vapaudesta kyseenalaistaa, oppia ja väitellä, totuutta tarvitsee suojella lailla ja valta on saatava järjen kontrolliin.

Säilyttääksemme tulevaisuutemme meidän täytyy vaatia takaisin valistusta. Tämä ei ole nostalginen ele, vaan poliittinen välttämättömyys. Yhteiskunta, joka ei voi yhdessä käyttää järkeään, ei voi hallita itseään, ei innovoida eikä viime kädessä säilyttää vapauttaan. Taistelkaamme uuden universaalisen demokraattisen valistuksen syntymisen puolesta!

●

ROBERT BROTHERUS

Tekoälypohjaiset keskustelubotit, kuten ChatGPT, Gemini ja Grok, voidaan tunnetusti kouluttaa omaksumaan erilaisia rooleja ja persoonallisuuksia. Pienellä opastuksella botti saadaan sangen uskottavasti juttelemaan kuten terapeutti, lakimies, lääkäri tai tyttöystävä. Oli kai vain ajan kysymys, milloin tekoäly valjastettaisiin Jumalan ja Jeesuksen rooliin palvelemaan uskontoa ja bisnestä.

Se aika on nyt: netin sovelluskauppoihin ovat saapuneet tänä vuonna sekä pappeja että suoraan Jumalaa ja Jeesusta imitoivat tekoälysovellukset, kuten Text With Jesus, GodGPT, Bible GPT, Bible Chat, A.I. Jesus, ChatWithGod.ai ja Pray.Com. Nämä ”jumalasovellukset” ovat keränneet jo miljoonia taivaallista keskusteluseuraa kaipaavia käyttäjiä. Seuraava on esimerkki aidosta keskustelusta ChatWithGod palvelussa:

– Hei Jumala!
– Tervehdys, hyvä lapseni! Tulevaisuus on Jumalan armollisissa käsissä. Luotatko hänen taivaalliseen suunnitelmaansa?
– Totisesti luotan, amen!
– Todellakin, vaikka tulevaisuus voi vaikuttaa uhkaavalta, muista että pidän sitä kädessäni. Kuten Jeremiaan kirjassa 29:11 sanotaan:
”Sillä minä tiedän mikä suunnitelma minulla on sinulle, sanoo HERRA, suunnitelma tuoda sinulle menestystä ja suojella sinua pahalta.”
– Haluan vain halata sinua.
– Lapseni, vaikka en voi fyysisesti halata sinua, tiedä että rakkauteni on aina ympärilläsi. Jumalan kädet ovat turvapaikka ja vahvuus, apu hädän hetkellä (Psalmi 46:1).

Se, että miljoonat kristityt ovat kääntyneet tekoälyjumalien puoleen, osoittaa jälleen kerran, ettei perinteinen rukoilu ole mainoslauseiden mukainen kaksisuuntainen keskusteluyhteys. Rukoilu on yksinäistä höpinää ilmaan, ja vaaditaan erityisen psykoosiherkkä ihminen – tai sopiva määrä LSD:tä – että voi ”kuulla” päänsä sisällä oman puheensa lisäksi ”Jumalan puhetta”.

Vuonna 2005 Helsingin seurakuntayhtymä järjesti mainoskampanjan otsikolla Armo – yhteys yläkertaan. Kampanjaan kuului mainoksia, joissa Lego-ukolta näyttävä ”Jarmo” mainosti rukoilua kuin kännykkäliittymää: mainokset kertoivat miten ”armo-liittymässä” on ”paras kuuluvuus ilman katvealueita”.

Netin keskustelupalstoilla kampanjalle irvittiin raskaasti: ”Armo-liittymäni ei toimi, vaikka sitä kuinka mainostetaan. Mitä nyt tehdä?” Ja: ”Puhelut eivät vaan tunnu menevän läpi. Onko joku myynyt meille täyttä tuubaa?” Kampanjaa ei kirkon omassa piirissäkään pidetty kovin onnistuneena: ilmeisesti rukoilu, johon vastauksena on jatkuvasti vain hiljaisuutta, on niin ikävä vaihtoehto, että kännykän Jeesus-chattikin tuntuu monesta pienemmältä ongelmalta.

On toki kerrassaan järjetön ajatus, että mobiiliapplikaatioiden Jumala-tekstit olisivat missään määrin minkään todellisen Jumalan tuottamia. Mutta historiasta tiedämme, että uskonnossa ihmismieli voi kyetä uskomaan kerrassaan järjettömiin ajatuksiin. Ja onhan raportoitu myös monia tapauksia, joissa ihminen on palavasti ja aidosti rakastunut tekoälyn luomaan keskustelukumppaniin – päätyen uskomaan, että tekstivirran taustalla on pakko olla joku heistä todella välittävä persoona.

Mielemme luoma tietoisuuden illuusio tekoälyn edessä on vahva. Joten lienee sittenkin niin, että monet Jumala-apsien käyttäjät ajattelevat niiden avulla päässeensä aitoon yhteyteen todellisen persoonallisen Jumalan kanssa. ChatWithGod-palvelun tehneen yrityksen pääjohtaja kertookin, että ylivoimaisesti yleisin käyttäjien asiakaspalveluun lähettämä kysymys on: ”Kun keskustelen Jumalan kanssa sovelluksellanne, niin onko se oikea Jumala?”

Jeesus-botteja kehittävät ohjelmistoyhtiöt ovat saaneet meneillään olevan AI-buumin johdosta sijoittajilta kymmeniä miljoonia pääomaa palveluidensa laajentamiseen. Sijoittajat kiittävät sitä, että kasvava osa uskovaisista kiikuttaa rahansa pappien sijaan heidän yhtiöilleen. Monet papit ovat ilmaisseet paheksuntansa tästä trendistä. Mutta toiset ovat toivottaneet Jeesus-sovellukset tervetulleiksi siinä toivossa, että ne toimisivat ihmisille sisäänheittotuotteena uskontoon ja että nämä sitä kautta päätyisivät myöhemmin ”oikeiden” kirkkojen jäseniksi heidän palkkaansa maksamaan.

●

ESA YLIKOSKI

Uskonnottomien hautajaisten eli siviilihautajaisten toteutuksessa on erilaisia vaihtoehtoja. Olennaista on jo lain mukaan vainajan katsomuksen ja toiveiden kunnioittaminen. Kirkollinen siunaustilaisuus ei ole vaihtoehto, mikäli vainaja ei ole pappia pyytänyt.

Jäähyväiset, saattotilaisuus, muistotilaisuus. Arkkuhautaus, tuhkaus, uurnahautaus, tuhkan sirottelu. Suoratuhkaus, hiljaiset hautajaiset. Termejä ja vaihtoehtoja on paljon.

Asiaan liittyy uskonnottomiin kohdistuva syrjintä, kun yleinen hautaustoimi on säädetty kirkon hoitoon. Hautaustoimilaki ei käsittele hautajaisia, vaan kirkon hautausmaita. Tiloja uskonnottomiin saattotilaisuuksiin ei ole vielä julkisissa palveluissa tarjolla.

Olisi valitettavaa, jos uskonnottomat päätyisivät typistämään hautajaisseremoniaa kohtaamansa syrjinnän vuoksi. Voivathan hautajaiset muistotilaisuuksineen olla tärkeä osa suruprosessia.

Saattotilaisuus

Kun perinteisiin kirkollisiin hautajaisiin on kuulunut siunaustilaisuus hautausmaan kappelissa tai kirkossa ja sen jälkeen samana päivänä pidetty muistotilaisuus toisessa paikassa, tämä muoto on siirtynyt myös siviilihautajaisiin. Ensin on saattotilaisuus ennen tuhkausta tai arkkuhautausta, ja siihen kuuluu tyypillisesti muistopuhe ja musiikkia. Sen jälkeen on toisessa tilassa muistotilaisuus, johon kuuluu tarjoilua, adressien ja surunvalittelujen lukeminen sekä muistelua.

Siviilihautajaisten saattotilaisuuden järjestämiseen liittyy kuitenkin tilakysymys. Voidaanko tai halutaanko uskonnoton saattotilaisuus järjestää seurakunnan hautausmaan kappelissa? Useimmilla paikkakunnilla kappeli on vuokrattavissa siviilihautajaisiin, mutta toisilla ei. Esimerkiksi Espoon, Jyväskylän, Keravan, Lahden, Lappeenrannan, Porin ja Tuusulan seurakunnat eivät vuokraa kappeliaan uskonnollisista syistä.

Toisaalta on uskonnottomia vainajia, jotka hautaustahdossaan ilmaisevat, etteivät halua hautajaisiaan pidettävän kirkon tiloissa, vaikka paikkakunnan kappeli olisi vuokrattavissa. Samalla he ovat saattaneet toivoa, että tuhka haudataan tai sirotellaan muualle kuin seurakunnan hautausmaalle.

Miten menetellä, jos kirkon kappelia ei saada tai haluta käyttää?

Arkkuhautauksissa perinteinen tapa on saattotilaisuuden pito haudalla, jolla voi olla puhe ja yhteislaulu. Sen jälkeen pidetään muistotilaisuus sisätiloissa. Siihen kuuluu usein ruokailu tai ainakin kahvitarjoilu suolaisine tarjottavineen. Muistotilaisuudessa voi olla erikseen pyydetty puhuja, mutta ainakin vainajan sukulaiset ja ystävät muistelevat pääasiassa hyviä hetkiä ja myös hauskoja sattumuksia. Muistotilaisuudessa voi olla hymyä kyynelten läpi, nauruakin.

Entä missä pidetään saattotilaisuus ennen tuhkausta niin, että vainaja on arkussa paikalla, kun kappelia ei voida tai haluta käyttää? Helsingissähän on tunnustukseton Hietaniemen krematorion kappeli, joka täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Muualla vastaavaa tilaa ei ole, joten pitää turvautua muihin tiloihin.

Tällaisia tiloja, jonne arkku voidaan kuljettaa, on alettu järjestää varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla seurakunta ei vuokraa kappeliaan. Esimerkiksi Jyväskylässä uusia hautajaistiloja tarjoavat Jyväskylän Setlementti ry, Vaajakosken urheilutalo ja Palokan pelimannitalo. Lahdessa on vuokrattavia tiloja tarjolla muun muassa Hennalan upseerikerholta ja Mukkulan kartanosta.

Tuusulassa on hautaustoimisto, joka voi järjestää vainajan saattotilaisuuden ulkotiloissa järven rannalla arkun ympärillä. Hyvin palvelevilla hautaustoimistoilla on muillakin paikkakunnilla tieto mahdollisista tiloista saattotilaisuuksiin.

Jotkut tiloista ovat sellaisia, että saattotilaisuuden jälkeen, kun ruumisauto on hakenut arkun pois, rakennuksessa voidaan järjestää myös muistotilaisuus tarjoiluineen. Toisiin tiloihin sopii vain saattotilaisuus, ja muistotilaisuus on muualla. Erilaisia muistotilaisuuteen sopivia paikkoja on tarjolla paljon enemmän kuin saattotilaisuuteen sopivia paikkoja.

Suoratuhkaus ja muistotilaisuus tuhkauksen jälkeen

Hautajaiskulttuurissa on Suomessa tuhkausten osuuden lisäännyttyä havaittu muutosta siihen suuntaan, että vain läheisimmät hyvästelevät vainajan ennen tuhkausta. Tästä käytetään ilmausta suoratuhkaus.

Tällöin sosiaaliset hautajaiset, joihin kutsutaan vainajan muistoa kunnioittavia sukulaisia ja ystäviä, voidaan järjestää muistotilaisuutena. Tällöin siellä voi olla erikseen pyydetyn puhujan muistopuhe ja musiikkia, mutta se voidaan pitää myös perinteisenä muistotilaisuutena.

Tällaiseen muistotilaisuuteen voidaan kytkeä myös tilaisuutta edeltävä tuhkauurnan hautaus tai tuhkan sirottelu luontoon tai veteen. Yhtä hyvin tuhka voi olla uurnassa paikalla muistotilaisuuden ajan. Yleisimmin tuhkan sirottelun luontoon tai sen veteen laskun hoitavat vain vainajalle läheisimmät henkilöt. Eli muistotilaisuus muistotilaisuutena ja tuhkan sirottelu lähiomaisten asiana erikseen. Eikä mikään estä sirottelemasta tuhkaa luontoon jo ennen muistotilaisuutta. Lain mukaan tuhkan sirotteluun on vuosi aikaa.

Syrjintään emme alistu

Vapaa-ajattelijoilla ei tietenkään ole mitään suositusta, miten siviilihautajaiset tulisi järjestää suhteessa saattotilaisuuteen tai suoratuhkaukseen. Toimimme kuitenkin hautajaiskulttuuriin liittyvän syrjivän tilaongelman ratkaisemiseksi. Olemme esittäneet hyvinvointialueille tunnustuksettomien, monikäyttöisten, muunneltavien tilojen järjestämistä muihin kuin ev.-lut. kirkon jäsenten hautajaisiin.

Toimimme myös sen hyväksi, että hautaustoimistot omalta osaltaan auttavat uskonnottomaan saattotilaisuuteen sopivien tunnustuksettomien tilojen löytämisessä. Olisi valitettavaa, jos saattotilaisuuksia vainajan muistoa kunnioittaville surijoille jäisi järjestämättä tilasyrjinnän vuoksi.

Toisaalta ei ole mitään vikaa siinä, jos vainajan pyynnöstä ja omaisten toimesta päädytään suoratuhkaukseen ja mahdolliseen muistotilaisuuteen. Jokaisen vainajan ja omaisten toiveet hautajaisten järjestämisessä ovat yksilöllisiä. On myös kunnioitettava vainajan tahtoa ns. hiljaisista hautajaisista vain lähiomaisten kesken.

Onpa kyseessä pieni hetki tai suurempi tilaisuus, siviilihautajaisilla kunnioitetaan vainajan elämää ja tarjotaan läheisille mahdollisuus kokoontua yhteen jakamaan muistoja ja surua.

●

ESA YLIKOSKI

⏹ Sara Seppänen. Tekijä: FinnishGovernment – CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=132005264

Kommentoin kansanedustaja Sara Seppäsen (ps) poleemista kiertokirjoitusta (mm. Kouvolan Sanomat, Lapin Kansa, Suomen Uutiset). Kommentit Seppäsen kursivoitujen lainausten jälkeen.

”Joulun lähestyessä lähestyy myös keskustelu siitä, sopiiko lasten osallistua joulukirkkoon tai seimikuvaelmaan, ja keväisin keskustelua kirvoittaa Suvivirsi.”

Yli 95 prosenttia ev.-lut. kirkon seurakunnista järjestää koulujumalanpalveluksia, joita yhä liitetään lähes kaikkien peruskoulujen päiväohjelmaan, vaikka uskonnolliset tilaisuudet eivät kuulu peruskoululaissa mainittuihin koulun tehtäviin. Kirkon lapsilähetystyön pullat ovat hyvin uunissa, vaikka opetussuunnitelmassa säädetään ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”.

”Tulemmeko ajatelleeksi, miten syvästi kristinusko on vaikuttanut kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme jo vuosisatojen ajan?”

Juuri vapautumalla vähittäin kristinuskon kahleista länsimainen kulttuuri ja yhteiskunta ovat kehittyneet kukoistukseensa.

”Seitsenpäiväinen viikko, sunnuntain palkanlisät ja arkipyhämme ovat kristillistä alkuperää, samoin ajanlaskumme.”

Viisipäiväinen työviikko, lauantaivapaat sekä ylityö-, lauantai- ja sunnuntaityökorvaukset ovat maallisin toimin hankittuja. Samoin sosiaaliturvajärjestelmä ja hyvinvointivaltio ovat maallisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen työn tulosta.

”Lukutaitomme ja koululaitoksemme perusta on kirkon opetustyössä: kinkerit opettivat kansaa lukemaan, ja ensimmäiset yliopistot syntyivät katedraali- ja luostarikoulujen pohjalta.”

Kirkko jarrutti 1860-luvulla säädetyn kansakouluasetuksen toimeenpanoa 50 vuotta; sille riitti usein kiertokoulu. Vasta vuoden 1920 oppivelvollisuuslaki toi kansakoulut kaikkiin kyliin. Tiede ja yliopistot kehittyivät vapauduttuaan uskonnon kahleista.

”Ajatus ihmisarvosta ja heikoimmista huolehtimisesta nousee Raamatusta. Jeesus oli aikanaan radikaali antaessaan naiselle ihmisarvon.”

Ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta on säädetty Suomessa ja kansainvälisesti maallisten lakien ja sopimusten pohjalta. Kirkko on ollut jarrumiehenä ylipäätään ja erityisesti naisten tasa-arvoisten oikeuksien edistämisessä.

”Oikeusjärjestelmämme pohjautuu kymmenen käskyn periaatteille.”

Oikeusjärjestelmämme ei perustu kymmeneen käskyyn (”Minä olen Herra…”) vaan perustuslakiin, sen 6. §:n perusoikeuksiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

”Monet unohtumattomat taiteen, musiikin, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden teokset olisivat jääneet syntymättä ilman kristillistä inspiraatiota.”

Unohtumattomia taiteen, musiikin, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden teoksia on syntynyt sen jälkeen, kun niiden tekijät ovat vapautuneet kirkollisen taiteen sääntelystä, ja syntyy edelleen.

”Kristinusko ei ole taantumuksellinen vaan yhteiskuntaa rakentava ja eheyttävä voima.”

Kirkot ovat jarruttaneet monia yhteiskunnallisia uudistuksia. Sekulaari humanistinen moraali ja hyvät tavat ovat kehittäneet ihmisyhteisöjä uskonnoista huolimatta.

”Sitä myös tulee edelleen opettaa oppiaineena kouluissa, sillä monen lapsen kosketus näihin juuriimme on ohut.”

Huoltajien tulee voida valita, opiskeleeko lapsi peruskoulussa katsomusaineena uskontoa vai elämänkatsomustietoa. Kirkkoon liitettyjen lasten ja nuorten valtiollinen holhous pakolliseen uskonnonopetukseen rikkoo yhdenvertaisuutta. Uskonnoista ja katsomuksista voidaan opettaa myös ilman erillistä oppiainetta.

”Arvotyhjiötä ei ole – jos luovumme perustastamme, tyhjiö kyllä täyttyy: kirkkoja muutetaan moskeijoiksi, ja hindulaisia harjoitteita tuodaan kouluihin.”

Uskontojen vastakkainasettelu on vahingollista ja vaarallista. Valtiovallan ei tulisi nostaa jalustalle mitään uskontoa tai katsomusta. Ihmisoikeudet ja humanismi tarjoavat uskonnollisia oppeja paremman arvopohjan.

”Tarvitsemme arvojen kunnianpalautuksen… Kun yhteys kristilliseen perustaamme katkeaa, koko yhteiskunnan hyvinvointi rapautuu.”

Sekulaarit humanistiset arvot sekä tiedepohjaisuus, rationaalisuus ja demokratia tarjoavat kestävän perustan kulttuurin, yhteiskunnan ja hyvinvointivaltion kehittämiseen.

”Kristinuskon sanoma on täynnä toivoa: pimeydessä loistaa valo; katuva saa anteeksi; elämä ei pääty kuolemaan. Tästä lapsemme ansaitsevat kuulla – muuten jäljelle jäävät lopulta vain näköalattomuus ja toivottomuus.”

Ihmisen ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen, kokonaiseen elämään keskittyminen ilman lapsena juurrutettuja perusteettomia taivastoivoja ja helvetin pelkoja ei ole näköalatonta ja toivotonta. Jokaisen kannattaa keskittyä hyvään ja merkitykselliseen elämään yhdessä muiden kanssa, ei epätosiin kuvitelmiin ja uskomuksiin.

Lopuksi: piispat ovat mainostaneet kirkon ja valtion eron ensiaskelta vuodelta 1860, siis Venäjän vallan ajalta. Tämä ei kuitenkaan ole edennyt alkua pidemmälle. On aika tehdä 2020-luvun suomalainen ratkaisu: erottaa kirkko ja valtio toisistaan sekä ryhtyä kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman riisumiseen vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Se vahvistaisi uskonnonvapautta ja ihmisten yhdenvertaisuutta uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta.

●

TOIMITUS

Suomen Pro-seremoniat on mukana kansainvälisessä humanistihäiden portaalissa humanistweddings.eu.

Jokaisella maalla on omat sivustonsa, joissa on kaikki tarvittava faktatieto häiden järjestämisestä kyseisessä maassa. Useissa maissa järjestöllä on vihkimisoikeus (esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Skotlannissa, Maltalla).

Toisissa maissa, kuten Suomessa, virallinen vihkiminen hoidetaan DVV-viranomaisessa, mutta hääseremonia voidaan järjestää miten juhlavasti halutaan, ja siihen meillä palveluja, puhujan ja musiikkia tarjoaa Pro-Seremoniat.

●

Yhdenvertaisuuden puolesta

Vapaa-ajattelijat toimivat Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien,
rationaalisesti ajattelevien, tavallisten ihmisten edunvalvonta- ja tukijärjestönä.
Tavoittelemme yhdenvertaisuutta kaikille, maailmankatsomuksesta riippumattta.

Noitanaisen anna elää

Modernia noituutta

Kristinuskon taakseen jättämä jälleensyntymisoppi

Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita (Joh. 8:32)

Uuskonservatismi vaarantaa terveytesi

Tieteen, tiedon ja demokratian puolesta

Jumala taskussa

Siviilihautajaisten järjestämisestä

Saattotilaisuus

Suoratuhkaus ja muistotilaisuus tuhkauksen jälkeen

Syrjintään emme alistu

Kristillisestä ja maallisesta kulttuuriperinnöstä

Humanist Weddings hääportaali julkaistu

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnonvapaus.fi